1.1
Kaasulaitelaki
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin pykälän 1 momentin mukaan kaasumaisia polttoaineita polttavista laitteista ja direktiivin 2009/142/EY kumoamisesta 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/426 valvontaan Suomessa. Asetuksessa on säädetty kaasulaitteiden ja niiden varusteiden turvallisuusvaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta, kaasulaitteiden merkinnöistä ja ohjeista, ja markkinavalvonnasta.
Lakia sovellettaisiin pykälän 2 momentin mukaan kansallisesti myös kaasulaitteisiin liitettäviin käyttötarvikkeisiin, joiden vaatimustenmukaisuutta ei osoiteta kaasulaiteasetuksen mukaisesti. Tällaisia käyttötarvikkeita ovat muun muassa pulloventtiili ja kaasuletku, joilla kaasulaite kytketään kaasupulloon. Tällaiset käyttötarvikkeet voivat olla osa CE-merkittyä kaasulaitetta, jos ne on nimenomaan tarkastettu osana kaasulaitetta vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa. Kuitenkin tällaiset käyttötarvikkeet kuluvat käytössä ja ne on aika ajoin uusittava. Koska käyttötarvikkeiden vaatimustenmukaisuutta ei voi erikseen arvioida kaasulaiteasetuksen menettelyin, on tuoteturvallisuuden ja sen valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista säätää siitä kansallisesti. Käyttötarvikkeen tulisi vastata turvallisuudeltaan sitä kuvaavan kansallisen tai eurooppalaisen standardin vaatimuksia ja lisäksi soveltua käytettäväksi Suomessa vallitsevissa ajoittain kylmissä olosuhteissa. Lain 1 §:n 2 momentin nojalla valvontaviranomaisen olisi mahdollista puuttua vaatimustenvastaisten käyttötarvikkeiden myyntiin Suomessa.
Kaasulaiteasetusta ei sovelleta teollisissa prosesseissa tai energiantuotannossa kaasua polttaviin laitteisiin. Tällaisten laitteiden turvallisuutta valvotaan kemikaaliturvallisuuslain ja painelaitelain (1144/2016) nojalla.
Kaasulaitteiden asentamisesta tai asentajan pätevyydestä ei säädetä kaasulaiteasetuksessa eikä vastaavasti tässä laissa. Näistä asioista säädetään kansallisesti kemikaaliturvallisuuslain säännöksillä.
2 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin keskeiset kaasulaiteasetuksen käsitteet, jotka ovat tarpeen asetuksen soveltamiseksi Suomessa. Lisäksi määritelmiin liitettäisiin käyttötarvikkeen määritelmä, jota tarvitaan 1 §:n soveltamisalan täsmentämiseen.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentissa on informatiivinen muistutus EU:n NLF-asetuksen roolista kaasulaiteasetuksen valvonnassa. NLF-asetuksen periaatteet ovat perustana sekä kaasulaiteasetukselle että laissa myöhemmin viitatuille markkinavalvontalaille ja laille ilmoitetuista laitoksista, jotka molemmat ovat kansallisia säädöksiä. Pykälän 2 momentissa on viittaus kaasulaitteiden asennusta ja sen pätevyyttä koskeviin kemikaaliturvallisuuslain säännöksiin.
