1.1
Laki pelastuslain muuttamisesta
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Lain tavoite. Voimassa olevan pelastuslain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. Ympäristövahinkojen torjuntaa koskevien säännösten lisäämisen johdosta pykälää esitetään täydennettäväksi niin, että lain tavoitteena olisi, että ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tämä korostuu erityisesi ympäristövahinkojen torjuntaan kohdistuvassa pelastustoiminnassa.
2 §. Lain soveltamisala. Pykälän 2 momentin 3 kohdasta esitetään poistettavaksi viittaukset pelastustoimen organisaatioon ja hallintoon. Näistä säädettäisiin laissa pelastustoimen järjestämisestä ( / ). Pelastuslakia sovellettaisiin nykyisestä poiketen myös öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan. Tämän johdosta pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi Rajavartiolaitoksen tätä tehtävää koskevat säännökset.
Pykälän 3 momentti esitetään kumottavaksi ja väestönsuojelun määritelmä siirrettäväksi uuteen 2 a pykälään.
Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tarvittavat muutokset pykäläviittauksiin.
2 a §.Määritelmät. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 2 a pykälä, jonka 1 momenttiin otettaisiin keskeiset pelastustoimeen liittyvät määritelmät ja 2 momenttiin keskeiset öljyvahinkoihin liittyvät määritelmät.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan pelastustoimella tarkoitetaan tehtäväalaa, joka koostuu tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisystä sekä pelastustoiminnasta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan pelastustoiminnalla tarkoitetaan kiireellisiä tehtäviä, joiden tarkoituksena on pelastaa ja suojata ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä onnettomuuden uhatessa tai sattuessa sekä rajoittaa onnettomuudesta aiheutuvia vahinkoja ja lieventää onnettomuuden seurauksia. Pelastuslakia sovellettaisiin nykytilasta poiketen myös maa-alueella tapahtuvien öljyvahinkojen sekä Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä aluksista aiheutuvien öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoimintaan ja siihen varautumiseen. Nykyisin näistä tehtävistä säädetään öljyvahinkojen torjuntalaissa (1673/2009), joka esitetään kumottavaksi ja vastaavat säännökset siirrettäväksi pelastuslakiin. Pelastustoiminnalla tarkoitetaan pelastuslaissa viranomaisille kuuluvia laissa tarkemmin yksilöityjä tehtäviä
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan suojaväistöllä tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden kiireellistä evakuointia, joka tapahtuu pelastusviranomaisen määräyksestä tulipalon tai muun onnettomuuden tai niiden välittömän uhkan vuoksi. Evakuoinnilla tarkoitetaan yleisesti ihmisten ja omaisuuden siirtäminen turvaan vaara-alueelta tai vaarallisesta kohteesta. Evakuointi on kuitenkin väljä yläkäsite, jonka käyttäminen ei ole suositeltavaa ilman, että ilmaistaan, mistä asiayhteydestä tai alakäsitteestä on kyse. Esimerkiksi sodanaikaiseen väestön siirtämiseen tai pelastusviranomaisten päivittäisiin toimivaltuuksiin kuuluvaan suojaväistöön ei ole syytä viitata pelkästään yläkäsitteellä evakuointi, koska tästä aiheutuu helposti virheellisiä käsityksiä.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan väestönsuojelulla tarkoitetaan valmiuslain (1552/2011) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusolojen aikana tapahtuvaa humanitaaristen tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroja vastaan ja siviiliväestön auttaminen selviytymään niiden välittömiltä vaikutuksilta sekä välittömien edellytysten luominen eloonjäämiselle.
Määritelmässä mainittu onnettomuus tarkoittaa luonnononnettomuuksia ja muita onnettomuuksia, jotka eivät ole aiheutuneet vihollisuuksien johdosta, mutta jotka tapahtuvat vihollisuuksien aikana.
Väestönsuojelusta säädetään Suomen ratifioimassa Geneven yleissopimuksessa (SopS 8/1955) ja sen lisäpöytäkirjoissa (SopS 82/1980).
Kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta annetun Geneven sopimuksen I lisäpöytäkirjan VI luvun (väestönsuojelu) 61 artiklan mukaan väestönsuojelulla tarkoitetaan humanitaaristen tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroja vastaan ja siviiliväestön auttaminen selviytymään niiden välittömiltä vaikutuksilta sekä välittömien edellytysten luominen eloonjäämiselle. Artiklassa märitellään tarkemmin väestönsuojeluun kuuluvat tehtävät ja väestönsuojeluorganisaatio.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan pelastuslaitoksella tarkoitetaan tässä laissa maakunnan pelastustoimen tehtävistä vastaavaa maakuntalain 52 §:ssä tarkoitettua maakunnan liikelaitosta. Määritelmä on tarpeen, koska maakuntalain 9 luvun nojalla maakunta päättää omasta liikelaitosrakenteestaan ja liikelaitosten perustamisesta. Maakuntaan ei välttämättä perusteta pelastuslaitos -nimistä liikelaitosta. Pelastuslaitoksen palveluksessa voi olla päätoimista ja sivutoimista henkilöstöä se mukaan kuin siitä maakuntalaissa ja muussa laissa erikseen säädetään.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan sopimuspalokunnalla tarkoitetaan pelastustoimen järjestelmään kuuluvaa vapaaehtoista palokuntaa, laitospalokuntaa, teollisuuspalokuntaa, sotilaspalokuntaa, joka on tehnyt pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Pelastustoimen sopimushenkilöstö koostuu sopimuspalokuntien ja muiden pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen tehneiden yhteisöjen henkilöstöstä. Pelastustoimen sopimushenkilöstö ei ole palvelussuhteessa pelastuslaitokseen.
Pykälän 2 momenttiin otettaisiin erityiset ympäristövahinkojen pelastustoimintaan liittyvät määritelmät.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa määriteltäisiin, mitä öljyllä tässä laissa tarkoitettaisiin. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 1 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa määriteltäisiin muu haitallinen aine. Määritelmä on laaja ja kattaa minkä tahansa muun mereen joutuneen aineen kuin mineraaliöljyn, kuten kemikaalit, kasvis- ja eläinrasvat, ravinteet ja lannoitteet. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 2 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa määriteltäisiin alus viittaamalla merenkulun ympäristönsuojelulain asianomaiseen pykälään ja kohtaan. Merenkulun ympäristönsuojelulain 1 luvun 2 §:n 14 kohdan mukaan aluksella tarkoitetaan jokaista vesikulkuneuvoa, mukaan luettuina kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, vedenalaiset alukset ja kelluvat alukset, sekä kiinteää ja kelluvaa alustaa. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 3 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 4 kohdassa määriteltäisiin maa-alueen öljyvahinko. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 4 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 5 kohdassa määriteltäisiin Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä aluksesta aiheutuva alusöljyvahinko. Määritelmä vastaisi pääpiirteissään Helsingin sopimuksen 2 artiklan 9 kohdan pilaantumistapahtuman ja OPRC -yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan öljyvahingon määritelmää. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 5 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 6 kohdassa määriteltäisiin öljyvahinko yleiskäsitteenä, joka kattaa sekä maa-alueen öljyvahingon että alusöljyvahingon. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 6 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 7 kohdassa määriteltäisiin aluskemikaalivahinko pääpiirteissään samalla tavalla kuin Helsingin sopimuksen 2 artiklan 9 kohdan pilaantumisvahinko ja OPRC-HNS pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan pilaantumistapahtuma. Määritelmän mukaisesti kyse olisi vahingosta, joka aiheutuu merialueella eli Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 7 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 momentin 8 kohdassa määriteltäisiin jälkitorjunta. Tässä laissa jälkitorjunnalla tarkoitettaisiin niitä öljyvahingon torjuntatoimia, jotka tehdään sen jälkeen kun öljyn maaperässä, pohjavedessä, pintavesissä ja rannoilla tapahtuva leviäminen on estetty. Vahingon rajoittaminen sisältäisi esimerkiksi vuodon tukkimisen, öljyn leviämisen estämisen puomituksin tai suojapumppauksen aloittamisella sekä kerättävissä olevan öljyn poistamisen tai käsittelemisen niin, ettei siitä aiheudu ympäristölle enempää pilaantumisen vaaraa. Torjunnan ensimmäisen vaiheen kiireellisten tehtävien jälkeen torjunnassa voidaan siirtyä jälkitorjuntavaiheeseen, joka ei edellytä nopeita toimenpiteitä ja voi jatkua pitkäänkin. Jälkitorjunnan määritelmä on tarpeen päätettäessä tämän lain 40 §:n nojalla pelastustoiminnan lopettamisesta ja vastuun siirtämisestä jälkitorjunnasta vastaavalle viranomaiselle. Määritelmä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 3 §:n 8 kohdan määritelmää.
6 §.Avotulen teko. Voimassa olevan pelastuslain 6 §:n 1 momentin mukaan nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytyttää, jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan ruohikkopalot ovat keväisin merkittävä maastopalotyyppi. Maastopalojen tehokkaammaksi ehkäisemiseksi olisi perusteltua säätää metsäpalovaroitusta vastaavalla tavalla myös ruohikkopalovaroituksesta. Koska metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaaraa on pidettävä ilmeisenä metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana, pykälän 1 momentissa säädettyä avotulentekokieltoa tarkennettaisiin siten, että nuotion tai muun avotulen sytyttäminen olisi aina kiellettyä Ilmatieteen laitoksen antaman metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana. Ilmatieteen laitoksen antamasta metsä- ja ruohikkopalovaroituksesta säädettäisiin tämän lain 31 §:n 2 momentissa.
Pykälän 3 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi ja pelastustoimen alue muutettaisiin maakunnaksi.
3 luku Toiminnanharjoittajan sekä rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuudet
10 §. Rakennusten uloskäytävät. Pykälän 3 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
11 §. Kiinteistöjen pelastustiet. Pykälän 3 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
12 §. Laitteiden kunnossapito. Pykälän 3 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
16 §.Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma. Pykälän 3 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
17 §. Palovaroittimet. Pykälän 3 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
18 §.Poistumisturvallisuus hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maakunnan toiminnanharjoittaja.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
19 §.Poistumisturvallisuusselvitys. Pykälän 2 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
20 §.Poistumisturvallisuuden arviointi ja poistumisturvallisuuden toteuttamissuunnitelma. Pykälässä alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
21 §.Poistumisturvallisuuden toteuttamismääräys. Pykälässä alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
22 a §.Öljyvaraston haltijan velvollisuus huolehtia torjuntavalmiudesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 22a pykälä, jonka velvoitteet vastaavat öljyvahinkojen torjuntalain 14 pykälää. Jokainen, joka varastoi öljyä samalla varastoalueella vähintään 100 000 litraa, mutta kuitenkin alle miljoona litraa, olisi velvollinen pitämään varastoalueella paikallisten olosuhteiden vaatiman määrän torjuntaan soveltuvaa imeytys- tai muuta vastaavaa ainetta ja torjuntaan tarvittavaa kalustoa sekä huolehtimaan siitä, että saatavissa on niiden käyttöön perehtynyttä henkilöstöä. Jos varastoalue sijaitsee siten, että sieltä voi öljyvuodon yhteydessä joutua öljyä vesistöön, olisi varastoalueella oltava niin paljon öljypuomia, että sen avulla voidaan estää öljyn leviäminen vesistössä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun varaston haltijan olisi huolehdittava siitä, että varaston henkilökunta on perehtynyt öljyvahinkojen hälytysjärjestelmään ja että henkilökunnan tiedossa ovat ne paikat, jotka viranomainen on hyväksynyt öljyisen jätteen keräys- ja hävityspaikoiksi.
Jakeluasemilta edellytettävästä torjuntavalmiudesta säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005).
22 b §.Suuren öljyvaraston haltijan velvollisuus huolehtia torjuntavalmiudesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 22b pykälä, jonka velvoitteet vastaavat öljyvahinkojen torjuntalain 15 pykälää. Jos öljyn määrä muualla kuin rannikolla sijaitsevalla varastoalueella on miljoona litraa tai suurempi, varastoija olisi velvollinen laatimaan suunnitelman alueella sattuvan öljyvahingon varalta. Varastoijan olisi myös hankittava öljyvahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellista kalustoa sekä huolehdittava siitä, että saatavissa on sen käyttöön perehtynyttä henkilöstöä. Torjuntavalmiuden valvonnasta olisi voimassa, mitä tämän lain 12 luvussa säädetään. Suunnitelma torjunnan järjestämisestä olisi lisäksi saatettava aluehallintoviraston tietoon. Vahinkotilanteessa aluehallintovirasto arvioisi suunnitelman riskiarvion ja varautumista koskevien tietojen perusteella ympäristöuhan suuruutta.
22 c §.Sataman pitäjän ja rannikkoalueen toiminnanharjoittajan velvollisuus huolehtia torjuntavalmiudesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 22c pykälä jonka velvoitteet vastaavat öljyvahinkojen torjuntalain 16 pykälää. Pääasiassa kauppamerenkulun käyttöön tarkoitetun sataman pitäjä ja muun rannikkoalueella miljoona litraa tai sitä enemmän öljyä tai muita haitallisia aineita varastoivan laitoksen toiminnan harjoittaja olisi velvollinen laatimaan suunnitelman alueella sattuvan öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon varalta. Sataman pitäjän ja toiminnan harjoittajan olisi hankittava öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellista kalustoa. Toiminnanharjoittajan tulisi myös huolehtia siitä, että torjuntakaluston käyttäjiksi on saatavissa koulutettua henkilöstöä. Torjuntavalmiuden valvonnasta olisi voimassa, mitä tämän lain 12 luvussa säädetään. Suunnitelma torjunnan järjestämisestä olisi lisäksi saatettava aluehallintoviraston tietoon. Vahinkotilanteessa aluehallintovirasto arvioisi suunnitelman riskiarvion ja varautumista koskevien tietojen perusteella ympäristöuhan suuruutta.
