1.1
Laki työeläkevakuutusyhtiöistä
1 §. Lain soveltamisala. Muun lainsäädännön muutoksista johtuen pykälän 3 momentissa ehdotetaan muutettavaksi viittauksia niihin vakuutusyhtiölain säännöksiin, joita ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin. Solvenssi II -direktiivin (2009/138/EY) johdosta aikaisemmin lisättyjä vakuutusyhtiölain 1 luvun 11 b §:n säännöksiä ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin, joten ehdotetaan, että mainittu pykälä lisätään momenttiin.
Osakkeenomistajan oikeudet -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vakuutusyhtiölakiin on ehdotettu muutoksia, joita ei ole kaikilta osin tarpeen soveltaa työeläkevakuutusyhtiöihin. Osittain tällaisista seikoista on säädetty tai ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa. Osittain kyse on eräiden vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain säännösten kokonaan soveltamatta jättämisestä, esimerkiksi pörssiyhtiöitä koskevien säännösten osalta. Momenttiin ehdotettujen muutosten tarkoituksena on pääasiassa sovittaa säännös yhteen osakkeenomistajan oikeudet -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ehdotettujen muutosten kanssa.
Ehdotetaan, että työeläkevakuutusyhtiöihin ei sovelleta vakuutusyhtiölain pörssiyhtiön, lähipiirin ja pörssiyhtiön lähipiirin osalta ehdotettuja määritelmiä (1 luvun 24 a—24 c §). Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ei käytetä pörssiyhtiön määritelmää (1 luvun 24 a §). Lähipiiristä ja lähipiiritoimista on säädetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 10 e §:ssä.
Ehdotetaan, että työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain soveltamisalasta suljetaan pois vakuutusyhtiölain 5 luvun 2 §:ään ehdotettu uusi 2 momentti sekä mainitun luvun 6 a, 18 ja 18 a §, jossa viitataan eräisiin osakeyhtiölain pörssiyhtiöitä koskevien esteellisyys-, palkitsemis- ja yhtiökokoussäännösten soveltamiseen.
Ehdotetaan myös, että työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain nojalla ei sovelleta vakuutusyhtiölain 6 luvun 21 §:n 1 kohtaa. Kyseisestä Finanssivalvonnan toimivallasta antaa määräyksiä ehdotetaan nimenomaista säännöstä jäljempänä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 12 j §:n 4 kohdassa.
Lisäksi momentissa ehdotetaan tehtäviksi eräitä teknisiä tarkistuksia, jotka koskevat pääosin niin sanottuja a-pykäliä ja aikaisemmin kumottuja pykäliä (vakuutusyhtiölain 8 luvun 25 §).
6 b §. Toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan sanamuodon virheen korjausta sen johdosta, että voimassa olevan säännöksen sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan valtioneuvosto voisi peruuttaa työeläkevakuutusyhtiön toimiluvan helposti, vaikka työeläkevakuutusyhtiö toimisi tavanomaisella tavalla. Tämä ei ole ollut säännöksen tarkoitus. Ehdotetaan, että toimiluvan rajoittamisen ehdot ovat yhdenmukaiset Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 27 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon kanssa. Mainittua säännöstä sovelletaan henki-, vahinko- ja jälleenvakuutusyhtiöihin.
9 b §. Hallintoneuvosto. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan korvattavaksi voimassa olevan säännöksen viittaus osakeyhtiölain 6 luvun 4 §:ään (hallituksen jäsenen esteellisyys) siten, että jatkossa viitataan työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 10 a §:ään. Viimeksi mainittua esteellisyyssäännöstä sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiön hallituksen jäseniin ja toimitusjohtajaan. Muilta osin säännös vastaa sisällöltään voimassa olevaa lakia.
9 f §. Hallitukseen sovellettavat vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain säännökset. Pykälästä ehdotetaan kumottaviksi viittaukset vakuutusyhtiölain säännöksiin, joilla on haluttu varmistaa hallituksen jäsenten oikeustoimikelpoisuuteen ja asuinpaikkaan liittyvien kelpoisuusvaatimusten täyttäminen hallituksen jäsenten vaihtuessa. Viittausten on todettu olevan käytännössä vaikeasti tulkittavia. Selkeyden vuoksi ehdotetaan, että osittaisesta viittausrakenteesta luovutaan ja että hallituksen jäsenen muutosilmoitukseen sovellettavista säännöksistä säädetään kokonaisuudessaan nimenomaisesti 9 g §:ssä, jossa viitataan hallituksen jäsenten osalta 9 e ja 12 §:ään. Lisäksi niiden osakeyhtiölain säännösten, joihin pykälässä viitataan, sisältöä kuvataan tarkemmin.
