Viimeksi julkaistu 27.11.2021 9.29

Hallituksen esitys HE 199/2021 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistavasta tehoreservistä annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistavasta tehoreservistä annettua lakia. Laki saatettaisiin vastaamaan sisällöltään sähkön sisämarkkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen vaatimuksia resurssien riittävyyden arvioinnin sekä kapasiteettimekanismien käyttöönoton osalta. Esityksen tavoitteena on taata edellytykset tehoreservin ylläpidolle myös jatkossa kehittämällä tehoreservijärjestelmää vastaamaan strategisia reservejä koskevia uusia Euroopan unionin sääntelyn vaatimuksia. Tehoreservijärjestelmän tavoitteena olisi jatkossakin riittävän sähkön toimitusvarmuuden tason ja resurssien riittävyyden varmistaminen talvikauden huippukulutuksen aikana.  

Tehoreservin tarve ja määrä arvioitaisiin jatkossa vähintään kahden vuoden välein ja arviointi pohjautuisi mainitun sähkömarkkina-asetuksen mukaiseen eurooppalaista resurssien riittävyysarviointia täydentävään kansalliseen arvioon. Tehoreservin määrän määrityksen pohjana olisi valtioneuvoston päätöksellä määritetty toimitusvarmuuden tavoitetaso, joka perustuisi Energiaviraston antamaan ehdotukseen.  

Tehoreservin osallistuminen laajentuisi koskemaan voimalaitosten ja kulutusjoustoon kykenevien kohteiden tai niiden yhdistelmien lisäksi myös lain tekniset vaatimukset täyttäviä energiavarastoja sekä tuotannon ja varastoinnin yhdistelmiä eli aggregointia. Aggregoinnilla tarkoitetaan toimintoa, jossa yhdistetään usean asiakkaan kuormia tai tuotettua tai varastoitua sähköä. Jatkossa Ahvenanmaalla, Virossa, Ruotsissa tai Norjassa sijaitsevat yksiköt voisivat ottaa osaa tehoreservin kilpailutukseen, jos Energiavirasto arvioisi rajat ylittävän osallistumisen teknisesti mahdolliseksi. Tehoreserviin osallistumisen tekniseksi vaatimukseksi asetetaan lisäksi sähkömarkkina-asetuksen mukaiset päästörajat.  

Tehoreservi otettaisiin käyttöön tilanteessa, jossa sähkön kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa talvikauden sähkönkulutuksen huippuina. Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija määräisi tehoreservinä toimivien yksiköiden ajojärjestyksen kokonaistaloudellisen harkinnan perusteella tehoreservin käyttösääntöjen mukaisesti. 

Järjestelmän kustannukset rahoitettaisiin kuten tähänkin asti sähkökulutukselle kohdistuvilla erillisillä maksuilla, joita järjestelmävastaava kantaverkonhaltija olisi oikeutettu keräämään siirtopalveluiden käyttäjillä. Tehoreservi on jatkossa aiemmasta poiketen komissiolle ilmoitettavaa valtiontukea sähkömarkkina-asetuksen muutosten vaatimuksesta.  

Esitys liittyy vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. 

PERUSTELUT

Asian tausta ja valmistelu

1.1  Tausta

Komission marraskuussa 2016 antama puhtaan energian paketiksi nimetty aloite sisälsi ehdotukset sähkön sisämarkkinoita koskevien sääntöjen muuttamiseksi. Kahden vuoden neuvottelujen tuloksena uusi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (2019/943) sähkön sisämarkkinoista (jäljempänä ”sähkömarkkina-asetus”) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2019/944) sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (jäljempänä ”sähkömarkkinadirektiivi”) astuivat voimaan heinäkuussa 2019 tavoitteenaan vahvistaa eurooppalaisia sähkön sisämarkkinoita.  

Säädöksistä sähkömarkkina-asetus luo uuden eurooppalaisen menettelyn resurssien riittävyyden arvioimiseksi. Asetuksen säännökset edellyttävät jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan kansallisia prosessejaan. Asetus luo yhteiset säännöt kapasiteettimekanismien tarpeen arvioinnille sekä kriteerit ja suunnitteluperiaatteet kapasiteettimekanismeille, mikäli kapasiteettimekanismi katsotaan tarpeelliseksi resurssien riittävyyteen liittyvän huolenaiheen vuoksi. Sähkömarkkina-asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen. Sen neljännen luvun tehonriittävyyttä koskevat säännöt edellyttävät muutoksia sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistavasta tehoreservistä annettuun lakiin (117/2011, jäljempänä tehoreservilaki).  

Sähkömarkkina-asetuksen tavoitteena on tunnistaa markkinavääristymät ja toimintapuutteet sekä edistää toimitusvarmuuden yhdenmukaista arvioimista Euroopassa ja parantaa markkinoiden toimintaa. Tavoitteena on tehdä kapasiteettimekanismit ja muut markkinainterventiot lopulta tarpeettomiksi. Asetus luo resurssien riittävyyttä koskevan yhteiseurooppalaisen arviointikriteeristön, jota on osaltaan sovellettava sen arvioimiseksi, tarvitaanko kapasiteettimekanismeja jäsenvaltiotasolla. Mikäli riittävyysarvioinnissa havaitaan resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe, on jäsenvaltion laadittava täytäntöönpanosuunnitelma, jonka toimenpitein resurssien riittävyys pyritään takaamaan. Eurooppalaista arviointia voidaan täydentää kansallisella resurssien riittävyyden arvioinnilla. Asetus korostaa komission yksinomaista toimivaltaa arvioida kapasiteettimekanismien soveltuvuutta markkinoille osana valtiontukisääntelyä.  

Ehdotuksen tavoitteena on saattaa tehoreservilaki vastaamaan sähkömarkkina-asetuksessa resurssien riittävyyden arvioinnille ja kapasiteettimekanismeille asetettuja vaatimuksia. Samalla tarkastellaan myös muita säätösähkömarkkinassa tapahtuneita muutoksia, jotka edellyttävät muutoksia lakiin, sekä notifioidaan tehoreservijärjestelmä valtiontukena. Vuoden 2017 Ilmasto- ja energiastrategiassa linjattiin, että tehon riittävyyden varmistamiseksi on tarpeen säilyttää nykyinen tehoreservijärjestelmä ja kehittää sitä joustavammaksi. 

1.2  Valmistelu

1.2.1  EU-säädöksen valmistelu

Komissio antoi 30 päivänä marraskuuta 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähkön sisämarkkinoista (COM(2016) 861 final) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=COM:2016:0861:FIN osana puhtaan energian pakettia (Clean Energy for all Europeans). Asetusehdotus oli osa kahdeksan säädöksen kokonaisuutta. Ehdotuksessa esitettiin yhteiseurooppalaiset säännöt kansallisen resurssien riittävyyden arvioimiseksi sekä vaatimukset kapasiteettimekanismien käyttöönotolle ja käytölle, jotka soveltuvat myös olemassa oleviin kapasiteettimekanismeihin.  

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle asetusehdotusta koskevan kirjelmän U 7/2017 vp https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kirjelma/Documents/U_7+2017.pdf 2 päivänä helmikuuta 2017, jossa se kannatti komission esittämiä perusperiaatteita yhteisten kriteereiden luomiseksi resurssien riittävyyden arvioinnissa. Haluttua toimitusvarmuuden tasoa kuitenkin pidettiin poliittisena kysymyksenä, jonka tulisi olla jäsenvaltion päätettävissä, tai jäsenvaltion niin halutessa valvontaviranomaisen päätettävissä. 

Asetusehdotuksessa resurssien riittävyyden varmistamiseksi ehdotettiin luotavaksi kansalliset mekanismit (ns. kapasiteettimekanismit), ja niihin osallistuville tuotantoyksiköille ehdotettiin asetettavaksi 550 g CO2/kWh päästörajaa. Valtioneuvosto vastusti ehdotettua päästörajaa ja katsoi, että tehokkain keino sähköntuotannon päästöjen laskemiseksi on päästökauppa ja että kapasiteettimekanismien lähtökohdan tulisi olla teknologianeutraali.  

Eduskunnan talousvaliokunta antoi valtioneuvoston kirjelmästä lausuntonsa (TaVL 20/2017 vp) https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/TaVL_20+2017.pdf30 päivänä maaliskuuta 2017. Valiokunta ei ottanut erikseen kantaa tehoreserviin liittyviin seikkoihin, ja yhtyi asiassa valtioneuvoston kantaan.  

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle uudelleenlaadittua asetusehdotusta koskevan jatkokirjel-män UJ 35/2018 vp https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-229025.pdf 4 päivänä joulukuuta 2018. Alkuperäisessä kirjelmässä Suomi vastusti 550 g CO2/kWh päästörajan asettamista kapasiteettimekanismeihin osallistuville tuotantoyksiköille. Ehdotukseen oli sittemmin sisällytetty myös päästökiintiö. Päästöraja ja päästökiintiö otettaisiin käyttöön vaiheittain. Valtioneuvosto katsoi, että Suomi voi hyväksyä ehdotetun lähestymistavan osana kokonaiskompromissia. Jatkokirjelmä toimitettiin eduskunnan talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten. Valiokunta päätti 14 päivänä joulukuuta 2018, ettei toimenpiteitä tarvita.  

Keskeiset kansalliset valmisteluasiakirjat löytyvät valtioneuvoston hankeikkunan julkisesta palvelusta osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella TEM25:00/2019. 

Asetusehdotusta käsiteltiin EU:n neuvostossa ja sen valmisteluelimissä marraskuusta 2016 kesäkuuhun 2019. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi ehdotuksesta lausuntonsa 1 päivänä kesäkuuta 2017 (C/2017/288/91) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=OJ:C:2017:288:TOC ja Euroopan alueiden komitea 13 päivänä heinäkuuta 2017 (C/2017/342/79) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/AUTO/?uri=OJ:C:2017:342:TOC

Euroopan parlamentin vastuuvaliokuntana toimi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (ITRE). Asetusehdotusta käsiteltiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, joka antoi ITRE:lle lausuntonsa (2016/0379(COD)) https://www.europarl.europa.eu/RegData/commissions/envi/avis/2017/609648/ENVI_AD(2017)609648_FI.pdf 7 päivänä joulukuuta 2017. ITRE julkaisi uudelleenlaadittua asetusehdotusta koskevan mietintönsä (A8-0042/2018) https://www.europarl.europa.eu/RegData/seance_pleniere/textes_deposes/rapports/2018/0042/P8_A(2018)0042_FI.pdf 27 päivänä helmikuuta 2018. Uudelleenlaaditusta ehdotuksesta julkaistiin Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26 päivänä maaliskuuta 2019 (TA/2019/227) https://www.europarl.europa.eu/RegData/seance_pleniere/textes_adoptes/provisoire/2019/03-26/0227/P8_TA-PROV(2019)0227_FI.pdf

EU:n neuvosto hyväksyi uudelleenlaaditun asetusehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä 22 päivänä toukokuuta 2019. Asetus julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 14 päivänä kesäkuuta 2019 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex:32019R0943

1.2.2  Hallituksen esityksen valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä virkatyönä. Osana valmistelua elokuussa 2019 järjestettiin sidosryhmätyöpaja niiden sähkömarkkina-asetuksen IV luvun resurssien riittävyyttä koskevien muutosten esittelemiseksi, joilla on vaikutusta tehoreserviin. Myös hallituksenesitysluonnoksesta on kuultu sidosryhmiä. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi 4 päivänä helmikuuta 2021 lausuntoja luonnokseen hallituksen esitykseksi koskien sähkömarkkinoiden keskitetyn tiedonvaihdon yksikön käyttöönottoon liittyvää lainsäädäntöä. Lausuntoaika päättyi 8 päivänä maaliskuuta 2021. Lausuntopyyntö, saadut lausunnot ja lausuntotiivistelmä ovat saatavilla valtioneuvoston hankeikkunan julkisessa palvelussa osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella TEM025:00/2019. 

Kansallisen lausuntokierroksen lisäksi lakiluonnoksesta pyydettiin myös Norjan, Ruotsin ja Viron viranomaisilta ja sidosryhmiltä lausuntoja sähköpostitse EU:n sähkömarkkina-asetuksen mukaisesti. 

Valmistelutyössä on lisäksi tehty yhteistyötä Energiaviraston kanssa. Lisäksi valmistelun aikana on käyty keskusteluja Euroopan komission kanssa valtiontuen hyväksyttävyyden varmistamiseksi.  

Hallituksen esityksen antaminen on viivästynyt EU:n valtiontuen ilmoitusmenettelyyn liittyvistä syistä. 

EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943 sähkön sisämarkkinoista (jäljempänä ”sähkömarkkina-asetus”) sisältää uuden eurooppalaisen menettelyn resurssien riittävyyden arvioimiseksi. Lisäksi sähkömarkkina-asetuksessa säädetään kapasiteettimekanismeihin ja siten myös tehoreserviin kohdistuvista vaatimuksista. Ennen uutta sähkömarkkina-asetusta tehoreservijärjestelmään sovellettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaista säännöstä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista (ns. SGEI-palvelut). Sähkömarkkina-asetuksen myötä tehoreservijärjestelmään ei lähtökohtaisesti enää sovelleta unionin SGEI-palveluja koskevaa säännöstä, vaan tehoreservijärjestelmää arvioidaan ensisijaisesti unionin valtiontukisäännösten näkökulmasta. 

Sähkömarkkina-asetuksen 20 artikla velvoittaa jäsenvaltiot seuraamaan resurssien riittävyyttä alueellaan perustuen eurooppalaiseen riittävyysarviointiin, jonka tekee vuosittain sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (jäljempänä ”Sähkö-ENTSO”). Lisäksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa sähkömarkkina-asetuksen mukaisia kansallisia riittävyysarviointeja. Mikäli riittävyysarvioinnissa havaitaan resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe, on jäsenvaltion laadittava täytäntöönpanosuunnitelma, jonka toimenpitein resurssien riittävyys pyritään takaamaan. Sähkömarkkina-asetuksen 20 artiklan 3 kohdassa on tarkemmat vaatimukset täytäntöönpanosuunnitelmalta edellytetystä sisällöstä. 

Strategiset reservit, joihin Suomen tehoreservijärjestelmä lukeutuu, on yksi keino toteuttaa sähkömarkkina-asetuksen mukainen kapasiteettimekanismi, kun resurssien riittävyydestä on niukkuutta. Kapasiteettimekanismeja voidaan hyödyntää viimesijaisena keinona tehon riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi unionin valtiontukisäännösten mukaisesti. Ennen kapasiteettimekanismin käyttöönottoa jäsenvaltion on tehtävä kattava selvitys tällaisten mekanismien mahdollisista vaikutuksista naapurijäsenvaltioihin kuulemalla ainakin niitä naapurijäsenvaltioitaan, joihin sillä on suora verkkoyhteys, ja näiden jäsenvaltioiden sidosryhmiä. Jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti toteutettava kapasiteettimekanismi strategisen reservin muodossa asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaan. Strategisia reservejä koskevat sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan kapasiteettimekanismeja koskevat yleiset periaatteet ja niitä on sovellettava myös ennen asetusta perustettuihin kapasiteettimekanismeihin.  

Sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan mukaan kapasiteettimekanismien käyttöönoton edellytyksenä on, että sekä eurooppalaisessa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa, tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa, on määritetty resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe. Tämä edellytys koskee myös jo sovellettavien kapasiteettimekanismien nojalla tehtäviä uusia sopimuksia.  

Sähkömarkkina-asetuksen mukaan kapasiteettimekanismiin on sisällytettävä määräys, joka mahdollistaa kapasiteettimekanismin tehokkaan hallinnollisen käytöstä poistamisen asteittain, jos uusia sopimuksia ei tehdä kolmena peräkkäisenä vuonna. Komissio hyväksyy kapasiteettimekanismit enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan ja voi päättää mekanismin soveltamisen pituuden.  

Sähkömarkkina-asetuksen 22 artiklassa säädetään kapasiteettimekanismien suunnitteluperiaatteista. Tehoreservijärjestelmää koskevat myös erityiset strategisen reservin hyödyntämistä koskevat vaatimukset asetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan. Kohta asettaa ehtoja resurssien ajoon ottamiselle, tasepoikkeamien selvittämiselle ja selvityshinnalle sekä resurssien pitämiselle markkinoiden ulkopuolella sopimuskauden keston ajan. Lisäksi asetus asettaa kapasiteettimekanismissa käytettävälle yksikölle päästörajan 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja päästökiintiön 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti. Päästörajaa tulee noudattaa heinäkuun 2019 jälkeen käyttöönotetuilla voimalaitoksilla heti asetuksen voimaantullessa ja päästökiintiötä ennen heinäkuuta 2019 käyttöönotetuissa voimalaitoksissa vuoden 2025 jälkeen, jos voimalaitoksen päästöt ylittävät asetetun päästörajan. Jo voimassa oleva tehoreservijärjestelmä on mukautettava sähkömarkkina-asetuksen vaatimusten mukaiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 31 joulukuuta 2019 tehtyjen sitoumusten tai sopimusten soveltamista. 

Sähkömarkkina-asetuksen 23 artiklan mukaan eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa on määritettävä resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet arvioimalla sähköjärjestelmän yleinen riittävyys nykyisen ja arvioidun sähkön kysynnän kattamiseksi unionin tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja tarvittaessa yksittäisillä tarjousalueilla. Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi kattaa jokaisen vuoden mainittua arviointia seuraavalla kymmenvuotisjaksolla. Arvioinnin toteuttaa Sähkö-ENTSO.  

