Viimeksi julkaistu 27.11.2021 9.28

Hallituksen esitys HE 189/2021 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että arvonlisäverolakiin tehtäisiin arvonlisäverotusjärjestelmää koskevan Euroopan unionin direktiivin muuttamisesta annetun direktiivin edellyttämät muutokset, jotka koskevat Euroopan komission tai EU:n oikeuden nojalla perustetun viraston tai elimen covid-19-pandemiaan reagoimiseksi tekemien hankintojen arvonlisäverovapautta.  

Arvonlisäverolakiin otettaisiin säännökset, joiden mukaan komission tai EU-viraston tai -elimen tekemät tavaroiden maahantuonnit ja yhteisöhankinnat vapautettaisiin arvonlisäverosta. Verosta vapautettaisiin myös tavaroiden ja palvelujen myynnit komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle. Näitä myyntejä varten tehtyihin hankintoihin sisältyvät verot saataisiin vähentää tai hakea palautusmenettelyssä takaisin, eli kyse olisi nollaverokantamyynneistä.  

Verottomuus koskisi vain tilanteita, joissa komissio tai EU-virasto tai -elin hankkisi tavaroita ja palveluja suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Verottomuus ei koskisi tilanteita, joissa hankittuja tavaroita ja palveluja käytetään komission tai EU-viraston tai -elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin.  

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. Lakia ehdotetaan sovellettavaksi taannehtivasti 1.1.2021 alkaen. 

PERUSTELUT

Asian tausta ja valmistelu

EU:ssa sovellettavasta arvonlisäverojärjestelmästä säädetään yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi.  

Euroopan komissio antoi 12.4.2021 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi arvonlisäverodirektiivin muuttamisesta tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien vapautusten osalta yleisen edun mukaisten unionin toimenpiteiden yhteydessä (KOM(2021) 181). Ehdotuksen mukaan arvonlisäverokustannus olisi poistettu tavaroista ja palveluista, jotka komissio tai unionin oikeuden nojalla perustettu virasto tai elin hankkii sille unionin oikeudessa yleisen edun vuoksi annetun tehtävän täyttämiseksi. Nykyinen paperinen verosta vapauttamista koskeva todistus olisi lisäksi korvattu sähköisellä verovapautustodistuksella, jolla verovapautuksen edellytykset olisi vahvistettu.  

Ehdotuksen tavoitteena oli komission mukaan tukea ja helpottaa unionin tasolla yleisen edun vuoksi toteutettavia toimenpiteitä erityisesti silloin, kun unioni toteuttaa tehtäväänsä hankkiakseen tavaroita ja palveluja jaettavaksi maksutta jäsenvaltioille niiden kiireellisten tarpeiden mukaisesti. Komission kokemuksen mukaan tiettyjen liiketoimien arvonlisäverot muodostuvat kustannuksiksi, jotka vähentävät tavaroiden ja palvelujen määrää, joita komissio voi hankkia varastointia tai jakelua varten, lisäävät hallinnollista monimutkaisuutta ja viivyttävät solidaarisuuteen perustuvia kiireellisiä toimenpiteitä. 

Ehdotusta käsiteltiin EU:n neuvoston veroasiaintyöryhmissä loppukevään ja alkukesän 2021 aikana. Osa jäsenvaltioista, Suomi mukaan lukien, piti komission ehdotuksen soveltamisalaa liian laajana (E 49/2021 vp, U 22/2021 vp). Puheenjohtajavaltio esitti lopulta ehdotuksen rajaamista covid-19-pandemiaan ja sähköistä verovapautustodistusta koskevien säännösten poistamista ehdotuksesta. Neuvosto hyväksyi 13.7.2021 neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien tilapäisten vapautusten osalta covid-19-pandemiaan reagoimisessa annetun neuvoston direktiivin (EU) 2021/1159, jäljempänä osto- ja lahjoitusdirektiivi tai direktiivi.  

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava viimeistään 31.12.2021 osto- ja lahjoitusdirektiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä taannehtivasti 1.1.2021 alkaen. Direktiivin toimeenpano edellyttää arvonlisäverolain (1501/1993) muuttamista.  

Hallituksen esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä ja siitä on pyydetty lausunto esityksen kannalta keskeisiltä viranomaisilta, elinkeinoelämän etujärjestöiltä ja toimijoilta sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Hallituksen esityksen tausta-aineisto on saatavilla osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM102:00/2021

EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

2.1  EU-säädöksen tavoitteet

Osto- ja lahjoitusdirektiivin tavoitteena on sen johdanto-osan mukaan luoda valmiudet toimia meneillään olevan covid-19-kriisin ratkaisemiseksi ottamalla käyttöön arvonlisäverovapaus, joka koskee tavaroiden ja palvelujen hankintoja, joita komissio tai unionin oikeuden nojalla perustettu virasto tai elin tekee suorittaessaan tehtäviään covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Tällä tavoin varmistettaisiin se, että unionin eri aloitteiden puitteissa covid-19-pandemiatilanteessa toteutettuja toimenpiteitä ei vaikeutettaisi arvonlisäveron määrillä, joita unionin toimielimet eivät voi saada takaisin, tai rasitteilla, jotka aiheutuvat arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröimistä koskevien velvoitteiden noudattamisesta. Jos toimenpiteisiin liittyvistä liiketoimista maksettaisiin arvonlisäveroa, menetettäisiin johdanto-osan mukaan arvokkaita resursseja, mikä johtaisi siihen, että jäsenvaltioille toimitettavien tavaroiden ja palvelujen määrä vähenisi. 

Direktiivin johdanto-osan mukaan nykyiset arvonlisäverotuksen alan säännökset eivät ole riittäviä covid-19-pandemian torjunnan tehostamista koskevan tavoitteen saavuttamisessa.  

