1.2
Sähköinen ajokortti
Koska EU:n ajokorttilainsäädäntö ei tunnista muuta kuin edellä tarkoitetun ajokortin osoituksena ajo-oikeudesta, muussa muodossa olevan ajokortin käyttö jäsenvaltioiden kesken edellyttäisi EU- lainsäädännön muuttamista. Myöskään kansainvälisissä tieliikennesopimuksissa ei tunnusteta sähköistä ajokorttia. Eri tahoilla on kuitenkin vireillä hankkeita, joiden tavoitteena on edetä sähköisen ajokortin käyttöönoton suuntaan. Euroopan rekisteröintiviranomaisten yhdistyksessä (EReg) toiminut mobiiliajokorttityöryhmä ehdotti keväällä 2018 muutosta ajokorttidirektiiviin mobiiliajokortin käyttöönoton sallimiseksi. Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) työryhmässä on vireillä mobiiliajokortin standardin valmistelutyö, jonka arvioidaan valmistuvan viimeistään syksyllä 2020. Myös Pohjoismaissa on vireillä erilaisia digitaalisen ajokortin mahdollistavia hankkeita.
Liikenteen turvallisuusvirastossa on kehitetty ajokortin tiedot sisältävää mobiilisovellusta, joka kulkee nimellä mobiiliajokortti, osana laajempaa Autoilija–sovellusta. Mobiiliajokortti on ajokortteihin liittyvä vapaaehtoinen lisäpalvelu ajo-oikeuden haltijoille. Ajokorttisovelluksen tavoitteena on sen käyttö ajo-oikeuden osoittamiseen ja vastaavissa muissa tarkoituksissa, joissa ajokorttia tällä hetkellä voidaan käyttää. Sovellus on kehitetty Liikenteen turvallisuusvirastossa ns. kehittämisen elinkaarimallin mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että jo esiselvitystyövaiheessa on tunnistettu digiturvallisuuteen ja tietojen käsittelyyn liittyvät vaatimukset ja linjaustarpeet sekä mahdolliset riskit. Arkkitehtuurin suunnittelun yhteydessä on määritelty käytettävät ratkaisut sekä tunnistettu ja suunniteltu kehitystehtävän aikana tarvittavat testaukset, auditoinnit ja muu vaatimustenmukaisuuden valvonta. Sovelluksesta on tehty kehittämisen elinkaarimallin mukaiset tietosuoja- ja tietoturva- sekä arkkitehtuurilausunnot. Toteutumista on arvioitu kehittämisen mallissa määriteltyjen tarkistuspisteiden ja lausuntomenettelyn kautta. Tietoturvan ja tietosuojan tilaa seurataan ja testataan riskiperusteisesti ja siitä raportoidaan säännöllisesti yhteistyössä palvelua tuottavien asiantuntijoiden kanssa. Todennäköisimpiä poikkeamatilanteita varten on sovittu vastuut ja menettelyt.
Suomessa ei ole henkilöllisyyttä osoittavien asiakirjojen osalta yleistä lainsäädäntöä eikä siten ole myöskään määritelty virallisia henkilöllisyyttä osoittavia tunnistautumisasiakirjoja. Myös eri laeissa asiakirjoista käytetyt nimitykset vaihtelevat. Ajokortti on ajo-oikeuden osoittava asiakirja. Ajokorttia ei hyväksytä henkilöllisyyttä osoittavana tunnistamisasiakirjana esimerkiksi passia ja henkilökorttia haettaessa, jolloin henkilöllisyyttä osoittavana tunnistautumisasiakirjana voidaan käyttää vain voimassaolevaa passia tai henkilökorttia sekä ulkomaalaislain (301/2004) mukaista muukalaispassia ja pakolaisen matkustusasiakirjaa (valtioneuvoston asetus passeista ja henkilökorteista (1167/2016). Ajokorttia ei hyväksytä myöskään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (617/2009) 17 §:n mukaan henkilön tunnistamiseen tunnistusvälinettä haettaessa. Lain 17 §:ä on muutettu lailla (533/2016), joka tulee tältä osin voimaan vuoden 2019 alusta. Siihen asti hyväksyttävänä asiakirjana voidaan käyttää myös Euroopan talousalueen jäsenvaltion viranomaisen 1 päivän lokakuuta 1990 jälkeen myöntämää voimassa olevaa ajokorttia 31 päivään joulukuuta 2018 asti.