Sähkömarkkina-asetuksen 24 artikla antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden tehdä kansallinen resurssien riittävyysarviointi eurooppalaisen riittävyysarvioinnin täydentämiseksi. Arvioinnin pohjana tulee olla asetuksen mukaiset menetelmät, mutta kansallisessa arvioinnissa voidaan tehdä oletuksia kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet huomioon ottaen sekä käyttää muita välineitä ja viimeaikaisia tietoja, jotka täydentävät Sähkö-ENTSOn eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa käyttämien välineitä ja tietoja. Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit on asetettava julkisesti saataville. Mikäli kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään tiettyyn tarjousalueeseen liittyvä huoli, jota ei ollut määritetty eurooppalaisessa arvioinnissa, tulee erot perustella. Lisäksi kansallinen arviointi on toimitettava ACERille. ACER antaa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja. 

Sähkömarkkina-asetuksen 25 artikla edellyttää, että jäsenvaltioilla on kapasiteettimekanismeja soveltaessaan käytössä luotettavuusstandardi, josta käy ilmi jäsenvaltion tarvittava toimitusvarmuuden taso. Luotettavuusstandardi on laskettava käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa ja markkinoille tulon kustannuksia tietyllä aikavälillä ja se on ilmaistava energiavajeen odotusarvona ja tehovajeen odotusarvona. Jäsenvaltion on vahvistettava luotettavuusstandardi sääntelyviranomaisten ehdotuksesta.  

Sähkömarkkina-asetuksen 26 artiklan mukaisesti tehoreservin on oltava avoin toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle, mikäli se on teknisesti mahdollista. Jäsenvaltiot voivat asetuksen mukaan edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä. 

Nykytila ja sen arviointi

3.1  Nykyinen tehoreservijärjestelmä

Nykyinen tehoreservijärjestelmä perustuu tehoreservilakiin. Tehoreservijärjestelmän tavoitteena on turvata sähkön toimitusvarmuutta Suomessa silloin, kun kotimainen sähköntuotanto ja tuontisähkö eivät riitä kattamaan sähkön kysyntää. Tehoreservilain mukaan Energiavirasto määrittää tehoreservin tarpeen ja vastaa tehoreservin hankinnasta avoimen menettelyn kautta. Tehoreservijärjestelmään voidaan hyväksyä vaatimukset täyttäviä voimalaitosyksiköitä sekä sähkönkulutuksen joustoon kykeneviä kohteita. Energiaviraston hankintapäätöksen jälkeen järjestelmävastaava kantaverkonhaltija tekee tehoreservijärjestelmään hyväksyttyjen voimalaitosyksiköiden ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden haltijoiden kanssa sopimukset yksiköiden käytöstä. Energiavirasto vahvistaa tehoreservin käyttösäännöt sekä tehoreservijärjestelmän rahoittamiseksi perittävien maksujen määräytymisperusteet. Sähkömarkkina-asetuksen resurssien riittävyyttä koskevan IV luvun säännökset edellyttävät kansallisen lainsäädännön täydentämistä. 

Tehoreservin tarpeen määrittäminen

Tehoreservilain 4 §:n mukaan Energiaviraston tulee määrittää tarvittavan tehoreservin määrä vähintään neljän vuoden välein. Määrä tulee mitoittaa siten, että se edistää hyvän sähköntoimitusvarmuuden tason ylläpitämistä sähkönkulutuksen huippujen ja sähköntuonnin häiriöiden aikana. Tehoreservin määrän arviointi on perustunut arvioon tulevien vuosien tehovajeen odotusarvosta (tuntia vuodessa) ja energiavajeen odotusarvosta (megawattituntia vuodessa). Tehovajeen odotusarvon arvioitiin viimeisessä selvityksessä olevan noin 3,6 h/a ja energiavajeen odotusarvon 1200 MWh:ssa. Vaihtelu kausien välillä on ollut vähäistä.  

Käytännössä Energiavirasto on arvioinut tarvittavan kapasiteetin määrää kahden tai kolmen vuoden välein. Energiavirasto järjestää kuulemisen tehoreservin tarpeen määrää koskevasta arviostaan, jolloin toimialan on mahdollista esittää siitä huomionsa. Tehoreserviä hankittaessa tarjolla olevan vaatimukset täyttävän kapasiteetin määrä sekä tehoreservin hankintakustannukset on otettava huomioon. Energiavirasto voi perustellusta syystä poiketa hankintapäätöksessä arvioimastaan tehoreservin määrän tarpeesta. Tehoreservin hankinnan on tehoreservilain 5 §:n mukaan perustuttava julkistettujen perusteiden pohjalta tapahtuvaan avoimeen menettelyyn ja se on tehtävä tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla. Tehoreservilakia on sähkömarkkina-asetuksen myötä muutettava siten, että jatkossa tehoreservin tarpeen määrittäminen on tehtävä sähkömarkkina-asetuksen 23 ja 24 artikloiden eurooppalaisen ja kansallisen resurssien riittävyysarviointien pohjalta. Tehoreservikausi tulee myös lyhenemään tehoreserviä koskevan valtiontukipäätöksen edellyttämällä tavoin yhteen tai kahteen vuoteen. 

Tehoreserviin osallistuminen

Voimalaitoksen haltija voi tarjota Suomen sähköjärjestelmään liitettyä erillistä voimalaitosyksikköä ja sähkönkäyttäjä kulutuksen joustoon kykenevää kohdetta tehoreservijärjestelmään tehoreservilain 8–9 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Tehoreserviin osallistuvan yksikön käynnistysajan tulee olla enintään 12 tuntia joulukuun 1 päivän ja helmikuun 28 päivän välillä, yksikön tulee kyetä 10 MW tehonlisäykseen tai sähkönkulutuksen joustoon 10 minuutissa käskyn antamisesta ja sillä tulee olla valmius vähintään 200 tunnin käyttöaikaan käyttösopimuksen mukaisella täydellä teholla joulukuun 1 päivän ja helmikuun 28 päivän välillä.  

Voimalaitosyksikköjä koskee lisäksi ehto, etteivät ympäristöluvat ja -vaatimukset saa estää yksikön käyttämistä järjestelmän mukaisesti käyttösopimuksen voimassaoloaikana. Voimalaitosta koskevia säännöksiä sovelletaan lain 19 §:n mukaisesti myös osuuteen osuusvoimalaitoksen yksiköstä ja sen haltijaan. Sähkönkäyttäjä voi puolestaan tarjota Suomen sähköjärjestelmään liitettyä, kulutuksen joustoon kykenevää kohdetta järjestelmään joko itsenäisenä kohteena tai kulutusjoustokohteiden yhdistelmänä eli aggregoituna.  

Tehoreservilaki ei tarkemmin määritä sitä, mitä tarkoitetaan erillisellä voimalaitosyksiköllä. Energiavirasto on hankintamenettelyssä asettanut voimalaitosyksikön erillisyydelle tiettyjä vaatimuksia. Energiavirasto on katsonut, että erillisen voimalaitosyksikön tulee olla riippumaton muusta sähkön- ja lämmöntuotannosta, eikä voimalaitosyksikön tuotannon tule vaikuttaa muuhun tuotantoon. Erillisen voimalaitosyksikön tulee muodostaa sellainen itsenäinen kokonaisuus, että sillä on mahdollisuus tuottaa sähköä itsenäisesti. Myös markkinaoikeus on ratkaisullaan (MAO:240/18) vahvistanut, että Energiavirasto voi vaatia, että erillisellä voimalaitosyksiköllä on mahdollisuus tuottaa sähköä itsenäisesti ja sellaisella järjestelmään hyväksyttävällä voimalaitoksella, jonka sähköntuotanto perustuu höyryturbiinin generaattorin sähköntuotantoon, on sen tehoreservilain edellyttämän erillisyyden varmistamiseksi oma voimakattila, höyryturbiini ja generaattori, jotka on eriytetty muusta tuotannosta.  

Markkinaoikeus on samassa ratkaisussa arvioinut, että tehoreservilain 19 §:n mukaisella osuusvoimalaitoksen osuudella tarkoitetaan murto-osaa itsenäisestä voimalaitoksesta. Markkinaoikeuden mukaan osuusvoimalaitoksen osalta teknillinen erillisyys muuhun tuotantoon nähden tulee arvioida koko osuusvoimalaitoksen näkökulmasta. Riittävänä olisi pidettävä sitä, että osuusvoimalaitoksessa on sähköntuotannon komponentit ja että osuusvoimalaitososuuden haltija voi määrätä omasta osuudestaan voimalaitoksesta ja sen kokonaistuotannosta itsenäisesti. 

Sähkömarkkina-asetuksen 22 artiklan kapasiteettimekanismeille asetettavat suunnitteluperiaatteet edellyttävät tehoreserviin osallistumisen laajentamista koskemaan myös energiavarastointiratkaisuja ja kaikkia tehoreserviin tarjoavien yksiköiden aggregointia. Lisäksi tehoreserviin osallistumisen teknisiä vaatimuksia on yhdenmukaistettava valtiontukisääntelyn edellyttämällä tavalla ja tarjouskokoa laskettava 10 megawatista 1 megawattiin laajemman osallistumispohjan mahdollistamiseksi. Yksiköiden on sähkömarkkina-asetuksen 22 artiklan suunnitteluperiaatteiden vaatimusten mukaisesti täytettävä asetetut hiilidioksidipäästörajat, joiden ei kuitenkaan lyhyiden käyttöaikojen valossa katsota rajoittavan osallistumista nykyisestä. 

Rajat ylittävä osallistuminen

Tehoreserviyksikön tulee olla liitetty Suomen sähköjärjestelmään. Hallituksen esityksen (HE 299/2010 vp) mukaan tehoreservijärjestelmän toimivuuden edellytyksenä on, että sen piiriin kuuluvat voimalaitosyksiköt ovat Suomen järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan järjestelmävastuun mukaisen ohjausvallan alaisia. Edellytys ei täyty muiden maiden järjestelmävastaavien kantaverkonhaltijoiden ohjausvallan piiriin kuuluvien voimalaitosten osalta. Energiavirasto on arvioinut edellytyksen täyttymistä ahvenanmaalaisen voimalaitosyksikön tarjouksen yhteydessä. Energiaviraston päätöksen mukaan ahvenanmaalaista voimalaitosyksikköä ei voitu hyväksyä tehoreservijärjestelmään sen ollessa Ahvenanmaan maakunnan kantaverkonhaltijan ohjausvallan piirissä. Nykyisen järjestelmän puitteissa ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa sijaitseva, Suomen sähköjärjestelmään suoraan liitetty voimalaitos voisi tulla hyväksytyksi järjestelmään, mikäli se täyttäisi voimalaitoksille asetettavat vaatimukset ja olisi Suomen järjestelmävastuun mukaisen ohjausvallan alainen. 

Tehoreservilakia on muutettava siten, että jatkossa rajat ylittävä osallistuminen Ahvenanmaan maakunnasta ja muista EU:n jäsenvaltioista on mahdollista sähkömarkkina-asetuksen 26 artiklan mukaisesti, mikäli sääntelyviranomainen arvioi rajat ylittävän osallistumisen olevan teknisesti mahdollista.  

Käyttösäännöt

Tehoreservilain 10 §:n mukaan järjestelmävastaava kantaverkonhaltija tekee käyttösopimuksen tehoreservijärjestelmään hyväksyttyjen yksiköiden haltijoiden kanssa. Käyttösopimuksessa järjestelmävastaava kantaverkonhaltija asettaa säännöt tehoreservinä toimivan yksikön käyttövalmiuden ylläpidolle, yksikön käytölle sekä sen tuottaman sähkön tai sähkönkulutuksen jouston tarjoamiseen markkinoille. Energiavirasto on vuonna 2019 vahvistanut uusimmat järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan laatimat käyttösäännöt heinäkuussa 2020 alkavalle tehoreservikaudelle. Voimalaitosyksiköille ja kulutuksen joustoa tarjoaville yksiköille on omat sääntönsä.  

Tehoreservinä toimivista voimalaitosyksiköistä kantaverkonhaltija muodostaa talviaikana yhden tarjouksen sähkön vuorokausimarkkinoille tietyille tunneille. Mikäli markkinaehtoiset tarjoukset eivät riitä tehotasapainon saavuttamiseen, aktivoidaan tehoreservitarjous ja sähköpörssi asettaa tehoreservikapasiteetille vuorokausimarkkinoiden kattohintaa vastaavan hinnan. Sähköpörssi ilmoittaa kantaverkonhaltijalle aktivoituneen tehoreservimäärän. Suomen ja Ruotsin kantaverkonhaltijat tekevät yhteistyötä tehoreservijärjestelmien käytössä. Tehoreservikapasiteetti aktivoidaan maiden kesken tarjottujen tehoreservikapasiteettien suhteessa käytettävissä olevan siirtokapasiteetin puitteissa. Suomen kantaverkonhaltija voi pyytää voimalaitosyksikköä käynnistettäväksi joko tehoreservijärjestelmän tarpeisiin tai muihin järjestelmävastuun hoitoon liittyviin tarpeisiin, jolloin voimalaitosyksikön haltijalla on velvollisuus käynnistää yksikkö. Kun kantaverkonhaltija pyytää voimalaitosyksikön haltijaa käynnistämään yksikön, tehdään kiinteä kauppa käyttösäännöissä määritetyllä hinnalla.  

Kun voimalaitosyksikkö on käynnissä, yksikön haltija on velvollinen tarjoamaan sen käytettävissä olevaa ylössäätökapasiteettia säätösähkömarkkinoille. Tarjous on jätettävä tehoreservitarjouksena.  

Tehoreservinä toimiva sähkönkulutuksen joustoon kykenevä yksikkö on velvollinen talviaikana jättämään tarjouksen säätösähkömarkkinoille ylössäädöstä koko kapasiteetin osalta. Tarjoukset jätetään vuorokausimarkkinoiden kattohinnalla tai sellaisella korkeammalla hinnalla, jolla yksikkö on osallistunut Energiaviraston järjestämään tarjouskilpailuun (kuormahinta). Kantaverkonhaltija päättää tarjousten aktivoimisesta, jos markkinaehtoiset tarjoukset eivät riitä tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa. 

Sähkömarkkina-asetus edellyttää tehoreservijärjestelmän käytäntöjen tarkistamista. Käyttösäännöt on asetettava sähkömarkkina-asetuksen vaatimusten mukaisesti siten, ettei niillä perusteettomasti vaikuteta sähkön tarjontaan ja hinnan määräytymiseen markkinoilla ja ajoon määrättävät yksiköt on valittava kokonaistaloudellisesti perustellun ajojärjestyksen mukaisesti. Sähkömarkkina-asetuksen suunnitteluperiaatteet edellyttävät lisäksi, että tehoreserviä saa jatkossa käyttää ainoastaan, jos kantaverkonhaltija todennäköisesti käyttää loppuun tasehallintaresurssinsa saavuttaakseen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä. Lisäksi tasepoikkeamat tulee selvittää käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on päivänsisäisen markkinan teknistä hintarajaa korkeampi, sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi. Tehoreserville ei saa maksaa korvausta sähkön tukkumarkkinoiden tai tasehallintamarkkinoiden kautta ja tehoreserviyksiköt on pidettävä markkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan. 

Kohtuullinen korvaus

Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija maksaa tehoreservinä toimiville yksiköille julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä Energiaviraston hankintapäätöksen mukaisesti. Käyttösääntöjen mukaan tehoreservinä toimivat yksiköt saavat korvausta käyttövalmiuden ylläpidosta talvikaudella. Korvaus maksetaan talvikaudelta. Voimalaitosyksiköt saavat lisäksi korvauksen vuorokausimarkkinoilla aktivoituneen tarjouksen energiamäärästä käyttösääntöjen mukaan määritettyjen muuttuvien kustannusten suuruisena, mihin lisätään käynnistyskustannus. Myös kantaverkonhaltijan pyyntöön perustuvan aktivoinnin johdosta tehty kiinteä kauppa hinnoitellaan samoin. Säätösähkömarkkinoilla aktivoidusta voimalaitosyksikön tarjouksesta kantaverkonhaltija maksaa muuttuvien kustannusten mukaan. Talvikauden aikaisesta tehoreserviin kuuluvan voimalaitosyksikön käynnistysvalmiuden nostosta kantaverkonhaltija maksaa käynnistysvalmiuden noston kiinteän kustannuksen ja käynnistysvalmiuden ylläpidosta erillisen kustannuksen mukaisesti. Joustoon kykenevä tehoreserviyksikkö saa käyttövalmiuden ylläpitokorvauksen lisäksi säätösähkömarkkinoilla aktivoidusta tarjouksesta kuormahinnan.  

Nykyinen tehoreservijärjestelmä rahoitetaan sähköjärjestelmän ja kantaverkon hyödyntämiseen perustuvilla sähkönkulutukselle kohdistettavilla erillisillä maksuilla, joita järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija on oikeutettu keräämään siirtopalveluiden käyttäjiltä. Maksuilla voidaan kattaa järjestelmävastuuseen määrätylle kantaverkonhaltijalle tehoreservilaista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen korvaus järjestelmän hoitamisesta. Maksujen määräytymisperusteiden tulee olla tasapuolisia ja syrjimättömiä. Energiaviraston kaudelle 2020–2022 tekemän päätöksen mukaan tehoreservimaksu kerätään joulukuun–helmikuun aikana energiaperusteisilla maksuilla, jotka kohdistetaan arkipäivien sähkön kulutukselle klo 7–21. Tehoreservimaksua voidaan kerätä muuna kuin talviaikana, mikäli tehoreservistä aiheutuu kustannuksia. Maksuilla katettavat tehoreservin hallinnointitehtävän kustannukset koostuvat tehoreservin ylläpitokorvauksista (kiinteä korvaus tehoreservijärjestelmässä mukana oleville yksiköille) ja käyttökorvauksista (yksiköiden käytöstä aiheutuvat kustannukset) sekä järjestelmän hoitokustannuksista (kantaverkonhaltijalle aiheutuvat kustannukset) ja kantaverkonhaltijan kohtuullisesta korvauksesta. 