23 §.Sisäasiainministeriön ja aluehallintoviraston tehtävät. Pykälä sisältää säännökset sisäministeriön ja aluehallintoviraston tehtävistä pelastustoimessa. Sisäministeriön ja aluehallintoviraston tehtävistä säädetään jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa pelastustoimen järjestämislaissa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
24 §.Kuntien vastuu pelastustoimesta. Pykälä sisältää säännökset kuntien vastuusta pelastustoimessa. Pelastustoimi siirretään maakuntalain ( / ) 6 §:n nojalla 1. tammikuuta 2020 lukien kunnilta maakuntien vastuulle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
25 §.Pelastuslaitos sekä sopimuspalokunnat ja muut vastaavat yhteisöt. Pykälä sisältää säännökset pelastuslaitoksesta ja sopimuspalokunnista. Pelastuslaitoksesta ja sopimuspalokunnista säädetään jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa pelastustoimen järjestämislaissa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
26 §.Pelastusviranomaiset. Voimassa olevan pelastuslain 26 §:n mukaan valtion pelastusviranomaisia ovat sisäasiainministeriön pelastusylijohtaja ja hänen määräämänsä sisäasiainministeriön ja aluehallintoviraston virkamiehet. Alueen pelastustoimen pelastusviranomaisia ovat pelastuslaitoksen ylin viranhaltija ja hänen määräämänsä pelastuslaitoksen viranhaltijat sekä alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin.
Pelastustoimen viranomaiset ovat sellaisia julkisen hallinnon toimielimiä, joilla on lakisääteisiä pelastustoimeen kuuluvia tehtäviä. Nämä ovat sisäministeriö ja maakuntien pelastustoimen tehtävistä vastaavat liikelaitokset.
Pykälän 1 momentissa sisäministeriön pelastusviranomainen muutettaisiin valtion pelastusviranomaiseksi. Yksilöiminen ei ole tarpeen, koska aluehallintovirastoilla ei pelastustoimen järjestämislain nojalla olisi enää pelastustoimen viranomaistehtäviä.
Pykälän 2 momentissa alueen pelastustoimen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Maakunnan pelastustoimessa ei ole nykyistä vastaavaa alueen kuntien edustajista koostuvaa alueen pelastustoimen asianomaista monijäsenistä toimielintä, joten sen asema pelastusviranomaisena poistettaisiin tarpeettomana.
27 §.Maakunnan pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävät. Voimassa olevan pelastuslain 27 §:ssä säädetään alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävistä. Pykälään tehtäisiin järjestämisvastuun muutoksesta johtuvat tarkistukset. Maakunta vastaisi lisäksi pelastustoimen vastuulle kuuluvien nuohouspalvelujen järjestämisestä siten kuin pelastuslaissa erikseen säädetään. Säännös vastaa nykyisen sääntelyn mukaista nuohouspalvelujen järjestämisvastuuta. Pelastuslain 9 luvun mukaista nuohouspalvelujen sääntelyn uudistamista selvitetään erikseen. Pykälän otsikossa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
Pykälän 1 momentissa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnaksi. Momenttiin lisättäisiin viittaukset maakuntalakiin ja lakiin pelastustoimen järjestämisestä.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa termi valistus muutettaisiin turvallisuusviestinnäksi.
Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan pelastuslaitos hoitaisi nykyiseen tapaan ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä siten kuin maakunta siitä päättää. Pykälän 3 momentin 3 kohdassa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi maininta öljyntorjunnasta poistettaisiin, koska pelastustoimen vastuulle kuuluvat öljyntorjuntatehtävät rinnastettaisiin ehdotetun lain mukaan pelastustoimintaan. Pykälän 4 momentissa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi momenttia tarkennettaisiin niin, että se koskisi maakunnan tehtäviä pelastustoimessa.
Voimassa olevan 27 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan pelastuslaitos tukee pelastustoimen alueeseen kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Säännös esitetään kumottavaksi. Vastaava tehtävä säädetään maakuntalain 142 §:ssä maakunnan tehtäväksi. Maakuntalain mukainen tuki vastaa käytännössä nykyistä pelastuslain mukaista tukea. Maakunta voi päättää, että tehtävä osoitetaan käytännössä edelleen pelastuslaitokselle.
Pelastuslain 38 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä valtioiden välillä on sovittu, sisäministeriö voi Euroopan unionin, toisen valtion tai kansainvälisen järjestön esittämän pyynnön perusteella päättää pelastustoimeen kuuluvan avun antamisesta ulkomaille, milloin avun antaminen ihmisten, ympäristön tai omaisuuden turvaamiseksi on perusteltua. Ulkomaille annettavan avun edellyttämän valmiuden ylläpitoon kuuluu esimerkiksi siihen osallistuvan henkilöstön koulutus ja harjoittelu, henkilöstön hälyttäminen ja varustaminen sekä avun antamiseen tarvittavan materiaalin ja kaluston ylläpito ja varastointi sekä logististen järjestelyjen suunnittelu.
Pelastuslain 27 §:n 3 momentin 2 kohtaan esitetään otettavaksi säännös, jonka mukaan maakunnan pelastuslaitos osallistuisi tämän lain 38 §:ssä tarkoitettuun pelastustoimeen kuuluvan ulkomaille annettavan avun ja pelastustoimeen kuuluvan kansainvälisen avun vastaanottamisen edellyttämän valmiuden ylläpitoon siltä osin, kun se kuuluu maakuntien tehtäväalaan. Maakunnille kuuluvia valmiuden ylläpitoon liittyviä tehtäviä voitaisiin pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 3 §:n nojalla koota yhdelle tai useammalle maakunnalle.
Suomen valmius ulkomaille annettavaan apuun perustuu suurelta osin maakuntien tehtäväalaan kuuluvan pelastustoimen kotimaisten riskien mukaiseen osaamiseen, valmiuteen ja palvelutasoon. Pelastustoimen kansainvälinen avunanto perustuu valtioiden kansallisiin resursseihin, joita voidaan tarvittaessa tarjota kansainväliseen avunantoon. Kotimaisten riskien mukainen valmius suunnitellaan ja järjestetään niin, että se on soveltuvin osin käytettävissä myös kansainvälisen avun antamiseen.
Viime vuosien maneesi- ja liikuntahallionnettomuudet osoittavat, että rakennuksen sortuminen ei ole vain ulkomaisissa onnettomuuksissa toteutuva riski, vaan esimerkiksi kyky rauniopelastamiseen kuuluu jokaiselta maakunnalta edellytettävään palvelutasoon. Suomen pelastustoimen tulee varautua uudenlaisiin riskeihin, esimerkiksi terroritekojen jälkiseurauksiin ja pitkäkestoisiin häiriötilanteisiin, joissa kansainvälisen pelastustoiminnan osaamisesta ja resursseista on hyötyä. Maakunnat vastaavat pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 11 §:n nojalla riskien mukaisesta palvelutasosta ja sen toteuttamisen aiheuttamista kustannuksista. Ulkomaille annettavaa apua varten valtion toimesta ja kustannuksella luodut ja hankitut erityisvalmiudet, kalusto ja varusteet ovat maakuntien käytettävissä myös kotimaisissa onnettomuustilanteiden vaatimassa pelastustoiminnassa samoin perustein kuin maakuntien omat resurssit.
Säännöksen tarkoituksena on selkeyttää ulkomaille annettavan avun ja kansainvälisen avun vastaanottamisen edellyttämän valmiuden ylläpitoon liittyvää sisäministeriön ja maakuntien välistä työnjakoa. Ulkomaille annettavan avun ja kansainvälisen avun vastaanottamisen edellyttämän valmiuden ylläpito toteutetaan sisäministeriön johdolla. Sisäministeriö päättää kansainväliseen avunantoon käytettävistä, ulkomaille annettavan avun edellyttämistä erityisvalmiuksista. Sisäministeriö vastaa kyseessä olevista erityisvalmiuksista ja niiden kustannuksista. Sisäministeriö vastaa myös avun lähettämisestä päättämisen edellyttämästä varallaolosta ja siihen liittyvistä kustannuksista.
Sisäministeriö vastaa myös kansainvälisen avun antamisen valtakunnallisesta koulutuksesta, harjoittelusta ja kehittämisestä sekä Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaisen suorituskyvyn edellyttämän erityiskaluston ja -varusteiden hankinnasta.
Maakunta vastaa maakunnan tehtäväalaan liittyvästä päivittäiseen toimintaan liittyvästä koulutuksesta ja erityisvalmiuksista, joita ei ole tarkoitettu kansainväliseen avunantoon. Maakunta vastaa omalla tehtäväalallaan suunnittelusta, koulutuksesta ja muusta sellaisesta varautumisesta, jolla varaudutaan vastaanottamaan maahan saapunutta pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua.
Maakunnat vastaavat niiden hallussa olevien ulkomaille annettavan avun edellyttämän valmiuden edellyttämien ja valtion hankkimien varusteiden ja kaluston varastoinnista ja ylläpidosta siten, että nämä erityisvalmiudet, mukaan lukien henkilöstön osaaminen, ovat tarvittaessa sisäministeriön päätöksen mukaisesti käytettävissä kansainvälisiin tehtäviin Suomen sitovien sopimusten ja sitoumusten edellyttämällä tavalla. Tämä edellyttää, että kalusto ja varusteet pidetään jatkuvasti kansainvälisen toiminnan edellyttämässä kunnossa ja että ne sijoitetaan ja varastoidaan tavalla, joka mahdollistaa niiden kuljetuksen onnettomuuspaikalle kansainvälisen toiminnan edellyttämällä tavalla. Henkilöstön kansainvälisen pelastustoiminnan edellyttämän erityiskoulutuksen käyttäminen kotimaan toiminnassa edellyttää myös pelastuslaitosten sitoutumista ja suunnittelua osana päivittäistä toimintaa ja kansainvälisen osaamisen ylläpitoa ja koulutusta. Kalustoa ja henkilöstön osaamista voidaan hyödyntää myös kansainvälisen avun vastaanottamistilanteissa. Valtion vastuulla oleva kansainvälisen pelastustoiminnan erityisvalmius, mukaan lukien henkilöstön osaaminen, täydentäisi ja tukisi näin maakuntien pelastustoimen kotimaan valmiuksia.
Järjestely hyödyttäisi molempia osapuolia. Maakunnat saisivat riskien mukaisesti koko maassa käyttöönsä sisäministeriön kustannuksella hankitun kaluston ja välineet sekä koulutetun henkilöstön kotimaan valmiuden tueksi. Vastavuoroisesti maakunnat huolehtisivat siitä, että näiden resurssien valmius pidetään kansainvälisen pelastustoiminnan edellyttämällä tasolla. Tämä edellyttää suunnittelua ja tehtävän vaatiman koulutuksen ottamista osaksi säännönmukaista ylläpitokoulutusta.
Kansainvälisen avun vastaanottamisessa sisäministeriö päättää avun pyytämisestä. Sisäministeriö vastaa kansainvälisen avun kustannuksista silloin, kun pyyntö avusta perustuu sisäministeriön päätökseen.
Maakunta vastaa oman tehtäväalansa mukaisesti pyytämästään avusta. Kyky kansanvälisen avun vastaanottamiseen tulee ottaa huomioon henkilöstön koulutuksessa ja pelastustoimen suunnittelussa ja muussa varautumisessa.
Muodostelmien hälyttämisestä ja logistiikasta kansainvälisiin tehtäviin vastaa sisäministeriö. Maakuntien vastuulla oleva muodostelmien ja erityisvalmiuksien hälyttäminen kotimaisiin tehtäviin perustuu tämän lain 33 §:ssä tarkoitettuun hälytysohjeeseen, 46 ja 47 §:ssä tarkoitettuihin yhteistyösuunnitelmiin sekä maakuntalain 51 §:ssä tarkoitettuihin sopimuksiin.
Avun antamisesta ulkomaille ja kansanvälisen avun pyytämisestä päättää sisäministeriö. Sisäministeriö vastaa myös ulkomaille annettavasta avusta ja kansainvälisen avun pyytämisestä Suomelle johtuvista kustannuksista.
Maakuntien hallussa olevien kansainväliseen pelastustoimintaan hankittujen erityisvalmiuksien pyytämisestä kansalliseen käyttöön päättää apua pyytävän maakunnan pelastusviranomainen. Maakunnat vastaavat avun antamisen edellyttämistä kustannuksista samoin perustein kuin muustakin maakuntien yhteistoiminnan aiheuttamista kustannuksista.