Ajokortti hyväksytään kuitenkin henkilöllisyyden osoittavaksi selvitykseksi esimerkiksi äänestyspaikoilla (vaalilaki 714/1998, 75 § 2 mom., HE 175/1995 vp, s. 27). Ajokortti hyväksytään myös alkoholilain (1102/2017) 40 §:n mukaan alkoholijuomia ostavan tai anniskelualueella oleskelevan henkilön iän todistamiseen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on jo ohjeissaan linjannut, että alkoholilain 40 § mukaiseen iän todistamiseen kelpaa myös mobiiliajokortti perinteisen ajokortin rinnalla.
Ajokortin käyttökelpoisuuden edellytys sekä Suomessa että muualla on ajantasaisten ja oikeiden ajo-oikeustietojen osoittamisen lisäksi se, että ajo-oikeus voidaan liittää johonkin tiettyyn henkilöön. Tätä tarkoitusta varten ajokortilla on muun muassa henkilön kuva ja muita henkilötietoja. Mobiiliajokortti on ajokorttiviranomaisen myöntämä sähköinen asiakirja, josta ilmenevät ajantasaisina henkilön ajo-oikeus- ja henkilötiedot.
Käytännössä ajokortti on hyväksytty henkilöllisyyden osoittamiseen monissa kaupoissa ja ravintoloissa sekä muissa kuluttajapalveluissa. Ajokorttia on käytetty henkilöllisyyden osoittamiseen esimerkiksi paketteja noudettaessa, iän tarkistamiseksi erilaisia ikärajoitettuja tuotteita ostettaessa, lääkärikäynnille ilmoittauduttaessa, kanta-asiakaskorttina siihen sisältyvän viivakoodin perusteella sekä ajo-oikeuden osoittamiseen esimerkiksi autoa vuokrattaessa tai yhteiskäyttöautoa käyttöönotettaessa. Näissä tarkoituksissa myös sähköinen mobiiliajokorttisovellus on ollut koekäytössä. Mobiiliajokortti on rakennettu toimimaan vastaavissa tilanteissa kuin perinteinenkin ajokortti. Ajokorttisovelluksen tavoitteena on ollut, että sitä voitaisiin käyttää mahdollisimman monella erilaisella mobiililaitteella ja käyttöjärjestelmällä. Ajokortin tiedot välitettäisiin Liikenteen turvallisuusviraston hallinnoimasta liikenneasioiden rekisteristä ja sovelluksen turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Käytetyt ratkaisut on arvioitu niiden turvallisuuden ja luotettavuuden kannalta ja niitä on auditoitu myös ulkopuolisen arvioijan toimesta mahdollisten riskikohtien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi. Ajokorttiviranomaisena Liikenteen turvallisuusvirasto takaisi sovelluksen tietojen ja toiminnallisuuden luotettavuuden. Yhteensopivalla laitteella ajokorttisovellusta voisi käyttää jokainen voimassa olevan ajo-oikeuden haltija, jolla olisi suomalainen henkilötunnus ja voimassa oleva vahva tunnistautumisväline. Tietoihin kirjauduttaisiin joko verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella ja tietoja suojattaisiin lisäksi käyttäjän pääsykoodilla. Sovelluksen käyttäminen edellyttää vahvan tunnistautumisen lisäksi sovelluksen käyttöehtojen hyväksymistä. Käyttöehdoilla säännellään sovelluksen tarjoajan ja sen käyttäjän tehtäviä, oikeuksia ja velvollisuuksia. Käyttöehdoissa käyttäjää informoidaan sovellukseen ja sen käyttöön liittyvistä asioista ja käyttöehdot hyväksymällä käyttäjä antaa suostumuksensa liikenneasioiden rekisterissä olevien henkilötietojen käsittelyyn sovelluksessa. Sovelluksen käyttöehdot olisivat sovelluksen lisäksi luettavissa Liikenteen turvallisuusviraston verkkosivuilla. Ajokorttitietojen ohella sovelluksessa olisi myös toiminnallisuudet ajokortin aitouden ja voimassaolon tarkistamiseksi, mikä toteutuisi käytännössä visuaalisten turvatekijöiden ja rekisteristä tapahtuvan vahvan tarkistuksen mahdollistavan ratkaisun (QR-koodi) avulla. Eri turvallisuuselementit täydentävät toisiaan ja takaavat sekä vahvan luotettavuuden että laajan hyödynnettävyyden erilaisissa tilanteissa. Liikenteen turvallisuusvirasto kehittää eri turvatekijöitä edelleen ja sovellukseen lisätään jatkossakin eri turvaelementtejä.