Arvonlisäverodirektiivi sisältää säännökset, joiden mukaan verosta vapautetaan muun muassa unionin tai unionin perustamien elinten, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa (N:o 7), tekemät maahantuonnit sekä tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset niille, pöytäkirjan ja sen täytäntöönpanosta tehtyjen sopimusten tai kotipaikkasopimusten rajoituksin ja edellytyksin sekä sikäli kuin siitä ei aiheudu kilpailun vääristymistä. Verovapautus koskee kuitenkin vain viralliseen käyttöön tehtyjä hankintoja, eikä se kata tilanteita, joissa unionin elimet ostavat tavaroita ja palveluja reagoidakseen covid-19-pandemian aiheuttamaan hätätilanteeseen, erityisesti silloin, kun ne on tarkoitus antaa maksutta jäsenvaltioiden tai kolmansien osapuolten, kuten kansallisten viranomaisten tai laitosten käyttöön. Myöskään neuvoston direktiivi (EU) 2020/2020 (Neuvoston direktiivi (EU) 2020/2020 annettu 7 päivänä joulukuuta 2020, direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta covid-19-pandemian johdosta toteutettavien, covid-19-rokotteisiin ja covid-19-taudin in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuihin lääkinnällisiin laitteisiin sovellettavaa arvonlisäveroa koskevien tilapäisten toimenpiteiden osalta) ei ole riittävä tavoitteen saavuttamiseksi, sillä siinä sallitaan jäsenvaltioiden vain rajoitetun ajan soveltaa alennettuja verokantoja covid-19-taudin in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden luovutuksiin ja tällaisiin laitteisiin läheisesti liittyvien palvelujen suorituksiin tai myöntää covid-19-rokotteiden ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden luovutusten sekä tällaisiin rokotteisiin ja laitteisiin läheisesti liittyvien palvelujen suoritusten osalta vapautus, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.  

Direktiivin johdanto-osan mukaan toimenpiteitä tarvitaan kiireellisesti. Käyttöön otettavia vapautuksia olisi johdanto-osan mukaan välttämätöntä soveltaa taannehtivasti 1.1.2021 lukien, jotta covid-19-pandemian vaikutusten lieventämiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät menetä vaikutustaan. Esimerkiksi neuvoston asetuksella (EU) 2020/521 (Neuvoston asetus (EU) 2020/521, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2020, asetuksen (EU) 2016/369 mukaisen hätätilanteen tuen käyttöönotosta sekä sen säännösten muuttamisesta covid-19:n puhkeamisen huomioon ottamiseksi) perustetun hätätilanteen tukivälineen puitteissa on jo käynnissä toimenpiteitä, joihin voidaan soveltaa uutta verovapautusta. Jo verotettujen liiketoimien osalta tarvittavat oikaisut voitaisiin tehdä käyttämällä jo käytössä olevia korjausmekanismeja, esimerkiksi myöhempää arvonlisäveroilmoitusta.  

2.2  EU-säädöksen pääasiallinen sisältö

Maahantuonnin verovapaus

Osto- ja lahjoitusdirektiivin 1 artiklalla lisättiin arvonlisäverodirektiivin verottomia maahantuonteja koskevan 143 artiklan 1 kohtaan uusi alakohta. Uuden f b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta komission tai unionin oikeuden nojalla perustetun viraston tai elimen suorittama tavaroiden maahantuonti, kun komissio tai tällainen virasto tai elin tuo kyseiset tavarat suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi, paitsi jos tuotuja tavaroita käytetään joko välittömästi tai myöhemmin komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin edelleenluovutuksiin.  

Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklaan lisättiin myös uusi 3 kohta, jonka mukaan kun 1 kohdan f b alakohdassa säädetyt vapautuksen edellytykset eivät enää täyty, komission tai asianomaisen viraston tai elimen on ilmoitettava asiasta jäsenvaltiolle, jossa vapautusta on sovellettu, ja kyseisten tavaroiden maahantuonnista on suoritettava arvonlisäveroa tuolloin voimassa olevien edellytysten mukaisesti.  

Tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten verovapaus

Verottomuus koskee edellä mainittujen maahantuontien lisäksi tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle. Näitä verovapauksia koskevat säännökset lisättiin osto- ja lahjoitusdirektiivin 1 artiklalla arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan uuteen alakohtaan. Uuden a b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset komissiolle tai unionin oikeuden nojalla perustetulle virastolle tai elimelle, kun komissio tai tällainen virasto tai elin ostaa kyseiset tavarat tai palvelut suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi, paitsi jos ostettuja tavaroita ja palveluja käytetään joko välittömästi tai myöhemmin komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin edelleenluovutuksiin tai edelleensuorituksiin.  

Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan sijaintijäsenvaltion vahvistamin rajoituksin yhdenmukaisten verosäännösten säätämiseen asti. Kohtaa muutettiin selvennyksen vuoksi siten, ettei se koske a b kohdassa tarkoitettuja vapautuksia. Jäsenvaltiot eivät siten voi asettaa mitään rajoituksia uuden verovapauden soveltamiselle. 

Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Kohtaan ei tehty muutoksia. 

Lisäksi vastaavasti kuin edellä maahantuontia koskevien säännösten osalta, arvonlisäverodirektiivin 151 artiklaan lisättiin uusi 3 kohta, jonka mukaan kun 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a b alakohdassa säädetyt vapautuksen edellytykset eivät enää täyty, komission tai asianomaisen viraston tai elimen, joka on vastaanottanut verosta vapautetun luovutuksen tai suorituksen, on ilmoitettava asiasta jäsenvaltiolle, jossa vapautusta on sovellettu, ja kyseisten tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista on suoritettava arvonlisäveroa tuolloin voimassa olevien edellytysten mukaisesti. 

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Osto- ja lahjoitusdirektiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 31.12.2021 mennessä. Niiden on sovellettava direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä 1.1.2021 lukien. 

Nykytila ja sen arviointi

3.1  Komission tai EU-viraston tai -elimen suorittama maahantuonti ja yhteisöhankinta sekä tavara- ja palvelumyynti niille

Liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitettuihin tarkoituksiin on nykytilassa arvonlisäveronalaista, ellei myyntiin sovellu jokin erityinen verottomuussäännös. Vastaavasti arvonlisäveronalaista on komission tai EU-viraston tai -elimen osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitettuihin tarkoituksiin Suomessa tekemä tavaran maahantuonti ja yhteisöhankinta, ellei liiketoimeen sovellu jokin erityinen verottomuussäännös.  