Pelastustoimen ulkomaille annettava apu kootaan pääasiassa pelastuslaitosten henkilöstöstä. Avun antamiseen osallistuvaan pelastuslaitoksen palveluksessa olevaan henkilöstöön sovelletaan lakia siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan (1287/2004). Lain 5 §:n mukaan kriisinhallintaan ulkomailla osallistuva henkilö on määräaikaisessa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa valtioon, jota työnantajana edustaa Pelastusopisto. Laissa säädetään henkilöstön tehtävän aikaisesta palkkauksesta, virkavapaudesta, työstä vapautuksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista.
Säännöstä ei sovellettaisi maakuntalaissa säädettyyn maakuntien omiin päätöksiin ja sopimuksiin perustuvaan kansainväliseen toimintaan, josta säädetään maakuntalain 6 §:n 2 momentin 5 kohdassa. Säännöksen mukaan maakunta voi lisäksi hoitaa maakunnan tehtäviin liittyviä kansainvälisiä ja Euroopan unionin asioita ja yhteyksiä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi nykyinen pohjoismaisiin sopimuksiin perustuva pelastustoimen alaan kuuluva viranomaisyhteistyö, maakunnan pelastustoimen ja ulkomaisen viranomaisen välinen raja-alueyhteistyö ja muut alueellisiin kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvat yhteistyöjärjestelyt. Tällainen toiminta edellyttäisi sitä, että maakunnalla olisi käytettävissään toiminnan edellyttämät taloudelliset resurssit.
27 a §.Rajavartiolaitoksen tehtävät pelastustoimessa. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 27 a pykälä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos huolehtisi Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä aluksista aiheutuvien öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoiminnasta ja sovittaisi yhteen siihen varautumista. Käytännössä Rajavartiolaitos sopisi uushankintojen tekemisestä yhteistyöviranomaisen kanssa siten, että kalusto hankitaan suoraan asianomaisen yhteistyökumppanin omistukseen. Valtion varastoihin hankittua kalustoa puolestaan luovutetaan muiden viranomaisten käyttöön tarpeen mukaan. Yleinen vastuu öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoimintaan varautumisesta kuuluu pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 5 §:n mukaan sisäministeriölle, joka huolehtisi pelastuslain 38:ssä säädetystä kansainvälisen avun pyytämisestä ja antamisesta myös öljy- ja kemikaalivahinkojen osalta.
Maakunnat vastaavat pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 11 §:n nojalla riskien mukaisesta palvelutasosta ja sen toteuttamisen aiheuttamista kustannuksista. Rajavartiolaitos yhteen sovittaa maakuntien alusöljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan kohdistuvia kalustohankintoja ja muuta varautumista niin, että se maakunnan omien tehtävien edellyttämän tarpeen lisäksi palvelee mahdollisimman tehokkaasti merialueen ympäristövahinkojen torjunnan kokonaisuutta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan meripelastuskeskus toimisi Suomea sitovien kansainvälisten meriympäristövahinkojen torjuntaa koskevien sopimusten yhteyspisteenä ja vastaa tällaisten sopimusten edellyttämästä alusöljy- ja aluskemikaalivahinkoihin liittyvien ilmoitusten tekemisestä muille valtioille. Lisäksi meripelastuskeskus toimisi merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yhteyspisteenä ja toimittaisi mainitun artiklan 4 b kohdassa tarkoitetut tiedot kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle.
Öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä säädettäisiin erikseen laissa Pelastusopistosta (607/2006) ja laissa Rajavartiolaitoksen hallinnosta (577/2005).
Pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen tehtävistä pelastustoimessa voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä sisäministeriön asetuksella.
28 §.Alueen pelastustoimen palvelutaso. Pykälä sisältää säännökset alueen pelastustoimen palvelutasosta. Palvelutasosta säädetään jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa pelastustoimen järjestämislaissa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
29 §.Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös. Pykälä sisältää säännökset palvelutasopäätöksestä. Palvelutasopäätöksestä säädetään jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa pelastustoimen järjestämislaissa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
30 §.Sammutusvesi. Pykälässä säädetään kunnan velvoitteista huolehtia alueellaan sammutusveden hankinnasta pelastuslaitoksen tarpeisiin. Pykälään tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat muutokset niin, että alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnan pelastustoimeksi. Säännös sammutusveden hankinnasta sopimisesta kumottaisiin. Sopiminen perustuisi jatkossa maakuntalakiin.
31 §.Vastuu metsäpalojen tähystyksestä ja metsä- ja ruohikkopalovaroituksen antamisesta. Voimassa oleva pelastuslain 31 §:n mukaan aluehallintoviraston on järjestettävä harvaan asutulla seudulla tehokas metsäpalojen tähystys, jos metsäpalon vaara on ilmeinen. Ilmatieteen laitoksen tulee antaa metsäpalovaroitus alueelle, jossa metsäpalon vaaran arvioidaan maanpinnan kuivuuden ja sääolosuhteiden johdosta olevan ilmeinen.
Aluehallintovirastojen tehtävät esitetään siirrettäväksi vuoden 2020 alussa perustettavalle valtion lupa- ja valvontavirastolle kuitenkin niin, että aluehallintovirastojen pelastustoimeen ja varautumiseen kuuluvat tehtävät siirrettäisiin sisäministeriölle. Aluehallintovirastolle kuuluisi vuoden 2020 alusta lukien vain pelastustoimen järjestämisen ja tuottamisen sekä maakuntien varautumisen lainmukaisuuden valvonta.
Koska aluehallintovirastojen pelastustoimeen kuuluvat tehtävät siirtyisivät sisäministeriölle, esitetään myös metsäpalojen tähystykseen kuuluvat tehtävät siirrettäväksi aluehallintovirastoilta sisäministeriölle.
Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan ruohikkopalot ovat keväisin merkittävä maastopalotyyppi. Maastopalojen tehokkaammaksi ehkäisemiseksi olisi perusteltua säätää metsäpalovaroitusta vastaavalla tavalla myös ruohikkopalovaroituksesta.
32 §.Pelastustoiminnan sisältö. Pykälässä säädetään pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Siinä säädettäisiin öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta vastaavien viranomaisten velvollisuudesta ryhtyä kaikkiin niiden vastuulle kuuluviin tarpeellisiin torjuntatoimiin ja mitoittaa toimenpiteet siten, etteivät ne ole ilmeisessä epäsuhteessa uhattuina oleviin taloudellisiin ja muihin arvoihin. Muita huomioon otettavia arvoja voisivat olla esimerkiksi luontoarvot. Torjuntatoimet tulisi suorittaa niin, ettei luonnon ja ympäristön ennallistamista tarpeettomasti vaikeuteta. Käytännön torjuntatilanteisiin tällä ei olisi vaikutusta, sillä ympäristöä säästävät menetelmät ovat torjunnassa muutenkin käytössä. Ennallistamista ei katsottaisi viranomaisten vastuulla olevaksi torjuntatyöksi.
Torjuntatoimenpiteiden suorittaminen niin, että ne olisivat tehokkaita käsillä olevan vahingon torjumiseksi, mutta eivät kuitenkaan ylimitoitettuja uhattuna oleviin arvoihin, on edelleen kestävä periaate ympäristövahinkojen torjunnassa. Käytännössä tilanteen arvioiminen ja eri vaihtoehtojen punninta saattaa olla vaikeaa esimerkiksi vahingon tiedotusvälineissä saaman julkisuuden taikka vahingosta suoraan tai epäsuorasti kärsimään joutuneiden tahojen kannanottojen vuoksi. Tällaisissa tilanteissa vaarana on torjuntatoimien ylimitoittaminen ja sen vuoksi joidenkin toimien jääminen mahdollisesti kokonaan korvaamatta viranomaisille. Kuitenkaan valittuja toimenpiteitä ei voida pitää ylimitoitettuina silloin, jos ne päätöstä tehtäessä ovat perustuneet tilanteesta ja olosuhteista käytettävissä olleisiin tietoihin. Vaikka jälkikäteen osoittautuisikin, että tiedoissa on ollut puutteita, ei torjuntatoimenpiteitä voida sillä perusteella pitää ylimitoitettuina. Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (737/1994) ja merilain (674/1994) 10 ja 10 a luvun soveltamisessa samoin kuin kansainvälisen öljyvahinkorahaston korvaamissa vahingoissa torjuntatoimien kohtuullisuutta on jouduttu arvioiman käytännössä. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 19 §:n 1 momentissa säädettyä.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen. Vastaava säännös on voimassa olevan pelastuslain kumottavaksi esitetyn 28 §:n 2 momentissa.
33 §.Hälytysohje. Pelastuslain 44 § sisältää säännökset sopimuksesta pelastuslain mukaisten tehtävien hoitamisesta toisella pelastustoimen alueella. Sopimuksesta maakuntien viranomaistehtävien hoitamisesta säädetään jatkossa maakuntalain 51 §:ssä ja pelastuslain 44 § ehdotetaan kumottavaksi. Pykäläviittaus ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitataan maakuntalain 51 §:ssä säädettyyn yhteistoimintaan.
Voimassa olevan pykälän säännös viittaa pelastustoimen alueeseen. Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että siinä viitataan maakunnan alueeseen.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
34 §. Pelastustoiminnan johtaminen. Pykälän 1 momentissa pelastustoimen alue muutettaisiin maakunnaksi. Momenttiin lisättäisiin viittaukset maakuntalain 51 §:ään, jossa säädetään maakuntien sopimuksesta viranomaistehtävien hoitamisessa ja pelastustoimen järjestämislain 3 §:ään, jossa säädetään tehtävien kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin. Pelastustoimintaa johtaisi nykyiseen tapaan sen maakunnan pelastusviranomainen, josta onnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa, jollei muuta ole sovittu. Pelastustoimintaan kuuluisi myös nykyisin öljyvahinkojen torjuntalain perusteella pelastustoimen tehtäväksi säädetty öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunta.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan tästä poiketen alusöljyvahingossa ja aluskemikaalivahingossa Suomen aluevesillä aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä pelastustoiminnan johtajan asettaisi kuitenkin Rajavartiolaitos. Ehdotetun 27 a §:n mukaan Rajavartiolaitos huolehtisi Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä aluksista aiheutuvien öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoiminnasta ja sovittaisi yhteen siihen varautumista.
Pykälän 3 momentissa sisäministeriön pelastusviranomainen muutettaisiin valtion pelastusviranomaiseksi. Yksilöiminen ei ole tarpeen, koska aluehallintovirastoilla ei pelastustoimen järjestämislain nojalla ole enää pelastustoimen viranomaistehtäviä.
Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain 3 momenttia.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
35 §. Johtaminen yhteistoimintatilanteessa. Lain 35 pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoimintaa varten perustettavaan johtoryhmään tulee kutsua ympäristönsuojelun asiantuntija tai muuten varata tällaiselle asiantuntijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Asiantuntemusta ympäristönsuojelullisten näkökulmien huomioon ottamisessa saatetaan tarvita esimerkiksi tämän lain 40 §:n 1 momentin nojalla tehtävässä päätöksessä pelastustoiminnan lopettamisesta.
Asiantuntija kutsuttaisiin yleensä maakunnan ympäristöhallinnosta. Lisäksi asiantuntija voitaisiin tilanteesta riippuen kutsua myös tutkimuslaitoksesta, kuten Suomen ympäristökeskuksesta, Luonnonvarakeskuksesta tai Ilmatieteen laitoksesta. Tämä olisi perusteltua erityisesti silloin, kun kyseessä on iso vahinko tai kun merkittävät ympäristöarvot voivat vahingon seurauksena vaarantua. Myös perustettavan valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristöosaajien asiantuntemusta voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi. Esimerkiksi viraston tehtäviin kuuluviin pilaantuneiden alueiden lupa-, valvonta- ja kunnostusasioihin joudutaan paneutumaan, jos torjuntatoimilla ei päästä puhdistamisen suhteen hyvään lopputulokseen ja alueen kunnostamista joudutaan jatkamaan ympäristönsuojelulain nojalla. Johtoryhmän kokoonpanoa voidaan tarvittaessa aina myös täydentää pelastustoimien edetessä.
36 §.Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuudet. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi ja sisäasiainministeriön pelastusviranomainen valtion pelastusviranomaiseksi. Sisäministeriön pelastusviranomaisen erottaminen ei ole tarpeen, koska aluehallintovirastoilla ei pelastustoimen järjestämislain nojalla ole enää pelastustoimen viranomaistehtäviä.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaa täsmennettäisiin niin, että kohdassa säädetyllä evakuoinnilla tarkoitettaisiin suojaväistöä. Tämä on tarpeen, koska termi evakuointi ei sellaisenaan ole riittävän yksiselitteinen ja saattaa sekoittua esimerkiksi valmiuslain 121 §:ssä säädettyyn väestön siirtämiseen, puolustustilalain (1083/1991) nojalla sotilasviranomaisen määräyksellä suoritettavaan väestönsiirtoon tai poliisilain (872/2011) nojalla poliisimiehen määräämään paikan tai alueen tyhjennykseen.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
36 a §.Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuudet öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjunnassa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 36 a §, jossa säädettäisiin pelastustoimintaa johtavan viranomaisen toimivaltuuksista öljy- ja aluskemikaalivahingoissa. Pykälä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 20 ja 23 §:n mukaisia valtuuksia.
