Hallituksen esitys

3 §. Tehtävät. Pykälän 2 momentissa säädetyistä Finanssivalvonnan tehtävistä ehdotetaan kumottavaksi 7 kohdassa tarkoitettu säästöpankkitarkastuksen toiminnan ohjaus- ja valvontatehtävä tarpeettomana, koska säästöpankkitarkastusta koskeva sääntely on kumottu lailla 614/2014. Lisäksi momentin 7 a kohta kumottaisiin ja se siirrettäisiin asiallisesti sellaisenaan ehdotettuun uuteen 3 d §:ään. 

Pykälän 3 momentista säädetyistä Finanssivalvonnan tehtävistä ehdotetaan kumottavaksi 8—10 kohdat. Finanssivalvonnan velvollisuudesta osallistua rahoitusjärjestelmän lainvastaisen hyväksikäytön estämiseen säädetään lain 3 c §:ssä yksityiskohtaisesti, jolloin momentin 8 kohta voidaan kumota tarpeettomana. Lisäksi hallituksen esityksessä 28/2016 vp. esitetään laajennettavaksi 3 c §:ssä säädettyä viranomaisyhteistyö koskemaan talousrikollisuuden lisäksi myös muun rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa. Momentin 9 kohdan tehtävä edistää yhteistyössä korkeakoululaitoksen kanssa finanssialan tieteellistä tutkimusta ja koulutusta ehdotetaan kumottavaksi, koska Finanssivalvonnalla ei ole nykyisillä resursseilla mahdollisuutta toteuttaa kyseistä tehtävää. Säännöksen 10 kohdassa tarkoitettu tehtävä seurata luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten palkitsemisjärjestelmien kehitystä ehdotetaan kumottavan tarpeettomana, sillä tehtävästä säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 luvun 16 §:ssä ja sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:ssä. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nyt kumottavaksi ehdotetun 8 kohdan tilalle uusi 8 kohta, jonka mukaan Finanssivalvonta osallistuisi 3 a §:ssä tarkoitetun yhteisen valvontamekanismin toimintaan ja avustaisi EKP:a yhteisessä valvontamekanismissa. YVM-asetuksen 6 artiklassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta avustaa EKP:a sille asetuksen 4 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. 

3 a §.Yhteinen valvontamekanismi ja Euroopan finanssivalvontajärjestelmä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus 3 §:n 2 momenttiin ehdotettavan uuden 8 kohdan johdosta. Pykälän 4 momenttia tarkistettaisiin paremmin vastaamaan EU-sääntelyn sisältöä. Momentista poistettaisiin viittaus edeltävään 3 momenttiin ja korvattaisiin se täsmällisillä viittauksilla Euroopan valvontaviranomaisiin sekä Euroopan järjestelmäriskikomiteaan. Ehdotettu täsmennys on tarpeen, koska ohjeiden ja suositusten noudattamatta jättämistä koskeva perusteluvelvoite koskee vain mainittujen tahojen antamia ohjeita ja suosituksia. Sen sijaan perusteluvelvoite ei koske EKP:n ohjeita ja suosituksia, joita Finanssivalvonnan on noudatettava YVM-asetuksen mukaisesti. 

3 d §.Yhteistyö Rahoitusvakausviraston kanssa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 d pykälä, jonka tavoitteena on selkeyttää Finanssivalvonnan ja Rahoitusvakausviraston yhteistyötä koskevaa sääntelyä keskittämällä asiaa koskeva sääntely yhteen pykälään. Asiallisesti sisältö ei muuttuisi. Säännöksen 1 momentti korvaisi voimassa olevan lain 3 §:n 2 momentin kumottavaksi ehdotetun 7 a kohdan. Säännöksen 2 momentti vastaisi lain kumottavaksi ehdotettua 44 b §:ää. 

4 §.Valvottavat. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selventävä säännös, jonka nojalla Finanssivalvonta valvoo ulkomaisten ETA-valvottavien Suomessa olevien sivuliikkeiden ja muiden säännöksessä tarkoitettujen ulkomaisten yhteisöjen toimintaa Suomessa, paitsi lain 5 ja 6 luvun mukaisesti, myös niin kuin muualla laissa säädetään. Tällaisia säännöksiä olisivat esimerkiksi ETA-valvottavien sivuliikkeisiin sovellettavien luottolaitostoiminnasta annetun lain 18 luvun säännösten valvonta ja ETA-alueella toimiluvan saaneisiin sijoituspalveluyrityksiin, luottolaitoksiin, rahastoyhtiöihin ja vaihtoehtorahastojen hoitajiin sovellettavien sijoituspalvelulain 1 luvun 3, 5 ja 6 §:ssä tarkoitettujen säännösten valvonta. Finanssivalvonta on myös lain 6 luvussa säädetyllä tavalla useissa EU-asetuksissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joten Finanssivalvonta valvoo 5 momentissa tarkoitettujen yhteisöjen osalta myös kyseisten EU-asetusten noudattamista. 

Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muuttuneesta lainsäädännöstä johtuva lakitekninen täsmennys Keva-nimisen eläkelaitoksen valvonnan osalta. Lisäksi ehdotetaan, että Finanssivalvonnan valvontatehtävä koskisi nimienomaisesti Kirkon eläkerahastoa, joka on voimassa olevassa laissa mainitusta Kirkon keskusrahastosta erillinen rahasto. 

5 §.Muut finanssimarkkinoilla toimivat. Pykälän 11 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi lainsäädäntötekninen täsmennys. Ehdotuksen mukaan kohdassa tarkoitettuna muuna finanssimarkkinoilla toimivana pidettäisiin työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) tarkoitettua Tapaturmavakuutuskeskusta. 

9 §.Johtokunta. Säännöksen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä mahdollisuus nostaa johtokunnan jäsenten lukumäärä viidestä kuuteen. Johtokunnan tehtävät huomioiden on perusteltua, että sen jäsenillä olisi käytännössä osoitettua laajaa ja monipuolista perehtyneisyyttä sekä Finanssivalvonnan että sen valvottavien toimintaan. Ehdotetun säännöksen mukaan johtokunnassa tulisi olla kuitenkin vähintään viisi jäsentä, kuten nykyisinkin. 

Makrovakausvalvontaa koskevasta päätöksenteosta, joka on eräs Finanssivalvonnalle säädetyistä merkittävistä tehtävistä, vastaa voimassa olevan lain mukaan Finanssivalvonnan johtokunta. Tästä johtuen johtokunnan jäsenet nimittävä pankkivaltuusto on viime aikoina painottanut nimityskäytännössään makrovakausvalvontaa koskevan asiantuntemuksen tärkeyttä. Makrovakaustehtävien antamisen jälkeen johtokunnalta vaadittavan asiantuntemuksen ala on laajentunut ja sen kaikkien osien kattaminen voi helpottua, jos johtokunnan jäsenten lukumäärää voitaisiin kasvattaa. 

Vakuutustoimintaa harjoittavien yhteisöjen osuus Finanssivalvonnan valvottavista on huomattava ja niihin kohdistuva Finanssivalvonnan työmäärä on noin kolmasosa. Vakuutusalalla toimivat yhteisöt eroavat luonteeltaan ja toiminnaltaan monin tavoin rahoitusalasta. Lisäksi vakuutussektorin sisällä toimijoita koskeva sääntely poikkeaa oleellisesti toisistaan. Johtokunnan kokoonpanon tulisikin heijastaa mahdollisimman laajasti myös vakuutustoiminnan merkitystä ja laajuutta. 

Valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Pankin ehdotuksesta nimitettävien jäsenten lukumäärää ei ehdoteta muutettavaksi. Kokoonpanoa koskeva harkintavalta koskisikin muita kuin viranomaisjäseniä. Ehdotettavan uuden2 momentin mukaan johtokuntaan voitaisiin siten valita vähintään kaksi muuta jäsentä. 

10 §.Johtokunnan tehtävät. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi sitomalla johtokunnan asettamat tavoitteet 3 ja 3 a §:ssä tarkoitettuihin Finanssivalvonnan laissa säädettyihin tehtäviin. Ehdotetulla muutoksella ei ole asiallisesti tarkoitus muuttaa lain nykysisältöä. Nimenomaisesta viittauksesta momentissa mainittuihin lainkohtiin kuitenkin seuraa aiempaa selvemmin, että johtokunnan asettamat tavoitteet Finanssivalvonnan toiminnalle koskevat myös Finanssivalvonnan toimintaa osana yhteistä valvontamekanismia. Johtokunnalle on laissa säädetty tehtäväksi päättää Finanssivalvonnan kansainvälisessä yhteistyössä noudatettavista periaatteista. Ehdotettu säännös olisi siten perusteltu suhteessa johtokunnalle asetettuihin muihin tehtäviin nähden. 

Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi, koska uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi säädetään nykyisin lain 3 luvussa. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan uutta 13 kohtaa, jossa säädettäisiin johtokunnan velvollisuudesta nimetä yhteiseen valvontaelimeen Finanssivalvonnan edustaja sekä edustajan ollessa estynyt tämän sijainen. YVM-asetuksessa säädetään ainoastaan kansallisen viranomaisen edustajasta, jolloin tehtävään nimeämisestä on säädettävä kansallisesti. 

Pykälän 5 momentissa säädetään johtokunnan velvollisuudesta toimittaa pankkivaltuustolle vuotuinen kertomus Finanssivalvonnan toiminnasta osana eurooppalaista valvontajärjestelmää. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi YVM-asetuksessa tarkoitettu yhteinen valvontamekanismi. 

