Hallituksen esitys

Euroopan komissio on Euroopan unionin valtiontukisäännösten nojalla hyväksynyt Suomen luopumistukijärjestelmän valtiontukena, joka maksetaan kokonaan kansallisista varoista. Euroopan unionin aikaisemmilla rahastokausilla hyväksyntä perustui Euroopan unionin maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen sääntöihin varhaiseläkkeelle siirtymiseen tai maataloustoiminnan harjoittamisen lopettamiseen tarkoitetusta tuesta. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan rahastokautta 2014—2020 koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Euroopan komissio on lisäksi antanut Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosille 2014—2020 . Uuden rahastokauden EU-säännöksiin ja komission suuntaviivoihin ei enää sisälly säännöksiä maatalousyrittäjien varhaiseläkejärjestelmästä. Euroopan unionin uusien valtiontuen suuntaviivojen mukaan nykyiset varhaiseläketuen järjestelmät on lopetettava asteittain 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä. Euroopan unionin tasolla järjestelmä ei ole toiminut toivotulla tavalla, eivätkä sen tavoitteet ole toteutuneet tyydyttävästi, minkä vuoksi näitä järjestelmiä koskevaa sääntelyä ei jatketa. Suomen kansallinen luopumistukijärjestelmä on säädetty edellä mainittujen säännösten perusteella päättymään siten, että luopumistukea ei myönnetä 31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen tapahtuvien luopumisten perusteella. 

Luopumistukilain 1 §:n mukaan luopumistukea voi saada maatalousyrittäjä, joka pysyvästi luopuu maatalouden harjoittamisesta. Saman lain 8 §:n mukaan vuosina 2015 ja 2016 luopumisikä maatalouden luopumisissa on lapselle tai muulle lähisukulaisille tehtävissä sukupolvenvaihdosluovutuksissa 59 vuotta ja muissa sukupolvenvaihdosluovutuksissa 60 vuotta. Vuosina 2017 ja 2018 luopumisikä on 60 vuotta kaikissa sukupolvenvaihdosluovutuksissa. Porotaloudessa luopumisikä on 56 vuotta vuosina 2015 ja 2016, ja vuosina 2017 ja 2018 se on 57 vuotta. Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, ettei luopuja ole luopumisen tapahtuessa täyttänyt 63 vuotta. Luopumistukea maksetaan siihen päivään saakka, josta lukien vanhuuseläke myönnetään työeläkelainsäädännön ja kansaneläkelain mukaan.  

Luopumistuki muodostuu perusmäärästä ja täydennysosasta. Luopumistuen perusmäärä on yhtä suuri kuin MYEL:n mukainen työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen. Perusmäärän suuruutta määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon oikeutta eläkkeeseen, joka perustuu MYEL:ssa tarkoitettuun apurahansaajana työskentelyyn, maatalousyrittäjän työ - tai virkasuhteeseen tai muuhun kuin MYEL:ssa tarkoitettuun yrittäjätoimintaan. Luopumistuen perusmäärässä ei myöskään oteta huomioon palkattomilta ajoilta karttunutta eläketurvaa.  

Luopumistuen perusmäärän laskemiseen vaikuttavat eläkkeen perusteena oleva MYEL-työtulo sekä eläkkeen karttumisprosentti. Nykyisen työeläkelainsäädännön mukaan MYEL-eläkettä karttuu 53 vuoden täyttämiskuukauden loppuun 1,5 % eläkkeen perusteena olevasta kokonaistyötulosta ja 53 vuoden täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 1,9 % sen kalenterikuukauden loppuun, jona maatalousyrittäjä täyttää 63 vuotta. Luopumistuen perusmäärää laskettaessa vuosiansiot tarkistetaan työntekijän eläkelain (395/2006, jäljempänä TyEL) 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella.  

Luopumistuen perusmäärä sisältää lisäksi MYEL 70 §:n mukaisen tulevan ajan osuuden, jolla tarkoitetaan aikaa luopumisvuoden alusta sen kalenterikuukauden loppuun, jona luopuja täyttää 63 vuotta. Tulevan ajan osuudelta eläkettä karttuu nykyisten säännösten mukaan luopumisvuoden alusta 1,5 % vuotta kohden sen kuukauden loppuun, jona henkilö täyttä 63 vuotta. Luopumistuen perusmäärän määrä on luopumista edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaitun eläkkeen ja tulevan ajan eläkeosan yhteismäärä. Luopumista edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaittu eläkeosa tarkistetaan lisäksi TyEL 83 §:ssä tarkoitetulla luopumisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. 