Pykälän 1 momentissa yleisenä edellytyksenä kaluston ja henkilöstön ottamiselle pelastustoimintaa johtavan viranomaisten käyttöön on, että sataman, varastoijan tai muun laitoksen toiminnan harjoittajalle ei aiheudu toimenpiteestä kohtuutonta haittaa. Määräys voitaisiin antaa ensiksikin suurvahingon yhteydessä, jolloin voidaan edellyttää sataman, varastoijan ja muun laitoksen antavan viranomaisten käyttöön kaiken liikenevän kalustonsa ja henkilökuntansa. Pelastustoimintaa johtava viranomainen voisi myös määrätä yrityksen kalustoa ja henkilökuntaa otettavaksi käyttöön torjunnassa tilanteissa, joissa vahingon vaikutukset ulottuisivat kyseisen sataman, varaston tai muun laitoksen alueelle, vaikka itse vahinko olisikin sattunut muualla. Öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan soveltuva erityiskalusto voitaisiin määrätä otettavaksi torjuntakäyttöön, vaikka kyse ei olisikaan suuresta taikka yrityksen alueelle ulottuvasta vahingosta.
Pykälän 2 momentissa ehdotettuja pelastustoimintaa johtavan viranomaisen oikeuksia voidaan pitää perusteltuina ottaen huomioon oikeuksien taustalla olevan intressin painavuus. Lisäksi pelastustoimintaa johtavan viranomaisen käyttöön ottamasta omaisuudesta maksettaisiin täysi korvaus ja henkilökunnalla olisi oikeus palkkioon.
36 b §. Alusta ja sen lastia koskevat toimenpiteet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 36 b §, jossasäädettäisiin Rajavartiolaitoksen mahdollisuudesta ryhtyä sellaisiin alukseen ja sen lastiin kohdistuviin pelastus- ja muihin toimenpiteisiin, jotka se katsoo välttämättömiksi vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi. Säännöksen soveltamisalue olisi Suomen aluevesi ja talousvyöhyke. Ehdotuksen mukaan Rajavartiolaitoksen olisi ennen toimenpiteisiin ryhtymistä neuvoteltava tilanteesta Liikenteen turvallisuusviraston kanssa sekä kuultava asianomaista ympäristöviranomaista, ellei tilanteen kiireellisyys muuta edellytä. Ympäristöviranomaisen kuulemisvelvoitteen lisääminen säännökseen on perusteltua, koska voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain mukaan toimenpiteistä päättää Suomen ympäristökeskus. Neuvotteluvelvoitetta on pidettävä perusteltuna merenkulun turvallisuuden vuoksi. Valvontaviranomainen voi erityisasiantuntemuksensa perusteella arvioida aluksen vakautta ja muuta kuntoa, aiheuttavatko suunnitellut toimenpiteet vaaraa muulle merenkululle ja onko alusta mahdollista siirtää vahinkoalueelta pois. Aluksen omistajan, toimeksiannon saaneen pelastusyhtiön ja vakuutuksenantajien kanssa Rajavartiolaitoksen olisi neuvoteltava ennen toimenpidettä vain, jos se voi tapahtua aiheuttamatta tarpeetonta viivytystä. Ehdotettu säännös perustuu kansainväliseen yleissopimukseen (63/1976), joka on tehty väliintulosta aavalla merellä tapahtuneissa öljyvahingoissa (Interventiosopimus) ja se vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 25 §:n mukaisia valtuuksia. Säännöstä täydennettäisiin niin, että sama oikeus olisi pelastustoimintaa johtavalla viranomaisella Suomen sisävesialueella sellaisen aluksen osalta, joka uppoaa, joutuu karille tai yhteentörmäyksen osapuoleksi, saa vuodon tai konevian taikka muutoin joutuu tilaan, johon liittyy ilmeinen öljyn tai muun haitallisen aineen vuodon vaara. Pelastusviranomaisella olisi vastaavat neuvotteluvelvoitteet kuin Rajavartiolaitoksella.
36 c §. Torjuntakemikaalin käyttö. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 36 c §, jonka1 momentissa säädettäisiin sisäministeriön oikeudesta poikkeustapauksissa päättää torjuntakemikaalin käytöstä alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjunnassa. Kyseessä olisi poikkeus merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 4 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyihin päästökieltoihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin velvollisuudesta kuulla Suomen ympäristökeskusta sekä siitä harkinnasta ja eri etujen välisestä punninnasta, jota sisäministeriö joutuisi tekemään ennen päätöksen tekemistä.
Pykälä vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 41 §:n mukaisia valtuuksia.
38 §. Kansainvälinen pelastustoiminta. Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että laissa siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan säädettäisiin myös henkilöstön kelpoisuudesta.
39 §.Pelastustoimintaan osallistuvan toimintakyky. Pykälässä sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
40 §.Jälkiraivaus ja -vartiointi sekä jälkitorjunta. Koska esityksen mukaan pelastuslakia sovellettaisiin öljyvahinkojen torjuntaan, pykälän otsikkoon lisättäisiin jälkitorjunta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin pelastustoiminnan johtajalle velvollisuus ilmoittaa pelastustoiminnan lopettamisesta öljyvahinkojen jälkitorjunnasta vastaavalle viranomaiselle. Pykälän 2 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
42 §.Yhteistyö onnettomuuksien ehkäisemisessä. Pykälän 2 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Pykälässä säädetty ilmoitusvelvollisuus koskisi myös maakuntaa.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
44 §.Pelastuslaitosten yhteistoiminta. Pykälä sisältää säännökset sopimuksesta pelastuslain mukaisten tehtävien hoitamisesta toisella pelastustoimen alueella. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Sopimuksesta maakuntien viranomaistehtävien hoitamisesta säädetään jatkossa maakuntalain 51 §:ssä, jonka mukaan maakunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan sopimuksella antaa toisen maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi.
46 §.Yhteistyö pelastustoiminnassa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maakunnan viranomaiset. Tämä olisi perusteltua, koska merkittävä osa nykyisin kunnille ja muille viranomaisille kuuluvat tehtävät siirretään maakuntalain 6 §:n nojalla maakuntien tehtäväksi.
Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisättäisiin viittaus Rajavartiolaitoksen muihin pelastuslain mukaisiin tehtäviin.
Pykälän 2 momentin 7 kohdasta poistettaisiin ympäristöviranomaisten tehtävä huolehtia öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta. Tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi sisäministeriön hallinnonalalle. Lisäksi teknisenä muutoksena kohdan sanamuotoa täsmennettäisiin viranomaisten nimi- ja tehtävämuutosten edellyttämällä tavalla.
Pykälän 2 momentin 8 a kohdassa hätätiedote muutettaisiin vaaratiedotteeksi. Lailla vaaratiedotteesta (466/2012) viranomaistiedotteiden terminologiaa on sekaannusten ja epäselvyyksien poistamiseksi selkeytetty siten, että on luovuttu termeistä hätätiedote ja muu viranomaistiedote. Uutena nimikkeenä on otettu käyttöön termi vaaratiedote.
Pykälän 2 momentin 8 c ja 8 d kohdissa säädetään liikenne- ja viestintäasioista vastaavien viranomaisten ja hallinnonalan laitosten tehtävistä evakuoinneissa. Termi evakuointi ei sellaisenaan ole riittävän yksiselitteinen ja saattaa sekoittua esimerkiksi tämän lain 36 §:ssä säädettyyn suojaväistöön, puolustustilalain nojalla sotilasviranomaisen määräyksellä suoritettavaan väestönsiirtoon tai poliisilain nojalla poliisimiehen määräämään paikan tai alueen tyhjennykseen. Lisäksi lainkohdissa on kyse tehtävistä valmiuslain 121 §:ssä tarkoitetussa väestön siirtämisessä. Pykälän 2 momentin 8 d kohdassa säädetyt tehtävät esitetään siirrettäväksi selkeyden vuoksi väestönsuojelua koskevaan 10 lukuun. Ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta säädetään ilmailulain (864/2014) 121 §:ssä. Pykälän 2 momentin 8 d kohtaan esitetään lisättäväksi informatiivinen viittaus ilmailulakiin.
Pykälän 2 momentin 12 kohtaan lisättäisiin maakunnan viranomaiset. Tämä olisi perusteltua, koska merkittävä osa nykyisin kunnille ja muille viranomaisille kuuluvat tehtävät siirretään maakuntalain 6 §:n nojalla maakuntien tehtäväksi.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 13 kohta, jossa säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen, Liikenteen turvallisuusviraston ja Puolustusvoimien osallistumisesta alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaan.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
47 §. Pelastustoimen suunnitelmat. Pykälässä säädettäisiin pelastuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen tehtävästä suunnitella pelastustoiminta ja toimintavalmius päivittäistä pelastustoimintaa, suuronnettomuustilanteita ja poikkeusoloja varten sekä kyseisessä tarkoituksessa laadittavista suunnitelmista.
Pykälän 1 momentin mukaan pelastuslaitoksen tulisi laatia maakunnan onnettomuusuhkien edellyttämät pelastustoimintaa ja sen johtamista koskevat suunnitelmat. Momentissa tarkoitettuja suunnitelmia voisivat olla esimerkiksi metsäpalojen torjuntasuunnitelma, tulvantorjuntasuunnitelma, öljyntorjuntasuunnitelma, myrskytuhosuunnitelma, suunnitelma merellisissä suuronnettomuuksissa (MOMEVA), raideliikenneonnettomuussuunnitelma, monipotilastilannesuunnitelma, lento-onnettomuussuunnitelma ja CBRNE -suunnitelma. Lisäksi tulisi suunnitella pelastustoiminta vakavassa väkivaltatilanteessa (oman toiminnan suojaaminen).
Pykälän 2 momentin mukaan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia antamaan pelastusviranomaisille virka-apua ja asiantuntija-apua tai joiden asiantuntemusta muutoin tarvitaan pelastustoiminnassa ja siihen varautumisessa, olisivat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta pelastustoiminnan yhteydessä ja osallistumisesta pelastustoimintaan.
Pykälän 3 momentin mukaan merialueella tapahtuvaa alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa koskevat suunnitelmat laadittaisiin kuitenkin Rajavartiolaitoksen johdolla. Pelastuslaitokset vastaisivat nykyiseen tapaan ympäristöonnettomuuksien torjunnasta rannikolla ja saaristossa. Yhteistyösuunnittelussa määritettäisiin tarkemmin ja Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten alueellinen vastuunjako alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoiminnassa. Lisäksi Rajavartiolaitos yhteen sovittaisi 27 a §:n nojalla torjuntaan varautumista.
Pykälän 4 momentin mukaan selvitykset pelastustoimintaan käytettävissä olevista voimavaroista olisi annettava pelastuslaitosten lisäksi myös Rajavartiolaitokselle. Velvollisuus koskisi Rajavartiolaitoksen johdolla tapahtuvassa suunnittelussa tarvittavia tietoja.
Pykälän 5 momentin mukaan sisäministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä pelastustoimen suunnitelmista, niiden sisällöstä ja rakenteesta. Säännöksen perusteella voitaisiin määrätä, millaisia suunnitelmia pelastuslaitosten tai Rajavartiolaitoksen johdolla tulisi laatia. Lisäksi voitaisiin määrätä, mitä asioita suunnitelmissa tulisi käsitellä. Riittävän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi voitaisiin määrätä myös suunnitelmien rakenteesta.
48 §.Erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoinen pelastussuunnitelma. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 4 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
49 §.Velvollisuus antaa virka-apua ja asiantuntija-apua pelastusviranomaisille ja Rajavartiolaitokselle. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maakunnan viranomaisille velvollisuus antaa pyynnöstä toimialaansa kuuluvaa tai siihen muuten soveltuvaa virka-apua pelastusviranomaisille ja Rajavartiolaitokselle. Tämä olisi perusteltua, koska merkittävä osa nykyisin kunnille ja muille viranomaisille kuuluvat tehtävät siirretään maakuntalain 6 §:n nojalla maakuntien tehtäväksi. Rajavartiolaitokselle olisi annettava virka-apua alusöljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoiminnassa. Sama velvollisuus virka-avun antamiseen olisi valtion omistamilla liikelaitoksilla ja yhtiöillä. Velvoitteen ulottaminen valtion omistamiin liikelaitoksiin ja yhtiöihin vastaa meripelastuslaissa säädettyä ja sen voidaan katsoa kuuluvan sellaiseen tavanomaiseen varautumiseen, jota valtion toimijoilta voidaan perustellusti edellyttää. Käytännössä kyseeseen tulisi esimerkiksi onnettomuuspaikan lähistöllä olevan aluksen hyödyntäminen pelastustoiminnassa. Päätöksen virka-avun pyytämisestä alusöljy ja aluskemikaalivahingoissa tekisi Rajavartiolaitos.
Viittaus metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa laissa (1474/1995) tarkoitetuista metsäkeskuksista muutettaisiin laissa Suomen metsäkeskuksesta (418/2011) tarkoitetuksi metsäkeskukseksi.
Puolustusvoimia ja eräitä muita viranomaisia koskevan lainsäädännön mukaan virka-apua voidaan antaa laissa erikseen säädetyille viranomaisille. Käytännössä muutkin, kuin lain mukaan virka-apuun oikeutetut viranomaiset ja yksityiset toimijat ovat tarvinneet tehtäviensä hoitamiseen puolustusvoimilla ja muilla virka-apua antavilla viranomaisilla olevaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntemusta. Näissä tilanteissa pelastuslaitos on muodollisesti omaan avuntarpeeseensa vedoten käytännössä pyytänyt virka-apua muiden sitä tarvitsevien viranomaisten ja yksityisten toimijoiden puolesta.
