1.1  Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta

8 §. Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen riistakeskuksen tehtävät. Pykälään lisättäisiin säännökset Suomen riistakeskuksen tehtävistä.  

Riistahallintolain (158/2011) 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus hoitaa sille myös muiden kuin säännöksessä erikseen mainittujen lakien mukaan kuuluvat julkiset hallintotehtävät. Lain 2 §:n 2 momentissa säädetään Suomen riistakeskuksen riistanhoitoon liittyvistä asiantuntijatehtävistä. 

Ehdotuksen mukaan Suomen riistakeskus tuottaisi toimialallaan asiantuntijapalveluja myös vieraslajilain toimeenpanossa. Näihin kuuluisivat asiantuntijatehtävät erityisesti haitallisiksi vieraslajeiksi määriteltyjen entisten riistalajien torjunnassa. Riistakeskus huolehtisi lisäksi sille metsästyslaissa säädetyistä julkisista hallintotehtävistä, joilla ohjattaisiin tarvittaessa myös haitallisten vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyytämistä ja tappamista. 

16 §. Ympäristöön päässeen lintu- tai nisäkäslajin pyydystäminen ja tappaminen. Vieraslajilain 16 §:n 1 momentin mukaan haitallinen vieraslajilintu ja -nisäkäs voidaan pyydystää ja tappaa soveltaen, mitä rauhoittamattoman eläimen pyydystämisestä ja tappamisesta säädetään metsästyslain (615/1993) 48 §:n 1 ja 2 momentissa ja 49 §:n 1 momentissa. Mainitut säännökset koskevat muun muassa alueen tai rakennuksen omistajan oikeutta pyydystää ja tappaa alueellaan esiintyvä rauhoittamaton eläin sekä eläimen pyydystämistä ja tappamista niin, ettei siitä aiheudu vaaraa muille.  

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että haitallisen vieraslajilinnun ja -nisäkkään pyydystämiseen ja tappamiseen sovellettaisiin metsästyslain yksittäisten pykälien sijaan yleisesti, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään rauhoittamattoman linnun ja nisäkkään pyydystämisestä ja tappamisesta. Metsästyslain 7 luvussa säädetään oikeudesta pyydystää ja tappaa rauhoittamaton eläin, kielletyistä pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä sekä mahdollisuudesta poiketa kielloista Suomen riistakeskuksen luvalla. Metsästysasetuksella on annettu tarkemmat säännökset rauhoittamattoman eläimen pyydystämisessä tai tappamisessa sallituista pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä sekä niiden käytöstä. 

Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.  

Pykälän voimassa olevan 3 momentin mukaan vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyydystämiseen voidaan käyttää eräitä metsästyslaissa muutoin kiellettyjä pyyntivälineitä ja -menetelmiä. Ehdotetun 1 momentin vuoksi säännös poistettaisiin tarpeettomana. 

Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin metsästyslainsäädännön soveltamisesta vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyydystämiseen. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa, jos se olisi tarpeen lintu- tai nisäkäsvieraslajin leviämisen estämiseksi. Sääntelyn avulla voitaisiin sallia metsästyslainsäädäntöä tehokkaampien pyyntivälineiden ja -menetelmien käyttö joidenkin lintu- tai nisäkäsvieraslajien torjumiseksi. Toiseksi metsästyslain mukaisia välineitä ja menetelmiä voitaisiin rajoittaa, jos se olisi tarpeen muun kuin pyynnin kohteena olevan eläinlajin tai sen elinympäristön suojelemiseksi. Sanottu peruste sisältyy EU:n vieraslajiasetuksen 19(3) artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on haitallisten vieraslajien hallintatoimenpiteitä toteuttaessaan otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti muut kuin torjunnan kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi antaa tarkempia säännöksiä, jos se olisi tarpeen metsästyslainsäädännön noudattamisen valvomiseksi. Säännökset voisivat olla vieraslajikohtaisia tai koskea tiettyä pyyntivälinettä tai -menetelmää. 

