7.1
Laki kotoutumisen edistämisestä
1 luku Yleiset säännökset
Luvussa säädettäisiin voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti lain yleisistä säännöksistä, kuten lain tarkoituksesta, soveltamisalasta ja määritelmistä. Lisäksi luvussa säädettäisiin lain soveltamisesta lapseen sekä tulkitsemista ja kääntämisestä, kuten voimassa olevassa laissa. Luvussa säädettäisiin myös uusi, informatiivinen 7 § oikeudesta työttömyysetuuteen ja toimeentulotukeen, uusi 8 § kuntien yhteistyön mahdollisuuksista sekä uusi 9 § yhteydenotosta.
1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lain tarkoituksena olisi edistää maahanmuuttajien kotoutumista. Kotoutuminen määriteltäisiin ehdotetussa 5 §:ssä. Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 2–5 kohtien mukaan edistää maahanmuuttajan työllisyyttä tai yrittäjyyttä, osaamista ja työelämävalmiuksia, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista sekä hyvinvointia ja terveyttä. Näiden tekijöiden voidaan katsoa olevan kotoutumisen eri osa-alueita.
Voimassa olevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (jatkossa kotoutumislaki) tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Nämä tekijät säilytettäisiin ehdotetussa pykälässä, mutta niiden lisäksi korostettaisiin maahanmuuttajan työllisyyttä, yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista. Muissa Pohjoismaissa kotoutumislakia vastaavien lakien tavoitteistossa työelämälähtöisyys on vahvemmin ilmaistu kuin Suomen voimassa olevassa kotoutumislaissa. Myös ehdotetussa pykälässä on syytä korostaa työllistymisen tai yrittäjyyden tavoitetta aiempaa vahvemmin.
Osallisuudella tarkoitettaisiin voimassa olevan kotoutumislain mukaista maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan, mukaan lukien kolmannen sektorin toimintaan, esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan. Edistämällä maahanmuuttajien osallisuutta voidaan tukea heidän taitojensa ja tietojensa hyödyntämistä sekä maahanmuuttajien itsensä että koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tasa-arvolla tarkoitettaisiin tasa-arvoa maahanmuuttajamiesten ja -naisten sekä muun sukupuolisten maahanmuuttajien välillä. Lain yleisenä tarkoituksena on, että laissa esitetyillä kotoutumista edistävillä palveluilla edistettäisiin maahanmuuttajien mahdollisuutta saavuttaa muun väestön kanssa yhdenvertainen asema yhteiskunnassa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. Aktiiviseen toimimiseen yhteiskunnassa tarvitaan tietoja ja taitoja, mutta myös maahanmuuttajan omatoimisuutta ja tavoitteellista osallistumista erilaisiin kotoutumista edistäviin palveluihin.
Vuoden 2023 alusta alkaen hyvinvointialueiden vastuulla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. On keskeistä, että maahanmuuttaja ohjataan tarpeen mukaan myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja niitä koskeviin palvelutarpeen arviointeihin. Laissa säädettäisiin erityisen haavoittuville ryhmille tehtävistä uusista monialaisista osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinneista ja monialaisista kotoutumissuunnitelmista, joissa kunta yhdessä hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan kanssa arvioisi maahanmuuttajan palvelutarvetta laaja-alaisemmin ja sopisi hänelle tarkoituksenmukaisista palveluista. Laissa säädettäisiin myös hyvinvointialueen tehtävästä huomioida suunnittelussaan myös maahanmuuttajien palvelutarpeet. Myös kuntien on suunnittelussaan huomioitava kuntien vastuulla olevat maahanmuuttajien hyvinvointia ja terveyttä edistävät näkökulmat. Erityisesti näillä säännöksillä edistettäisiin kotoutumislaissa maahanmuuttajan hyvinvointia ja terveyttä.
Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 6 kohdan edistää hyviä väestösuhteita ja yhteiskunnan vastaanottavuutta. Hyvät väestösuhteet määriteltäisiin ehdotetussa 5 §:ssä. Euroopan unionin yhteisen kotouttamispolitiikan periaatteiden mukaan kotoutuminen on dynaaminen, kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi, joka edellyttää paitsi kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia, myös vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajan entistä suurempaa sitoutumista. Tavoitteena onkin, että kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen palveluilla tuettaisiin maahanmuuttajien osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia sekä kaksisuuntaista kotoutumista. Maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnan eri aloille lisää maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäistä vuorovaikutusta ja osaltaan edistää suomalaisen yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin tuntemusta. Hyvät väestösuhteet on laajempi käsite kuin voimassa olevan kotoutumislain käsite etniset suhteet. Hyviin väestösuhteisiin liittyy myös esimerkiksi vammaisten ja muiden väliset suhteet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja muiden väliset suhteet sekä muita eri väestöryhmien välisiä suhteita.
Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 7 kohdan mukaan edistää tarpeellisten ja laadukkaiden kotoutumista edistävien palveluiden saatavuutta. Ehdotetussa 5 §:ssä määriteltäisiin kotoutumista edistävät palvelut kahdella eri määritelmällä sen perusteella, kuuluisivatko ne kunnan kotoutumisohjelmaan vai eivät. Kotoutumisohjelman ulkopuolisilla muilla kotoutumista edistävillä palveluilla tarkoitetaan muita, yleisen palvelujärjestelmän palveluita, joita järjestetään esimerkiksi osana kunnan koulutus- ja työllisyyspalveluita taikka hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Lakiehdotuksen mukaisten palvelujen tarkoituksena olisi tukea erityisesti maahanmuuttajan kotoutumista, työllistymistä ja yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista.
Lisäksi lain tarkoituksena olisi 1 momentin 9 kohdan mukaan edistää kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamista valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Edellä kuvattiin palvelujen yhteensovittamistarvetta, mutta sen lisäksi on tarpeen yhteensovittaa myös kotoutumisen edistämisen suunnittelua ja kehittämistä muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Monialaisen yhteistyön ja kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja palveluiden yhteensovittamisella eri politiikka-alojen kanssa edistettäisiin kotoutumisen edistämisen läpivirtausta ja täsmennettäisiin kaikkien viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluita suunniteltaessa ja tarjottaessa. Koko väestön, mukaan lukien maahanmuuttajien, tarpeet huomioimalla voidaan parantaa palveluiden soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin ja täten palveluiden vaikuttavuutta. Valtakunnallisella tasolla tarkoitettaisiin erityisesti valtioneuvostoa sekä kehittämis- ja hallintokeskusta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus. Alueellisella tasolla tarkoitettaisiin erityisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä hyvinvointialueita. Paikallistasolla tarkoitettaisiin kuntia tai kuntien välisenä yhteistyönä toteutettua toimintaa. Yhteensovittaminen koskisi kunkin viranomaisen omaa suunnittelua. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi luoda esimerkiksi kunnille roolia itsehallinnollisten hyvinvointialueiden suunnittelussa tai kehittämisessä. Valtakunnallisessa suunnittelussa asetetut tavoitteet on kuitenkin huomioitava alue- ja paikallistason suunnittelussa, kehittämisessä ja seurannassa.
Lähtökohtana lain tarkoituksen toteuttamisessa olisi ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan lain soveltamisala koskisi kaikkia henkilöitä, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa tai joiden oleskeluoikeus on rekisteröity tai joille on myönnetty oleskelukortti ulkomaalaislain mukaisesti. Lain soveltamisala koskisi siis myös EU:n ja Pohjoismaiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään. Ulkomaalaislain 157 §:n 3 momentin mukaan muussa kuin lyhytaikaisessa tarkoituksessa maahan tulevan Pohjoismaan kansalaisen on rekisteröitävä oleskelunsa siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla myös rekisteröityneen Pohjoismaan kansalaisen on katsottu kuuluvan lain soveltamisalaan käytännössä, vaikka lakiteknisesti sanatarkka ilmaus viittasi, että oleskeluoikeus tulisi olla rekisteröity ulkomaalaislain mukaisesti. Selkeyden vuoksi onkin syytä lisätä 1 momenttiin, että lakia sovelletaan myös Pohjoismaan kansalaiseen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu. Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välisessä väestön rekisteröintiä koskevassa sopimuksessa (Sops 96/2006). Tältä osin voimassaolevaa soveltamisalan henkilöpiiriä ei olisi tarkoitusta muuttaa nykyiseen soveltamiskäytäntöön nähden.
Oleskeluluvan luonteella ei olisi lain soveltamisalan kannalta merkitystä, sillä myös esimerkiksi tilapäisesti maahan muuttavilla henkilöillä kuten opiskelijoilla ja tilapäisen oleskeluluvan työn perusteella saaneilla olisi mahdollisuus saada laissa mainittuja palveluita, mikäli laissa ei erikseen tästä säädetä tai mikäli se ei olisi ilmeisen tarpeetonta. Lakia voitaisiin soveltaa myös niissä tapauksissa, joissa oleskeluluvan voimassaolo on päättynyt, mutta henkilöllä on vireillä jatkolupaa koskeva hakemus tai hän on valittanut jatkolupaa koskevasta kielteisestä päätöksestä, eikä asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu.
Lakia ei siten sovellettaisi kansainvälistä suojelua hakeviin eikä maassa viisumilla tai viisumivapaasti oleskeleviin henkilöihin. Lakia ei sovellettaisi myöskään ensimmäistä oleskelulupaa tai ensimmäistä oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakeviin henkilöihin ennen oleskeluluvan tai rekisteröinnin myöntämistä.
Lakia ei myöskään sovellettaisi henkilöön, jolla on Suomen kansalaisuus, paitsi erikseen säädettävien poikkeusten osalta. Käytännössä voi esiintyä tapauksia, joissa Suomen kansalaisella olisi tarvetta päästä kotoutumista edistäviä palveluita vastaavien palveluiden piiriin. Näin voi olla esimerkiksi, jos Suomen kansalainen tai monikansalainen, joka on myös Suomen kansalainen, on esimerkiksi asunut koko elämänsä ulkomailla, eikä Suomeen muuttaessaan osaa suomen tai ruotsin kieltä tai kielitaito on heikko. On kuitenkin kotoutumisen määritelmän mukaista ja siten tarkoituksenmukaisempaa, että Suomeen muuttavalle Suomen kansalaiselle järjestettäisiin hänen tarvitsemiaan mahdollisia tukitoimenpiteitä lähinnä osana yleisiä peruspalveluja. Kotoutumislain tarkoituksena on kohdistua maahanmuuton ja kotoutumisen alkuvaiheeseen. Suomen kansalaisuuden saamisen voidaan pikemminkin katsoa olevan osa maahanmuuttajan kotoutumispolkua, vaikka kansalaisuuden saaminen ei välttämättä aina tarkoita sitä, että kotoutumisprosessi olisi lopullisesti päättynyt.
Tässä laissa määriteltyjä kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita tarjottaisiin maahanmuuttajalle, joka täyttää toimenpiteen ja palvelun saamisen edellytykset siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Kaikki laissa tarkoitetut toimenpiteet eivät toisin sanoen koske kaikkia maahanmuuttajia, vaikka heillä olisi 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa, oleskeluoikeus tai oleskelukortti. Tässä laissa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden tarkoitus on tukea maahanmuuttajan kotoutumista erityisesti maahanmuuton ja kotoutumisen alkuvaiheessa.
Pykälän 2 momentin mukaan edellä kuvatusta soveltamisalasta poiketen laissa olisi yksi pykälä, jota sovellettaisiin kaikkiin Suomessa oleskeleviin maahanmuuttajiin. Kyseessä olisi ohjausta ja neuvontaa koskeva 10 §. Jo nykyisin ohjausta ja neuvontaa on käytännössä voitu tarjota kyselemättä tarkemmin maahanmuuttajien oleskeluluvan tilanteesta tai muista edellytyksistä, sillä ohjausta ja neuvontaa on pidetty viranomaisten yleiseen neuvontavelvoitteeseen rinnastettavana palveluna, jota tulisi tarjota matalalla kynnyksellä. Ehdotetaankin, että tilannetta selkeytetään säätämällä ehdotettuun lakiin oma momentti, joka yksiselitteisesti toteaisi, että ohjausta ja neuvontaa koskevaa pykälää sovelletaan ja siten sen mukaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja tarjotaan myös muulle maahanmuuttajalle. Tällöin myös edellä 1 momentin perusteluissa mainitut maahanmuuttajat, joihin laki ei muuten sovellu, voisivat saada ohjausta ja neuvontaa siten kuin 10 §:ssä säädetään.
On kuitenkin huomioitava, että valtion, kunnan ja hyvinvointialueen tehtävät esimerkiksi kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa hyödyttäisivät osin kaikkia maahanmuuttajia esimerkiksi maahanmuuton syystä riippumatta.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin toisesta soveltamisalaa koskevasta poikkeuksesta. Esitettyä 68 §:ää, joka koskisi ihmiskaupan uhreista maksettavia korvauksia, sovellettaisiin myös Suomen kansalaiseen, joka on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu ihmiskaupan uhri. Jo voimassa olevan kotoutumislain perusteluissa on tehty tämä poikkeus ja sitä on sovellettu käytännössä ihmiskaupan uhreista maksettavien korvausten osalta. On kuitenkin selkeämpää säätää poikkeuksesta erikseen 2 §:ssä. Jäljempänä ehdotetussa 5 momentissa tullaan ehdottamaan vielä kolmatta soveltamisalaa koskevaa poikkeusta.
Pykälän 3 momentin mukaan lain 4 luvun säännöksiä kuntaan ohjaamisesta ja 61–66 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiinkin kyseisessä momentissa lueteltuihin henkilöihin. Näiden henkilöiden erityinen haavoittuvuus on tarkoitus huomioida voimassa olevaa lakia vastaavasti. Moni kansainvälistä suojelua saava on kokenut lähtömaassa, matkalla tai Suomessa traumatisoivia tilanteita, joiden seurauksena heidän palveluntarpeensa, muun muassa mielenterveyspalveluiden ja kuntoutuksen tarve, voi olla muita maahanmuuttajia laajempaa. Kotoutumislaissa tarkoituksena on turvata tämän haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän palveluita sillä, että valtio kantaa vastuuta kustannuksista.
Korvauspykälät koskisivat kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavia laskennallisia korvauksia sekä seuraavia erikseen haettavia korvauksia: korvaus toimeentulotuesta, vastaanottoon varautumisesta, erityiskustannuksista sekä paluumuuttoavustuksesta. Kyseinen momentti vastaa voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä muilta osin, mutta ehdotettu muutos nykytilaan olisi se, että valtion korvauksia voisi jatkossa kunnan lisäksi saada hyvinvointialue. Tätä esitetään myös hallituksen esityksessä 84/2022 vp.
Momentin 1 kohta koskee henkilöä, joka on vastaanotettu ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä tai haettuaan kansainvälistä suojelua myönnetty turvapaikka ulkomaalaislain 87 §:n perusteella tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella ulkomaalaislain 88 §:n perusteella.
Momentin 2 kohta koskee henkilöä, jolle on hänen haettuaan kansainvälistä suojelua myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 51 (oleskeluluvan myöntäminen maasta poistumisen estymisen vuoksi), 52 (oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä) tai 89 §:n (oleskeluluvan myöntäminen poissulkemislausekkeita sovellettaessa) perusteella.
Momentin 3 kohta koskee henkilöä, joka on otettu Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n (muu humanitaarinen maahanmuutto) perusteella.
Momentin 4 kohta koskee henkilöä, jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin (erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ihmiskaupan uhri) tai 54 §:n 5 momentin (ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa 51 §:n nojalla maasta poistamisen estymisen vuoksi, ihmiskaupan uhrille, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, ja 52 d §:ssä tarkoitetulle laittomasti maassa oleskelleelle ja työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa) perusteella.
Momentin 5 kohta koskee henkilöä, jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 110 §:n nojalla ja joka täyttää kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilö voi hakea ja saada kotikunnan. Kuntaan ohjaaminen edeltää kotikuntamerkintää. Sen sijaan valtion korvausten edellytyksenä on 59 §:n mukaan, että henkilön kotikunta on rekisteröity väestötietojärjestelmään. Esitys vastaa hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 135/2022 vp) esitettyä muutosta kotoutumislakiin.
Jos henkilön oleskelulupaperuste muuttuu jatkoluvan saatuaan muuksi kuin tässä momentissa mainitut perusteet, ei henkilöstä voitaisi maksaa enää kunnalle tai hyvinvointialueelle korvauksia.
Pykälän 4 momentin mukaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 4 luvun ja 61–66 §:n säännöksiä sovellettaisiin myös 3 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos perheside on ollut olemassa ennen Suomeen tuloa. Momentti vastaa voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä.
Pykälän 5 momentin mukaan lain 61–62 ja 65 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta kunnalle tai hyvinvointialueelle sovelletaan 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön Suomessa syntyneeseen lapseen.
Pykälän 6 momentin mukaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 3 lukua ja 69 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiin alle 25-vuotiaaseen, joka on tullut Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa ja jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan alaikäisenä kansainvälistä suojelua tai joka on otettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä taikka joka on osoitettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä ollessaan alaikäinen ja ilman huoltajaa ja joka on täysi-ikäistynyt ennen Suomeen saapumistaan taikka joka on otettu alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n perusteella sekä alaikäiseen, joka on tullut 1–3 kohdassa tarkoitetun henkilön perheenjäsenenä tai muuna omaisena Suomeen. Voimassa olevan kotoutumislain soveltamisalapykälässä tällaista momenttia ei ole, mutta alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleita koskevissa säännöksissä ja alaikäisten edustajia koskevassa luvussa vastaavat rajaukset on tehty. Selkeyden vuoksi tämäkin erityisryhmä, jolla on oma lukunsa ja oma korvauspykälänsä, nostettaisiin soveltamisalaa koskevaan pykälään omaksi momentikseen. Lisäksi tämän lain 3 lukua ja 69 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiin edellä 1–4 kohdassa tarkoitettuun henkilöön, joka on saanut Suomen kansalaisuuden.
Alaikäisellä ja lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta ja nuorella 18–24-vuotiasta. Ikärajat vastaavat voimassa olevaa kotoutumislakia, jonka mukaan alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle tarjotaan tukea siihen asti, että hän täyttää 25 vuotta tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Tässä laissa käytetään käsitettä alaikäisenä ilman huoltajaa tullut lapsi tai nuori, silloin kun kyseessä on sekä lapset että nuoret riippumatta siitä, onko hänen huoltajansa myöhemmin saapunut Suomeen. Esimerkiksi aikuistuvien nuorien tuki koskee näitä lapsia ja nuoria. Lisäksi käytetään käsitettä ilman huoltajaa oleva lapsi silloin kun kyse on alaikäisenä ilman huoltajaa tulleesta, edelleen alle 18-vuotiaasta lapsesta, jolla ei ole huoltajaa. Esimerkiksi edustajan nimeäminen koskee näitä lapsia.
Ehdotetussa 2 kohdassa huomioitaisiin se, että joskus on tilanteita, joissa alaikäinen ilman huoltajaa on osoitettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä ollessaan alaikäinen ja ilman huoltajaa, mutta hän on ehtinyt täyttää 18 vuotta ennen Suomeen saapumistaan. Hän on kuitenkin verrattavissa alaikäisenä Suomeen tulleeseen ja 18 vuotta täyttäneeseen nuoreen, joille 3 luvun palvelut tarjotaan 25 ikävuoteen asti.
Ehdotetussa 3 kohdassa huomioitaisiin myös ne alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleet, jotka on otettu Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n perusteella. Viime vuosina ulkomaalaislain 93 §:n perusteella on otettu Suomeen henkilöitä esimerkiksi Afganistanista ja heidän joukossaan on myös alaikäisiä, joista osa voi olla ilman huoltajaa. Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on tarpeen säätää, että myös tälle ryhmälle taataan samat alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kotoutumislain mukaiset palvelut.
Ehdotetussa 4 kohdassa huomioitaisiin tilapäistä suojelua saavat, joilla on kotikunta. Esitys vastaa sisällöllisesti sitä, mitä hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 135/2022 vp) esitetään eli mahdollistaa sen, että myös tilapäistä suojelua saava, alaikäisenä ilman huoltajaa tullut lapsi tai nuori saisi samat palvelut kuin esimerkiksi kansainvälistä suojelua saava lapsi tai nuori.
Ehdotetussa 5 kohdassa huomioitaisiin tilanteet, jossa esimerkiksi kansainvälistä suojelua hakenut lapsi on alaikäisenä saapunut Suomeen huoltajan tai huoltajiensa kanssa, mutta turvapaikanhakuprosessin aikana huoltaja on syystä tai toisesta poistunut maasta tai esimerkiksi menehtynyt, minkä vuoksi lapsi jää Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa.
Ehdotetussa 6 kohdassa tarkoitetulla alaikäisellä perheenjäsenellä viitattaisiin ulkomaalaislain 37 §:n mukaisesti puolisoon, huoltajaan tai lapseen. Perheenjäsen voisi siten olla alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen henkilön alaikäinen vanhempi tai hänen alaikäinen lapsensa. Muu omainen voisi olla esimerkiksi ilman huoltajaa maassa olevan lapsen tai nuoren alaikäinen sisarus tilanteessa, joissa perheenyhdistämisprosessissa ei ole mukana vanhempia.
Lisäksi ehdotetussa 7 kohdassa säädettäisiin poikkeus kotoutumislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun soveltamisalaan. Ehdotetun 4 kohdan mukaan 3 lukua sekä 69 §:n säännöksiä sovellettaisiin myös edellä kohdissa 1–6 tarkoitettuun henkilöön, joka on saanut Suomen kansalaisuuden. Kyseessä olisi muutos nykytilanteeseen. Muutos koskisi marginaalista ryhmää.
Nykyisin alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren osalta kansalaisuuden saaminen on lain mukaan tarkoittanut sitä, ettei hänellä olisi enää oikeutta kotoutumislaissa säädettyihin palveluihin eikä kunnalla olisi oikeutta saada niiden järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista korvauksia. Tällöin ei aina olisi ollut lapsen edun mukaista hakea lapselle Suomen kansalaisuutta, vaikka kansalaisuuden saaminen muuten olisi lapsen edun mukaista. Nykytilanne on myös johtanut korvausten takaisin perintään tilanteissa, joissa kansalaisuus on haettu, mutta palveluiden tarjoamista on jatkettu. Muutos asettaisi myös yhdenvertaiseen asemaan nuorempana lapsena Suomeen tulleet niiden kanssa, jotka tulevat Suomeen vasta teini-iässä. Kansalaisuuden saamisessa on tiettyjä edellytyksiä, joiden tulee täyttyä, kuten riittävä maassa-asumisaika. Näistä edellytyksistä säädetään kansalaisuuslaissa (359/2003). On syytä huomata, että alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kansalaisuuden saaminen tarkoittaisi sitä, että hänellä olisi jatkossa oikeus 3 luvussa säädettyyn tukeen ja asumiseen, ja hänestä voitaisiin maksaa korvauksia hyvinvointialueille. Kansalaisuuden saaminen kuitenkin tarkoittaisi sitä, että hänelle ei esimerkiksi laadittaisi 2 luvussa tarkoitettua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia tai kotoutumissuunnitelmaa eikä häntä ohjattaisi niiden pohjalta kotoutumislain mukaisiin palveluihin.
3 §. Lain soveltaminen työnhakijaan. Pykälän tarkoituksena on varmistaa kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyys kytkemällä kotoutumisen edistämisen palvelut työvoimapalveluihin niiltä osin kuin kyse olisi työnhakijoista. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän, että tämän lain 12–32 §:ssä kunnan tehtäväksi säädettyjen toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä vastaisi työnhakijoiden osalta työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lain mukainen työvoimaviranomainen ellei tästä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Kyseistä lakia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle käsiteltäväksi samanaikaisesti tämän esityksen kanssa.
Pykälän 1 momentti vastaisi nykytilaa järjestämisvastuiden osalta siten, että voimassa olevan kotoutumislain mukaisesti työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman järjestämisestä vastaa työ- ja elinkeinotoimisto. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen hankkimisesta vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Palveluiden järjestämisvastuu kuitenkin muuttuisi suhteessa nykytilaan siksi, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen myötä julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaisi jatkossa työvoimaviranomainen, joka olisi kunnan tai kuntayhtymän viranomainen. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirto kunnille parantaisi kuntien mahdollisuuksia yhteensovittaa kotoutumispalveluita, työvoimapalveluita, kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita ja muita kunnan peruspalveluita kotoutuja-asiakkaiden ja työnantajien tarpeisiin vastaaviksi kokonaisuuksiksi. Säännös olisi merkittävä myös siksi, että nykytilaa vastaten voidaan arvioida kotoutumispalveluihin osallistuvien olevan pääosin työnhakijaksi ilmoittautuneita maahanmuuttajia. Esityksessä on arvioitu, että vuosittain 8 000 työnhakijalle ja 1 000 muulle maahanmuuttajalle tehtäisiin ensimmäinen kotoutumissuunnitelma. Työvoimapalveluiden rahoitus siirrettäisiin kunnille pääosin valtionosuusjärjestelmän kautta, ja myös työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden ja muiden maahanmuuttajien palvelut rahoitettaisiin, kuten työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettävän. Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirrettäisiin kunnille pääosin peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta vieraskielisyyskriteerillä jaettuna, mutta kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta kotoutumiskoulutuksen rahoitus jyvitettäisiin osaksi kunnalle maksettavaa laskennallista korvausta. Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa tarkoitettu 25 §:n mukainen monikielinen yhteiskuntaorientaatio rahoitettaisiin myös valtionosuuksien ja laskennallisen korvauksen kautta, kuten 60 ja 61 §:ssä ehdotetaan säädettävän.
Pykälän 1 momentista seuraisi, että tässä laissa kunnan vastuulle säädettyjä palveluita voisi järjestää kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säännösten mukaisesti, joihin kotoutumislaissa ehdotetaan monelta osin viitattavan. Kyseisen esityksen mukaan kunta voisi järjestää työvoimapalvelut itse, jos kunnan työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Jos kunnan työvoiman määrä alittaa 20 000 henkilön rajan, kunnan tulisi muodostaa yhden tai useamman muun kunnan kanssa työllisyyden hoidon yhteistoiminta-alue työvoimapalveluiden järjestämiseksi. Tällä tavoin muodostettavalla työllisyysalueella siihen kuuluvien kuntien yhteenlasketun työvoiman määrän tulisi olla vähintään 20 000 henkilöä. Kyseisessä lakiehdotuksessa säädettäisiin kuitenkin myös tilanteesta, jossa tuon yhteistoiminta-alueen vaatimuksista (mukaan lukien 20 000 henkilön työvoiman määrä) voisi poiketa.
Tässä lakiehdotuksessa pyritään välttämään se, että toistettaisiin kussakin pykälässä erikseen, onko kyseessä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vai kunnan muu viranomainen. Selkeyden vuoksi säädetään vain kunnasta, ja silloin, kun kyse on työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan palveluista, kunta tarkoittaa työvoimaviranomaista ja riippuu alueesta, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän viranomainen. Pykälässä ehdotettava ”jollei tästä tai muusta lainsäädännöstä johdu muuta” viittaa siihen, että tiettyjen kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä on säädetty muussa lainsäädännössä.
Muiden kuin työnhakijana olevien maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden osalta kunta päättäisi, mikä kunnan viranomainen vastaisi kotoutumisohjelman järjestämisestä. Tämän kohderyhmän palvelut rahoitettaisiin, kuten luvussa 8 ehdotetaan säädettävän. Kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumisohjelman mukaisia palveluita rahoitettaisiin pääosin osana kunnille maksettavaa laskennallista korvausta. Muiden kuin kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, jotka eivät ole työnhakijoita, palveluiden rahoitus toteutetaan osana peruspalvelujen valtionosuutta, kuten 60 §:ssä ehdotetaan säädettävän.
Pykälän 2 momentin mukaan työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaan 14—24 §:ssä tarkoitettujen palveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa noudatettaisiin kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen säännösten lisäksi julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säännöksiä, ellei tässä tai muussa lainsäädännössä säädetystä muuta johdu. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 4 luvussa säädettävää työnhakijan palveluprosessia ja 5 luvussa säädettävää työnhakuvelvollisuutta sovellettaisiin täten pääsääntöisesti myös kotoutuja-asiakkaisiin, jotka ovat rekisteröityneet työnhakijoiksi. Esimerkiksi tämä kattaa erilaiset aikarajat, joita mainitussa laissa säädetään. Lisäksi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 19 §:ssä säädettäisiin, että kotoutuja-asiakkaiden osalta työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaisesta työnhakuvelvollisuudesta sovittaisiin kotoutumissuunnitelmassa ja 24 §:ssä kotoutumissuunnitelman toteuttamiseen liittyvästä kotoutuja-asiakkaan velvollisuudesta ilmoittaa suunnitelman toteuttamisesta. Säännösten tarkoituksena on selkeyttää näitä kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksia lain tasolla. Päällekkäisten toimenpiteiden välttämiseksi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 14 ja 15 §:ssä säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisten täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta voitaisiin järjestää osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia.
Myös kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen säädökset työttömyysetuudella tuettavasta omaehtoisesta opiskelusta eroaisivat osin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säädöksistä työttömyysetuudella tuettavasta omaehtoisesta opiskelusta. Omaehtoisten opintojen tukemisesta kotoutumislain nojalla säädettäisiin lakiehdotuksen 28–32 §:ssä.
4 §.Lain soveltaminen lapseen. Pykälä sisältäisi säännökset lain soveltamisesta lapseen. Pykälän 1 momentin mukaan sovellettaessa lakia alle 18-vuotiaaseen, olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa olisi sovelletaan, mitä siitä lastensuojelulain (417/2007) 4 §:n 2 momentissa säädetään. Lapsen etu tulisi huomioida läpäisyperiaatteella kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluita suunniteltaessa, järjestettäessä ja toimeenpantaessa. Lapsen edun huomioiminen tulisi olla myös osa ohjausta, tiedotusta, neuvontaa sekä yhteiskuntaan ja sen toimintaan perehdyttämistä.
YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991; jatkossa LOS) 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai ominaisuuksista (LOS artikla 2). Lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (LOS artikla 12).
Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa (LOS artikla 12). Vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään (LOS artikla 30). Lapsella on oikeus koulutuksen ohella myös lepoon, leikkiin ja virkistykseen sekä taide- ja kulttuurielämään tutustumiseen (LOS artikla 31). Erityisesti näiden oikeuksien käytännön toimeenpanon kannalta on tärkeä varmistaa kotoutumisen eri tilanteissa alaikäisten maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistua ja kertoa mielipiteensä esimerkiksi omasta tai perheensä kotoutumissuunnitelmasta.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Velvollisuudesta selvittää ja ottaa huomioon alaikäisen toivomukset ja mielipide hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla säädetään myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 10 §:n 1 momentissa.
Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toteutettaessa tässä laissa säädettyjä palveluja on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Säännöksessä ilmaistaisiin selkeä velvollisuus selvittää ja huomioida lapsen etu ja selvittää lapsen mielipide lapsen iästä riippumatta. Lapsen mielipiteet ja näkemykset otettaisiin huomioon sen mukaan kuin tämän ikä ja kehitystaso edellyttävät. Lapsen mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen tulee tapahtua hänen ymmärtämällään kielellä. Lasta olisi esimerkiksi kuultava, kun hänelle laaditaan monialainen kotoutumissuunnitelma. Lasta olisi kuultava myös esimerkiksi kuntaan ohjaamisessa taikka perheryhmäkotiin, muuhun asuinyksikköön tai perhehoitoon sijoittamisesta päätettäessä.
Lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään esimerkiksi lastensuojelulain 20 §:ssä. Samat periaatteet on hyvä huomioida kotoutumislain mukaisessa lapsen mielipiteen selvittämisessä. Lastensuojelua toteutettaessa on kyseisen lainkohdan mukaan selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Samoin on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukainen valmius itsensä ilmaisemiseen. Käytettävät menetelmät ja välineet sekä lapsen tarvitsema tuki ja apu määräytyvät sen mukaan.
Pienen lapsen ollessa kyseessä voidaan muun muassa havainnoida lapsen käyttäytymistä ja hänen suhdettaan läheisiin ihmisiin. Varsinkin hyvin pienen lapsen toivomuksia ja mielipidettä voidaan selvittää myös välillisesti esimerkiksi lapselle läheisten henkilöiden, päiväkodin henkilöstön tai muiden asiantuntijoiden avulla kuulemalla heitä tai hankkimalla heiltä muuta selvitystä. Kouluikää lähestyvien ja sitä vanhempien lasten mielipiteiden ja toivomusten selvittäminen tapahtuu pääsääntöisesti keskustelemalla ja apuna voidaan käyttää lasten kanssa työskentelyyn erikseen kehitettyjä välineitä. Lapsen mielipidettä selvitettäessä on varmistuttava siitä, että lapsi voi aidosti ja vapaasti ilmaista käsityksensä asiasta. Lapsen täytyy tietää, miksi ja missä asiassa häntä kuullaan sekä mihin tarkoitukseen kuulemisessa kerättyjä tietoja käytetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi niistä tilanteista, joissa lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä. Säännös vastaisi lastensuojelulain 20 §:n 3 momentin säännöstä. Säännöksen tarkoituksena on korostaa mielipiteen selvittämisen pääsääntöisyyttä ja sitä, että se voidaan jättää tekemättä vain poikkeuksellisesti. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Selvittäminen saattaa vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä esimerkiksi silloin, kun lapsen henkinen tila on sellainen, että mielipiteen selvittäminen järkyttäisi häntä tai rasittaisi häntä muuten kohtuuttomasti. Lapsen psyykkinen suojelu menisi tällöin mielipiteen selvittämisen edelle.
5 §.Määritelmät. Tässä pykälässä säädettäisiin lain kannalta keskeisistä määritelmistä. Yhteiskunnallisissa näkemyksissä tapahtuneiden muutosten johdosta työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on laadittu Kotoutumisen sanasto Kotoutumisen sanasto. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:54., joka huomioitaisiin osin myös lain määritelmissä.
Käsite kotoutuminen määriteltäisiin 1 kohdan mukaan maahanmuuttajan yksilöllisenä prosessina, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja jonka aikana maahanmuuttajan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo yhteiskunnassa sekä osallisuus työ- ja elinkeinoelämässä, koulutuksessa, järjestötoiminnassa tai muussa yhteiskunnan toiminnassa syvenee ja monipuolistuu. Käsitteellä korostettaisiin maahanmuuttajan yksilöllistä kotoutumisprossia, ja tunnustettaisiin edelleen sen vuorovaikutteisuus yhteiskunnan kanssa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osalta on syytä huomioida, että perustuslain 6 §:ssä säädetään yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta sekä laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Voimassa olevassa kotoutumislaissa on käytetty käsitettä kotoutuminen tarkoittaen maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen.
Käsite kotoutumisen edistäminen määriteltäisiin 2 kohdan mukaan tarkoittavan kotoutumisen tukemista tarjoamalla maahanmuuttajalle kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa tarkoitettuja palveluja, tukemalla hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja edistämällä yhteiskunnan vastaanottavuutta. Voimassa olevassa kotoutumislaissa kotouttaminen tarkoittaa niitä toimenpiteitä ja palveluita, joilla viranomainen tai muu taho tukee kotoutumista. Termiä kotouttaminen ei suositella käytettäväksi, koska sen voi tulkita niin, että maahanmuuttajalla ei ole aktiivista omaa roolia kotoutumisessa. Kotoutumisen edistäminen painottuu maahanmuuton alkuvaiheeseen, usein kuitenkin Suomessa asumisen ensimmäisiin vuosiin. Kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita järjestäisivät pääasiassa alue- tai paikallistason viranomaiset kuten esimerkiksi kuntien työvoimaviranomaiset ja opetusviranomaiset, hyvinvointialueiden terveys- ja sosiaaliviranomaiset tai Kansaneläkelaitos ja muut toimijat kuten vapaan sivistystyön oppilaitokset ja eri järjestöt. Perustuslain 17 §:n 3 momentti takaa oikeuden Suomessa asuville ryhmille ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Käsitepari kotoutuminen ja yhteiskunnan vastaanottavuus kuvaavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta. Varsinainen kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa suomalaisen yhteiskunnan kanssa, keskeisimmin arkipäivän tilanteissa ja lähiyhteisöissä kuten päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla. Kotoutuminen ja yhteiskunnan vastaanottavuus ovat siis kaksisuuntainen keskinäisen mukautumisen prosessi, jossa yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa. Maahanmuuttajan kotoutuminen on pitkäaikainen prosessi, mutta kyse ei ole pelkästään maahanmuuttajan henkilökohtaisesta kotoutumisprosessista. Kyse on muun muassa uusien valmiuksien ja taitojen hankkimisesta, josta on hyötyä muillekin kuin sille, joka on niitä hankkinut. Esimerkiksi organisaatiot voivat toimintakentästään riippumatta edistää kotoutumista kehittämällä toimintatapojaan maahanmuuttajaväestön tarpeet huomioivaksi.
Kohdan 3 mukaan asettautumisen edistämisellä tarkoitettaisiin toimia, joilla tuetaan erityisesti työ- tai opiskeluperusteisesti kuntaan muuttavan maahanmuuttajan tai hänen puolisonsa tai perheenjäsenensä kotoutumista kunnan kotoutumisohjelman ulkopuolella. Asettautumisen edistäminen olisi osa kotoutumisen edistämistä, joka nostettaisiin selvyyden vuoksi lain tasolle. Asettautumisella viitataan tässä niihin toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat muihin kuin 4 luvun mukaisen kuntaan ohjaamisen kohderyhmään. Näin ollen asettautumista tukevien toimien kohderyhmää ovat erityisesti työn ja opiskelun perusteella kuntaan muuttavat ja heidän perheenjäsenensä. Asettautumista tukevilla toimilla helpotetaan työn tai opintojen perusteella Suomeen muuttaneen maahanmuuttajan Suomeen ja kuntaan asettautumista, esimerkiksi maahanmuuton alkuvaiheessa tarvittavaa asiointia eri viranomaisissa ja antamalla muuta tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja palvelujärjestelmästä. Osassa kaupunkeja palvelut on koottu yhden luukun palvelupisteeksi International House- tai Talent Hub-toiminnan alle.
Asettautumisen edistämisen määritelmän lisäämisellä lakiin ei ole tarkoituksena luoda uusia palveluita, vaan vahvistaa työn ja opiskelun perusteella muuttavien asettautumista tukevien palveluiden huomioimista osana kotoutumisen edistämisen alueellista suunnittelua, yhteensovittamista ja seurantaa. Asettautumisen edistäminen voi muodostua myös kotoutumisen edistämisen palveluista, ja yleisen palvelujärjestelmän palveluita voidaan käyttää asettautumisen edistämisessä siten kuin tarkoituksenmukaiseksi alueella katsotaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asettautumisen edistämisen tehtävää on kuvattu tarkemmin 55 §:n perusteluissa.
Lakiehdotuksen 10 §:n mukaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat avoimia kaikille maahanmuuttajille maahanmuuton syistä riippumatta ja myös esimerkiksi työ- ja opiskeluperusteisesti muuttavat hyötyisivät niiden toiminnasta. Kunnissa ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat tehneet yhteistyötä myös asettautumista edistävien palveluiden, kuten jäljempänä kuvatun Talent Hub-toiminnan kanssa. Yksi tapa järjestää esimerkiksi kielikoulutusta työpaikalla on yrityskohtaisesti räätälöitävä Työpaikkasuomi tai -ruotsi -kielikoulutus. Työn ja perhesiteen kuten puolisona maahan muuttavien osalta asettautumista voivat tukea ja sujuvoittaa työnantajat, kunta, oppilaitokset tai muut palveluntuottajat. Kunnat, joissa asuu vähintään 15 000 vieraskielistä asukasta, ovat voineet hakea valtionavustusta Talent Hub-toiminnan edistämiseksi vuodesta 2020 alkaen. Talent Hubeilla tarkoitetaan alueellisia yhteistyömalleja, jotka tarjoavat asiakaslähtöisiä organisaatiorajat ylittäviä palvelupolkuja mukaan lukien asettautumisen ja kotoutumisen tukeminen.
Kohdan 4 mukaan maahanmuuttajalla tarkoitettaisiin tässä laissa Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla. Kyse olisi maahanmuuttajasta, jolle olisi myönnetty Suomeen ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa, oleskelukortti tai jonka oleskeluoikeus Suomessa olisi rekisteröity. Maahanmuuttaja-käsitteen ulkopuolelle jäisi siten tässä laissa ulkomaalainen, jolle olisi myönnetty viisumi Suomeen tai joka oleskelee Suomessa viisumivapaasti sekä kansainvälistä suojelua hakevat ja ensimmäistä oleskelulupaa hakevat henkilöt ennen oleskeluluvan myöntämistä. Määritelmä vastaa voimassa olevan lain vastaavaa määritelmää.
Kohdan 5 mukaan kotoutuja-asiakkaalla tarkoitettaisiin maahanmuuttajaa, jolla on voimassa oleva kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma. Määritelmä olisi uusi verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin. Kotoutumissuunnitelma määriteltäisiin kohdassa 13 ja monialainen kotoutumissuunnitelma kohdassa 14. Niistä säädettäisiin 16—24 §:ssä. Käsitteen tarkoitus on selkeyttää sitä, mitkä palvelut ovat kotoutuja-asiakkaille, eivät kaikille maahanmuuttajille. Määritelmä olisikin tarpeen, jotta siihen vedoten voitaisiin säätää, ketä jäljempänä tulevat pykälät koskevat.
Kohdan 6 mukaan työnhakijalla tarkoitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua henkilöä.
Kohdan 7 mukaan työttömällä työnhakijalla tarkoitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen työttömän ja työnhakijan määritelmät täyttävää henkilöä.
Kohdan 8 mukaan ihmiskaupan uhrilla tarkoitettaisiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettua henkilöä.
Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettävän kahdenlaisista kotoutumista edistävistä palveluista. Palvelut jaettaisiin terminologisesti kotoutumisohjelmaan sisältyviin ja muihin kotoutumista edistäviin palveluihin. Nämä käsitteet määriteltäisiin alla kohdissa 9-11.
Kohdan 9 mukaan kotoutumisohjelmalla tarkoitettaisiin kunnan järjestämää maahanmuuttajan kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuutta. Kyseessä olisi uusi käsite, josta säädettäisiin tarkemmin lain 13 §:ssä. Kotoutumisohjelma ja sen palveluiden järjestäminen olisi kunnan vastuulla. Kunnan järjestämisvastuusta säädettäisiin tarkemmin lain 3 §:ssä, jonka mukaisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vastaisi kunnan kotoutumisohjelman järjestämisestä työnhakijana olevien henkilöiden osalta, ellei muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Muiden kuin työnhakijana olevien maahanmuuttajien osalta kunta päättäisi, mikä kunnan viranomainen vastaisi kotoutumisohjelman järjestämisestä. Lain 8 §:n mukaisesti kunta voisi järjestää kotoutumisohjelman myös kuntien välisenä yhteistyönä. Kotoutumisen alkuvaihe tarkoittaisi tässä laissa aikaa oleskeluluvan saamisesta kotoutumissuunnitelman keston päättymiseen. Kohdan 1 mukaisesti kotoutuminen itsessään olisi maahanmuuttajan yksilöllinen prosessi, ja täten myös sen kesto voi vaihdella.
Kohdan 10 mukaan kotoutumisohjelmaan sisältyvillä palveluilla tarkoitettaisiin kotoutumisen alkuvaiheen palveluja, joiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajan kotoutumista, työllisyyttä tai yrittäjyyttä, osaamista ja työelämävalmiuksia, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista, terveyttä ja hyvinvointia, arjen kansalaistaitoja sekä osallistumista järjestötoimintaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Kotoutumisohjelmaan sisältyisivät 13 §:ssä tarkemmin kuvatut palvelut. Tavoitteet vastaavat kotoutumislain 1 §:ssä esitettyjä lain tavoitteita. Lisäksi mukana olisi arjen kansalaistaidot, joka on yksi osa kotoutumista sekä osallistuminen järjestötoimintaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, joka on yksi osa osallisuudesta, mutta jota pyritään korostamaan vielä tässä. Koska työllistymisen tukeminen olisi keskeinen osa kotoutumisen edistämistä, myös yhteistyö työnantajien kanssa on keskeistä palveluiden järjestämisessä.
Kohdan 11 mukaan muilla kotoutumista edistävillä palveluilla tarkoitettaisiin kotoutumista edistäviä palveluita, jotka eivät sisälly kotoutumisohjemaan ja joita järjestettäisiin osana työvoimapalveluita, muita kunnallisia peruspalveluita, kansallista koulutusjärjestelmää, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita, Kansaneläkelaitoksen palveluita sekä järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toimintaa. Näitä muita kotoutumista edistäviä palveluita tarjoaisivat siis ainakin kunta, hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos, oppilaitokset sekä erilaiset järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt. Näistä muista kotoutumista edistävistä palveluista säädetään niitä koskevassa erityislainsäädännössä.
Kansallisella koulutusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja korkea-asteen koulutusta.
Kunnallisiin peruspalveluihin sisältyvät kulttuuri-, liikunta-, vapaa-aika- ja nuorisopalvelut. Kansaneläkelaitoksen palveluilla tarkoitetaan erityisesti kuntoutusta sekä etuuksiin liittyvää ohjausta ja neuvontaa.
Kohdassa 12 määriteltäisiin yhteiskuntaorientaatio, jolla tarkoitettaisiin kotoutumisohjelmaan sisältyviä opintoja, jotka vahvistavat kotoutuja-asiakkaan ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja arjen kansalaistaidoista sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista, ja jota järjestetään kotoutuja-asiakkaan omalla tai hyvin tuntemalla kielellä. Käsite ja palvelu olisivat uusia verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin. Yhteiskuntaorientaatio tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan kotoutuja-asiakkaan omalla äidinkielellä tai muulla kielellä, jota hän ymmärtää hyvin. Tarvittaessa esimerkiksi harvinaisen kielen osalta, jos opetusryhmää ei saataisi järjestettyä, voitaisiin hyödyntää tulkkausta tai audio- tai muuta materiaalia itseopiskeluna siten kuin valtioneuvoston asetuksessa tarkemmin säädettäisiin yhteiskuntaorientaation toteutuksesta. Sen tarkoituksena olisi lisätä tietoutta suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen osana toimimisesta. Yhteiskuntaorientaatiosta säädettäisiin tarkemmin 25 §:ssä.
Kohdan 13 mukaan kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin yksilöllistä kotoutumisen edistämiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jossa kunta sopii yhdessä maahanmuuttajan kanssa yksilöllisistä kotoutumista ja työllistymistä edistävistä tavoitteista sekä kotoutumista edistäviin palveluihin tai muuhun kotoutumista edistävään toimintaan osallistumisesta. Lisäksi työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmaan sisällytettäisiin työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työnhakuvelvollisuus, jollei kyseisestä laista muuta johdu. Kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin tarkemmin lain 16 §:ssä sekä sen tavoitteista, sisällöstä ja laatimisesta 18—20 §:ssä ja tarkistamisesta 22 §:ssä. Kotoutumissuunnitelmaa ei tule sekoittaa muihin asiakassuunnitelmiin, kuten hyvinvointialueen laatimiin sosiaalihuollon asiakassuunnitelmiin tai työvoimaviranomaisen laatimiin työllistymissuunnitelmiin. Kotoutumissuunnitelma on työllistymissuunnitelman korvaava suunnitelma siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään. Henkilöllä voi olla samanaikaisesti esimerkiksi kotoutumissuunnitelma sekä sosiaalihuollon asiakassuunnitelma, jos hänellä on tarve molemmille.
Kohdan 14 mukaan monialaisella kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin yksilöllistä kotoutumisen edistämiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jossa kunta sopii yhdessä hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan kanssa yksilöllisistä kotoutumista ja työllistymistä edistävistä tavoitteista sekä kotoutumista edistäviin palveluihin ja muuhun kotoutumista edistävään toimintaan osallistumisesta. Lisäksi työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan sisällytettäisiin työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työnhakuvelvollisuus, jollei kyseisestä laista muuta johdu. Monialaisesta kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin tarkemmin 17 §:ssä. Sen tavoitteista, sisällöstä ja laatimisesta säädettäisiin tarkemmin 18—20 §:ssä ja tarkistamisesta 22 §:ssä. Henkilöllä voisi olla vain 13 kohdassa tarkoitettu kotoutumissuunnitelma tai 14 kohdassa tarkoitettu monialainen kotoutumissuunnitelma. Tarkemmissa säännöksissä kuvattaisiin, milloin tulisi laatia kotoutumissuunnitelma ja milloin monialainen kotoutumissuunnitelma.
Kohdan 15 mukaan palveluntuottajalla tarkoitettaisiin tahoa, joka pääosin hankintasopimuksen tai kunnan päätöksen perusteella tuottaa kunnalle 10 §:ssä tai 13 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja palveluita. Kyseessä voisi olla myös oppilaitos, joka tuottaisi koulutuspalveluita ilman, että kyseessä olisi hankinta tai muu kunnan päätös.
Palveluntuottajalle voitaisiin ulkoistaa kunnan järjestämän yleisen ohjauksen ja neuvonnan sekä kunnan kotoutumisohjelmaan sisältyvien monikielisen yhteiskuntaorientaation, kotoutumiskoulutuksen tai muun koulutuksen ja palveluiden sekä kielitaidon päättötestauksen toteuttaminen. Järjestämisvastuu olisi aina kunnalla, mutta näiden tehtävien osalta kunta voisi ulkoistaa niiden toteutusta.
Palveluntuottaja voisi tarkoittaa järjestöä, yhdistystä, yhteisöä, säätiötä, yksityistä elinkeinonharjoittajaa taikka koulutuksen järjestäjää tai oppilaitosta. On syytä huomata, että erityisesti järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt voivat edistää kotoutumista myös kolmannen sektorin roolissaan ilman kunnan kotoutumisohjelmaan sisältymistä tai tässä tarkoitettua palveluntuottajan roolia.
Kohdan 16 mukaan kuntapaikalla tarkoitettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan 42 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen perustuvaa kunnan ilmoitusta valmiudesta järjestää asunto, vastaanotto ja palvelut sekä ottaa 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettu maahanmuuttaja vastaan 4 luvussa tarkoitetussa kuntaan ohjaamisen menettelyssä. Määritelmän tarkoituksena on selkeyttää kuntaan ohjaamista koskevan menettelyn edellytyksiä.
Kohdan 17 mukaan kuntaan ohjaamisella tarkoitettaisiin menettelyä, jossa 43 §:ssä määritellyllä tavalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön kunnan myöntämälle kuntapaikalle taikka henkilö muuttaa vastaanottokeskuksesta kuntaan vastaanottokeskuksen tukitoimia hyväksi-käyttäen tai itsenäisesti. Käsite korvaisi voimassa olevan kotoutumislain käsitteen kuntaan osoittamisesta. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla kuntaan osoittaminen on menettely, jolla kiintiöpakolaisena Suomeen tuleva osoitetaan kuntaan tai kansainvälisen suojelun hakemuksen perusteella oleskeluluvan saanut henkilö siirtyy vastaanottokeskuksesta kuntaan. Tarkemmin sanottuna kuntaan osoittamisella tarkoitetaan voimassa olevan kotoutumislain mukaan sitä menettelyä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus osoittaa henkilön kuntaan, jonka kanssa kuntapaikkoja koskeva sopimus on tehty. Kuntaan osoittamisen kohderyhmänä on voimassa olevan lain mukaan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut henkilöt, jotka vastaavat tämän lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Käytännössä kuitenkin moni oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija siirtyy kuntaan vastaanottokeskuksen ohjaamana tai itsenäisesti, eikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan sopimuksen ja kuntaan osoittamisen kautta. Tarkoitus on muuttaa kotoutumislain käsitteistö kuvaamaan paremmin käytäntöä. Tällä esityksellä ehdotetaan, että kuntaan osoittamista vastaava kuntapaikalle ohjaaminen kohdistuisi nimenomaan niihin 2 §:n 3 tai 4 momentin mukaisiin henkilöihin, jotka ovat kiintiöpakolaisia tai erityisen haavoittuvassa asemassa ja tarvittaessa myös muihin. Kuntaan ja kuntapaikalle ohjaamisesta säädettäisiin tarkemmin 4 luvussa.
Kohdan 18 mukaan monialaisella yhteistyöllä tarkoitettaisiin eri toimialojen viranomaisten, järjestöjen, yhdistysten, yhteisöjen, säätiöiden, koulutuksen toteuttajien, oppilaitosten, palveluntuottajien ja muiden tahojen yhteistyötä. Viranomaisilla tarkoitettaisiin erityisesti kuntaa, hyvinvointialuetta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ja Kansaneläkelaitosta. On syytä huomata, että oppilaitokset ja järjestöt voivat olla myös palveluntuottajan roolissa siten kuin edellä kohdassa 15 tarkoitetaan. Järjestöillä tarkoitettaisiin muun muassa kansalais- ja työmarkkinajärjestöjä. Yhteisöihin kuuluisivat myös eri uskonnolliset yhteisöt.
Kohdan 19 mukaan hyvillä väestösuhteilla tarkoitettaisiin väestöryhmien välisiä suhteita, jotka perustuvat myönteisiin asenteisiin, toimivaan vuorovaikutukseen, turvallisuuden tunteeseen ja osallistumiseen yhteiskunnassa. Asenteet ja vuorovaikutussuhteet vaikuttavat turvallisuudentunteeseen sekä kykyyn ja haluun osallistua yhteiskuntaan. Edistämällä hyviä väestösuhteita kokonaisvaltaisesti näiden neljän ulottuvuuden, asenteiden, vuorovaikutuksen, osallisuuden ja turvallisuuden kautta, voidaan paremmin vaikuttaa niiden keskinäisiin suhteisiin ja suunnata toimenpiteitä vaikuttavammin. Esimerkiksi syrjimättömyys ja yhdenvertaisuuden toteutuminen ovat avainasemassa osallisuuden tunteen kehittymisessä.
6 §.Tulkitseminen ja kääntäminen. Pykälässä säädettäisiin viranomaisen velvollisuudesta huolehtia asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä. Säännös olisi informatiivinen ja sen soveltaminen vastaisi tarkoitukseltaan voimassaolevan kotoutumislain mukaista sääntelyä, joka on epätarkoituksenmukaisen yksityiskohtaista. Pääsääntönä on viitata hallinnon yleislakeihin. Ehdotetun 1 momentin mukaan viranomaisen velvollisuudesta huolehtia asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä säädetään hallintolain 26 §:ssä. Viranomaisella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä erityisesti kuntaa ja hyvinvointialuetta, mutta myös muita viranomaisia, kuten Kansaneläkelaitosta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kielestä ja mahdollisuudesta tulkitsemiseen säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 5 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin, milloin maahanmuuttajalla olisi oikeus käyttää tulkkia tämän lain tarkoittamien toimenpiteiden ja palvelujen yhteydessä. Jos maahanmuuttaja ei osaa suomen tai ruotsin kieltä, hän tarvitsee monissa asioissa avukseen ammattitaitoista tulkkia. Näistä asioista esimerkkeinä voidaan mainita terveydenhuollon palvelut, sosiaalipalvelut ja lastensuojelu. Erityisesti olisi huolehdittava siitä, etteivät lapset joudu toimimaan tulkkeina vanhemmilleen. Tulkitsemisen voisi suorittaa muukin kuin tulkin tutkinnon tai vastaavat kelpoisuusvaatimukset muutoin täyttävä henkilö. Viranomaisen tulee kuitenkin mahdollisuuksien mukaan varmistaa tulkkauksen laadukkuus ja ensisijaisesti olisi käytettävä kaikkien osapuolten silmissä puolueetonta ja asiansa osaavaa ammattitulkkia.
Viranomainen voisi asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi huolehtia mahdollisuuksien mukaan tulkitsemisesta tai kääntämisestä muussakin asiassa, erityisesti, jos kyseessä olisi asianosainen, joka tarvitsee erityisiä toimenpiteitä. Ohjauksessa, neuvonnassa ja muissa asiakaskontakteissa on harkittava, milloin tulkin käyttö on aiheellista asian molemminpuolisen ymmärtämisen sekä asiakkaan tai viranomaisen oikeusturvan kannalta. Lasten, nuorten ja perheiden asioissa tehdään usein kauaskantoisia ratkaisuja, joten tulkin käyttöä on erityisesti syytä harkita. Hallintolain yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan asianosaisaloitteisessa asiassa maksuttoman tulkitsemis- ja käännösavun saamisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kysymys on henkilön perustoimeentuloa koskevasta asiasta.
Hallintolain 26 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä; tai asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Voimassa olevan kotoutumislain 1 momentti sisältää vastaavat säännökset.
Hallintolain 26 §:n mukainen velvollisuus tulkita tai kääntää koskee myös maahanmuuttajien käyttämiä kieliä. Hallintolaissa ei ole kyse virallisesta tulkkauksesta. Siinä käytetyt termit tulkitseminen ja kääntäminen viittaavat asioiden joustavaan hoitoon. Viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta itse tai turvautua ulkopuoliseen apuun. Tulkitseminen ja kääntäminen eivät edellytä, että ne suoritetaan asianomaisen äidinkielellä. Ne voidaan tehdä kielellä, jota asianomaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Erityisesti harvinaisille tai vähän esiintyville kielille ei tulkkeja ole vaikeuksitta saatavilla kaikkialla Suomessa. Tulkkaus ei edellyttäisi sitä, että tulkki olisi samassa tilassa asianosaisen kanssa, vaan tarpeen mukaan voitaisiin käyttää myös etätulkkausta puhelimen tai videon välityksellä. Etätulkkauksella saavutetaan säästöjä matkakustannuksissa ja matkustamiseen kuluvassa ajassa. Myös anonyymi puhelintulkkaus voi olla hyvä vaihtoehto arkaluontoisia asioita käsiteltäessä. Etätulkkausta käytettäessä on kuitenkin huolehdittava tulkkauksen riittävästä laadukkuudesta sekä teknisten ratkaisujen laadusta ja tietoturvallisuudesta.
Hallintolain 26 §:n 2 momentin mukaan asia voitaisiin tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota maahanmuuttajan voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Tarkoituksena on edistää asioiden joustavaa hoitoa, kuitenkin siten, että maahanmuuttajan oikeusturvasta huolehdittaisiin asianmukaisesti ja turvattaisiin perustuslain 21 §:n mukaisesti asioiden asianmukainen käsittely. Voimassa olevan kotoutumislain 5 §:n 2 momentti sisältää vastaavat säännökset.
7 §.Oikeus työttömyysetuuteen ja toimeentulotukeen. Ehdotetun pykälän mukaan maahanmuuttajan oikeudesta saada työttömyysetuutta säädetään työttömyysturvalaissa (1290/2002) ja oikeudesta saada toimeentulotukea säädetään toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997).
Ehdotettu säännös olisi informatiivinen eikä maahanmuuttajalla olisi ehdotetun pykälän perusteella oikeutta toimeentulotukeen tai työttömyysetuuteen eli työttömyyskassan maksamaan ansiopäivärahaan taikka Kansaneläkelaitoksen maksamaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Etuuksien saamisen edellytykset ratkaistaisiin työttömyysturvalain ja toimeentulotuesta annetun lain perusteella.
8 §.Kuntien yhteistyö. Kunnalle tässä laissa säädetyt tehtävät voitaisiin toteuttaa kuntalain (410/2025) mukaisesti mainitun lain 49 §:ssä tarkoitettuna kuntien välisenä yhteistyönä. Tässä laissa ei tarvitse toistaa kuntalain säännöstä, sillä se soveltuu suoraan.
Tässä laissa esitetään kuitenkin, että tässä laissa kunnalle säädetyt tehtävät voitaisiin toteuttaa myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetun työvoimaviranomaisen toimesta. Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa kunnille erilaiset yhteistyömallit, sillä eri kuntien tilanne vaihtelee merkittävästi niin väestömäärän kuin maahanmuuttaja- ja kotoutuja-asiakkaiden lukumäärän ja palvelutarpeen suhteen. Erityisesti pienen kunnan voisi olla haastavaa järjestää esimerkiksi yhteiskuntaorientaatiota tai kotoutumiskoulutusta, mikäli kunnassa asuisi vain yksittäisiä kotoutuja-asiakkaita, jolloin voisi olla kannattavampaa hankkia tai järjestää koulutus yhteistyössä muiden kuntien kanssa joko alueellisena, useamman alueen yhteisenä tai valtakunnallisena toteutuksena. Kuntalain 49 § sisältää muun muassa kuntayhtymät yhteistyön muotona. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa puolestaan säädettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaavasta työvoimaviranomaisesta, joka tarkoittaa kunnan tai kuntayhtymän viranomaista. Kuntien välisillä yhteistyömalleilla voitaisiin edistää myös sitä, että palveluita olisi saatavilla ilman pitkiä odotusaikoja ja sitä, että niitä voitaisiin räätälöidä eri kohderyhmille. Kuntien on esimerkiksi mahdollista tehdä yhteistyötä, jolla saadaan järjestettyä ylialueellisia tai valtakunnallisia ruotsinkielisiä palveluita nykyistä paremmin.
Koska lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentissa säädettäisiin palveluiden järjestämisestä ja toteuttamisesta työnhakijoiden osalta, koskisi tämä pykälä muiden kuin työnhakijaksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden palveluiden toteuttamista. On syytä huomata, että kunta itse päättäisi oman hallinnollisen rakenteensa huomioiden sen, miten erityisesti muiden kuin työnhakijana olevien henkilöiden kotoutumispalvelut kunnassa organisoitaisiin. Kun kunta olisi määritellyt, minkä kunnan viranomaisen alaisuudessa kunnan kotoutumisen edistämisen palvelut olisivat, sen tulisi ilmoittaa siitä viestinnässään tavoilla, jotka edistäisivät kotoutuja-asiakkaiden hakeutumista ja ohjautumista palveluihin ja palveluiden tunnistettavuutta myös yhteistyötahoille.