12 §.Johtajan tehtävät. Ehdotettu uusi 2 momentti vastaisi sisällöltään kumottavaksi ehdotettua voimassa olevan lain 13 §:n 3 momenttia. Säännöksen asiasisältö ei muuttuisi. 

13 §.Johtajalle kuuluvien päätösten käsittely johtokunnassa. Pykälän 1 momentissa säädetään päätöksistä, jotka johtajan on ennen niiden tekemistä saatettava tiedoksi johtokunnalle. Säännöksen 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta toimiluvan myöntämisestä. Lisäyksen syynä on se, että luottolaitostoiminnasta annetun lain 4 luvun 2 §:n mukaan luottolaitoksen toimiluvan myöntää nykyisin EKP.  

18 §.Oikeus saada tietoja valvottavalta ja muulta finanssimarkkinoilla toimivalta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan selvennettäväksi lisäämällä Finanssivalvonnalle oikeus antaa määräyksiä myös momentissa mainittujen tietojen toimittamistavasta. Muuten momentin asiasisältö ei muuttuisi. 

26 §.Toimiluvan peruminen ja siihen rinnastettava toiminnan määrääminen lopetettavaksi. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan tarkistetavaksi siten, että Finanssivalvonta voisi perua valvottavan toimiluvan niiden tilanteiden, joissa valvottava olisi mainitun kohdan edellytyksen mukaisesti törkeästi laiminlyönyt noudattaa lain 33 §:ssä säädettyä, lisäksi niissä tilanteissa, joissa valvottava olisi törkeästi laiminlyönyt Finanssivalvonnan muun lain nojalla määräämää kieltoa tai edellä kuvattuihin kieltoihin liittyvää toimenpidettä. Kieltoon liittyvällä toimenpiteellä tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joilla Finanssivalvonta on velvoittanut valvottavan ryhtymään toimenpiteisiin päätöksen täytäntöönpanon taikka toimenpiteen peruuttamiseksi tai oikaisun aikaansaamiseksi. Tällaisia valvontavaltuuksia on lain 33 §:n lisäksi muun muassa luottolaitostoiminnasta annetun lain 22 luvun 1 §:ssä ja sijoituspalvelulain 16 a luvun 1 §:ssä. 

29 §.Asiamiehen asettaminen. Pykälän 3 momenttia tarkistettaisiin laajentamalla asiamiehen momentissa tarkoitetut oikeudet koskemaan, mitä lain 23 §:ssä on säädetty. Ehdotettu muutos vastaa, mitä lain 34 §:ssä tarkoitetun ulkopuolisen asiantuntijan oikeuksista on vastaavasti säädetty. 

Pykälän 6 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Lain 29 §:ssä tarkoitetun asiamiehen asettamiseen oikeuttavia tai velvoittavia säännöksiä on luottolaitostoiminnasta annetun lain 11 luvun 10 a §:n lisäksi muun muassa sijoituspalvelulain 9 luvun 8 §:ssä, sijoitusrahastolain 122 §:ssä ja vakuutusyhtiölain 25 luvun 11 §:ssä, jotka tulevat sovellettavaksi ilman eri mainintaa muutenkin. 

32 a §.Omistusosuuden hankinnan kieltäminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi luottolaitostoiminnasta annetun lain voimaan tulleita muutoksia vastaavasti täsmentämällä mainittuun lakiin kohdistuvaa viittausta. 

32 c §.Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi luottolaitostoiminnasta annetun lain voimaan tulleita muutoksia vastaavasti täsmentämällä mainittuun lakiin kohdistuvaa viittausta. Säännöksen 3 kohtaa selvennettäisiin niin, että pykälässä tarkoitettu kielto-oikeus koskisi myös kymmenen prosentin suuruisia omistusosuuksia, jotka on momentin 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaan ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Ehdotetussa säännöksessä otettaisiin myös selkeämmin huomioon osakkeiden tai osuuksien hankinnan ohella myös tilanne, jossa ilmoitusvelvollisuuden synnyttäneen omistusosuuden hankkinut henkilö on hankintahetkellä todettu 32 a §:ssä säädetyssä arvioinnissa luotettavaksi, mutta henkilö osoittautuu epäluotettavaksi esimerkiksi myöhemmin tekemiensä väärinkäytösten johdosta. 

50 j §. Toiminta viitearvoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Ehdotetun uuden pykälän mukaan Finanssivalvonta toimisi viitearvoasetuksen 40 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Viitearvoasetuksen kriittisiä vertailuarvoja ja niiden valvontakollegioita koskevia säännöksiä on sovellettu 30 kesäkuuta 2016 alkaen. Ehdotettu toimivaltuus mahdollistaisi Finanssivalvonnan osallistumisen tarvittaessa kollegion toimintaan. Viitearvoasetuksen muut säännökset tulevat sovellettavaksi 1 tammikuuta 2018. 