1.2  Metsästyslaki

5 §.Riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet. Metsästyslain 5 §:n 1 momentissa säädetään riistaeläimistä, joiden pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan lain metsästystä koskevia säännöksiä kuten kestävän käytön periaatetta, metsästyksen luvanvaraisuutta, sallittujen pyyntivälineiden ja -menetelmien rajoituksia sekä lajikohtaisia rauhoitusaikoja.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin riistaeläinnisäkkäisiin sisältyvät nykyisin pesukarhu, piisami, rämemajava ja supikoira. Euroopan unionin lainsäädännössä pesukarhu, piisami ja rämemajava on elokuussa 2016 ja supikoira elokuussa 2017 säädetty unionin kannalta merkittäviksi haitallisiksi vieraslajeiksi. EU:n vieraslajiasetuksen mukaan jäsenvaltioiden käytössä on oltava tehokkaita hallintatoimenpiteitä laajalle levinneiden haitallisten vieraslajien hävittämiseksi tai niiden leviämisen estämiseksi. Tämän vuoksi pesukarhu, piisami, rämemajava ja supikoira ehdotetaan poistettaviksi metsästyslain mukaisista riistalajeista ja sen myötä metsästyslaissa säädettyjen pyyntirajoitusten piiristä. 

Riistalajeista poistettaisiin myös minkki. Minkki sisältyy nykyisin kansallisesti merkittävien haitallisten vieraslajien luetteloon, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella 1725/2015. Laji poistettaisiin metsästyslain soveltamisalasta vastaavin perustein kuin edellä on todettu EU:n lainsäädännössä haitallisiksi määritellyistä vieraslajeista.  

Lain 5 §:ssä säädettyihin riistaeläimiin ehdotetaan lisättäväksi kultasakaali Canis aureus. Lajin luontainen levinneisyysalue on Kaakkois- ja Keski-Euroopassa, missä sen kanta on kasvanut nopeasti monilla alueilla. Lajia esiintyy nykyisin 15 EU-maan alueella. Kanta on vakiintunut Unkarissa, Bulgariassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Kreikassa, ja lisääntyviä pareja on Keski-Euroopassa useassa maassa. Baltian maihin ja Tanskaan kultasakaali on levinnyt 2010-luvulla. 

Kultasakaali on tehokas lisääntyjä, joka saa keskimäärin 4-6 ja enimmillään jopa 12 pentua. Esimerkiksi Bulgariassa saaliiksi saatujen kultasakaalien määrä on lähes nelinkertaistunut vuoden 2002 noin 7 000 yksilöstä vuoden 2009 noin 27 000 yksilöön. 

EU-maissa kultasakaali on esiintymisalueillaan pääsääntöisesti metsästettävä laji. Saksassa, Puolassa ja Italiassa laji on kuitenkin suojeltu.  

Kultasakaali voi tulokaslajina uhata alkuperäisiä lajeja kilpailemalla samoista resursseista, saalistamalla, levittämällä tauteja ja loisia sekä risteytymällä näiden lajien kanssa. 

Suomen alkuperäinen lajisto ei ole sopeutunut kultasakaalin tyyppisen keskikokoisen petoon, jonka saalistus poikkeaa laumakäyttäytymisen vuoksi ketun saalistuksesta ja saalislajiston osalta suden saalistuksesta. Kultasakaalitiheyden ollessa suuri lajin aiheuttama saalistuspaine voi nousta merkittäväksi erityisesti uhanalaisille linnuille EU:n lintudirektiivin mukaisilla erityisillä suojelualueilla ja muilla suojelluilla kohteilla. Kultasakaalin leviäminen lisää myös kotieläimille, erityisesti laiduntaville nuorille lampaille, vuohille ja naudoille aiheutuvaa riskiä.  

Koiraeläimenä kultasakaali kykenee risteytymään sekä koiran että suden kanssa. Kultasakaalin säätelemätön leviäminen Suomeen loisi siten edellytykset uusille risteymätyypeille, mikä vaikeuttasi suden kannanhoitoa.  

Tulokaslajina kultasakaalin kielteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen näkyvät käytännössä vasta, kun sakaalikanta on kasvanut riittävän tiheäksi ja sen aiheuttama saalistuspaine alkaa vaikuttaa muuhun lajistoon populaatiotasolla. Kultasakaalin vakiinnuttua Suomen lajistoon sen kannansäätely olisi erittäin vaikeaa ja kallista.  