Luopumistuen perusmäärä tarkistetaan vuosittain TyEL 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä.  

Kun luopumistuen maksaminen on aloitettu, luopumistuen saajalle karttuu muusta ansiotyöstä eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa eli vastaavasti kuin eläkettä saavilla henkilöillä. 

Luopumistuen perusmäärä muuttuu luopumistukilain 42 §:n 1 momentin mukaan samansuuruiseksi MYEL:n mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi luopujan täytettyä 63 vuotta. Vanhuuseläkkeeseen lisätään tuolloin se eläke, johon luopumistuen saajalla on oikeus palkattomien etuuksien perusteella sekä sellainen MYEL:n mukainen eläke, jota ei ole luopumishetkellä luopumistukilainsäädännön mukaan tullut ottaa huomioon luopumistuen perusmäärää määrättäessä. Edellä mainitut vanhuuseläkkeeseen lisättävät eläkkeen osat tarkistetaan TyEL 83 §:n mukaisella elinaikakertoimella.  

Nykyisessä luopumistukijärjestelmässä luopumistuen saamisen edellytyksenä on, ettei luopuja luopumisen tapahtuessa ole täyttänyt 63 vuotta. Luopumistuen saamisen yläikäraja on siten sama kuin vanhuuseläkkeen nykyinen alaikäraja eli 63 vuotta. 

Jos luopuja ei ole lopettanut tai vähentänyt muita ansiotöitään niin, että luopumistuen perusmäärän maksamista olisi vielä lainkaan aloitettu, MYEL:n mukaisen vanhuuseläkkeen maksamisen aloittamista voidaan nykyään luopujan hakemuksesta lykätä, jos hakemus tehdään ennen kuin luopuja täyttää 63 vuotta. Tällä pyritään kannustamaan muissa ansiotöissä jatkamista, eikä MYEL-vanhuuseläkettä laiteta automaattisesti maksuun. MYEL-vanhuuseläke myönnetään lykkäyshakemuksen johdosta tällöin erillisestä hakemuksesta. MYEL-vanhuuseläke määräytyy muutoin samalla tavalla kuin muilla luopumistuen saajilla ja se myönnetään vanhuuseläkehakemusta seuraavan kuukauden alusta lukien.  

Luopumistuen täydennysosa on yhtä suuri kuin se kansaneläke, joka luopujalle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettyyn kansaneläkkeeseen. Luopumistuen täydennysosa lasketaan pitkälti kuten kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. Täydennysosan laskemiseen ei kuitenkaan sovelleta säännöksiä eläkkeen määrän suhteuttamisesta Suomessa asuttuun aikaan. Täydennysosan suuruuteen vaikuttavat luopujan saamat jatkuvat eläkkeet ja korvaukset ja perhesuhteet. Luopumistuen täydennysosa tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksistä annetun lain (456/2001) mukaisella indeksillä. Luopumistuen saajan täyttäessä 65 vuotta täydennysosan maksaminen lakkaa. Kansaneläkelain mukainen vanhuuseläkeikä on nykyisin 65 vuotta. 

Maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain 43 §:n mukaan luopumistuen täydennysosaa maksetaan perusmäärän maksamisen päättymisen jälkeen MYEL:n mukaisen vanhuuseläkkeen rinnalla. Jos luopumistuen saajalle myönnetään TyEL 3 §:ssä mainittujen muiden työeläkelakien tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan. Myös kansaneläkelain tai sen voimaanpanolain mukaisen edellä mainitun eläkkeen myöntäminen lakkauttaa luopumistuen täydennysosan. 

Vuosina 2000—2006 myönnetyt luopumistuet perustuvat lakiin maatalousyrittäjien luopumistuesta (jäljempänä vuoden 1994 luopumistukilaki). Myös näiden säännösten nojalla maksettava luopumistuki muodostuu luopumistuen perusmäärästä ja täydennysosasta. Luopumistuen perusmäärä on kuitenkin laskettu eri tavalla kuin nykyisen lain perusteella myönnettävä luopumistuen perusmäärä. Vuonna 2005 tuli voimaan työeläkelainsäädännössä eläkkeen laskentaan ja karttumiseen liittyviä muutoksia. Tuolloin alinta vanhuuseläkeikää laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Vuosien 2000—2006 luopumistukijärjestelmästä myönnetyt luopumistuet on kuitenkin laskettu ennen vuotta 2005 voimassa olleiden MYEL:n säännösten mukaisesti. Tästä säädettiin erikseen maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (1385/2004).  