Tehoreservilain 20 §:n mukaan järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan tulee eriyttää tehoreservijärjestelmän hoitaminen muista yrityksen harjoittamista liiketoiminnoista. Järjestelmän hoitaminen voidaan antaa myös järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan kokonaan omistaman tytäryhtiön tehtäväksi. Sähköliiketoimintojen eriyttämisestä säädetään sähkömarkkinalain (588/2013) 12 luvussa ja työ- ja elinkeinoministeriön sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annetussa asetuksessa (1305/2019). Tehoreservijärjestelmää hallinnoi järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan Fingrid Oyj:n omistama tytäryhtiö Finextra Oy.  

Voimassa olevan tehoreservilain mukaan tehoreservin ylläpitäminen on julkisen palvelun velvoite, johon tehoreserviyksikön haltija sitoutuu vapaaehtoisesti. Julkisen palvelun velvoite on Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukainen yleiseen taloudelliseen tarkoitukseen liittyvä palvelu (SGEI-palvelu). Altmark Trans -tuomiossa (C-280/00) määriteltyjen kriteerien täyttyessä julkisen palvelun velvoitteeseen ei sovelleta valtiontukisääntöjä mukaan lukien ennakkoilmoitusmenettely. Nykyisen tehoreservijärjestelmä täyttää ns. Altmark-kriteerit, eikä siihen sovelleta valtiontukisääntöjä.  

Sähkömarkkina-asetus edellyttää tehoreservin notifiointia valtiontukena. Siitä johtuen tehoreservilakiin on lisättävä säännökset korvauksen maksamisen erityiset edellytykset vaikeuksissa oleville yrityksille valtiontukisuuntaviivojen mukaisesti sekä viitattava jatkossa yleiseen valtiontukisääntelyyn. 

3.2  Muu toimitusvarmuussääntely

Huoltovarmuuden turvaaminen poikkeusoloissa

Huoltovarmuuden turvaamisesta poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta säädetään huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992, huoltovarmuuslaki). Valtioneuvoston päätöksellä huoltovarmuuden tavoitteista (1048/2018) asetetaan huoltovarmuuden ylläpitämisen taso. Päätöksen mukaan kansallisen huoltovarmuuden strateginen tavoite on turvata kriittisten infrastruktuurien, tuotannon ja palveluiden toimivuus siten, että ne kykenevät täyttämään väestön, talouselämän ja maanpuolustuksen välttämättömimmät perustarpeet kaikissa olosuhteissa.  

Huoltovarmuustyön tavoitteena on, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein. Huoltovarmuuden turvaamiseksi tehdään kuitenkin myös kansainvälistä yhteistyötä. Kahdenvälistä yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa pyritään syventämään olemassa olevien kahdenvälisten sopimusten ja tarvittaessa uusien järjestelyjen puitteissa. Kahdenvälisen yhteistyön lisäksi kehitetään laajempaa pohjoismaista varautumisyhteistyötä. Muita kahdenvälisiä suhteita huoltovarmuustyön edistämiseksi voidaan kehittää sekä tapauskohtaisesti että uusien, laajempien kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen puitteissa. Euroopan unionin sisämarkkinoiden ja turvallisuusrakenteiden toimivuus on olennaista Suomen huoltovarmuustoimenpiteille. 

Kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn varmistaminen huoltovarmuustoiminnassa painottuu aiempaa enemmän, ja energiansaannin varmistaminen on yksi erityinen painopiste kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn turvaamisessa. Energia-alan varautumisessa lähtökohtina ovat toimivat energiamarkkinat, pitkäjänteinen ja selkeä investointeja kannustava energiapolitiikka sekä energiatehokkuus. Energiahuoltovarmuuden tulee perustua monipuolisiin energialähteisiin ja polttoaineisiin, sähkön ja lämmön tuotantojen kannalta luotettavaan ja hajautettuun energian tuotantoon sekä toimintavarmoihin siirto- ja jakelujärjestelmiin. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi sähkön tuotannossa siirrytään käyttämään enemmän uusiutuvia, sääriippuvaisia energiantuotantomuotoja, mikä korostaa tulevaisuudessa säätövoiman tarpeellisuutta ja on syytä huomioida sähköjärjestelmää kehitettäessä.  

Valtioneuvoston päätöksessä kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin arvioidaan jäävän alijäämäiseksi huippukulutustilanteissa tulevina talvikausina. Kotimaisen sähköntuotannon riittävän omavaraisuuden turvaaminen on energiahuollon kannalta ensiarvoisen tärkeää, ja samalla tulee turvata sähkönsiirtoyhteyksien riittävä määrä ja toimivuus. Mahdollinen sähkömarkkinoita täydentävä reservikapasiteetti ei saa häiritä markkinoiden toimintaa eikä aiheuttaa epäreilua kilpailuetua markkinatoimijoille.  

Poikkeusoloissa kyse on yleensä kansalliseen turvallisuuteen kuuluvista kysymyksistä, jotka lähtökohtaisesti ovat EU-oikeuden näkökulmasta jäsenvaltioiden yksinomaisella vastuulla. Kotimaisen sähköntuotannon omavaraisuus ja tehonriittävyys, tehoreservi mukaan lukien, on energiahuollon kannalta merkityksellistä. Kapasiteettimekanismit ovat kuitenkin EU-tasolla tiukasti säänneltyjä. Sähkömarkkina-asetuksen kapasiteettimekanismeja koskevat uudet säännöt antavat jäsenvaltiolle mahdollisuuden poiketa sisämarkkinaperiaatteista toimitusvarmuuden takaamiseksi, mutta jäsenvaltion liikkuma-ala on jätetty hyvin kapeaksi. Tehoreservilakia on tästä syystä päivitettävä.  

Asetus riskeihin varautumisesta sähköalalla (EU) 2019/941 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941 riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (jäljempänä ”toimitusvarmuusasetus”) sisältää säännöksiä sähköntoimitusvarmuuteen kohdistuvien riskien arvioinnista ja kriiseihin varautumisesta myös naapurimaiden kesken. 

Toimitusvarmuusasetuksen 4 artiklan mukaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn, alueellisten koordinointikeskusten ja tarvittaessa muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa arvioidakseen sähkön toimitusvarmuuteen liittyvät merkitykselliset riskit. Arvioinnin on oltava sähkömarkkina-asetuksen resurssien riittävyyttä koskevien sääntöjen mukaista. 

3.3  Euroopan unionin valtiontukisääntely

EU:n valtiontukisääntely perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107–109 artikloihin. SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jollei perustamissopimuksissa toisin määrätä. SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella komissio voi kuitenkin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontuen tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen Euroopan unionissa, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.  

Komissio on antanut suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (2014/C 200/01, jäljempänä suuntaviivat), joissa vahvistetaan ne edellytykset, joiden täyttyessä energia- ja ympäristötukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c ala-kohdan nojalla. Suuntaviivojen soveltamisaikaa on jatkettu vuoden 2021 loppuun. Komission tiedonanto (2020/C 224/02), 8.7.2020, EU VL C 224/2. Suuntaviivojen 3.1 jaksossa säädetään yhteisistä arviointiperiaatteista ja 3.2 jaksossa sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevista yleisistä säännöksistä. Suuntaviivojen 3.9 jaksossa asetetaan edellytykset tuotannon riittävyyttä edistäville tuille. Edellytykset liittyvät sen varmistamiseen, että valtiontukitoimenpiteellä on yhteisen edun mukainen tavoite, valtiontuki on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, sillä on kannustava vaikutus, tuki on oikeasuhteinen ja läpinäkyvä ja kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat kohtuuttoman kielteiset vaikutukset vältetään. Komissio on ilmoittanut antavansa uudet suuntaviivat loppuvuodesta 2021. 

SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa tukien yhteensopivuus yhteismarkkinoille. SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaan komissio tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä, jos se toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin. Komissio vaatii ennen päätöksen tekemistä niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa. 

Voimassa olevan tehoreservin ylläpitäminen on julkisen palvelun velvoite, johon tehoreserviyksikön haltija sitoutuu vapaaehtoisesti. Julkisen palvelun velvoite on Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukainen yleiseen taloudelliseen tarkoitukseen liittyvä palvelu (SGEI-palvelu). Altmark Trans -tuomiossa (C-280/00) määriteltyjen kriteerien täyttyessä julkisen palvelun velvoitteeseen ei sovelleta valtiontukisääntöjä mukaan lukien ennakkoilmoitusmenettely. Nykyisen tehoreservijärjestelmä täyttää ns. Altmark-kriteerit, eikä siihen ole sovellettu valtiontukisääntöjä.  

Sähkömarkkina-asetus edellyttää tehoreservin notifiointia valtiontukena. Siitä johtuen tehoreservilakia on muutettava siten, että tehoreservijärjestelmä täyttää valtiontukisuuntaviivojen mukaiset vaatimukset. Saksan ja Belgian nykyiset komissiolle notifioidut strategiset reservit muistuttavat pääpiirteiltään Suomen tehoreserviä. Sähkömarkkina-asetus kuitenkin edellyttää varmistamaan, että olemassa olevat kapasiteettimekanismit täyttävät sähkömarkkina-asetuksen uudet vaatimukset.  

3.4  Resurssien riittävyyden arviointi

Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden yhdentyminen on vahvistanut toimitusvarmuutta, kun sähköä siirretään valtiorajojen yli yhtenäisin säännöin. Uutena haasteena sähköjärjestelmässä on vaihtelevan tuotannon kasvu, joka lisää jouston ja uusien innovaatioiden tarvetta, sekä ajaa kaupankäynnin siirtymistä lähemmäs reaaliaikaista markkinaa. Käynnissä oleva globaali energian tuotanto- ja kulutusjärjestelmien laaja muutos eli energiamurros on synnyttänyt tarpeen siirtää sääntelyn painopistettä markkinarakenteiden luomisesta laajempaan harmonisointiin.  

Jokainen jäsenvaltio kantaa osaltaan vastuun energian riittävyydestä ja sähköntuotantokapasiteetin rakentamisesta. Jäsenvaltio on viime kädessä vastuussa sähkön riittävyydestä alueellaan. Uusi eurooppalainen sääntely kuitenkin asettaa menetelmät ja kriteerit sähkön riittävyyden arviointia varten. Se myös sääntelee toimia, joilla resurssien riittävyyttä koskevat huolenaiheet voidaan jäsenvaltioissa korjata. Tehoreservijärjestelyn on täytettävä sähkömarkkina-asetuksen vaatimukset, jotta menetelmää voidaan käyttää riittävän sähkön toimitusvarmuuden tason takaamiseksi. 

Vuonna 2008 eduskunnalle selontekona annetussa hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa linjattiin, että Suomen sähkönhankinta tulee ensisijaisesti perustaa omaan sähköntuotantokapasiteettiin ja että oman tuotantokapasiteetin tulee pystyä kattamaan huipun aikainen kulutus sekä mahdolliset tuontihäiriöt. Toistaiseksi tavoite ei ole toteutunut, joskin tehotasapainon odotetaan paranevan merkittävästi Olkiluodon kolmannen ydinvoimalaitosyksikön valmistuttua. Vuoden 2016 kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa puolestaan linjattiin toimet, joilla Suomi saavuttaa pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa (2015–2019) sekä Euroopan unionissa tuolloin sovitut tavoitteet vuodelle 2030 ja etenee johdonmukaisesti kohti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80−95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tehoreservijärjestelmän osalta strategiassa todetaan, että järjestelmä on tarpeen säilyttää tehon riittävyyden varmistamiseksi ja sitä tulisi kehittää joustavammaksi. 

Sähkön kulutus on Suomessa tyypillisesti suurimmillaan kylmien talvikuukausien aikana. Tuntikohtainen sähkön huippukulutus on vuosina 2011–2019 vaihdellut 13 500 megawatin ja 15 100 megawatin välillä. Vuonna 2020 sähkön huippukulutus oli 2000-luvun alhaisin (12 400 megawattia) poikkeuksellisen leudon talven vuoksi, kun se vuonna 2019 oli yli 14 500 megawattia. Energiavirasto on kuitenkin arvioinut, että sähkön kulutushuiput voivat yltää lähivuosina 15 300–15 500 megawattiin kylmänä talvipäivänä sähkön lisääntyvän kulutuksen myötä. Talven 2020-2021 huippukulutus osui tammikuulle 2021 ja oli suuruudeltaan noin 14 200 megawattia. Energiavirasto ei ole vielä julkaissut ennustettaan huippukulutuksesta talvikaudelle 2021-2022.  

Suomessa käytössä oleva sähköntuotantokapasiteetti on merkittävästi sähkön huippukulutusta pienempi. Suomen sähköntuotantokapasiteetti oli vuoden 2019 lopussa noin 17 600 megawattia, josta tuulivoimaa oli noin 2 300 megawattia. Talven 2019–2020 huippukulutuksen aikaan käytössä oli 12 300 megawattia. Talven huippukulutustilanteissa tuulivoiman saatavuuden on arvioitu olevan kuuden prosentin kapasiteettikertoimella noin 120 megawattia. Sähkö-ENTSO puolestaan arvioi Suomen huippukulutuksen ja huippukulutuksen aikaisen tuotannon erotukseksi 3 200 megawattia vuoden 2019 riittävyysarvioinnissaan. Negatiivinen tehotasapaino altistaa Suomen sähkömarkkinat sähköntuonnin häiriöille.  

Suomella on sähkönsiirtoyhteyksiä naapurimaihin yhteensä noin 5 100 megawatin edestä, josta Venäjälle noin 1400 megawattia. Siirtokapasiteettia Suomen ja Pohjois-Ruotsin välillä rajoitetaan noin 300 megawattia Olkiluodon kolmannen voimalaitosyksikön valmistumisen myötä. Nykyisen arvion mukaan Olkiluodon kolmas voimalaitosyksikkö otetaan käyttöön vuoden 2022 alkupuolella. Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöt ovat päättäneet vahvistaa maiden välistä vaihtosähköyhteyttä vuoteen 2025 mennessä uudella, kapasiteetiltaan Ruotsista Suomeen 800 megawatin ja Suomesta Ruotsiin 900 MW yhteydellä. Muita merkittäviä muutoksia siirtokapasiteetin määrään ei ole toistaiseksi tiedossa lähivuosien aikana. Energiavirasto on myös arvioinut, että Ruotsista erityisesti SE3-hinta-alueelta poistuva tuotantokapasiteetti vaikuttaa tehovajeen odotusarvoon ja tehoreservin tarpeeseen. Tilanne, jossa sähköntuonti keskeytyisi pelkästään Venäjältä tai Ruotsista, ei vielä yksinään aiheuta suurta ongelmaa sähkön riittävyyden suhteen, mutta jos sähköntuonti keskeytyisi samanaikaisesti molemmista, olisi tehovajeen riski jo merkittävä. Tällainen tilanne arvioidaan kuitenkin harvinaiseksi ja lyhytkestoiseksi.  

Energiaviraston tehoreservin tarpeesta vuonna 2019 tekemän päätöksen mukaan Olkiluodon kolmannen voimalaitosyksikön valmistumisella on merkittävä positiivinen vaikutus Suomen sähkötehon riittävyyteen. Voimalaitoksen ollessa talvikuukausina käytössä, ei tehovajeen riskiä juuri olisi, kun taas päinvastaisessa tilanteessa resurssien riittävyyshuoli on aiheellinen.  

Tehovajeen odotusarvo ei ole muuttunut merkittävästi tehoreservijärjestelyn viimeisen 10 vuoden aikana. Sähköntuotannon tehotasapaino on Suomessa edelleen tiukka, minkä vuoksi tarve tehoreservijärjestelmälle on yhä olemassa. Ylläpidetyn sähköntuotannon tehoreservin määrä on vaihdellut 299 megawatin ja 729 megawatin välillä vuosina 2012–2020 riippuen Energiaviraston kullekin reservikaudelle tekemästä tarvearviosta, tarjouskilpailuun osallistuneen kapasiteetin hintatasosta ja saatavuudesta.  

Sähköjärjestelmän tehovajaustilanteessa ei ole mahdollista erotella oman sähkönhankintansa kattavasti hoitaneita sähkönkäyttäjiä niistä sähkönkäyttäjistä, joiden sähköntoimittajat eivät pysty vastaamaan toimitussitoumuksistaan. Jos tehovajauksen johdosta jouduttaisiin rajoittamaan sähkönkäyttöä, kohdistuisivat rajoitukset elintärkeitä toimintoja lukuun ottamatta kaikkiin niihin sähkönkäyttäjiin, joilla ei ole riittävää varavoimaa käytössä. Sähkönkäytön rajoittamisesta aiheutuisi yhteiskunnalle, elinkeinoelämälle ja kuluttajille mittavat kustannukset. 

Suomen sähköjärjestelmän suuri tehovajaus tulevina talvina sekä siitä aiheutuva voimakas riippuvuus naapurimaista tapahtuvasta sähköntuonnista asettavat vahvan perusteen sähköntuotannon ja kulutuksen välisen tehoreservijärjestelmän jatkamiselle. Tehoreservijärjestelmän jatkamisella vähennettäisiin merkittävästi riskiä joutua rajoittamaan sähkönkulutusta tuontihäiriötilanteessa tai muissa merkittävissä sähköjärjestelmän häiriötilanteissa. Sähkömarkkina-asetus edellyttää aiempaa tarkempaa resurssien riittävyyden ja tehoreservin tarpeen arviointia asetuksen menetelmien mukaisesti.  

Tehoreservilakiin on lisättävä säännökset eurooppalaisen ja kansallisen resurssien riittävyyden arvioinnista, kansallisen toimitusvarmuuden tason määrittämisestä sekä huomioitava kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman vaikutus tehoreserviin. Osana valtiontuki-ilmoituksen valmistelua ministeriö on teettänyt kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin keväällä 2021. Lisäksi valtioneuvosto on periaatepäätöksellään 8 päivänä heinäkuuta 2021 asettanut Energiaviraston ehdotuksen mukaisesti sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasoksi luotettavuusstandardin, jonka mukaan Suomen sähköjärjestelmässä energiavajeen odotusarvo on enintään 1800 megawattituntia vuodessa ja tehovajeen odotusarvo enintään kolme tuntia vuodessa. Valtioneuvoston periaatepäätös sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasoksi (luotettavuusstandardi), TEM/2021/117, https://tem.fi/paatos?decisionId=0900908f8073fb57.  