Arvonlisäveroa ei esimerkiksi suoriteta terveyden- ja sairaanhoitopalvelun tai eräiden terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvien hyödykkeiden myynnistä. Veroa ei myöskään tietyin edellytyksin suoriteta Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön sellaisen elimen, johon sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapautuksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehtyä pöytäkirjaa, viralliseen käyttöön hankittujen tavaroiden maahantuonnista tai tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle tällaiselle elimelle. Suomessa sijaitsevan tällaisen elimen osalta viralliseen käyttöön tulevien hankintojen verovapautus on toteutettu palautusoikeuden avulla. Lisäksi covid-19-epidemiasta johtuvan tartunnan ehkäisemiseen, testaamiseen tai hoitoon välittömästi liittyvien tavaroiden myynti ja yhteisöhankinta on tietyin edellytyksin nollaverokannan alaista silloin, kun tavaroiden ostajana on julkisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tai sosiaalihuollon palvelujen tuottaja, valtiollinen toimija, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä organisaatio, arvonlisäverolain 4 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö taikka toimija, joka luovuttaa tavarat vastikkeetta edellä tarkoitetuille tahoille. Nollaverokannalla täydennetään näiden tavaroiden maahantuonnissa sovellettavaa verovapautta, joka perustuu komission väliaikaisesti voimassaolevaan päätökseen (EU) 2020/491 covid-19-epidemian vaikutusten torjumiseksi vuonna 2020 tarvittavien tavaroiden tuonnille myönnettävästä vapautuksesta tuontitulleista ja arvonlisäverosta. Päätöksen soveltamista on sittemmin jatkettu. Myös nollaverokantaa sovelletaan väliaikaisesti.  

Toisiin jäsenvaltioihin tapahtuva tavaroiden myynti on tietyin edellytyksin veroton yhteisömyynti. Liiketoimi verotetaan tällöin tavaran yhteisöhankintana kuljetuksen päättymisjäsenvaltiossa. Jos hankkijana on elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei sen omassa maassa miltään osin oikeuta vähennykseen tai palautukseen taikka oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, liiketoimi verotetaan tietyin edellytyksin yhteisömyyntiä ja -hankintaa koskevien säännösten sijasta tavaran etämyyntiä koskevien säännösten mukaisesti. Tavaroiden etämyynnistä verovelvollinen on myyjä. Etämyyntiä harjoittavan myyjän on mahdollista rekisteröityä arvonlisäveron erityisjärjestelmään yhdessä jäsenvaltiossa, jolloin ilmoitus- ja maksuvelvollisuudet hoidetaan keskitetysti tämän jäsenvaltion kautta. 

Arvonlisäverolaki sisältää arvonlisäverodirektiiviin perustuvat säännökset siitä, milloin tavaran tai palvelun myynti, tavaran yhteisöhankinta ja tavaran maahantuonti tapahtuvat Suomessa eli milloin ne verotetaan Suomessa.  

Verovelvollisuus tavaran tai palvelun myynnistä johtaa velvollisuuteen rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi, antaa veroilmoitus ja maksaa verokauden vero. Suomessa tapahtuvat tavaran yhteisöhankinnat aiheuttavat myös vastaavan rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteen tai vähintään rekisteröitymis- ja ilmoituksenantovelvollisuuden. Myös Suomessa tapahtuvat yhteisömyynnit aiheuttavat rekisteröitymis- ja ilmoituksenantovelvollisuuden. Jos maahantuojana on oikeushenkilö, joka ei ole arvonlisäverovelvollisten rekisterissä, tai jos tuojana on luonnollinen henkilö, jonka liiketoimintaan tuonti ei liity, maahantuonnin arvonlisävero maksetaan maahantuonnin yhteydessä Tullille.  

3.2  Verosta vapauttamista koskeva todistus

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011, jäljempänä arvonlisäverodirektiivin täytäntöönpanoasetus, 51 artiklassa säädetään verosta vapauttamista koskevasta todistuksesta, joka koskee arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan mukaisesti vapautettuja liiketoimia, eli myös esityksessä ehdotettuja verottomia myyntejä.  

Arvonlisäverodirektiivin täytäntöönpanoasetuksen 51 artiklan 1 kohdan mukaan, jos tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja on sijoittautunut yhteisöön, muttei siihen jäsenvaltioon, jossa luovutus tai suoritus tapahtuu, asetuksen liitteen II mukaista arvonlisä- ja/tai valmisteverosta vapauttamista koskevaa todistusta on, jollei kyseisen todistuksen liitteessä olevista selityksistä muuta johdu, käytettävä vahvistuksena siitä, että liiketoimi oikeuttaa arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan mukaiseen vapautukseen. Kyseistä todistusta käyttäessään jäsenvaltio, johon tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja on sijoittautunut, voi päättää, käyttääkö se arvonlisä- ja valmisteveroa koskevaa yhteistä todistusta vai kahta erillistä todistusta.  

Artiklan 2 kohdan mukaan sijaintijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on leimattava 1 kohdassa tarkoitettu todistus. Jos tavarat tai palvelut on kuitenkin tarkoitettu virkakäyttöön, jäsenvaltiot voivat vahvistamillaan edellytyksillä vapauttaa niiden vastaanottajan todistuksen leimauttamisvaatimuksesta. Tämä vapautus voidaan peruuttaa, jos väärinkäyttöä esiintyy. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yhteyspiste, jonka tehtävänä on määrittää todistusten leimaamisesta vastaavat yksiköt, sekä se, missä määrin ne ovat myöntäneet vapautuksen todistusten leimauttamisvaatimuksesta. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioilta saamansa tiedot muille jäsenvaltioille.  