Luopumistuen perusmäärää ja täydennysosaa maksetaan näissä luopumistuissa 65 vuoden ikään saakka. Luopumistuen perusmäärä muuttuu siten vasta 65 vuoden iässä MYEL:n mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi. Tällöin vanhuuseläkkeeseen lisätään palkattomista etuuksista karttunut eläke sekä sellainen MYEL:n mukainen eläke, jota ei ole luopumishetkellä luopumistukilainsäädännön mukaan tullut ottaa huomioon luopumistuen perusmäärää määrättäessä. Edellä mainitut vanhuuseläkkeeseen lisättävät eläkkeen osat tarkistetaan TyEL 83 §:n mukaisella elinaikakertoimella. Vuoden 1994 luopumistukilain 26 §:n 1 ja 2 momentin mukaan luopumistuki lakkaa ja luopumistuen perusmäärä muuttuu samansuuruiseksi MYEL:n mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi luopumistuen saajan täyttäessä 65 vuotta.  

Maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain 23 §:n mukaan, jos luopumistuen saajalle myönnetään TyEL 3 §:ssä mainittujen muiden työeläkelakien tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan. Myös kansaneläkelain tai sen voimaanpanolain mukaisen edellä mainitun eläkkeen myöntäminen lakkauttaa luopumistuen täydennysosan. 

Työeläkejärjestelmässä alin vanhuuseläkeikä nousee asteittain vuodesta 2017 lukien. Uudistus koskee vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä. Vuonna 1954 ja sitä aikaisemmin syntyneillä vanhuuseläkeikä on 63 vuotta. Vanhuuseläkeikä nousee seuraavasti: 

Vuonna 1965 tai sen jälkeen syntyneillä alin eläkeikä sidotaan eliniän odotteeseen siten, että osa odotettavissa olevasta eliniän pitenemisestä käytettäisiin jatkossa työssäoloon. Alinta vanhuuseläkeikää nostetaan kuitenkin enintään kahdella kuukaudella vuodessa.  

Vanhuuseläkettä koskevia uusia säännöksiä sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen. Vanhuuseläkkeessä eläketapahtuma on vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kalenterikuukauden viimeinen päivä. Vanhuuseläkkeen alkamista koskevien säännösten mukaan vanhuuseläke alkaa työsuhteessa olevilla sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja lopettanut työn, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä. MYEL:n ja yrittäjän eläkelain (1272/2006, jäljempänä YEL) mukainen vanhuuseläke myönnetään sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona maatalousyrittäjä, apurahansaaja tai yrittäjä on täyttänyt eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja jona vanhuuseläkettä on haettu. Vanhuuseläke voidaan myöntää takautuvasti, ei kuitenkaan ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Yrittäjillä, maatalousyrittäjillä ja apurahansaajilla eläkkeen takautuva myöntäminen edellyttää, että YEL:n tai MYEL:n mukainen vakuutus on päättynyt ennen eläkkeen alkamista. 

Vuodesta 2017 lukien eläkkeen karttumissäännöt ja työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan laskentasäännöt muuttuvat. Ikään sidotuista karttumaprosenteista luovutaan ja eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa työeläkevakuutetuista ansioista. Myös eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuu eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa. Eläkkeen karttumista koskeviin säännöksiin tulee kuitenkin vuoden 2025 loppuun asti voimassa oleva siirtymäaika. Tänä aikana 53— 62 vuotiaille karttuu työskentelystä eläkettä 1,7 prosenttia vuodessa työeläkevakuutetuista ansioista, mikäli henkilö ei saa luopumistukea tai muuta työeläkettä kuin osa-aikaeläkettä tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä.  

Työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan eläkkeen laskentaa muutetaan siten, että tuleva aika lasketaan työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta lukien hakijan syntymävuoden perusteella määräytyvään alimpaan vanhuuseläkeikään. Jos omaa alinta vanhuuseläkeikää ei ole vielä säädetty, tuleva aika lasketaan omaa ikäluokkaa lähinnä olevalle ikäluokalle säädettyyn alimpaan vanhuuseläkeikään. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi omassa syntymävuoden mukaisessa vanhuuseläkeiässä. Uusia säännöksiä sovelletaan työkyvyttömyyseläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen. Ehdotettu muutos nostaa jonkin verran työkyvyttömyyseläkkeiden tasoa, koska tulevan ajan osuus on vanhuuseläkeiän nousemisesta johtuen pidempi kuin nykyisin niissä tilanteissa, joissa vanhuuseläkeikä on korkeampi kuin 63 vuotta. 

Työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa eläkkeen perusteena olevat työansiot tarkistetaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon TyEL 96 §:ssä tarkoitetutulla palkkakertoimella. Palkkakertoimen määräytymisperusteita koskevaa TyEL 97 §:ää muutetaan vuodesta 2017 alkaen siten, että palkkatason muutoksesta ei enää vähennetä työntekijän työeläkevakuutusmaksun vuotuista muutosta vastaavaa määrää.  

Alkavan työkyvyttömyyseläkkeen määrä sopeutetaan edelleen elinaikakertoimella elinajanodotteen kehittymiseen. Kun vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä ehdotetaan sidottavaksi elinajanodotteen muuttumiseen, elinaikakerrointa ehdotetaan lievennettäväksi siten, että sen määräytymisessä otetaan vuodesta 2027 lukien huomioon alimman vanhuuseläkeiän muutokset. Työkyvyttömyyseläkkeen alkaessa koko eläke muunnettaisiin elinaikakertoimella. Siirtymäsäännöksen nojalla elinaikakerroin kohdistetaan tulevan ajan eläkkeenosaan vuonna 2027 ja sen jälkeen alkavissa työkyvyttömyyseläkkeissä. 

Osa-aikaeläke lakkaa ja se korvataan osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja on ennen vuotta 1964 syntyneillä 61 vuotta ja vuonna 1964 syntyneillä 62 vuotta. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen. Osittainen varhennettu vanhuuseläke on joko 25 tai 50 prosenttia eläkkeen alkamista edeltävän kalenterivuoden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei voi saada, jos henkilö saa muuta omaan työskentelyyn perustuvaa työeläkettä tai luopumistukea.  

Vuodesta 2017 lukien voidaan myöntää 63 vuotta täyttäneelle työuraeläke. Se mahdollistaa eläkkeelle siirtymisen hieman alinta vanhuuseläkeikää alemmassa eläkeiässä niille työntekijöille ja yrittäjille, jotka ovat tehneet pitkän työuran rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä. 

Vuoden 2017 alusta kansaneläkelain mukaista vanhuuseläkeikää koskevat säännökset muuttuvat siten, että kansaneläkelain mukainen vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, jos henkilö on syntynyt vuonna 1964 tai sitä aikaisemmin. Vuonna 1965 tai sen jälkeen syntyneillä kansaneläkelain mukainen vanhuuseläkeikä on sama kuin työeläkejärjestelmässä. Vanhuuseläkeikä on tällöin porrastettu asteittain syntymävuoden mukaan siten, että se nousee enintään kaksi kuukautta syntymävuotta kohti. 

Luopumistukilain 8 §:n mukaan luopumistuen edellytyksenä on vuosina 2017 ja 2018 tapahtuvien luopumisten osalta, että luopuja on täyttänyt 60 vuotta. Luopumistuki voidaan myöntää uinuvana varsinaista luopumisikää enintään viisi vuotta nuoremmalle luopujan puolisolle tai maatalousyhtymän nuoremmalle sisarusosakkaalle sekä maatalousyrittäjän leskelle. Luopumistuen maksaminen alkaa tällöin aikaisintaan siitä lukien, kun uinuvan luopumistuen saanut täyttää varsinaisen luopumisiän. Luopumisen tapahtuessa maatalouden sukupolvenvaihdosluovutuksella vuosina 2017 ja 2018 varsinainen luopumisikä on 60 vuotta, uinuvaan luopumistukeen oikeutetun tulee olla luopumisen tapahtuessa vähintään 55-vuotias. Luopumistukijärjestelmään voivat siten hakeutua vuonna 2017 nuorimmillaan uinuvaa luopumistukea hakevat vuonna1962 tai sitä aikaisemmin syntyneet ja vuonna 2018 vuonna 1963 tai sitä aikaisemmin syntyneet uinuvaa luopumistukea hakevat luopujat.  