71 §. Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 14 kohtaa Finanssivalvonnan ja työsuojeluviranomaisten tietojenvaihdon ja yhteistyövelvoitteiden turvaamiseksi. Ehdotus perustuu markkinoiden väärinkäyttöasetuksen täytäntöönpanodirektiivin (2015/2392) 8 artiklaan. 

71 a §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälä ehdotetaan muutettavan kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyisen 1 momentin tavoin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ylläpitää järjestelmää ilmoitusten vastaanottamiseksi. Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettävän MAR 32 artiklan 2 kohdassa järjestelmälle asetettavista vaatimuksista. Ilmoitusmenettelyn tulisi sisältää toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan epäillystä rikkomisesta ilmoituksen tekevää ja ilmoituksen kohteena olevaa henkilöä. Kyseisiä työsopimussuhteessa olevia henkilöitä olisi MAR:n edellyttämällä tavalla suojeltava ainakin kostotoimilta, syrjinnältä ja muulta epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. 

Lisäksi 1 momentissa ehdotetaan turvattavan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilötietojen ja henkilöllisyyden suoja. Momentissa ei nykyisen säännöksen tavoin ehdoteta säädettävän erikseen tietojen salassapitovelvollisuudesta. Ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilötiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaan kuitenkin salassa pidettäviä. Nykyinen järjestelmä vastaavasti jo edellyttää Finanssivalvonnan huolehtivan siitä, että ilmoittajaa koskeviin henkilötietoihin on pääsy vain niillä henkilöillä, jotka niitä virkatehtävien suorittamiseksi välttämättä tarvitsevat. Henkilöiden kattavan suojan varmistamiseksi on myös tärkeää, että tiedon antaneen henkilöllisyys ei paljastu Finanssivalvonnan ulkopuolisille, ellei laissa toisin erikseen säädetä. Tietoja voidaan joutua ilmaisemaan esimerkiksi asian myöhemmässä esitutkinnassa ja oikeuskäsittelyn yhteydessä. Finanssivalvonnalla on salassapitosäännöksen estämättä oikeus antaa tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetyin edellytyksin. Järjestelmän Finanssivalvonnalle asettamia vaatimuksia on perusteltu laajemmin säännöksen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 39/2014 vp s. 102—103). 

Pykälän ehdotettu 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia. Säännöksen kirjoitusasua selkeytettäisiin. 

Pykälän 3 momentin säännöksiä rekisteritietojen tarkastusoikeudesta ehdotetaan muutettavan nykyisin voimassa olevasta 3 momentista niin, että ne vastaisivat muissa sektorisäännöksissä olevia säännöksiä rekisteröidyn tarkastusoikeudesta (TaVM 2/2016 vp ja HE 65/2016 vp). Lainkohdassa nimenomaisesti säädettäisiin tietojensaannin rajoittamisen perusteesta ja viitattaisiin informatiivisesti henkilötietolakiin. 

Pykälän ehdotettu 4 momentti valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudesta olisi uusi. Ehdotettu asetuksenantovaltuus on rajattu täytäntöönpanodirektiivin vaatimusten täyttämiseksi sekä pykälässä tarkoitetusta ilmoitusten vastaanottamisesta ja jatkotoimia koskevista menettelyistä annettaviin tarkempiin säännöksiin. 

Pykälän ehdotettu 5 momentti olisi uusi. Ehdotus perustuu komission direktiivin 12 artiklaan. Finanssivalvonnan laatiman selvityksen tarkoitus on turvata se, että ilmoitusten vastaanottamista, ilmoitusten jatkotoimia sekä ilmoittajien ja ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden suojelua koskevat menettelyt ovat riittäviä ja ajantasaisia. Selvitys mahdollistaisi myös ulkoisen arvioinnin ilmoituskanavan toimivuudesta. 

71 b §.Vastuun rajoitus tietojen antamisesta Finanssivalvonnalle. Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi säännös, jossa rajoitettaisiin henkilön vastuuta markkinoiden väärinkäyttöasetukseen perustuvan tietojen antamisessa Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös vastaa tässä esityksessä kumottavaksi ehdotettua arvopaperimarkkinalain 12 luvun 4 §:n säännöstä vastuun rajoituksesta ja perustuu markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 23 artiklan 4 kohtaan. Arvopaperimarkkinalaissa nykyisin oleva säännös ehdotetaan siirrettävän samansisältöisenä Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, johon se luonteensa ja soveltamisalansa vuoksi paremmin sopii. Säännöksessä tarkoitettu tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi käytännössä tapahtua ennen kaikkea markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 16 artiklan tai 32 artiklan perusteella. Ensiksi mainitussa artiklassa säädetään tietyille markkinaosapuolille velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista markkinoiden väärinkäyttöön liittyen. Jälkimmäisessä artiklassa puolestaan mahdollistetaan ilmoittaminen Finanssivalvonnalle markkinoiden väärinkäyttöasetuksen tosiasiallisista tai mahdollisesta rikkomisesta. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus sulkea pois vastuuta väärien tietojen tahallisesta ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle. Vastuun rajoitus kohdistuu vain tietojen ilmaisemista koskeviin salassapitorajoituksiin tilanteissa, joissa Finanssivalvonnalle annetaan tietoja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisesti. 