Ottaen huomioon myös sen, että virka-avun antaja voi periä sitä pyytävältä korvauksen annetusta avusta, ei soveltamiskäytäntöä voida pitää asianmukaisena. Muiden virka-apua tarvitsevien tahojen oikeus saada apua tulee ratkaista niiden omassa ja virka-apua antavien viranomaisten lainsäädännössä.
Pelastusviranomaisten oikeutta saada virka-apua ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että niiden oikeus saada virka-apua rajoittuisi pelastusviranomaisten laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseen.
50 §.Pelastusviranomaisten virka-apu muille viranomaisille. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maakunta niiden viranomaisten joukkoon, joille pelastusviranomainen voi antaa virka-apua.
55 §.Valtion vastuu koulutuksesta. Pykälän 2 momentti esitetään kumottavaksi. Momentissa tarkoitetulla oppilaitoksella on käytännössä tarkoitettu Helsingin kaupungin pelastuskoulua. Kuntien pelastustoimeen kuuluvat tehtävät siirretään vuoden 2020 alussa maakuntien tehtäviksi.
Maakuntauudistuksen yhteydessä nykyisen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskoulun tutkintokoulutus lakkaa ja vastaava koulutusvolyymi siirretään Pelastusopiston järjestettäväksi. Pelastusopisto toteuttaa Helsingin pelastuskoulun lakkaamisen johdosta tarvittavan ensimmäinen lisäyksen pelastajakoulutuksen koulutusvolyymiin jo vuoden 2019 aikana. Helsingin kaupungin pelastuskoulun lakkaamisen johdosta tarvittava Pelastusopiston koulutusvolyymin lisääminen vuodesta 2019 alkaen on otettu huomioon sisäministeriön talousarviosuunnittelussa. Helsingin pelastuskoulun nykyisin toteuttama yhteistyö perustason ensihoitopätevyyden tuottamisessa pelastajakoulutuksen yhteydessä (pelastajakoulutukseen integroitu lähihoitajakoulutus pelastajaksi valmistumisen jälkeen) pyritään niin ikään turvaamaan maakunnallisen pelastuslaitoksen ja terveydenhuolto-oppilaitosten tiiviillä ja nykyistä vastaavalla yhteistyöllä pääkaupunkiseudulla.
Lakiin esitetään lisäksi otettavaksi Helsingin kaupungin pelastuskoulun toiminnan lakkaamisesta johtuvat tarpeelliset voimaanpano- ja siirtymäsäännökset.
56 §. Pelastuslaitoksen vastuu koulutuksesta. Voimassa olevan pelastuslain 56 §:n mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen sivutoimisella henkilöstöllä sekä 25 §:ssä tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan.
Pykälän nykyinen sanamuoto on aiheuttanut epätietoisuutta ja alueellisia tulkintaeroja, koska siitä ei käy suoraan ilmi, millaista koulutusta on pidettävä riittävänä pelastustoimintaan osallistuvalle henkilöstölle.
Pykälää esitetään muutettavaksi siten, että siinä säädetty riittävä koulutus täsmennettäisiin tarkoittamaan Pelastusopiston laatiman opetussuunnitelman mukaista koulutusta.
Pelastuslaitokset huolehtisivat lisäksi muusta pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan keskenään sopimasta osaamista edistävästä koulutuksesta. Muusta osaamista edistävästä koulutuksesta ja sen toteuttamisesta sovittaisiin esimerkiksi pelastuslaitoksen ja palokunnan välisessä palokuntasopimuksessa.
57 §. Pelastustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Voimassa olevan pelastuslain 57 §:n 2 momentin mukaan pelastustoimintaan osallistuvalta sivutoimiselta ja 25 §:ssä tarkoitetulta sopimuspalokuntaan ja muuhun sopimuksen tehneeseen yhteisöön kuuluvalta henkilöltä vaaditaan riittävä koulutus. Koulutusvaatimuksiin kuuluvien pelastustoimen kurssien opetussuunnitelmat vahvistaa Pelastusopisto.
Momenttia esitetään muutettavaksi siten, että siinä säädetty riittävä koulutus täsmennettäisiin tarkoittamaan Pelastusopiston opetussuunnitelman mukaista koulutusta.
Opetussuunnitelman valmistelusta, ylläpidosta ja kehittämisestä, kouluttajakoulutuksesta, kouluttajarekisterin ylläpidosta sekä opetusmateriaalin tuottamisesta säädettäisiin laissa Pelastusopistosta.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
58 §.Erivapaudet. Pykälässä sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
64 §.Pelastustoimen viranomaisten varautuminen väestönsuojeluun. Väestönsuojelulla tarkoitetaan Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjassa tarkemmin määriteltyjen ihmisten auttamiseen pyrkivien tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroilta ja auttaminen selviytymään niiden välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle. Väestönsuojelu kohdistuu yksinomaan aseellisen hyökkäyksen aikana tapahtuvaan toimintaan. Määritelmässä mainittu onnettomuus tarkoittaa tilannetta aseellisen hyökkäyksen aikana.
Väestönsuojelu kohdistuu toimintaan aseellisen hyökkäyksen eli sodan aikana. Väestönsuojeluun kuuluvien tehtävien ja siihen tarvittavien voimavarojen erottaminen viranomaisten muusta toiminnasta on tarpeen ensisijaisesti kansainvälisten sopimusten takaaman kunnioituksen ja suojelun laajuuden määrittämiseksi. Toiminta ei tällaista erottelua edellytä, vaan esimerkiksi sammutustoiminta voi tapahtua asiallisesti samoilla välineillä, keinoilla ja henkilöstöllä niin rauhan kuin sodankin aikana.
Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjan 61 artiklassa tarkoitettuja väestönsuojelutehtäviä ovat hälytystoiminta, evakuointi, suojista huolehtiminen, pimennystoimenpiteiden hoito, pelastustoiminta, lääkintähuolto (mukaan lukien ensiapu ja hengellinen huolto), sammutustoiminta, vaarallisten alueiden tiedustelu ja merkitseminen, puhdistustoiminta ja vastaavat suojelutoimenpiteet, tilapäismajoituksen järjestäminen ja tarvikkeiden jakelu, osallistuminen hätätilanteessa järjestyksen palauttamiseen ja ylläpitämiseen tuhoalueella, välttämättömien julkisten palveluiden kiireinen kuntoon saattaminen, surmansa saaneista huolehtiminen, avustaminen elintärkeiden kohteiden säilyttämisessä sekä edellä mainittujen tehtävien edellyttämät lisätoimenpiteet, mukaan lukien muun muassa suunnittelu- ja järjestelytehtävät.
Väestönsuojelutehtävät ovat asiallisesti lisäpöytäkirjassa tarkoitetulla tavalla rajattu osa viranomaisten ja muiden toimijoiden säännönmukaisia tehtäviä. Rajaukset perustuvat joko toiminnan kohteeseen (siviiliväestö), toiminnan motiiviin (humanitäärinen), vastuun laajuuteen (avustaminen) tai tehtävän kiireellisyyteen (hätätilanteessa, kiireellisesti). Toisaalta tulee varautua siihen, että näiden tehtävien määrä todennäköisesti lisääntyy aseellisen hyökkäyksen aikana.
Viranomaisten yleisestä varautumisesta väestönsuojeluun on säädetty valmiuslaissa. Pelastuslain säännökset väestönsuojelusta ja siihen varautumisesta täydentävät valmiuslain mukaista yleistä varautumisvelvollisuutta poikkeusolojen varalle.
Voimassa olevan pelastuslain 64 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen viranomaisten on varauduttava toimintansa hoitamiseen poikkeusoloissa riittävin suunnitelmin ja etukäteen tapahtuvin valmisteluin kouluttamalla ja varaamalla henkilöstöä ja väestönsuojelun johto- ja erityishenkilöstöä poikkeusolojen tehtäviin, huolehtimalla johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien perustamisesta ja ylläpidosta, varautumalla evakuointeihin sekä huolehtimalla muistakin näitä vastaavista toimenpiteistä. Momenttia esitetään muutettavaksi siten, että varautumisvelvollisuus tarkennettaisiin koskemaan evakuointien sijaan valmiuslain 121 §:ssä säädettyä väestön siirtämistä. Tarkennus on tarpeen, koska termi evakuointi ei sellaisenaan ole riittävän yksiselitteinen ja saattaa sekoittua esimerkiksi tämän lain 36 §:ssä säädettyyn suojaväistöön, puolustustilalain nojalla sotilasviranomaisen määräyksellä suoritettavaan väestönsiirtoon tai poliisilain (872/2011) nojalla poliisimiehen määräämään paikan tai alueen tyhjennykseen. Lisäksi momentin rakenne muutettaisiin selkeämmäksi.
Pykälän 2 momenttia esitetään tarkennettavaksi siten, että se koskisi vain pelastustoimen viranomaisten varautumista väestönsuojeluun. Muiden viranomaisten varautumisesta väestönsuojeluun säädetään valmiuslaissa ja niiden omassa lainsäädännössä. Väestönsuojeluun varautuminen edellyttää eri viranomaisten yhteistoimintaa. Esimerkiksi valmiuslain 121 §:ssä säädetyssä väestönsiirrossa tarvitaan pelastusviranomaisten toimien lisäksi Puolustusvoimien, sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä liikenne- ja viestintäasioista vastaavien viranomaisten toimenpiteitä niiden omalla toimialalla. Viranomaisten yhteistoiminnasta väestönsuojelussa säädetään 65 §:ssä.
Pykälän 3 ja 4 momentti esitetään kumottavaksi ja niiden sisältö siirrettäväksi 65 pykälään.
65 §.Yhteistoiminta väestönsuojeluun varautumisessa. Pelastuslain 64 §:ssä säädetyt varautumistehtävät on kohdennettu ainoastaan pelastustoimen viranomaisille. Muiden hallinnonalojen väestönsuojelutehtävät hoitaa lähtökohtaisesti asianomainen viranomainen ja kukin hallinnonalan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Kukin viranomainen vastaa osaltaan Geneven sopimuksen ja hallinnonalaa koskevan lainsäädäntönsä mukaisesti varautumisesta väestönsuojeluun. Lain 65 §:ään esitetään koottavaksi säännökset, joissa säädettäisiin yhteistoiminnasta väestönsuojeluun varautumisessa.
Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan pelastuslain 65 §:ää lisättynä maakunnan viranomaisilla.
Pykälän 2 momentin mukaan kukin viranomainen huolehtisi väestönsuojelutehtäviin tarvitsemansa henkilöstön varaamisesta ja kouluttamisesta.
Pykälän 3 momentin mukaan pelastustoimen viranomaiset huolehtisivat niiden vastuulla olevien väestösuojelutehtävien edellyttämän toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan väestönsuojelu kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Pelastuslain säännökset väestönsuojelusta ja väestönsuojien rakentamisesta tulevat näin ollen sovellettaviksi myös Ahvenanmaan maakunnassa. Päätös maakunnassa asuvien henkilöiden siirtämisestä maakunnan ulkopuolella sijaitsevalle paikkakunnalle voidaan kuitenkin tehdä vain maakunnan hallituksen suostumuksella. Pelastustoimi kuuluu väestönsuojelua lukuun ottamatta maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan viranomaiset osallistuvat väestönsuojeluun siten kuin sopimusasetuksella säädetään. Lain nojalla on annettu tasavallan presidentin asetus poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa (900/2000). Ehdotuksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto huolehtisi yleisesti Ahvenanmaan maakuntaa koskevien väestönsuojeluvalmisteluiden ja -järjestelyiden yhteensovittamisesta.
Pykälän 4 momentin mukaan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia varautumaan väestönsuojeluun, olisivat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta väestönsuojelussa. Pelastuslaitokselle olisi annettava selvitykset väestönsuojeluun käytettävissä olevista voimavaroista.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin muiden viranomaisten varautumisesta väestönsuojeluun. Ehdotettu säännös olisi informatiivinen ja perustuisi asianomaisille viranomaisille niitä koskevissa erityislaeissa säädettyyn tehtäväkenttään. Käytännössä väestönsuojeluun varautuminen merkitsee sitä, että viranomaiset varautuvat hoitamaan omia lakisääteisiä tehtäviään väestönsuojelutilanteessa.
Pykälän 5 momentin 1 kohdan mukaan Puolustusvoimat antaisivat pelastusviranomaisille sodan ajan uhkien ja niiden vaikutusten arviointia varten tarvittavat tiedot. Näitä olisivat esimerkiksi arvio
- sotilaallisesta uhkasta siviiliväestölle, omaisuudelle ja ympäristölle,
- sotilaallisen toiminnan vaikutuksesta pelastustoimen järjestelyihin, pelastustoimintaan, väestön suojaamiseen ja väestön siirtämiseen, sekä
- tarpeesta toteuttaa valmiuslain 121 §:ssä tarkoitettu väestön tai sen osan siirtäminen.
Pykälän 5 momentin 2 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaisivat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista sekä siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta.
Pykälän 5 momentin 3 kohdan mukaan liikenne- ja viestintäasioista vastaavat viranomaiset ja hallinnonalan laitokset huolehtisivat liikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä ja kuljetusten järjestämisestä valmiuslain 121 §:ssä tarkoitetussa väestön siirtämisessä.