Porotaloudessa varsinainen luopumisikä on vuonna 2017 ja 2018 57 vuotta. Uinuvaan luopumistukeen oikeutetun tulee olla luopumisen tapahtuessa vähintään 52-vuotias. Luopumistukijärjestelmään voi porotaloudesta hakeutua vuona 2017 1965 tai sitä aikaisemmin syntynyt ja vuonna 2018 vuonna 1966 tai sitä aikaisemmin syntynyt henkilö. 

Ajalla 1.1.2007—31.8.2016 tapahtuneiden luopumisten perusteella maksettiin vuoden 2016 elokuun lopussa luopumistukea 3 123:lle tuensaajalle. Valtaosa näistä luopumisista (99 prosenttia) oli maatalouden harjoittamisesta luopumisia. Porotaloudesta luopumisia tapahtui vastaavana aikana vuosittain keskimäärin kuusi. Keskimääräinen maksussa olevan luopumistuen perusmäärän määrä oli elokuun 2016 lopussa 755 euroa kuukaudessa. Kun otetaan huomioon myös maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain perusteella maksussa olevat luopumistuet, luopumistuensaajien määrä elokuun lopussa 2016 oli yhteensä 3 405 ja keskimääräinen luopumistuen perusmäärä oli määrältään 749 euroa kuukaudessa. 

Luopumistukihakemusten määrä on huomattavasti vähentynyt vuoden 2015 alkuun verrattuna. Vuonna 2016 on elokuun loppuun mennessä saapunut vain 67 luopumistukihakemusta.  

Vuoden 1994 luopumistukilain säännösten mukaista luopumistukea maksettiin vuosina 2000—2006 tapahtuneiden luopumisten johdosta elokuun 2016 lopussa 282:lle tuensaajalle.  

Vuonna 2016 arvioidaan myönnettävän 100 luopumistukea ja vuosina 2017—2018 noin 500. Nykyisten säädösten mukaan luopumistuen perusmäärä muuttuu MYEL-vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä, jolloin luopujia koskevien ikärajojen perusteella viimeiset vuosina 2016—2018 myönnetyt luopumistuen perusmäärät maksettaisiin vuonna 2029 sekä viimeiset luopumistuen täydennysosat 2031. Yhteensä näiden luopumisten perusteella tukea arvioidaan maksettavan noin 45 miljoonaa euroa, josta 38 miljoonaa tullaan maksamaan 2017 tai 2018 tapahtuneiden luopumisten perusteella. Tämän esityksen tarkoituksena on pitää luopumistuen ehdot nykyisen lainsäädännön mukaisina, joten sillä ei ole vaikutusta edellä arvioituihin kustannuksiin ja muutokset voidaan toteuttaa valtiontalouden kehyksen puitteissa.  

Esityksen mukaan luopumistuella olevien MYEL-vanhuuseläke alkaisi 63 vuoden iässä vuoden 2017 työeläkeuudistuksen pääsäännöstä poiketen. Täten vanhuuseläkeiän nostamisesta syntyvä säästö MYEL-vanhuuseläkemenoon jää heidän osaltaan syntymättä. Tämä tarkoittaa vuosina 2017 ja 2018 luopujien osalta noin 220 000 euroa vuodessa 10 vuoden ajan. Jos luopumistukilainsäädäntöä muutettaisiin vastaamaan vuoden 2017 alusta voimaan tulevia työeläkeuudistuksen työkyvyttömyyseläkkeen laskemista ja vanhuuseläkkeen alkamisikää koskevia muutoksia, vuonna 2017 ja 2018 myönnettävissä luopumistuissa perusmäärä muuttuisi vanhuuseläkkeeksi vasta uuden porrastuksen mukaisesti syntymävuoden mukaisessa alimmassa vanhuuseläkeiässä, mikä lisäisi luopumistukijärjestelmän valtiontaloudellisia kustannuksia arviolta 10 vuoden ajan noin 350 000 eurolla vuosittain. Tulevan ajan laskeminen syntymävuoden mukaiseen alimpaan vanhuuseläkeikään asti nostaisi luopumistuen perusmäärää ja sitä kautta MYEL-vanhuuseläkemenoa. MYEL-järjestelmän lisäkustannus olisi tältä osin noin 100 000—150 000 euroa vuodessa 15—20 vuoden ajan. Lisäksi työeläkeuudistuksen aiheuttamien luopumistuen muutosten vieminen Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tietojärjestelmiin aiheuttaisi lisäkustannuksia enimmillään noin 100 000 euroa. 