Riistalajina kultasakaalin pyydystämiseen ja tappamiseen sovellettaisiin metsästystä koskevia säännöksiä. Metsästysasetuksella voitaisiin säätää, että kultasakaalia koskisi myös metsästyslain 38 a § mukainen saalisilmoitusvelvollisuus, jonka avulla lajin leviämistä voitaisiin seurata. Riistalajina kultasakaalin metsästys voitaisiin toteuttaa koordinoidusti yhdessä ketun metsästyksen kanssa.  

Kultasakaali kuuluu EU:n luontodirektiivin Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. liitteessä V tarkoitettuihin yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia säätelyä. Luontodirektiivin mukaan kultasakaalia voidaan metsästää, mutta lajin hyödyntäminen tai kannanhallinta ei direktiivin 14 artiklan mukaisesti saa olla ristiriidassa lajin suotuisan suojelutason kanssa.  

Luontodirektiivin 14 artiklan mukaisista vaatimuksista voidaan poiketa direktiivin 16 artiklassa säädetyin perustein, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa lajin kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella. Poikkeamisen perusteena voi direktiivin 16 artiklan mukaan olla muun muassa luonnonvaraisen eläimistön suojeleminen.  

Luontodirektiivin liitteeseen V sisältyvien riistalajien sekä ahman osalta direktiivin 16 artiklan mukainen sääntely on pantu Suomessa täytäntöön metsästyslailla. Vastaava sääntely laajennettaisiin koskemaan kultasakaalia jäljempänä lain 41 a §:n perusteluissa esitetyllä tavalla. 

33 §.Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät. Edellä lain 5 §:n muuttamiseksi esitetyin perustein pykälän 3 momentista poistettaisiin supikoira. 

34 a §.Ravintohoukutin. Edellä lain 5 §:n muuttamiseksi esitetyin perustein pykälän 2 momentista poistettaisiin supikoira ja minkki. 

37 a §.Majavan pesän rauhoitus. Edellä lain 5 §:n muuttamiseksi esitetyin perustein pykälästä ja sen otsikosta poistettaisiin piisami.  

41 a §.Edellytykset eräiden riistaeläinlajien poikkeusluvalle. Lain 41 a §:n 1 ja 3 momentilla on pantu täytäntöön EU:n luontodirektiivin 16 artiklan säännökset direktiivin liitteiden IV a ja V eräiden lajien rauhoituksesta ja muusta suojelusta poikkeamiseksi. Edellä lain 5 §:n muuttamiseksi esitetyin perustein pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin kultasakaali. 

Kultasakaalia ei tällä hetkellä esiinny Suomessa. Ihmisen toiminta kuten ilmastonmuutokseen vaikuttaminen, elinympäristöjen pirstominen sekä ravintolähteiden tarjonta on mahdollistanut kultasakaalin leviämisen pohjoisemmaksi ja edistänyt sitä. Jos kultasakaali leviää Suomeen, sen kantaa on tarvittaessa perusteltua säädellä pykälän 1 momentissa säädetyin perustein erityisesti lajista luonnonvaraiselle eläimistölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.  

42 §.Vierasperäisen riistaeläimen ja riistaeläinkannan maahantuonti ja luontoon laskeminen. Edellä lain 5 §:n muuttamiseksi esitetyin perustein pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetyistä vierasperäisistä riistaeläimistä poistettaisiin pesukarhu, piisami, rämemajava, supikoira sekä minkki ja lajeihin lisättäisiin kultasakaali.  

Kultasakaali sisältyy tällä hetkellä valtioneuvoston asetuksella 1725/2015 säädettyyn haitallisina vieraslajeina pidettävien petoeläinten lajiryhmään. Laji on siten säädetty kansallisesti merkittäväksi haitalliseksi vieraslajiksi. Koska kultasakaalin luokittelun muuttuminen vieraslajista tulokaslajiksi on lähitulevaisuudessa mahdollista, kultasakaali on perusteltua poistaa jo tässä vaiheessa haitallisia vieraslajeja koskevan sääntelyn piiristä. Tämä tehtäisiin ottamalla laji metsästyslain 42 §:ssä tarkoitettuihin vierasperäisiin riistalajeihin, jolloin lajin maahantuonti ja ympäristöön päästäminen säilyisivät edelleen kiellettyinä.