Pykälän 6 momentin mukaan viranomaisten, laitosten ja liikelaitosten yhteistyöstä ja suunnitelmista väestönsuojeluun varautumisessa voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
66 §.Geneven yleissopimusten mukainen suojelu. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi suojelun kohteeksi väestösuojelussa käytettävät tilat.
Pykälän 2 momentissa sisäministeriö päättäisi asianomaisen ministeriön tai maakunnan pelastusviranomaisen esityksestä, mitä henkilöitä, materiaalia ja tiloja 1 momentissa tarkoitettu suojelu koskee. Ahvenmaan maakunnassa esityksen tekisi Ahvenanmaan valtionvirasto.
Esityksen mukaan sisäministeriö vahvistaisi nykyisestä poiketen suojelun kohteet jo normaalioloissa. Tämä on tarpeen, koska esimerkiksi tämän lain 67 §:ssä säädetty velvollisuus osallistua väestönsuojelukoulutukseen edellyttää, että velvolliset voidaan määrittää.
67 §.Velvollisuus osallistua väestönsuojelukoulutukseen. Voimassa olevan pelastuslain 67 §:n mukaan sisäasiainministeriö ja aluehallintovirasto voivat määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan Pelastusopiston järjestämään väestönsuojelukoulutukseen enintään kymmeneksi vuorokaudeksi vuodessa. Aluehallintovirastojen tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi vuoden 2020 alussa valtion lupa- ja valvontavirastolle kuitenkin niin, että aluehallintovirastojen pelastustoimeen ja varautumiseen kuuluvat tehtävät siirrettäisiin sisäministeriölle. Aluehallintovirastolle kuuluisi vuoden 2020 alusta lukien vain pelastustoimen järjestämisen ja tuottamisen sekä maakuntien varautumisen lainmukaisuuden valvonta.
Pykälää esitetään muutetavaksi siten, ettäsisäministeriö voisi asianomaisen ministeriön tai maakunnan pelastusviranomaisen esityksestä määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan Pelastusopiston järjestämään väestönsuojelukoulutukseen enintään kymmeneksi vuorokaudeksi vuodessa. Ahvenmaan maakunnassa esityksen tekisi Ahvenanmaan valtionvirasto.
71 §.Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus uudisrakentamisen yhteydessä. Voimassa olevan pelastuslain 71 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä rakennukseen tai sen läheisyyteen väestönsuoja, jonka suuruudeltaan voidaan arvioida riittävän rakennuksessa asuvia, pysyvästi työskenteleviä tai muutoin oleskelevia henkilöitä varten. Pysyvällä työskentelyllä säännöksessä tarkoitetaan vähintään yhden henkilön työskentelyä 8 tuntia arkipäivisin koko vuoden ajan tai vähintään kahden henkilön työskentelyä vähintään 6 kuukauden ajan 8 tuntia arkipäivisin. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tilapäistä enintään viisi vuotta käytössä olevaa rakennusta. Tilapäisenä pidetään rakennusta, joka sen rakenne, arvo ja käyttötarkoitus huomioon ottaen on katsottava tarkoitetun pysytettäväksi paikallaan enintään mainitun ajan.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi maakäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitettua tilapäistä rakennusta tai määräajan paikallaan pysytettävää rakennusta eikä muuta sellaista rakennusta, jonka väestönsuojan rakennuskustannukset olisivat erityisen korkeat suhteessa koko rakennuksen rakentamiskustannuksiin. Tällaisia kevyesti rakennettuja rakennustyyppejä olisivat esimerkiksi lämmittämättömät urheilun harjoitusrakennukset, varastorakennukset, ratsastusmaneesit sekä peltirakenteiset hallit. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetut rakennukset olisivat sellaisia, joille aluehallintovirasto on voinut yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta tämän lain 75 §:n 1 momentin nojalla.
Voimassa olevan pelastuslain 71 §:n 4 momentin mukaan rakennusluvan myöntävä viranomainen voi alueen pelastusviranomaista kuultuaan sallia rakennettavaksi kahta tai useampaa rakennusta varten yhteisen väestönsuojan, jos se rakennetaan viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen osittaisesta loppukatselmuksesta.
Yhteisväestönsuojia rakennetaan yleensä vain aluerakentamisen yhteydessä. Ratkaisut yhteissuojista tehdään yleensä kaavoituksen yhteydessä. Nämä suojat ovat pääasiassa kalliosuojia. Myös teollisuusalueille on nykykäytännön mukaan rakennettu yhteissuojia. Samalla tontilla tai saman rakennuttajan tekemille asuinrakennukselle voidaan tehdä yhteinen suoja joko ensimmäisen rakennuksen yhteyteen tai vaikka viimeiseen rakennukseen. Ehtona on, että suojan tulee valmistua viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen käyttöönotosta. Ensimmäisen rakennuksen rakennuslupaan on liitettävä myöhemmin rakennettavien rakennusten rakennussuunnitelmat ja suunnitelma yhteisen väestönsuojan sijainnista.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että rakennusluvan myöntävä viranomainen voisi sallia yhteisen väestönsuojan rakennettavaksi myöhemminkin, kuin viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen osittaisesta loppukatselmuksesta, jos siihen on perusteltu syy eikä poikkeuksen tekeminen olennaisesti heikennä suojautumismahdollisuuksia. Perusteltuna syynä voitaisiin pitää sitä, että rakennushanke ja siihen kuuluva yhteinen väestönsuoja valmistuu suunnitelmien mukaan myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen osittaisesta loppukatselmuksesta. Ensimmäisen rakennuksen rakennuslupaan olisi myös tässä tapauksessa liitettävä myöhemmin rakennettavien rakennusten rakennussuunnitelmat ja suunnitelma yhteisen väestönsuojan sijainnista.
Pykälän 4 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin pelastusviranomaiseksi.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
74 §.Väestönsuojan rakenteelliset ja muut vaatimukset. Pykälän 1 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
75 §.Helpotusten myöntäminen. Voimassa olevan pelastuslain 75 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi asianomaista pelastuslaitosta ja kunnan rakennusvalvontaviranomaista kuultuaan yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen kokonaan tai määräajaksi laissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta, jos väestönsuojan rakentamisesta aiheutuu tavanomaista huomattavasti korkeampia rakentamiskustannuksia suhteessa asianomaisen rakennuksen rakentamiskustannuksiin tai väestönsuojan rakentaminen ilman suuria teknisiä vaikeuksia ei käy päinsä. Säännöksessä tarkoitetut vapautukset on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, joka käsittelee vuosittain 10 - 15 vapautushakemusta. Tavanomaista huomattavasti korkeammiksi rakentamiskustannuksiksi on aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännössä katsottu sitä, että väestönsuojan kustannukset ovat yli 4 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista. Teknisesti väestönsuoja olisi käytännössä mahdotonta rakentaa esimerkiksi asuntolaivan yhteyteen. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan rakennettavan rakennuksen kustannuksia ja väestönsuojan kustannuksia yhteensä. Nykyisen ratkaisukäytännön mukaan teollisuus- ja varastorakennuksiin (ja rajoitetummin myös asuinrakennuksiin) myönnetään vapautuksia silloin, kun väestönsuojan rakentamiskustannukset ovat yli 6 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista.
Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että vapautuksesta päättäisi aluehallintoviraston sijaan rakennusluvan myöntävä viranomainen pelastusviranomaista kuultuaan. Vapautus myönnettäisiin nykyisestä poiketen aina pysyvästi. Tällä menettelyllä päätöksenteko olisi samalla paikallisella tasolla kunnassa, jossa rakentamisen päätöksenteko yleisesti on. Päätöksenteko olisi lähempänä rakentajia ja hakijan kannalta viranomaistoiminta olisi selkeämpää, kun poikkeuksista ja helpotuksista päättäisi aina rakennusluvan myöntävä viranomainen. Vapautuksen perusteisiin ei esitetä muutoksia. Esitetyllä muutoksella ei siten ole tarkoitus muuttaa aluehallintoviraston nykyisin soveltamaa ratkaisukäytäntöä kustannusten osalta tai muutenkaan laajentaa tämän vapautusperusteen käyttöä. Vapautuspäätökset olisivat aina yksittäistapauksia. Vapautuksen myöntäminen edellyttäisi käytännössä edelleen, että väestönsuojan kustannukset olisivat yli 4 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista.
Pykälän 2 momentissa pelastuslaitos muutettaisiin pelastusviranomaiseksi ja sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 3 momentissa vapautuksen myöntäminen siirrettäisiin sisäministeriöltä rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle, jonka olisi ennen päätöksentekoa kuultava pelastusviranomaista. Tällä muutoksella päätöksenteko olisi samalla paikallisella tasolla kunnassa, jossa rakentamisen päätöksenteko yleisesti on. Päätöksenteko olisi siten lähempänä rakentajia ja hakijan kannalta viranomaistoiminta olisi selkeämpää, kun poikkeuksista ja helpotuksista päättäisi aina rakennusluvan myöntävä viranomainen. Alueellisen vapauttamista koskevan päätösvallan siirtäminen rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle helpottaisi eri helpotusmuotojen kokonaisvaltaista käyttöä. Alueen määrittely olisi nykytilan mukaisesti tapauskohtaista. Pykälässä tarkoitettu alue olisi käytännössä kunnan osa. Määrittelyn tulisi aina perustua arvioon siitä, että väestönsuojien rakentamisesta vapauttaminen ei heikennä väestön suojaustasoa. Edellytyksenä vapauttamiselle olisi siksi, että alueella on pelastusviranomaisen arvion mukaan ennestään riittävä määrä suojapaikkoja tai väestön suojaaminen on turvattu muulla tavoin.
79 §. Valvontasuunnitelma. Voimassa olevan lain mukaan valvontasuunnitelma on toimitettava tiedoksi aluehallintovirastolle. Aluehallintovirastojen tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi vuoden 2020 alussa valtion lupa- ja valvontavirastolle kuitenkin niin, että aluehallintovirastojen pelastustoimeen ja varautumiseen kuuluvat tehtävät siirrettäisiin sisäministeriölle. Aluehallintovirastolle kuuluisi pelastustoimen järjestämisen ja tuottamisen sekä maakuntien varautumisen lainmukaisuuden valvonta niiden hoitaessa alueelliseen yhteiseen varautumiseen kuuluvia tehtäviä. Valvontasuunnitelma ehdotetaan toimitettavaksi tiedoksi sisäministeriölle.
80 §.Palotarkastuksen ja muun valvontatehtävän toimittaminen. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
Pykälän 3 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Momenttiin lisättäisiin toiminnanharjoittajalle velvollisuus toimittaa pyynnöstä maakunnan pelastusviranomaiselle 22 b ja 22 c §:ssä tarkoitetut suunnitelmat.
Pelastusviranomaisen tehtävänä olisi valvoa, että öljyvaraston, suuren öljyvaraston, sataman tai laitoksen toiminnanharjoittajalla on todellisuudessa suunnitelman mukainen kalusto ja henkilökunta torjuntatehtäviin. Pelastuslaitokset valvovat jo nykyisin pelastuslain ja kemikaaliturvallisuuslain nojalla samoja laitoksia. Käytännössä pelastusviranomainen voi yhdistää näiden lakien mukaiset tehtävänsä samaan tarkastuskäyntiin laitoksella.
81 §. Korjausmääräys ja toiminnan keskeyttäminen. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
Pykälän 2 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
82 §. Erityiset turvallisuusvaatimukset. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
Pykälän 2 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
83 §. Puolustusvoimien salassa pidettävät kohteet. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
85 §.Alueen pelastustoimen palvelutason valvonta. Pykälä sisältää säännökset alueen pelastustoimen palvelutason valvonnasta. Maakunnan pelastustoimen palvelutason laillisuusvalvonnasta säädetään jatkossa laissa pelastustoimen järjestämisestä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
87 §.Velvollisuus tilastotietojen antamiseen. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
88 §.Tiedonsaantioikeus palon- ja onnettomuuden tutkinnassa. Pykälässä alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
89 §.Tiedonsaantioikeus pelastustoimintaa ja valvontatehtäviä varten. Pelastusviranomaisen tiedonsaantioikeuksia sisältävää pelastuslain 89 §:n sääntelyä tarkistettiin lailla 1171/2016, jonka nojalla tiedonsaantioikeudet laajenivat ja toisaalta tietojen käytön perusteita tarkennettiin. Nyt ehdotettavilla muutoksilla täydennettäisiin tiedonsaantioikeuksia väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 14 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 15 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta. Ensin mainitussa olevat tiedot ovat omistajan ja haltijan täydellinen nimi ja henkilötunnus tai syntymäaika taikka yritys- ja yhteisötunnus sekä omistajan ja haltijan osoite tai muut yhteystiedot. Jälkimmäisessä tiedot ovat omistajan tai haltijan henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus tai täydellinen nimi ja syntymäaika sekä osoite tai muut yhteystiedot. Nämä tiedot ovat tarpeellisia sekä valvontatehtävien hoitamista että pelastustoiminnan suunnittelua ja toteutusta varten.
Maakuntalain 6 §:n 2 momentin nojalla maakunta voi lisäksi hoitaa kaikkien alueensa kuntien kanssa tekemällään sopimuksella maakunnan hoidettaviksi kunnista siirretyt rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisen tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat osoittaneet maakunnalle rahoituksen. Tämän johdosta pykälän 2 momentin 8 kohtaan lisättäisiin maakunnan rakennusvalvontaviranomainen.