Artiklan 3 kohdan mukaan, jos jäsenvaltiossa, jossa tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus tapahtuu, sovelletaan suoraa vapautusta, luovuttajan tai suorittajan on saatava artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus tavaroiden tai palvelujen vastaanottajalta ja säilytettävä se kirjanpitotositteenaan. Jos vapautus myönnetään arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 2 kohdan nojalla arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen, todistus on liitettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle toimitettavaan palautushakemukseen. 

Arvonlisäverosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1356/2016), jäljempänä arvonlisäveroasetus, säädetään kansainväliseen kauppaan liittyvien verottomuuksien osoittamistavoista. Arvonlisäveroasetuksen 3 §:n 1 momentissa säädetään muun muassa, että verottomien tavaroiden ja palvelujen myyjällä on oltava Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimen sijaintivaltion asianomaisen viranomaisen antama kirjallinen vahvistus siitä, että tavaroiden ja palvelujen myynti olisi veroton tai niiden hankinta oikeuttaisi veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi sijaintivaltiossa. Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimen ja niiden henkilökunnan hankintojen osalta vahvistuksen antaa asianomainen toimielin. 

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön osto- ja lahjoitusdirektiivi. Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi arvonlisäverolakiin uusi säännös, jonka mukaan veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle, kun komissio tai tällainen virasto tai elin ostaa kyseiset tavarat tai palvelut suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Verottomuutta ei kuitenkaan sovellettaisi, jos tavaroita ja palveluja käytetään komission tai EU-viraston tai -elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin. Osto- ja lahjoitusdirektiivin kriisitoimenpideluonteen vuoksi ehdotetaan käytettäväksi palautusmenettelyn sijasta suoraa verottomuutta. Verottomuuden edellytysten osoittamisesta säädettäisiin tarkemmin arvonlisäveroasetuksessa.  

Komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle tehtyjä verottomia myyntejä varten tehtyihin hankintoihin sisältyvä vero saataisiin vähentää tai hakea palautuksena takaisin, eli kyse olisi niin sanotuista nollaverokantamyynneistä.  

Arvonlisäverolakiin lisättäisiin myös säännös, jonka mukaan veroa ei suoritettaisi komission tai EU-viraston tai -elimen tekemästä tavaroiden maahantuonnista, kun komissio tai tällainen virasto tai elin tuo kyseiset tavarat suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Verottomuutta ei kuitenkaan sovellettaisi, jos tavaroita käytetään komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin. 

Arvonlisäverolakiin lisättäisiin lisäksi säännös, jonka mukaan yhteisöhankinnasta ei ole kyse silloin, kun tavaran myynnistä ei olisi suoritettava veroa ehdotetun tavaroiden myynnin verottomuuden perusteella, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Säännösehdotuksen johdosta myöskään vastaavaa myyntiä toiseen jäsenvaltioon ei arvonlisäverolain säännösten mukaan pidettäisi yhteisömyyntinä. 

Näiden muutosten seurauksena komission tai EU-viraston tai -elimen ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa Suomessa tehdyistä osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitettujen tavaroiden yhteisöhankinnoista tai maahantuonneista eikä rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi tai ilmoituksenantovelvolliseksi Suomessa tehdyistä osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitettujen tavaroiden yhteisöhankinnoista. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

4.2.1  Yritysvaikutukset

Yritykset, jotka myyvät komissiolle tai EU-virastoille tai -elimille covid-19-pandemiaan reagoimiseksi tarvittavia tavaroita ja palveluja Suomessa, voisivat ehdotuksen mukaan laskuttaa myyntinsä ilman arvonlisäveroa. Yrityksillä olisi vähennysoikeus näihin myynteihin kohdistuvista hankinnoista, joten piilevää veroa ei syntyisi. Yrityksille aiheutuisi oletettavasti vähäisiä hallinnollisia kustannuksia verovapautustodistuksen hankkimisesta. 

Yritykset, joihin muutokset vaikuttavat, toiminevat pääasiassa toimialoilla, jotka tuottavat terveyden- ja sairaanhoidon tarpeisiin suunniteltuja tavaroita ja palveluja. Komission alkuperäisen direktiiviehdotuksen perusteluosan mukaan komissio on hätätilanteen tukivälineen puitteissa hankkinut suoraan hengityssuojaimia, hoitoja ja testejä lahjoitettaviksi jäsenvaltioille.  

4.2.2  Vaikutukset julkiseen talouteen

Vaikutukset julkiseen talouteen ovat väliaikaisia, sillä ehdotetut muutokset koskevat vain toimenpiteitä, joita tehdään käynnissä olevaan covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Ehdotettujen muutosten vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat siitä, kuinka kauan covid-19-pandemia kestää ja kuinka paljon komissio tai EU-virastot tai -elimet tekevät ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia tavara- ja palveluhankintoja.  

Esitys pienentäisi Suomen arvonlisäverotuottoa siltä osin kuin esityksen soveltamisalaan kuuluvien maahantuontien, yhteisöhankintojen, etämyyntien ja myyntien verotuspaikka olisi Suomi ja liiketoimeen ei soveltuisi mikään muu voimassa olevan lainsäädännön mukainen verottomuussäännös. Siltä osin kuin esityksen tarkoittamia verottomia tavaroita ja palveluja luovutettaisiin Suomeen, Suomi tai muut suomalaiset tahot, kuten sairaalat, joille tavaroita ja palveluja luovutetaan, hyötyisivät verottomuudesta saaden tavaroita ja palveluja enemmän kuin mitä ne saisivat, jos hankintoihin sisältyisi arvonlisävero. Suomi on saanut hätätilanteen tukivälineen kautta lahjoituksina covid-19-antigeenitestejä vuoden 2021 aikana 250 000 kappaletta. Esityksen verotuottoa pienentävien vaikutusten arvioidaan olevan hyvin vähäisiä, eikä niitä välttämättä synny lainkaan. 