2 luku. Kaasulaitteiden vaatimustenmukaisuus
4 §.Kaasulaitteita koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin kaasulaitteisiin soveltuvien vaatimusten sekä vastuutahojen velvollisuuksien osalta kaasulaiteasetuksen III lukuun. Pykälän sisältö on näin rajattu ottaen huomioon, että EU-asetus on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta eikä kansallisessa sääntelyssä lähtökohtaisesti tule toistaa EU-asetuksen sisältöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kaasulaitteiden käyttötarvikkeiden keskeisistä vaatimuksista. Niiden tulee olla turvallisiksi todettuja. Toteaminen voi perustua käyttötarviketta koskevan standardin määrittämiin testeihin, toteamiseen ei kuitenkaan edellytetä riippumatonta kolmatta osapuolta. Standardin noudattaminen ei ole pakollista, mutta käyttötarviketta koskeva kansallinen tai eurooppalainen standardi määrittää tarviketta oletusarvoisesti koskevat turvallisuusvaatimukset. Lisäksi käyttötarvikkeen tulee olla käyttökelpoinen ja turvallinen kaikissa Suomessa odotettavissa olevissa olosuhteissa. Erityisesti tulee varmistua kylmänkestävyydestä, joka esimerkiksi kumiletkujen osalta on kriittinen ominaisuus. Pykälässä olisi valtuutussäännös, jonka nojalla käyttötarvikkeiden teknisistä vaatimuksista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
5 §.Kaasulaitteen merkintöjä, ohjeita, turvallisuustietoja sekä asiakirjoja koskevat kielivaatimukset. Kaasulaiteasetuksessa annetaan liikkumavaraa tuotteista annettavien tietojen kielivaatimuksissa. Kansallinen toimeenpano edellyttää, että kaasulaiteasetuksen 7 ja 9 artiklan tarkoittamien tietojen osalta on kansallisesti tarkemmin määritelty kielivaatimukset. Pykälässä säädettäisiin, että kaasulaitteisiin liittyvät artiklojen mukaiset tiedot tulee antaa suomeksi ja ruotsiksi. Kaasulaitteet tulevat myyntiin ulkomailta, eikä niiden myynnissä ole sellaista paikallisuutta, josta voitaisiin päätellä vain toisen kansalliskielen olevan riittävä. Annettaessa lainkohdassa tarkoitettuja tietoja suomen ja ruotsin kielellä molempia kieliryhmiä kohdellaan tasapuolisesti.
3 luku. Ilmoitetut laitokset
6 §.Ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jolla Suomessa toimiva kaasulaitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos arvioitaisiin ja hyväksyttäisiin tekemään kolmantena osapuolena vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä kaasulaiteasetuksen mukaisesti sekä ilmoitettaisiin Euroopan komissiolle. Kaasulaiteasetuksen IV luvussa osoitetaan ilmoitettuja laitoksia koskevat tehtävät jäsenmaille. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymiseen, ilmoittamiseen ja valvontaan sovellettaisiin kaasulaiteasetusta ja lakia ilmoitetuista laitoksista. Arvioinnin sisällöstä säädetään kaasulaiteasetuksen 23 artiklan kohdissa 2—11. Muilta osin laitoksen hyväksymiseen ja ilmoittamiseen sovellettaisiin lakia ilmoitetuista laitoksista. Laki on uusi ja valmisteltu EU:n NLF-asetuksen kanssa yhteensopivaksi, minkä johdosta se vastaisi myös kaasulaiteasetuksen tarpeita ilmoitettujen laitosten hyväksymisessä. Kansallisesti on säädettävä toimijasta, joka nimeää alueelleen sijoittautuneita ilmoitettuja laitoksia ja valvoo niiden toimintaa. Kansallisen ilmoitetuista laitoksista annetun lain mukaan toimivaltainen viranomainen on työ- ja elinkeinoministeriö ja radiolaitteiden osalta Viestintävirasto.
7 §.Todistus vaatimustenmukaisuudesta. Pykälässä säädettäisiin ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta antaa valmistajalle EU-tyyppitarkastustodistus, jos kaasulaite täyttää tämän lain vaatimukset. Ilmoitetun laitoksen olisi myös todistuksen voimassaolon päättymiseen saakka säilytettävä jäljennökset 1 momentissa tarkoitetuista todistuksista ja niiden lisäyksistä sekä teknisistä asiakirjoista, valmistajan toimittamat asiakirjat mukaan luettuina. Tuotekohtaisten asiakirjojen säilyttäminen tarkastuslaitoksessa on tärkeää, jotta asiakirjojen säilyminen olisi varmistettu siinäkin tapauksessa, että valmistaja, jolle asiakirjat on toimitettu, lopettaisi toimintansa.
8 §.Todistuksen antamatta jättäminen ja peruuttaminen. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta jättää todistus antamatta tai peruuttaa todistus. Jos ilmoitettu laitos havaitsisi, että kaasulaite ei täytä sitä koskevia olennaisia turvallisuusvaatimuksia, sen on vaadittava valmistajaa korjaamaan puute, eikä se saa antaa valmistajalle todistusta vaatimustenmukaisuudesta. Jos ilmoitettu laitos katsoisi todistuksen antamisen jälkeen, ettei kaasulaite ole enää vaatimusten mukainen, sen olisi vaadittava valmistajaa korjaamaan puute ja tarvittaessa peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos puutetta ei korjattaisi tai toimenpiteillä ei olisi vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen olisi tarpeen mukaan peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi tai myönnettävä se rajoitettuna.