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1  Keskeiset ehdotukset

Toimitusvarmuuden tavoitetason asettaminen

Sähkön toimitusvarmuuden tavoitetason määrittäminen ehdotetaan toteutettavan valtioneuvoston päätöksellä Energiaviraston ehdotuksen pohjalta. Päätös tehtäisiin valtioneuvoston yleisistunnossa. 

Tähän saakka Suomessa ei ole määritelty yleistä toimitusvarmuuden tavoitetasoa, vaan Energiavirasto on tehoreserviä hankkiessaan määritellyt tason, jonka perustella tehoreservi on mitoitettu. Sähkömarkkina-asetuksen 25 artikla edellyttää jäsenvaltiota asettamaan toimitusvarmuuden tason, kun jäsenvaltiolla on käytössä kapasiteettimekanismi, Suomen tapauksessa tehoreservi. Toimitusvarmuuden tasoa ilmentävän luotettavuusstandardin on perustuttava asetuksen mukaisiin menetelmiin, ja se on laskettava käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa ja markkinoille tulon kustannuksia tietyllä aikavälillä ja ilmaistava ”energiavajeen odotusarvona” ja ”tehovajeen odotusarvona”. Energiavirasto ottaisi toimitusvarmuuden tavoitetason huomioon tehoreserviä hankkiessaan tehoreservin määrää mitoittavana tekijänä. 

Perustuslain 67 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvostolle kuuluvat asiat ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa tai asianomaisessa ministeriössä. Yleisistunnossa ratkaistaan laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvoston ratkaisuvallan järjestämisen perusteista säädetään tarkemmin lailla. 

Valtioneuvostosta annetun lain 12 §:n mukaan valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavista asioista säädetään perustuslaissa, laissa tai valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavia asioita ovat 2 momentissa lueteltujen lisäksi sellaiset muut asiat, joiden yhteiskuntapoliittinen tai taloudellinen merkitys sitä edellyttää. Yhteiskunnan ollessa yhä riippuvaisempi sähkönsaannista toimitusvarmuuden tavoitetason määrittämistä voidaan pitää sekä yhteiskuntapoliittisesti että taloudellisesti merkittävänä asiana. 

Resurssien riittävyyden arviointi

Sähkömarkkina-asetuksen vaatiman eurooppalaisen resurssien riittävyyden arvioinnin täydentämiseksi Suomessa ehdotetaan tehtäväksi kansallinen sähköjärjestelmän resurssien riittävyyttä koskeva arviointi vähintään joka toinen vuosi. Arvioinnissa jäsenvaltio voi huomioida kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet Sähkö-ENTSOn arviointia täydentäen. Tehtävä annettaisiin Energiavirastolle. Energiaviraston on tarvittaessa pyydettävä ACERilta lausuntoa siitä ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.  

Rajat ylittävä osallistuminen

Tehoreservilakiin ehdotetaan otettavan säännös rajat ylittävästä osallistumisesta sähkömarkkina-asetuksen 26 artiklan vaatimusten mukaisesti. Energiavirasto arvioisi aina tehoreserviä hankkiessaan, onko Ahvenanmaan maakunnassa, Ruotsissa, Virossa tai Norjassa sijaitsevat resurssit teknisesti mahdollista ottaa mukaan tehoreserviin.  

Tehoreserviin osallistumisen kynnyksen alentaminen

Tehoreservijärjestelmään osallistumista ehdotetaan laajennettavan koskemaan myös energiavarastoja. Lisäksi kaikki resursseja tarjoavat toimijat voisivat tarjota resurssejaan aggregoituina. Myös tehoreserviin osallistuville yksiköille asetettuja teknisiä vaatimuksia yhdenmukaistetaan tuotantolaitosten, sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden ja varastojen osalta. Tarjouskoko lasketaan 1 megawattiin, joka mahdollistaa tehoreserviin osallistumisen laajemmalle joukolle markkinatoimijoita. Yksikön on myös täytettävä sähkömarkkina-asetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaiset päästörajat.  

Tehoreservin käyttösäännöt

Sähkömarkkina-asetus edellyttää, ettei kapasiteettimekanismilla vaikuteta perusteettomasti sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen markkinoilla. Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan olisi asetettava tehoreservin käyttösäännöt siten, ettei mekanismilla vaikuteta perusteettomasti sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen. Käyttösääntöjen olisi myös huomioitava sähkömarkkina-asetuksen 21, 22 ja 26 artikloiden vaatimukset kapasiteettimekanismeille. Asetus edellyttää strategisten reservien osalta, että resursseja saa aktivoida ainoastaan, jos tasehallintaresurssit käytetään todennäköisesti loppuun. Lisäksi tasepoikkeamat on selvitettävä käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on päivänsisäisen markkinan teknistä hintarajaa korkeampi, riippuen siitä, kumpi on korkeampi. Strategiseen reserviin osallistuville resursseille ei myöskään makseta korvausta sähkön tukkumarkkinoiden tai tasehallintamarkkinoiden kautta ja resurssit on pidettävä markkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Vaikutukset sähköntuottajille ja muille sähkömarkkinatoimijoille

Ylläpidetyn sähköntuotannon tehoreservin määrä on vuosina 2012–2020 vaihdellut 299 megawatin ja 729 megawatin välillä. Järjestelmän kustannukset viimeisinä kolmena hankintajaksona ovat olleet noin 2 miljoonaa euroa 100 megawattia kohden. Tehoreservinkaudelle 2020–2022 tehoreservin määrä on 611 megawattia ja kustannukset säilyivät aiemmalla tasolla.  

Tehoreservin kokonaiskustannusten määrään vaikuttaa hankittavan reservin koko, tarjouskilpailuun osallistuvien voimalaitosten, energiavarastojen ja sähkönkulutuksen joustokohteiden haltijoiden tekemät tarjoukset, järjestelmään tarjottujen yksiköiden lukumäärä sekä tehoreservin sopimuskauden pituus. Tarjouskoon rajan laskeminen 10 megawatista 1 megawattiin sekä varastoinnin ja aggregoinnin mahdollistamisen arvioidaan olevan omiaan pienentämään järjestelmän kustannuksia laajemman tarjoajapohjan myötä. Hankintajakson lyhentämisen arvioidaan lisäävän merkittävästi nykyisestä tehoreservistä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa Energiavirastolle, järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle sekä reservien tarjoajille. Lyhyempi hankintajakso lisäisi reserviin osallistuvien yksiköiden haltijoiden epävarmuutta tulevista tuotoista, jolloin reserviin osallistuminen voisi olla vähemmän houkuttelevaa. Lisäksi lyhyemmän hankintajakson takia reserviin osallistuvien yksiköiden haltijat joutuisivat keräämään reservin ylläpitoon tarvittavat kustannukset lyhyemmällä aikavälillä, mikä voi nostaa kustannuksia. 

Toimitusvarmuuden tavoitetaso, jonka pohjalta tehoreservin määrä mitoitetaan, asetetaan ehdotuksen mukaisesti Energiaviraston ehdotuksen pohjalta valtioneuvoston päätöksellä. Toimitusvarmuuden tavoitetason asettaminen perustuu sähkömarkkina-asetuksen vaatimuksiin ja on omiaan kaventamaan kansallista liikkumatilaa tehoreservin tarpeen arvioinnin ja määrän mitoittamisen osalta. Myös eurooppalainen ja kansallinen resurssien riittävyydenarviointi määrämuotoistavat ja ohjaavat jäsenvaltiota tehoreservin tarpeen arvioinnin ja mitoittamisen osalta. Lisäksi jäsenvaltiolta edellytetään toimenpidesuunnitelmaa, jossa kuvataan sähkömarkkinoiden toimintaa parantavat toimenpiteet, joihin jäsenvaltio sitoutuu sen varmistamiseksi, että reservin käyttö ei olisi pysyvää, vaan reservistä voitaisiin luopua parantamalla muilla kansallisilla toimilla resurssien riittävyyttä jäsenvaltiossa. Suomi on toimittanut toimenpidesuunnitelmansa komissiolle heinäkuussa 2020, joka on antanut mielipiteensä lokakuussa 2020. Suomi on päivittänyt toimenpidesuunnitelmansa tammikuussa 2021. Suunnitelma on myös julkaistu sähkömarkkina-asetuksen mukaisesti. Tehoreserviä arvioidaan tarvittavan energiamurroksessa resurssien riittävyyden talvikausien tehovajeen varmistajana.  

Kapasiteettimekanismien uudet suunnitteluperiaatteet vaikuttavat tehoreservin käyttösääntöihin ja tehoreservin käyttöön jatkossa merkittävästi. Tähän saakka tehoreservin negatiivisten markkinavaikutusten minimointi on voitu tehdä kansallisin toimin ja Energiavirasto on hankintavaiheessa varmistanut, että järjestelmän negatiiviset vaikutukset sähkömarkkinoille jäävät mahdollisimman pieniksi. Jatkossa kaikki tehoreserviresurssit aktivoidaan säätösähkömarkkinoilta, kun tähän saakka voimalaitostarjoukset on annettu vuorokausimarkkinalle talvikautena. Muutoksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta sähkömarkkinoille, sillä tehoreservitarjoukset pidetään erillään muista säätösähkömarkkinatarjouksista.  

Sähkömarkkinoiden kannalta suurin muutos on suunnitteluperiaate, jonka mukaan tunneilta, joilla tehoreservi aktivoidaan, markkinoiden tasepoikkeamat tulee selvittää käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa (VOLL) tai arvoa, joka on päivänsisäisen markkinan teknistä hintarajaa korkeampi, riippuen kumpi niistä on korkeampi. Jatkossa niiltä tunneilta, joilla tehoreservi aktivoidaan, tasepoikkeaman hinta kohoaa siis vähintään 10 000 euroon megawattitunnilta. Hintarajan soveltaminen voi olla omiaan lisäämään markkinaehtoista joustoa päivänsisäisellä markkinalla ja säätösähkömarkkinoilla. Markkinaehtoisen jouston aktivoitumisen edellytyksenä on tällöin, että mahdollinen tehopulan uhka on riittävästi tiedossa etukäteen.  

Ennakoitavuuteen vaikuttaa suunnitteluperiaate, jonka mukaan tehoreserviä voidaan aktivoida ainoastaan, mikäli tasehallintaresurssit tulevat todennäköisesti käytettyä loppuun. Tästä syystä kantaverkonhaltijan käytännöt tasehallintaresurssien riittävyyden arvioinnista tulee olla hyvin tiedossa. Mikäli periaatteetta sovellettaisiin läpinäkymättömästi, voisi markkinaehtoisia tarjouksia jäädä käyttämättä säätösähkömarkkinoilla, kun sähköstä on niukkuutta. Tällä on puolestaan sähkönhintaa korottava vaikutus uusien tasepoikkeaman hinnoitteluperiaatteiden vuoksi. Riittävä toiminnan ennakoitavuus puolestaan voisi vaikuttaa resurssien riittävyyteen ja toimitusvarmuuteen positiivisesti, jos kulutusjousto saadaan aktivoitua markkinaehtoisesti. Toisaalta tasepoikkeaman hinnoittelu saattaa johtaa myös liikaan varovaisuuteen ja oman taseen ajamiseen ylijäämäiseksi varmuuden vuoksi. 

Tehoreserviin osallistuminen Ahvenanmaan maakunnasta ja EU:iin ja ETA:aan kuuluvista naapurimaista saattaa jatkossa olla mahdollista, mikäli Energiavirasto arvioi, että tällainen rajat ylittävä osallistuminen on teknisesti mahdollista. Jo nykyisellään Ruotsin tehoreservistä voidaan aktivoida resursseja Suomen tarpeisiin, jos se järjestelmäteknisesti katsotaan järkeväksi. Varsinainen rajat ylittävä osallistuminen siten, että esimerkiksi ruotsalainen voimalaitos osallistuisi Suomen tehoreserviin edellyttäisi kuitenkin riittävää varmuutta siitä, että kapasiteetti olisi käytettävissä talven huippukulutustilanteissa, eivätkä siirtoyhteydet rajoittaisi resurssin hyödyntämistä Suomen tarpeisiin. Mikäli rajat ylittävä osallistuminen katsotaan mahdolliseksi ja kiinnostusta osallistua Suomen reserviin rajan yli olisi, lisäisi se tehoreserviin soveltuvien resurssien lukumäärää, millä voisi olla positiivinen vaikutus resurssien riittävyyteen ja reservien hintatasoon. Nykyisessä markkinamallissa siirtoyhteydet kuitenkin hyödynnetään mahdollisimman tarkasti markkinoiden hyväksi, jolloin on erittäin epätodennäköistä, että niukkuustilanteessa rajat ylittävää siirtokapasiteettia olisi tarjolla tehovajeesta kärsivässä maassa. 

Vaikutukset järjestelmävastaavaan kantaverkonhaltijaan 

Tehoreservilakiin ehdotettavilla muutoksilla olisi vaikutusta järjestelmävastaavaan kantaverkonhaltijaan. Tiheämmästä tehoreservin määrän arvioinnista ja tehoreservin hankinnasta sekä muista ehdotetuista muutoksista arvioidaan aiheuttavan lisätyötä järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle. 

Vaikutukset kotitalouksiin ja yrityksiin sähkön kuluttajina

Tehoreservin kustannukset peritään kantaverkkotariffeissa talvikaudella. Vuosikustannukset Suomessa kulutetulle sähkölle ovat olleet noin 0,01 senttiä kilovattitunnilta. Osuus on promillen luokkaa pienkuluttajan maksamasta sähkön kokonaishinnasta. Tehoreservijärjestelmän kustannustason arvioidaan säilyvän samalla tasolla. Käytännössä ehdotuksesta johtuvilla mahdollisilla järjestelmän kustannustason muutoksilla ei arvioida olevan juurikaan vaikutusta kotitalouksien sähkölaskun loppusumman suuruuteen.  

Tehoreserviin osallistumista helpotetaan, kun tarjouskoon raja laskee 10 megawatista 1 megawattiin ja osallistuminen laajenee energiavarastoihin ja kaikkien reservityyppien aggregointiin. Muutosten arvioidaan lisäävän kilpailua reservin hankinnassa ja näin pienentävän tehoreservijärjestelmän kustannuksia. Tähän saakka tehoreserviin valitut kulutusjoustokohteet ovat olleet suuria lämpöpumppuja. Tarjouskoon lasku saattaa johtaa resurssien siirtymiseen kilpailulta markkinalta tehoreserviin. Niille tehoreservitoimijoille, joilla on mahdollisuus toimia myös kilpailuilla markkinoilla, kysymys on valinnasta markkinaehtoisen kompensaation ja tehoreservijärjestelmän kautta tulevien hyötyjen välillä. Tällöin käyttösäännöillä ja tehoreservin ehdoilla on riittävästi varmistettava, että vuoto kilpailulta markkinalta tehoreserviin on vähäinen. Tehoreservin ei tulisi vaikuttaa sähkömarkkinoiden toimintaan. Lisäksi resurssien siirtyminen kilpailluilta markkinoilta tehoreservin piiriin ei parantaisi toimitusvarmuutta, jos kyseinen resurssi ei olisi lopettamassa toimintaansa. 

Jatkossa tehoreservin käytön aikana aiheutuvista tasepoikkeamista maksettava erittäin korkea hinta on teoreettisesti sama tai korkeampi, kuin mikä sähkön arvo asiakkaalle on. Teoriassa siis tasepoikkeaman aiheuttajan ei kannattaisi hankkia kyseistä sähkömäärää. Tämä antaa hyvin voimakkaan signaalin asiakkaille tai niiden tasevastaaville olla tasapainossa tai ylijäämäisenä kyseisinä hetkinä ja ohjaa sähkönkäyttäjien toimintaa aiempaa vahvemmin. 

Kansantaloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei itsessään arvioida olevan merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Järjestelmän vaihtoehtoiskustannuksena voidaan kuitenkin pitää niitä kustannuksia, jotka ilman esitettyjä toimenpiteitä aiheutuisivat yhteiskunnalle, elinkeinoelämälle ja kuluttajille sähkönkäytön rajoittamisesta mahdollisessa tehovajaustilanteessa. Nämä kustannukset olisivat mittavat ja ylittäisivät moninkertaisesti järjestelmän kustannusvaikutukset sekä vaikutukset sähkönmarkkinahintaan. Sähkömarkkina-asetuksen muutokset tasepoikkeaman hinnanmuodostumisesta vaikuttanevat suurten sähkönkäyttäjien käyttäytymiseen näiden vähentäessä sähkönkulutustaan kalliilla tunneilla ja tällä voi olla vähäinen negatiivinen vaikutus kansantuotteeseen.  

4.2.1  Vaikutukset viranomaisen toimintaan

Tehoreserviin ehdotettujen muutosten arvioidaan lisäävän Energiaviraston hallintotyötä nykyiseen verrattuna. Energiaviraston työtä lisää tehoreserviin osallistumisen helpottaminen laskemalla tarjouskokoa 1 megawattiin, osallistumisen laajentaminen energiavarastoihin sekä kaikkien tekniset vaatimukset täyttävien yksiköiden tarjoaminen yksin tai yhdessä aggregoituna, hankintajakson lyhentyminen nykyisestä kahdesta tai kolmesta vuodesta yhteen vuoteen, tehoreservin määrän arviointi vähintään joka toinen vuosi ja sähkömarkkina-asetuksen uudet vaatimukset tarkempien menetelmien soveltamisesta kansallisen resurssien riittävyyden arvioinnissa. Myös toimitusvarmuuden toteuttamista koskevan ehdotuksen laatiminen yhteiseurooppalaisten menetelmien pohjalta arvioidaan aiheuttavan Energiavirastolle lisätyötä. Lisätyön määrän arvioidaan olevan vuositasolla keskimäärin seitsemän henkilötyökuukautta, eli noin 50 000 euroa vuodessa, mikä lisämääräraha Energiaviraston toimintamenomomentille 32.01.09. sisältyy vuoden 2022 talousarvioesitykseen osana Puhtaan energian paketin sähkömarkkinasäädösten toimeenpanoa. Unionin tason sääntely on uutta, ja lain toimeenpanoon liittyy jonkin verran epävarmuuksia, ennen kaikkea kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja tehoreservin tarpeen määrittämisen toteuttamisen suhteen. Energiaviraston mahdollista muuta lisäresurssitarvetta on tästä syystä tarpeen seurata, ja siitä linjataan tarvittaessa tulevien julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousavioita koskevien päätösten yhteydessä. 