Verovapaus vähentää niiden jäsenvaltioiden arvonlisäverotuottoa, joissa verovapautta sovelletaan, ja sitä kautta vähentää myös kyseisiltä jäsenvaltioilta kannettavia arvonlisäveroon perustuvia omia varoja. EU:n talousarvion näkökulmasta menot, joita ei voida kattaa perinteisillä ja arvonlisäveroon perustuvilla omilla varoilla, katetaan bruttokansantuloon perustuvilla omilla varoilla. Kaikkien jäsenvaltioiden on kompensoitava verovapautuksen johdosta tiettyjen jäsenvaltioiden osalta syntyvä arvonlisäveroon perustuvien omien varojen pienentyminen bruttokansantuloon perustuvilla omilla varoilla.  

Komissio ei ole tehnyt erillistä vaikutustenarviointia aloitteen kiireellisyyden vuoksi. Yksinkertaistamisen vuoksi ja koska EU:n talousarviosta maksettuja todellisia arvonlisäveron määriä koskevia tietoja ei ole saatavilla, komissio on arvioinut hätätilanteen tukivälineen vuoden 2020 talousarvion avulla vuoden 2021 lahjoitusten kokonaisarvoksi 550 miljoonaa euroa. Käyttämällä oletettua 20 prosentin arvonlisäverokantaa säästetyn arvonlisäveron määräksi arvioidaan 110 miljoonaa euroa, joka vähentäisi alv-perusteisia omia varoja arviolta 1,65 miljoonaa euroa. Arvonlisäveroon perustuvien omien varojen pieneneminen katetaan bruttokansantuloon perustuvilla omilla varoilla, jolloin Suomen omien varojen bruttokansantuloon perustuva maksu EU:lle kasvaisi arviolta noin 30 000 euroa vuodessa. Tosin komission mukaan suurin osa hätätilanteen tukivälineen menoista on tosiasiallisesti vapautettu arvonlisäverosta jo covid-19-epidemian torjunnassa tarvittavien tavaroiden tuontia koskevan komission päätöksen (EU) 2020/491 tai covid-19-rokotteiden ja -testien nollaverokantaa koskevan neuvoston direktiivin (EU) 2020/2020 mukaisesti, mikä pienentää esityksen osuutta mainittuun vaikutukseen. 

4.2.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetut muutokset aiheuttaisivat Verohallinnolle ja Tullille vähäisiä hallinnollisia kustannuksia, jotka liittyvät lähinnä asiakasohjaukseen ja tiedottamiseen. Muutos ei aiheuta Verohallinnon tai Tullin lisärahoitustarvetta. 

Ehdotettujen muutosten johdosta komission tai EU-viraston tai -elimen ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa Suomessa tehdyistä osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitettujen tavaroiden maahantuonneista tai yhteisöhankinnoista. Komission tai EU-viraston tai -elimen ei myöskään tarvitsisi rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi tai ilmoituksenantovelvolliseksi Suomessa tapahtuvista tällaisten tavaroiden yhteisöhankinnoista. 

Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 26.8.-23.9.2021. Lausuntoa pyydettiin sosiaali- ja terveysministeriöltä, ulkoministeriöltä, Tullilta, Verohallinnolta, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:ltä, Kaupan liitto ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Suomen Veroasiantuntijat ry:ltä, Suomen Yrittäjät ry:ltä ja Veronmaksajain Keskusliitto ry:ltä.  

Suurimmalla osalla lausunnon antaneista ei ollut esityksestä huomautettavaa. 

Ulkoministeriö totesi, että arvonlisäveroasetuksessa annettava toimivalta esityksessä tarkoitetun verottomuuden edellytysten voimassaolon vahvistamiselle olisi perusteltua antaa Euroopan unionin elimille itselleen. Tämä ulkoministeriön ehdotus huomioidaan arvonlisäveroasetuksen muutosta valmisteltaessa. Ulkoministeriö totesi maahantuontia koskevan ehdotetun 94 §:n 1 momentin 25 kohdan osalta, että arvonlisäverottomuus seuraa sen käsityksen mukaan ilman ulkoministeriön antamaa erillistä vahvistusta Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön toimielimen tuonnin verottomuudesta, minkä toimielin vahvistaa itse tullilain (304/2016) 44 §:n 2 momentin perusteella. Ulkoministeriön viittaama tullilain säännös koskee tavaroita, jotka ovat tullittomia ja verottomia muiden kuin esityksessä ehdotettujen säännösten nojalla. Esityksessä ehdotetun tavaroiden maahantuonnin verottomuuden osalta arvonlisäverodirektiivissä ei aseteta velvoitetta vahvistaa tuonnin verottomuuden edellytyksiä.  

Keskuskauppakamari piti 38 d §:n 3 momenttiin sisältyvää ehdotusta siitä, että myyjän on suoritettava arvonlisäveroa komission tai EU-viraston tai -elimen ottaessa tavarat tai palvelut muuhun tarkoitettuun käyttöön, myyjän kannalta ongelmallisena, vaikkei esitysluonnoksessa ennakoidakaan käytännön soveltamistilanteita syntyvän. Keskuskauppakamari ehdotti, että verovelvollisuudesta säädettäisiin vastaavasti kuin ehdotetussa maahantuontia koskevassa 94 §:n 3 momentissa. Jos verovelvollisuus asetettaisiin myyjälle, Keskuskauppakamarin mukaan tulisi lisäksi säätää, mistä myyjä saisi tiedon käyttötarkoituksen muutoksesta, olisiko myyjän laadittava EU-elimelle arvonlisäverollinen lasku sekä milloin arvonlisävero tulisi suorittaa ja minkä ajankohdan verokannan mukaisesti. Valmistelussa päädyttiin esittämään verovelvollisuutta komissiolle tai asianomaiselle EU-virastolle tai -elimelle, mikä olisi yhdenmukaista arvonlisäverodirektiivin täytäntöönpanoasetuksen II liitteessä verovapautukseen oikeutetulle elimelle tai yksityishenkilölle asetetun maksuvelvoitteen kanssa. Ehdotettua säännöstä täsmennettiin veron suorittamisvelvollisuuden syntymishetken sekä sovellettavan verokannan osalta. Lisäksi Keskuskauppakamarin toteamus siitä, että esityksessä tulisi selventää mahdollisten voimaantuloa ennen kertyneiden ennakkomaksujen verokäsittelyä, on huomioitu esityksen perusteluissa. 