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen toteuttamatta jättäminen vuosina 2017 tai 2018 luopumistukipäätöksen saaneiden osalta vähentäisi luopumistukijärjestelmän kustannuksia yhteensä siis noin 3,5 miljoonaa ja lisäisi MYEL-järjestelmän kustannuksia alle 0,5 miljoonaa euroa. Kokonaisvaikutus, joka jakautuu 10—20 vuoden ajalle, valtion talouteen on näin ollen noin kolme miljoonaan pienempi kuin, jos vuoden 2017 eläkeuudistus toteutettaisiin myös luopumistuen saajien osalta.  

Ehdotettujen muutosten myötä luopumistukea saavien luopumistuen perusmäärä määräytyy samojen perusteiden mukaan koko soveltamisjakson ajan. Luopumistukea vuosina 2015—2018 hakeneita kohdellaan täten luopumistuen perusmäärän määräytymisen osalta yhdenvertaisesti koko määräaikaisen lainsäädännön soveltamisjakson ajan. Luopumistuen perusmäärän muuttuminen MYEL-vanhuuseläkkeeksi nykyisten säännösten mukaisesti varmistaa sen, että jo maksussa oleviin luopumistukiin ja vuosina 2017 ja 2018 myönnettäviin luopumistukiin sovelletaan samoja sääntöjä. Tämä on luopumistuen saajien sekä järjestelmää toimeenpanevan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kannalta selkeä ratkaisu. Luopumistukia maksetaan luopumistukijärjestelmän päättymisen jälkeen vielä pitkään, aina vuoteen 2028 asti. Ottaen huomioon myös arviot uusien hakemusten vähäisestä määrästä, ehdotetut muutokset ovat hallinnollisesti järkeviä. Ehdotetuilla muutoksilla vältetään myös suuremmat tietojärjestelmän muuttamisesta aiheutuvat kustannukset, joita ei voida järjestelmän lyhyt voimassaoloaika huomioon ottaen pitää tarkoituksenmukaisina.  

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Eläketurvakeskukselta, Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta, Maa- ja metsätuottajien keskusliitto MTK ry:ltä, Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund rf:ltä, Paliskuntain yhdistys ry:ltä, ja Saamelaiskäräjiltä. Lausunnon antoivat seuraavat tahot: oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Ahvenanmaan valtionvirasto, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Maaseutuvirasto, Eläketurvakeskus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f, Paliskuntain yhdistys ja Saamelaiskäräjät. Lisäksi oikeusministeriö ja Saamelaiskäräjät ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.  

Yhteenveto saaduista lausunnoista on saatavilla maa- ja metsätalousministeriön internet-sivuilla. Saaduissa lausunnoissa puollettiin esitystä ja pidettiin esitettyjä muutoksia tarkoituksenmukaisina. Lausunnonantajista Eläketurvakeskus esitti tiettyjä muutoksia esitykseen. Eläketurvakeskus esitti lausunnossaan luopumistukilain 42 §:n 2 momentin 1 kohdan osalta, että työeläkejärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi myös palkattomista ajoista karttunut eläke tulisi lisätä vanhuuseläkkeeseen vasta henkilön alimmassa vanhuuseläkeiässä. Käsiteltävänä olevaa esitystä ei kuitenkaan tämän ehdotuksen johdosta muutettu, koska kyseisen säännöksen jättäminen ennalleen vuosina 2017 ja 2018 tapahtuvien luopumisten osalta on tarkoituksenmukaisinta tämän esityksen sisällön ja tavoitteiden kannalta. Palkattomien aikojen johdosta maksettava eläke on useimmiten määrältään vähäinen ja säännöksen muuttamisesta ehdotetulla tavalla aiheuttaisi hallinnollisia lisäkustannuksia muun muassa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tietojärjestelmien muutostarpeen johdosta. Eläketurvakeskus esitti myös tiettyjä esityksen perusteluja koskevia ehdotuksia, jotka on huomioitu tässä esityksessä.