1 §.Maksuvelvollinen. Pykälän 1 momentin 9 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi poistamalla viittaus tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) tarkoitettu Tapaturmavakuutuslaitosten liittoon ja korvaamalla se viittauksella työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) tarkoitettuun Tapaturmavakuutuskeskukseen voimassa olevaa lakia vastaavasti. 

1 a §.Määritelmät. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi määritelmäpykälä. ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä tarkoitettaisiin lakia sovellettaessa kaikkia FivaL:n 4 §:n 5 momentissa tarkoitettuja sivuliikkeitä, kuten tähänkin asti. Ehdotetun säännöksen uudet ETA-luottolaitosten sivuliikkeiden maksuluokat, joita olisivat luokka I, luokka II, ja luokka III, olisi tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan valvontamaksuja määrättäessä, muilta osin oikeustila säilyisi ennallaan. Lainkohdassa mainittujen sivuliikeluokkien määräytymisperusteena olisi myös niiden merkitys Suomen rahoitusjärjestelmän vakaudelle ja siten niiden systeeminen merkittävyys koko järjestelmän kannalta. Ehdotettujen uusien maksuluokkien nimenomaisena perusteena olisi sivuliikkeen markkinaosuus pankkisektorin yleisötalletuksista Suomessa maksun määräämisvuotta edeltävän vuoden lopun markkinaosuuden mukaan. Nykyisinkin FivaL 59 a §:ssä tarkoitetussa, Euroopan parlamentin ja neuvoston luottolaitosdirektiivin (2013/36/EU) 51 artiklaan perustuvassa menettelyssä yhtenä kriteerinä ulkomaisen ETA-luottolaitoksen nimeämiselle merkittäväksi on sivuliikkeen markkinaosuus talletuksista Suomessa. Ehdotettu luokittelu olisi näin ollen johdonmukainen voimassa olevan lainsäädännön kanssa kuitenkin niin, että tässä laissa talletuksilla tarkoitettaisiin vain yleisötalletuksia. ETA-luottolaitosten sivuliikkeiden luokittelu merkittäväksi (luokka II) ja erittäin merkittäväksi (luokka III) sivuliikkeeksi heijastaisi niiden merkitystä rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta ja siten myös sivuliikkeiden valvontatyön Finanssivalvonnalle aiheuttamaa työmäärää. 

Pykälän 1 kohdan mukaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä, luokassa I, tarkoitettaisiin sellaista ulkomaisen ETA-valvottavan Suomessa toimivaa sivuliikettä, jonka markkinaosuus Suomessa yleisötalletuksilla mitattuna olisi alle kaksi prosenttia. Yleisötalletuksilla tarkoitettaisiin pykälässä kaikkia sivuliikkeen vastaanottamia talletuksia pois lukien luottolaitosten ja keskuspankkien talletukset. Myöskään sivuliikkeiden tekemiä takaisinostosopimuksia ei pidettäisi pykälässä tarkoitettuina yleisötalletuksina. 

Pykälän 2 kohdan mukaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä, luokassa II, tarkoitettaisiin sivuliikettä, jonka markkinaosuus Suomessa yleisötalletuksilla mitattuna olisi vähintään kaksi prosenttia, mutta enintään 10 prosenttia. Pykälän 3 kohdan mukaan ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä, luokassa III, tarkoitettaisiin sivuliikettä, jonka markkinaosuus Suomessa yleisötalletuksilla mitattuna olisi yli 10 prosenttia. 