Säännöskohtaiset perustelut

3 §. Pykälässä säädetään vähäisen toiminnan verollisuuden liikevaihtoon perustuvasta alarajasta. Pykälän 2 momentissa luetellaan verottomat myynnit, jotka otetaan huomioon laskettaessa vähäisen liiketoiminnan euromääräistä tilikauden liikevaihtoa. Momenttiin lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään, jonka 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä Euroopan komissiolle tai Euroopan unionin oikeuden nojalla perustetulle virastolle tai elimelle, kun komissio tai tällainen virasto tai elin ostaa kyseiset tavarat tai palvelut suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 288 artiklan kanssa. 

18 b §. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne tilanteet, joissa tavaroiden siirtoa toiseen jäsenvaltioon ei katsota 18 a §:ssä tarkoitetuksi tavaroiden myynniksi. Momentin 5 kohdan mukaan tavaraa ei katsota myydyn 18 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran toiseen jäsenvaltioon 63 §:n 3 momentissa taikka 19 a, 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi. Momentin 5 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2 kohdan e alakohdan kanssa. 

26 b §. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne tilanteet, joissa tavaroiden siirtoa toisesta jäsenvaltiosta ei katsota 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisöhankinnaksi. Momentin 5 kohdan mukaan tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi. Momentin 5 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2 kohdan e alakohdan kanssa. 

26 c §. Pykälässä säädetään tavaran yhteisöhankinnan edellytyksistä. Pykälän 3 momentin 1–3 kohdan mukaan yhteisöhankinnasta ei ole kyse, jos tavaran myynnistä ei olisi 58 §:n taikka 70 §:n 1 momentin 6–8 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa, tavaran hankinta oikeuttaisi 127 §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa, tai hankkijana on kansainvälinen järjestö tai sen henkilökunta, joka olisi perustamis- tai isäntämaasopimuksen mukaan oikeutettu hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Näissä tilanteissa tavaran hankkijalle ei synny Suomessa myöskään arvonlisäverotuksen rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuutta. 

Momentin 1 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. Näin ollen tavaran yhteisöhankinnasta ei olisi kyse silloin, kun tavaran myynnistä ei olisi ehdotetun 38 d §:n nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Säännös vapauttaisi komission tai EU-viraston tai -elimen Suomessa toisista jäsenvaltioista tekemät hankinnat arvonlisäverosta ja rekisteröitymisvelvollisuudesta. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa. 

Arvonlisäverolain 72 b §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan yhteisömyynnistä ei ole kyse silloin, kun ostajan hankinta ei asianomaisessa jäsenvaltiossa 26 c §:n 3 momenttia vastaavien säännösten nojalla muodosta verotettavaa yhteisöhankintaa. Näin ollen osto- ja lahjoitusdirektiivissä tarkoitetun tavaran myynnin verovapautuksesta ei olisi tarpeen lisätä erillistä säännöstä yhteisömyynnin osalta. Arvonlisäverolain 72 b §:n 3 momentin 2 kohta vastaa arvonlisäverodirektiivin 139 artiklan 1 kohtaa. 

Eräät covid-19-pandemiaan reagoimiseksi myytävät tavarat ja palvelut

38 d §. Arvonlisäverolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 38 d §, jonka 1 momentissa säädettäisiin covid-19-pandemiaan reagoimiseksi komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle tapahtuneiden myyntien verottomuudesta. Pykälän edelle lisättäisiin uusi väliotsikko. Säännös vastaisi osto- ja lahjoitusdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisättyä 151 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a b alakohtaa. 

Pykälän 2 momentin mukaan siitä, miten 1 momentissa tarkoitetut verottomuuden edellytykset osoitetaan, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Arvonlisäveroasetus sisältää säännökset eräiden kansainväliseen kauppaan liittyvien verottomuuksien edellytyksistä. Asetukseen lisättäisiin säännökset, joista ilmenisi, miten ehdotetun 38 d §:n verottomuuden edellytykset olisi osoitettava. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa komissio tai EU-virasto tai -elin ottaa ehdotetun 1 momentin nojalla verotta myydyt tavarat tai palvelut muuhun kuin ehdotetussa 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön. Tämä tarkoittaisi lähinnä tilannetta, jossa komissio tai EU-virasto tai -elin myisi ostamansa tavarat tai palvelut edelleen vastiketta vastaan. Käytännössä tällaisia tilanteita ei esiintyne. Tällaisessa tilanteessa komission tai EU-viraston tai -elimen olisi ilmoitettava asiasta Verohallinnolle ja suoritettava tavaroista tai palveluista arvonlisäveroa niiden muuhun käyttöön ottamisen ajankohtana 84, 85, 85 a tai 85 b §:n nojalla määräytyvän verokannan mukaisesti ostohinnan tai sitä alemman todennäköisen luovutushinnan perusteella. Säännös vastaisi osto- ja lahjoitusdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisättyä 151 artiklan 3 kohtaa. 

71 §. Pykälässä luetellaan ne tilanteet, joissa Suomessa tapahtuva, eräiden ulkomaankauppaan liittyvien palvelujen myynti on verotonta. Pykälän 12 kohdan mukaan veroa ei suoriteta verotta 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71 tai 72 d §:n nojalla myytävien tavaroiden ja palvelujen välityksestä. Pykälän 12 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. Näin ollen ehdotetun 38 d §:n nojalla verotta myytävien tavaroiden ja palvelujen välityksestä ei myöskään suoritettaisi veroa. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 153 artiklan kanssa. 

94 §. Pykälässä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 25 kohta, jonka mukaan verotonta olisi komission tai EU-viraston tai -elimen tekemä tavaroiden maahantuonti, kun komissio tai tällainen virasto tai elin tuo kyseiset tavarat suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi, paitsi jos tavaroita käytetään komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin. Säännös vastaisi osto- ja lahjoitusdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisättyä 143 artiklan 1 kohdan f b alakohtaa. 