Energiavirasto perisi esityksen mukaisesta sääntöjen ja ehtojen vahvistamisesta valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisen suoritemaksun. Energiaviraston tehoreservin hankintapäätöksiin on mahdollista hakea oikeusturvaa julkisia hankintoja koskevan menettelyn mukaisesti. Tehoreservin hankintakynnyksen madaltumisesta todennäköisesti johtuva tarjousten määrän kasvu ja erityisesti hankintakauden lyhentyminen vuoteen aiheuttaa todennäköisesti yksittäisiä lisätapauksia markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Koska tehtävien hankintapäätösten aikaväli olisi yksi vuosi, arvioidaan ehdotuksesta tuomioistuinlaitokselle mahdollisesti aiheutuvan lisätyön määrän olevan vuodesta 2023 alkaen kuusi henkilötyökuukautta, eli 46 000 euroa, vuodessa. Lisämäärärahatarve on tarkoitus kattaa määrärahasiirrolla työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan momentilta 32.01.01. (Työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenot) oikeusministeriön pääluokkaan momentille 25.10.03. (Muiden tuomioistuinten toimintamenot) vuodesta 2023 alkaen. Mahdollisista muista lisäresurssitarpeista linjataan tulevien julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioita koskevien päätösten yhteydessä. 

4.2.2  Ympäristövaikutukset

Tehoreservin on jatkossa täytettävä sähkömarkkina-asetuksen kapasiteettimekanismeille asettamat päästörajat siirtymäkautena 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2025 ennen asetuksen voimaantuloa kaupallisen tuotannon aloittanut kapasiteetti jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja vuosittain keskimäärin yli 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti. Päästöraja lasketaan tuotantoyksikön suunnitellun hyötysuhteen eli nimelliskapasiteetin avulla kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) asiaankuuluvan standardin mukaisissa olosuhteissa saavutettavan nettohyötysuhteen perusteella. 

Lakiehdotuksilla ei olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia nykytilaan verrattuna, koska järjestelmään tulevia voimalaitosyksiköitä käytettäisiin sähköntuotantoon todennäköisesti vain harvoin. Järjestelmään kuuluvilta voimalaitosyksiköiltä edellytetään myös, että niihin kohdistuvat ympäristöluvat ja -vaatimukset eivät estä yksikön käyttämistä tehoreservijärjestelmän mukaisesti käyttösopimuksen voimassaoloaikana. Tehoreserviyksiköiden tarjonnan monipuolistumisella voi olla positiivinen, mutta hyvin pieni vaikutus tehoreservijärjestelmän päästöihin. Ehdotus ei vaikuta Euroopan unionin tasolla hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärään, koska järjestelmään kuuluville voimalaitoksille ei myönnettäisi tähän tarkoitukseen lisää päästöoikeuksia. Voimalaitosten olisi ostettava mahdollisesti tarvitsemansa lisäpäästöoikeudet markkinoilta. 

4.2.3  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset sähkön toimitusvarmuuteen

Esityksellä pyritään varmistamaan valtioneuvoston päätöksellä asetettavan sähkön toimitusvarmuuden tason toteutuminen tulevaisuudessa. Euroopan unionin päästöjenvähentämistavoitteet ja Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 vaikuttavat sähkön toimitusvarmuuteen uusiutuvan tuotannon lisääntyessä ja säästä riippumattoman tuotannon vähentyessä järjestelmässä. Tehoreservijärjestelmä on tarpeen Suomen sähköjärjestelmän tehon riittävyyden varmistamiseksi.  

Olkiluodon kolmannen voimalaitosyksikön valmistumisella on merkittävä positiivinen vaikutus Suomen sähkötehon riittävyyteen. Tämän jälkeen tilanteen arvioidaan heikentyvän ainakin väliaikaisesti sähköntuotannon hiilenkäytön kiellon vaikutuksesta talvikauden huippukulutustilanteissa. Tehoreservijärjestelmän tarve arvioidaan vähintään joka toinen vuosi kansallisten resurssien riittävyyden arvioinnin yhteydessä. Lisäksi jäsenvaltion on toteutettava kansallisen täytäntöönpanosuunnitelmansa toimia kapasiteettimekanismien poistamiseksi ja markkinapuutteiden korjaamiseksi. Tehoreservijärjestelmä edellyttää lisäksi komission kilpailupääosaston hyväksyntää ja se voidaan hyväksyttää korkeintaan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tehoreservijärjestelmä vähentää vakavan tehopulan syntymisen todennäköisyyttä merkittävästi sekä riskiä joutua rajoittamaan sähkön käyttöä. Järjestelmä mitoitetaan aina olemassa olevan tarpeen mukaan, jotta turvataan toimitusvarmuus ja kustannusten pysyminen kohtuullisina.  

Työllisyysvaikutukset

Tehoreserviyksiköiden käyttövalmiuden ylläpito on perinteisesti työllistänyt muutamien voimalaitosyksiköiden käyttöhenkilöstön sekä välillisesti yksikön toimintaan liittyvien tukitoimintojen tuottajatahoja. Ehdotuksen perusteella osallistumisoikeutta laajennetaan varastoihin ja tarjouskokoa pienennetään. Tällöin myös tehoreserviyksiköiden koko todennäköisesti pienenee ja yksiköitä aggregoidaan aiempaa enemmän, jolloin käyttöhenkilöstöä tarvitaan useampaan kohteeseen. Kulutusjousto ja varastojen hallinnan arvioidaan kuitenkin työllistävän vähemmän käyttöhenkilöstöä kuin perinteisen voimalaitoksen. Tästä syystä ehdotuksella ei arvioida olevan merkittäviä työllisyysvaikutuksia.  

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Toimitusvarmuuden tason asettaminen

Sähkömarkkina-asetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaan luotettavuusstandardi asetetaan sääntelyviranomaisten ehdotuksesta joko jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen toimesta. Luotettavuusstandardista on käytävä avoimella tavalla ilmi jäsenvaltion tarvittava toimitusvarmuuden taso. Toimitusvarmuuden tason määrittely on pohjana kapasiteettimekanismin käyttöönotolle. Vaihtoehtona olisi, että jäsenvaltio jättäisi toimitusvarmuuden tason määrittämisen sopivaksi katsomalleen toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vahvistaisi ehdotuksen sääntelyviranomaisen ehdotuksesta. Molemmissa tapauksissa luotettavuusstandardin on perustuttava 23 artiklan 6 kohdassa säädettyyn menetelmään. Toimitusvarmuuden tavoitetason asettaminen voidaan kuitenkin katsoa osaksi kansallisen toimitusvarmuuden varmistamista ja luonteeltaan sillä tavoin poliittiseksi päätökseksi, että luotettavuusstandardin asettaminen on syytä asettaa valtioneuvoston päätöksellä.  

Rajat ylittävä osallistuminen

Sähkömarkkina-asetuksen 26 artikla edellyttää, että strategisten reservien on oltava avoimia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle, jos se on teknisesti mahdollista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 2 kohdan mukaisesti edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä.  

Muutoksenhaku 

Laissa ei säädettäisi oikaisuvaatimuksesta. Lain nojalla annettujen päätösten katsotaan olevan sellaisia, joissa asia selvitetään niiden luonteesta johtuen erityisen perusteellisesti jo ensi vaiheen hallintomenettelyssä. Oikaisuvaatimusvaihe pidentäisi siten tarpeettomasti asian käsittelyn kokonaiskestoa.  

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Ruotsi

Ruotsissa käytössä oleva tehoreservijärjestelmä perustuu lakiin (2003:436) tehoreservistä. Lain voimassaoloa on jatkettu 15 päivään maaliskuuta 2025 asti lailla 2016:422, mistä syystä Ruotsi voi tehdä valtiontukeen liittyvän notifikaation Euroopan komissiolle Suomea myöhemmin. Järjestelmävastaava kantaverkkoviranomainen Svenska Kraftnät on lain nojalla vastuussa tehoreservin järjestämisestä. Kantaverkkoviranomainen järjestää korkeintaan 2000 megawatin suuruisen tehoreservin tekemällä sopimuksia tuotantokapasiteetin lisäämisestä sähköntuottajien kanssa ja sopimalla kulutuksen vähentämisestä siihen kykenevien kanssa. Tehoreservijärjestelmän kustannukset katetaan tasevastaavien suorittamilla maksuilla kantaverkkoviranomaiselle. Maksun suuruus perustuu tasevastuun laajuuteen tasevastaavan ja järjestelmävastaavan välisen sopimuksen mukaisesti sekä tasevastaavan tasepoikkeamaan maksukauden aikana. Kantaverkkoviranomainen päättää maksusta. 

Ruotsi aikoo täydentää tehoreservejä koskevaa lakia sähkömarkkina-asetuksen määräysten mukaiseksi https://www.regeringen.se/493729/contentassets/eebaea6369864871b1e88878c6ed66d1/energimarknadsinspektionens-rapport-med-forslag-for-genomforande-av-eu-lagstiftning-pa-elmarknadsomradet-samt-for-genomforande-av-vissa-delar-av-det-omarbetade-fornybartd-i-rektivet. Lakiin lisätään säännös, joka selventää, että Ruotsin laki sisältää asetuksen 20–24 artikkeleita koskevia täydentäviä säännöksiä. Lakiin selvennetään, että järjestelmävastaava viranomainen saa varmistaa tehoreservin olemassaolon vain viimeisenä keinona resurssien riittävyyden varmistamiseksi. Lakia muutetaan niin, että järjestelmävastaava viranomainen voi järjestää tehoreservin solmimalla sopimuksen ylimääräisestä tuotantokapasiteetista myös energiavaraston omistajan kanssa. Lakiin myös lisätään rajaukset, joiden mukaan laitos, joka osallistuu tehoreserviin, ei voi samanaikaisesti vastaanottaa korvausta sähkön tukkumarkkinoilta tai osallistua tase- tai sähkömarkkinoille. 

Tehoreserviä koskevia säännöksiä täydennetään tehoreserveistä annetulla asetuksella (2016:423). Asetukseen ehdotetaan lisättävän sähkömarkkina-asetuksen mukainen vaatimus tehoreserviin osallistuvien laitosten ympäristövaikutuksista. Asetukseen lisätään rajoitus, jonka mukaan tuotantolaitos, joka on otettu käyttöön viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2019 ja jonka päästöt ylittävät 550 gCO2/kWh, ei saa osallistua tehoreserviin. 1 päivänä heinäkuuta 2025 alkaen tuotantolaitos, joka on otettu käyttöön viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2019 ja jonka päästöt ylittävät 550 gCO2/kWh ja jonka päästöt ylittävät keskimäärin 350 kg hiilidioksidia asennettua kilowattia kohden, ei saa osallistua tehoreserviin.  

Tanska

Tanskassa kantaverkonhaltija Energinetillä on sähköntoimituslain (Lov om elforsyning) Kapitel 5, §27a: https://www.retsinformation.dk/eli/lta/2020/119 mukaan vastuu ylläpitää toimitusvarmuutta sähköjärjestelmässä. Vaikka Tanskassa ei toistaiseksi ole käytössä strategista reserviä, Energinet on ajanut aktiivisesti sellaisen käyttöönottoa itä-Tanskan (DK2) alueella vuoden 2025 jälkeen alkavalla viiden vuoden ajanjaksolla. Strategisen reservin tarpeesta on käyty keskusteluja sidosryhmien ja energiahallinnon kanssa jo muutaman vuoden ajan, mutta toistaiseksi perustamisesta ei ole päästy sopuun. Tanska ei ole katsonut vaihtoehtoisten kapasiteettimekanismien olevan Tanskassa käyttökelpoisia sähkön toimitusvarmuuden varmistamiseksi.  

Belgia

Belgiassa on käytössä strateginen reservi, jonka komissio on hyväksynyt valtiontukena maaliskuun 2022 loppuun saakka. Kapasiteettimekanismeista säädetään sähkömarkkinoiden järjestämistä koskevassa laissa, jossa muun muassa määritetään menettelyt toimitusvarmuuden tason asettamiselle, talvikaudelle tarvittavan strategisen reservin määrittämiseksi ja reservin hankkimiseksi. Belgia on päättänyt sulkea kaikki ydinvoimalaitoksensa vuoteen 2025 mennessä, minkä johdosta se on päätynyt valmistelemaan koko markkinan kattavan kapasiteettimekanismin käyttöönottoa. Euroopan komissio on hyväksynyt Belgian ilmoittaman mekanismin käyttöönoton. Kapasiteettimekanismi on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2025 siten, että kapasiteetin kilpailutus alkaisi ensimmäiselle hankintajaksolle jo vuoden 2021 syksyllä. 

Saksa

Saksassa sähkömarkkinoiden ulkopuolisesta tehoreservistä ja sen määrittämisestä säädetään energiamarkkinalain (EnWG) 13e §:ssä ja 13h §:ssä. Tehoreservi otetaan käyttöön yksinomaan siirtoverkonhaltijan pyynnöstä, ja siihen saavat osallistua sekä tuotantolaitokset, energiavarastot että joustontarjoajat. Reservi muodostetaan vähintään kahden vuoden välein kilpailuttamalla, ja sen suuruus on 1 päivänä lokakuuta 2020 alkaen 2 000 megawattia. Tehoreservejä koskeva säätely on Saksassa uusi, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun reservi muodostetaan. Saksan talous- ja energiaministeriö (BMWi) arvioi tehoreservin suuruuden riittävyyttä sähkön toimitusvarmuuden takaamiseksi vähintään joka toinen vuosi. Tehoreservistä aiheutuvat kustannukset ohjataan verkkomaksujen avulla sähkön loppukäyttäjille. Tehoreserviä koskevia määräyksiä täydennetään tehoreserveistä annetulla asetuksella (KapResV).  

Saksassa on käytössä myös kolme muuta järjestelmää, jotka voitaisiin katsoa sähkömarkkina-asetuksen piirissä oleviksi kapasiteettimekanismeiksi. Verkkoreservi (Netzreserve) on tarkoitettu pitkäkestoisten riittämättömyystilanteiden ratkaisuksi ja se koostuu käytöstä poistetuista tuotantolaitoksista ja laitoksista, jotka eivät vielä ole käyttövalmiita. Poissuljettavat kuormat (abschaltbaren Lasten) taas ovat kuormia, jotka voidaan kytkeä pois sähköjärjestelmästä nopeasti lyhytaikaisten kulutuspiikkien aikana. Järjestelmää aiotaan tulevaisuudessa kehittää laajemman kulutusjouston suuntaan. Tavoitteena on mekanismi, jonka avulla ruskohiilivoimalaitoksia pyritään siirtämään varmuusreserviin (Sicherheitsbereitschaft) ensisijaisesti päästöjen vähentämiseksi, mutta myös toimitusvarmuuden takaamiseksi resurssien riittämättömyystilanteissa. Myös Saksa joutuu sopeuttamaan kapasiteettimekanisminsa sähkömarkkina-asetuksen vaatimuksiin. 

Lausuntopalaute

Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi 4 päivänä helmikuuta 2021 lausuntoja luonnokseen hallituksen esitykseksi koskien sähkömarkkinoiden keskitetyn tiedonvaihdon yksikön käyttöönottoon liittyvää lainsäädäntöä. Lausuntoaika päättyi 8 päivänä maaliskuuta 2021. Lausuntoja pyydettiin Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Energiavirastolta, Huoltovarmuuskeskukselta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Bioenergia ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:ltä, Energiateollisuus ry:ltä, Fingrid Oyj:ltä, Kemianteollisuus ry:ltä, Kuluttajaliitto ry:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä, Paikallisvoima ry:ltä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, Suomen Kiinteistöliitto ry:ltä, Suomen Kuntaliitolta, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä, Suomen Lähienergialiitto ryltä, Suomen Omakotiliitto ry:ltä, Suomen Sähkönkäyttäjät ry:ltä, Suomen Tuulivoimayhdistys ry:ltä, Suomen yrittäjät ry:ltä sekä Teknologiateollisuus ry:ltä. Lausuntopyynnössä lausunnonantajia pyydettiin erityisesti ottamaan kantaa siihen, millaisia vaikutuksia luonnosesityksessä ehdotetulla tehoreservin vuosittaisella hankinnalla olisi verrattuna siihen, jos hankinta tulisi tehdä joka toinen vuosi.  

Lausunnon antoivat Ahvenanmaan maakuntahallitus, Energiavirasto, Huoltovarmuuskeskus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeusministeriö, valtionvarainministeriö, ympäristöministeriö, Bioenergia ry, Energiateollisuus ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Lähienergialiitto ry, Suomen Sähkönkäyttäjät ry (ElFi), Teknologiateollisuus ry, Ampner Oy, EPV Energia Oy, Fingrid Oyj, Kymppivoima Oy, Teollisuuden Voima Oyj sekä Vaasan sähkö Oy.  

Useassa lausunnossa kannatetaan yleisesti tehoreservijärjestelmän ylläpitämistä ja toisaalta ymmärretään sähkömarkkina-asetuksesta aiheutuvat muutostarpeet. Ehdotettujen muutosten katsotaan joissakin lausunnoissa muuttavan tehoreservijärjestelmän toimintaa merkittävästi. 