Pykälän 5 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
89 a §.Pelastustoimintaa öljy- ja aluskemikaalivahingoissa johtavan viranomaisen tiedonsaantioikeus. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 89 a pykälä. Ehdotettu pykälä öljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tiedonsaantioikeudesta vastaa nykyisen öljyvahinkojen torjuntalain 31 §:n sääntelyä. Torjuntatehtävät ovat tyypillisesti sen luonteisia, että tarkoilla tiedoilla vahinkotilanteesta, vahinkoa aiheuttavasta aineesta, vahingon aiheuttajasta ja mahdollisista vahingon kärsijöistä on merkitystä tehtäessä vahingon torjuntaan liittyviä ratkaisuja. Ehdotettu tiedonsaantioikeus olisi laaja, mutta pykälän nimenomaisen maininnan mukaan tietojen tulisi olla tarpeellisia öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjumiseksi.
Torjuntavalmiuden ylläpitäminen edellyttää, että suunnittelusta vastaava viranomainen saa muilta viranomaisilta niiden toimintavalmiutta ja sijaintia koskevia tietoja sekä tarpeelliset henkilöstöä koskevat tiedot. Suunnittelussa tarvittavien tietojen luovuttamisesta säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Koska tietojenluovuttajat olisivat torjuntaan osallistuvia viranomaisia ja kyse olisi siten niiden lakisääteisten tehtävien hoitamisesta, tiedot olisi annettava maksutta.
Pykälän 1 momentin nojalla esimerkiksi Rajavartiolaitoksella olisi aluksista aiheutuvien öljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa merialueella johtavana viranomaisena oikeus saada pelastustoimen rekistereistä salassapitosäännösten estämättä muun muassa merialueen torjuntatoimen suunnittelussa ja yhteen sovittamisessa tarvitsemiaan tietoja.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yksityiskohtaisesti niistä tiedoista, joita alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalla viranomaisella olisi vaaratilanteessa oikeus saada muilta viranomaisilta. Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi käsillä oleva vaaratilanne ja se, että tiedot olisivat tarpeen öljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjumiseksi. Kustakin pykälän säännöksestä kävisi ilmi, kuka tietoja luovuttaa, minkälaisia tietoja luovutetaan ja mistä tietoja luovutetaan. Vaaratilanteella tarkoitetaan konkreettista tilannetta, jonka käsillä olo ratkeaisi pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tekemän tilannearvion perusteella.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalla viranomaisella olisi oikeus vaaratilanteessa saada hätäkeskustietojärjestelmästä salassapitosäännösten estämättä maksutta öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjumiseksi vahingon hätäilmoitusta ja vaaratilannetta koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 2 ja 3 kohdassa ehdotetaan alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeutta saada vaaratilanteessa tietoja satamilta ja kalatalousviranomaisilta. Satamien käytössä olevassa PortNet -järjestelmässä on tiedot satamissa käyvistä aluksista ja niiden lastista. Kalatalousviranomaisilla on tietoja kalastusaluksista ja niidenpyyntialueista.
Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämästä liikenneasioiden rekisteristä ja Ahvenanmaan maakunnan rekisteriviranomaisen ylläpitämästä huvivenerekisteristä venettä sekä veneen omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 5 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämästä liikenneasioiden rekisteristä ja Ahvenanmaan valtionviraston ylläpitämästä alusrekisteristä alusta sekä sen omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 6 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Liikenneviraston alusliikennepalvelujärjestelmästä alusliikennettä koskevia tietoja sekä Puolustusvoimilta merialueen valvontaa koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 7 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Tullin tietojärjestelmästä alus- ja tavaraliikennettä koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 8 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Rajavartiolaitoksen meripelastusrekisteristä hätäilmoitusta ja vaaratilannetta koskevia tietoja.
Pykälän 2 momentin 9 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeus saada Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmästä kiinteistön omistajaa ja haltijaa sekä kiinteistöjaotusta koskevia tietoja.
Myös maa-alueiden öljyvahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle esitetään oikeutta vaara tilanteessa saada salassapitosäännösten estämättä torjunnassa tarpeellisia tietoja eri viranomaistenrekistereistä. Maa-alueiden öljyvahinkojen luonteen vuoksi tiedon tarpeet ovat kuitenkin rajoitetumpia kuin merialueilla sattuvissa vahingoissa.
Vastaavasti kuin 2 momentissa, esitetään myös maa-alueella sattuneen öljyvahingon pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeutta saada tullilta alus- ja tavaraliikennettä koskevia tietoja. Tästä säädettäisiin pykälän 3 momentin 1 kohdassa.
Öljyvahinkojen torjunnan tehokas ja turvallinen järjestäminen alueella, jossa säilytetään tai käytetään öljytuotteita taikka muita kemikaaleja taikka räjähteitä, edellyttää että pelastustoimintaa johtavalla viranomaisella on käytettävissään kaikki tarpeellinen tieto näistä aineista sekä alueella harjoitettavasta toiminnasta. Pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle ehdotetaan pykälän 3 momentin 2 kohdassa oikeutta saada tiedot Turvallisuus- ja kemikaaliviraston pitämästä rekisteristä. Rekisteristä säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 130 §:ssä.
Maaöljyvahingon pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle ehdotetaan oikeutta saada tarvittaessa kiinteistöjaotusta, kiinteistön omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja Maanmittauslaitoksen pitämästä kiinteistötietojärjestelmästä. Tietojärjestelmästä säädetään kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa laissa (453/2002).
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, joka mahdollistaisi 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen luovuttamisen teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Tämä lisäisi tiedon siirtymisen nopeutta ja parantaisi useissa tapauksissa tietojensiirron turvallisuutta sekä vähentäisi siirtotyössä syntyviä virheitä ja työn määrää.
89 b §.Pelastustoimintaa öljy- ja aluskemikaalivahingoissa johtavan viranomaisen oikeus tietojen saamiseen yrityksiltä ja yhteisöiltä. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 89 b pykälä. Ehdotettu pykälä öljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tiedonsaantioikeudesta yrityksiltä ja yhteisöiltä vastaa nykyisen öljyvahinkojen torjuntalain 32 §:n sääntelyä. Öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan nopea ja tehokas hoitaminen saattaa edellyttää erilaisten vahinkotilanteen torjumiseksi ja vahingon laajenemisen estämiseksi tarpeellisten tietojen saamista myös eräiltä yksityisiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä. Nämä tiedot voivat osittain olla rekisterissä, osittain kyse voi taas olla mainituilla tahoilla muussa muodossa olevista torjuntatehtävien kannalta tärkeistä tiedoista.
Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeudesta saada öljyn ja muun vaarallisen aineen varastoijalta tai jakelijalta tietoja yrityksessä käytettävistä tuotteista ja niiden varastoinnista. Saatujen tietojen perusteella voitaisiin päättää torjuntataktiikasta ja -tekniikasta.
Kohdassa 2 säädettäisiin alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaiselle oikeudesta saada tietoja varustamolta, veneilyalan järjestöltä, matka-, rahti-, satama- ja pelastuspalveluja tarjoavalta yritykseltä sekä telakkayritykseltä. Tiedot voisivat koskea alusta ja sen miehistöä, matkustajia ja lastia. Saatujen tietojen avulla voitaisiin arvioida uhkaavan ympäristövahingon suuruutta ja tarvittavien torjuntatoimenpiteiden laajuutta.
Lisäksi alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaisella olisi oikeus saada teollisuus- ja liikeyrityksiltä tietoja niiden erilaisesta kalustosta ja tiloista, joita voitaisiin torjuntatilanteessa käyttää hyödyksi. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavalle viranomaisella olisi myös oikeus saada mahdollisilta muilta vastaavilta tahoilta kaikkia sellaisia tietoja, jotka olisivat tarpeen vahinkojen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi sekä henkilövahinkojen välttämiseksi. Näistä oikeuksista säädettäisiin pykälän 3 ja 4 kohdissa.
Pykälässä tarkoitettuja tietoja arvioidaan tarvittavan varsin harvoin. Tietojen antaminen ei aiheuttaisi kenellekään kohtuuttomia kuluja. Tiedon luovuttajan kannalta kyse olisi hänellä jo olevien tietojen luovuttamisesta tai kertomista tilanteessa, jossa todennäköisesti uhkaa mittava öljy- tai aluskemikaalivahinko.
Tiedot voitaisiin luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.
96 §.Eräiden suoritteiden maksullisuus. Voimassa olevan lain mukaan perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi hyväksymässään taksassa. Maakuntalain 16 §:n 2 momentin 8 kohdan nojalla maakuntavaltuusto päättää palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista. Tämän perusteella pykälän 2 momentti esitetään kumottavaksi.
Pykälän 3 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Ilmaisu "erheellinen hälytys" muutettaisiin erheelliseksi paloilmoitukseksi.
Pelastuslaitoksen oikeudesta periä maksuja erheellisistä paloilmoituksista säädettäisiin nykyiseen tapaan, mutta säännöstä selvennettäisiin niin, että myös muut kuin laitteen vikaantumisesta johtuneet syyt ovat erheellisiä paloilmoituksia. Sanamuodon muutos selventäisi samalla sitä, että erheellisten paloilmoitusten ehkäiseminen voi edellyttää myös muita toimenpiteitä kuin paloilmoittimen teknistä korjaamista. Paloilmoittimen erheellisellä toiminnalla tarkoitetaan paloilmoittimen hätäkeskukselle välittämiä ilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin.
Suurin yksittäinen erheellisten paloilmoitusten syy on ruoanvalmistus. Ruoanvalmistuksen aiheuttamat erheelliset paloilmoitukset olisivat estettävissä muun muassa ihmisten huolellisella toiminnalla, ilmanvaihdon suunnittelulla sekä ilmaisimen sijoittamisella ja soveltuvan ilmaisintyypin valinnalla.
Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen sanamuotoon tehtäisiin kielellisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta asiasisältöön.
99 §.Metsä- ja maastopalojen sammutuskustannukset. Pykälässä pelastustoimen alue muutettaisiin maakunnan alueeksi.
99 a §.Öljy- ja aluskemikaalivahingon torjuntakustannusten korvaaminen. Ehdotetussa uudessa 99 a pykälässä säädettäisiin öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan kustannusvastuusta. Vahinkojen torjunnasta aiheutuvista kustannuksista on vastuussa vahingon aiheuttaja tai muu lainsäädännön perusteella ensisijaisesti korvausvelvollinen taikka tämän vakuutuksenantaja. Ensisijaisen korvausvelvollisuuden synnyttäviä lakeja olisi ainakin ympäristövahinkolaki (737/1994), merilaki (674/1994), erityisesti sen 9, 10 ja 10 a luku, liikennevakuutuslaki (460/2016) ja raideliikennevastuulaki (113/1999). Vastuu voisi perustua myös muuhun, edellä mainitsemattomaan lakiin.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin torjuntatoimiin osallistuneiden viranomaisten mahdollisuuksiin saada öljyvahinkojen torjuntakustannuksista korvaus voimassa olevista toissijaisista korvausjärjestelmistä. Öljysuojarahastosta annetussa laissa säädetään niistä edellytyksistä, joiden perusteella rahastosta voidaan maksaa korvausta. Lähtökohtana on, että kustannuksia ei ole saatu perityksi ensisijaisesti vastuussa olevalta. Kansainvälisen öljyvahinkojen korvausrahaston ja sen lisärahaston korvausvelvollisuudesta on sovittu kansainvälisissä yleissopimuksissa.
Pykälän 3 momentin mukaan öljyvahinkojen torjunnasta aiheutuvat kustannukset maksaisi ensivaiheessa asianomainen torjuntatoimiin osallistunut viranomainen. Yleisimmin tämä viranomainen olisi pelastuslaitos, joka vastaa öljyvahinkojen torjumisesta alueellaan. Rajavartiolaitos vastaisi kustannuksista silloin, kun alusöljyvahinko on sattunut aavalla selällä. Torjuntatoimiin osallistuneen viranomaisen velvollisuus korvata torjunnasta aiheutuvat kustannukset siihen saakka, kunnes korvausvelvollinen tai 2 momentissa tarkoitettu rahasto maksaa korvauksen, ei merkitsisi muutosta nykytilanteeseen. Vahinkotilanteen alussa saattaa olla käytännössä mahdotonta selvittää, kuka on korvausvelvollinen, ja joissakin tilanteissa voi jopa vahingon alkuperän selvittäminen kestää useita päiviä. Vahingon torjuntatoimenpiteitä ei voida kuitenkaan lykätä siihen saakka, että ensisijainen korvausvelvollinen on selvitetty.
Öljyvahinkojen torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten taloudelliset mahdollisuudet vastata torjunnasta aiheutuvista kustannuksista ovat rajalliset ja vaihtelevat eri viranomaisten kesken. Rajavartiolaitos voi suuren öljyvahingon sattuessa saada valtion talousarviosta varoja torjuntakustannusten kattamiseen. Pelastustoimelle torjuntakustannuksista voi muodostua kohtuuton rasitus, jos esimerkiksi öljyvahinko on suuri tai vastuuvelvollisen selvittämiseksi tarpeelliset tutkimukset ja oikeudenkäynnit vievät pitkän aikaa. Tämän vuoksi öljyvahinkojen torjuntatoimiin osallistuvilla viranomaisilla on öljysuojarahastosta annetun lain 11 §:n perusteella mahdollisuus saada rahastosta ennakkokorvausta vahingontorjuntakuluista. Ennakkokorvausmenettelyn tarkoitus on turvata torjuntatoimiin osallistuneiden viranomaisten taloudelliset toimintaedellytykset vahingosta huolimatta, mutta se ei kuitenkaan poista ensisijaisesti korvausvelvollisen vastuuta kustannuksista.