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa komissio tai EU-virasto tai -elin ottaa ehdotetun 1 momentin 25 kohdan nojalla verotta maahantuodut tavarat muuhun kuin ehdotetussa kohdassa tarkoitettuun käyttöön. Tämä tarkoittaisi lähinnä tilannetta, jossa komissio tai EU-virasto tai -elin myisi maahantuomansa tavarat edelleen vastiketta vastaan. Käytännössä tällaisia tilanteita ei esiintyne. Tällaisessa tilanteessa komission tai kyseisen EU-viraston tai -elimen olisi ilmoitettava asiasta veroviranomaiselle, eli Verohallinnolle tai Tullille, ja suoritettava arvonlisäveroa tavaroiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan verokannan mukaisesti veroviranomaisen kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan. Säännös vastaisi osto- ja lahjoitusdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisättyä 143 artiklan 3 kohtaa. Toimivaltaisesta veroviranomaisesta maahantuonnissa säädetään lain 16 luvussa. 

122 §. Pykälässä säädetään ulkomaisten elinkeinonharjoittajien oikeudesta saada palautuksena Suomessa tekemiinsä hankintoihin sisältyvä vero. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä arvonlisävero, jos hänellä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia, ja jos hän ei harjoita Suomessa liiketoiminnan muodossa muuta tavaroiden ja palvelujen myyntiä kuin kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä, joka on 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta. Momentin 2 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. Säännös olisi yhdenmukainen yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille annetun neuvoston direktiivin 2008/9/EY 3 artiklan b alakohdan i alakohdan kanssa. 

131 §. Pykälässä säädetään elinkeinonharjoittajan oikeudesta palautukseen sellaisten myyntien osalta, joista elinkeinonharjoittaja ei suorita veroa Suomessa. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin viittaus komissiolle tai EU-virastolle tai -elimelle myytävien tavaroiden ja palvelujen verottomuutta koskevaan 38 d §:ään. Ehdotuksen mukaisia verottomia tavara- tai palvelumyyntejä harjoittavilla yrityksillä olisi siten oikeus saada takaisin myynteihin liittyviin hankintoihin sisältyvä vero palautuksena. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 169 artiklan kanssa. 

132 §. Pykälässä säädetään eri arvonlisäverolain säännösten mukaisten palautusoikeuksien keskinäisestä suhteesta ulkomaalaisen osalta. Pykälän mukaan ulkomaalaisella ei ole oikeutta saada 131 tai 131 a §:ssä tarkoitettua palautusta hankinnasta, jonka osalta hän on 122 tai 122 a §:n mukaan oikeutettu palautukseen. Tätä ei kuitenkaan pykälän mukaan sovelleta, jos Suomessa 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä harjoittava ulkomaalainen merkitään tästä toiminnastaan Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin hän on oikeutettu vain 131 tai 131 a §:n mukaiseen palautukseen. Pykälään lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään. 

209 b §. Pykälässä säädetään laskun antamisvelvollisuudesta ja luetellaan ne myynnit, joista lasku on annettava. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa luetellaan sellaiset verottomat myynnit, jotka oikeuttavat ostoihin sisältyvän veron palautukseen. Palautusoikeus koskisi 131 §:ään ehdotetun muutoksen mukaan myös lakiehdotuksen 38 d §:ssä säädettyä verotonta myyntiä. Tämän vuoksi pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin viittaus ehdotettuun 38 d §:ään, joten laskunantovelvollisuus koskisi myös 38 d §:ssä tarkoitettua verotonta myyntiä. 

Lakia alemman asteinen sääntely

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi valtuutus tarkempien säännösten antamiseksi valtioneuvoston asetuksella. Valtuutussäännös sijoitettaisiin lakiehdotuksen 38 d §:n 2 momenttiin. Valtuutussäännösehdotuksen mukaan siitä, miten ehdotetussa 38 d §:n 1 momentissa tarkoitetut verottomuuden edellytykset osoitetaan, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin viranomaisen antamasta kirjallisesta vahvistuksesta, joka tavaroiden ja palvelujen myyjällä olisi oltava verottomuuden edellytysten osoittamiseksi, sekä siitä tahosta, joka voi kirjallisen vahvistuksen antaa. 

Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2022. Osto- ja lahjoitusdirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 31.12.2021 mennessä. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle. 

Lakia ehdotetaan sovellettavaksi taannehtivasti 1.1.2021 lukien. Osto- ja lahjoitusdirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava 1 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä 1.1.2021 lukien. 

Lakia ehdotetaan sovellettavaksi, jos myyty tavara on toimitettu, palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty tai maahantuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on arvonlisäverolain 87 §:n nojalla syntynyt 1.1.2021 tai sen jälkeen. Ennen tätä ajankohtaa kertyneisiin ennakkomaksuihin sovellettaisiin siten lain voimaantullessa voimassa ollutta lainsäädäntöä. Tämä vastaa aikaisempaa käytäntöä verokannan muutostilanteissa. 

Ponsiosa 

Ponsi 

Koska neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien tilapäisten vapautusten osalta covid-19-pandemiaan reagoimisessa annetussa neuvoston direktiivissä (EU) 2021/1159 on säännöksiä, jotka ehdotetaan pantaviksi täytäntöön lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: 