Energiaviraston ja Fingrid Oyj:n lausunnoissa tuodaan esiin, että tehoreservin vuosittainen hankinta lisäsi niiden työmäärää. Lisäksi Energiavirasto toteaa, että toimijoiden kiinnostus tarjota resurssejaan tehoreserviin voisi vähentyä, mikä saattaisi nostaa järjestelmän kustannuksia. Myös Energiateollisuus ry toteaa lausunnossaan, ettei vuosittainen hankinta ole välttämättä paras mahdollinen toteutusvaihtoehto. Vuosittaiseen hankintaan suhtauduttiin kuitenkin joissakin lausunnoissa myönteisesti. 

Energiavirasto toteaa lausunnossaan pitävänsä luonnosesityksessä ehdotettua kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja tehoreservin tarpeen määrän arvioinnin tekemistä joka toinen vuosi riittävänä. Joissakin lausunnoissa joka toinen vuosi tehtävän resurssien riittävyysarvioinnin tarkasteluväliä pidettiin liian pitkänä. Muutamassa lausunnossa esitetään, että Energiaviraston tulisi määrittää tehoreservin tarve yhdessä naapurimaiden kanssa. 

Tehoreserviyksikön kapasiteettirajan alentamista 1 megawattiin kommentoitiin useammassa lausunnossa ja muutosta pidetään pääosin tervetulleena. Toisaalta tarjousrajan alentamisen katsotaan mahdollistavan sellaisten resurssien osallistuminen tehoreserviin, jolla olisi myös markkina-arvoa. Sähkövarastojen sekä tuotannon ja varastojen aggregoinnin osallistumisen mahdollistamista kannatetaan muutamassa lausunnossa. Toisaalta Energiavirasto tuo lausunnossaan esiin, että tuotantolaitosten osalta aggregoinnin osallistumisen mahdollistamista olisi hyvä vielä harkita ainakin suurimpien voimalaitosyksiköiden osalta. Fingrid Oyj tuo lausunnossaan esiin, että kulutusjoustoon kykenevien kohteiden osallistuminen tehoreserviin ei ole järkevää, koska kulutuksen tulisi joustaa markkinaehtoisesti. Fingrid Oyj pitää tärkeänä, että pidempikestoisiin sähköpulatilanteisiin varautumiseksi tehoreservin tulisi pääosin perustua sähköntuotantokapasiteettiin. 

Osassa lausunnoista pidetään epäselvänä, miten kulutuksen joustoon kykenevät kohteet tai energiavarastot pystyisivät täyttämään tehoreserviyksiköille ehdotetut vaatimukset. Useassa lausunnossa tuodaan esiin myös yksityiskohtaisia muutosehdotuksia lakiehdotukseen. 

Rajat ylittävän osallistumisen osalta Energiaviraston ja Fingrid Oyj:n lausunnoissa pidetään epäselvänä, voisiko Manner-Suomen järjestelmävastaava kantaverkonhaltija määrätä Ahvenanmaan maakunnassa tai ulkomailla sijaitsevaa tehoreserviyksikköä ajoon. Lisäksi muutamassa lausunnossa tuodaan esiin, että rajayhdysjohtojen kapasiteetti on maksimaalisessa käytössä silloin, kun tehoreserviä saatettaisiin tarvita. 

Joissakin lausunnoissa nostetaan esiin myös pidemmän aikavälin kehittämisajatuksia tehoreservijärjestelmää koskien ja etenkin huoltovarmuusreserviin siirtymisen edellytysten selvittämistä kannatettiin. Huoltovarmuuskeskus esittää lausunnossaan, että tehoreserviyksiköiltä tulisi vaatia 12 tunnin käynnistysaikaa vuoden ympäri, eikä vain talvikausina. 

Oikeusministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti tarkastusvaltuuksia, tiedonsaantioikeutta sekä muutoksenhakua koskeviin pykäliin ja ehdottaa niihin joitakin muutoksia. 

Lausuntopalautteen johdosta lakiehdotusta ja yksityiskohtaisia perusteluita on joiltain osin tarkennettu. Osaa lausuntopalautteessa esiintuoduista seikoista, kuten tehoreservin pidemmän aikavälin kehittämisajatuksia, ei ole voitu huomioida lakiehdotuksen yhteydessä. Lisäksi osa kommenteista on liittynyt enemmänkin lain toimeenpanoon kuin sääntelyyn. Jatkovalmistelussa on myös jouduttu huomioimaan EU:n sähkömarkkina-asetuksen asettamat reunaehdot tehoreservijärjestelmälle ja toisaalta Euroopan komissiolta tarvittava hyväksyntä tehoreservijärjestelmälle valtiontukena.  

Lausuntopyyntö, saadut lausunnot ja lausuntotiivistelmä ovat saatavilla valtioneuvoston hankeikkunan julkisessa palvelussa osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella TEM25:00/2019. 

Kansallisen lausuntokierroksen lisäksi lakiluonnoksesta pyydettiin myös Norjan, Ruotsin ja Viron viranomaisilta ja sidosryhmiltä lausuntoja sähköpostitse EU:n sähkömarkkina-asetuksen mukaisesti.  

Säännöskohtaiset perustelut

1 §. Lain tarkoitus. Lain tavoite sähkön toimitusvarmuuden turvaamisesta Suomen sähköjärjestelmässä säilyisi voimassa olevan lain mukaisena, mutta säännöksellä tarkennettaisiin tehoreservin käyttötarkoitusta. Pykälän 1 momentin mukaisesti sähkön toimitusvarmuus olisi jatkossa turvattava nimenomaisesti myös sähkönkulutuksen huippujen ja merkittävien sähköntuonnin ja -tuotannon häiriöiden aikana.  

Voimassa oleva tehoreservilaki ei määrittele, minkälaisia tilanteita silmällä pitäen tehoreservi tulisi mitoittaa. Jatkossa laki määrittelisi menettelyn sähkön toimitusvarmuuden tavoitetason määrittämiseksi, ja se toimisi yhtenä mitoituskriteerinä tehoreservin määrää määritettäessä. Tehoreservilakiin sisällytettäisiin sähkömarkkina-asetuksen mukainen tehoreservin tarpeen arviointimenettely, jonka pohjalta tehoreservin tarvetta arvioitaisiin. Sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistava tehoreservi mitoitettaisiin poliittisesti asetetun toimitusvarmuuden tavoitetason mukaisesti Energiaviraston ehdotuksen pohjalta. 

Pykälän 2 momenttia laajennettaisiin kattamaan tasapuolisesti kaikki tekniset vaatimukset täyttävät resurssit eli voimalaitokset, varastoinnin, kulutusjouston ja kaikkien näiden aggregoinnin. Tehoreservin hankinta olisi pyrittävä jatkossakin järjestämään siten, että tehoreservijärjestelmään valikoituvat parhaiten tehoreserviksi soveltuvat voimalaitosyksiköt, energiavarastot ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevät kohteet, ja tehoreservijärjestelmä toteutettaisiin taloudellisesti ja suunnitelmallisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. 

3 §. Tehoreservin ottaminen ajoon ja käyttösäännöt. Tehoreservinä toimivan yksikön käyttöönoton edellytyksiä ehdotetaan muutettavan aikaisemmasta, ja pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan. Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin nykyisen käytännön mukaisesti, että järjestelmävastaava kantaverkonhaltija määräisi tehoreservinä toimivan voimalaitosyksikön, energiavaraston ja sähkönkulutuksen jouston ottamisesta ajoon tehoreservin käyttösääntöjen mukaisesti. Aktivoinnin olisi täytettävä sähkömarkkina-asetuksen vaatimus, jonka mukaan tehoreservistä voitaisiin ottaa ajoon resursseja ainoastaan, jos siirtoverkonhaltijat todennäköisesti käyttäisivät loppuun tasehallintaresurssit saavuttaakseen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä. Säännöksellä varmistettaisiin, että tehoreservin aktivointikäytännöt säilyisivät riittävän joustavina ja voisivat seurata reservimarkkinoiden ja erityisesti säätösähkömarkkinoiden vaatimuksia markkinoiden kehittyessä. Pykälästä poistettaisiin tarpeettomana vaatimus minimihinnasta, jolla tehoreservi on tullut tarjota markkinoille.  

Pykälän toinen momentti edellyttäisi järjestelmävastaavaa kantaverkonhaltijaa asettamaan tehoreservin käyttösäännöt siten, ettei niillä perusteettomasti vaikutettaisi sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen markkinoilla. Niiden tulisi lisäksi täyttää sähkömarkkina-asetuksen kapasiteettimekanismeille asetetut yleiset periaatteet ja suunnitteluperiaatteet sekä rajat ylittävälle osallistumiselle asetetut vaatimukset 21, 22 ja 26 artiklojen mukaisesti. Säännöt tulisi asettaa siten, että ne tosiasiallisesti mahdollistavat asetuksen ja lain vaatimusten toteutumisen esimerkiksi kapasiteetin rajat ylittävän osallistumisen osalta. Momentti myös edellyttäisi sääntöjen julkaisua. Lain 14 §:n mukaisesti Energiaviraston tulisi vahvistaa käyttösäännöt ennen niiden käyttöönottamista. 

1a luku Sähköjärjestelmän resurssien riittävyys  

3 a §. Sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarviointi. Uusi 3 a pykälä sisältyisi uuteen 1 a lukuun sähköjärjestelmän resurssien riittävyydestä. Pykälä sisältäisi säännöt sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarvioinnista sähkömarkkina-asetuksen 24 artiklan mukaisesti. Kansallinen sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarviointi olisi tehtävä vähintään joka toinen vuosi. Tarkoituksena on, että kansallinen resurssien riittävyyden arviointi olisi pohjana tehoreservin hankinnalle. Kansallisen riittävyysarvioinnin on sähkömarkkina-asetuksen mukaan perustuttava 23 artiklan 3 kohdan menetelmään ja siihen tulisi sisältyä 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut keskeiset vertailuskenaariot ennustetusta kysynnästä ja tarjonnasta. Sähkömarkkina-asetuksen mukaisesti kansallisessa riittävyysarvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös muita kuin asetuksessa mainittuja herkkyyksiä, jolloin voidaan tehdä oletuksia kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet huomioon ottaen sekä käyttää muita välineitä ja viimeaikaisia tietoja, jotka eivät ole ristiriidassa Sähkö-ENTSOn käyttämien välineiden ja tietojen kanssa.  

Jos kansallinen riittävyysarviointi ei vastaa eurooppalaisen riittävyysarvioinnin löydöksiä, sähkömarkkina-asetuksessa edellytetään, että kansalliseen riittävyysarviointiin on sisällytettävä perustelut näiden kahden arvioinnin väliselle erolle, mukaan lukien tiedot käytetyistä herkkyyksistä ja perustana olevista oletuksista. Riittävyysarviointi olisi pohjana 4 §:ssä säädetylle tehoreservin määrän mitoittamiselle.  

Riittävyysarvioinnin toteuttamistiheyttä arvioidessaan Energiaviraston tulisi huomioida sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan 6 kohta, jonka mukaan kapasiteettimekanismia sovellettaessa on varmistettava, että kyseisen mekanismin nojalla ei tehdä uusia sopimuksia, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta. Mikäli sähkömarkkina-asetuksen tulkinta edellyttäisi, että kansallinen resurssien riittävyysarviointi käytännössä tehtäisiin vuosittain, tulisi Energiaviraston toteuttaa arviointi joka vuosi. 

3 b §. Päätös sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasosta. Pykälässä säädettäisiin sähkön toimitusvarmuuden tasosta. Pykälän 1 momentin mukaan Energiavirasto laatisi ehdotuksen toimitusvarmuuden tavoitetasoksi sähkömarkkina-asetuksen 25 artiklassa säädetyn mukaisesti. Ehdotus toimitusvarmuuden tavoitetasoksi laskettaisiin toimittamatta jääneen sähkön arvona ja markkinoille tulon kustannuksina tietyllä aikavälillä ja ilmaistaisiin ”energiavajeen odotusarvona” ja ”tehovajeen odotusarvona”. Energiavirasto päivittäisi ehdotusta tarpeen mukaan kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin yhteydessä.  

Toimitusvarmuuden tavoitetaso asetettaisiin valtioneuvoston päätöksellä yleisistunnossa ja se toimisi tehoreservin määrän mitoittamisperusteena ohjaten Energiavirastoa sen määrittäessä 4 §:n mukaisesti tehoreservin tarpeen. Päätös olisi julkaistava. Valtioneuvoston päätöstä sähköntoimituksen tavoitetasosta päivitettäisiin tarvittaessa. 

Valtioneuvoston päätös sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasosta ei olisi hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös, sillä se ei kohdistuisi mihinkään yksittäiseen tahoon, eikä sillä olisi välittömiä vaikutuksia minkään tahon oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Vaikka valtioneuvoston päätös on katsottu luonteeltaan poliittiseksi, perustuu päätettävä toimitusvarmuuden tavoitetaso käytännössä Energiaviraston ehdotukseen. Sähkömarkkina-asetuksen mukaan sääntelyviranomaisen ehdotuksen tulee puolestaan perustua asetuksen 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun ACERin hyväksymään menetelmään.  

4 §. Tehoreservin tarpeen määrittäminen. Säännös siirrettäisiin uuteen 1 a lukuun. Samalla tehoreservin tarpeen määrittämistä muutettaisiin vastamaan sähkömarkkina-asetuksen mukaista prosessia. Energiavirasto määrittäisi tehoreservin tarpeen myös jatkossa, mutta tarpeen määrittäminen sidottaisiin 3 a §:n kansalliseen riittävyysarviointiin ja 3 b §:n valtioneuvoston päätöksellä asetettavaan toimitusvarmuuden tavoitetasoon. Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin tehoreservin määrän määrittäminen tehtäväksi aiemman vähintään neljän vuoden sijaan vähintään joka toinen vuosi, eli samassa tahdissa kuin kansallinen resurssien riittävyysarviointi. Sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan 7 kohta edellyttää säännöstä kapasiteettimekanismin asteittain tapahtuvasta käytöstä poistamisesta, mikäli uusia sopimuksia ei tehdä kolmena peräkkäisenä vuonna, mistä tästä syystä myös tiheämpi arviointiväli olisi tarpeen. Lisäksi Euroopan komissio edellyttää tiheämpää arviointiväliä.  

Toiseen momenttiin siirrettäisiin aiemmin ensimmäisessä momentissa olleet säännökset tehoreservin määrän määrittämisestä. Säännöksen mukaisesti tehoreservin määrä tulisi asettaa sähköntoimitusvarmuuden tavoitetasosta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisesti. Mitoituksessa tulisi huomioida 3 a §:n mukainen kansallinen resurssien riittävyysarviointi sekä erityisesti sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan 6 kohdan mukaiset edellytykset uusien sopimusten tekemiseksi. Virastolla olisi jatkossakin mahdollisuus huomioida markkinoilla tarjolla oleva kapasiteetin määrä ja mahdolliset hankintakustannukset määräpäätöstä tehdessään. 

Kolmas momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan pykälän toista momenttia. Tehoreservin määrä ja määrittämisessä käytettävät perusteet olisi jatkossakin julkaistava. Näin intressiryhmillä säilyisi mahdollisuus tutustua Energiaviraston arvion perusteena käytettyihin oletuksiin sähkön tuotannosta ja kulutuksesta sekä sähkön tuonnista ja viennistä myös jatkossa. 

Neljäs momentti vastaisi pääosin voimassa olevan pykälän kolmatta momenttia, jonka perusteella Energiavirasto voisi tehoreservin hankintapäätöstä tehdessään perustellusta syystä poiketa 1 momentissa tarkoitetusta tehoreservin määrästä. Momenttiin lisättäisiin kuitenkin viittaus kansantaloudellisesti perusteltuun, toimitusvarmuuden kustannustehokkaaseen turvaamiseen liittyvään syyhyn ja säädettäisiin erikseen siitä, ettei poikkeaminen saisi olla merkittävä. 

Pykälän viidenteen momenttiin sisältyisi valtioneuvoston asetuksenantovaltuus, jonka mukaan kansantaloudellisesti perustellusta, toimitusvarmuuden kustannustehokkaaseen turvaamiseen liittyvästä syystä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että 4 momentissa tarkoitetut poikkeamisperusteet olisivat selkeät jo valtiontukea ilmoitettaessa. 

2 luku Tehoreservin hankinta ja ylläpitäminen 

5 §. Tehoreservin hankinta. Tehoreserviin tarvittavan kapasiteetin hankintamenettely säilyisi ennallaan ja perustuisi tarjouskilpailuun. Hankinta tulisi kuitenkin jatkossa tehdä vuosittain, sillä Euroopan komissio edellyttää tiheämpää hankintaväliä. Ensimmäisessä momentissa osallistumisoikeutta tehoreserviin laajennettaisiin. Erillisten voimalaitosyksiköiden ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden lisäksi tehoreserviin voisi osallistua myös energiavarastokapasiteetilla sähkömarkkina-asetuksen vaatimusten mukaisesti. Kaikkea kapasiteettia eli sekä tuotantokapasiteettia, energiavarastokapasiteettia että sähkönkulutuksen joustoon kykenevää kapasiteettia voisi tarjota järjestelyyn myös aggregoituna.  

Jatkossa myös Ahvenanmaan maakunnassa, Ruotsissa, Virossa ja Norjassa sijaitseva voimalaitosyksikkö, energiavarasto tai sähkökulutuksen joustoon kykenevä kohde voisivat osallistua kilpailutukseen, jos Energiavirasto arvioisi, että sähkömarkkina-asetuksen 26 artiklan edellyttämä rajat ylittävä osallistuminen tehoreserviin olisi teknisesti mahdollista. Arviointi tehtäisiin ennen varsinaisen kilpailutuksen alkamista, jotta kilpailutukseen osallistumisen edellytykset olisivat selvät. Koska arviointi vaikuttaisi toimijoiden mahdollisuuteen osallistua kilpailutukseen, olisi kyse muutoksenhakukelpoisesta päätöksestä.  