9 g §. Ilmoitusvelvollisuus hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajaa koskevista muutoksista Finanssivalvonnalle. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi toimitusjohtajaa koskevalla ilmoitusvelvollisuudella (11 §). Lisäksi ilmoitukseen sovellettavia säännöksiä ehdotetaan lisättäväksi siten, että on ilmoitettava hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan oikeustoimikelpoisuuteen ja asuinpaikkaan liittyvien kelpoisuusvaatimusten täyttämisestä (12 §). Ehdotukset vastaavat pääosin voimassa olevassa laissa viitattuja vakuutusyhtiölain vaatimuksia.
10 b §. Omistajaohjauksen periaatteet. Voimassa olevaa säännöstä vastaavalla tavalla ehdotetun 1 momentin mukaan työeläkevakuutusyhtiön on laadittava omistajaohjauksen periaatteet sekä arvioitava myös yhtiön toimitusjohtajan ja palveluksessa olevien henkilöiden muiden yhteisöjen tai säätiöiden hallintoelinten jäsenyydet ottaen huomioon työeläkevakuutusyhtiön edut. Omistajaohjauksen periaatteissa olisi vähintäänkin tehtävä avoimesti selkoa siitä, pyritäänkö kohdeyhteisöiden toimintaan tai hallintoon vaikuttamaan suoraan esimerkiksi itse tai valtakirjaneuvonantajien avulla taikka välillisesti rahastonhoitajien kautta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi säännöksiä siitä, mitä omistajaohjauksen periaatteissa on kuvattava, jos työeläkevakuutusyhtiö sijoittaa yhtiöihin, joiden osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueella. Muutos nykytilaan on se, että ehdotuksen myötä kavennetaan niiden periaatteissa käsiteltävien seikkojen alaa, jotka ovat työeläkevakuutusyhtiön itsensä harkinnassa. Salassa pidettäviä tietoja ei jatkossakaan tarvitse julkistaa.
Ehdotuksen mukaan omistajaohjauksen periaatteiden tulee sisältää yleinen kuvaus siitä, miten omistajaohjaus liittyy työeläkevakuutusyhtiön sijoitusstrategiaan, jolla säännöksessä tarkoitetaan julkisia yleisen tason toiminnan tavoitteita ja niiden täyttämiseksi noudatettavaa pitkän aikavälin sijoituspolitiikkaa. Sijoitusstrategia-liitynnän osalta voidaan mainita, että työeläkevakuutusyhtiön sijoitustoiminnan tavoitteena on osaltaan turvata työeläkejärjestelmän rahoitus pitkällä aikavälillä ja kestävällä tavalla. Samoin voidaan kuvata, onko työeläkevakuutusyhtiön mahdollista pyrkiä tavoitteeseen suorin osakesijoituksin. Jos osakkeisiin on tarkoitus sijoittaa suoraan, voidaan mainita, onko mahdollista tehdä sijoituksia Suomessa tai ETA-alueella säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena oleviin osakkeisiin.
Omistajaohjauksen periaatteissa on oltava myös yleinen kuvaus menettelytavoista kohdeyhteisöiden toiminnan seuraamiseksi merkityksellisissä asioissa. Menettelytapojen tulee perustua sijoittajan noudattamaan hyvään hallintotapaan (corporate governance). Menettelytapoihin voivat kuulua ensisijaisesti kohdeyhteisön raportoinnin tai tiedottamisen seuraaminen taikka yhtiökokouksiin tai muihin sijoittajatilaisuuksiin osallistuminen. Työeläkevakuutusyhtiö osallistuu usein myös hallituksen valintaan ja toimikuntatyöskentelyyn. Kohdeyhteisöiltä voidaan saada tietoja myös muiden yhteydenottojen kautta etukäteen määritetyllä ja säännönmukaisella tavalla. Merkityksellisinä asioina voidaan pitää ainakin pörssiyhtiön strategiaa, sen taloudellista suoriutumista, toiminnasta mahdollisesti aiheutuvien riskien arviointia ja yhtiön pääomarakennetta. Taloudellisten tunnuslukujen tai arvioiden lisäksi työeläkevakuutusyhtiö voi arvioida sijoituskohteidensa asemoitumista yhteiskunnallisten tai ympäristönäkökohtien kannalta sekä niiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä. Lisäksi tulee kuvata yleisellä tasolla menettelytavat äänioikeuden ja muiden osakkeisiin liittyvien oikeuksien käyttämiseksi. Työeläkevakuutusyhtiö voi esimerkiksi kertoa periaatteet, miten se osallistuu kohdeyhteisöiden yhtiökokouksiin ja miten se suhtautuu työeläkevakuutusyhtiön edustajan osallistumiseen kohdeyhteisöiden hallintoon. Työeläkevakuutusyhtiö voi täydentää periaatteiden julkistamista tiedoilla, miten se on osallistunut kohdeyhteisöiden yhtiökokouksiin ja tarvittaessa miten se on niissä äänestänyt. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiön on kuvattava yleisellä tasolla, miten työeläkevakuutusyhtiö käy vuoropuhelua kohdeyhteisöiden ja niiden muiden osakkeenomistajien ja sidosryhmien kanssa. Vuoropuhelussa on perusteltua noudattaa sijoittajan hyvää hallintotapaa ja etukäteen määritettyjä linjauksia.