Esityksen suhde EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen
Yleisen tietosuoja-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) 6 artiklassa on säädetty henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi artiklan edellytyksistä täyttyy. Asetuksen johdanto-osan 45 kohdan mukaan, kun käsittely tapahtuu rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen mukaisesti tai kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi toteuttavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, käsittelyllä olisi oltava perusta unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Tietosuoja-asetuksessa ei edellytetä, että kaikkia yksittäisiä tiedonkäsittelytilanteita varten olisi olemassa erityislaki. Useiden käsittelytoimien perustana oleva yksi laki voi olla riittävä käsittelyn perustuessa rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteiseen tai jos käsittely on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan PeVL 14/2018 vp tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta olevan perusteltua tarkistaa aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista. Valiokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoiminnan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötietojen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn. Valiokunta on arvioinut nykyisen henkilötietojen sääntelymallin varsin raskaaksi ja monimutkaiseksi ja viitannut siihen, että valiokunnan käytännön mukaan sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa (ks. PeVL 31/2017 vp, PeVL 45/2016 vp, s. 3 ja PeVL 41/2006 vp, s. 4/II). Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa.
Liikenteen turvallisuusvirasto käsittelee viranomaisena henkilötietoja lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (6 art. 1-kohta c-alakohta). Laissa liikenteen palveluista (320/2017, jälj. liikennepalvelulaki) säädetään Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämästä liikenneasioiden rekisteristä, jossa on tiedot toiminnanharjoittajaluvista, liikennevälineistä sekä liikenteen henkilöluvista. Liikennepalvelulaki pitää sisällään säännökset rekisteriin tallennettavista tiedoista, niiden säilytysajoista ja luovuttamisesta. Liikennepalvelulailla on mukautettu henkilötietojen osalta EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä kansallisesti asetuksen sallimalla tavalla. Ajokortin tiedot välitettäisiin ajokorttisovellukselle liikenneasioiden rekisteristä. Ajokortin tietojen käsittelyn oikeusperusteena sovelluksella on sovelluksen käyttäjän suostumus, jonka käyttäjä antaa vahvan tunnistautumisen yhteydessä hyväksyessään palvelun käyttöehdot. Käyttöehdoissa informoidaan sovelluksen käyttäjää suostumuksesta käsittelyn oikeusperusteena.
1.3
Ulkomaisten ajokorttien tunnustaminen
Suomessa tunnustetaan EU:n jäsenvaltioissa ja Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa annetut ajokortit vastavuoroisesti. Ajokortit oikeuttavat ajamaan täällä ja ne voidaan vaihtaa vastaavaan suomalaiseen ajokorttiin uutta kuljettajantutkintoa suorittamatta, jos henkilön vakinainen asuinpaikka on Suomessa.
Muissa Suomen tunnustamissa valtioissa myönnetyt ajokortit hyväksytään tietyin rajoituksin. Ajokortin myöntäneet valtiot voivat olla niin sanottuja sopimusvaltioita tai muita valtioita. Sopimusvaltioita ovat valtiot, jotka ovat Genevessä vuonna 1949 (SopS 11/1959) tai Wienissä vuonna 1968 tehdyn kansainvälisen tieliikennesopimuksen (SopS 30/1986) osapuolia. Sopimusmaiden ajokortteihin rinnastetaan erikseen sovitun mukaisesti myös Hongkongissa, Macaossa ja Taiwanilla myönnetyt ajokortit. Sopimusmaiden ajokortit oikeuttavat täällä ajamiseen kahden vuoden ajan vakinaisesti asumaan asettumisesta lukien. Auton B-luokan ja moottoripyörän ajo-oikeuden sisältävät ajokortit voidaan vaihtaa vastaavaan suomalaiseen ajokorttiin uutta kuljettajantutkintoa suorittamatta, jos muut ajokortin myöntämisen edellytykset täyttyvät ja henkilöllä on vakinainen asuinpaikka täällä. Muissa valtioissa kuin sopimusvaltioissa myönnetyt ajokortit tunnustetaan rajoitetummin. Vain moottoripyörän ja auton B-luokkaa vastaava ajokortti hyväksytään täällä ajamiseen ja nekin vain yhden vuoden ajan maahantulosta. Määräaika ei voi kuitenkaan ylittää yhtä vuotta väestörekisteriin merkitsemisestä, jos henkilö on rekisteriin merkitty. Näiden ajokorttien vaihtaminen suomalaiseen ajokorttiin edellyttää aina kuljettajantutkinnon suorittamista.