Tehoreservijärjestelmä on ilmoitettava komissiolle valtiontukena, ja ennen valtiontuen käyttöönottoa komission tulisi hyväksyä tuki sisämarkkinoille soveltuvana. Siirtymäsäännöksen mukaisesti lain voimaantulon jälkeinen ensimmäinen 5 §:n mukainen hankinta voitaisiin tehdä vasta sitten, kun Euroopan komissio on antanut hyväksyntänsä tehoreservijärjestelmälle valtiontukena.  

Pykälän toinen ja kolmas momentti hankinnan perusteista ja hankintaa koskevasta päätösestä säilyisivät pääosin muuttamattomina. Energiaviraston vanha nimi muutettaisiin. Lisäksi kirjaus eri pituisista hankintajaksoista poistettaisiin, sillä hankinta tulisi jatkossa tehdä vuosittain. 

6 §. Tehoreservinä toimivien yksiköiden valintaperusteet. Tehoreservinä toimivien yksiköiden valintaperusteet pysyisivät pääosin voimassa olevan lain säännöksiä vastaavina. 

Valtiontukisuuntaviivat ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 korostavat, että tarjouskilpailumenettely, joka perustuu selkeisiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin ja joka on suunnattu tehokkaasti määritellyn tavoitteen saavuttamiseen, katsotaan johtavan kohtuulliseen tuottoon tavanomaisissa olosuhteissa. Tehoreservinä toimivien yksiköiden valinta tulisi jatkossakin perustua hinnaltaan halvimpien tai kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten valintaan. Jatkossa kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Muutos liittyisi tehoreservijärjestelmän luonteeseen valtiontukena ja sen varmistamiseen, että kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteet olisivat selkeät jo valtiontukea ilmoitettaessa. 

Käyttäessä kokonaistaloudellista edullisuutta yksiköiden valinnassa vertailuperusteet olisi jatkossakin ilmoitettava tarjouspyyntöasiakirjoissa. Vertailuperusteiden ja painotusten tulisi olla perusteiltaan selkeitä, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. 

7 §. Tarjouksen hylkääminen hankintamenettelyssä. Pykälään lisättäisiin uusi ensimmäisen momentin 4 kohdan hylkäämisperuste, jolla voimalaitoksen, energiavaraston tai sähkönkulutuksen joustoon kykenevän kohteen haltijan tekemä tarjous voitaisiin hylätä. Lisäksi lailla muutettaisiin ensimmäisen momentin toisen kohdan viittaus julkisen palvelun velvoitteen alaisesta tehtävästä maksettavaan korvaukseen tehoreservijärjestelmästä johtuvasta velvoitteesta maksettavaksi korvaukseksi. Jatkossa tehoreservi ei enää perustuisi julkisen palvelun velvoitteeseen, vaan tehoreservi notifioidaan valtiontukena sähkömarkkina-asetuksen vaatimusten mukaisesti. Sisällöllisesti vaatimus ei muuttuisi. Kohdassa viitattaisiin edelleen lain 11 §:n mukaiseen korvaukseen.  

Uutena hylkäämisperusteena lakiin otettaisiin mahdollisuus tarjouksen hylkäämiseen, jos tarjoajalle on annettu 12 a §:n mukainen valtiontuen takaisinperintää koskeva päätös, jota tarjoaja ei ole noudattanut. Vaatimus perustuisi niin sanottuun Deggendorf-ehtoon, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden viranomaiset eivät myönnä tukea toimijalle, joka on saanut valtiotukisääntöjen vastaista tukea ennen kuin kyseinen yritys on maksanut takaisin tai maksanut suljetulle tilille koko sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen. Hakemus voitaisiin hylätä myös, mikäli tarjoaja on valtiontukisuuntaviivojen mukaan vaikeuksissa oleva yritys. Ehdon tarkoituksena on taata, ettei tavanomaisena käytäntönä ole vaikeuksiin joutuneiden yritysten pelastaminen valtiontuen avulla. 

8 §. Tehoreserviin osallistuville yksiköille asetettavat vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin jatkossa kaikille tehoreserviin osallistuville yksiköille asetettavista vaatimuksista yhteisesti. Säännökseen lisättäisiin aiempien voimalaitosyksiköille asetettujen vaatimusten lisäksi nykyisen 9 §:n sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden vaatimukset sekä uutena reservityyppinä energiavarasto. Jatkossa tehoreserviin osallistumisen vaatimukset olisivat yhdenmukaiset kaikille reservityypeille. Tehoreserviyksiköille asetettavina vaatimuksina säilyisivät valmius ajoon enintään 12 tunnin kuluttua käskyn antamisesta talvikaudella, valmius vähintään 200 tunnin ajoaikaan käyttösopimuksen mukaisella täydellä teholla talvikautena sekä velvollisuus täyttää ympäristö- ja lupavaatimukset. Pykälän 1 momentin 4 kohdan vaatimus valmiudesta 200 tunnin ajoaikaan ei jatkossakaan tarkoittaisi sitä, että kulutusjoustokohteen tulisi voida ylläpitää tehonmuutos yhtäjaksoisesti 200 tuntia. Käyttösäännöissä voitaisiin nykykäytännön mukaisesti määritellä tehoreserviin osallistuville yksiköille vaatimuksia esimerkiksi yhden yksittäisen ajon keston sekä kahden peräkkäisen ajoonottamisen välisen ajan osalta.  

Momentin 3 kohdassa tehonlisäyksen osalta 10 megawatin tehonlisäysvaatimuksesta siirryttäisiin vaatimukseen kyetä käyttösäännöissä kulloinkin määriteltyyn tehonmuutokseen. Tällä taattaisiin se, että tehoreservin vaatimukset vastaisivat kulloinkin voimassa olevia säätösähkömarkkinoiden käytäntöjä. Tämä helpottaisi tehoreservin teknistä käyttöä. Tehonlisäysvaatimuksen lisäksi säännöksellä asetettaisiin erillinen 1 megawatin vähimmäistarjouskoko kapasiteetille.  

Sähkömarkkina-asetuksen mukaisesti yksiköiden tulisi jatkossa täyttää myös asetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaiset päästörajat. Käytännössä Energiaviraston tulisi arvioida sähkömarkkina-asetuksen mukaista menetelmää käyttäen, täyttääkö voimalaitos kyseiset päästörajat. 

9 §.Sähkönkulutuksen joustoon kykeneville kohteille asetettavat vaatimukset. Pykälä kumottaisiin. Jatkossa 8 §:ssä säädettäisiin kaikille tehoreserviin osallistuville yksiköille asetettavista vaatimuksista. 

10 §.Tehoreservin käyttösopimus. Tehoreservin käyttösopimusta koskevaan säännökseen lisättäisiin viittaus energiavarastoihin tehoreserviin hyväksyttävänä resurssina.  

Toisesta momentista puolestaan poistettaisiin sähkömarkkina-asetuksen vaatimusten mukaisesti viittaus tehoreservinä toimivien yksiköiden tarjoamisesta markkinoille. Toisen momentin vaatimus siitä, ettei julkaistavilla käyttösäännöillä perusteettomasti vaikutettaisi sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen markkinoilla, siirrettäisiin 3 §:ään. Muilta osin pykälä säilyisi muuttumattomana. 

11 §. Tehoreservinä toimivan yksikön haltijalle maksettava korvaus. Pykälän viittaus julkisen palvelun velvoitteen mukaan maksettavaan korvaukseen korvattaisiin viittauksella tehoreservijärjestelmän mukaisesta velvoitteesta maksettavaan korvaukseen. Näin korvaus muutettaisiin viittaamaan yleisen julkisen palvelun velvoitteen alaisen tehtävän sijaan tehoreservipalveluun yleisesti tehoreservijärjestelmän siirtyessä yleisen valtiontukiarvioinnin piiriin.  

12 a §. Korvauksen maksamisen erityiset edellytykset. Lakiin lisättäisiin uusi 12 a § tehoreservistä maksettavan korvauksen lykkäämisestä valtiontukisääntelyn edellyttämällä tavalla. Komission valtiontukien ilmoituskäytäntö edellyttää, että tukea myöntävä viranomainen sitoutuu lykkäämään valtiontuen maksamista yrityksille, jotka ovat saaneet aikaisemmin komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi määriteltyä sääntöjenvastaista tukea, kunnes kyseinen yritys on maksanut takaisin koko sääntöjenvastaisen tuen sekä siitä perittävän koron. Kyseessä on niin kutsuttu Deggendorf-ehto, joka perustuu komission tiedonantoon sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokkaasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (2007/C 272/05). Tukea ei myöskään voitaisi maksaa, jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija olisi valtiontukisuuntaviivojen mukainen vaikeuksissa oleva yritys. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Energiaviraston mahdollisuudesta jatkaa maksatusta, mikäli toimija on korjannut puutteen tai laiminlyönnin taikka se ei ole enää luettavissa valtiontukisuuntaviivojen mukaiseksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi. Energiavirastolla olisi myös mahdollisuus pyytää tuen saajalta vakuutus siitä, ettei tuen maksamiselle ole 1 momentissa tarkoitettua estettä.  

13 §. Tehoreservin ylläpitämiseen liittyvät tehtävät ja valvonta. Pykälässä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan tehoreservin ylläpitämiseen ja valvontaan liittyvistä tehtävistä. Energiavirastolle annetaan tehoreservijärjestelmän hoitamiseen ja ylläpitoon liittyvät valvonta- ja valtiotukiviranomaisen tehtävät. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa tehoreservijärjestelmän valvonnasta ja kehittämisestä tukiohjelmana.  

Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön tehtävistä, jotka laajenisivat täytäntöönpanon yleisestä ohjauksesta ja seurannasta myös kehittämiseen sähkömarkkina-asetuksen IV luvun jäsenvaltion tehtävien sekä valtiontukiohjelman valvonnan ja kehittämisen varmistamiseksi.  

Toisessa momentissa Energiavirastolle säädettäisiin yleisen tehoreservin ylläpidon ja valvonnan lisäksi tiedonantovelvollisuus työ- ja elinkeinoministeriölle. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että tukiohjelman valvonnan ja raportoinnin edellyttämät tarvittavat tiedot tehoreservijärjestelmästä olisivat työ- ja elinkeinoministeriön saatavissa komissiolle raportointia sekä tehoreservijärjestelmän kehittämistä varten, jotta se vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla resurssien riittävyyttä koskeviin sähkömarkkina-asetuksen vaatimuksiin. 

14 §. Energiaviraston vahvistamat säännöt ja ehdot. Pykälässä vahvistettaviin Energiaviraston ehtoihin lisättäisiin energiavarastot. Viraston tulisi jatkossa vahvistaa päätöksellään ennen niiden käyttöönottamista käyttösäännöt tehoreservijärjestelmään kuuluvien voimalaitosyksiköiden, varastojen ja sähkönkulutuksen jouston osalta. Muilta osin säännös säilyisi muuttumattomana. Energiavirasto voisi vahvistaa käyttösäännöt myös toistaiseksi voimassa oleviksi, jos virasto katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi.  

16 §. Tehoreservijärjestelmään liittyvän velvoitteen rikkominen. Pykälän ensimmäisestä momentista poistettaisiin viittaukset julkisen palvelun velvoitteen alaiseen tehtävään ja korvattaisiin se viittauksella tehoreservijärjestelmään liittyvän velvoitteeseen, jotta säännös soveltuisi valtiontukisääntelyn mukaiseen järjestelyyn.  

Samalla pykälästä poistettaisiin ensimmäisen momentin toinen kohta, joka kieltää tarjoamasta sähköä tai kulutuksen joustoa markkinoille hinnalla, jonka tarkoituksena olisi nostaa sähkön markkinahintaa yleistä hintatasoa selvästi korkeammalle. Jatkossa tehoreservijärjestelyn säännöt tulisi 3 §:n 2 momentin mukaisesti asettaa siten, ettei niillä perusteettomasti vaikuteta sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen markkinoilla ja niissä olisi huomioitava sähkömarkkina-asetuksen 21, 22, ja 26 artiklan vaatimukset. Sisällöllisesti vastaava säännös olisi siten jatkossa lain 3 §:ssä. 

18 §. Tietojen antaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus tarkastuksessa noudatettavaan hallintolain (434/2003) 39 §:än. Perustuslakivaliokunta on vastaavanlaisten säännösten yhteydessä edellyttänyt selkeyden vuoksi viittauksen tekemistä tarkastuksia koskeviin yleissäännöksiin (esimerkiksi PeVL 35/2014 vp s. 4/I ja siinä mainitut lausunnot). 

Pykälään lisättäisiin 2 momentti Energiaviraston oikeudesta luovuttaa salassa pidettävää tietoa työ- ja elinkeinoministeriölle sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Energiavirastolla olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle erityisesti sen tehtävien hoitamiseksi, jotka pääosin liittyvät valtiontukien koordinointiin.  

20 §. Järjestelmään liittyvien toimintojen eriyttäminen. Pykälään päivitettäisiin uuden sähkömarkkinalain mukainen viittaus järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan eriyttämisvaatimuksiin. Eriyttämiseen sovellettaisiin sähkömarkkinalain 12 luvun vaatimuksia. Säännös ei muuttuisi sisällöllisesti.  

21 §. Muutoksenhaku. Muutoksenhakusäännös päivitettäisiin vastaamaan uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) muutoksenhakua, ja pykälän 1 momenttiin sisältyisi informatiivinen viittaus mainittuun yleislakiin. Energiaviraston tämän lain nojalla antamasta päätöksestä valitettaisiin hallinto-oikeuteen kuten tähänkin asti. Tämän lain 5, 7 ja 14 §:ien nojalla annettuun Energiaviraston päätökseen haettaisiin kuitenkin muutosta nykykäytäntöä vastaavasti valittamalla markkinaoikeuteen.  

Lakia alemman asteinen sääntely

Ehdotetun lain 4 ja 6 §:ään sisältyisi asetuksenantovaltuus. Ehdotetun 4 §:n säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkentavia säännöksiä sellaisesta kansantaloudellisesti perustellusta, toimitusvarmuuden kustannustehokkaaseen turvaamiseen liittyvästä syystä, jonka perustella Energiavirasto voisi poiketa aiemmin tekemästään tehoreservin määräpäätöksestä. Energiavirasto on aiemminkin voinut poiketa tehoreservin määräpäätöksestä. Koska tehoreservijärjestelmä ilmoitetaan Euroopan komissiolle valtiontukena ja komissio edellyttää poikkeamisperusteiden olevan selkeät jo notifiointivaiheessa, ehdotetaan niistä jatkossa säädettävän valtioneuvoston asetuksella. 

Ehdotetun 6 §:n säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hankintamenettelyssä käytettävistä kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteista. Tähän asti Energiavirastolla on ollut verrattain laaja harkintavalta sen suhteen, millaisia kriteereitä se soveltaa kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteina. Koska tehoreservijärjestelmä ilmoitetaan Euroopan komissiolle valtiontukena ja komissio edellyttää vertailuperusteiden olevan selkeät jo notifiointivaiheessa, ehdotettaisiin vertailuperusteista jatkossa säädettävän valtioneuvoston asetuksella.  

Voimaantulo

Sähkömarkkina-asetus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 ja edellyttää muutoksia tehoreservijärjestelmään asetuksen voimaantulon jälkeen tehtävien sopimusten osalta. Tehoreservijärjestelmään asetuksen pohjalta ehdotetut muutokset on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä olisi lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.  

11  Suhde muihin esityksiin

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnan käsittelyssä ei ole muita esityksiä, jotka voivat olla riippuvaisia tästä esityksestä tai päinvastoin. 

11.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Esityksestä aiheutuu tuomioistuinlaitokselle lisämäärärahatarpeita vuosittain 46 000 euroa vuodesta 2023 alkaen. Kyseiset lisämäärärahatarpeet on tarkoitus kattaa siirrolla työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan momentilta 32.01.01. (Työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenot) oikeusministeriön pääluokkaan momentille 25.10.03. (Muiden tuomioistuinten toimintamenot) vuodesta 2023 alkaen. 

12  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Tietojen luovuttaminen

Esityksessä ehdotetun 18 §:n 1 momentin mukaan järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan sekä tehoreservinä toimivan yksikön haltijan tulisi salassapitosäännösten estämättä antaa Energiavirastolle tässä laissa tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Lisäksi Energiavirastolla olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä työ- ja elinkeinoministeriölle tietoja, jotka ovat välttämättömiä sen tehtävien hoitamisen kannalta.  

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta. Samoin perustuslakivaliokunta on arvioinut tietojen luovuttamista liike- ja ammattisalaisuudesta (esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot).  

Työ- ja elinkeinoministeriön laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot eivät sisältäisi salassa pidettäviä yksityiselämän tai henkilötietojen suojan kannalta merkityksellisiä tietoja. Salassapitovaatimus liittyisi todennäköisimmin liikesalaisuuksiin. Tietojen luovuttaminen edellyttäisi joka tapauksessa niiden välttämättömyyttä, joten ehdotetun säännöksen voidaan katsoa olevan perustuslain mukainen. 