Työeläkevakuutusyhtiön mahdollisuudet harjoittaa omistajaohjausta voivat olla käytännössä rajalliset riippuen siitä, miten suuri omistusosuus kohdeyhteisöstä työeläkevakuutusyhtiöllä on ja miten hajautunutta kohdeyhteisön omistus on. Tällaiset tosiasialliset työeläkevakuutusyhtiön vaikutusmahdollisuuksia kohdeyhteisöissä vähentävät seikat voidaan todeta tiiviisti omistajaohjauksen periaatteissa. Tältä osin viitataan yleisperusteluiden jaksossa 2.2 mainittuihin tilanteisiin.
Pykälän 3 momentissa tarkennetaan voimassa olevan 10 b §:n 2 momentin säännöksiä omistajaohjauksen periaatteiden julkistamisesta. Ehdotuksen mukaan periaatteet tulee julkistaa maksutta työeläkevakuutusyhtiön internetsivuilla.
Pykälän 4 momentin mukaan työeläkevakuutusyhtiön on julkistettava internetsivuillaan maksutta 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Lisäksi 4 momentissa on uutta, että työeläkevakuutusyhtiön on julkistettava samalla tavalla vuosittainen selvitys omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta 2 momentissa tarkoitettujen tietojen osalta. Työeläkevakuutusyhtiön on lähtökohtaisesti julkistettava ainakin selvitys merkittävimmistä äänestystapahtumista ja äänestyskäyttäytymisestään sellaisten yhteisöiden yhtiökokouksissa, joissa niillä on osakkeita. Jos äänestyksen kohteena oleva asia on merkitykseltään vähäinen tai jos työeläkevakuutusyhtiön hallussaan pitämällä omistus- tai ääniosuudella on vain vähäinen merkitys äänestyksen lopputuloksen kannalta, tiedot tällaisista äänestyksistä voidaan jättää julkistamatta. Momentissa säädetään noudata tai selitä -periaatteen mukaisesti mahdollisuudesta jättää 2 momentissa tarkoitettuja tietoja koskeva kuvaus laatimatta tai julkistamatta kokonaan tai osittain. Jos 2 momentissa tarkoitettujen kohdeyhteisöjen osalta säädettyä yhtä tai useampaa vaatimusta ei käsitellä omistajaohjauksen periaatteissa taikka niitä tietoja tai niitä koskevaa selvitystä omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta ei julkisteta säädetyllä tavalla, työeläkevakuutusyhtiön on esitettävä selvitys poikkeamisen syistä.
11 §. Toimitusjohtaja. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan nimenomaista säännöstä, jonka mukaan työeläkevakuutusyhtiön hallitus päättää toimitusjohtajan palkitsemisesta. Säännös vastannee nykyistä käytäntöä, vaikka asiasta ei ole säädetty laissa nimenomaisesti. Työeläkevakuutusyhtiöissä yhtiöjärjestyksessä ei kuitenkaan voitaisi määrätä, että yhtiökokous päättää toimitusjohtajan palkitsemisesta. Tällaista säännöstä ei ole pidetty tarpeellisena ottaen huomioon, että osakkaat ovat välillisesti hallituksessa edustettuina työmarkkinajärjestöjen nimittämien jäsenten kautta. Osakeyhtiölaista ja vakuutusyhtiölaista poiketen työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 9 d §:n 3 momentin mukaan hallintoneuvostolle ei voida antaa muita kuin mainitussa pykälässä säädettyjä tehtäviä. Siksi työeläkevakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä ei voitaisi määrätä tehtävää yhtiökokoukselle tai hallintoneuvostolle. Muilta osin säännös vastaa myös sisällöltään vakuutusyhtiöissä vakuutusyhtiölain 6 luvun 1 §:n nojalla sovellettavaa osakeyhtiölain 6 lukuun 20 §:n 1 momentin säännöstä, jota ehdotetaan toisessa edempänä mainitussa hallituksen esityksessä.