EU- ja ETA-maiden sekä sopimusmaiden ajokorteissa sovelletaan pitkälti yhdenmukaista luokittelua ja sille perustuvia ajokorttimalleja. Ajokortit hyväksytään niiden luokittelun mukaisina. Muissa valtioissa myönnettyjen ajokorttien kohdalla fyysiselle kansalliselle ajokortille säädetään tietojen merkitsemistä ja ajokortin lisäksi mahdollisesti tarvittavaa ajokortin käännöstä koskevia lisävaatimuksia, jos niiden kohdalla käytössä oleva ajokorttimalli ja luokittelu ei vastaa edellä todettua. Muussa tapauksessa kansallisen ajokortin hyväksymisen edellytyksenä on, että ajokortin tiedot on merkitty latinalaisin kirjaimin ja että ajokortista käy ilmi ajoneuvot, joita se oikeuttaa kuljettamaan. Koska yhtenäistä luokittelua ei ole, esimerkiksi pelkkä luokkatunnus kirjaimen muodossa ei riitä. Muussa tapauksessa ajokortin mukana on oltava auktorisoidun kääntäjän tai muun luotettavan tahon tekemä käännös, josta edellä tarkoitetut tiedot käyvät ilmi. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan (LiVM 23/2017 vp) muun luotettavan tahon tekemänä käännöksenä voitaisiin hyväksyä esimerkiksi asia- ja viranomaistekstejä kääntävän kääntäjän käännös, jolla ei olisi virallista auktorisointia, mutta jota voidaan pitää muutoin luotettavana, tai esimerkiksi autovuokraamon käyttämän käännösohjelman tekemää käännöstä. Lain mukaan käännös voi olla suomen-, ruotsin-, norjan-, tanskan-, englannin-, saksan- tai ranskankielinen. Tavoitteena on ollut vaatimusten yhdenmukaistaminen Pohjoismaissa asetettujen vaatimusten kanssa.
Ulkomailla myönnetyn ajokortin hyväksymisen edellytyksenä kaikissa tapauksissa on, että ajokortin haltija täyttää täällä voimassa olevat ikävaatimukset, hän ei ajokorttia myönnettäessä ole asunut vakinaisesti Suomessa ja että ajokortti on edelleen voimassa sen myöntäneessä maassa. Ajokorttilakiin ehdotettu muutos ei koske ulkomaisen ajokortin hyväksymistä Ahvenanmaan maakunnassa, koska maakunnalla on itsehallintolain (1144/1991) 21 §:n 1. mom. 21 kohdan mukaan lainsäädäntövalta tieliikennettä koskevissa asioissa.
1.4
Färsaarilla ja Grönlannissa myönnetyt ajokortit
Pohjoismaiden ministerineuvoston Rajaesteneuvosto on kiinnittänyt huomiota Färsaarilla ja Grönlannissa myönnettyjen ajokorttien asemaan Pohjoismaissa ja esittänyt ajokorttien hyväksymistä muuttamalla vuodelta 1985 olevaa pohjoismaista ajokortti- ja rekisteröintisopimusta (SopS 51/1986, Sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä ajokortin ja ajoneuvon rekisteröinnin keskinäisestä hyväksymisestä). Rajaesteneuvosto on nostanut esille erityisesti sen, jos ajokortteja ei voi vaihtaa paikalliseen ajokorttiin muutettaessa maahan vakinaisesti asumaan.
