1
Nykytila
Vuorotteluvapaalla tarkoitetaan työntekijän ja työnantajan välistä sopimukseen perustuvaa määräaikaista työtehtävistä ja palkanmaksusta vapauttamista. Vuorotteluvapaasopimukseen liittyy työnantajan velvollisuus palkata työtön työnhakija sijaiseksi vastaavaksi ajaksi. Vuorotteluvapaa on siten luonteeltaan kalenteriaikaan sidottu määräaikainen järjestely, jonka käyttö edellyttää voimassa olevaa työsuhdetta ja joka perustuu vapaaehtoisuuteen.
Vuorotteluvapaajärjestelmän tarkoituksena on toisaalta edistää työntekijän työssä jaksamista ja toisaalta tarjota työttömälle henkilölle työllistymismahdollisuus. Vuorotteluvapaan käytölle ei ole säädetty rajoituksia, joten vapaalla oleva työntekijä voi käyttää vuorotteluvapaan haluamallaan tavalla. Mahdollisuus jäädä vuorotteluvapaalle on kokoaikaisella työntekijällä ja työntekijällä, jonka työaika on yli 75 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. Päätoimisella yrittäjällä ei ole oikeutta jäädä vuorotteluvapaalle.
Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että henkilöllä on työssäoloaikaa ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 16 vuotta. Työssäoloaika lasketaan työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä tarkoitettujen työeläkelakien alaisten ansioiden perusteella. Huomioon otettava työssäoloaika saadaan jakamalla vuoden tulot työttömyysturvalain 6 luvun 11§:n 2 momentin mukaisella jakajalla. Neljännes työhistoriasta voi olla laissa tarkoitettua työssäoloaikaan rinnastettavaa aikaa. Myös EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa tai Sveitsissä kertynyt työssäoloaika tai työssäoloaikaan rinnastettava aika lasketaan vuorotteluvapaan edellytyksenä olevaan työssäoloaikaan. Uuden vuorotteluvapaan edellytyksenä on viiden vuoden työhistorian täyttyminen edellisen vuorotteluvapaan päättymisen jälkeen.
Vuorottelijan on tullut olla saman työnantajan palveluksessa yhdenjaksoisesti 13 kuukautta ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tähän 13 kuukauden aikaan voi sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta vapaata.
Vuorotteluvapaan vähimmäiskesto on 100 kalenteripäivää ja enimmäiskesto 360 kalenteripäivää. Vapaa voidaan sopia jaksotettavaksi siten, että jokaisen jakson pituus on kuitenkin vähintään 100 kalenteripäivää. Vapaa on pidettävä kokonaisuudessaan kahden vuoden kuluessa sen alkamisesta. Vuorotteluvapaata voidaan pidentää, jos siitä sovitaan vähintään kaksi kuukautta ennen jo sovitun vapaan päättymistä. Vapaajakson ajankohtaa voidaan myös siirtää sopimalla uudesta ajankohdasta ennen jakson alkamista.
Vuorotteluvapaan ajalta maksetaan vuorottelukorvausta. Korvauksen maksaa Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa. Vuorottelukorvauksen suuruus on 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, jonka työntekijä saisi työttömäksi jäädessään. Jos työntekijällä on työhistoriaa vähintään 25 vuotta, vuorottelukorvaus on 80 prosenttia työttömyyspäivärahasta. Vuorottelukorvausta määriteltäessä lapsikorotusta ei oteta huomioon.
Vuorotteluvapaajärjestelmä tuli voimaan kokeiluluontoisesti vuoden 1996 alusta. Kokeilusta säädettiin vuorotteluvapaakokeilusta annetussa laissa (1663/1995), joka oli voimassa vuoden 2002 loppuun. Voimassa oleva vuorotteluvapaalaki (1305/2002) tuli voimaan vuoden 2003 alussa. Laki oli ensin voimassa vuoden 2007 loppuun, minkä jälkeen lain voimassaoloa jatkettiin vuoden 2009 loppuun. Vuorotteluvapaajärjestelmä säädettiin pysyväksi vuoden 2010 alusta lukien.
Vuorotteluvapaan ehtoja on muutettu useaan otteeseen järjestelmän olemassaolon aikana. Työhistoriaedellytys säädettiin 10 vuoteen vuonna 2003, kun sitä ennen vuorottelijalta edellytettiin vain 12 kuukauden työssäolon täyttymistä. Vuonna 2014 työhistoriaedellytys nousi 16 vuoteen. Vuorottelukorvauksen taso oli aluksi 60 prosenttia työttömyyspäivärahasta. Vuonna 2003 korvauksen taso nostettiin 70 prosenttiin ja vähintään 25 vuoden työhistorian omaavilla 80 prosenttiin työttömyyspäivärahan määrästä.
Valtio rahoittaa vuorottelukorvauksista peruspäivärahaa vastaavan osuuden. Työttömyyskassat rahoittavat 5,5 prosenttia ja Työttömyysvakuutusrahasto rahoittaa jäljelle jäävän osuuden. Vuonna 2014 valtio rahoitti vuorottelukorvauksista 42,5 prosenttia, Työttömyysvakuutusrahasto 52 prosenttia ja työttömyyskassat 5,5 prosenttia.