Pykälän 4 momentista ehdotetaan kumottaviksi viittaukset vakuutusyhtiölain säännöksiin, joilla on haluttu varmistaa toimitusjohtajan oikeustoimikelpoisuuteen ja asuinpaikkaan liittyvien kelpoisuusvaatimusten täyttäminen toimitusjohtajan vaihtuessa. Viittausten on todettu olevan käytännössä vaikeasti tulkittavia. Selkeyden vuoksi ehdotetaan, että osittaisesta viittausrakenteesta luovutaan ja että toimitusjohtajan muutosilmoitukseen sovellettavista säännöksistä säädetään kokonaisuudessaan nimenomaisesti 9 g §:ssä, jossa viitataan toimitusjohtajan osalta 11 ja 12 §:ään. Lisäksi niiden osakeyhtiölain säännösten, joihin momentissa viitataan, sisältöä kuvataan tarkemmin.
12 d §. Sisäinen valvonta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selkeyttävä säännös siitä, että lähipiiritoimen tai muun vastaavan toimen osalta päätöksentekoon esteellinen hallituksen jäsen ei saa ottaa osaa myöskään tällaisen toimen sisäiseen valvontaan. Säännös on tarpeellinen, jotta työeläkevakuutusyhtiön kanssa suoraan tai välillisesti toimivat hallituksen jäsenet eivät voisi oman etunsa johdosta vaikuttaa raportointijärjestelmään ja sisäisen valvonnan tavanomaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on osaltaan varmistaa lähipiirisääntelyn noudattamista. Säännös vastaa sisällöltään toisessa edempänä mainitussa hallituksen esityksessä vakuutusyhtiölakiin ehdotettavaa 6 luvun 2 a §:n 2 momentin säännöstä, jota ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin.
12 j §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Pykälän 2 ja 3 kohtaan ehdotetaan tarvittavia teknisiä tarkistuksia. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 9 g §:ssä tarkoitetuista ilmoituksista, joita sille on hallitusten jäsenten ja toimitusjohtajan osalta toimitettava. Ehdotus on johdonmukainen 9 f §:ään ja 11 §:n 4 momenttiin ehdotettujen muutosten kanssa, joissa ehdotetaan poistettavaksi viittaukset vakuutusyhtiölain 6 luvun 21 §:n 1 kohdassa oleviin Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuuksiin. Säännös vastaa sisällöltään mainittua vakuutusyhtiölain säännöstä.
13 a §. Hallituksen tehtävät tilintarkastuksen aikana. Pykälässä ehdotetaan selkeyden vuoksi säädettäväksi hallituksen velvollisuudesta seurata tilintarkastuksen etenemistä. Lisäksi ehdotuksen mukaan hallituksen on seurattava ja arvioitava mahdollisia sen tietoon tulleita seikkoja, jotka saattavat vaarantaa tilintarkastajan riippumattomuuden. Ehdotukset vastaavat sisällöltään toisessa edempänä mainitussa hallituksen esityksessä vakuutusyhtiölain 6 luvun 2 a §:n 1 momentin 4 kohtaan ja 2 momenttiin ehdotettuja säännöksiä, joita ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin.
1.9
Työntekijän eläkelaki
168 §. Laskuperusteiden laatiminen. Voimassa olevan pykälän 3 momentissa säädetään osakkeiden keskimääräisen vuosituottoprosentin laskennasta ja laskennassa käytettävästä yksittäisen eläkelaitoksen 20 prosentin enimmäispaino-osuudesta. Keskimääräinen vuosituotto lasketaan kaikkien eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan osaketuotoista osakesijoitusten painotettuna keskiarvona. Enimmäispaino-osuuden tarkoituksena on lieventää suurten eläkelaitosten vaikutusta vuosituottoprosenttiin. Näin yhden eläkelaitoksen tuottojen muutokset eivät suuresti pääse heiluttamaan kertoimen arvoa. Samalla kaikille eläkelaitoksille syntyy poikkeamariskiä järjestelmän keskimääräisestä osaketuotosta. Näin ei myöskään syntyne kannusteita siihen, että eläkelaitokset seuraisivat sijoitustoiminnassaan yksittäisen eläkelaitoksen toimintaa. Rajoituksella pyritään lisäksi tasapainottamaan työeläkevakuutusyhtiöiden ja toisaalta eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan vaikutusta tuottoprosentin arvoon. Osakkeiden vuosituottoprosentti vaikuttaa työeläkelaitosten rahastoonsiirtovelvoitteeseen.