Pykälän 4 kohdan mukaan sivuliikkeen laskennallisella taseella tarkoitettaisiin parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 575/2013 99 artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) No 680/2014 mukaisesti annettavien tietojen perusteella laskettavien sivuliikkeen kokonaisvarojen määrää. Voimassa olevassa valvontamaksulaissa maksuvelvollisten valvontamaksun määrä määräytyy prosenttiosuuksina maksuperusteesta ilmaistuna. Muun muassa luottolaitoksilla ja ETA-luottolaitosten Suomessa olevilla sivuliikkeillä maksuperusteena on voimassa olevassa laissa taseen loppusumma. Taseen käyttäminen maksuperusteena on lainsäädäntöteknisesti epätyydyttävä konstruktio, koska ulkomaisen oikeushenkilön, eli nyt säädettävän lain kannalta, ulkomaisen ETA-luottolaitoksen Suomessa oleva sivuliike ei ole itsenäinen oikeushenkilö, eikä sillä ole sellaista kirjanpito-oikeudellisesti määrittyvää itsenäistä taloudellista kokonaisuutta, jonka perusteella voitaisiin yksiselitteisesti laatia sivuliikkeen tase. Kuten kirjanpitolautakunnan lausunnossa 1937/2015 todetaan, sivuliike voi hallinnoida vain niitä omaisuuseriä, joiden osalta niin sanottu pääliike, eli ulkomainen oikeushenkilö, on sivuliikkeen edustajat valtuuttanut hallinnoimaan. Lähtökohtaisesti tällöin sivuliikkeen tase ei voi käsittää esimerkiksi pääomaa ulkomaisesta pääliikkeestä, mistä muun muassa seuraa, ettei sivuliikkeellä voi olla sellaista itsenäistä tilinpäätöstä, joka kirjanpitolaissa on säädetty tasekirjan sisällöksi. Edellä olevasta seuraa, että valvontamaksun perusteeksi olisi ulkomaisten sivuliikkeiden osalta säädettävä muu konstruktio kuin taseen käsite. Nyt ehdotettavan pykälän 4 kohdan mukaan sivuliikkeen laskennallisella taseella tarkoitettaisiin valvontamaksulakia sovellettaessa niiden kokonaisvarojen määrää, jotka muodostuvat EU:n vakavaraisuusasetuksen 99 artiklassa tarkoitetun niin sanotun FINREP-tiedonkeruukehikon mukaista tiedonantovelvollisuutta noudatettaessa. Laskennallinen tase olisi laskentatekninen apukäsite valvontamaksulakia sovellettaessa, eikä sillä ole tarkoitus olla muuta aineellista sisältöä. Ehdotetun määritelmän avulla maksuvelvollisuuden pohjana oleva laskennallisen taseen loppusumma laskettaisiin sivuliikkeiden Finanssivalvonnalle jo nykyisinkin toimittaman taloudellisen informaation perusteella, jolloin minimoitaisiin sekä maksuvelvollisille että Finanssivalvonnalle uusista maksuluokista aiheutuva hallinnollinen taakka. Pykälän 5 kohdan mukaan kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen laskennallinen tase laskettaisiin pykälän 4 kohtaa vastaavasti. 

4 §.Suhteellinen valvontamaksu. Pykälän 1 momentin sisältämän taulukon maksuvelvollisluokka, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus ja työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitettu työttömyyskassojen tukikassa, muutettaisiin ehdotuksen mukaan kuulumaan seuraavasti: Tapaturmavakuutuskeskus, Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus ja työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitettu työttömyyskassojen tukikassa. 

Lisäksi ehdotetaan, että mainitun taulukon maksuvelvollisluokka, valtion eläkerahastosta annetussa laissa (1297/2006) tarkoitettu valtion eläkerahasto, kunnallisessa eläkelaissa (549/2003) tarkoitettu Keva-niminen kunnallinen eläkelaitos ja kirkkolaissa (1054/1993) tarkoitettu Kirkon keskusrahaston eläkerahasto, muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: valtion eläkerahastosta annetussa laissa (1297/2006) tarkoitettu valtion eläkerahasto, Kevasta annetussa laissa (66/2016) tarkoitettu Keva-niminen eläkelaitos ja kirkkolaissa (1054/1993) tarkoitettu Kirkon eläkerahasto. 

Samoin taulukon maksuluokka, ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike, muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokan I sivuliike. Lisäksi maksuvelvolliseksi lisättäisiin uudet maksuvelvollisluokat: ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokan II sivuliike, sekä ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokan III sivuliike. Mainittujen ETA-luottolaitosten sivuliikkeiden maksuperusteeksi ehdotetaan ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen laskennallisen taseen loppusummaa, joka on määritelty ehdotetun 1 a §:n 4 kohdassa. Myös kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen maksun perusteen ehdotetaan määräytyvän niin sanotun laskennallisen taseen avulla. 

Pykälän 1 momentin sisältämää taulukkoa ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että taulukon mukaisen maksun määrää prosentteina maksuperusteesta ilmaistuna tarkistettaisiin alentamalla mainittuja prosentteja viidellä prosentilla. 

5 §.Suhteellista valvontamaksua maksavan perusmaksu. Pykälän 1 momentin sisältämään taulukkoon ehdotetaan lisättäväksi ehdotettuja uusia ETA-luottolaitosten sivuliikkeitä koskevia määritelmiä vastaavasti uudet maksuvelvollisluokat, luokka I, luokka II ja luokka III. Mainittujen uusien maksuluokkien maksuperuste määräytyisi uusia määritelmiä vastaavasti sanottujen sivuliikkeiden laskennallisten taseiden perusteella. Momentissa tarkoitettuja perusmaksuja ehdotetaan korotettavaksi seitsemällä prosentilla siten, että mainittu korotus koskisi jokaista maksuvelvollista. 