Työ- ja elinkenoministeriön tilastojen mukaan vuorotteluvapaan keskimääräinen kesto ajanjaksolla vuoden 2013 alusta kesäkuun loppuun 2015 oli 254 päivää. Noin neljännes vuorottelijoista piti vapaata useammassa kuin yhdessä jaksossa. Vuorottelukorvausta maksettiin mainitun kahden ja puolen vuoden aikana 29 433 henkilölle yhteensä 7,2 miljoonalta kalenteripäivältä (5,1 miljoonaa korvauspäivää).
2
Ehdotetut muutokset
Lain 4 §:n 1 momentin mukaista vuorotteluvapaan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 16 vuodesta 20 vuoteen. Vuorotteluvapaan edellytyksenä olisi, että henkilö olisi hankkinut työssäoloaikaa ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 20 vuotta. Työssäoloaika laskettaisiin edelleen työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen työeläkelakien alaisten ansioiden tai ulkomaantyön perusteella. Vapaan enimmäiskesto ehdotetaan lyhennettäväksi 360 päivästä 180 päivään. Samalla ehdotetaan luovuttavaksi mahdollisuudesta jaksottaa vuorotteluvapaa.
Lisäksi lain 15 §:n 1 momentissa oleva vuorottelukorvauksen suuruuden määrittelyä koskeva säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että pitkän työuran tehneiden korkeammasta vuorottelukorvauksesta luovutaan. Vuorottelukorvauksen taso olisi kaikilla vuorottelijoilla 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi työttömänä ollessaan oikeus työttömyysturvalain 5 luvun 2—5 §:n sekä 6 luvun 1 §:n 1 momentin, 2 §:n 1 momentin ja 4 §:n perusteella. Lapsikorotuksia ei edelleenkään otettaisi huomioon vuorottelukorvauksen määrää laskettaessa.
3
Esityksen vaikutukset
3.1
Taloudelliset vaikutukset
Esityksen tavoitteena on vuorotteluvapaan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa pidentämällä, vapaan enimmäiskestoa lyhentämällä ja vuorottelukorvauksen tasoa laskemalla saada aikaan hallitusohjelman edellyttämä 50 miljoonan euron vuosittainen säästö vuorotteluvapaajärjestelmän aiheuttamista menoista. Vuorottelukorvauksen korkeamman tason poistaminen pienentäisi maksettavia vuorottelukorvauksia 12,5 prosentilla kuukaudessa korkeampaa korvausta saaneilta. Vapaan enimmäiskeston lyhentäminen puoleen nykyisestä lyhentäisi kausia, joilta vuorottelukorvauksia maksetaan. Vapaan edellytyksenä olevan työhistoriavaatimuksen pidentäminen vähentäisi vapaan käyttöä, koska aikaisempaa harvemmat olisivat siihen oikeutettuja. Pitkän työuran edellyttäminen vuorotteluvapaaoikeuden saamiselle siirtäisi vapaan käyttöä työuran loppupuolelle. Vuorotteluvapaan uusimisehto pysyisi viidessä vuodessa. Voidaan arvioida, että esitettyjen muutosten johdosta vapaan uusiminen lisääntyisi.
Valtio rahoittaa vuorottelukorvauksista peruspäivärahaa vastaavan osuuden. Työttömyyskassat rahoittavat 5,5 prosenttia ja Työttömyysvakuutusrahasto rahoittaa jäljelle jäävän osuuden. Vuorotteluvapaan enimmäiskeston lyhentämisen 180 päivään arvioidaan vähentävän vuorotteluvapaalla oltavia päiviä vajaalla 34 prosentilla. Vähennyksen arvioidaan vähentävän vuorotteluvapaamenoja noin 24 miljoonalla eurolla vuodessa. Vuorottelukorvauksen tason muuttamisen siten, että vuorottelukorvaus olisi 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta kaikilla vuorottelijoilla, arvioidaan vähentävän menoja 16,6 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi vuorotteluvapaan työhistoriavaatimuksen korottamisen neljällä vuodella nykyisestä 16 vuodesta 20 vuoteen, arvioidaan vähentävän vuorotteluvapaamenoja noin 10,3 miljoonaa euroa vuodessa. Esityksen sisältämien muutosten arvioidaan siten kokonaisuudessaan pienentävän vuorotteluvapaajärjestelmän menoja noin 50,9 miljoonalla eurolla vuodessa.
Vuorotteluvapaajärjestelmän menojen väheneminen ei tule toteutumaan täysimääräisesti vuonna 2016, koska vuorottelijoita tulee olemaan vielä vuorotteluvapaalla voimassa olevan lainsäädännön mukaisin ehdoin esityksen siirtymäsäännöksen perusteella. Lisäksi vuorotteluvapaajärjestelmään tehtyjen säästöjen toteutumista saattaa hidastaa järjestelmän lisääntynyt käyttö juuri ennen muutosten voimaantuloa, jollaista on aiempien muutosten yhteydessä nähty. Vuoden 2014 syyskuun alusta voimaan tullut uudistus on heinäkuuhun 2015 mennessä laskenut uusien vuorotteluvapaajaksojen alkamista noin 15 prosentilla, mutta kuukausittaisissa vuorottelukorvausmenoissa vastaavaa vähennystä ei ole.
Vuonna 2016 menojen arvioidaan vähentyvän 10 miljoonaa euroa.
4
Asian valmistelu
Esitys perustuu Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. Lakiehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu seuraavia tahoja: työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Kansaneläkelaitos, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Akava ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, Valtion työmarkkinalaitos, KT Kuntatyönantajat, Kirkon työmarkkinalaitos, Suomen Yrittäjät ry sekä Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö TYJ ry.