Nykyisin yksittäisen eläkelaitoksen paino-osuutta on rajoitettu työntekijän eläkelain 168 §:n 3 momenttiin kirjatulla 20 prosentin absoluuttisella enimmäispaino-osuudella. Kiinteästä, lakiin kirjatusta enimmäispaino-osuudesta on seurannut se, että kun eläkelaitoskentässä on tapahtunut muutoksia, on tullut tarve muuttaa myös enimmäispaino-osuuden rajoitetta ja tämä on vaatinut lakimuutoksen.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 3 momentissa säädettäisiin lain tasolla osakesijoitusten vuosituottoprosentin laskentaperiaate ja että pykälän 4 momentin nojalla enimmäispaino-osuudesta säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tällöin vältyttäisiin lakimuutoksilta niissä tilanteissa, jolloin eläkelaitoskentässä tapahtuu muutoksia. Samalla enimmäispaino-osuudesta säätäminen yhdenmukaistettaisiin muiden työeläkealaa koskevien laskentakertoimien kanssa. Työeläkelainsäädännössä kertoimien arvot, joita voi perustellusta syystä olla tarpeen muuttaa aika ajoin, on säädetty annettavaksi valtioneuvoston tai sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tai työntekijän eläkelain 166 §:n mukaisissa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamissa laskuperusteissa. Esimerkiksi toinen eläkelaitosten rahastoonsiirtovelvoitteeseen vaikuttava tekijä, työntekijän eläkelain 171 §:n 1 momentin mukainen täydennyskerroin annetaan laskuperusteissa.
Kun isojen eläkelaitosten määrä ja koko muuttuvat yhdistymisen tai kannansiirron johdosta, laissa säädetty enimmäispaino-osuus johtaa siihen, että pienempien eläkelaitosten paino-osuudet nousevat moninkertaisiksi niiden todellisiin ja aiempiin paino-osuuksiin nähden. Tällöin kyseisten eläkelaitosten vaikutus osakkeiden vuosituottoprosenttiin korostuu merkittävästi suhteessa niiden todelliseen osuuteen koko eläkejärjestelmän sijoitusomaisuudesta. Jos iso eläkelaitos jakautuu, vaikutus on toiseen suuntaan.
Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun voimaantullessa vuoden 2007 alussa osakesijoituksista työeläkevakuutusyhtiöiden osuus oli noin 90 prosenttia ja eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan noin 10 prosenttia. Tuolloin yksittäisen eläkelaitoksen paino-osuus rajoitettiin vuosituottoprosentin laskennassa 15 prosenttiin, jolloin rajoitteen huomioinnin jälkeen paino-osuudet olivat 80 ja 20 prosenttia. Vuoden 2014 alussa kaksi työeläkevakuutusyhtiötä yhdistyivät, jolloin 15 prosentin enimmäispaino-osuus olisi muuttanut paino-osuuksia niin, että työeläkevakuutusyhtiöiden osuus vuosituoton laskennassa olisi alentunut 69 prosenttiin ja vastaavasti eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan osuus olisi kasvanut 31 prosenttiin. Tällöin enimmäispaino-osuus nostettiin 20 prosenttiin (työntekijän eläkelain muuttamisesta annettu laki 317/2015). Vuoden 2018 alussa työeläkevakuutusyhtiöiden todellinen osuus edellä mainituista sijoituksista oli noin 94 prosenttia ja vastaavasti eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan osuus 6 prosenttia. Tuolloin jälleen kaksi työeläkevakuutusyhtiötä yhdistyivät ja yhdistyminen pienensi 20 prosentin enimmäispaino-osuudella ja vuoden 2017 lopun tilanteessa työeläkevakuutusyhtiöiden paino-osuutta osakkeiden vuosituottoprosentin laskennassa noin 79 prosentista 71 prosenttiin ja vastaavasti nosti eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan paino-osuuden 21 prosentista 29 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että eläkesäätiöt ja -kassat sekä Merimieseläkekassa vaikuttavat osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun määrään yhdistymisen jälkeen reilun neljäsosan osuudella, kun niiden todellinen osuus tarkasteltavasta sijoitusomaisuudesta on vain noin yksi kuudestoistaosa. Esityksen mukainen muutos nostaisi työeläkevakuutusyhtiöiden paino-osuuden noin 90 prosenttiin, jolloin eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä Merimieseläkekassan paino-osuus laskisi 10 prosenttiin vuoden 2017 tilanteen mukaisesti.