Tässä lakiehdotuksessa pyritään välttämään se, että toistettaisiin kussakin pykälässä erikseen, onko kyseessä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vai voiko kyseessä olla myös muu kunnan viranomainen. Selkeyden vuoksi säädetään vain kunnasta, ja silloin, kun kyse on tämän lakiehdotuksen 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan palveluista, kunta tarkoittaa työvoimapalveluviranomaista ja riippuu alueesta, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän viranomainen.
9 §. Yhteydenotto kotoutumista edistävien palveluiden tarpeen arvioimiseksi. Esitetään, että jos viranomainen on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jolla arvioidaan olevan tarve tässä laissa tarkoitetuille kotoutumista edistäville palveluille ja jonka ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta, viranomaisen on ohjattava henkilö kotoutumista edistävien palveluiden piiriin tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnan kotoutumista edistävistä palveluista vastaavaan viranomaiseen, jotta kotoutumista edistävien palveluiden tarve arvioitaisiin. Viranomainen voi tarkoittaa esimerkiksi hyvinvointialuetta, kunnan muuta viranomaista, Kansaneläkelaitosta tai poliisia taikka niiden palveluksessa olevaa virkailijaa. Myös alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten sosiaalihuoltolain 40 §:ssä, on omia ohjauspykäliä.
Yhteydenoton olisi sisällettävä maahanmuuttajan yksilöinti- ja yhteystiedot. Nämä tiedot ovat välttämättömiä kunnalle, jotta se saa tavoitettua maahanmuuttajan 14 §:ssä tarkoitettuun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin. Yksilöintitiedot tarkoittavat esimerkiksi nimeä ja henkilötunnusta ja yhteystiedot osoitetta, puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan olisi nimettävä yhteydenoton vastaanottava taho, otettava sille osoitettu yhteydenotto käsittelyyn viivytyksettä sekä käynnistettävä 2 luvussa tarkoitetut toimenpiteet tarpeen mukaisesti.
Esityksen tavoitteena on saada kunnan kotoutumispalveluihin tavoitettua erityisesti niitä maahanmuuttajia, joilla olisi kotoutumispalveluiden tarve. Jäljempänä lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinneista, joihin maahanmuuttaja, johon sovelletaan tätä lakia, ohjattaisiin. Arvioinnin pohjalta hänelle voitaisiin laatia kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma. Lakiehdotuksen 9 luvussa säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä ja kunnan tiedonsaantioikeuksista, joiden kautta kunta saisi tiedon näistä henkilöistä. Näiden kohderyhmien lisäksi myös muille maahanmuuttajille voitaisiin maahanmuuton alkuvaiheessa tehdä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi sekä kotoutumissuunnitelma, jos hänellä on sille tarvetta.
Pykälässä ehdotettava yhteydenotto koskisi erityisesti tilanteita, joissa viranomainen arvioi, että maahanmuuttajan mahdollisuus edistää omaa tai perheensä hyvinvointia on vaarantunut kotoutumiseen liittyvien puutteiden vuoksi ja että henkilön tilannetta voitaisiin parantaa tämän lain mukaisilla kotoutumisen edistämisen palveluilla. Salassapitosäännöksistä poikkeaminen on tarpeen, sillä viranomainen on voinut saada tiedon henkilöstä omassa toiminnassaan, eikä ilman tällaista säännöstä voisi antaa kunnalle kyseisen henkilön tietoja. Esityksen tavoitteena on tavoittaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia, kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jääneitä maahanmuuttajia ja myös muun muassa ehkäistä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Mikäli viranomainen saisi tiedon tällaisesta tilanteesta, hän voisi ilmoittaa kunnalle, joka tavoittaisi henkilön kotoutumista edistäviin palveluihin.
Kunnan vastuulla olevien kotoutumista edistävien palveluiden lisäksi on tärkeää, että tarvittaessa asiakkaan tuen arvetta arvioidaan monialaisesti. Yhteydenotto ei voi korvata sosiaalihuoltolain 35 §:ssä säädettyä yhteydenottoa tuen tarpeen arvioimiseksi. Sosiaalihuoltolain 35 §:n mukaisesti esimerkiksi, jos opetustoimen, liikuntatoimen, lasten päivähoidon, työ- ja elinkeinoviranomaisen tai Kansaneläkelaitoksen palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. Alaikäisten lasten osalta on huomioitava sosiaalihuoltolain 35 §:n velvoitteen ohella myös lastensuojelulain 25 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus, mikäli lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Yhteydenoton käsittelyssä on varmistettava, että asiakkaan tuen tarvetta selvitetään tarpeen mukaan monialaisesti, eikä tuen saanti esimerkiksi sosiaalihuollosta tarpeettomasti viivästy.
2 luku Kotoutumista edistävät palvelut
Luvussa säädettäisiin voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti kotoutumista edistävistä palveluista, niihin liittyvistä viranomaisvastuista ja maahanmuuttajan velvollisuuksista. Kotoutumista edistävien palveluiden riittävän ja tarvelähtöisen tarjonnan ohella maahanmuuttajan oma aktiivisuus olisi keskeistä ja palveluiden keskeisenä lähtökohtana olisi maahanmuuttajan oman toimijuuden vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.
Luvussa säädettäisiin matalan kynnyksen ohjauksesta ja neuvonnasta sekä siitä, mitä kotoutumista edistävät palvelut ovat. Lisäksi luvussa säädettäisiin uudesta kunnan kotoutumisohjelmasta ja siihen sisältyvistä palveluista. Kunnan roolilla kotoutumisohjelman järjestäjänä tavoiteltaisiin kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyyden vahvistamista tilanteessa, jossa työvoimapalveluiden järjestämisvastuusta annetun lakiehdotuksen myötä julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyisi työvoimaviranomaiselle, joka olisi kunnan tai kuntayhtymän viranomainen. Esityksen tavoitteena olisi vahvistaa kunnan mahdollisuuksia yhteensovittaa kotoutumispalveluita, työvoimapalveluita, kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita ja kunnan muita peruspalveluita sekä työnhakijaksi rekisteröityneiden että työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Työllistymisen ja osaamisen kehittämisen palveluiden voidaan nykytilaa vastaten arvioida olevan keskeisiä kotoutumisen edistämisen alkuvaiheessa pääosalle niistä maahanmuuttajista, jotka osallistuvat kotoutumispalveluihin. Lisäksi kotoutumisohjelmaan sisältyvillä toimenpiteillä, neuvonnalla ja ohjauksella varmistettaisiin myös tarvelähtöinen ohjautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Voimassa olevan kotoutumislain alkukartoitus korvattaisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnilla sekä sen monialaisella toteutuksella. Myös kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin monialainen toteutus. Voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti säädettäisiin myös perheen kotoutumissuunnitelmasta, mutta erillisestä alaikäisen kotoutumissuunnitelmasta luovuttaisiin, sillä sen nykyiselle kohderyhmälle tehtäisiin monialainen kotoutumissuunnitelma. Luvussa säädettäisiin myös kotoutumiskoulutuksesta, työttömyysetuudella tuettavista omaehtoisista opinnoista sekä lakiin uutena sisällytettäväksi esitettävästä monikielisestä yhteiskuntaorientaatiosta. Säädettäväksi esitettävillä palveluilla vastattaisiin hyvin heterogeenisen maahanmuuttajaryhmän tarpeisiin, minkä vuoksi säädöksissä korostuisi monialainen yhteistyö ja eri palveluiden yhteensovittaminen. Palveluilla edistettäisiin työllisyyttä ja osallisuutta, ja palveluiden työelämälähtöisyys ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisivatkin keskeisiä palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.
On syytä huomioida, että kunnalla olisi tässä luvussa säädettyjen palveluiden osalta järjestämisvastuu, mutta sen olisi mahdollista sopia palveluiden toteuttamisesta myös palveluntuottajan kanssa 10 §:ssä tarkoitetun ohjauksen ja neuvonnan, 25 §:ssä tarkoitetun yhteiskuntaorientaation sekä 26 §:ssä tarkoitetun kotoutumiskoulutuksen osalta.
10 §.Ohjaus ja neuvonta. Pykälässä säädettäisiin erityisesti kotoutumisen alkuvaihetta tukevasta yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Säännös vastaisi pääosin sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta sillä tarkennettaisiin kunnan vastuuta varmistaa matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan saatavuus kunnassa tunnistettua tarvetta vastaavasti kotoutumislain varsinaista soveltamisalaa laajemmalle kohderyhmälle. Myös neuvonnan sisältöjä avattaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin tuoden esiin yleisneuvonnan laaja-alaisuutta.
Lisäksi pykälässä täsmennettäisiin ohjauksen ja neuvonnan kohderyhmää siten, että tarvittavaa neuvontaa tulisi olla saatavissa riippumatta maahanmuuton syystä, työmarkkina-asemasta tai Suomessa asutun ajan kestosta. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että tarvittavaa neuvontaa asettautumisen ja kotoutumisen tueksi sekä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä olisi tarjolla myös esimerkiksi työn tai perhesuhteiden vuoksi Suomeen muuttaneille, joilla saattaa etenkin maahantulon alkuvaiheessa olla samankaltaisia tiedon- ja palvelutarpeita kuin kotoutumislain soveltamisalan pääasiallisiin kohderyhmiin kuuluvilla. Matalan kynnyksen neuvonnan ja ohjauksen saatavuutta parantamalla voitaisiin myös osaltaan ennalta ehkäistä esimerkiksi työperusteisen hyväksikäytön ilmenemistä, kun tietoa, neuvontaa ja ohjausta olisi tarjolla riippumatta maahantulon syystä ja mahdollisuuksien mukaan myös monikielisesti. Ohjauksella ja neuvonnalla edistettäisiin myös maahanmuuttajien ohjaamista tarvetta vastaavasti osaamisen ja kotoutumisen palvelutarvearvioon sekä kotoutumista edistäviin ja muihin palveluihin.
Vaikka pykälässä säädettäisiin erityisesti kunnan vastuulla olevasta matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä, koskisi yleinen ohjaus- ja neuvontavelvoite hallintolain mukaisesti kaikkia viranomaisia. Hallintolain mukaisesti myös muilla kuin kunnan viranomaisella olisi velvollisuus antaa neuvontaa vastuualueensa palveluista ja tarvittaessa ohjata maahanmuuttaja eteenpäin muiden viranomaisten palveluihin. Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa ei kuitenkaan erikseen säädettäisi tästä velvollisuudesta, sillä yleislaki soveltuu myös muihin kotoutumista edistäviin viranomaisiin, kuten hyvinvointialueisiin, Maahanmuuttovirastoon, Kansaneläkelaitokseen ja Digi- ja väestötietovirastoon. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää, että kukin maahanmuuttajille neuvontaa antava viranomaistaho pyrkii jatkuvasti kehittämään vastuualueellaan olevista palveluista annettavaa neuvontaa huomioiden myös maahanmuuttajien tarpeet. Kotoutumislaissa ehdotetaan säädettäväksi lähinnä kunnan ohjausvelvoitteista selkeyden vuoksi. Esimerkiksi ohjausta ja neuvontaa antaessaan tai osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin perusteella kunnan olisi ohjattava henkilö tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden järjestämisessä olisi myös mahdollista tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi sopimalla asettautumiseen ja kotoutumisen alkuvaiheeseen usein liittyvien neuvontapalveluiden keskittämisestä yhteiseen palvelupisteeseen International House -konseptin mukaisesti tai etäyhteyksin toteutettavasta neuvontayhteistyöstä.
Hallintolaissa säädetään viranomaisten yleisistä velvoitteista ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä. Hallintolain mukaan viranomaisten toiminnan lähtökohtana tulisi olla hyvä hallintotapa kaikkien asiakkaiden, myös maahanmuuttajien asioiden hoitamisessa. Hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, lain 8 §:n 2 momentin mukaan sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Ohjaus- ja neuvontavelvollisuus koskee myös turvapaikanhakija-asiakkaita. Niin kunnan kuin muidenkin viranomaisten tulee kyetä ohjaamaan asiakas tarvittaessa vastaanottolain mukaisiin palveluihin. Neuvonta liittyy myös hallintolain 7 §:ssä säädettyyn palveluperiaatteeseen, jonka mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluja.
Pykälällä olisi liittymäkohta lakiehdotukseen työvoimapalveluiden järjestämisestä, jossa säädettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä ja kuntien yhteistyöstä sekä työvoimapalveluihin liittyvistä tieto- ja neuvontapalveluista sekä esitykseen laiksi työllistymistä edistäväksi monialaiseksi yhteistoiminnaksi, jossa säädettäisiin työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallin järjestämisestä sekä nuorten monialaisen matalan kynnyksen tuen tarjoamisesta. Tämän lakiehdotuksen mukaiset matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan toimipisteet ja palvelumallit voisivat soveltuvin osin toimia yhteistyössä tai yhteensovitettuina edellä mainittujen palveluiden kanssa huomioiden kuitenkin saavutettavuus eri maahanmuuttajaryhmille.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan vastuusta järjestää yleistä neuvontaa ja ohjausta. Säännöksellä korostettaisiin erityisesti kunnan roolia kotoutumiseen liittyvän ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä kunnalle esitetyn kotoutumisen edistämisen kokonaisvastuun mukaisesti. Tarjolla olevan matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan kautta kunnalla olisi myös mahdollisuus tavoittaa nykyistä kattavammin alueellaan asuvia maahanmuuttajia ja tätä kautta myös edistää maahanmuuttajien ohjautumista tarvittaessa kotoutumista edistäviin ja muihin palveluihin. Kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin ohjautumista edistäisi ohjauksen ja neuvonnan tiivis yhteistyö kunnan kotoutumispalveluiden tai työvoimapalveluiden kanssa.
Ohjauksen ja neuvonnan saatavuuden parantamiseksi kunnalle säädettäisiin vastuu siitä, että henkilökohtaista yleistä ohjausta ja neuvontaa on saatavilla kunnan alueella siten kuin alueen palvelutarve edellyttää. Matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa voitaisiin tarjota erillisessä palvelupisteessä tai osana muita kunnan palveluita, esimerkiksi muun yleisneuvonnan yhteydessä. Kunnat voisivat sopia myös erilaisin yhteistyöjärjestelyin ohjauksen ja neuvonnan tarjoamisesta yksittäistä kuntaa laajemmalla alueella. Koska monessa kunnassa toimii vakiintuneita ohjauksen ja neuvonnan toimipisteitä ja palvelumalleja, säännöksellä mahdollistettaisiin kunnille sekä muille toimijoille alueen kuntien ja maahanmuuttajien tarpeisiin joustavasti vastaavien mallien luominen. Henkilökohtaisen, kasvokkain tapahtuvan palvelun lisäksi ohjauksessa ja neuvonnassa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi ryhmämuotoista neuvontaa, monikanavaisuutta sekä erilaisia kiertäviä ja verkostomaisia toteutusmalleja. Neuvonnan tarjoamisessa voitaisiin myös hyödyntää esimerkiksi järjestöjen ja yhdistysten osaamista ja eri kieli- ja kohderyhmien tuntemusta. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden organisoimisessa ja palveluiden tarjoamisessa tulisi huomioida maahanmuuttajien tarpeet, muun muassa matalan kynnyksen periaate, monikielisyys ja yhteistyö muiden viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa.
Momentissa esitetyn mukaisesti ohjaus ja neuvonta olisi julkinen hallintotehtävä, mutta kunta voisi sen toteuttamisessa hyödyntää palveluntuottajaa. Hyödyntäessään tehtävässä palveluntuottajaa kunnan vastuulla olisi varmistaa ja seurata säännöllisesti maahanmuuttajille tarjottavan ohjauksen ja neuvonnan laatua ja saavutettavuutta eri maahanmuuttajaryhmille. Palveluntuottajana voisi toimia esimerkiksi järjestö, yhdistys tai yhteisö, joka kunnan kanssa sopien tuottaisi ohjausta ja neuvontaa. Kunta voisi myös 8 §:ssä säädetyllä tavalla toteuttaa tehtävää yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle käsitellään tarkemmin luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Ohjausta ja neuvontaa vahvistaisi viranomaisten välinen, verkostomainen yhteistyö. Esimerkkinä palvelujen yhteensovittamisesta voidaan mainita alle 30-vuotiaiden nuorten monialainen Ohjaamo-toimintamalli, jolla edistetään nuorten elämänhallintaa sekä kouluttautumista ja työllistymistä eri hallinnonalojen viranomaisten sekä kolmannen ja yksityisen sektorin yhteistyössä. Ohjaamoiden asiakkaina on myös maahanmuuttajanuoria ja monet maahanmuuttajanuoret hyötyvät Ohjaamoiden kokonaisvaltaisesta toimintamallista. Ohjaamo-toiminnassa monialaisuus perustuu eri tahojen sopimukselliseen yhteistyöhön, jolloin toimintaan osallistuvat tahot sijoittavat työntekijöitään yhteiseen toimipisteeseen vastaten kyseenomaisten henkilöiden palkkauskustannuksista. Työllistymistä edistävän monialaisen yhteistoiminnan lakiehdotuksessa säädettäisiin jatkossa nuorten monialaisen matalan kynnyksen tuen tarjoamisesta. Myös ohjaus- ja neuvontapalveluiden toteuttamisessa voitaisiin hyötyä vastaavasta monialaisesta synergiasta, jolla vastattaisiin asiakaslähtöisesti neuvonnan tarpeisiin.
Ohjauksen ja neuvonnan sisältöjä määriteltäisiin pykälän 2 momentissa. Kunta antaisi tarvittaessa maahanmuuttajille tietoa, neuvontaa ja ohjausta suomalaisesta yhteiskunnasta, palvelu- ja koulutusjärjestelmästä, työelämästä sekä maahanmuuttajan oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että eri syistä maahan muuttaneilla on yhdenvertainen mahdollisuus saada tietoa ja neuvontaa vähintään keskeisimmistä asettautumiseen, kotoutumiseen ja suomalaiseen työelämään liittyvistä aihealueista. Ohjauksessa ja neuvonnassa huomioitaisiin myös kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen tarjoama toiminta.
Lisäksi momentissa esitetään, että kunnan olisi tarvittaessa ohjattava maahanmuuttaja osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin, kunnan, hyvinvointialueen, muun viranomaisen, oppilaitoksen, korkeakoulun, järjestön, yhdistyksen, yhteisön tai muun kotoutumista edistävän toimijan kotoutumista tai asettautumista edistävään palveluun tai toimintaan. Ohjaus- ja neuvontapalvelu voisi esimerkiksi ohjata työn tai opiskelun vuoksi paikkakunnalle muuttaneita kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten esimerkiksi erilaisille osa-aikaisille kielikursseille tai järjestö- ja vapaa-ajan toimintaan. Tämä koskisi erityisesti tilanteita, joissa maahanmuuttajalle ei laadittaisi kotoutumissuunnitelmaa, joissa näihin palveluihin osallistumisesta voitaisiin sopia tai jos maahanmuuttajan asioimistarve koskee toisen viranomaisen neuvontavastuulla olevaa asiaa.
Valtioneuvoston kansalliskielistrategiaa koskevan periaatepäätöksen mukaan Suomeen asettuville ulkomaalaisille tulee antaa kotoutumislain mukaisissa palveluissa järjestelmällisesti tietoa Suomen kaksikielisyydestä ja suomen- ja ruotsin kielen kurssitarjonnasta sekä kaksikielisyyden merkityksestä työmarkkinoilla. Ohjauksella ja neuvonnalla turvattaisiin, että maahanmuuttajat saisivat asianmukaista neuvontaa tämän lain 2 luvun mukaisista kotoutumista edistävistä palveluista ja työelämästä. Suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää sekä maahanmuuttajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tieto edistää maahanmuuttajan mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan ja työelämän toimintaan sekä vahvistaa omatoimisuutta. Ohjauksella ja neuvonnalla edistettäisiin ohjautumista tarpeita vastaaviin palveluihin sekä ennaltaehkäistäisiin kielteisiä ilmiöitä, jotka liittyvät esimerkiksi kielitaidottomuuteen ja yhteiskunnan ja työelämän heikkoon tuntemukseen.
11 §. Perustieto suomalaisesta yhteiskunnasta.Pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajille annettavasta suomalaista yhteiskuntaa koskevasta perustiedosta voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti. Perustieto olisi maahanmuuttajille tarjottavan neuvonnan ensivaihe ja sen avulla maahanmuuttajat saisivat heti Suomeen muuton alkuvaiheessa tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Pykälän 1 momentin mukaisesti tietoa jakaisivat ensisijaisesti Suomen edustustot ulkomailla, Maahanmuuttovirasto ja Digi- ja väestötietovirasto oleskelulupapäätöksen tiedoksiannon, oleskeluoikeuden rekisteröinnin, oleskelukortin myöntämisen tai kotikunta- ja väestörekisteröinnin yhteydessä. Näillä viranomaisilla olisi velvollisuus jakaa vähintään linkki perustietosisältöön. Tämä tehostaisi jakelua ja lisäisi todennäköisyyttä, että tieto tavoittaisi suuremman osan maahanmuuttajista. Perustieto sisältäisi nykytilaa vastaavasti tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä. Perustietoa tarjotaan useilla kielillä. Tieto annettaisiin maahanmuuttajalle sillä kielellä, jota hän parhaiten ymmärtää.
Pykälän 2 momentin mukaisesti kukin viranomainen vastaisi oman toimialansa osalta perustietosisällön tuottamisesta sekä päivittämisestä. Sisällön tuottamisesta ja päivityksestä vastaavia viranomaisia olisivat muun muassa ulkoministeriö, ympäristöministeriö, Maahanmuuttovirasto, Kansaneläkelaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opetushallitus, Digi- ja väestötietovirasto, poliisi sekä muutama edustaja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, kunnista ja jatkossa myös hyvinvointialueilta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi perustietoaineiston yhteensovittamisesta, käännösten ajantasaisuudesta ja jakelusta viranomaisten käyttöön. Perustietoa ja sen tarjoamisen muotoja uudistettaisiin ja kehitettäisiin siten, että varmistettaisiin tiedon saavutettavuus huomioiden myös haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeita, monipuolisuus, laaja-alaisuus ja ajantasaisuus.
Perustiedon lisäksi monikielistä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä sekä eri viranomaisten palveluista on tarjolla verkkopohjaisesti esimerkiksi infoFinland.fi-sivuston kautta ja eri viranomaiset, kunnat ja järjestöt ovat tuottaneet runsaasti monikielistä materiaalia eri tilanteisiin. Monikielisyyden ja selkokielen käytön lisääminen erityisesti viranomaisviestinnässä edistäisi maahanmuuttajien mahdollisuutta toimia aktiivisesti osana yhteiskuntaa ja vahvistaisi luotettavan tiedon saavutettavuutta.
12 §.Kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kotoutumista edistävistä palveluista. Pykälän tarkoituksena olisi kuvata, että kotoutumista edistäviä palveluita on kahdenlaisia. Ensinnäkin kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään osana 13 §:ssä tarkoitettua kunnan kotoutumisohjelmaa. Muut kotoutumista edistävät palvelut ovat yleisen palvelujärjestelmän palveluita eli työvoimapalveluita, kunnan peruspalveluita (mukaan lukien kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan palveluita), kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita, Kansaneläkelaitoksen palveluita taikka järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toimintaa. Kansallisella koulutusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja korkea-asteen koulutusta. Käsitteet on määritelty 5 §:ssä tarkemmin.
On syytä huomioida, että Helsingin kaupunki ei kuulu hyvinvointialueeseen. Ehdotetun 99 §:n mukaan, mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Täten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen osalta tarkoitetaan myös Helsingin kaupunkia. Vastaava soveltuu myös jäljempänä laissa niihin pykäliin, joissa säädetään hyvinvointialueista. Myöskään Ahvenmaan maakunnassa ei ole hyvinvointialueita. Ahvenanmaalla on oma maakuntalakinsa kotoutumisen edistämisestä. Kun kotoutumislaissa viitataan valtakunnan viranomaisiin, Ahvenanmaan lainsäädäntö määrittelee, mikä viranomainen tai viranomaiset Ahvenanmaalla vastaavat vastaavista tehtävistä. Kotoutumislaissa Ahvenanmaan maakunnan osalta keskeisiä ovat 8 luvun säännökset, joilla säädetään korvauksista myös Ahvenanmaan kunnille ja muille viranomaisille. Myös 4 luvun säännökset kuntaan ohjaamisesta ja 9 luvun säännökset tietojen saannista ovat keskeisiä Ahvenanmaan kannalta.
13 §.Kunnan kotoutumisohjelman sisältö. Pykälässä säädettäisiin kunnan kotoutumisohjelman sisällöstä. Kotoutumisohjelma olisi uusi elementti kotoutumisen edistämisessä. Kotoutumisohjelman tarkoituksena on selkeyttää kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuutta maahanmuuttajalle sekä kotoutumisen toimijoille. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa kotoutumista edistävien palveluiden yhdenmukainen tarjoaminen Suomessa. Kotoutumisohjelma ei vastaisi voimassa olevan kotoutumislain 32 §:n mukaista kunnan kotouttamisohjelmaa, joka on kotoutumisen edistämisen suunnittelua koskeva asiakirja. Kotoutumisohjelman tarkoitus olisi muodostaa yksittäisistä palveluista selkeä ja tarvelähtöinen kokonaisuus. Kotoutumisohjelma olisi palvelukokonaisuus, josta kunta yhdessä maahanmuuttajan kanssa 16 §:n mukaisessa kotoutumissuunnitelmaa tai sen 17 §:ssä tarkoitettua monialaista toteutusta laadittaessa valitsisivat maahanmuuttajan yksilöllistä tarvetta ja kotoutumisen tavoitteita vastaavat toimenpiteet ja palvelut. Kotoutumisohjelma eräänlaisena palvelutarjottimena selkeyttäisi kotoutumisen edistämisen tavoitteita sekä kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palveluiden tarjontaa ja merkitystä myös kohderyhmille. Kotoutumisohjelman viestinnässä kunnan tulisikin kiinnittää huomiota kokonaisuuden saavutettavuuteen ja kohderyhmien osallisuuteen. Kotoutumisohjelmassa tulisi myös huomioida ja tehdä näkyväksi kotoutumista edistävä palvelutarjonta ja muu toiminta molemmilla kansalliskielillä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kotoutumisohjelman vähimmäissisällöstä. Momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä kotoutumisohjelma, jonka on sisällettävä ainakin maahanmuuttajan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja kotoutumissuunnitelman sekä niiden monialaisten versioiden laatiminen, monikielinen yhteiskuntaorientaatio, koulutusta ja palveluita, ohjelman aikaista ohjausta ja neuvontaa sekä kielitaidon päättötestaus. Maahanmuuttajan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista ja sen monialaisesta versiosta säädettäisiin tarkemmin 14—15 §:ssä. Tätä seuraisi kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman laadinta, josta säädettäisiin 16—24 §:ssä, sekä monikielinen yhteiskuntaorientaatio, josta säädettäisiin 25 §:ssä. Yhteiskuntaorientaatiolla on tarkoitus vahvistaa maahanmuuttajan arjen kansalaistaitoja ja ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta, työelämästä sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista.
Kunnat voisivat toteuttaa kotoutumisohjelmaan kuuluvia palveluita koko kohderyhmälle yhteisenä johdantojaksona, jonka osana tunnistettaisiin maahanmuuttajan osaamista, suunniteltaisiin koulutus- ja työllistymispolkuja ja järjestettäisiin monikielinen yhteiskuntaorientaatio. Lisäksi johdantojaksoon voisi kuulua tuen tarpeiden laaja-alainen tunnistaminen (esimerkiksi sote-palvelut) ja tähän liittyen ohjaus tarvittaviin palveluihin sekä järjestötoimintaan. Johdantojakson yhtenäisellä toteutuksella työnhakijoille ja työvoiman ulkopuolella oleville vahvistettaisiin myös työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyyttä.
Kotoutumisohjelman olisi myös sisällettävä koulutusta ja palveluita, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaidon osaamista, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä. Kunnan tilanteesta riippuen voisi olla riittävää tarjota kotoutumiskoulutusta, josta säädettäisiin 26—27 §:ssä sekä omaehtoisten opintojen tukemista, josta säädettäisiin 28—32 §:ssä. Kunnassa tulisi olla myös tarjolla esimerkiksi lastenhoidolla tuettua koulutustarjontaa. Osana kotoutumiskoulutusta kotoutuja-asiakkaan suomen tai ruotsin kielitaidosta tulisi järjestää päättötestaus, kuten 26 §:ssä säädettäisiin.
Kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta olisi myös osa kotoutumisohjelmaa. Ohjausta ja neuvontaa tarjottaisiin luonnollisesti myös ehdotetun 10 §:n nojalla. Kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta keskittyisi kuitenkin erityisesti kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin ja toimenpiteisiin liittyvään ohjaukseen ja neuvontaan sekä kotoutuja-asiakkaan yksilöllisen kotoutumis- ja työllistymisprosessin suunnitelmallisen etenemisen tukemiseen ja eroaisi siten yleisemmästä, 10 §:ssä tarkoitetusta matalan kynnyksen ohjauksesta ja neuvonnasta.
Kotoutumissuunnitelman päättyessä arvioitaisiin kotoutuja-asiakkaan tilannetta ja ohjattaisiin hänet viipymättä hakeutumaan työ- ja elinkeinoelämään, koulutukseen tai hänelle tarpeellisiin palveluihin riippuen hänen yksilöllisistä tavoitteistaan ja tarpeistaan. On syytä huomata, että mikäli kotoutuja-asiakas on työnhakija, voitaisiin tilannetta ja palvelutarvetta kotoutumissuunnitelman päättyessä arvioida esimerkiksi työnhakukeskustelussa. Sen sijaan erityisesti työvoiman ulkopuolella olevalle kotoutuja-asiakkaalle voisi olla tarpeen, että kotoutumissuunnitelman päättyessä hänen tilanteensa ja palvelutarpeensa käytäisiin läpi ja ohjattaisiin hänet ilmoittautumaan työvoimapalveluiden asiakkaaksi tai muihin hänelle tarkoituksenmukaisiin palveluihin tai toimintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutumisohjelma voisi lisäksi sisältää muita kotoutuja-asiakkaan työllisyyttä, yrittäjyyttä, työ- ja toimintakykyä, kunnan järjestämisvastuulla olevia maahanmuuttajien hyvinvointia ja terveyttä tai kotoutumista edistäviä palveluita sekä järjestö-, yhdistys- tai yhteisötoimintaan tai muuhun yhteiskunnan taikka kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaan tutustumista ja osallistumista. Koska kyseessä olisi kunnan ohjelma, kunta voisi sisällyttää siihen myös muita järjestämiään palveluita.