9 §.Muutoksenhaku. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoitettujen laitosten päätöksiä koskevasta oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Muutoksenhaun ensi vaiheeksi säädettäisiin oikaisuvaatimusmenettely. Pykälässä viitattaisiin hallintolakiin ja hallintolainkäyttölakiin. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
4 luku. Erinäiset säännökset
10 §.Valvonta. Pykälässä viitattaisiin lain noudattamisen valvonnan osalta kaasulaiteasetuksen V lukuun, NLF-asetukseen ja markkinavalvontalakiin. Kaasulaiteasetuksen V luku koskee unionin markkinavalvontaa, unionin markkinoille tuleville kaasulaitteille tehtäviä tarkastuksia ja unionin suojamenettelyä, ja se on ensisijainen kaasulaitteiden valvonnassa sovellettava säädös. Sen varmistamiseksi, että markkinavalvonnan käytössä on edelleen tarvittava valikoima keinoja ja toimivaltuuksia, pykälässä säädettäisiin myös, että markkinavalvontaan sovelletaan NLF-asetusta ja markkinavalvontalakia. Viittaus NLF-asetukseen on sikäli lähinnä informatiivinen, että kaasulaiteasetuksen 36 artiklan mukaan sen soveltamisalaan kuuluviin kaasulaitteisiin sovelletaan NLF-asetuksen markkinavalvontaa ja ns. ulkorajavalvontaa koskevia 15 artiklan 3 kohtaa ja 16—29 artiklaa. Markkinavalvontalakiin liittyen tarkoitus on varmistaa kaasulaiteasetuksen vaatimusten noudattamisen tehokas valvonta mahdollistamalla valvonnassa riittävien toimenpiteiden käyttö.
Pykälän 2 momentissa nimettäisiin tämän lain sekä kaasulaiteasetuksen tarkoittamaksi markkinavalvontaviranomaiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Tarkoitus on, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa kaikista kaasulaiteasetuksen V luvussa tarkoitettujen viranomaistoimenpiteiden toteuttamisesta, riippumatta siitä, käytetäänkö kaasulaiteasetuksessa viranomaistoimenpiteen kohdalla termiä markkinavalvontaviranomainen vai jäsenvaltio.
11 §.Tietojen luovuttaminen ja velvollisuus tehdä yhteistyötä. Kaasulaiteasetuksessa säädetään valvontaviranomaiselle pyynnöstä annettavista tiedoista. Asetuksen 7, 9, 10 ja 15 artiklan mukaan valmistajan, maahantuojan ja jakelijan tulee toimivaltaisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä antaa viranomaiselle kaikki kaasulaitteen vaatimustenmukaisuuden osoittamisen kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat viranomaisen helposti ymmärtämällä kielellä painetussa tai sähköisessä muodossa. Tällaisia tietoja ja asiakirjoja ovat esimerkiksi tekniset asiakirjat ja EU-tyyppitarkastustodistus. Tarkoitus on, että näitä ei tarvitse kääntää suomeksi tai ruotsiksi, jos markkinavalvontaviranomainen harkitsee, ettei se ole tarpeen. Viranomaiselle vain pyynnöstä toimitettavien asiakirjojen osalta valvontaviranomaisen tulee myös tapauskohtaisesti arvioida, onko kyseessä asiakirja, joka sisältää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja liikesalaisuuksia.
12 §.Rangaistussäännökset. Pykälässä säädettäisiin kaasulaitteiden vaatimustenmukaisuutta koskevien säännösten rikkomisesta. Pykälässä lueteltaisiin ne kaasulaiteasetuksen artiklat ja alakohdat sekä tämän lain kielivaatimuksia koskeva 5 §, joissa säädettyjen velvoitteiden tahallisesta tai huolimattomuudesta tehtävästä rikkomisesta voitaisiin tuomita kaasulaitteen vaatimustenmukaisuutta koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Syyksiluettavuuden asteen osalta on tarpeen pyrkiä mahdollisimman yhdenmukaiseen linjaan kaasulaitteita vastaavien muiden vaarallisia kemikaaleja käyttäviä laitteita koskevien rangaistussäännöksien kanssa. Luontevana rinnastuksena olisi nestekaasun tai maakaasun käyttö. Kyse on palavien kaasujen käytöstä, jonka turvallisuuteen liittyvillä laiminlyönneillä saattaa olla vakavia seurauksia. Nykyisellään edellä mainittujen palavien kaasujen ja kaasulaitteiden velvoitteiden rikkomista koskevat rangaistussäännökset perustuvat kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ään, jonka mukaisesta räjähdesäännösten rikkomisesta voidaan tuomita sakkoon.
Kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä räjähdesäännösten rikkomisesta syyksiluettavuuden asteeksi on säädetty tahallisuus ja huolimattomuus. Rikoslain 3 luvun 5 §:ssä säädetään syyksiluettavuudesta. Säännöksen mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Pykälän 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Rikoslain 3 luvun 7 §:ssä säädetään tuottamuksesta. Sen mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, millä perusteella huolimattomuutta pidetään törkeänä. Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään vaikuttavat olosuhteet.
Ehdotetussa laissa sanktioiduiksi ehdotetut velvollisuuksien laiminlyönnit koskevat kaasulaitteiden valmistajaa, maahantuojaa ja jakelijaa. Näiltä toimijoilta vaaditaan erikoisosaamista ja erikoisammattipätevyyttä, jossa korostuu erityinen huolellisuusvelvoite kaasulaitteiden turvallisuuden varmistamisen vuoksi. Ehdotetun lain vaatimukset kohdistuvat kaasulaitteiden turvallisuuteen ja vaaran ennaltaehkäisemiseen. Huolimattoman menettelyn seuraukset voivat olla hyvin vakavia ja tästä syystä talouden toimijalta voidaan vaatia erityistä huolellisuutta tehtävien hoidossa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kaasulaitteita koskevien säännösten rikkominen olisi rangaistavaa paitsi tahallisesti myös tuottamuksellisesti (huolimattomuus) tehtynä. Koska myös tuottamuksellinen teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi, on siitä nimenomaisesti säädettävä. Näin ollen syyksiluettavuuden aste säilyisi vastaavanlaisena kuin nykyisin kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä on säädetty.
Ehdotetussa laissa säädetty syyksiluettavuuden aste olisi yhdenmukainen muiden lähtökohtaisesti vaarallisia tuotteita koskevien lakien rangaistussäännösten kanssa. Vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskevissa laeissa, kuten räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta annetussa laissa (1139/2016), pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetussa laissa (180/2015) ja räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta annetussa laissa (1140/2016) tahallisuuden lisäksi huolimattomuus on rangaistavaa. Myös sähköturvallisuuslaissa (1135/2016) ja hissiturvallisuuslaissa (1134/2016) huolimattomuus on rangaistavaa. Yhteistä näiden lakien soveltamisalojen tuotteille on, että niiden suunnittelussa ja valmistuksessa korostuu tarve vaarojen tunnistamiseen ja niiden arviointiin, mikä edellyttää tavallista korostuneempaa huolellisuutta.
Kaasulaitteiden turvallisuuden varmistamiseksi tiettyjen ehdotetun lain säännösten laiminlyönti olisi tarpeellista säätää rangaistavaksi. Velvollisuudet koskisivat kaasulaitteiden markkinoille saattamiseen ja tuotteiden markkinoille saataville asettamiseen liittyvää vaatimustenmukaisuuden varmistamista ja tähän liittyviä valmistajan, maahantuojan ja jakelijan velvollisuuksia. Lisäksi velvollisuudet koskisivat myös eräissä tapauksissa edellä mainittujen talouden toimijoiden velvollisuutta ilmoittaa vaarasta ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä rikkomuksista, jotka olisivat rangaistavia tahallisina tai tuottamuksellisina tekoina.
Tavoitteena on, että lain rikkomustapauksissa käytettäisiin ensisijaisesti hallinnollisia pakkokeinoja ja pykälän mukaisiin sakkorangaistuksiin turvauduttaisiin vain vakavimmissa rikkomustapauksissa. Valvontaviranomaisen pakkokeinoista kaasulaitteiden valvonnassa säädettäisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetussa laissa. Myös tähän mennessä vastaavissa rikkomistapauksissa on pääasiassa käytetty hallinnollisia pakkokeinoja. Rangaistussäännöksen merkityksen onkin nähtävä olevan ensi sijassa ennaltaehkäisevä ja varoittava.