6 §.Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momentin sisältämän taulukon mukaisia perusmaksuja ehdotetaan korotettavaksi seitsemällä prosentilla siten, että mainittu korotus koskisi jokaista maksuvelvollista. Lisäksi maksuvelvollisluokka luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetusta talletussuojarahastosta muutettaisiin kuulumaan siten, että maksuvelvollisena olisi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta annetussa laissa (1199/2014) tarkoitettu vanha talletussuojarahasto voimassa olevaa lakia vastaavasti. 

18 §.Ryhmittymään kuuluvien yritysten omien varojen ja omien varojen vähimmäismäärän laskeminen. Pykälän h kohtaan tehtäisiin lakitekninen tarkennus, jolla viittaus luottolaitoslakiin korvattaisiin viittauksella vakuutusyhtiölakiin. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa on määritelty vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi hyväksyttävän oman varallisuuden lisäksi myös vakavaraisuuspääomavaatimus, jota sovelletaan muun muassa vakuutusomistusyhteisöihin. 

Lisäksi kohdasta poistettaisiin viittaus 2 §:n 3 momentin mukaan vakuutusalan yritykseksi katsottavaan rahastoyhtiöön tai säilytysyhteisöön, vaihtoehtorahastojen hoitajaan, säilytysyhteisöön tai erityiseen säilytysyhteisöön. Rahastoyhtiön ja vaihtoehtorahastojen hoitajalle on jo pykälän c ja i kohdassa määritelty, mitä omilla varoilla näiden kohdalla tarkoitetaan. Säilytysyhteisönä toimivat tahot ovat myös aina säänneltyjä toimiluvallisia toimijoita ja niille on asetettu omat pääomavaatimukset relevanteissa sääntelyissä. 

21 §.Asiakasriskit. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus tietojen ilmoittamiseen. Sen sijaan tietojen ilmoittamisesta säädettäisiin uudessa 3 momentissa, jonka mukaan ryhmittymän emoyrityksen olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle neljännesvuosittain tiedot, jotka ovat tarpeen ryhmittymän asiakasriskien valvomiseksi. Voimassa oleva 1 momentin säännös tietojen ilmoittamisesta johtaa käytännössä raportointiin luottolaitosten niin sanotulla Corep-raportoinnilla myös vakuutuspainotteisissa ryhmittymissä, joissa ei muuten sovelleta Corep-raportointia. 

Yhdessä 26 §:n mukaisen määräyksenantovaltuuden kanssa Finanssivalvonta pystyisi uuden 3 momentin myötä tarvittaessa ryhmittymäkohtaisesti määrittelemään, mitä lisätietoja muiden säännösten nojalla annettujen asiakasriskejä koskevien tietojen lisäksi vielä tarvitaan, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla riskikeskittymän ja ryhmänsisäisten liiketoimien määritelmien tarkentamisesta ja lisävalvonnan yhteensovittamisesta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2303 (jäljempänä tekninen sääntelystandardi) asiakasriskeistä vaaditut tiedot tulevat katetuiksi. Lisäksi Finanssivalvonta pystyisi tarkentamaan erityisesti sen, missä muodossa nämä vaaditut tiedot voidaan antaa, jotta ryhmittymät voisivat hyödyntää jo muutenkin annettavia raportteja. Laissa tarkennettaisiin myös, kuinka usein ilmoitus tulisi antaa. Käytännössä asiakasriskiraportti on jo tähänkin asti annettu neljännesvuosittain. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa 2 momenttia. 

23 §.Muiden riskikeskittymien valvonta. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentin muiden riskikeskittymien kuin asiakasriskien ilmoittamista ja seurantaa koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin vastaamaan paremmin teknistä sääntelystandardia. Samalla luovuttaisiin erillisestä osake- ja kiinteistöomistuksia koskevasta ilmoituksesta. Uudessa pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti muiden riskikeskittymien seuraamisvelvoitteesta ja näitä koskevien valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen ilmoittamisesta. Pykälässä tarkennettaisiin, että nämä tiedot on annettava rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvontaa koskevan direktiivin 2002/87/EY mukaisesti vähintään vuosittain. 

24 §. Keskinäisten liiketoimien valvonta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edelleen siitä, milloin keskinäisistä liiketoimista tulee antaa ilmoitus valvojalle. Momenttia kuitenkin selkeytettäisiin ja tarkennettaisiin vastaamaan paremmin teknistä sääntelystandardia. Ensinnäkin tarkennettaisiin, että ilmoitus tulisi antaa neljännesvuoden sijasta vähintään vuosittain. Toiseksi pykälään lisättäisiin teknisessä sääntelystandardissa oleva määritelmä yhteenlaskettavien liiketoimien määrästä silloin, kun lasketaan ilmoitusrajan ylittäviä liiketoimia. Standardin mukaan tällöin tulisi ottaa huomioon myös osana yhtä taloudellista tointa toteutetut liiketoimet. Käytännössä sekä Finanssivalvonnan määräyksissä tämä määritelmä on jo otettu huomioon ryhmittymän keskinäisiä liiketoimia valvottaessa. 