Kunnilla voi olla erilainen tilanne maahanmuuttajaväestön määrän ja palvelutarpeen osalta, ja kuntien tulisi tarjota tätä palvelutarvetta vastaavia palveluita kotoutuja-asiakkaille. Voimassa olevan kotoutumislain 26 §:ssä säädetään muista kotoutumista tukevista ja edistävistä toimenpiteistä ja palveluista. Sen mukaan kunta voi järjestää myös esimerkiksi maahanmuuttajalapsen ja -nuoren kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja. Jatkossakin kunta voisi järjestää lapsille, nuorille ja perheille kohdistettuja kotoutumista edistäviä palveluita. Lasten ja nuorten huomioiminen on erityisen tärkeää, koska alaikäisille ei lähtökohtaisesti laadita omia kotoutumissuunnitelmia, ellei kyseessä ole alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullut lapsi tai ellei lapsen oma tilanne sitä edellytä. Kotoutumislakia koskevalla lakiehdotuksella on tarkoitus myös tavoittaa aiempaa laajemmin työvoiman ulkopuolella olevia maahanmuuttajia, kuten kotona lapsia hoitavia vanhempia. Voidakseen osallistua kotoutumispalveluihin esimerkiksi hoitovapaan aikana, tulisi kunnan tarjota maahanmuuttajalle soveltuvia palveluita, esimerkiksi lastenhoidolla tuettuja koulutuksia.
Työelämälähtöisyys ja työmarkkioiden tarpeiden huomioiminen olisi keskeistä kotoutumisohjelman sisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutumisen työelämälähtöisyyttä vahvistetaan kotoutumisen alkuvaiheesta alkaen. Kunta voisi myös sopia alueellaan sijaitsevien järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa yhteisen toiminnan järjestämisestä kotoutumisen edistämisessä. Järjestöjen toteuttaman toiminnan rahoitusmahdollisuuksia kuvataan tarkemmin nykytilan kuvauksessa kohdassa ”järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen rooli kotoutumisen edistämisessä”. Kunnalla on vastuu myös kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntapalvelujen järjestämisestä, ja myös tällaista voisi sisällyttää kotoutumisohjelmaan.
Kulttuuri- ja muuhun vapaa-ajan toimintaan tutustumisella ja osallistumisella tarkoitetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla kotoutuja-asiakas tutustuu tai osallistuu näihin toimintoihin. Esimerkiksi kirjastot ja museot ovat jo pitkään palvelleet aktiivisesti turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tarjoamalla matalan kynnyksen toiminta- ja kohtaamispaikkoja sekä paikallistietoa ja tietoa alueen historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Lisäksi kirjastot ja museot järjestävät erilaisia kulttuuritapahtumia ja toteuttavat räätälöityjä kotoutumista edistäviä hankkeita yhteistyössä maahanmuuttajien kanssa. Kirjastojen tarjoamat aineistot maahanmuuttajien omalla äidinkielellä tukevat maahanmuuttajien tiedonsaantia sekä oman kielen ja kulttuurin ylläpitoa.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan on laadittava kotoutumisohjelma asiakirjaksi, jossa kuvataan kotoutumisen alkuvaiheen palvelut, palveluiden vastuutahot sekä palveluihin liittyvä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Kirjallisen muodon tarkoituksena olisi helpottaa kotoutumisohjelmien seurantaa sekä selkeyttää eri toimijoiden vastuita ja yhteistyön järjestämistä eri palveluiden järjestämisessä. Kotoutumisohjelmaa tulisi päivittää palvelutarjonnan muuttuessa ja kehittyessä. Kotoutumisohjelma olisi työkalu kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa. Kotoutumisohjelmaa kirjatessaan kunnan olisi tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kotoutumisohjelman saavutettavuuteen alueensa kohderyhmille.
Kuntalain 22 §:ssä säädetään kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kunnat voivat kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä hyödyntää sen mukaisia keinoja kunnan asukkaiden kuulemiseen ja vuoropuhelun järjestämiseen. Erityisesti maahanmuuttajien näkemysten ja omien kokemusten huomiointi kunnan suunnittelussa olisi kannatettavaa samoin kuin hyviä väestösuhteita edistävä vuoropuhelu.
14 §.Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Pykälässä säädettäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin viranomaisvastuusta, ensisijaisista kohderyhmistä ja arvioinnin keskeisimmistä sisällöistä. Pykälä korvaisi voimassa olevan lain alkukartoitusta ja sen järjestämistä koskevat pykälät. Ehdotetun pykälän mukaisesti alkukartoitus-termistä luovuttaisiin ja jatkossa kohderyhmään kuuluvalle maahanmuuttajalle tehtäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Terminologian päivityksellä selkiytettäisiin kotoutumisen alkuvaiheessa tehtävän arvioinnin tarkoitusta ja osaltaan suunnattaisiin sitä sisällöllisesti keskittymään etenkin maahanmuuttajan olemassa olevan osaamisen tunnistamisen käynnistämiseen ja kotoutumiseen liittyvien palvelutarpeiden arviointiin. Käsite olisi myös osin yhdenmukainen työvoimapalveluita koskevan sääntelyn kanssa, jossa käytetään käsitettä palvelutarpeen arvioiminen. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia ei kuitenkaan tule sekoittaa työvoimapalveluiden, sosiaalihuollon tai muun lainsäädännön mukaiseen palvelutarpeen arviointiin.
Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä pykälässä tarkoitetun arvioinnin laatimiselle olisi, että maahanmuuttajan ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta. Kunnan tulisi 1 momentin 1 kohdan mukaan laatia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi aina työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitetuille työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneille maahanmuuttajille. Maahanmuuttajan, joka on työtön työnhakija, osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnista vastaisi 3 §:n mukaisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen. Jo nykyisin tälle kohderyhmälle laaditaan arviointia vastaava alkukartoitus. Työnhakija, työtön sekä työtön työnhakija on määritelty 5 §:ssä.
Kohdan 2 mukaan arviointi tulisi laatia kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momenteissa tarkoitetuille aikuisille maahanmuuttajille eli esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Kohdan 3 mukaan arviointi tehtäisiin lasten kotihoidontukea saaville maahanmuuttajille. Lisäksi kohdan 4 mukaan arviointi tehtäisiin sellaiselle maahanmuuttajalle, joka on joko pyytänyt arviointia tai josta on tehty 9 §:ssä tarkoitettu yhteydenotto sekä jonka arvioidaan sitä tarvitsevan. Esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön uhrille tulisi laatia arviointi, jos hän pyytää tai hänestä tehdään 9 §:ssä tarkoitettu yhteydenotto ja hänen arvioidaan tarvitsevan sitä.
Kohdissa 2–4 tarkoitetut kohderyhmät olisivat uusia ja niiden lisäämisen myötä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin pyrittäisiin tavoittamaan kaikki aikuiset kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen muuttavat sekä vanhempainvapaan jälkeen lastaan kotona hoitavat vanhemmat, joilla kotoutumisprosessi on joko keskeytynyt vanhempainvapaaseen tai jotka ovat olleet hoitovapaalla Suomeen muutosta alkaen. Edellä mainittujen kohderyhmien lisäämisen tavoitteena on tukea erityisesti maahanmuuttajanaisten kotoutumista, kun henkilöille tarjottaisiin aiempaa systemaattisemmin palvelutarpeen arviointia sekä siihen liittyen ohjausta ja neuvontaa kotoutumista ja työllistymistä edistävistä koulutuksista ja palveluista sekä muusta paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan mukaan pääsyä lisäävästä toiminnasta.
Hoitovapaa ei olisi jatkossakaan kotoutumissuunnitelman pidennysperuste toisin kuin raskaus- ja vanhempainrahapäivä, joista säädettäisiin kotoutumissuunnitelman kestoa koskevassa säännöksessä. Tästä syystä olisi keskeistä, että maahanmuuton alkuvaiheessa saataisiin kattavasti tavoitettua erityisesti maahanmuuttajanaisia elämäntilanteeseen soveltuviin kotoutumispalveluihin, kuten lastenhoidolla tuettuihin kielikoulutuksiin. Perheiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että perheen kaikkien jäsenten kotoutumisen edellytyksiä tuetaan. Vahvistamalla vanhempien pääsyä kotoutumispalveluiden piiriin voitaisiin tukea myös lasten ja nuorten kotoutumista ja hyvinvointia.
Mikäli maahanmuuttajalla on huollettavanaan lapsia, tulee osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa huomioida myös lasten tilanne. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tulee selvittää, osallistuvatko maahanmuuttajan lapset varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen. Kaikilla lapsilla, joilla on kotikunta Suomessa, on varhaiskasvatuslain 12 §:ssä tarkoitettu subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja kunnilla on varhaiskasvatuslain 5 §:ssä tarkoitettu velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen myös edistää vanhemman mahdollisuuksia työssä käymiseen tai esimerkiksi kotoutumislain mukaisiin palveluihin osallistumiseen. Jos maahanmuuttajalla on huollettavanaan lapsia, arvioinnissa voidaan lisäksi harkita tarvetta 21 §:ssä tarkoitettuun perheen kotoutumissuunnitelmaan. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin saatavuutta parantamalla voitaisiin myös edistää väliaikaisesti työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden siirtymistä takaisin työnhakijoiksi tai työelämään. Momentissa myös rajattaisiin osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin laatimisen aikarajaa maahanmuuton ensimmäisiin vuosiin, mikä korostaisi arvioinnin merkitystä nimenomaan kotoutumisen alkuvaiheen toimenpiteenä. Tämä vastaisi voimassa olevassa kotoutumislaissa ensimmäisen kotoutumissuunnitelman laatimiselle asetettua aikarajaa ja tukisi kotoutumisen nopeaa käynnistymistä. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutuminen käynnistyy mahdollisimman pian maahantulon jälkeen.
Hallitusohjelman tavoitteena on nopeuttaa ja tehostaa maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Hallitusohjelman työllisyystavoitteiden osalta on arvioitu, että suurin potentiaali työllisyyden lisäämiseksi on tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevissa ryhmissä, kuten esimerkiksi maahanmuuttajataustaisissa. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien työllisyyspotentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin, että heidät pystytään tavoittamaan entistä paremmin ja ohjaamaan potentiaaliset henkilöt kotoutumista ja työllistymistä edistävien palvelujen piiriin. Kohderyhmän kattava tavoittaminen edellyttää rekisteripohjaista ratkaisua. Kunnalla olisi jatkossa 84 §:ssä esitetyn mukaisesti oikeus saada Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta välttämättömät tiedot kohdissa 2-3 tarkoitetuista maahanmuuttajista osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin laatimista varten. Tällä pyritään edistämään kunnan mahdollisuuksia tavoittaa etenkin niitä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmään kuuluvia maahanmuuttajia, joiden arvioidaan eniten hyötyvän arvioinnista.
Työllisyyspotentiaalin tarkempi arvioiminen edellyttäisi työvoiman ulkopuolella eri syistä olevien ryhmien tarkempaa tarkastelua. Vuonna 2018 ulkomaalaistaustaisia oli Suomessa yli 400 000. Näistä työvoiman ulkopuolella oli noin 50 prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 53 prosenttia. Suomalaistaustaisista työvoiman ulkopuolella olevista valtaosa oli eläkeläisiä, kun taas ulkomaalaistaustaisten kohdalla huomattavasti useampi oli työikäinen. Suurin osa työvoiman ulkopuolisista ei kuitenkaan ole potentiaalista työvoimaa, sillä kategoriaan kuuluvat esimerkiksi 0–14-vuotiaat, eläkeläiset ja koululaiset. Työvoimapotentiaalia on kuitenkin opiskelijoiden lisäksi erityisesti ”kaatoluokassa” muut työvoiman ulkopuolella olevat. Tilastoja on kuvattu tarkemmin luvun 2 Nykytila ja sen arviointi alaluvussa Kotoutumisen kohderyhmät.
Maahanmuuttajien työllisyyttä pyritään kasvattamaan muun muassa parantamalla Suomeen muuttaneiden työllistymisvalmiuksia. Tilastoja sekä maahanmuuttajamiesten ja –naisten työllistymisen eroja on kuvattu tarkemmin luvun 2 Nykytila ja sen arviointi alaluvussa Maahanmuuttajien työmarkkina-asema. Maahanmuuttajanaisten heikompaan työllisyyteen on arvioitu olevan useita syitä, mutta kotiin jäämisen todennäköisyyttä voi osaltaan lisätä se, ettei naisia tavoiteta ja heidän kotoutumisen palvelutarpeitaan kartoiteta systemaattisesti. Myös elämäntilanteeseen soveltuvien joustavien kotoutumispalveluiden tarjonnassa on katveita. Tähän liittyen hallitusohjelmassa on erikseen asetettu tavoitteeksi maahanmuuttajanaisten kotoutumis- ja kielikoulutukseen osallistumisen varmistaminen.
Myös OECD kiinnitti vuonna 2018 toteutetussa Suomen kotoutumispolitiikkaa koskeneessa arvioinnissa huomiota muun muassa maahanmuuttajataustaisten muuta väestöä matalampaan työllisyysasteeseen ja työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumispalveluiden etäisyyteen työelämästä. OECD:n Suomen kotoutumisjärjestelmää koskeneessa kritiikissä on erityisesti nostettu esiin tarve kehittää maahanmuuttajanaisten kotoutumisen työelämälähtöisyyttä. OECD (2018), Working Together: Skills and Labour Market Integration of Immigrants and their Children in.Finland, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/9789264305250-en. Kansainvälisen vertailun perusteella pakolaistaustaiset eivät työllisty Suomessa yhtä hyvin kuin muualla, vaan 10 vuoden maassaolon jälkeen pakolaistaustaisten työllisyys Suomessa on 35–40 prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa ja Norjassa. Brell. C. & Dustmann, C. & Preston, I. 2020. The Labour Market Integration of Refugee Migrants in High-Income Countries. Journal of Economic Perspectives. Vol 34:1. S. 94–121. Kymmenen vuoden maassa olon jälkeen Suomessa pakolaistaustaisista oli työllistynyt 25 %, Norjassa 60 % ja Ruotsissa 63 %. On kuitenkin syytä huomata, etteivät Pohjoismaiset vertailut perustu täysin samaan dataan: kohderyhmissä, tarkasteluvuosissa ja työllisyyden määritelmissä on eroja.
Erityisesti kotona lapsia hoitavien vanhempien tavoittamista ja osallistumista palveluihin on välttämätöntä lisätä, jotta maahanmuuttajanaisten osallisuutta ja työllisyyttä sekä koko perheen kotoutumista voidaan tukea nykyistä paremmin. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen ja työllistymisen tehostamisella on sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia myös muun muassa maahanmuuttajien lasten ja nuorten kotoutumiseen. Tutkimustulosten pohjalta on arvioitu, että ulkomaalaistaustaisten lasten kotoutumisen edellytyksiä voitaisiin parantaa lisäämällä heidän vanhempiensa työllisyyttä ja kehittämällä kielitaitoa. Maahanmuuttajanaisten heikko kotoutuminen ja työllistyminen sekä heidän lastensa suomalaistaustaisia lapsia matalampi varhaiskasvatukseen osallistumisaste vaikuttavat myös lasten kotoutumiseen. Varhaiskasvatukseen osallistumisella on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa maahanmuuttajataustaisten lasten lukutaidon kehittymiseen: varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten lukutaito on merkittävästi parempi toisella luokalla kuin niiden, jotka eivät osallistuneet varhaiskasvatukseen. Espoon kaupungin sisäinen selvitys (2022): Varhaiskasvatuksen vaikutus toisen luokan oppilaiden lukutaitoon väestöryhmittäin. Edellä mainituista syistä esitetään, että lapsen kotihoidon tukea saavien vanhempien tavoittamista systematisoitaisiin sekä ohjausta kotoutumispalveluihin ja lastenhoidolla tuettua koulutustarjontaa kehitettäisiin, jotta kotoutumisen käynnistyminen ei viivästy perhevapaiden vuoksi ja sulje hoitovapaalla olevia kotoutumispalveluiden ulkopuolelle joissakin tapauksissa jopa useiksi vuosiksi. Myös kuntakohtaisten kotihoidon tuen kuntalisien maksamisen ehtojen uudelleen tarkastelulla voitaisiin vaikuttaa maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatukseen osallistumiseen myönteisesti. Joissakin kunnissa kuntalisän maksamisen ehdoksi on asetettu, että perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona.
On myös syytä huomioida, että mikäli lapsen kotihoidon tukea saava henkilö ei osallistu kotoutumissuunnitelmaan, ei siitä seuraa etuuksien menetystä. Kotihoidon tuen tarkoitus on antaa perheelle mahdollisuus alle kolmevuotiaiden lasten ja heidän alle kouluikäisten sisarustensa kotihoitoon vaihtoehtona kunnan järjestämälle varhaiskasvatukselle. Kotihoidon tukea saavalla ei näin ollen ole velvoitetta osallistua samanaikaisesti palveluihin tai koulutukseen. Kunnat voisivat jatkossa hyödyntää 84 §:n mukaisesti Kansaneläkelaitoksen kotihoidontukea saavista toimittamia tietoja osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmään kuuluvien henkilöiden tavoittamiseen, mikä lisää todennäköisesti myös näille maahanmuuttajille laadittavien arviointien määrää ja ohjausta heille soveltuviin palveluihin ja siten myös kohderyhmälle soveltuvien kotoutumispalveluiden tarvetta. Kehittämällä ja lisäämällä kotona lapsiaan hoitavien vanhempien elämäntilanteeseen soveltuvaa kotoutumispalveluiden tarjontaa voitaisiin edistää mahdollisuuksia osallistua vähintään osa-aikaisesti kotoutumista edistävään toimintaan ja tukea kotoutumisen käynnistymistä. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien tavoittaminen on toistaiseksi ollut haastavaa. Voimassa olevan kotoutumislain 87 a §:n nojalla kunta saa Kansaneläkelaitokselta tiedon muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavista maahanmuuttajista, ja sitä kautta toteuttaa heille alkukartoituksen. Heistä huomioidaan 18 vuotta täyttäneet maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet muuten kuin tilapäisesti (2 kk tai pidempään) toimeentulotukea. Tarkoitus ei ole ilmoittaa kunnille kohtuullista ansiotuloa saavia, jo aktiivisia työnhakijoita tai opiskelijoita.
Ilmoitukset toimitetaan nykyään viikoittain, mutta ilmoitus lähtee samasta henkilöstä vain kerran. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan kotoutumislain kyseisen säännöksen nojalla koko maassa on tehty vain noin 800–900 ilmoitusta vuodessa. Kyseinen säännös ei siis ole vastannut sen tavoitteeseen, joka sitä koskevan hallituksen esityksen perusteluiden Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta, HE 217/2017 vp. mukaan oli tavoittaa laajemmin työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä: ”Käytännössä tietojen luovutus koskisi henkilöitä, jotka eivät ole työttöminä työnhakijoina työmarkkinoiden käytettävissä ja ovat työvoimahallinnon toimenpiteiden ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi sairauden tai lastenhoidon takia kotona olevat henkilöt.”
Monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista säädettäisiin 15 §:ssä. Se laadittaisiin erityisen haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, kuten kiintiöpakolaisille, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille ja nuorille, ihmiskaupan uhreille sekä toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saaville maahanmuuttajille. Arviointeja koskevien 14 ja 15 §:ien kohderyhmiä laajennettaisiin verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin, millä pyritään tavoittamaan työvoiman ulkopuolella olevia maahanmuuttajia kotoutumispalveluihin nykyistä kattavammin.
Voimassa olevan kotoutumislain nojalla alkukartoitus on voitu järjestää pyynnöstä myös muulle maahanmuuttajalle, jonka arvioidaan sitä tarvitsevan ja kotoutumissuunnitelma sellaiselle muulle maahanmuuttajalle, jonka on alkukartoituksen perusteella arvioitu sitä tarvitsevan. Kotoutumislaissa tarkoitettuja muita maahanmuuttajia voivat olla esimerkiksi Suomeen puolisoina tai työn vuoksi muuttavat, työssä olevat, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja ikääntyneet maahanmuuttajat sekä maahanmuuttajalapset ja -nuoret. Jatkossa tämä ryhmä kuuluisi kohdan 4 alle.
Kunta voisi myös aktiivisesti tiedottaa palvelutarpeen arvioinnin mahdollisuudesta maahanmuuttajille kuntaan asettautumista tukevana, matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa syventävänä toimenpiteenä. Arvioinnin yhteydessä kunnalla olisi mahdollisuus antaa maahanmuuttajalle kattavammin tietoa esimerkiksi kunnan koulutuspalveluista, asumis-, kulttuuri- ja liikuntapalveluista sekä hyvinvointia ja terveyttä ja osallisuutta edistävistä palveluista. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin tarvetta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, voitaisiinko arvioinnilla edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään. Maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin ei saisi rajoittaa oleskeluluvan myöntämisen peruste tai sen pituus, koska arvioinnin voidaan katsoa olevan tärkeä kotoutumisprosessin käynnistävä toimenpide.
Arviointi voitaisiin jättää laatimatta, jos sen arvioitaisiin olevan ilmeisen tarpeeton ottaen huomioon esimerkiksi omatoiminen hakeutuminen kotoutumista tukevaan toimintaan tai Suomessa asutun ajan myötä saavutettu kielitaito ja muut yhteiskunnassa tarvittavat valmiudet.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöjä voimassa olevan kotoutumislain alkukartoituksen sisältöjä vastaavasti. Kunnan tulisi arvioida maahanmuuttajan osaamista, työllistymis-, opiskelu- ja muita kotoutumisvalmiuksia sekä koulutustarpeita ja muiden kunnan tai palveluntuottajan tarjoamien kotoutumista edistävien palveluiden tarpeita taikka järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan osallistumisen tarpeita. Arvioinnin aikana käytäisiin läpi maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyviä alustavia tavoitteita ja toiveita, koulutus- ja työhistoria ja kielitaito. Lisäksi selvitettäisiin muita työllistymiseen ja kotoutumiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä, kuten kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiin vaikuttavaa työ- ja toimintakykyä tai perhetilannetta. Kunnassa, jossa kotoutuminen on mahdollista suomeksi ja ruotsiksi, tulisi myös arvioida, kummalla kielellä kotoutuminen vastaisi maahanmuuttajan tarpeisiin paremmin ja huomioida maahanmuuttajan mahdollinen tarve ja kiinnostus kehittää samanaikaisesti kummankin kielen osaamista.
Kunta voisi käyttää arvioinnin osa-alueissa, kuten kielitaidon ja opiskeluvalmiuksien tai työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa, tukena myös esimerkiksi yksityisen tai kolmannen sektorin palveluntuottajien tuottamia asiantuntija-arviointeja tai tutkimuksia. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja siihen sisältyvä keskustelu sekä ohjaus olisi kunnalle kuuluvaa julkisen vallan käyttöä sisältävä viranomaistehtävä. Tällöin arviointeja tulee olla laatimassa virkavastuullinen viranhaltija. Kunnalla olisi kokonaisvastuu palvelutarpeen arvioinnista, vaikka arvioinnin täydentämiseksi hankittaisiin ulkopuoliselta palveluntuottajalta tai muilta viranomaisilta erillisiä tausta-arviointeja tai tutkimuksia. Julkisen vallan käyttöä on arvioitu ja kuvattu tarkemmin kappaleessa 12.9 Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle.
Jos arvioinnin aikana tunnistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi monialaisen tuen tarpeita siten, että hänelle tulisi laatia 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, kunnan tulisi kutsua hyvinvointialue mukaan arviointiin ja se tulisi toteuttaa loppuun monialaisesti siten kuin 15 §:n 2 momentissa säädettäisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin käynnistämisestä. Työttömänä työnhakijana olevien maahanmuuttajien osalta arviointi käynnistettäisiin kuitenkin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisesti. Maahanmuuttajalle tehtävä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi korvaisi edellä mainitussa laissa tarkoitetun alkuhaastattelun.
Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen työvoiman ulkopuolella olevien sekä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen arviointia pyytävien tai yhteydenoton kohteena olevien maahanmuuttajien osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tulisi käynnistää viipymättä kunnan saadessa tiedon maahanmuuttajasta tai maahanmuuttajan itse hakeutuessa arviointiin. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan alkukartoitus käynnistetään kahden kuukauden kuluessa asiakkuuden alkamisesta tai alkukartoitusta koskevasta pyynnöstä. Voimassa olevasta kotoutumislaista tiivistetyn määräajan tavoitteena on varmistaa, että maahanmuuttajan osaaminen ja kotoutumisen palvelutarpeet olisivat selvitettyinä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kotoutumisprosessi käynnistyisi nopeasti ja myös kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia viiveettä.
Pykälän 3 momentin mukaisesti osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia, kuten esimerkiksi edellä 2 momentissa tarkoitettuja palveluntuottajan tai muun viranomaisen toteuttamia palvelutarvetta tarkentavia asiantuntija-arviointeja voitaisiin järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettujen täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan kunnalla olisi velvollisuus ohjata maahanmuuttaja hänelle tehdyn arvioinnin perusteella tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin, jos arvioinnin yhteydessä havaitaan tälle olevan tarvetta. Kunta voisi ohjata maahanmuuttajan tarvittaessa myös palveluntuottajan tai esimerkiksi järjestön tai yhdistyksen tarjoamaan kotoutumista edistävään palveluun tai toimintaan. Ohjaamisessa olisi tehtävä yhteistyötä palvelusta vastaavan tahon kanssa.
Kotoutuminen tapahtuu myös arjessa ja arkielämän kohtaamisissa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Monet eri järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta edistävää toimintaa. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä maahanmuuttajalle tulisi antaa tietoa ja tarvittaessa ohjata myös kolmannen sektorin järjestämiin kotoutumista edistäviin toimiin arvioinnissa esiin tulleet seikat huomioiden. Mikäli maahanmuuttajalle ei tehtäisi kotoutumissuunnitelmaa sen tarpeettomuuden vuoksi, hänet voitaisiin kuitenkin ohjata esimerkiksi järjestötoimintaan.
Pykälän 5 momentissa esitetään lisäksi, että osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöä ja toteuttamista voitaisiin täsmentää valtioneuvoston asetuksella voimassa olevan kotoutumislain alkukartoitusta koskevaa valtioneuvoston asetusta vastaavasti.
15 §.Monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin viranomaisvastuista, kohderyhmistä, arvioinnin sisällöistä sekä poikkeuksista edellytyksiin laatia pykälässä esitetyn mukainen palvelutarpeen arviointi. Säännöksellä varmistettaisiin, että haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien tarpeisiin vastattaisiin tarvittaessa monialaisen yhteistyön avulla ja tarpeen mukaiset palvelut sovitettaisiin yhteen monialaisessa yhteistyössä.
Käytännössä monialaisen tuen tarpeet voisivat tarkoittaa sitä, että henkilöllä olisi tarve kotoutumisohjelman mukaisten palveluiden lisäksi hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluille. Monialainen arviointi olisi tarpeen, kun kunnan ja hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia palveluita tarvitsisi yhteen sovittaa.
Jotta maahanmuuttajan palvelutarve voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti, tulisi kunnan huolehtia siitä, että arvioinnissa on käytettävissä riittävästi asiantuntemusta ja osaamista henkilön tarpeisiin nähden. Monialaisen arvioinnin pohjalta maahanmuuttajalle voitaisiin laatia myös 17 §:n mukainen monialainen kotoutumissuunnitelma. Mikäli monialaisessa arvioinnissa tunnistettaisiin, että maahanmuuttajan palvelutarpeeseen saataisiin riittävästi vastattua 16 §:ssä tarkoitetulla kotoutumissuunnitelmalla, kunta voisi laatia maahanmuuttajan kanssa sellaisen siten kuin 16 §:ssä säädetään. Monialaisesti laaditun arvioinnin perusteella maahanmuuttaja voitaisiin ohjata kotoutumista edistäviin palveluihin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Edellä 14 §:n määräaikoja vastaavasti arviointi tulisi 1 momentin mukaan tehdä ennen kuin maahanmuuttajan ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta. Määräajasta voitaisiin kuitenkin poiketa ihmiskaupan uhrien osalta 4 momentissa esitetyn mukaisesti, sillä ihmiskaupan uhri ei välttämättä ole asemansa vuoksi voinut osallistua kotoutumista edistäviin palveluihin maahanmuuton alkuvaiheessa. Tällöin kunnan ja hyvinvointialueen on arvioitava, onko henkilön tilanteen kannalta monialainen kotoutumissuunnitelma sopiva väline hänen palvelutarpeisiinsa vastaamiseen.
Ehdotetussa 1 momentissa on tunnistettu ne kohderyhmät, joiden voidaan haavoittuvan asemansa vuoksi arvioida hyötyvän monialaisesti laaditusta osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista ja tarvitsevan usein työllistymisen, osaamisen kehittämisen, kotoutumisen edistämisen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kunnan muita palveluita. Kunta laatisi yhdessä hyvinvointialueen kanssa monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kiintiöpakolaisille, alaikäisinä ilman huoltajaa saapuneille lapsille ja nuorille, ihmiskaupan uhreille sekä muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saaville maahanmuuttajille. Lisäksi monialainen arviointi laadittaisiin muulle kuin edellä mainitulle maahanmuuttajalle, jonka palvelutarve edellyttää kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden yhteensovittamista tai jonka arvioidaan esimerkiksi haastavan elämäntilanteen vuoksi tarvitsevan monialaista palvelutarpeen arviointia.
Lähtökohtana on, että erityisen haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten sekä ihmiskaupan uhrien palvelutarpeisiin vastaaminen edellyttäisi monialaista palvelutarpeiden arviointia. Lisäksi toimeentulotukea saavilla voi lähtökohtaisesti olla kotoutumispalveluiden lisäksi tarvetta myös sosiaalihuollon palveluille. Sen sijaan 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut kansainvälistä suojelua saavat ja muut määritellyt henkilöt sekä muut maahanmuuttajat ovat varsin laaja, heterogeeninen joukko, jolla kaikilla ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeita siinä mittakaavassa, että olisi resurssinäkökulmasta tarkoituksenmukaista laatia kaikille heille monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Tämän vuoksi muiden maahanmuuttajien osalta monialaisen arvioinnin laatimisen edellytyksenä olisi, että maahanmuuttajan kotoutumisen edistäminen edellyttää kunnan ja hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen yhteensovittamista. Jos monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi laaditaan alaikäiselle, tulee arviointiin sisällyttää myös arvio alaikäisen tarpeesta perhekeskusten palveluihin, varhaiskasvatukseen, koulunkäyntiin tai opiskeluun sekä vapaa-ajan, nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin.