Laki arvonlisäverolain muuttamisesta  

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  
muutetaan arvonlisäverolain (1501/1993) 3 §:n 2 momentti, 18 b §:n 1 momentin 5 kohta, 26 b §:n 1 momentin 5 kohta, 26 c §:n 3 momentti, 71 §:n 12 kohta, 94 §:n 1 momentin 24 kohta, 122 §:n 1 momentin 2 kohta, 131 §:n 1 momentin 1 kohta, 132 § ja 209 b §:n 1 momentin 2 kohta,  
sellaisina kuin ne ovat, 3 §:n 2 momentti laissa 1202/2011, 18 b §:n 1 momentin 5 kohta, 94 §:n 1 momentin 24 kohta ja 131 §:n 1 momentin 1 kohta laissa 387/2021, 26 b §:n 1 momentin 5 kohta laissa 505/2014, 26 c §:n 3 momentti laeissa 1767/1995 ja 1392/2010, 71 §:n 12 kohta laissa 886/2009, 122 §:n 1 momentin 2 kohta ja 132 § laissa 1359/2009 sekä 209 b §:n 1 momentin 2 kohta laissa 399/2012, ja 
lisätään lakiin uusi 38 d § ja sen edelle uusi väliotsikko, 94 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1218/1994, 1486/1994, 763/1999, 940/1999, 1359/2009, 1392/2010, 1202/2011, 305/2016 ja 387/2021, uusi 25 kohta sekä 94 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1218/1994, 1486/1994, 1767/1995, 763/1999, 940/1999, 1359/2009, 1392/2010, 1202/2011, 305/2016 ja 387/2021, uusi 3 momentti seuraavasti: 
3 § 
Ponsiosa 
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun liikevaihtoon luetaan verollisten myyntien, 38 d, 56, 58, 70, 70 b, 71, 72 ja 72 a–72 e §:n perusteella verottomien myyntien, kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutusten sekä 41 §:ssä tarkoitettujen rahoituspalvelujen ja 44 §:ssä tarkoitettujen vakuutuspalvelujen myyntien yhteismäärä. Liikevaihtoon ei lueta liitännäisluonteisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen eikä käyttöomaisuuden myyntejä. 
Ponsiosa 
18 b §  
Tavaraa ei katsota myydyn 18 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran toiseen jäsenvaltioon: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
5) 38 d §:ssä, 63 §:n 3 momentissa taikka 19 a, 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
26 b §  
Tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
5) 38 d, 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
26 c §  
Ponsiosa 
Yhteisöhankinnasta ei myöskään ole kyse, jos: 
1) tavaran myynnistä ei olisi 38 d tai 58 §:n taikka 70 §:n 1 momentin 6–8 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa; 
2) tavaran hankinta oikeuttaisi 127 §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa; tai 
3) hankkijana on kansainvälinen järjestö tai sen henkilökunta, joka olisi perustamis- tai isäntämaasopimuksen mukaan oikeutettu hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
Eräät covid-19-pandemiaan reagoimiseksi myytävät tavarat ja palvelut 
38 d §  
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä Euroopan komissiolle tai Euroopan unionin oikeuden nojalla perustetulle virastolle tai elimelle, kun komissio tai tällainen virasto tai elin ostaa kyseiset tavarat tai palvelut suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi, paitsi jos tavaroita ja palveluja käytetään komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin. 
Siitä, miten edellä 1 momentissa tarkoitetut verottomuuden edellytykset osoitetaan, säädetään valtioneuvoston asetuksella. 
Jos komissio tai 1 momentissa tarkoitettu virasto tai elin ottaa 1 momentin nojalla verotta myydyt tavarat tai palvelut muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön, sen on ilmoitettava asiasta Verohallinnolle ja suoritettava tavaroista tai palveluista veroa niiden muuhun käyttöön ottamisajankohtana 84, 85, 85 a tai 85 b §:n nojalla määräytyvän verokannan mukaisesti ostohinnan tai sitä alemman todennäköisen luovutushinnan perusteella. 
71 § 
Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
12) verotta 38 d tai 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71 tai 72 d §:n nojalla myytävien tavaroiden ja palvelujen välitys. 
94 §  
Verotonta on seuraavien tavaroiden maahantuonti: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
24) tavarat, joiden myynnistä suoritettava arvonlisävero on ilmoitettava 133 r §:ssä tarkoitetussa erityisjärjestelmässä, jos erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle järjestelmän käyttämistä varten annettu yksilöllinen tunniste on ilmoitettu Tullille viimeistään tuonti-ilmoituksen antamishetkellä; 
25) Euroopan komission tai Euroopan unionin oikeuden nojalla perustetun viraston tai elimen tekemä tavaroiden maahantuonti, kun komissio tai tällainen virasto tai elin tuo kyseiset tavarat suorittaessaan sille unionin oikeudessa annettuja tehtäviä covid-19-pandemiaan reagoimiseksi, paitsi jos tavaroita käytetään komission tai tällaisen viraston tai elimen vastikkeellisiin jälleenmyynteihin. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
Jos komissio tai 1 momentin 25 kohdassa tarkoitettu virasto tai elin ottaa mainitun kohdan nojalla verotta maahantuodut tavarat muuhun kuin mainitussa kohdassa tarkoitettuun käyttöön, sen on ilmoitettava asiasta veroviranomaiselle ja kyseisistä tavaroista on maahantuonnissa suoritettava niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan verokannan mukainen vero veroviranomaisen kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan. 
122 § 
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä arvonlisävero, jos hänellä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia, ja jos hän ei harjoita Suomessa liiketoiminnan muodossa muuta tavaroiden ja palvelujen myyntiä kuin: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
2) kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä, joka on 38 d, 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
131 § 
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, jos hankinta liittyy: 
1) toimintaan, josta ei suoriteta veroa 38 d, 56 tai 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan tai 60 b, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e tai 72 h §:n perusteella; 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
132 §  
Ulkomaalaisella ei ole oikeutta saada 131 tai 131 a §:ssä tarkoitettua palautusta hankinnasta, jonka osalta hän on 122 tai 122 a §:n mukaan oikeutettu palautukseen. Tätä ei sovelleta, jos Suomessa 38 d, 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä harjoittava ulkomaalainen merkitään tästä toiminnastaan Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin hän on oikeutettu vain 131 tai 131 a §:n mukaiseen palautukseen. 
209 b § 
Myyjän on annettava ostajalle lasku, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
2) myynnistä, joka on veroton 38 d, 43 a, 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e ja 72 h §:n nojalla; 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 
Tätä lakia sovelletaan, jos myyty tavara on toimitettu, palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty tai maahantuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on arvonlisäverolain (1501/1993) 87 §:n nojalla syntynyt 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen. 
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 21.10.2021 
Pääministeri Sanna Marin 
Valtiovarainministeri Annika Saarikko