Voimassa olevaan momenttiin sisältyvät ilmoitusrajat jaettaisiin selvyyden vuoksi kahdeksi erilliseksi kohdaksi ja kohtia täsmennettäisiin. Voimassa olevan 2 momentin mukaisesti valvoja voisi kuitenkin määrittää ryhmittymälle kohdissa säädetyistä ilmoitusrajoista poikkeavat ilmoitusrajat. Ensimmäisen kohdan mukaan viiden prosentin ilmoitusrajaa tarkennettaisiin siten, että viiden prosentin raja laskettaisiin liiketoimen osapuolena olevan rahoitus- tai vakuutusalan yrityksen tai ryhmittymän omistusyhteisön omien varojen määrästä sen mukaan, kumman osapuolen omat varat ovat pienemmät. Voimassa olevassa laissa on viitattu näiltä osin vain luottolaitokseen, mikä sopii huonosti varsinkin niihin ryhmittymiin, joiden toiminnan pääpaino on vakuutustoiminnassa. Voimassa olevasta laista poiketen kohdassa täsmennettäisiin vielä erikseen, että alle miljoonan euron liiketoimia ei tarvitse pääsääntöisesti jatkossa ilmoittaa, vaikka ne ylittäisivätkin viiden prosentin rajan. Toisaalta yli 30 miljoonan euron liiketoimet tulisi ilmoittaa pääsääntöisesti aina, vaikka viiden prosentin raja ei ylittyisi, koska näitä liiketoimia voidaan yleisesti pitää merkittävinä. 

Voimassa olevassa laissa oleva miljoonan euron raja täsmennettäisiin momentin toisessa kohdassa koskemaan liiketoimia, joissa osapuolena on myös muu ryhmittymään kuuluva yritys kuin ensimmäisessä kohdassa mainittu yritys. Euromääräinen raja tarvitaan, koska näille yrityksille ei ole määritetty omia varoja, joista viiden prosentin rajan voisi laskea. 

Pykälän 4 momentti kumottaisiin ja säännös liiketoimien ilmoittamista koskevasta määräyksenantovaltuudesta siirrettäisiin 26 §:ään, jossa muutenkin säädetään luvun säännöksiä koskevista Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuuksista. 

26 §.Tarkemmat määräykset. Pykälää tarkennettaisiin siten, että tarvittaessa tarkentavia määräyksiä luvun säännösten soveltamisesta voitaisiin antaa myös teknisen sääntelystandardin vaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi valvonnan kannalta tarpeellisia tarkempia määräyksiä voitaisiin nykyiseen tapaan antaa lukuun sisältyvistä ilmoitusvelvollisuuksista. Asiakasriskien ilmoittamiseen liittyvää problematiikkaa on avattu tarkemmin 21 §:n perusteluissa. 

7 luku Säännöllinen tiedonantovelvollisuus 

6 §. Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältö. Lain 7 luvun 6 § 1 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskeva sisältövaatimus muutetaan sanallisesti tarkemmin vastaamaan avoimuusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohtaa. Avoimuusdirektiivin säännös on yhdenmukainen tilipäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan kanssa. 

12 luku Markkinoiden väärinkäyttö 

4 §. Vastuun rajoitus tietojen antamisesta Finanssivalvonnalle.Lailla ehdotetaan kumottavan arvopaperimarkkinalain 12 luvun 4 §:n nykyinen vastuun rajoitusta koskeva säännös tietojen antamisesta Finanssivalvonnalle. 

4 b §. Oma-aloitteinen tietojen antaminen Verohallinnolle ja Eläketurvakeskukselle.Lain 2 luvun 4 b §:ään ehdotetaan lisättävän uusi 2 momentti työsuojeluviranomaisten oikeudesta saada tietoja Finanssivalvonnalta. Ehdotus turvaisi sen, että työsuojeluviranomaisilla olisi oikeus vastaanottaa ja käsitellä sellaisten työsopimussuhteessa olevien henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat Finanssivalvonnasta annetun lain 71 a §:ssä säädetyin tavoin ilmoittaneet rikkomuksesta Finanssivalvonnalle, tai jotka ovat kyseisen ilmoituksen kohteena. Ehdotus perustuu MAR:n nojalla annetun komission täytäntöönpanodirektiivin 8 artiklaan. Finanssivalvonnalle ehdotetaan vastaavasti oikeutta luovuttaa tarvittavia tietoja työsuojeluviranomaisille Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 1 momentin uudessa 14 kohdassa.