Toimeentulotukea muutoin kuin tilapäisesti saavien voidaan katsoa myös olevan sellainen kohderyhmä, joka hyötyisi kotoutumislain mukaisista palveluista. On kuitenkin syytä huomioida, että kotoutumissuunnitelman laadintaan ja siinä sovittuihin palveluihin osallistuminen on toimeentulotuen saajalle, samoin kuin työmarkkinatukea saavalle, velvoittavaa. Toimeentulotukilain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu maahanmuuttaja on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia. Tämä vastaa nykytilaa.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että kunta ja hyvinvointialue laatisivat monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, jos maahanmuuttajalle käynnistetyssä 14 §:n mukaisessa palvelutarpeen arvioinnissa todetaan hänen palvelutarpeensa edellyttävän kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden yhteensovittamista. On keskeistä, että maahanmuuttajalle laaditaan sellainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja sellainen kotoutumissuunnitelma, jolla saadaan parhaiten vastattua hänen palvelutarpeeseensa. Näiden eri suunnitelmatyyppien välillä olisi myös myöhemmin mahdollista vaihtaa, mikäli palvelutarve muuttuu, siten kuin jäljempänä 22 §:ssä säädettäisiin.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että kunta voisi laatia 1 momentissa tarkoitetuille maahanmuuttajille tarvittaessa 14 §:n mukaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, jos maahanmuuttajan ei todeta tarvitsevan monialaista arviointia tai eri hallinnonalojen palveluiden yhteensovittamista kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Perustelluista, esimerkiksi käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin liittyvistä syistä, alueella voitaisiin myös päättää pääsääntöisesti 14 §:n mukaisten palvelutarpeen arviointien laatimisesta monialaisten arviointien sijaan, mikäli todetaan, ettei monialaisia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointeja olisi mahdollista järjestää. Tällöin kunnan tulisi kuitenkin varmistaa, että maahanmuuttajan palvelutarpeet tulevat muutoin arvioiduksi riittävällä laajuudella, ja että maahanmuuttaja ohjattaisiin tarvittaessa viipymättä myös sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin. Myös laajamittaisen maahantulon tilanteissa monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointien laatimisesta voitaisiin tilapäisesti luopua maahanmuuttajien kotoutumisen viiveettömän käynnistymisen varmistamiseksi, mikäli alueella näin päätettäisiin.
Voimassa olevassa kotoutumislaissa säädetään erillisestä alaikäisen kotoutumissuunnitelmasta, josta luovuttaisiin. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle laadittaisiin lähtökohtaisesti monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja sen pohjalta monialainen kotoutumissuunnitelma. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle voitaisiin kuitenkin jättää laatimatta monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, jos hänen palvelutarpeisiinsa saadaan vastattua muulla asiakassuunnitelmalla. Tällaiseen ratkaisuun voitaisiin päätyä esimerkiksi silloin, kun lapselle oltaisiin laadittu monialaisesti sosiaalihuoltolain 36 §:ssä tarkoitettu sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi ja 39 § mukainen asiakassuunnitelma, jossa olisi riittävällä tavalla huomioitu osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tarkoitetut seikat. Alle kouluikäiselle lapselle puolestaan voisi riittää varhaiskasvatussuunnitelma.
Ehdotetun 4 momentin mukaan esitetään, että 1 momentissa kuvatusta kolmen vuoden määrärajasta liittyen ensimmäisen oleskeluvan tai oleskelukortin myöntämiseen taikka oleskeluoikeuden rekisteröimiseen voisi olla tarpeellista voida poiketa ihmiskaupan uhrin osalta. Tällainen tarve voi johtua esimerkiksi siitä, että henkilö on ollut ihmiskaupan uhrina maahantulon alkuvaiheessa eikä ole voinut osallistua kotoutumispalveluihin asemastaan johtuen.
Ehdotetun 5 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen tulisi yhteistyössä selvittää monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa maahanmuuttajan osaamista, työllistymis-, opiskelu- ja muita kotoutumisvalmiuksia sekä työllisyys-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden tarpeet. Arvioinnin aikana käytäisiin läpi maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyviä alustavia tavoitteita ja toiveita, koulutus- ja työhistoria ja kielitaito. Lisäksi selvitettäisiin muita työllistymiseen ja kotoutumiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä, kuten perhetilannetta. Arviointiin voitaisiin sisällyttää myös työ- ja toimintakyvyn arviointia. Monialaisessa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa olisi tärkeä pyrkiä alustavasti tunnistamaan myös esimerkiksi traumataustasta aiheutuvat mielenterveyspalveluiden tarpeet. Edellisessä 14 §:ssä kuvattua vastaavasti arvioinnissa tulisi myös arvioida kotoutumisen kieli tai tarvittaessa kaksikielisen kotoutumisen edellytyksiä. Arvioinnin osa-alueissa voitaisiin 14 §:n 2 momentissa esitettyä vastaavasti hyödyntää tukena ulkopuolisia asiantuntija-arviointeja tai tutkimuksia. Myös monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi olisi julkisen vallan käyttöä sisältävä viranomaistehtävä ja kuten edellä 14 §:n 2 momentin perusteluissa todetaan, kunnalla olisi kokonaisvastuu arvioinnista myös täydennettäessä arviointia esimerkiksi ulkopuolisen palveluntuottajan tai muun viranomaisen arvioinnilla tai tutkimuksella.
Kunta ja hyvinvointialue käynnistäisivät monialaisen arvioinnin viiveettä, kun kunta on saanut tiedon 1 momentissa tarkoitetusta maahanmuuttajasta. Kuten edellä 14 §:n perusteluissa on kuvattu, kunnan mahdollisuuksia saada rekisteripohjaisesti tietoa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmien tavoittamiseen pyritään parantamaan 84 §:ssä esitetyn mukaisesti. Edellä 14 §:ssä esitettyä vastaavasti monialaiseen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia voitaisiin järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettujen täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta.
Ehdotetun 6 momentin mukaan arvioinnin perusteella kunnan ja hyvinvointialueen olisi ohjattava henkilö tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin. Kunta tai hyvinvointialue voisi ohjata henkilön tarvittaessa myös palveluntuottajan kotoutumista edistävään palveluun taikka järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan. Kirjaus on vastaava kuin edellä 14 §:n 4 momentissa on esitetty. Pykälän 7 momentissa esitetään lisäksi, että monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöä voitaisiin täsmentää valtioneuvoston asetuksella.
On syytä huomioida, että Helsingin kaupunki ei kuulu hyvinvointialueeseen. Ehdotetun 99 §:n mukaan, mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Täten Helsingin kaupungin osalta monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tulisi järjestää kaupungin sisällä monialaisesti siten, että mukana arvioinnissa olisi sekä kotoutumisen, koulutuksen ja työllistymisen ammattilainen että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen. Vastaava pätisi myös monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen ja sen tarkistamiseen. Vaihtoehtoisesti Helsingin kaupunki voisi hyödyntää edellä 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta, jos sitä pidettäisiin tarkoituksenmukaisempana.
Monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon kuten kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 75 §:ssä säädettäisiin. Kunta voisi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten lakiehdotuksen 80 §:ssä säädettäisiin.
16 §.Kotoutumissuunnitelma. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmasta. Pykälän mukaan kunta laatisi maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelman 14 §:n mukaisesti tehdyn osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin tai sen 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen toteutuksen tietojen pohjalta, jos hänen arvioidaan tarvitsevan perusmuotoista kotoutumissuunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi. Siten perusmuotoinen kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia myös monialaisen arvioinnin perusteella, mikäli arvioinnissa on todettu, etteivät maahanmuuttajan kotoutumisen ja työllistymisen palvelutarpeet edellytä monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimista yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa taikka hänelle tarjottavien palveluiden yhteensovittamista. Vastaavasti myös 14 §:n mukaisessa perusmuotoisessa arvioinnissa voitaisiin erityisen perustellusta syystä tulla siihen lopputulokseen, ettei kotoutumissuunnitelmasta ole maahanmuuttajalle hyötyä siinä tilanteessa, esimerkiksi johtuen pienen lapsen täysipäiväisestä hoidosta. Tällöin tulisi huomioida, että kotoutumissuunnitelma on kuitenkin laadittava kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä oleskeluluvasta, -kortista tai -oikeudesta. Lisäksi on syytä huomioida, että 23 §:ssä säädettäisiin kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston pidennyksestä, mikäli maahanmuuttaja on kotihoidon tukea saadessaan osallistunut osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelmaan tai sen monialaiseen toteutukseen. Lähtökohtana tulisikin pitää, että myös kotihoidon tukea saavalle vanhemmalle laadittaisiin kotoutumissuunnitelma jo maahantulon alkuvaiheessa ja hän voisi osallistua kotoutumista edistäviin palveluihin ja toimintaan siinä määrin, kun se olisi mahdollista.
17 §.Monialainen kotoutumissuunnitelma. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kotoutumisprosessin monialaisuutta niiden kotoutuja-asiakkaiden osalta, joilla on monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella tai muutoin ilmenneitä monialaisia palvelutarpeita. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tavoitteena olisi rakentaa useiden eri hallinnonalojen palveluita tarvitsevalle maahanmuuttajalle monialainen kotoutumista edistävä palvelukokonaisuus useiden rinnakkaisten, erillisten palvelujen sijasta. Yhteistyössä laadittavalla monialaisella suunnitelmalla voitaisiin myös edistää viranomaisresurssien tehokasta käyttöä. Pykälä korvaisi myös voimassa olevan lain mukaisen alaikäiselle ilman huoltajaa tulleelle laadittavan kotoutumissuunnitelman.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta, hyvinvointialue ja maahanmuuttaja laatisivat monialaisen kotoutumissuunnitelman yhteistyössä. Monialainen suunnitelma laadittaisiin etenkin maahanmuuttajille, joilla on 15 §:n mukaisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta todettu olevan monialaista yhteistyötä tai esimerkiksi työllisyys- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamista vaativa palvelutarve. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tarve voitaisiin kuitenkin todeta myös kunnan 14 §:n mukaisesti laatimassa arvioinnissa tai se voisi ilmetä muutoin kotoutumisprosessin käynnistyttyä ja kotoutuja-asiakkaan osallistuessa kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jolloin henkilölle tulisi laatia 15 §ssä tarkoitettu monialainen arviointi tai tarkistaa suunnitelmaa 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 2 momentin mukaan kunta voisi perustellusta syystä kuitenkin laatia maahanmuuttajan kanssa 16 §:n mukaisen kotoutumissuunnitelman. Perustellut syyt monialaisen suunnitelman laatimisesta poikkeamiseen voisivat olla vastaavia kuin 15 §:n 3 momentin perusteluissa todetaan.
Monialainen kotoutumissuunnitelma tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon, kuten ehdotetun lain 76 §:ssä säädettäisiin. Kunta voisi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten ehdotetun lain 80 §:ssä säädettäisiin.
18 §.Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassasovittavat tavoitteet. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen ja työllistymisen tai yrittäjyyden edistämisen tavoitteellisuutta. Pykälässä säädettäisiin yksilöllisessä kotoutumissuunnitelmassa sovittavista ja suunnitelmaan kirjattavista tavoitteista. Asetettavilla tavoitteilla lisättäisiin kotoutumisen työelämälähtöisyyttä, ura- ja koulutuspolkujen suunnitelmallisuutta ja tuettaisiin kotoutuja-asiakkaan etenemistä tarvittaessa välitavoitteiden kautta kotoutumiselle, työllistymiselle tai yrittäjyydelle asetettuja tavoitteita kohti.
Pykälän 1 momentin mukaan kunnan tulisi yhdessä maahanmuuttajan kanssa sopia kotoutumissuunnitelmassa taikka kunnan, hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan tulisi yhdessä sopia monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa yksilöllisistä kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteista kotoutumisohjelman ajalle, mutta myös pidemmälle aikavälille. Tavoitteita asetettaessa huomioitaisiin maahanmuuttajalle 14 tai 15 §:ssä tehdyssä arvioinnissa selvitetyt asiat, kuten osaaminen ja työ- ja koulutushistoria, valmiudet, toiveet, motivaatio ja elämäntilanne. Maahanmuuttajan kanssa käytävä keskustelu kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteiden asettamisesta olisi tärkeä osa kotoutumissuunnitelman aikaista osaamisen tunnistamisen ja urasuunnittelun jatkumoa. Kotoutumissuunnitelman laatimisen ja tarkistamisen yhteydessä käytävillä ohjauskeskusteluilla tuettaisiin myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien työelämäorientaatiota sekä koulutus- ja uravaihtoehtojen hahmottamista.
Pykälän 2 momentissa esitetään, ettätyövoimapalveluiden asiakkaana olevalle maahanmuuttajalle, joka on työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu työnhakija, tulisi kotoutumissuunnitelmassa asettaa kotoutumisen päätavoitteeksi työllistyminen tai yrittäjyys. Tavoitteeseen etenemisen edistämiseksi suunnitelmassa asetettaisiin välitavoitteita, jotka voisivat liittyä esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen taidon tai ammatillisten tai muiden työelämävalmiuksien kehittämiseen. Tämän lisäksi asetettaisiin muita kotoutumista edistäviä tavoitteita. Tavoitteiden asettamisella vahvistettaisiin kotoutumisen työelämäorientaatiota ja suunnitelmallista etenemistä työelämään. Tavoitteiden aikajänteessä huomioitaisiin yksilöllinen tilanne ja tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät koulutus- ja muut palvelutarpeet.
Kun kotoutumissuunnitelma laaditaan muulle kuin edellä ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetulle työnhakijalle, esitetään 3 momentissa, että tavoitteeksi asetettaisiin pääsääntöisesti kotoutumista edistävien tavoitteiden ohella työelämävalmiuksien ja -orientaation vahvistuminen ja pidemmällä aikavälillä työllistyminen tai yrittäjyys. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan siirtymistä työvoimaan ja kohti työelämää myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumisessa huomioiden kuitenkin yksilöllisesti elämäntilanne ja tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät koulutus-, palvelu- ja mahdolliset tuen tarpeet. Mikäli henkilön, jolle suunnitelma laaditaan, arvioidaan olevan pysyvästi työvoiman ulkopuolella esimerkiksi ikänsä, vamman tai sairauden vuoksi, voitaisiin kotoutumissuunnitelmassa sopia kotoutumista, hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta tukevista tavoitteista ja niitä tukevasta toiminnasta.
Kun kotoutumissuunnitelma laaditaan alle 25-vuotiaalle, esitetään 4 momentissa 2 ja 3 momentista poiketen, että kotoutumisen tavoitteeksi asetettaisiin pääsääntöisesti vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Tällä pyrittäisiin tukemaan suomalaisessa työelämässä tarvittavan osaamisen ja ammatillisen pätevyyden hankkimista, mikä edistäisi myös pidemmällä aikavälillä henkilön työllistymistä ja urapolkua. Tavoitteesta voitaisiin kuitenkin poiketa, mikäli henkilöllä jo on työllistymiseen tarvittava ammatillinen tutkinto, jos hän ei ole motivoitunut pidempään opintopolkuun tai jos muusta esimerkiksi terveydentilaan liittyvästä syystä arvioidaan, ettei tutkinnon suorittaminen ole mahdollista. Tällöin tavoitteita asetettaisiin muuhun kotoutumiseen, työllistymiseen, hyvinvointiin ja terveyteen sekä osallisuuteen liittyen yksilön tilanne huomioiden.
19 §.Kotoutumissuunnitelmanja monialaisen kotoutumissuunnitelman sisältö. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä eriytettäisiin kotoutumissuunnitelman sisällöistä säätäminen määritelmäpykälästä. Pykälällä tarkennettaisiin yksilöllisessä kotoutumissuunnitelmassa sovittavia sisältöjä. Sisältöjen määrittelyn tavoitteena on parantaa kotoutumisen edistämisen suunnittelun yksilöllisyyttä ja laadittavien kotoutumissuunnitelmien laatua.
Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin maahanmuuttajalle tehdyn osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin edellyttämässä laajuudessa sekä yksilölliset kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteet huomioiden asiakkaalle soveltuvista kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä, terveyttä ja hyvinvointia, yhteiskunnallisia valmiuksia edistävistä palveluista, suomen tai ruotsin kielen opinnoista sekä ohjauksesta ja neuvonnasta. Ohjauksesta ja neuvonnasta sopiminen voi tarkoittaa esimerkiksi sopimista jatkotapaamisista. Suunnitelma voisi sisältää myös sekä suomen että ruotsin kielen rinnakkaisia opintoja, jos se olisi maahanmuuttajan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin niistä palveluista, joiden arvioidaan olevan maahanmuuttajan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen kannalta tarkoituksenmukaisia suhteessa yksilölliseen tarpeeseen ja tavoitteeseen. Alaikäiselle ilman huoltajaa tulleelle maahanmuuttajalle laadittava monialainen kotoutumissuunnitelma olisi alaikäisen kotoutuja-asiakkaan yksilöllinen suunnitelma niistä palveluista, joiden tarkoituksena on tukea alaikäisen kasvua, kehitystä, ja hyvinvointia sekä oppimisvalmiuksia ja oman äidinkielen ja suomen ja ruotsin taikka suomen tai ruotsin kielen taidon kehittymistä. Kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin yhteistyössä maahanmuuttajan kanssa tukien asiakkaan osallistumista kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen suunnitteluun alusta lähtien.
Kotoutumissuunnitelmassa olisi keskeistä sopia monikielisestä yhteiskuntaorientaatiosta sekä suomen tai ruotsin kielen taidon ja ammatillisten ja työelämävalmiuksien kehittämisestä kotoutumiskoulutuksessa tai omaehtoisesti suoritettavissa opinnoissa, kuten esimerkiksi lukutaitokoulutuksessa tai aikuisten perusopetuksessa tai muissa tarvetta vastaavissa kieliopinnoissa. Kotoutumissuunnitelmaan voisi sisältyä myös esimerkiksi valmentavaa tai ammatillista koulutusta, pätevöitymiskoulutusta ja tutkintojen tunnustamisen prosessin käynnistäminen ja tarvittaessa oman äidinkielen opiskelua. Myös työssä tai arjessa esimerkiksi kaksikielisessä ympäristössä tarvittavan muun kielitaidon kehittäminen voitaisiin huomioida kotoutumissuunnitelmassa kuitenkin siten, että kieliopintoja tulisi kotoutumissuunnitelman aikana suorittaa pääsääntöisesti suomeksi tai ruotsiksi. Ohjattaessa maahanmuuttaja kehittämään suomen tai ruotsin kielen taitoaan pyrittäisiin lähtökohtaisesti varmistamaan perheenjäsenten kotoutuminen samalla kielellä tai mahdollisuuksien mukaan huomioimaan Suomessa jo asuvan perheenjäsenen käyttämä kieli. Lisäksi kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin muista kotoutumista edistävistä palveluista tarvittaessa sovittaen palveluita yhteen monialaiseksi palvelukokonaisuudeksi. Lähtökohtana olisi, että suunnitelmaan sisällytetyistä palveluista muodostuisi tarkoituksenmukaisia ja tarvelähtöisiä palvelukokonaisuuksia.
Kotoutumissuunnitelman sisällöiksi voitaisiin edellä mainittujen sisältöjen lisäksi sopia myös erilaisia nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita tai muuta esimerkiksi järjestöjen tai yhdistysten matalan kynnyksen toimintaa, jonka arvioidaan edistävän mukaan pääsyä paikallisyhteisöön, ammatillisiin verkostoihin tai yhteiskunnan toimintaan ja tätä kautta osallisuutta, kotoutumista ja työllistymistä.
Kotoutumisen etenemisen ohjausta ja työelämälähtöisyyttä lisää myös toukokuussa 2022 voimaan tullut työnhakijan palveluprosessi, jonka myötä työnhakijaksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien kanssa kotoutumissuunnitelmassa sovitaan lisäksi työnhakuvelvollisuudesta ja muista työnhakua tai työllistymistä edistävistä toimista, siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa 44–48 §:ssä säädetään. Kyseisen lain 44 §:ssä säädetään työnhakuvelvollisuudesta ja 45–48 §:ssä tarkemmin esimerkiksi poikkeuksista. Työnhakuvelvoite koskisi jatkossa myös muita työnhakijoita kuin työttömiä työnhakijoita siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädettäisiin. Työllistymistä tukevien palveluiden ohella tarjottaisiin myös yrittäjyyttä edistäviä palveluita, mikäli se olisi tarkoituksenmukaista maahanmuuttajan tausta ja toiveet huomioiden.
Työelämää lähellä olevien palveluiden, kuten palkkatuetun työn ja työkokeilun, on tutkimusten mukaan todettu olevan myös maahanmuuttajien työllistymisen edistämisen kannalta vaikuttavimpia palveluja. Näiden palveluiden käytön lisääminen myös kotoutuja-asiakkaille olisi kannatettavaa. Palvelumalleja voitaisiin myös kehittää edistämään samanaikaisesti työllistymistä ja kielitaidon kehittymistä yhdistämällä työllistymistä edistävään palveluun kieliopintoja tai muita työelämävalmiuksia tukevia elementtejä. Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida myös haavoittuvassa asemassa olevien tai erityisiä toimenpiteitä tarvitsevien maahanmuuttajien tarpeet. Samoin mahdollinen tarve Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluille tulisi huomioida suunnitelmaa laadittaessa.
Lisäksi kotoutumissuunnitelmassa tulisi sopia siitä, miten suunnitelman ja siihen kirjattujen palveluiden toteuttamista seurataan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetun mukaisesti kunnalla olisi kokonaisvastuu siitä, että maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovituista palveluista muodostuu selkeä kotoutumista ja työllistymistä edistävä kokonaisuus. Kotoutumista ja työllistymistä edistäviä kokonaisuuksia muodostettaisiin hyödyntämällä ja yhdistelemällä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa eri palveluita, esimerkiksi kotoutumiskoulutusta, omaehtoista opiskelua ja muita työllistymistä ja osallisuutta edistäviä palveluita. Kunta tekisi tarvittaessa yhteistyötä maahanmuuttajan tilanteen ja kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi tarvittavista palveluista vastaavien tahojen kanssa kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa. Kotoutumissuunnitelmaan tai monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan olisi aina sisällytettävä yksilöllisen tarpeen mukaan vähintään kunnan kotoutumisohjelman palveluita tai muita kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita. Kunta voi sopia kotoutumissuunnitelmassa kunnan palveluihin osallistumisesta, monialaisessa suunnitelmassa voidaan sopia myös hyvinvointialueen palveluihin osallistumisesta. Lisäksi maahanmuuttaja tulee ohjata myös muun viranomaisen tai muiden toimijoiden järjestämiin palveluihin tai toimintaan, jos hänellä on niille tarve.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittujen palvelujen tarkoituksenmukaisuus maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan kirjatun tavoitteen saavuttamisen kannalta tulisi perustella suunnitelmassa. Tällä vahvistettaisiin kotoutumisen edistämisen suunnitelmallisuutta ja yksilöllisyyttä. Suunnitelman laatimisen ja tarkistamisen yhteydessä maahanmuuttajan kanssa käytäisiin keskustelu siitä, miten sovitut palvelut ja mahdollinen muu toiminta tukevat kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan maahanmuuttajan ymmärrystä kotoutumisesta prosessina, sovittujen palveluiden tarkoituksesta sekä omaa toimijuutta kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä.
20 §.Kotoutumissuunnitelmantai monialaisen kotoutumissuunnitelman laatiminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimisesta ja määriteltäisiin kotoutumissuunnitelmaa koskevat määräajat. Esitetyillä määräajoilla vastattaisiin kotoutumisen nopeuttamista koskeviin edellytyksiin ja varmistettaisiin, että kotoutumisprosessi käynnistyy ja kotoutuja-asiakas ohjattaisiin tarvittaviin palveluihin viiveettä. Määräajoista voitaisiin poiketa perustellusta syystä esimerkiksi tarvittavan tulkkauksen järjestämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta laatisi maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelman viipymättä, kun maahanmuuttajalle on tehty 14 §:n mukainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tai 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, jonka pohjalta on todettu, ettei maahanmuuttajalla ole tarvetta monialaiselle kotoutumissuunnitelmalle. Kotoutumissuunnitelman laatiminen voitaisiin tehdä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, mikäli se olisi perusteltua esimerkiksi ohjausresurssien tehokkaan käytön näkökulmasta.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen olisi laadittava 17 §:ssä tarkoitettu monialainen kotoutumissuunnitelma viipymättä sen jälkeen, kun maahanmuuttajalle on tehty 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja kotoutumissuunnitelman laatiminen edellyttäisi useamman viranomaistahon aikataulujen yhteensovittamista, jolloin sekä palvelutarpeen arviointiin kuuluva alkuhaastattelu että kotoutumissuunnitelma voitaisiin harkinnan mukaan toteuttaa saman tapaamisen yhteydessä.
Pykälän 3 momentin mukaan kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma tulisi laatia viimeistään kolmen vuoden kuluttua oleskeluluvan myöntämisestä tai oleskeluoikeiden rekisteröinnistä. Määräaika vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lähtökohtana on kuitenkin, että kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma tulisi laatia mahdollisimman nopeasti maahantulon jälkeen. Tämä tukisi viiveetöntä ohjautumista tarkoituksenmukaisiin, erityisesti kotoutumisen alkuvaiheeseen suunnattuihin palveluihin sekä kotoutumisprosessin käynnistymistä. Kolmen vuoden kuluttua maahanmuutosta voidaan katsoa olevan sen verran pitkä aika, ettei kotoutumissuunnitelmaa olisi tarkoituksenmukaista enää laatia. Aikarajan asettamisen taustaoletuksena on, että maahanmuuttaja olisi kolmen vuoden maassa oleskelunsa aikana oppinut riittävässä määrin kieltä ja saanut yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Määräaika vastaa voimassaolevan lain määräaikaa ja pyrkii siihen, että kotoutumispalveluihin osallistuttaisiin maahantulonalkuvaiheessa. Tästäkolmen vuoden määräajasta voitaisiin kuitenkin 4 momentin mukaan poiketa tarvittaessa ihmiskaupan uhrin osalta. Tarve määräajasta poikkeamiselle voisi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmiskaupan uhri on tavoitettu ja ohjattu kotoutumispalveluihin vasta kolmen vuoden määräajan kuluttua ja hänellä on tarve kotoutumista edistäville palveluille.
Pykälän 5 momentissa esitetään, että kotoutuja-asiakas on ohjattava hakeutumaan kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittuun koulutukseen, kuten kotoutumiskoulutukseen tai omaehtoiseen koulutukseen taikka muihin kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin välittömästi, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisen jälkeen. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, ettei kotoutumisprosessiin synny palveluihin ja koulutukseen pääsyn mahdollisten odotusaikojen lisäksi tarpeettomia viiveitä. Aikaraja ei kuitenkaan tarkoita, että palvelun tulisi alkaa kuukauden kuluessa.
Lisäksi edellytettäisiin, että kunta tekee kotoutuja-asiakkaita ohjatessaan kotoutumisprosessin sujuvuuden varmistamiseksi yhteistyötä koulutusta ja palveluita tuottavien ja järjestävien tahojen, kuten koulutuksen järjestäjien, hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa. Ohjauksessa tulee huomioida osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin perustuva kotoutuja-asiakkaan palvelutarve sekä varmistaa ohjauksen pitkäjänteisyys, jotta ohjaus työelämään sekä kotoutumiskoulutukseen ja muuhun kotoutumisen ja työllistymisen tukeen sekä koulutuksiin etenkin koulutusten tai palveluiden nivelvaiheissa toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla sekä kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa että myöhemmin tarkistettaessa. Pitkäjänteisempää osaamisen kehittämistä tai monialaista kotoutumisen tukea tarvitsevien kotoutuja-asiakkaiden osalta myös palveluiden yhteensovittaminen etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa on keskeistä. Ohjauksen pitkäjänteisyys edellyttää viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja muiden palveluita tuottavien tiivistä yhteistyötä kotoutumisprosessin eri vaiheissa. Kuten edellä ohjauksen ja neuvonnan sekä palvelutarpeen arviointien yhteydessä on todettu, monet eri yhteisöt ja järjestöt, maahanmuuttajien omat järjestöt mukaan lukien, järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta edistävää matalan kynnyksen toimintaa ja palveluja joustavasti julkisten palvelujen rinnalla ja täydentäjänä. Kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida ohjaus myös näihin palveluihin.
21 §.Perheen kotoutumissuunnitelma. Ehdotetun pykälän mukaan kunta laatisi perheen ja tarvittaessa muiden perheen tilanteen kannalta keskeisten viranomaisten kanssa yhteistyössä perheen kotoutumissuunnitelman, jos perheen kokonaistilanteen arvioidaan sitä edellyttävän. Perheen kotoutumissuunnitelma sovitettaisiin yhteen yksilöllisten kotoutumissuunnitelmien ja perheenjäsenille laadittujen muiden suunnitelmien kanssa. Perheelle laadittava yhteinen kotoutumissuunnitelma täydentää perheenjäsenten yksilöllisiä kotoutumissuunnitelmia, joihin on kirjattu yksilön kotoutumisen tavoitteet ja tarvittaviin palveluihin osallistuminen. Perheen kotoutumissuunnitelma olisi voimassa enintään siihen asti, että kenelläkään perheenjäsenellä ei ole voimassa olevaa yksilöllistä kotoutumissuunnitelmaa huomioiden, että perheenjäsenten yksilöllisten suunnitelmien kestot voivat vaihdella. Perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettäisiin perheen kokonaistilanteen lisäksi erityistä huomiota perheen ja sen jäsenten hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämiseen ja tätä tavoitetta tukeviin kunnan toimintoihin ja palveluihin sekä vanhempien koulutuksen ja monialaisen tuen tarpeisiin. Lisäksi perheen kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa kotoutumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että koko perheen kotoutumista edistettäisiin samalla kielellä.
Perheen kotoutumissuunnitelma voidaan tarvittaessa tehdä monialaisesti kunnan, hyvinvointialueen ja perheen kanssa. Tähän vaikuttaisi se, kummassa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tarve olisi havaittu sekä se, millaisia tarpeita perheellä olisi. Monialainen suunnitelma yhteistyössä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa on tärkeää etenkin niissä tilanteissa, joissa on havaittu monialaisen tuen tarpeita lapsen kasvuun ja kehitykseen tai vanhemmuuteen sekä kotoutumisen edistämiseen liittyen. Myös varhaiskasvatus tai perusopetus voisivat osallistua tarvittaessa perheen kotoutumissuunnitelman laatimiseen. Suunnitelmassa voitaisiin huomioida esimerkiksi lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen, kunnassa toimivat harrastus- ja kerhotoiminta, nuorisotyö sekä perheille ja vanhemmille suunnatut toiminnot. Suunnitelman laatimiseen edellytettäisiin 1 momentin mukaan sitä, että 14 tai 15 §:ssä tarkoitetun arvioinnin mukaan perheen kokonaistilanne edellyttäisi suunnitelman laadintaa ja perheen huoltajan tai huoltajien suostumusta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan ja mahdollisesti monialaisessa yhteistyössä tehtävän perheen kotoutumissuunnitelman osalta myös esimerkiksi hyvinvointialueen olisi perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen, nuoren ja perheen hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämiseen sekä vanhempien kotoutumiseen liittyvän monialaisen tuen ja koulutuksen tarpeisiin. Lisäksi voitaisiin tarvittaessa kiinnittää huomiota perheyhteyksien ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Perheen kotoutumissuunnitelmalla tuettaisiin jokaisen perheenjäsenen kotoutumista ja osallisuutta. Etenkin suunnitelma voisi olla tarpeen silloin, kun arvioidaan olevan tarve selvittää koko perheen näkemyksiä perheen kotoutumisen edistämiseksi. Perheen kotoutumissuunnitelman tavoitteena olisi tukea koko perhettä kotoutumisen alkuvaiheessa huomioiden esimerkiksi puutteellisen suomen tai ruotsin kielen taidon ja yhteiskunnan ja sen palvelurakenteen tuntemuksen sekä sosiaalisten verkostojen vähäisyyden vaikutukset perheen tilanteeseen ja dynamiikkaan.