Aluskemikaalivahinkojen torjunnasta aiheutuvat kustannukset maksaisi ensivaiheessa aina sisäministeriö.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin torjunnasta vastaavan viranomaisten takautumisoikeudesta. Siltä osin kuin torjunnasta vastaava viranomainen on maksanut tämän lain 102 pykälän mukaisia kustannuksia, sillä olisi oikeus saada korvaus kustannuksista ensisijaisesti vastuussa olevalta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtion takautumisoikeudesta tämän lain 103 §:n perusteella maksetuista korvauksista. Valtiolla olisi maksamansa korvauksen osalta oikeus periä korvausta siltä, joka jonkin muun lain nojalla on ensisijaisesti korvausvelvollinen.
99 b §.Pelastustyössä aiheutuneen vahingon korvaaminen. Pykälässä säädettäisiin vahinkojen korvaamisesta tilanteessa, jossa Rajavartiolaitos 36 b §:n perusteella on määrännyt ryhdyttäväksi alusta tai sen lastia koskeviin pelastus- tai muihin toimenpiteisiin. Jos alukselle, sen lastille tai muulle siinä olevalle omaisuudelle aiheutuisi tässä yhteydessä enemmän vahinkoa, kuin mitä pelastustyötä tavanomaisesti suoritettaessa olisi ollut odotettavissa, korvaisi tämän yli menevän osan valtio. Edellytyksenä kuitenkin olisi, ettei kenenkään muun voida katsoa olevan näiden kustannusten osalta korvausvelvollinen.
100 §.Valtionavustus. Pykälässä säädettyjä avustuksia ei ole käytännössä myönnetty pelastustoimen alueellistamisen jälkeen. Vastuu pelastustoimen järjestämisestä esitetään siirrettäväksi maakunnille. Maakuntien rahoituslain 7 §:n 1 momentin nojalla maakunnan rahoitusta voidaan korottaa hakemuksesta harkinnanvaraisesti ja tilapäisesti valtion talousarvion rajoissa, jos maakunta ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten maakuntatalouden vaikeuksien vuoksi on lisärahoituksen tarpeessa. Lisärahoituksen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina voidaan ottaa huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet.
Edellä sanotun perusteella pykälästä poistettaisiin mahdollisuus myöntää avustuksia pelastustoimen alueille.
102 §. Pelastustehtävästä maksettavat korvaukset ja palkkiot. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus kumottavaksi esitettyyn 25 §:ään. Pykälään lisättäisiin säännökset Rajavartiolaitoksen velvollisuudesta maksaa korvauksia ja palkkioita sen johdettavana olevissa tilanteissa.
103 §. Pelastustoiminnassa sattuneen tapaturman ja ammattitaudin korvaaminen. Pykälän 1 ja 3 momentista poistettaisiin viittaus kumottavaksi esitettyyn 25 §:ään.
104 §.Muutoksenhaku. Voimassa olevan pykälän 5 momentissa säädetään muutoksenhausta tämän lain 29 §:ssä tarkoitettuun palvelutasopäätökseen, 59 §:n 3 momentissa säädettyyn nuohouksesta perittävää maksua koskevaan päätökseen ja 96 §:n 2 momentissa säädettyyn perittävien maksujen suuruutta koskevaan päätökseen.
Palvelutasopäätöksestä säädetään jatkossa vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa pelastustoimen järjestämislaissa. Pykälän 5 momentin viittaus muutoksenhakuun palvelutasopäätöksestä esitetään poistettavaksi.
105 §.Uhkasakko ja teettämisuhka. Pykälän 1 momentissa alueen pelastusviranomainen muutettaisiin asianomaiseksi pelastusviranomaiseksi. Maakunnat voivat maakuntalain 8 luvun nojalla sopia yhteisistä viroista ja viranomaistehtävien hoitamisesta, joten on mahdollista, että pykälässä tarkoitetun määräyksen antaa muun maakunnan pelastusviranomainen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 kohta, jossa säädettäisiin mahdollisuus käyttää uhkasakkoa ja teettämisuhkaa kohdassa lueteltujen säännösten vastaisen toiminnan yhteydessä. Pelastusviranomainen voisi määrätä öljyntorjuntavaraston, suuren öljyvaraston, sataman ja laitoksen määräajassa täyttämään lain 22 a—22 c §:ssä säädetyn suunnittelu- ja varautumisvelvollisuutensa.
Määräystä voitaisiin tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Ehdotettu 15 kohdan säännös vastaa sisällöltään voimassa olevaa öljyvahinkojen torjuntalain 28 §:ää.
106 §.Rangaistukset. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan joka laiminlyö 22 a—22 c §:ssä tarkoitetun suunnitelman laatimisen tai tarvikkeiden ja kaluston hankkimisen on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, öljyntorjuntarikkomuksesta sakkoon. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 39 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädettyä.
107 §.Onnettomuuden tutkinta. Pykälän 1 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 2 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
108 §.Pelastustoimen laitteiden sijoittaminen rakennukseen. Pykälässä alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi.
109 §.Viranomaisverkon käytettävyyttä koskevat erityiset vaatimukset. Pykälässä alueen pelastusviranomainen muutettaisiin maakunnan pelastusviranomaiseksi. Pykälässä oleva säädösviittaus tarkistettaisiin. Lailla tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (68/2018) lain nimike on muutettu laiksi sähköisen viestinnän palveluista.
110 §.Pelastusviranomaisen henkilökortti. Pykälän 1 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 2 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
111 §.Pelastustoimen virkapuku ja pelastustoimen suoja-asujen tunnukset. Pykälän 3 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 4 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
Pykälän 5 momentissa sisäasiainministeriö muutettaisiin sisäministeriöksi.
111 a §. Öljyvahinkojen jälkitorjunta. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 111 a pykälä, johon otettaisiin kumottavaksi ehdotetun öljyvahinkojen torjuntalain öljyvahinkojen jälkitorjuntaa koskevat säännökset. Voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain 9 §:n mukaan kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevaa lakia. Jälkitorjunta ei kuulu pelastustoimintaan, eikä siten pelastustoimen viranomaisten tehtäväksi. Siitä ei siksi ole perusteltua säätää pelastustoimen viranomaisten tehtäviä koskevien säännöksien yhteydessä. Koska öljyvahinkojen torjuntalaki esitetään kumottavaksi kokonaan, on tarpeen siirtää siinä olevat jälkitorjuntaa koskevat säännökset muuhun lakiin. Näiden säännösten tarkoituksenmukaisempaa sijoittamista tarkasteltaisiin uudelleen ympäristönsuojelulain tai jätelain uudistuksen yhteydessä.
Pykälän 1 momentin mukaan öljyvahinkojen jälkitorjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluisi ympäristöministeriölle.
Pykälän 2 momentin mukaan kunta vastaisi nykyiseen tapaan tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulisi tarvittaessa osallistua jälkitorjuntaan. Öljyvahinkojen torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten taloudelliset mahdollisuudet vastata torjunnasta aiheutuvista kustannuksista ovat rajalliset ja vaihtelevat eri viranomaisten kesken. Jälkitorjunnasta vastaavalle yksittäiselle kunnalle torjuntakustannuksista voi muodostua kohtuuton rasitus, jos esimerkiksi öljyvahinko on suuri tai vastuuvelvollisen selvittämiseksi tarpeelliset tutkimukset ja oikeudenkäynnit vievät pitkän aikaa. Tämän vuoksi jälkitorjunnasta vastaavalla kunnalla on öljysuojarahastosta annetun lain 11 §:n perusteella mahdollisuus saada rahastosta ennakkokorvausta vahingontorjuntakuluista. Ennakkokorvausmenettelyn tarkoitus on turvata torjuntatoimiin osallistuneiden viranomaisten taloudelliset toimintaedellytykset vahingosta huolimatta, mutta se ei kuitenkaan poista ensisijaisesti korvausvelvollisen vastuuta kustannuksista.
Pykälän 3 momentin mukaan jälkitorjuntaa johtaisi asianomaisen kunnan määräämä viranomainen. Aluehallintovirasto ohjaisi ja sovittaisi yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle.
Pykälän 4 momentin mukaan mitä pelastuslain 36 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään pelastustoiminnan johtajan toimivaltuuksista, koskisi soveltuvin osin jälkitorjuntaa johtavaa viranomaista.
Pykälän 5 momentin mukaan mitä pelastuslain 89 a ja 89 b §:ssä säädetään öljy- ja aluskemikaalivahinkojen pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tiedonsaantioikeudesta, koskisi soveltuvin osin jälkitorjuntaa johtavaa viranomaista.
Pykälän 6 momentin mukaan mitä pelastuslain 99 a §:ssä säädetään öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjuntakustannusten maksamisesta, koskisi soveltuvin osin jälkitorjuntaa johtavaa tai siihen osallistuvaa viranomaista.
Lain on tarkoitus tulla voimaan 1. päivänä tammikuuta 2020. Lain 1, 2, 2 a, 22 a, 27 a, 32 §:n 3 momentti, 34 §:n 2 ja 3 momentti, 35 §:n 3 momentti, 36 §, 36 a—36 c §, 40 §:n 1 momentti, 46 §:n 2 momentin 15 kohta, 56, 57, 71, 75, 89 a, 89 b, 99 a, 99 b, 105 §:n 1 momentin 15 kohta, 106 §:n 5 momentti ja 112 §:n 3 momentti tulisivat kuitenkin voimaan jo 1 päivänä tammikuuta 2019. Nämä säännökset koskevat ympäristövahinkojen torjuntaa, pelastustoimen sivutoimisen henkilöstön ja sopimushenkilöstön koulutusvaatimuksia sekä väestönsuojien rakentamisvelvollisuutta.
Lain 47 §:ssä tarkoitetut pelastustoimen suunnitelmat ja 65 §:ssä tarkoitetut väestönsuojelua koskevat suunnitelmat olisi päivitettävä ja uusittava vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Päivittäminen ja uusiminen ovat tarpeen, koska pelastustoimen ja väestönsuojelun näkökulmasta merkittäviä nykyisin kunnille kuuluvia tehtäviä siirtyy niiden vastuulta maakunnille.
Lain 71 §:n säännöstä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta uudisrakentamisen yhteydessä sovellettaisiin sellaiseenkin rakennushankkeeseen, johon rakennuslupa on haettu jo ennen tämän lain voimaantuloa sen jälkeen, kun laki on vahvistettu, jos tämän lain soveltaminen johtaa rakennuksen omistajan kannalta lievempiin väestönsuojan rakentamista koskeviin vaatimuksiin. Lain 71 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ei koskisi tilapäistä enintään viisi vuotta käytössä olevaa rakennusta tai muuta sellaista kevytrakenteista rakennusta, jonka väestönsuojan rakennuskustannukset olisivat erityisen korkeat suhteessa koko rakennuksen rakentamiskustannuksiin.
Lain 26 §:n 2 momentin mukaiset alueen pelastustoimen määräykset alueen pelastusviranomaiseksi pysyisivät voimassa, jollei maakunnan pelastuslaitoksen ylin viranhaltija tämän lain 26 §:n 2 momentin nojalla toisin määrää.
Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuslain 55 §:n 2 momenttiin perustuva pelastajakoulutus päättyy pelastustoimen tehtävien siirtyessä maakuntien vastuulle vuoden 2020 alussa.
Helsingin kapupungin pelastuslaitoksen pelastuskoululuun valitaan vuoden 2018 alussa uusia pelastajaoppilaita, jotka valmistuvat opetussuunnitelman mukaan maakuntien aloitettua toimintansa vuonna 2020. Kyseisen puolen vuoden osalta koulutus on tarkoitus hoitaa loppuun Uudenmaan maakunnan pelastuslaitoksen toimesta ja sen rahoituksella. Pelastuslakiin esitetään otettavaksi asiaa koskeva seuraava siirtymä- ja voimaanpanosäännös: Uudenmaan maakunnan ja sen pelastuslaitoksen tehtävänä on huolehtia tällä lailla kumotussa 55 §:n 2 momentissa tarkoitetun hyväksynnän nojalla pelastusalan ammatillista peruskoulutusta antaneen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskoulussa vuonna 2019 käynnissä olevasta pelastajakoulutuksesta siten, että asianomaista tutkintoa opiskelevat voivat suorittaa opintosuunnitelman mukaiset opintonsa päätökseen vuoden 2020 aikana.
Pelastustoimen sivutoimiseen tai sopimushenkilöstöön kuuluva henkilö, joka tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten tai ennen tämän lain voimaantuloa kumottujen säännösten mukaisesti on saanut kelpoisuuden pelastustoimen sivutoimisen henkilöstön tai sopimushenkilöstön tehtäviin, olisi edelleen kelpoinen toimimaan vastaavassa tehtävässä.