Ajokorttilaissa ei tunnusteta Färsaarilla ja Grönlannissa myönnettyjä ajokortteja, koska niiden kohdalla ei ole kysymys de facto Tanskassa myönnetystä ajokortista. Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat muodollisesti Tanskan kuningaskuntaan erillisinä itsehallintoalueina ja niillä on oikeus myöntää omat ajokorttinsa. Alueet eivät kuulu Euroopan unioniin eivätkä ne ole myöskään mukana mainitussa pohjoismaisessa ajokorttisopimuksessa. Färsaaret hyväksyvät suomalaisen ajokortin ilman rajoituksia. Halutessaan suomalaisen ajokortin voi vaihtaa färsaarelaiseksi. Grönlanti puolestaan hyväksyy suomalaisen ajokortin ns. turistiajoon kahden kuukauden ajan. Jos henkilö menee töihin Grönlantiin, tule ajokortti kuitenkin vaihtaa grönlantilaiseen.
Färsaarilla ja Grönlannissa myönnetyt ajokortit hyväksytään Tanskassa tietyin edellytyksin. Färsaarilla myönnetty ajokortti oikeuttaa ajamaan Tanskassa ja se voidaan vaihtaa tanskalaiseen ajokorttiin ilman uutta kuljettajantutkintoa. Vakinaisesti Tanskaan asumaan muuttaminen ei edellytä ajokortin vaihtamista. Grönlannissa myönnetty ajokortti oikeuttaa ajamaan Tanskassa vain, jos ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka on muualla kuin Tanskassa ja hän täyttää Tanskassa voimassa olevat ajokortin vähimmäisikää koskevat vaatimukset. Jos ajokortin haltija asettuu Tanskaan vakituisesti asumaan, ajokortti on vaihdettava tanskalaiseen ajokorttiin 90 päivän kuluessa. Vaihtaminen edellyttää uuden kuljettajantutkinnon suorittamista.
Färsaarilla sovelletaan pitkälti EU:n ajokorttilainsäädäntöä, mistä johtuen ajokortti on laajemmin tunnustettu. Ajokortti voidaan vaihtaa uutta kuljettajantutkintoa suorittamatta myös Norjassa ja Islannissa sekä Isossa-Britanniassa. EU:n lainsäädäntö edellyttää, että kolmansien maiden ajokortteja vaihdettaessa ajokorttiin on tehtävä merkintä alkuperäisen ajokortin myöntäjästä. Färsaarilla annettuja ajokortteja vaihdettaessa Tanskassa merkitään ajokortin myöntäjäksi Färsaaret. Tanskan mukaan syynä Grönlannissa annetun ajokortin erilaiseen kohteluun on Tanskan lainsäädännöstä poikkeava ajo-opetus ja ajokortin myöntämistä koskeva lainsäädäntö. Norjassa voidaan Grönlannissa 1.1.1995 lukien myönnetyt B-luokan ajokortit vaihtaa vastaavaan ajokorttiin suorittamalla ajokoe. Ajokoe on suoritettava yhden vuoden sisällä vakinaisen asuinpaikan siirtymisestä Norjaan.
Ajokorttien hyväksymisessä ja vaihtamisessa olevista eroista johtuen Rajaesteneuvosto katsoo tilanteen voivan johtaa siihen, että Ruotsiin tai Suomeen muuttavan on muiden maiden ajokorttien kautta hankittava mahdollisuus ruotsalaisen tai suomalaisen ajokortin saamiseen. Kaikissa maissa sovellettavan EU:n ajokorttilainsäädännön mukaan ajokortin vaihtaminen edellyttää kuitenkin vakinaista asumista ajokortin vaihtavassa maassa. Rajaesteneuvosto ei pidä Färsaarilla annettujen ajokorttien vaihtamista koskevaa vaatimusta liikenneturvallisuusperustein aiheellisena, koska Färsaaret on suurelta osin huomioinut ajokorttidirektiivin säännökset lainsäädännössään. Neuvosto ehdottaakin näiden ajokorttien kohdalla sovellettavaksi samaa menettelyä kuin muiden Pohjoismaiden ja EU- ja ETA-valtioiden ajokorttien kohdalla ja muutosten toteuttamista muuttamalla vuonna 1985 tehtyä pohjoismaiden ajokorttisopimusta.