Perheen kotoutumissuunnitelmalla voidaan ehkäistä perheenjäsenten eritahtisesta kotoutumisesta aiheutuvia ristiriitoja perheessä, edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tukea vanhempia kasvatustehtävässä sekä lasten ja nuorten koulunkäynnin ja opiskelun ja muun kotoutumisen tukemisessa. Maahanmuuttajaperheen tarpeet saattavat koskea muun muassa kotona lapsia hoitavien vanhempien pääsyä palveluihin, alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä, lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja opiskelua ja asumiseen liittyviä järjestelyjä. Myös mielekkään vapaa-ajan vieton mahdollisuudet, kuten sopivan harrastus- tai yhdistystoiminnan löytäminen eri-ikäisille perheenjäsenille voisivat olla osa suunnitelman yhteydessä käytävää keskustelua.
Perheen kotoutumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota kaikkien perheenjäsenten pääsyyn palveluihin. Erityisesti kotona alle kouluikäisiä lapsiaan hoitavat maahanmuuttajanaiset jäävät helposti kotoutumispalveluiden ulkopuolelle, sillä tieto tarjolla olevista palveluista ei tavoita heitä kattavasti ja toisaalta elämäntilanteeseen sopivien palveluiden hajanaisen tarjonnan vuoksi. Myös perheen sisäinen roolijako voi vaikuttaa erityisesti naisten mahdollisuuksiin osallistua palveluihin tai muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan. Vanhemman jääminen kotoutumista edistävien toimien ulkopuolelle hidastaa kielen oppimista, lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan mukaan pääsyä ja vaikeuttaa tätä kautta perheen asioiden hoitamista, lasten kotoutumisen tukemista ja omien jatkosuunnitelmien toteuttamista. Myös lasten kotoutumista ja koulussa tarvittavien valmiuksien kehittymistä tukisi varhaiskasvatukseen osallistuminen. Myös erityistä koulun ja perheen yhteistyötä tarvitsevat lapset tulisi tunnistaa perheen suunnitelmassa. Hyvinvointialueen kanssa tehtävä yhteistyö suunnitelman laatimisessa ja palveluiden yhteensovittamisessa korostuu etenkin tilanteissa, joissa perheen arvioidaan tarvitsevan useita eri sosiaali- ja terveyspalveluita. Yhteistyötä on tehtävä myös mahdollisen perheväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.
Koko perheen kotoutumista tukevien ennaltaehkäisevien ja hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta vahvistavien toimien ja palveluiden tarjoaminen olisi tärkeä osa perheen kotoutumissuunnitelmaa. Perheen kotoutumissuunnitelmalla voitaisiin sovittaa yhteen perheelle annettavaa tukea kunnan eri toimialojen ja hyvinvointialueen palveluiden monialaisena yhteistyönä huomioiden myös kolmannen sektorin palvelutarjonta ja toiminta. Suunnitelmassa huomioitaisiin myös alaikäisten tarpeiden vaatimia palveluja. Perheen kotoutumissuunnitelmassa määriteltyjen tukitoimien toteutuksessa esimerkiksi perhekeskusten palveluilla, varhaiskasvatuksella, koululla ja nuoriso- ja liikuntatoimella on keskeinen rooli.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin vastaava ohjaus- ja yhteistyövelvoite kunnalle kuin 20 §:ssä säädettäisiin.
22 §.Kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkistaminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi seurattava kotoutumissuunnitelman toteutumista. Etenkin seurattaisiin, miten sovitut toimenpiteet ja palvelut edistävät kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä tarvittaessa sovittaisiin muutoksista kotoutumissuunnitelmaan.
Työvoimapalveluissa laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin työnhakijana olevalle järjestettävien työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen yhteydessä siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 32 §:ssä säädetään. Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädetään, että työnhakijoiksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien palveluissa sovelletaan tämän lain lisäksi myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia, ja tällaiset säännökset ovat esimerkkejä siitä. Muille kuin työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin palvelutarpeen mukaisesti tai vähintään kuuden kuukauden välein. Kotoutumissuunnitelman päivittämistarpeita tulisi tarkastella kunnan aloitteesta pääsääntöisesti aina, mikäli kotoutuja-asiakkaan palvelutarve tai elämäntilanne olennaisesti muuttuu siitä tilanteesta, jossa kotoutumissuunnitelmaan sovitut toimenpiteet ja palvelut on asetettu. Kotoutumissuunnitelma tulisi myös tarkistaa kotoutuja-asiakkaan itse sitä pyytäessä. Kotoutumissuunnitelmaa olisi tarpeen tarkistaa myös kotoutuja-asiakkaan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Tällöin tarkistamisesta vastaisi uusi kotikunta ja erityisesti keskiössä olisi päivittää kotoutumissuunnitelma suhteessa kyseisen kunnan kotoutumisohjelman ja muuhun alueen palvelutarjontaan. Uuden kotikunnan kotoutumisen edistämisestä vastaava viranomainen saisi tiedon kuntaan muuttavasta kotoutuja-asiakkaasta 85 §:n mukaan edelliseltä kotikunnalta, jos asiakas on antanut suostumuksensa tietojen välittämiseen.
Jos kotoutuja-asiakkaalla ilmenee kotoutumissuunnitelman voimassaolon aikana sellaisia monialaisia palvelutarpeita, joihin ei yksinomaan kunnan ja kotoutuja-asiakkaan kesken laaditun kotoutumissuunnitelman palveluilla pystytä vastaamaan, tulisi suunnitelmaa tarvittaessa päivittää monialaiseksi kotoutumissuunnitelmaksi yhteistyössä tarvittavien viranomaistahojen kanssa sovittaen muita palveluita ja kotoutumisen edistämisen palveluita yhteen. Tällöin myös tarkistettaisiin tarvittaessa suunnitelmassa sovittuja kotoutumiselle ja työllistymiselle asetettuja tavoitteita.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen olisi seurattava monialaisen kotoutumissuunnitelman toteutumista ja tarkastettava sitä vastaavista syistä kuin edellä 1 momentissa muille kuin työnhakijoille tehtyjen suunnitelmien tarkastamisesta säädettäisiin. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkastuksen suorittaisi kunta yhdessä hyvinvointialueen ja kotoutuja-asiakkaan kanssa. Ehdotetun 3 momentin mukaan kunta tai hyvinvointialue voisi kuitenkin suorittaa tarkistuksen kotoutuja-asiakkaan kanssa keskenään, jos suunnitelmaa tarkistetaan ja muutetaan vain kyseessä olevan viranomaisen järjestämisvastuulla olevan palvelun osalta. Tällöin toiselle, suunnitelman laatimiseen osallistuneelle viranomaiselle tulisi ilmoittaa suunnitelman päivittämisestä.
Ehdotetun 4 momentin mukaan, jos tarkastuksen yhteydessä todettaisiin, että kotoutuja-asiakkaan tilanne on muuttunut edellisestä kerrasta tai suunnitelman laatimisesta, voitaisiin monialainen kotoutumissuunnitelma korvata kotoutumissuunnitelmalla tai päinvastoin. Tarkoituksena on, että kotoutuja-asiakkaan suunnitelma vastaisi hänen tarpeisiinsa. On mahdollista, että henkilön palvelutarve muuttuu tai että aiemmin olemassa olleita tarpeita paljastuu vasta myöhemmässä vaiheessa. Esimerkiksi henkilön asema ihmiskaupan uhrina voi ilmetä vasta myöhemmin.
Mikäli hyvinvointialue tarkistaa kotoutumissuunnitelman kotoutuja-asiakkaan kanssa keskenään, hyvinvointialueen työntekijän on huolehdittava siitä, että tarkistettu suunnitelma tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon. Kunta voi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten ehdotetun lain 80 §:ssä säädettäisiin.
23 §.Kotoutumissuunnitelmantai monialaisen kotoutumissuunnitelman kesto ja päättyminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman kesto määräytyisi yksilöllisesti kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden, työ- ja koulutushistorian ja muun osaamisen sekä hänelle suunniteltujen ja tarjottujen palvelujen perusteella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ensimmäinen kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin enintään yhden vuoden ajaksi. Suunnitelma voitaisiin laatia myös yhtä vuotta lyhyemmäksi ajaksi. Suunnitelmaa ei tulisi laatia kaavamaisesti pitemmäksi aikaa kuin on tosiasiallisesti tarvetta ottaen huomioon kotoutuja-asiakkaan yksilöllinen lähtötilanne ja kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen tarpeet. Maahanmuuttajat ovat maahan tullessaan erilaisissa tilanteissa ja heidän tarpeensa, osaamis- ja koulutustasonsa, perhetilanteensa ja muut näihin rinnastettavat seikat vaihtelevat hyvin paljon. Toisilla maahanmuuttajilla voi olla koulutuksensa ja osaamisensa puolesta edellytykset nopeaan työllistymiseen, kielenoppimiseen ja osallistua paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan. Osa maahanmuuttajista taas tarvitsee tehostetumpia kotoutumispalveluita. Kotoutumissuunnitelmat eivät siten voi olla sisällöltään eivätkä kestoltaan kaavamaisia.
Erityisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opetusta tarvitsevalla kotoutuja-asiakkaalla on todennäköisesti pidempikestoisia kotoutumista edistävien toimien ja palveluiden tarpeita kuin nopeasti työmarkkinoille pyrkivällä kotoutuja-asiakkaalla. Erityisten toimenpiteiden ja palveluiden tarpeet olisi perusteltua ottaa huomioon kotoutumissuunnitelman kestossa.
Kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto olisi kaksi vuotta ensimmäisen kotoutumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Esitys lyhentäisi voimassa olevan kotoutumislain mukaista enimmäisaikaa vuodella ja vastaisi kotoutumisen nopeuttamiselle asetettuihin edellytyksiin. Kotoutumissuunnitelman jatkamisen yhteydessä tulisi aina arvioida sen tarpeellisuutta suhteessa kotoutuja-asiakkaan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen palvelutarpeisiin sekä tarjolla oleviin palveluihin. Mikäli kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä voidaan edistää tehokkaasti yleisen palvelujärjestelmän palveluilla, tulisi kotoutumissuunnitelman keston jatkamisen tarvetta lähtökohtaisesti arvioida, vaikka jatkaminen enimmäiskeston puitteissa olisi mahdollista. Selvitysten mukaan kotoutumisen edistämisen tuloksellisuus näyttäisi kotoutumissuunnitelman keston sijaan riippuvan enemmän siitä, kuinka pian maahanmuuttajalla on mahdollisuus päästä kotoutumista edistäviin palveluihin ja miten hyvin palvelut vastaavat hänen palvelutarpeeseensa. Kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston lyhentyessä onkin keskeistä, että kotoutumista edistäviin palveluihin pääsy on sujuvaa ja että yleistä palvelu- ja koulutusjärjestelmää kehitetään jatkuvasti vastaamaan myös maahanmuuttajien tarpeisiin. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) edellyttänyt, että kotoutumisen edistämisen toimenpiteitä suunniteltaessa lähtökohtana tulee olla palveluihin pääsyn ja osallistumisen oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus.
Ehdotetussa 3 momentissa on esitetty perusteet, joilla kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman voimassaoloa voitaisiin pidentää edellisessä momentissa esitetyn kahden vuoden enimmäiskeston tultua täyteen. Momentin mukaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää enintään kahdella vuodella, jos se on perusteltua kotoutuja-asiakkaan vähäisen koulutustaustan tai monialaisen palvelutarpeen vuoksi ja kotoutuja-asiakkaan kotoutumisen ja työllistymisen edistäminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Erityisiksi toimenpiteiksi voitaisiin katsoa esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuminen. Lisäksi kotihoidon tukea saavan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää, mikäli asiakas on osallistunut kotihoidon tuen saamisen aikana osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman toteuttamiseen ja kotoutumissuunnitelman keston pidentämisen katsotaan myös muutoin olevan perusteltua kotoutuja-asiakkaan palvelutarpeisiin vastaamiseksi. Kotoutumissuunnitelman kestoa jatkettaessa olisi tarkoituksenmukaista, että suunnitelman jatkamisen kestoa arvioitaisiin yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti suunnitelman kestoa ei tulisi automaattisesti jatkaa kahdella vuodella.
Lisäksi kotoutumissuunnitelman enimmäiskestoa voitaisiin pidentää 4 momentin mukaan kotoutumissuunnitelman toteuttamisen keskeytyessä tilapäisesti vamman, sairauden taikka sairausvakuutuslain (1224/2004) 9 luvussa säädettyjen raskaus- tai vanhempainrahapäivien käyttämisen vuoksi tai näihin verrattavan syyn vuoksi näiden keskeytysten kestoa vastaavaksi ajaksi. Edellä mainituksi muuksi syyksi voitaisiin katsoa esimerkiksi omaishoitajana toimiminen. Edellä mainitut pidentämisperusteet vastaavat voimassa olevan lain perusteita.
Kotoutumisprosessin kannalta olisi kohtuutonta, jos edellä mainittuja syitä ei otettaisi huomioon kotoutumissuunnitelman voimassaolon enimmäisajassa. Vamman tai sairauden tulisi haitata tosiasiallisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin osallistumista ja siitä tulisi esittää esimerkiksi lääkärinlausunto, jossa tähän otettaisiin kantaa. Kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman mahdollinen pidentäminen ei koskisi kuitenkaan hoitovapaata, ellei kotoutuja-asiakas olisi osallistunut osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin toimenpiteisiin. Sisällyttämällä osa-aikaisesti hoitovapaan aikana palveluihin osallistuminen pidennysperusteisiin pyrittäisiin kannustamaan kotihoidon tukea saavia kotoutuja-asiakkaita hakeutumaan ja osallistumaan kotoutumispalveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta kuntia laatimaan kotoutumissuunnitelmia myös kotihoidon tuen ajalle ja lisäämään vanhempien elämäntilanteeseen sopivien palveluiden tarjoamista. Tällä hetkellä kotoutumissuunnitelmia ei ole kunnissa laadittu systemaattisesti kotihoidon tukea saaville tai hoitovapaalla oleville, sillä tämän on nähty kuluttavan vanhemman oikeutta kotoutumissuunnitelmaan. Kohderyhmälle soveltuvien kotoutumista edistävien palveluiden vähäinen tarjonta tai puuttuminen ovat myös osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei kotoutumissuunnitelmia ole välttämättä nähty tarkoituksenmukaiseksi laatia. Jatkossa kotihoidon tukea saaville tulisi tarjolla soveltuvia palveluita ja edellä kuvatusti osa-aikainen osallistuminen voisi oikeuttaa kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston pidennykseen. Hoitovapaan lisäämistä kotoutumissuunnitelman pidentämisperusteeksi raskaus- ja vanhempainrahapäivien rinnalle on arvioitu kohdassa 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot.
Pidentämisenkin osalta sovellettaisiin 2 momentissa säädettyä, että suunnitelma tulisi laatia kerrallaan enintään vuodeksi.
Pykälän 5 momentti on uusi ja sen tavoitteena on edistää kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia jatkaa kotoutumissuunnitelmassa sovitun kotoutumista ja työllistymistä edistävän omaehtoisen opintokokonaisuuden suorittamista tilanteessa, jossa kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto täyttyisi kesken työttömyysetuudella tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden. Työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin perustellusta syystä pidentää (alle 25-vuotiaat) tai jatkaa (25 vuotta täyttäneet) 31 §:ssä esitetysti enintään yhdellä vuodella omaehtoisten opintojen suorittamiseksi, jos kotoutuja-asiakas on kotoutumissuunnitelman kahden tai neljän vuoden enimmäiskeston tullessa täyteen tukemisen edellytykset täyttyvät. Pidentämisen ja jatkamisen eroa on kuvattu tarkemmin 31 §:n perusteluissa.
Pykälän 6 momentti on uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen suunnitelmallista jatkumoa kotoutumissuunnitelman voimassaolon päättyessä. Työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden työllistymistä edistävistä palveluista, kuten kielitaidon jatkokehittämisestä ja työllistymisvalmiuksien vahvistamisesta, voitaisiin sopia työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisesti.
24 §.Kotoutuja-asiakkaan velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaatai monialaista kotoutumissuunnitelmaa. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaan velvollisuudesta noudattaa kotoutumissuunnitelmaa tai monialaista kotoutumissuunnitelmaa, ja suunnitelman noudattamatta jättämisen seurauksista. Pykälä vastaisi pääsääntöisesti sisällöltään voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa kunnalla olisi 1 momentin mukaan velvollisuus selvittää kotoutuja-asiakkaalle suunnitelmasta ja siihen liittyvistä palveluista aiheutuvat oikeudet ja velvollisuudet siten, että hän ymmärtää ne. Selvittäminen tehtäisiin yleensä suullisesti, mutta kirjallisella dokumentoinnilla voitaisiin välttää myöhempiä epäselvyyksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaalla olisi velvollisuus osallistua kotoutumissuunnitelmansa laatimiseen ja tarkistamiseen, toteuttaa hänelle yhteistyössä laadittua suunnitelmaa, hakeutua ja osallistua säännöllisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja ilmoittaa kunnalle suunnitelman toteuttamisesta sekä sellaisista palvelutarpeeseen tai elämäntilanteeseen liittyvistä tai muista muutoksista, joilla on mahdollisesti vaikutusta suunnitelmassa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen ja palveluihin osallistumiseen.
Kotoutuminen edistyy paremmin, kun kotoutuja-asiakas itse aktiivisesti sitoutuu kotoutumisprosessiin hankkimalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia taitoja ja valmiuksia osallistumalla viranomaisten tai muiden tahojen järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin. Tämän vuoksi kotoutuja-asiakas olisi velvollinen noudattamaan suunnitelmaansa sekä hakeutumaan ja osallistumaan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jotka tukevat hänen kotoutumistaan ja työllistymistään. Momentin kohdan neljä ilmoitusvelvollisuus olisi uusi ja sillä parannettaisiin erityisesti kunnan mahdollisuutta seurata kotoutumissuunnitelman toteuttamista ja ennakoida kotoutuja-asiakkaan palvelutarpeessa tapahtuvia muutoksia.
Pykälän 3 momentti on uusi ja sen mukaisesti työnhakijana olevaa kotoutuja-asiakasta koskisivat työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 39 §:n mukaiset työnhakijan velvollisuudet.
Lisäksi pykälän 4 momentin mukaan velvollisuuksien laiminlyömisen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädettäisiin työttömyysturvalaissa ja vaikutuksesta toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetusta laissa. Mikäli maahanmuuttaja kieltäytyisi esimerkiksi ilman pätevää syytä kotoutumissuunnitelman laatimisesta, sen tarkistamisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa sovittuun palveluun, hänen oikeuttaan työttömyysetuuteen voidaan rajoittaa siten kuin työttömyysturvalaissa säädetään tai toimeentulotukea alentaa siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään. Eduskunta on mietinnössään kotoutumisen selontekoon (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutumissuunnitelman noudattaminen olisi kotoutuja-asiakkaalle aidosti velvoittavaa ja edellyttänyt, että toimenpiteisiin osallistumisen velvoittavuuden tueksi säädettyjä toimia käytetään tarvittaessa. Lasten ja nuorten osalta velvollisuus liittyisi lähinnä oppivelvollisuuden suorittamiseen. Muiden kuin työnhakijoina olevien osalta kotoutumissuunnitelman velvoittavuus määrittyisi heidän muiden sitoumustensa perusteella ja lähtökohtaisesti kotoutumissuunnitelman noudattamatta jättämisestä ei voitaisi asettaa samalla tavoin etuuksien menettämiseen liittyviä sanktioita. Esimerkiksi hoitovapaalla olevan kotoutuja-asiakkaan oikeutta perhe-etuuksiin ei voida rajoittaa, mikäli hän laiminlyö kotoutumissuunnitelmansa toteuttamista. Luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on arvioitu osaltaan myös kotoutumissuunnitelman velvoittavuutta tarkemmin.
25 §.Monikielinen yhteiskuntaorientaatio. Pykälässä säädettäisiin uudesta kotoutumisen edistämisen palvelusta, jonka tarkoituksena on lisätä maahanmuuttajien tietoisuutta muun muassa suomalaisesta yhteiskunnasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Yhteiskuntaorientaatio olisi määritelty 5 §:ssä.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä kotoutuja-asiakkaille yhteiskuntaorientaatio mahdollisuuksien mukaan heidän äidinkielillään tai muutoin hyvin osaamilla kielillä kotoutuja-asiakkaiden kunnassa esiintyvät palvelu- ja kielelliset tarpeet huomioiden. Omalla äidinkielellä tarjottava ja opetusmuotoinen yhteiskuntaorientaatio takaisi jatkossa paremmin tiedon välittämisen maahanmuuttajille. Opetusmuotoinen orientaatio lisännee todennäköisyyttä, että tieto välittyy maahanmuuttajalle paremmin kuin kirjallisen materiaalin välittäminen. Opetusmuotoinen orientaatio lisää interaktiivisuutta ja myös tarjoaa maahanmuuttajalle mahdollisuuden kysyä lisätietojen saamiseksi matalammalla kynnyksellä. Yhteiskuntaorientaatio voidaan toteuttaa erillisenä palveluna taikka kotoutumiskoulutuksen tai muun palvelun yhteydessä maahanmuuton alkuvaiheessa.
Yhteiskuntaorientaatio voitaisiin jättää järjestämättä yksittäiselle henkilölle, mikäli palvelutarpeen arvioinnin pohjalta on selvää, ettei kotoutuja-asiakkaalla ole tarvetta orientaation sisällöille. Myös tällöin kotoutuja-asiakkaalle tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota yhteiskuntaorientaation kirjallinen materiaali omatoimista tutustumista varten. Kunkin asiakkaan osalta olisi myös arvioitava, minkä muotoisena ja -laajuisena orientaatio olisi tarpeellista toteuttaa. Lähiopetusmuotoisena toteutettu yhteiskuntaorientaatio tukisi erityisesti esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomien sekä digitaidoiltaan heikompien kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua palveluun ja omaksua orientaation sisällöt.
Koska monikielisen yhteiskuntaorientaation kohderyhmään kuuluisi todennäköisesti laajasti eri kieliä äidinkielenään puhuvia kotoutuja-asiakkaita, mukaan lukien harvinaisiin kieliryhmiin kuuluvia, voitaisiin yhteiskuntaorientaatio tarjota äidinkielen sijaan myös sellaisella kielellä, jota kotoutuja-asiakas muutoin hyvin osaa. Riippuen maahanmuuttajien määrästä kunnassa ja kielen harvinaisuudesta, täysin äidinkielinen opetus voisi osoittautua haastavaksi toteuttaa. Kuntien yhteistyömahdollisuuksia ja myös etäopetusta hyödyntäen voitaisiin lisätä orientaation opetuksen tarjontaa ja kielivalikoimaa yhteiskuntaorientaation toteuttamisessa. Palvelun toteuttaminen todennäköisesti tulee edellyttämään myös kuntien yhteistyössä järjestämää valtakunnallista etäopetuksena tuotettua palvelua. Kielivaatimuksen täyttämiseksi tarvittaessa voitaisiin hyödyntää myös tulkitsemista. Kunnassa esiintyvä tarve ja kunnan tosiallinen yhteiskuntaorientaation järjestämismahdollisuus huomioiden, voitaisiin yhteiskuntaorientaation toteuttamisessa hyödyntää myös eri kielillä tuotettua audio- tai kirjallista materiaalia, jos se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi kyseisessä tilanteessa. Valtakunnallisesti tasalaatuisen ja yhtenäisen materiaalin tarjoaminen vähintään yleisimmillä kotoutuja-asiakkaiden puhumilla kielillä edellyttää todennäköisesti yhteiskuntaorientaation opetuksessa käytettävän valtakunnallisen materiaalin tuottamista, ylläpitoa ja käännättämistä. Vastuu materiaalin tuottamisesta voisi soveltua valtion valtakunnalliseksi tehtäväksi. Keskeistä olisi, että kotoutuja-asiakkaalle saataisiin välitettyä tieto vähintään yhteiskuntaorientaation keskeisten osa-alueiden osalta. Kunta voisi toteuttaa yhteiskuntaorientaation itse tai ulkoistaa sen palveluntuottajan toteutettavaksi. Kunta voisi harkintansa mukaan tarjota yhteiskuntaorientaatiota kotoutuja-asiakkaiden lisäksi myös muille maahanmuuttajille, joiden arvioi hyötyvän orientaation sisällöistä. Kunta voisi myös järjestää yhteiskuntaorientaation yhteisesti eri työmarkkina-asemassa oleville kotoutuja-asiakkaille.
Ehdotetun 2 momentin mukaan yhteiskuntaorientaation on vähintään sisällettävä tietoa Suomessa asumisesta, elämisestä ja työskentelemisestä, suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Nämä ovat vastaavia tietoja kuin mitä voimassa olevan kotoutumislain 7 §:ssä tarkoitettuun perustietoaineistoon on sisältynyt ja niitä on pidetty keskeisinä tietoina Suomessa asumisen ja Suomeen kotoutumisen kannalta. Myös yhteiskuntaorientaation sisältöjen tuottamisen osalta olisi keskeistä tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.
Ehdotettu 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä monikielisen yhteiskuntaorientaation sisällöstä ja toteuttamisesta.
26 §.Kotoutumiskoulutuksen sisältö. Pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaalle, joka ei olisi oppivelvollisuuslain (1214/2020) mukainen oppivelvollinen, järjestettävän kotoutumiskoulutuksen sisällöistä ja koulutuksen kielellisestä tavoitteesta. Oppivelvollisuudella tarkoitettaisiin Suomen koulutusjärjestelmän mukaista oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuuslain mukaisesti oppivelvollisia ovat Suomessa vakinaisesti asuvat lapset. Oppivelvollisuus päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon. Kotoutuja-asiakkaina voi myös olla sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole oppivelvollisuuden piirissä johtuen esimerkiksi oleskeluluvan tilapäisyydestä. Tästä johtuen sanamuodoksi esitetään ”joka ei ole oppivelvollinen”.
Säädetyn mukaisesti lähinnä täysi-ikäiset kotoutuja-asiakkaat muodostaisivat kotoutumiskoulutuksen pääasiallisen kohderyhmän. Pykälällä ei kuitenkaan rajattaisi mahdollisuutta kotoutumiskoulutusta yksistään kotoutuja-asiakkaille, vaan kotoutumiskoulutusta voitaisiin nykyistä vastaavasti järjestää yksilön tarpeen niin edellyttäessä myös maahanmuuttajalle, jolla ei ole voimassa olevaa kotoutumissuunnitelmaa.
Oppivelvollisille tarjottavasta kotoutumista edistävästä koulutuksesta säädetään oppivelvollisuuslaissa, jonka mukaisesti oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun perusopetuksen ja jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta kansanopistossa järjestettävässä sellaisessa koulutuksessa, jossa noudatetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita tai Opetushallituksen laatimaa maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Lisäksi oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavat opinnot mutta jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla aikuisten perusopetukseen.
Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumiskoulutuksena järjestettäisiin kotoutuja-asiakkaalle suomen tai ruotsin kielen opetusta sekä ammatillisten ja muiden työelämässä tarvittavien valmiuksien opetusta, ammatillista suunnittelua ja ohjausta jatko-opintoihin, muihin palveluihin tai työmarkkinoille. Koulutuksella edistettäisiin kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmassa asettuja tavoitteita.
Kotoutumiskoulutuksena järjestettäisiin myös muuta opetusta, joka edistää yhteiskunnallisia ja kulttuurisia valmiuksia sekä arjen kansalaistaitoja. Koulutus kehittäisi sellaisia kielellisiä, kirjallisia, ammatillisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia, joiden avulla maahanmuuttaja selviytyy jokapäiväisen elämän tilanteissa uudessa ympäristössään, voi toimia työelämässä ja hakeutua jatko-opintoihin. Kotoutumiskoulutus muodostuisi opintokokonaisuuksista, joiden sisällöt ja laajuus räätälöitäisiin kotoutuja-asiakkaan pohjakoulutus, taidot ja tavoitteet huomioiden.
Kotoutumiskoulutusta voidaan järjestää suomen tai ruotsin kielellä, minkä lisäksi kotoutumiskoulutukseen voi sisältyä valinnaisia opintoja, esimerkiksi toisen kansalliskielen opiskelua, mikä mahdollistaa suomen ja ruotsin kielen rinnakkaisen opiskelun tarvittaessa. Valtioneuvoston kansalliskielistrategian Nationalspråkstrategin, Kansalliskielistrategia: Statsrådets principbeslut, Valtioneuvoston periaatepäätös. 2021. Statsrådets publikationer 2021:87. mukaan tulee varmistaa sujuva kotoutumispolku molemmilla kansalliskielellä. Lisäksi periaatepäätöksessä mukaan ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen tarjontaa tulee kasvattaa, jotta maahanmuuttajille on tosiasialliset mahdollisuudet valita kotoutumiskielekseen myös ruotsi. Kotoutumiskoulutuksessa olisi mahdollista vahvistaa myös latinalaisten kirjainten osaamista. Edellytyksenä on, että henkilöllä on sellaiset oppimisvalmiudet ja osaaminen, että lyhyehkö moduuli riittää ja että osallistuminen kotoutumiskoulutukseen on muutoin hänelle tarkoituksenmukaisinta.
Pykälän 2 momentti olisi osittain uusi, ja sen mukaan kotoutumiskoulutuksen tulisi sisältää myös työssäoppimisjakso tai työ- ja toimintakykyä edistävää toimintaa. Työssäoppimisjakso on tälläkin hetkellä osa työvoimakoulutuksena tarjottavaa kotoutumiskoulutusta, joten säädöksellä varmistettaisiin työssäoppimisjakson rooli koulutuksen keskeisenä osana jatkossakin. Lisäksi säännös mahdollistaisi työssäoppimisjakson korvaamisen työ- ja toimintakykyä edistävällä toiminnalla, esimerkiksi kuntoutuksella, mikäli henkilöllä on tarve kuntoutukselliseen tukeen.