Tarkastusoikeus

Lakiehdotuksen 18 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Energiaviraston tarkastusoikeudesta, jonka mukaan Energiavirastolla olisi oikeus tarkastaa valvontatehtävien hoitamiseksi saamiensa tietojen oikeellisuus valvottavan hallinnassa olevissa tiloissa. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään arvioinut tarkastusoikeuksia suhteessa perustuslain 10 §:ssä säädettyyn kotirauhan suojaan. Jokaisen kotirauha on perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan turvattu. Lailla voidaan pykälän 3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista. Perustuslain 10 §:n 3 momentissa on kyse niin sanotusta kvalifioidusta lakivarauksesta, jonka tarkoituksena on määrittää tavallisen lain säätäjän rajoitusmahdollisuus mahdollisimman täsmällisesti ja tiukasti siten, ettei perustuslain tekstissä anneta avoimempaa valtuutta perusoikeuden rajoittamiseen kuin on välttämättä tarpeen (ks. PeVL 54/2014 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (ks. esim. PeVL 49/2005 vp, s. 3/II, PeVL 40/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 43/2010 vp, s. 2/I). Ehdotetussa säännöksessä tarkastusoikeus olisi nimenomaisesti rajattu siten, ettei Energiaviraston tarkastusoikeus yltäisi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Perustuslakivaliokunta on vastaavanlaisten säännösten yhteydessä edellyttänyt selkeyden vuoksi viittauksen tekemistä tarkastuksia koskeviin yleissäännöksiin (ks. esim. PeVL 35/2014 vp s. 4/I ja siinä mainitut lausunnot), mistä syystä pykälään sisältyisi viittaus hallintolain (434/2003) 39 §:än. Ehdotuksen säännöksen voidaan katsoa olevan perustuslain mukainen. 

Säätämisjärjestys

Edellä esitetyn perusteella esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Ponsiosa 

Ponsi 

Koska sähkömarkkina-asetuksessa on säännöksiä, joita ehdotetaan täydennettäviksi lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: 

Laki sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistavasta tehoreservistä annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  
kumotaan sähköntuotannon ja kulutuksen välistä tasapainoa varmistavasta tehoreservistä annetun lain (117/2011) 9 §, 
muutetaan 1 ja 3 §, 4 § ja siirretään se lakiin lisättävään 1 a lukuun sekä 2 luvun otsikko, 5–8, 10, 11, 13, 14, 16, 18, 20 ja 21 §, sellaisina kuin niistä ovat 7 ja 21 § osaksi laissa 1404/2016, sekä 
lisätään lakiin uusi 1 a luku ja 12 a § seuraavasti: 
1 § Lain tarkoitus 
Lain tarkoituksena on sähkön toimitusvarmuuden tason turvaaminen sähkönkulutuksen huippujen ja merkittävien sähköntuonnin ja -tuotannon häiriöiden aikana sekä luoda edellytykset sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa varmistavan tehoreservin tarpeen arvioinnille ja tehoreservin ylläpitämiselle Suomen sähköjärjestelmässä. 
Tehoreservin hankinta on pyrittävä järjestämään siten, että tehoreservijärjestelmään valikoituvat parhaiten tehoreserviksi soveltuvat voimalaitosyksiköt, energiavarastot ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevät kohteet ja että tehoreservijärjestelmä toteutetaan taloudellisesti ja suunnitelmallisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.  
3 § Tehoreservin ottaminen ajoon ja käyttösäännöt 
Sähkömarkkinalain (588/2013) 8 §:ssä tarkoitettu järjestelmävastaava kantaverkonhaltija määrää tehoreservinä toimivan voimalaitosyksikön, energiavaraston ja sähkönkulutuksen jouston ottamisesta ajoon tehoreservin käyttösääntöjen mukaisesti. Ajoon on määrättävä enintään sähköjärjestelmän tarpeen vaatima määrä yksiköitä. Ajoon määrättävät yksiköt on valittava kokonaistaloudellisesti perustellun ajojärjestyksen mukaisesti. 
Käyttösäännöt tulee asettaa siten, ettei niillä perusteettomasti vaikuteta sähkön tarjontaan ja sähkön hinnan määräytymiseen markkinoilla ja niissä on otettava huomioon sähkön sisämarkkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943, jäljempänä sähkömarkkina-asetus, 21, 22, ja 26 artiklassa säädetyt vaatimukset. Käyttösäännöt tulee julkaista.  
1a luku 
Sähköjärjestelmän resurssien riittävyys 
3 a § Sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarviointi  
Energiaviraston tehtävänä on laatia kansallinen sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarviointi sähkömarkkina-asetuksen 24 artiklan mukaisesti vähintään joka toinen vuosi.  
3 b § Päätös sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasosta 
Energiaviraston tehtävänä on laatia työ- ja elinkeinoministeriölle ehdotus sähköntoimitusvarmuuden tavoitetasoksi sähköjärjestelmässä. 
Valtioneuvosto päättää sähkömarkkina-asetuksen 25 artiklan mukaisesti sähkön toimitusvarmuuden tavoitetasosta sähköjärjestelmässä Energiaviraston ehdotuksen pohjalta. Päätös on julkaistava. 
4 § Tehoreservin tarpeen määrittäminen 
Energiaviraston tehtävänä on määrittää tarvittava tehoreservin määrä vähintään kahden vuoden välein.  
Tehoreservin määrä on mitoitettava sähköntoimitusvarmuuden tavoitetasosta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisesti. Tehoreservin määrän mitoittamisessa on otettava huomioon myös sähköjärjestelmän resurssien riittävyysarviointi ja sähkömarkkina-asetuksen 21 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset uusien sopimusten tekemiseksi. Lisäksi on otettava huomioon tarjolla olevan, vaatimukset täyttävän kapasiteetin määrä sekä tehoreservin hankintakustannukset.  
Tarvittavan tehoreservin määrä sekä sen määrittämisessä käytetyt perusteet on julkaistava. 
Kansantaloudellisesti perustellusta, toimitusvarmuuden kustannustehokkaaseen turvaamiseen liittyvästä syystä Energiavirasto voi tehoreservin hankintapäätöstä tehdessään poiketa 1 momentissa tarkoitetusta tehoreservin määrästä. Poikkeaminen ei kuitenkaan saa olla merkittävä. 
Tarkentavia säännöksiä 4 momentissa tarkoitetusta kansantaloudellisesti perustellusta, toimitusvarmuuden kustannustehokkaaseen turvaamiseen liittyvästä syystä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 
2 luku 
Tehoreservin hankinta ja ylläpitäminen 
5 § Tehoreservin hankinta 
Energiavirasto voi hyväksyä tehoreservijärjestelmään viraston määrittämän tehoreservin tarpeen edellyttämän määrän vaatimukset täyttäviä voimalaitosyksiköitä, energiavarastoja ja sähkönkulutuksen joustoon kykeneviä kohteita. Ahvenanmaan maakunnassa, Ruotsissa, Virossa ja Norjassa sijaitseva voimalaitosyksikkö, energiavarasto tai sähkökulutuksen joustoon kykenevä kohde voidaan hyväksyä tehoreserviin, jos Energiavirasto arvioi, että osallistuminen on teknisesti mahdollista ja sähkömarkkina-asetuksen 26 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. 
Tehoreservin hankinnan on perustuttava tasapuolisten ja julkistettujen perusteiden pohjalta tapahtuvaan avoimeen, läpinäkyvään ja syrjimättömään menettelyyn. Energiaviraston tehtävänä on laatia tehoreservin hankinnan ehdot sekä järjestää tehoreservin hankinta niiden pohjalta vuosittain.  
Energiaviraston on tehtävä tehoreservin hankinnasta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Sen on kuultava ennen hankintapäätöksen tekemistä järjestelmävastaavaa kantaverkonhaltijaa hankintamenettelyyn osallistuvien voimalaitosyksiköiden, energiavarastojen ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden soveltuvuudesta toimia tehoreservinä. 
6 § Tehoreservinä toimivien yksiköiden valintaperusteet 
Hankintamenettelyssä saaduista tarjouksista Energiaviraston on hyväksyttävä ne, jotka ovat tehoreservin hankintaan liittyvien vertailuperusteiden mukaan tehoreservijärjestelmän tavoitteiden kannalta kokonaistaloudellisesti edullisimpia tai ne, jotka ovat hinnaltaan halvimpia. Kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteina käytetään hintaa, teknisiä ansioita, toiminnallisia ominaisuuksia, ympäristöystävällisyyttä ja käyttökustannuksia tai muita vastaavia perusteita.  
Tarkempia säännöksiä hankintamenettelyssä käytettävistä kokonaistaloudellisesti edullisimpien tarjousten vertailuperusteista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 
Käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus on ilmoitettava tarjouspyyntöasiakirjoissa. Vertailuperusteiden ja painotusten on oltava perusteiltaan selkeitä, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. 
7 § Tarjouksen hylkääminen hankintamenettelyssä 
Energiavirasto saa hylätä hankintamenettelyyn osallistuvan voimalaitoksen, energiavaraston tai sähkönkulutuksen joustoon kykenevän kohteen haltijan tekemän tarjouksen, jos: 
1) tarjottu voimalaitosyksikkö, energiavarasto tai sähkönkulutuskohde ei täytä jäljempänä 8 §:ssä asetettuja vaatimuksia; 
2) on syytä epäillä, että tarjotun kapasiteetin hinta johtaa tilanteeseen, jossa voimalaitoksen, varaston tai sähkönkulutuskohteen haltijan saama korvaus ylittäisi tässä laissa tarkoitetun tehoreservijärjestelmästä johtuvan velvoitteen täyttämisestä aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset; 
3) tarjous ei muutoin kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastaa hankintamenettelyn ehtoja; 
4) tarjoajalle on annettu 12 a §:n mukainen valtiontuen takaisinperintää koskeva päätös, jota tarjoaja ei ole noudattanut, taikka tarjoaja on valtiontukisuuntaviivojen mukainen vaikeuksissa oleva yritys; 
5) Energiaviraston tiedossa on vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) 84 §:ssä tarkoitettu peruste, joka edellyttää tarjoajan sulkemista tarjouskilpailun ulkopuolelle mainitun lain mukaisesti järjestetyssä tarjouskilpailussa.  
8 § Tehoreserviin osallistuville yksiköille asetettavat vaatimukset 
Yksikön haltija voi tarjota tehoreservijärjestelmään sellaista erillistä voimalaitosyksikköä, energiavarastoa tai sähkönkulutuksen joustoon kykenevää kohdetta taikka tällaisten kohteiden yhdistelmää, joka täyttää seuraavat vaatimukset: 
1) yksiköllä on valmius ajoon enintään 12 tunnin kuluttua käskyn antamisesta 1 päivän joulukuuta ja 28 päivän helmikuuta välisenä aikana ja yhden kuukauden kuluttua muuna aikana; 
2) yksikön vähimmäiskapasiteetti on 1 megawatti;  
3) yksikkö kykenee ajossa ollessaan käyttösäännöissä kulloinkin määriteltyyn tehonmuutokseen; 
4) yksiköllä on valmius vähintään 200 tunnin ajoaikaan käyttösopimuksen mukaisella täydellä teholla 1 päivän joulukuuta ja 28 päivän helmikuuta välisenä aikana;  
5) yksikkö täyttää sähkömarkkina-asetuksen 22 artiklan 4 kohdassa kapasiteettimekanismeille asetetut päästörajat;  
6) yksikköön kohdistuvat ympäristöluvat ja -vaatimukset eivät estä yksikön ottamista ajoon tehoreservijärjestelmän mukaisesti käyttösopimuksen voimassaoloaikana. 
10 § Tehoreservin käyttösopimus 
Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija tekee hankintamenettelyssä tehoreservijärjestelmään hyväksytyn voimalaitosyksikön, energiavaraston ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevän kohteen haltijan kanssa sopimuksen yksikön käytöstä Energiaviraston tekemän tehoreservin hankintapäätöksen mukaisesti. Tehoreservin käyttösopimukseen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään julkisista asiakirjoista.  
Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija asettaa tehoreservin käyttösopimuksessa säännöt tehoreservinä toimivan yksikön ajovalmiuden ylläpidolle, yksikön käytölle sekä sen tuottaman tai luovuttaman sähkön tai sähkönkulutuksen jouston ajoon ottamiselle.  
Voimalaitosyksikön, energiavaraston ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevän kohteen haltija on velvollinen pitämään tehoreservinä toimivan yksikön käyttösopimuksen edellyttämässä käyttövalmiudessa sekä käyttämään yksikköä ja ottamaan yksikön ajoon käyttösopimuksen edellyttämällä tavalla. 
11 § Tehoreservinä toimivan yksikön haltijalle maksettava korvaus 
Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija maksaa tehoreservinä toimivan yksikön haltijalle korvauksen tehoreservijärjestelmän mukaisen velvoitteen täyttämisestä. Korvaus määräytyy Energiaviraston tekemän tehoreservin hankintapäätöksen mukaisesti. Korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tehoreservin käyttösopimuksessa asetettujen velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto. 
Korvaus maksetaan jälkikäteen tehoreservin käyttösopimuksessa määrätyissä jaksoissa. 
12 a § Korvauksen maksamisen erityiset edellytykset 
Edellä 11 ja 12 §:n mukaista korvausta ei makseta, jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija tai järjestelmävastaava kantaverkonhaltija ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä taikka jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija on valtiontukisuuntaviivojen mukainen vaikeuksissa oleva yritys. 
Energiavirasto voi päättää jatkaa maksatusta, jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija tai järjestelmävastaava kantaverkonhaltija on korjannut puutteen tai laiminlyönnin. Energiavirasto voi pyytää tuen saajalta vakuutuksen, ettei tuen maksamiselle ole 1 momentissa tarkoitettua estettä. 
13 § Tehoreservin ylläpitämiseen liittyvät tehtävät ja valvonta 
Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä on lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.  
Energiaviraston ja järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan tehtävänä on huolehtia tehoreservin ylläpitoa koskevaan järjestelmään liittyvistä tehtävistä tämän lain mukaisesti. Energiaviraston tehtävänä on lisäksi valvoa lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista, huolehtia tehoreservijärjestelmää ja tukipäätöksiä koskevan ajantasaisen tiedon julkaisusta verkkosivuillaan sekä toimittaa työ- ja elinkeinoministeriölle riittävät tiedot tehoreservistä sen valtiotukia koskevien tehtävien hoitamiseksi.  
14 § Energiaviraston vahvistamat säännöt ja ehdot 
Energiaviraston tulee päätöksellään vahvistaa ennen niiden käyttöönottamista: 
1) säännöt tehoreservijärjestelmään kuuluvien voimalaitosyksiköiden, energiavarastojen ja sähkönkulutuksen joustoon kykenevien kohteiden käyttövalmiuden ylläpidolle ja niiden käytölle; 
2) tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän rahoittamiseksi perittävien maksujen määräytymisperusteet. 
16 § Tehoreservijärjestelmään liittyvän velvoitteen rikkominen 
Energiavirasto voi neljän kuukauden kuluessa rikkomuksen havaitsemisesta määrätä tehoreservin käyttösopimuksen purettavaksi, jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija on tahallaan rikkonut tehoreservijärjestelmään liittyvää velvoitetta, johon hän on sitoutunut tehoreservin käyttösopimuksessa. 
Energiavirasto voi velvoittaa tehoreservinä toimivan yksikön haltijan palauttamaan korvaukset, jotka järjestelmävastaava kantaverkonhaltija on käyttösopimuksen perusteella maksanut tälle, jos tehoreservin käyttösopimus on purettu 1 momentin mukaisesti taikka jos tehoreservinä toimivan yksikön haltija on muutoin rikkonut tehoreservin käyttösopimusta. 
18 § Tietojen antaminen  
Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan sekä tehoreservinä toimivan yksikön haltijan on salassapitosäännösten estämättä annettava Energiavirastolle tässä laissa tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Energiavirastolla on oikeus tarkastaa tietojen oikeellisuus valvottavan hallinnassa olevissa tiloissa. Tarkastusta ei saa kuitenkaan toimittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Tarkastuksessa on noudatettava hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädettyä. 
Energiavirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa työ- ja elinkeinoministeriölle sen tehtävien hoitamista varten välttämättömät tiedot. 
20 § Järjestelmään liittyvien toimintojen eriyttäminen  
Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan tulee eriyttää tehoreservijärjestelmän hoitaminen muista yrityksen harjoittamista liiketoiminnoista. Eriyttämiseen sovelletaan sähkömarkkinalain 12 lukua. Järjestelmän hoitaminen voidaan antaa myös järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan kokonaan omistaman tytäryhtiön tehtäväksi. Järjestelmävastaavalla kantaverkonhaltijalla on oikeus harjoittaa sähkönhankintaa ja -myyntiä järjestelmän hoidon edellyttämässä laajuudessa. 
Tehoreservinä toimivan yksikön haltijan tehoreservijärjestelmään liittyvien toimintojen eriyttämiseen sovelletaan eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annettua lakia (19/2003). 
21 § Muutoksenhaku  
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).  
Energiaviraston 5 ja 7 §:n nojalla antamaan päätökseen haetaan kuitenkin muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Energiaviraston 5 ja 7 §:n nojalla antamaan päätökseen ja Energiavirastoon sovelletaan, mitä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 126 ja 127 §:ssä, 145 §:n 1 momentissa, 146 §:n 1 ja 2 momentissa, 147 §:n 1 ja 3 momentissa, 149 ja 151–153 §:ssä, 154 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa, 155, 161–163, 165 ja 167 §:ssä sekä 168 §:n 1 momentissa säädetään valitusosoituksesta, hankintapäätöksen tiedoksiannosta, muutoksenhausta ja seuraamuksista sekä hankintayksiköstä, ellei tässä laissa toisin säädetä.  
Energiaviraston 14 §:n nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). Markkinaoikeuden päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 
Energiaviraston 5, 7 ja 14 §:n nojalla tekemä päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei valituksen tai hakemuksen käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 202.  
Tämän lain tultua voimaan ensimmäinen 5 §:ssä tarkoitettu tehoreservin hankinta saadaan tehdä vasta Euroopan komission hyväksyttyä tehoreservijärjestelmän valtiontukena.  
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin käyttösopimuksiin, jotka on solmittu viimeistään 31 joulukuuta 2019 ja joiden voimassaolo päättyy viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2022, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 21.10.2021 
Pääministeri Sanna Marin 
Elinkeinoministeri Mika Lintilä