Ehdotetussa pykälässä olisi toissijaisuuslause kuten voimassa olevassa kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä. Ehdotetun lain rangaistavien velvoitteiden laiminlyöntiin voisi soveltua myös rikoslain 16 luvun 8 §:n väärän todistuksen antaminen viranomaiselle, 33 luvun väärennysrikokset sekä 34 luvussa säädetyt yleisvaaralliset rikokset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta jättää tuomitsematta rangaistukseen sellaisen kiellon tai määräyksen rikkomisesta, jota on tehostettu uhkasakolla. Rangaistukseen voitaisiin jättää tuomitsematta silloin, kun olisi kohtuutonta, että samasta teosta sekä määrättäisiin uhkasakko että tuomittaisiin rangaistukseen.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin CE-merkintärikkomuksesta annettuun lakiin (187/2010). Mainitussa laissa säädetään NLF-asetuksessa tarkoitetun CE-merkinnän asetuksen vastaisen käytön seuraamuksista. Lakia sovelletaan CE-merkintärikkomuksiin, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kyseisellä lailla osaltaan varmistetaan kaasulaiteasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti CE-merkintää koskevan järjestelmän moitteeton toiminta silloin, kun CE-merkintää käytetään sääntöjen vastaisesti. Laissa ei kriminalisoida tuotteen markkinoille saattamista ilman CE-merkintää, vaan se on jätetty sektorikohtaisen sääntelyn varaan.
Näillä esitetyillä seuraamussäännöksillä pantaisiin osaltaan täytäntöön myös kaasulaiteasetuksen 43 artiklassa säädettyä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan talouden toimijoiden rikkoessa kaasulaiteasetuksen nojalla annettuja kansallisia säännöksiä, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan näiden seuraamusten täytäntöönpanon valvonta. Seuraamuksiin voi sisältyä vakavia rikkomistapauksia koskevia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
13 §.Kaasun toimitusolosuhteiden ilmoittaminen komissiolle. Pykälässä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön tehtäväksi ilmoittaa Euroopan komissiolle ja muille jäsenmaille Suomessa käytössä olevat kaasulajit ja kaasulaitteissa käytettävät käyttöpaineet. Ilmoitus on sisällöltään määrämuotoinen. Ilmoitus on tuoteturvallisuuden kannalta tärkeä, koska kaasulaitteiden valmistajien ja maahantuojien on tiedettävä kussakin jäsenmaassa vallitsevat kaasujen toimitusolosuhteet, jotta markkinoille tulevat kaasulaitteet olisivat teknisesti yhteensopivat jäsenmaan järjestelmien kanssa.
Kaasulaitteiden käyttöpaineista ja niiden vaihteluväleistä samoin kuin kaasulaitteissa poltettavista kaasuista ja muista kaasulaitteen toiminnan kannalta olennaisista ominaisuuksista säädettäisiin erikseen valtioneuvoston asetuksella. Näistä käyttöpaineisiin ja kaasujen fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin liittyvistä teknisistä seikoista on tarkoituksenmukaisinta säätää valtioneuvoston asetuksella.
14 §.Turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Tässä pykälässä säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston apuna tämän lain säännösten kehittämisessä ja seurannassa toimisi valtioneuvoston asettama turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Nykyisin turvallisuustekniikan neuvottelukunta toimii ministeriön apuna kemikaaliturvallisuuslain ja painelaitelain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä. Tarkoitus on, että valtioneuvosto asettaisi neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan nykyisen käytännön mukaisesti.
15 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta siten, että ehdotettu laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 21 päivänä huhtikuuta 2018. Kaasulaiteasetuksen 46 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava asetuksen säännöksiä 21 päivästä huhtikuuta 2018.
Koska kaasulaitteiden turvallisuudesta säädettäisiin kaasulaiteasetuksessa ja tässä laissa, kumottaisiin kansallinen kaasulaiteasetus (1434/1993). Tämä tapahtuisi erillisellä kumoamisasetuksella.
Siirtymäsäännöksenä säädettäisiin siitä, että ennen ehdotetun lain voimaantuloa markkinoille saatetut lain soveltamisalaan kuuluvat kaasulaitteet, varusteet ja käyttötarvikkeet, joiden vaatimustenmukaisuus on varmistettu ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, saadaan asettaa saataville markkinoille tämän lain voimaan tultua. Lisäksi säädettäisiin siirtymäsäännös turvallisuustekniikan neuvottelukunnasta siten, että ennen tämän lain voimaantuloa asetettu turvallisuustekniikan neuvottelukunta jatkaisi toimikautensa loppuun.