Kotoutumiskoulutukseen tulisi sisältyä myös aiemman osaamisen tunnistamista. Koulutukseen sisältyvällä osaamisen tunnistamisella tuettaisiin kotoutumiskoulutuksen yksilöllistämistä maahanmuuttajan tarpeisiin, mukaan lukien ammatillinen kotoutumiskoulutus sekä kotoutumiskoulutuksen jälkeistä ohjautumista maahanmuuttajalle parhaiten sopivalle koulutuspolulle, mukaan lukien ammatillinen koulutus, pätevöitymiskoulutus ja muut mahdolliset koulutusta ja työllistymistä yhdistävät mallit. Säädöstä toimeenpantaisiin työvoimapalveluiden, koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sekä muiden keskeisten viranomaisten ja toimijoiden yhteistyössä. Erityisesti mikäli opiskelijan työllistymisen kannalta on olennaista saada pätevyys Suomessa säänneltyyn ammattiin, opiskelija ohjataan tutkinnon tunnustamiseen toimivaltaiselle viranomaiselle, esimerkiksi Opetushallitukseen tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Koulutuksen aikana neuvotaan opiskelijaa tutkinnon tunnustamisprosessin käynnistämisessä sekä siihen liittyvissä mahdollisissa jatkotoimissa osana urasuunnittelua ja ohjausta.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin kotoutumiskoulutuksen kielellinen tavoite. Voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena olisi, että maahanmuuttaja saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon eli keskimäärin yleisten kielitutkintojen tasoa B1.1. vastaavan kielenhallinnan. Tällöin edellytettäisiin, että maahanmuuttaja pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta ja ymmärtää puheen pääajatukset ja keskeiset yksityiskohdat. Puheessa hänen tulisi osata viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa ja selviytyä arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Luetun ymmärtämisen tavoitteena on pystyä lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä ja ymmärtää tekstin pääajatukset, avainsanat ja tärkeät yksityiskohdat. Kirjoittamisessa pyrittäisiin selväpiirteisen, sidosteisen tekstin kirjoittamiseen ja tutun tiedon välittämiseen tehokkaasti tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. Kotoutuja-asiakkaan kielitaitotavoite voitaisiin asettaa myös B1.1. tasoa korkeammalle tasolle eikä B1.1. tason saavuttaminen olisi este kotoutumiskoulutukseen osallistumiselle.
Kotoutumissuunnitelmassa voitaisiin sopia kielellisen tavoitteen asettamisesta alemmalle tasolle, mikäli sille olisi erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajan ikä, sairaus tai vamma. Perusteena voisi olla myös työvoiman ulkopuolella olevan maahanmuuttajan kohdalla osa-aikainen osallistuminen koulutukseen. Alentamista ei kuitenkaan tulisi esimerkiksi vamman vuoksi tehdä kategorisesti vaan etsittävä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat kielellisen osaamisen kehittymistä. Kotoutumiskoulutuksella olisi myös muita tavoitteita. Kotoutumiskoulutuksella edistettäisiin lain 1 §:ssä määriteltyjä tavoitteita, erityisesti maahanmuuttajien työllisyyttä tai yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja tasa-arvoa sekä hyvinvointia ja terveyttä.
Ehdotettava säännös kotoutumiskoulutuksen osana järjestettävästä suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestauksesta olisi uusi. Kotoutumiskoulutuksen osana arvioidaan opiskelijoiden kielitaitoa myös tällä hetkellä, ja kielitaidon ja muun oppimisen arvioinnin toteuttamista ohjataan kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteilla.
Esityksellä luotaisiin säädöspohja valtakunnallisesti yhtenäiselle suomen ja ruotsin kielitaidonpäättötestaukselle ja varmistettaisiin kotoutumiskoulutuksessa kielitaidon päättötestauksen yhdenmukainen toteuttaminen osana järjestettäviä kotoutumiskoulutuksia. Päättötestauksen avulla pyrittäisiin parantamaan kielitaidon tavoitteiden toteutumisen seuraamista, testauksen yhteismitallisuutta eri järjestäjien kesken sekä tukemaan jatko-ohjausta muihin palveluihin tai koulutuksiin kotoutuja-asiakkaan kielitaitotasoa vastaavasti. Kielitaitotasoja koskevan tiedon kerääntyminen ja seuranta mahdollistaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun tietoon perustuen.
Opetushallitukselle ehdotetaan säädettävän vastuu kotoutumiskoulutuksen kielitaidon päättötestauksen valtakunnallisesta kehittämisestä ja ylläpidosta. Tehtävä muodostaisi Opetushallitukselle johdonmukaisen tehtäväkokonaisuuden, sillä Opetushallitus vastaisi myös kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden laatimisesta. Opetushallitus vastaa myös yleisten kielitutkintojen järjestämisestä, ja kotoutumiskoulutuksen päättötestausta on perusteltua kehittää rinnakkain yleisten kielitutkintojen kanssa.
Pykälän 4 momentin mukaan kotoutumiskoulutusta annettaisiin lähtökohtaisesti Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Säädöksessä tarkennettaisiin sitä, mistä opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin. Opetussuunnitelman perusteista voitaisiin kuitenkin poiketa perustelluista syistä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa koulutuksen toteuttamisen joustavasti muulla tavalla voitaisiin katsoa olevan maahanmuuttajan tai maahanmuuttajaryhmän edun mukaista. Esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien, kuten kotona lapsia hoitavien vanhempien osalta voisi olla perusteltua poikea opetussuunnitelman perusteista, mikäli koulutusta toteutettaisiin opiskelijan elämäntilanteen vuoksi osa-aikaisesti.
Lisäksi momentin mukaan Opetushallitus määräisi suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestauksen toteuttamisesta, kuten edellä on kuvattu. Opetushallituksen antamassa määräyksessä täsmennettäisiin ainakin päättötestauksen toteuttamistapoja, sisältöjä ja vastuita. Kielitaidon päättötestauksen kehittämisessä ja toteuttamisessa huomioitaisiin maahanmuuttajien yksilölliset lähtökohdat ja kiinnitettäisiin erityistä huomiota yhdenvertaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseen.
Pykälän 5 momentin mukaan ja pykälän 1–4 momenteista poiketen kotoutumiskoulutusta voitaisiin toteuttaa myös luku- ja kirjoitustaidon koulutuksena taikka aikuisten perusopetuksena, mikäli tämä olisi perusteltua kotoutuja-asiakkaan luku- ja kirjoitustaidon puutteiden tai heikkojen perustaitojen vuoksi. Luku- ja kirjoitustaidon koulutusta toteutettaisiin Opetushallituksen Vapaan sivistystyön opetussuunnitelmasuosituksen mukaisesti. Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen jälkeen kotoutuja-asiakas voitaisiin tarvittaessa ohjata esimerkiksi työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen.
Kotoutuja-asiakas voisi osallistua aikuisten perusopetukseen esimerkiksi työvoimakoulutuksena toteutettavan kotoutumiskoulutuksen sijasta. Aikuisten perusopetuksen kohderyhmään kuuluvat erityisesti perusopetuksen loppuvaiheessa Suomeen tulleet nuoret, jotka eivät ole ehtineet saada perusopetuksen päättötodistusta valmiiksi oppivelvollisuusikäisinä tai joiden valmiudet ovat jääneet heikoiksi perusopetuksen aikana, ja 17–25-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset, jotka tarvitsevat perusopetuksen päättötodistusta ja opiskeluvalmiuksia jatkaakseen opintoja toisella asteella. Kohderyhmää ovat myös muut maahanmuuttajataustaiset aikuiset, jotka heikon peruskoulutuksensa takia tarvitsevat erityisesti perusopetuksen alkuvaiheessa annettavia taitoja tai jotka tarvitsevat päättötodistusta päästäkseen jatko-opintoihin. Perusopetus sisältää alkuvaiheen osana järjestettävän erityisen lukutaitovaiheen, perusopetuksen alkuvaiheen opetuksen ja perusopetuksen päättövaiheen opetuksen. Koko perusopetusta ei ole pakko suorittaa.
27 §.Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä ja kotoutuja-asiakkaan ohjaamisesta koulutukseen. Säännöstä muutettaisiin vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämistä koskevaa lakiehdotusta, jonka mukaan kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen vastaisi jatkossa työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Työvoimakoulutuksesta säädettäisiin kyseisen lakiehdotuksen 7 luvussa. Säännöksellä olisi liittymäpintoja myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 4 §:ään, jonka mukaan työvoimapalveluita järjestettäessä tulisi ottaa huomioon, että ne vastaavat sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan eri asiakasryhmien palvelutarpeisiin.
Lisäksi esitetty säännös selkeyttäisi kunnan vastuuta työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumiskoulutuksen saatavuus vaihtelee alueittain ja kunnittain. Kunnan kotoutumiskoulutuksen tarjontaa tulisi tarpeen mukaan kehittää myös työssä oleville kotoutuja-asiakkaille.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta vastaisi siitä, että kunnassa olisi tarjolla kotoutumiskoulutusta kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti. Kunta voisi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 8 §:n mukaisesti järjestää palveluita myös yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Koulutus järjestettäisiin kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden määrää sekä kotoutumisen ja työllistymisen tarpeita vastaavasti. Koulutuksen tavoitteena on edistää polkuja työelämään ja jatko-opintoihin, mikä edellyttää koulutukselta monipuolisia toteuttamistapoja, jotka huomioivat sekä suoraan työelämään suuntaavien että ammatilliseen tai korkeakoulutukseen suuntaavien kotoutuja-asiakkaiden tarpeet. Lisäksi kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa tulisi huomioida työ- ja toimintakyvyn vahvistamista, esimerkiksi kuntoutuksellista tukea tarvitsevien kotoutuja-asiakkaiden tarpeet. Koulutukseen voi sisältyä kohderyhmittäin moduuleita, jotka edistävät jatkopolkuja esimerkiksi ammatillisiin tai korkeakouluopintoihin ja yrittäjyyteen. Koulutusmoduulien sisällä ja välillä voi olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista, työelämään tutustumisjaksoja, työkokeiluja, palkkatuettua työtä sekä kolmannen sektorin palveluja ja vapaaehtoistyötä. Lisäksi kunnan tulisi kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä huomioida mahdollisuudet ruotsinkieliseen kotoutumiseen kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti.
Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden erityiset tarpeet saattavat liittyä esimerkiksi varhaiskasvatuslain mukaisella varhaiskasvatuksella tai muulla lastenhoidolla tuetun koulutuksen järjestämiseen, jotta voitaisiin nopeuttaa heidän pääsyään koulutukseen ja tätä kautta edistää myös heidän myöhempää työllistymistään. Kotona lapsia hoitavien vanhempien koulutusta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutusta ja kunnallista varhaiskasvatusta yhdistämällä. Työssä olevien kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen edistäisivät muun muassa iltaisin toteutettavat koulutukset. Työssä olevien maahanmuuttajien kielikoulutuksen tarpeisiin voitaisiin vastata myös työvoimapalveluiden yhteishankintakoulutuksena järjestettävällä Työpaikka suomi-/ruotsi- palvelulla. Kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa tulisi huomioida myös ne ryhmät, joilla on terveydentilan vuoksi erilainen tilanne opiskelun suhteen.
Ehdotettu säännös ei rajaisi kotoutumiskoulutuksen kohderyhmää yksinomaan kotoutuja-asiakkaisiin vaan työvoimakoulutuksena järjestettävää kotoutumiskoulutusta voitaisiin järjestää myös maahanmuuttajille, jotka eivät olisi enää oikeutettuja kotoutumissuunnitelmaan, mutta joiden työllistymisen edistäminen edellyttäisi kotoutumiskoulutusta. Lisäksi maahanmuuttajien, joilla ei enää olisi oikeutta kotoutumissuunnitelmaan, olisi muita työnhakijoita vastaavasti mahdollista opiskella työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädetyn mukaisesti sekä työttömyysturvalain mukaisina lyhytkestoisina opintoina ja sivutoimisesti.
Kunnan olisi ohjattava kotoutuja-asiakas, jonka oppivelvollisuus on päättynyt, osallistumaan kunnan tai muun tahon toteuttamaan kotoutumiskoulutukseen. Kunta voisi siis toteuttaa itse kotoutumiskoulutusta tai ohjata kotoutuja-asiakkaan osallistumaan muun toimijan toteuttamaan kotoutumiskoulutukseen, mikäli se olisi kotoutuja-asiakkaan tarpeiden näkökulmasta perusteltua. Kuntapohjaisten toteuttamistapojen lisäksi kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa voidaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 8 §:n mukaisesti hyödyntää alueellisia ja valtakunnallisia toteutustapoja kuntien yhteistyössä. Eduskunta (HaVM 10/2022 vp) on lausunut, että koulutuksia hankkivien tahojen tulee painottaa laatua ja vaikuttavuutta hankinnan kriteereinä.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaan, joka on rekisteröitynyt työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi työnhakijaksi, kotoutumiskoulutusta järjestettäisiin pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädettäisiin. Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen osalta sovellettaisiin mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäisiin kunnan järjestämisvastuusta.
Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen opiskelijavalintaan, opiskelijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, koulutuksen keskeyttämiseen sekä koulutukseen liittyvään työssä oppimiseen ja koulutuksen yhteishankintaan sovelletaan mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 7 luvussa säädettäisiin.
Kotoutumiskoulutusta voitaisiin toteuttaa kotoutuja-asiakkaalle myös omaehtoisena opiskeluna. Tämä koskee erityisesti työvoiman ulkopuolisia kotoutuja-asiakkaita, jotka eivät ole työvoimakoulutuksen ensisijaista kohderyhmää. Myös työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutusta voidaan toteuttaa omaehtoisena opiskeluna. Näiltä osin keskeisiä olisivat erityisesti vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukset ja aikuisten perusopetus, minkä lisäksi omaehtoinen koulutustarjonta täydentäisi työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen tarjontaa.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan vastuulle kuuluisi lisäksi kotoutumiskoulutuksen yhteensovittaminen kotoutumisohjelman muiden palveluiden (esimerkiksi monikielisen yhteiskuntaorientaation), työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädettävien työvoimapalveluiden samoin kuin kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa siten, että maahanmuuttajien käytössä on yhteensovitettuja työllistymistä ja ammatillista osaamista ja pätevöitymistä edistäviä palvelukokonaisuuksia. Eri palveluiden suunnittelun ja toteuttamisen yhteensovittamisella varmistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi tarjolla tarkoituksenmukaisia osaamisen kehittämisen palvelukokonaisuuksia, jotka vastaisivat sekä eri kotoutuja-asiakkaiden että alueen työmarkkinoiden tarpeisiin. Tehokas yhteensovittaminen kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa olisi oleellista maahanmuuttajien aiemman osaaminen tunnistamisessa ja yhteistyössä oppilaitosten kanssa oikealle koulutuspolulle ohjaamiseksi.
28 §.Omaehtoisen opiskelun tukeminen. Ehdotettu pykälä omaehtoisen opiskelun tukemisesta vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan kotoutumislain säädöstä. Omaehtoisen opiskelun tulisi edistää kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä. Ehdotetun 1 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaalla, joka opiskelisi omaehtoisesti, olisi oikeus työttömyysetuuteen tässä laissa ja työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin, jos maahanmuuttajalla on koulutustarve, jonka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen toteaa ja arvioi, että omaehtoinen opiskelu tukee kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä. Lisäksi opiskelusta tulisi olla sovittu kotoutumissuunnitelmassa ja muiden tässä luvussa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä.
Kotoutumista edistävästä omaehtoisesta opiskelusta olisi ennen opiskelun aloittamista sovittava kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa. Tämä vastaa sitä, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 75 §:ssä säädettäisiin. Kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma voi korvata työllistymissuunnitelman. Painavasta syystä omaehtoisen opiskelun tukemisesta voitaisiin päättää opintojen alkamisen jälkeen. Maahanmuuttajalla tällainen painava syy voisi olla myös esimerkiksi opiskelun aloittaminen ennen kuin maahanmuuttajalle on myönnetty oleskelulupa, joka oikeuttaa rekisteröitymään työnhakijaksi. Paivana syynä voitaisiin jatkossa pitää myös esimerkiksi sitä, että maahanmuuttaja on aloittanut opinnot 17-vuotiaana aikuisten perusopetuksessa tai hän on saapunut maahan turvapaikanhakijana ilman huoltajaa, ja aloittanut opinnot oppivelvollisena. Tällä vastattaisiin tarpeeseen täsmentää 17-vuotiaiden kotoutujanuorten osalta niitä tilanteita, joissa oppivelvollisena aloitettujen opintojen tukemista voitaisiin jatkaa työttömyysetuudella kotoutuja-asiakkaan täyttäessä 18 vuotta. Täsmennyksellä vastattaisiin oppivelvollisuuden uudistamisen myötä tulleisiin muutoksiin, joiden myötä oikeutta työttömyysetuuteen ei ole alle 18-vuotiaalla, joka ei ole suorittanut oppivelvollisuutta.
Omaehtoisen opiskelun tukiaika olisi sama kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 76 §:ssä säädettäisiin. Säännöksen 1 momentin mukaan opintojen muodostamaa kokonaisuutta voitaisiin tukea enintään 24 kuukauden ajan ja 2 momentin mukaan aikuisten perusopetuksen osalta enintään 48 kuukauden ajan. Jos työnhakija esittää työvoimaviranomaiselle koulutuspalvelujen tuottajan antaman selvityksen opintojen tilapäisestä keskeyttämisestä ja keskeyttämiseen on pätevä syy, 1 momentin mukainen enimmäisaika ei kuluisi keskeytysaikana. Selvitys olisi esitettävä viipymättä keskeytyksen alkamisen jälkeen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan oikeudesta opiskelun ajalta maksettavaan kulukorvaukseen säädettäisiin 32 §:ssä sekä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 11 luvussa.
29 §.Omaehtoisen opiskelun tukemisen yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaiden työttömyysetuuksilla tuettavista omaehtoisista opinnoista ja se vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan kotoutumislain säädöstä. Ehdotetun 1 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä edistävän omaehtoisen opiskelun tukeminen työttömyysetuudella edellyttäisi, että kyse olisi suomen tai ruotsin kielen opiskelusta taikka opiskelu tapahtuisi pääasiassa suomen tai ruotsin kielellä. Omaehtoinen opiskelu voisi tapahtua myös suomenkielisellä viittomakielellä tai bliss-symbolein tapahtuvana suomen kielen opiskeluna.
Pääasiassa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä tapahtuvan opiskelun ei voida katsoa tukevan riittävästi maahanmuuttajan kotoutumista ja työllistymistä. Pääasiallisuus viittaa siihen, että esimerkiksi lyhyet englanninkieliset opintojaksot olisivat mahdollisia. Pykälään sisällytettäisiin uutena elementtinä kuitenkin 2 momentti, jonka mukaan työttömyysetuudella voitaisiin tukea myös muulla kielellä tapahtuvaa opiskelua, jos se sisältyy 25 §:ssä tarkoitettuun yhteiskuntaorientaatioon.
Pykälän 3 momentin mukaan tuettavaan omaehtoiseen opiskeluun voi opintojen lisäksi sisältyä työssäoppimisjaksoja taikka kansalaisjärjestö- tai muuta vapaaehtoistoimintaa. Tuettavan omaehtoisen opiskelun kestosta vähintään puolet tulisi olla opintoja. Voimassa olevan lain mukaan tuettavan omaehtoisen opiskelun kestosta vähintään puolet tulee olla opintoja tai niihin liittyvien tehtävien suorittamista. Esitetään kuitenkin vahvistettavan opetusmuotoisten opintojen osuutta verrattuna itsenäisesti suoritettaviin tehtäviin.
30 §.Omaehtoisia opintoja koskevat edellytykset. Ehdotetussa pykälässä lueteltaisiin, millaisia opintoja voitaisiin tukea omaehtoisena opiskeluna. Ehdotetun 1 momentin luettelo omaehtoisia opintoja koskevista edellytyksistä vastaisi pääosin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 74 §:n mukaista luetteloa ja voimassa olevan kotoutumislain säännöstä. Lisäksi luetteloa täydennettäisiin ja päivitettäisiin vastaamaan koulutusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia.
Omaehtoisena opiskeluna voitaisiin 28 ja 29 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä tukea opintoja, joista säädetään perusopetuslaissa, jos maahanmuuttajalla ei ole perusopetuksessa saatavia tietoja ja taitoja tai lukiolaissa, jos koulutuksen puuttuminen on ammatillisen kehittymisen esteenä. Omaehtoisena opiskeluna voitaisiin tukea myös opintoja, joista säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tai yliopistolaissa (558/2009) ja jotka johtavat ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon, erikoisammattitutkintoon tai yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suoritettavaan alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon taikka joiden tavoitteena on mainittujen tutkintojen osien suorittaminen sekä mainittujen lakien mukainen lisä- ja täydennyskoulutus ja avoin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus. Lisäksi mahdollistettaisiin erikoistumiskoulutusten ja ammattikorkeakoulutukseen valmentavan koulutuksen tukeminen omaehtoisesti työttömyysetuudella.
Luetteloon lisättäisiin 1.8.2021 voimaan tullut laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (1215/2020), joka mahdollistaisi muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen valmentavan koulutuksen tukemisen omaehtoisesti työttömyysetuudella 1.8.2022 alkaen. Tutkintoon valmentavia koulutuksia on voitu tukea myös voimassa olevan kotoutumislain perusteella, joten kyse olisi säännöksen päivittämisestä.
Vapaan sivistystyön opintojen osalta säännöstä päivitettäisiin lisäämällä mahdollisuus tukea työttömyysetuudella luku- ja kirjoitustaidon opintoja. Muutoksella vastattaisiin aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen järjestämisvastuissa tapahtuneisiin muutoksiin, joiden myötä aiemmin työvoimakoulutuksena järjestettynä luku- ja kirjoitustaidon koulutus siirrettiin osaksi vapaan sivistystyön koulutusta ja aikuisten perusopetusta. Lisäksi voitaisiin tukea 26 §:n mukaista kotoutumiskoulutusta ja opintoja, joista säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998), jos koulutus on ammatillista osaamista ja pätevyyttä lisäävää ja opinnoista esitetään koulutus- tai opintosuunnitelma. Jos maahanmuuttaja opiskelisi omaehtoisesti opinnoissa, jotka pätevöittävät hänet toimimaan ammatissaan Suomessa, opintoja voitaisiin niin ikään tukea. Tämä parantaisi muun muassa korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien mahdollisuuksia pätevöityä ammattiinsa Suomessa ja tukisi näin ollen työllistymismahdollisuuksia.
Omaehtoisen opiskelun tukeminen olisi ehdotetun 2 momentin mukaan mahdollista myös muun koulutuksen kuin 1 momentissa tarkoitettujen opintojen osalta, jos se täyttäisi 28 ja 29 §:ssä säädetyt edellytykset. Pykälän 2 momentti olisi voimassa olevaa kotoutumislakia vastaava, mutta säännöksen perusteluita täydennettäisiin vastaamaan koulutustarjonnan monipuolistumista. Säännös mahdollistaisi 1 momenttia laajemmat mahdollisuudet esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opiskeluun ja ammatillisen osaamisen kehittämiseen omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna, Lisäksi momentti mahdollistaisi esimerkiksi monikielisen yhteiskuntaorientaation ja maahanmuuttaja- tai muiden järjestöjen järjestämän perehdytyskoulutuksen tukemisen.
31 §.Omaehtoisten opintojen jatkaminen kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston täyttyessä. Pykälä olisi uusi ja se mahdollistettaisi tämän lain 28 §:n mukaan työttömyysetuudella tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden suorittamisen loppuun tilanteissa, joissa kotoutumissuunnitelman 23 §:ssä säädetty enimmäiskesto täyttyy kesken tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden. Säännöksen avulla poistettaisiin kotoutumislain ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nivelpinnassa syntyneet väliinputoajatilanteet, joissa kotoutuja-asiakas on menettänyt oikeutensa työttömyysetuuteen kokonaan, kun kotoutumissuunnitelman voimassaolo on päättynyt kotoutumislaissa tarkoitetulla tavalla työttömyysetuudella tuettujen päätoimisten opintojen ollessa vielä kesken. Kotoutumislain mukaan tuettujen omaehtoisten opintojen tukemista ei voitaisi myöskään suoraan jatkaa työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen perusteella, koska aiemmin harjoitettuja opintoja voitaisiin tukea työttömyysetuudella kyseisen lakiehdotuksen nojalla lähtökohtaisesti vain silloin, kun opinnot olisivat olleet keskeytyneenä vähintään vuoden. Säännöksellä edistettäisiin jo aloitettujen opintojen saattamista loppuun ja poistettaisiin kotoutumissuunnitelman voimassaolon päättymisestä aiheutuvat opintojen keskeyttämiset.
Ehdotettua 1 momenttia sovellettaisiin kotoutuja-asiakkaisiin, jotka eivät ole täyttäneet 25 vuotta 23 §:ssä säädetyn kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston puitteissa. Säädöksellä turvattaisiin nuorten kotoutuja-asiakkaiden osaamisen kehittämismahdollisuudet ja edistettäisiin erityisesti matalasti koulutettujen, alle 25-vuotiaiden kotoutuja-asiakkaiden toiseen asteen ja korkea-asteen opintojen suorittamista.
Alle 25-vuotiaiden kotoutuja-asiakkaiden kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää enintään yhdellä vuodella kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen perusteella työttömyysetuudella tuettavien omaehtoisten opintojen jatkamiseksi. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 32 §:ssä tarkoitetut työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 73-76 §:ssä säädetyt edellytykset sekä kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 28 ja 29 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät edelleen. Kotoutumissuunnitelman pidentäminen omaehtoisten opintojen jatkamiseksi edellyttäisi näin ollen myös, että työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen omaehtoisen opintojen tukiaikaa olisi jäljellä. Opintojen jatkamiseen sovellettaisiin 1 momentin tilanteissa myös mitä työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 104 §:ssä säädetään oikeudesta kulukorvaukseen ja mitä työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetään oikeudesta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain 2 a luku koskee työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä.
Ehdotettu 2 momentti koskisi kotoutuja-asiakkaita, jotka olisivat täyttäneet vähintään 25 vuotta 23 §:ssä säädetyn kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman voimassaolon 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston täyttyessä. Heidän olisi mahdollista jatkaa tämän lain perusteella työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston täyttyessä, vaikka suunnitelman kesto päättyisi. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että opiskelun tukemisen muut edellytykset täyttyvät edelleen ja muun muassa opiskelun tukemisen enimmäisaikaa olisi jäljellä. Tuettava opintokokonaisuus ei voisi kokonaisuudessaan ylittää 24 kuukautta tai aikuisten perusopetuksen osalta 48 kuukautta. Säännöksen nojalla ei voitaisi tukea työttömyysetuudella enää uuden opintokokonaisuuden aloittamista kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston täytyttyä.
Jäljempänä 32 §:n 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta kulukorvaukseen ja oikeudesta työttömyysetuuteen 31 §:n 2 momentin tilanteissa. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin siitä, että henkilön kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma olisi 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa voimassa omaehtoisten opintojen tukemisen osalta, kunnes hänelle laadittaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu työllistymissuunnitelma tai sitä vastaava, muu kuin kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma, jotta suunnitelman vaihtumisesta ei aiheutuisi tilannetta, jossa henkilöllä ei väliaikaisesti olisi mitään työvoimaviranomaisen laatimaa voimassaolevaa suunnitelmaa. Säädöksen mukaisesti kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman päättymisen jälkeen tulisi ilman aiheetonta viivästystä laatia työllistymissuunnitelma tai sitä vastaava suunnitelma.
32 §.Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain soveltaminen omaehtoiseen opiskeluun. Kotoutumissuunnitelmaan, monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan ja 31 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa muuhun suunnitelmaan sisältyvästä omaehtoisesta opiskelusta sopimiseen, tukiaikaan, kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksiin, opintojen seurantaan ja keskeytymiseen sekä kotoutuja-asiakkaan ja koulutuspalvelujen tuottajan tietojenantovelvollisuuteen sovellettaisiin, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 9 luvussa säädetään. Kirjaus vastaa voimassa olevan kotoutumislain säännöstä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuettaessa kotoutuja-asiakkaan omaehtoista opiskelua työttömyysetuudella 31§:n 2 momentin perusteella ei sovelleta, mitä työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 104 §:ssä säädetään oikeudesta kulukorvaukseen, eikä näihin opintoihin sovelleta, mitä työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetään oikeudesta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain 2 a luku koskee työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä. Henkilöllä ei täten olisi oikeutta kulukorvaukseen eikä omaehtoisista opinnoista kieltäytyminen tai niiden keskeyttäminen myöskään johtaisi korvauksettoman ajan asettamiseen. Muulta osin työttömyysturvalain 2 a lukua sovellettaisiin myös opintojen aikana. Säännös koskisi vain yli 25-vuotiaita siten kuin 29 §:ssä on säädetty.
3 luku Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullutta lasta tai nuorta koskevat säännökset
Luvussa säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain 27–28 §:ien mukaisista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestämisestä sekä 7 luvun mukaisista alaikäisten edustajista. Luku liittyisi hallituksen esityksen lakiehdotukseen sosiaalihuoltolain muuttamisesta, jossa säädettäisiin perheryhmäkotitoiminnasta ja perheryhmäkotitoiminnan järjestämisestä laajamittaisen maahantulon tilanteessa sekä rajoitustoimenpiteiden käytöstä perheryhmäkodeissa.
33 §.Ilman huoltajaa maassa olevan lapsen asumisen järjestäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen tehtäväksi järjestää alueellaan olevan 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus perheryhmäkodissa, perhehoitona tai muuten tarkoituksenmukaisella tavalla sosiaalihuoltolain 14 §:ssä tarkoitettuna palveluna. Järjestämisvelvoitteen mukaisia palveluita tulisi järjestää 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle alaikäiselle, joka on maassa ilman huoltajaa. Nykyisin hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä vastaa kunta. Tehtävää esitettäisiin vuoden 2023 alusta hyvinvointialueelle hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp). Kyseisellä esityksellä toiminnasta ei kuitenkaan vielä esitetä tehtävän sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa, vaan sitä esitetään käsillä olevassa esityksessä.
Pykälän mukaan hyvinvointialueen olisi järjestettävä hoiva, huolenpito ja kasvatus alueellaan olevalle 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle lapselle. Esitettyjen muutosten tavoitteena on turvata kohderyhmälle yhdenvertaiset palvelut suhteessa muihin sosiaalihuoltolain mukaan erityistä tukea tarvitseviin ryhmiin. Muutoksen avulla korjattaisiin eduskunnan oikeusasiamiehen, Valtiontalouden tarkastusviraston ja lapsiasiainvaltuutetun esiin nostamia puutteita kotoutumislain perusteella järjestettävien ympärivuorokautisen palveluiden järjestämisen sääntelyssä verrattuna vastaavaan sääntelyyn sosiaalihuollon toimintayksiköiden osalta. Edellä mainittuja viranomaisten näkemyksiä on kuvattu tarkemmin luvussa 2 Nykytilan kuvaus ja arviointi.
Voimassa oleva kotoutumislaki ei ota kantaa siihen, minkä kunnan tulee järjestää yksittäisen lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus. Näin ollen lapsia on joissain tilanteissa jouduttu siirtämään oleskeluluvan myöntämisen jälkeen eri kuntaan sen mukaan, miten asuminen on ollut järjestettävissä. Esitettyjen muutosten myötä hyvinvointialueen vastuu järjestää lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus hänen yksilöllistä tarvettaan ja etuaan vastaavalla tavalla vahvistuisi. Muutoksen tavoitteena olisi turvata alaikäisen asuminen sellaisessa asumismuodossa ja paikkakunnalla, jossa hänen tarpeisiinsa voidaan vastata mahdollisimman hyvin. Monissa tapauksissa lapsen kehitystä tukee mahdollisuus jäädä samalle paikkakunnalle, jossa hän on ollut turvapaikanhakuajan ja jossa hänen kotoutumisensa ja opiskelunsa on käynnistynyt.
Perheryhmäkodista ja perhehoidosta säädetään tarkemmin sosiaalihuoltolakia koskevassa lakiehdotuksessa (2. lakiehdotus) sekä perhehoitolaissa (263/2015). Perheryhmäkotien ohjausta ja valvontaa käsitellään sosiaalihuoltolakia koskevan lakiehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa sekä tämän esityksen vaikutusten arvioinnin kohdassa vaikutukset viranomaisiin. Perheryhmäkotien osalta on syytä huomioida myös hybridiyksiköt, eli yksiköt joissa on sekä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain että kotoutumislain mukaisia alaikäisiä ilman huoltajaa, eli sekä oleskelulupaa hakeneita että luvan saaneita alaikäisiä. Vastaanottovaiheen ryhmäkodit ja hybridiyksikön vastaanottovaiheen puoli ovat Maahanmuuttoviraston ohjauksessa ja valvonnassa, joten hybridiyksikön kohdalla hyvinvointialueen, Maahanmuuttoviraston, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, aluehallintoviraston sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviraston välinen yhteistyö on tärkeää.
On syytä huomioida, että sekä ilman huoltajaa maassa asuvan lapsen että myös 18–24-vuotiaan nuoren perhehoitoon sovellettaisiin perhehoitolain säädöksiä. Pykälän tarkoitus olisi selkeyttää kotoutumislain epäselvää tuetun perhesijoituksen käsitettä sosiaalihuollon lainsäädännön piiriin siirryttäessä, mutta vaikka pykälä koskee vain lapsia, soveltuu perhehoitolaki myös nuoriin.
Sosiaalihuollossa lapsen hoidon, huolenpidon ja kasvatuksen järjestäminen perheessä toteutetaan sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentin 17 kohdan perusteella perhehoitona. Sosiaalihuoltolain 14 §:n 3 momentin mukaisesti hyvinvointialueen on perhehoitoa järjestäessään toimittava sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään perhehoitolaissa. Tarkoituksena olisi turvata ilman huoltajaa maassa olevalle lapselle yhtäläinen oikeus kasvaa perheessä. Etenkin pienten lasten osalta perhehoito voi olla perusteltu palvelumuoto. Perhehoito olisi mahdollista lasten lisäksi myös nuorille, sillä perhehoitolaki koskee myös täysi-ikäisiä. Päätös perhehoitoon sijoittamisesta tehtäisiin sosiaalihuoltolain nojalla. Ehdotettu muutos selkeyttäisi perhehoitoon liittyviä lakisääteisiä periaatteita, jotka koskevat esimerkiksi perhehoitajan kelpoisuutta sekä perhehoitajan saamaa koulutusta ja tukea.
Täysi-ikäisten nuorten osalta palvelutarvetta tulisi arvioida asumisen osalta yksilöllisesti. Osa nuorista kykenee asumaan itsenäisesti, mutta osalla voi olla tarvetta esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaiseen tuettuun asumiseen. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Täysi-ikäisen voi myös olla tarve asua perheryhmäkodissa jonkin aikaa täysi-ikäistyttyään kun häntä valmistellaan itsenäiseen tai tuettuun asumiseen siirtymiseen.
Perhehoidossa olevien ilman huoltajaa maassa olevien kotikunnan osalta on nykytilanteessa ollut epäselvyyttä. Tarkoitus on, että kohderyhmän osalta toimitaan kotikuntalain 2 §:n mukaisen pääsäännön mukaan, jonka mukaan kotikunta määräytyy henkilön tosiasiallisen asumisen mukaisesti. Ilman huoltajaa maassa olevien asumiseen perhehoidossa taikka perheryhmäkodissa ei sovelleta kotikuntalain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista tilannetta, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla. Kun on kyse ilman huoltajaa maassa asuvasta lapsesta tai nuoresta, hänellä ei ole sellaista lähtöasuntoa, joka säilyisi hänen kotikuntansa perustana 3 §:n 1 mom. 2 kohdan poikkeussäännöksen vuoksi, vaan perhehoidon tai perheryhmäkodin toimintayksikön sijaintikunta merkittäisiin pääsääntöisesti hänen kotikunnakseen.
Kuntaan ohjaamisesta säädettäisiin 4 luvussa. Sen 43 §:n 5 momentissa säädettäisiin poikkeus kuntapaikkasopimusta koskevaan säännökseen perhehoitoon ohjautuvien lasten ja nuorten osalta helpottamaan perhehoidon järjestämistä myös sellaiseen kuntaan, jolla ei ole 42 §:ssä tarkoitettua kuntapaikkasopimusta.
Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi tehtävä sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella päätös lapsen asumisen järjestämisestä perheryhmäkodissa, perhehoidossa tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla lapsen yksilöllinen tilanne ja etu huomioiden. Säännös olisi uusi, sillä voimassa olevassa kotoutumislaissa ei oteta kantaa siihen millä perusteella päätös lapsen asumismuodosta tehdään. Palvelutarpeen arviointi aloitetaan jo ennen kuin lapsella on kotikunta. Sosiaalihuoltolain 36 §:ssä säädetään, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen kiireellisen avun tarve tulee arvioida välittömästi ja että arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun yhteydenotto sosiaalipalveluista vastaavan hyvinvointialueen viranomaiseen palvelujen saamiseksi on tullut. Arviointi tehdään lapsen elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa ja yhteistyössä lapsen arjen kannalta keskeisten toimijoiden kanssa. Ilman huoltajaa maassa olevien lasten näkökulmasta hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyö arvioinnissa on tärkeää. Mikäli lapsi on asunut ryhmäkodissa, myös ryhmäkodilla voi olla lasta koskevaa olennaista tietoa. Tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin 87 §:ssä.
Sosiaalihuoltolain mukainen päätös tulisi tehdä myös, mikäli lapsi olisi asunut vastaanottovaiheessa yksityismajoituksessa. Tässä yhteydessä voitaisiin arvioida yksityismajoitusperheen mahdollisuuksia siirtyä perhehoitoperheeksi tai perheen tarvetta saada tukea sosiaalihuoltolain nojalla. Erityistä huomiota on sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti kiinnitettävä lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta. Palvelutarpeen arvioinnista vastaa sosiaalihuollon ammattihenkilö, jollei muualla laissa toisin säädetä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
Ilman huoltajaa maassa olevilla lapsilla on oikeus tarvittaessa myös lastensuojelulain mukaiseen tukeen, mikäli sosiaalityöntekijä toteaa, lastensuojelulain 27 §:n mukaisesti palvelutarpeen arvioinnin perusteella, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. Lapsi voi tarvita kasvun ja kehityksen tueksi lastensuojelun avohuollon palveluita ja tarvittaessa myös sijaishuollossa tarjottavaa tukea. Lastensuojelutarpeen selvittämisestä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä säädetään lastensuojelulaissa.
Palvelutarpeen arvioinnin sisältö määritetään sosiaalihuoltolain 37 §:ssä. Palvelutarpeen arviointia on sosiaalihuoltolain 39 § mukaisesti täydennettävä asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavalla suunnitelmalla, ellei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Sosiaalihuollon järjestämisen tulee sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) 6 §:n mukaisesti perustua viranomaisen tekemään päätökseen. Asiakkaalla on sosiaalihuoltolain 45 §:n mukaisesti oikeus saada kirjallinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Sosiaalihuoltoa koskeviin päätöksiin on oikeus hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimus hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kotoutumislain mukaisessa toiminnassa lapsella ei ole ollut mahdollisuutta hakea muutosta hänen asumiseensa liittyvään ratkaisuun. Ehdotettu muutos ja siirtymä sosiaalihuollon lainsäädännön piiriin näin ollen vahvistaisi lapsen oikeusturvakeinoja hänen arkensa ja elämänsä kannalta keskeisessä asiassa. Hyvinvointialue voisi tehdä päätöksen vasta sen jälkeen, kun 43 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla kunta, hyvinvointialue ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus olisivat sopineet alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kuntaan ohjaamisesta. Tilanteissa, joissa lapsi kuntaan siirtyessään muuttaisi paikkakunnalta toiselle esimerkiksi siksi, että on ilmeistä, ettei ryhmäkodin sijaintikunnassa olisi valmiuksia vastaanottaa kaikkia ryhmäkodin asukkaita, voisi palvelutarpeen arvioinnin ja siihen perustuvan päätöksen lapsen asumisen järjestämisestä tehdä vastaanottava hyvinvointialue.
Pykälän 3 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi sovittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa perheryhmäkodin perustamisesta, jos alueen palvelutarve niin edellyttää. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan kunta sopii asumisyksiköiden perustamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Hyvinvointialueen olisi ennen sopimuksen tekemistä kuultava kuntaa, johon yksikkö halutaan perustaa. Kuulemisen tavoitteena olisi varmistaa, että perheryhmäkoteja ja muita asuinyksiköitä perustetaan sellaisiin kuntiin, joissa on valmius tukea alaikäisten kotoutumista ja turvata heille asianmukainen koulutus ja muu tuki. Kuuleminen on tärkeä osa kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä palvelujen yhteensovittamiseksi. Kunta ja hyvinvointialue voivat sopia kuulemiselle käytännöt ja yhteyshenkilöt, joiden välillä kuuleminen tapahtuu. Kuulemisen tarkoitus on tukea kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä perheryhmäkodissa asuvien lasten palveluiden järjestämisessä. Tarkoituksena on varmistaa, että kunnassa on riittävät palvelut yksikköön muuttaville lapsille ja että suunniteltu sijainti olisi tarkoituksenmukainen huomioiden yhteydet esimerkiksi kouluun ja harrastusmahdollisuuksiin. Kuulemisesta säädetään hallintolaissa. Hyvinvointialueen tulisi perustamispäätöksen yhteydessä tuoda esiin kunnan kanta yksikön perustamiseen sekä tietoa niistä palveluista, joita kunnassa on tarjolla ilman huoltajaa tulleille lapsille ja nuorille. Palveluiden soveltuvuutta arvioidaan yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa säädetyn luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa.
Perheryhmäkodeissa käytössä olevien rajoitustoimenpiteiden osalta pykälän 4 momentiksi esitetään, että aineiden ja esineiden haltuunottoon ja asiakkaan käytössä olevien tilojen tarkastamiseen perheryhmäkodissa sovellettaisiin vastaanottolain 60—62 §:n ja 63 §:n 1—3 momentin sääntelyä. Kyseisessä säännöksessä säädetään aineiden ja esineiden haltuunottoon ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamiseen liittyvistä asioista ryhmäkodissa. Aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta tehdystä pöytäkirjasta toimitetaan jäljennös hyvinvointialueelle ja toimintaa valvovalle aluehallintovirastolle. Ratkaisu olisi muutoin voimassa olevan kotoutumislain perheryhmäkoteja koskevan 28 §:n 3 momentin mukainen, mutta jatkossa kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan mainittu pöytäkirjan jäljennös toimitettaisiin hyvinvointialueelle ja aluehallintovirastolle.
Vastaanottolain 60 §:n mukaan asumisyksikön haltuun on otettava asukkaalta sellaiset aineet ja esineet: 1) joilla voidaan aiheuttaa vaaraa asukkaan tai toisen henkilön hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle taikka vahingoittaa omaisuutta, jos on todennäköistä, että ainetta tai esinettä käytetään edellä mainitulla tavalla; tai 2) joiden hallussapito on muun lain nojalla kielletty. Omaisuus on majoittumisen päättyessä palautettava sille, jolta se on otettu haltuun, jollei omaisuuden palauttamisesta, luovuttamisesta tai hävittämisestä muualla laissa toisin säädetä. Haltuunotosta päättää ja haltuunoton tekee yksikön johtaja taikka hänen määräämänsä sosiaalihuollon ammattihenkilö. Kiireellisessä tapauksessa haltuunoton voi tehdä myös muu yksikön sosiaalihuollon ammattihenkilö. Haltuunotosta on tällöin viipymättä ilmoitettava johtajalle taikka hänen määräämälleen sosiaalihuollon ammattihenkilölle, jonka tulee tehdä haltuunotosta päätös, jollei omaisuutta palauteta.
Vastaanottolain 61 §:n mukaan asukkaan käytössä olevat tilat voidaan tarkastaa, jos on perusteltua syytä epäillä, että asukkaalla on siellä 60 §:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä. Tarkastamisesta päättää ja tarkastamisen suorittaa keskuksen johtaja taikka hänen määräämänsä yksikön sosiaalihuollon ammattihenkilö. Tarkastaminen on tehtävä toisen työntekijän, ja jos mahdollista, asukkaan läsnä ollessa. Vastaanottolain 62 §:n mukaan aineiden ja esineiden haltuunotto ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastaminen ovat sallittuja vain, jos asukkaan oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus tai omaisuuden suojaaminen sitä välttämättä vaatii. Toimenpiteet on suoritettava turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen, eikä niistä saa aiheutua tarpeetonta haittaa asukkaalle tai vahinkoa omaisuudelle.
Vastaanottolain 63 § 1 momentin mukaan yksikön on tehtävä pöytäkirja aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta. Pöytäkirjan allekirjoittaa toimenpiteen suorittaja, läsnä ollut toinen työntekijä ja henkilö, jolta omaisuus on otettu haltuun tai jonka käytössä olevat tilat on tarkastettu. Pykälän 2 momentin mukaan pöytäkirjaan merkitään toimenpiteen kuvaus, peruste, ajankohta sekä siitä päättäneen, sen toteuttaneen, läsnä olleen toisen työntekijän ja toimenpiteen kohteena olleen asukkaan nimi. Pöytäkirjassa luetellaan haltuun otetut aineet ja esineet ja kuvataan niiden kunto haltuunoton hetkellä. Pykälän 3 momentin mukaan toimenpiteen kohteena olevalle asukkaalle kerrotaan äidinkielellä tai kielellä, jota hänen voidaan perustellusti olettaa ymmärtävän, pöytäkirjan sisältö ja mahdollisuudesta hakea muutosta. Hänelle annetaan pöytäkirjasta jäljennös.
Voimassa oleva kotoutumislain rajoitustoimenpiteitä koskeva säännös lisättiin lakiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 26/2010 vp) todetaan, että vaikka perheryhmäkotia koskeva 28 § sisältää viittauksen lastensuojelulakiin, yksiköt eivät kuitenkaan ole lastensuojelulain mukaisia yksiköitä, vaikka toiminnallinen säädöspohja onkin ilmaistu lastensuojelulaissa. Lastensuojelulain 49 §:ssä säädetään sijaishuollosta. Lain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia voidaan käyttää vain 49 §:n mukaisen sijoituksen aikana. Koska perheryhmäkodissa asuvia lapsia ja nuoria ei ole sijoitettu lastensuojelulain 49 §:n nojalla, eivät myöskään 11 luvun rajoitukset tule heidän osaltaan kysymykseen. Näin ollen hallintovaliokunta ehdotti, että kotoutumislain 28 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jossa viitataan perheryhmäkodissa tai muussa asuinyksikössä sovellettavien rajoitustoimenpiteiden osalta kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettavaan lakiin.
Perheryhmäkotien toiminta perustuisi jatkossa sosiaalihuoltolakiin, eikä niihin edelleenkään voitaisi soveltaa lastensuojelulain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia, koska ne eivät olisi lastensuojelulaitoksia. Vastaanottolain 60–63 § viittaukseen on päädytty kotoutumislain uudistamisen valmistelun kiireiseen aikatauluun liittyvistä syistä. Rajoitustoimenpiteissä on kyseessä lapsen perusoikeuksiin liittyvien toimintaperiaatteiden lainsäädännöstä ja mikäli voimassa olevaan lainsäädäntöön ehdotetaan muutoksia, on valmistelutyöhön varattava riittävästi aikaa. Eduskunnan tahtona on kotoutumislain edellisen uudistuksen yhteydessä vuonna 2010 ollut säätää lailla rajoitustoimenpiteiden käytöstä perheryhmäkodeissa. Ehdotettu muotoilu säilyttäisi lainsäädännön nykytilan tämän ratkaisun osalta. Muutoksena ehdotetaan ainoastaan, että rajoitustoimenpiteistä laadittava pöytäkirja toimitettaisiin nykyisen kunnan sijaan hyvinvointialueelle, jotta lapsen omatyöntekijä saisi tiedon perheryhmäkodissa tehdyistä toimenpiteistä. Lisäksi pöytäkirja olisi toimitettava sen alueen aluehallintovirastoon, jonka alueella perheryhmäkoti toimii. Näin voitaisiin saada kattavaa ja koottua tietoa toimintayksiköiden arjesta ja toiminnasta.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistus (STM081:00/2021). Tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä niin, että asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta on säädetty kattavasti. Eduskunnan tahtotilana on ollut, että tässä prosessissa arvioidaan kokonaisvaltaisesti myös lapsia koskevaa lainsäädäntöä. Siksi on perusteltua, että myös perheryhmäkotien toiminnassa sovellettavien rajoitustoimenpiteiden tarve ja säännöspohja arvioitaisiin osana tätä kokonaisuutta. Tässä prosessissa arvioidaan muun muassa lastensuojelulain 11 luvussa tarkoitettujen sijaishuollon rajoituksien muutostarpeita. Ehdotetulla perheryhmäkoteja koskevalla sääntelyllä turvattaisiin voimassa olevan lainsäädännön mukainen tilanne, kunnes lainsäädännön muutostarpeet ja niiden soveltamisen tarve perheryhmäkodeissa on huolellisesti selvitetty. Mikäli perheryhmäkotitoimintaa koskevasta rajoitustoimenpiteiden lainsäädännöstä luovuttaisiin kokonaan väliaikaisesti, riskinä olisi, että perheryhmäkotien kasvatuskäytännöistä tulisi lapsen perusoikeuksien näkökulmasta epäasianmukaisia, eikä toiminnalla olisi asianmukaista lainsäädäntöpohjaa.
Sosiaalihuollon asiakkaiden palvelut perustuvat pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen. Tätä periaatetta tulisi noudattaa myös perheryhmäkodissa ja pyrkiä kaikin keinoin rakentamaan lasten kanssa keskustellen toimintayksikön yhteisiä toimintaperiaatteita. Lainvalmistelun yhteydessä perheryhmäkodeilta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta pyydettiin tietoa rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Saatujen tietojen perusteella rajoitustoimenpiteitä sovelletaan perheryhmäkodeissa harvoin, yksittäisessä perheryhmäkodissa arviolta muutaman kerran vuodessa ja joissakin perheryhmäkodeissa ei ollenkaan. Niissä perheryhmäkodeissa, joissa toimenpiteitä on käytetty, tavaroiden ja aineiden haltuunotot ovat koskeneet lähinnä tupakkatuotteita, teräaseita ja K-18-luokituksen pelejä. Esimerkiksi puhelimen käytöstä on pystytty sopimaan lapsen kanssa keskustellen. Rajoitustoimenpiteille on ollut laajempaa tarvetta vuosina 2016–2019, kun Suomessa oli huomattavasti suurempi määrä ilman huoltajaa tulleita alaikäisiä. Vuonna 2019 laaditussa selvityksessä Martiskainen & Toivonen. 2019. Kotoutumisen polku Ilman huoltajaa tulleiden lasten oikeudet, tarpeet ja palvelut. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 6/2019 (https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Kotoutumisen_polku_.pdf). rajoitustoimenpiteitä oli vuoden aikana jouduttu käyttämään useita kymmeniä kertoja. Rajoitustoimenpiteiden käytön tavoitteena on niiden kohteena olevan lapsen tai yksikön muiden lasten tai aikuisten taikka omaisuuden suojaaminen. Osa perheryhmäkodeista on kuitenkin muissa yhteyksissä esittänyt, että lainsäädännön pitäisi mahdollistaa laajempien rajoitustoimenpiteiden käyttö. Asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistuksen valmistelussa tulisi arvioida esimerkiksi sitä, mitkä rajoitustoimenpiteet perheryhmäkodeissa olisivat lapsen edun näkökulmasta välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Lisäksi tulisi määrittää myös eri tahojen toimivalta rajoitustoimenpiteisiin liittyvissä prosesseissa.
Tarvetta täsmentää perheryhmäkodeissa käytössä olevista rajoitustoimenpiteistä annettua sääntelyä arvioitaisiin myös osana sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistusta.
Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, että jos perheryhmäkotipalvelua tuottaa yksityinen palveluntuottaja, hänellä on laissa säädetty toimivalta rajoitustoimenpiteisiin, mutta myös tällöin tähän sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Muutoksenhausta aineiden ja esineiden haltuunottoa tai tilojen tarkastamista koskevaan päätökseen säädetään 95 §:ssä.
34 §. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen ja nuoren tuki. Pykälä olisi uusi ja sen aiheena olisi alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneille lapsille ja 18–24-vuotiaille nuorille tarjottu tuki.
Pykälän 1 momentti sisältää informatiivisia viittauksia siihen, että myös ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tuki järjestetään hyvinvointialueen ja kunnan yleisen palvelujärjestelmän palveluiden piirissä riippuen siitä, millaisiin palveluihin lapsella tai nuorella on tarvetta. Pykälän 1 momentissa todetaan, että hyvinvointialueen on järjestettävä tukea yksilöllisen tarpeen mukaisesti siten kuin sosiaalihuoltolaissa säädetään. Kunnan on järjestettävä kotoutumista edistäviä palveluita yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Sekä hyvinvointialueella että kunnalla on velvoite järjestää alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleille nuorille heidän tarvitsemiaan palveluita. Kirjauksen tavoitteena on lisätä oikea-aikaisten ja tarvittavien palveluiden saatavuutta sekä vähentää kuntien ja alueiden välisiä eroja palveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa.
Momentin mukaan hyvinvointialueen ja kunnan olisi yhteensovitettava ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestämiään palveluita. Hyvinvointialueella on palveluiden yhteensovittamista koskeva velvoite myös sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä annetun lain 10 §:n perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 10 §:n mukaisesti hyvinvointialueen on muun muassa huolehdittava yhteensovitettuja palveluja laaja-alaisesti tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen muiden palvelujen kanssa. Lisäksi hyvinvointialueen on osaltaan yhteensovitettava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujaan kunnallisten, valtion palvelujen ja muiden toimijoiden kanssa.
Hyvinvointialue järjestäisi lasten ja nuorten sosiaali- ja terveydenhuollot palvelut. Kunta järjestäisi varhaiskasvatuksen, koulutuksen, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut. Lisäksi kunta järjestäisi tämän lain 2 luvussa tarkoitetut kotoutumista edistävät palvelut. Myös kunnan vastuulle työvoimapalvelu-uudistuksessa siirtyvät työllistymistä edistävät palvelut ovat tärkeitä nuorten tukemisessa. Kunta ja hyvinvointialue laatisivat yhdessä nuorelle monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä monialaisen kotoutumissuunnitelman. Ilman huoltajaa maassa olevilla lapsilla ja nuorilla on usein monialaisia palvelutarpeita ja suurin osa heistä on sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joille tulee nimetä sosiaalihuoltolain 42 §:ssä tarkoitettu omatyöntekijä, jonka tehtävänä on osaltaan koordinoida ja yhteensovittaa palveluita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulla lapsella tai nuorella on oikeus 1 momentissa tarkoitettuun tukeen, kunnes hän täyttää 25 vuotta. Kyseessä olisi subjektiivinen oikeus tukeen, jos lapsella tai nuorella on sille tarvetta.
Myös voimassa olevassa kotoutumislaissa on rajaus 25 ikävuoteen ja lisäksi rajauksena huoltajan saapuminen Suomeen, joka koskee niin lapsia kuin nuoria. Täysi-ikäisillä ei kuitenkaan ole huoltajaa, joten rajaus voidaan tämän ryhmän osalta poistaa. Tukea on mahdollista tarjota tarvittaessa lapselle myös sen jälkeen, kuin hänen huoltajansa on saapunut Suomeen, sillä huoltajalla ei aina ole maahantultuaan välitöntä kykyä tukea lastaan riittävästi.
Nuorille tulisi tarjota tukea yksilöllisen palveluntarpeen nojalla. Hyvinvointialue ja kunta vastaavat pykälän mukaan tuen ja palveluiden tarjoamisesta sekä tarjoamiensa palveluiden yhteensovittamisesta keskenään. Nuoren näkökulmasta on tärkeää, että tuki toteutuu konkreettisena ja matalalla kynnyksellä tarjottavana aikuistumisen tukena, jota on saatavissa nuoren arjessa myös virka-ajan ulkopuolella.
Tuella tarkoitetaan kokonaisvaltaista tukea 18–24-vuotiaalle nuorelle. Tuen tarkoituksena on auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Tuki voitaisiin toteuttaa viranomaisen omana toimintana tai ostettuna palveluntuottajilta. Nuoren saaman tuen laajuuteen ja sisältöön vaikuttaisivat ensisijaisesti nuoren yksilöllinen tuen tarve, arjessa selviämisen taidot sekä psyykkinen ja fyysinen terveys. Moniammatillisesti tehty palvelutarpeen arviointi olisi tuen suunnittelun pohjana. Yksilöllinen tuki voisi sisältää esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja kotoutumislain nojalla tarjottavia palveluita, jotka tukevat nuoren kotoutumista ja itsenäistymistä. Tuki voisi kattaa perhetyöntekijän, sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan työpanoksen. Nuorta tuettaisiin itsenäisessä asumisessa ja häntä ohjattaisiin koulutukseen tai työelämään sekä harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Lisäksi harjoiteltaisiin virallisten asioiden hoitamista ja nuorille annettaisiin tukea psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä huolehtimiseen. Nuorta tuettaisiin myös elämänhallinnassa, kotoutumisessa, lupa-asioissa ja yhteydenpidossa perheeseen sekä tarvittaessa perheenyhdistämisprosessissa. Koska alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneen nuoren sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa samassa tilanteessa olevista nuorista, olisi olennaista tarjota hänelle pysyviä aikuiskontakteja. Tuki voisi sisältää myös taloudellisen tuen. Tuen piirissä olevat nuoret on nykyisellään vapautettu opintolainan nostamisvelvoitteesta vastaavalla tavalla kuin lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevat nuoret.
35 §.Edustajan määrääminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oleskeluluvan saaneelle kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle lapselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, on määrättävä edustaja viivytyksettä. Kohderyhmää selkiytettäisiin nykyisestä. Voimassa olevassa laissa säädetään edustajan määräämisestä pakolaiskiintiössä saapuneille, sekä ihmiskaupan uhreille, joilla on oleskelulupa ja jotka ovat maassa ilman huoltajaa tai muuta edustajaa. Voimassa olevassa laissa säädetään, että myös muulle oleskeluluvan saaneelle lapselle, joka on maassa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, voidaan määrätä edustaja. Kyse on esimerkiksi lapsista, joille on vastaanottolain nojalla määrätty edustaja, mutta muuton vuoksi edustajan on vaikea hoitaa tehtäväänsä tai tilanteista, joissa edustaja on muusta syystä tarpeen vaihtaa. Pykälän muotoilua muutetaan nyt selkeämpään suuntaan siten, että luovutaan kirjauksesta ”voidaan määrätä” ja muutetaan sitä velvoittavampaan suuntaan niin, että edustaja on määrättävä, jos lapsi on saanut oleskeluluvan eikä hänellä ole huoltajaa tai muuta laillista edustajaa.
Kotoutumislain mukainen edustaja olisi tarpeen määrätä myös, vaikka lapsella olisi muu laillinen edustaja määrättynä johonkin lakiehdotusta suppeampaan tehtävään, esimerkkinä lastensuojelulain nojalla tiettyä rajattua tehtävää hoitamaan määrätty edunvalvoja. Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle voidaan lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa. Edunvalvojan määräämiseen huoltajan sijaan sovelletaan mainitun 22 §:n mukaan holhoustoimilakia. Tuomioistuin voi näin ollen määrätä edunvalvojan vain esimerkiksi tiettyä tehtävää tai oikeudenkäyntiä varten. Sisällyttämällä viittaus kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momenttiin suljettaisiin pois muut Suomessa ilman huoltajaa olevat, esimerkiksi alaikäiset vaihto-opiskelijat.
Edustajan nimeämistä edellyttävät kansallisen lainsäädännön lisäksi Suomea velvoittavat YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59-60/1991) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (2013/33/EU, 24 artikla) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (2013/32/EU).
Käytännössä edustaja voi olla sama henkilö, joka on nimetty alaikäiselle vastaanottovaiheessa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain nojalla. Edustajien tiedot kirjattaisiin ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään siten kuin henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa säädettäisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi tehtävä hakemus edustajan määräämisestä kuultuaan lasta ja otettuaan huomioon lapsen etu 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan hakemuksen edustajan määräämisestä tekee lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä vastaavat viittaukset sosiaalihuollosta vastaaviin toimielimiin on muutettu viittauksiksi hyvinvointialueeseen. Hyvinvointialueella tehtävää hoitaisi käytännössä hyvinvointialueen viranhaltija, pääasiassa sosiaalityöntekijä. Hakemusta tehdessään hyvinvointialueen viranhaltija arvioisi edustajan kelpoisuutta ja sitä, onko edustajalla käytettävissä edustajatoiminnan hoitamisen kannalta olennaiset tiedot ja taidot. Työ- ja elinkeinoministeriö on luonut edustajille sähköisen koulutuksen, jonka suorittamalla edustaja saa tehtävän edellyttämät perustiedot.
Pykälän 3 momentin mukaan edustajan määräisi käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä lapsen kotikunta sijaitsee. Voimassa olevassa kotoutumislaissa on tältä osin viittaus vastaanottolakiin, jonka mukaan päätöksen tekee se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä sijaitsevan vastaanottokeskuksen asiakkaaksi lapsi on rekisteröity. Kotoutumislaissa ei kuitenkaan ole syytä oll