1.1  Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

1 Luku Yleiset säännökset

3 §.Määritelmät. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momenttiin lisättäisiin uusi 4 a kohta, jossa määriteltäisiin palveluntuottaja, ja 5 kohdan määritelmää työllistymissuunnitelmasta muutettaisiin. 

Työ- ja elinkeinotoimisto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisivat nykyistä vastaavasti tuottaa julkiset työvoima- ja yrityspalvelut itse tai hankkia ne osaksi tai kokonaan palveluntuottajilta. Koska palveluntuottaja voisi ehdotettujen muutosten myötä hoitaa myös työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä, pykälässä määriteltäisiin, mitä tässä laissa tarkoitetaan palveluntuottajalla. Palveluntuottajan määritelmä olisi kiinteässä yhteydessä 1 luvun 5 §:ään ja 2 luvun 9 §:ään, joissa säädettäisiin tarkemmin muun muassa siitä, millaisia palveluja palveluntuottajilta voitaisiin hankkia ja palveluntuottajan velvollisuuksista. 

Palveluntuottajalla tarkoitettaisiin yhteisöä, säätiötä tai yksityistä elinkeinonharjoittajaa, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai työ- ja elinkeinotoimisto on valinnut tuottamaan tässä laissa tarkoitettua palvelua tai hoitamaan työnhakijan palveluprosessiin liittyviä toimia. Määritelmässä huomioitaisiin siten palveluntuottajan erityyppiset roolit: palveluntuottajalta voitaisiin hankkia jokin tietty palvelu, kuten valmennus, tai palveluntuottajalta voitaisiin hankkia laajemmin työnhakijan palveluprosessiin liittyviä toimia ja lisäksi niihin liittyviä palveluja. Yhteisö voi olla esimerkiksi yhtiö, yhdistys tai julkisyhteisö, kuten kunta. Kunnan toimintaa markkinoilla säädellään kuntalain (410/2015) 15 luvussa. 

Nykyisin myös työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus hankkii julkisia työvoima- ja yrityspalveluja. Koska työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus on Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erikoistumisyksikkö, ehdotettu 1 momentin 4 a kohta ei vaikuttaisi asiakaspalvelukeskuksen mahdollisuuksiin hankkia ostopalveluita. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa määritellään työllistymissuunnitelma. Säännökseen lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Työllistymissuunnitelmalla tarkoitettaisiin paitsi työ- ja elinkeinotoimiston yhdessä työnhakijan kanssa laatimaa suunnitelmaa, myös palveluntuottajan yhdessä työnhakijan kanssa laatimaa suunnitelmaa. 

Työllistymissuunnitelmalla tarkoitettaisiin nykyistä vastaavasti myös työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa tarkoitettua monialaista suunnitelmaa. Monialaisen työllistymissuunnitelman laatimisessa palveluntuottajalla ei olisi roolia, vaan suunnitelman laatimiseen osallistuisivat työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta sekä tarvittaessa Kansaneläkelaitos siten kuin työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014) säädetään. 

4 §.Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoaminen. Pykälän 2—4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niihin lisättäisiin palveluntuottaja. Lisäksi pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä myös digitaalisesti, ja tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia.  

Nykyisin pykälän 2 momentissa asiakkaan palveluntarpeen arviointi on säädetty työ- ja elinkeinotoimiston, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäväksi. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi palveluntuottaja tahoksi, joka voi arvioida asiakkaan palvelutarpeen yhdessä asiakkaan kanssa. Jatkossa palvelutarpeen arvioinnin voisi siis tehdä myös palveluntuottaja. 

Digitaalisen palvelutarpeen arvioinnin oikeusperustan varmistamiseksi 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva säännös. Jo nykyisin työnhakijan palvelutarvetta arvioitaessa hyödynnetään kyseiseen tarkoitukseen kehitettyä automaattista palvelutarpeen arvioinnin verkkotyökalua. Pääsääntöisesti ensimmäinen palvelutarpeen arviointi tapahtuu nykyisin digitaalisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Työnhakija osallistuu palvelutarpeensa arviointiin antamalla verkkopalvelussa palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarpeelliset tiedot. Työnhakija voi kuitenkin halutessaan pyytää palvelutarpeen arviointia henkilökohtaisesti asiantuntijan kanssa. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa säädetään rekisteröidyn lähtökohtaisesta oikeudesta olla joutumatta pelkästään automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn perustuvan päätöksen kohteeksi. Tätä oikeutta ei kuitenkaan sovelleta, jos päätös on hyväksytty jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. 

Ehdotuksessa tarkoitettu palvelutarpeen arviointi ei ole päätös. Siinä ei ratkaista henkilön oikeuksia tai velvollisuuksia vaan pyritään kartoittamaan tämän tilannetta ja palvelujen tarvetta. Näin ollen kyseessä ei ole yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn perustuva päätöksenteko. Koska kyseessä on kuitenkin automaattinen henkilötietojen käsittely, joka määrittää henkilölle ensisijaisesti tarjottavia palveluja, pidetään tarpeellisena arvioida sääntelyä yleisen tietosuoja-asetuksen profilointia koskevien säännösten kannalta. 

Ehdotetun 4 §:n 2 momentissa todettaisiin nimenomaisesti, että palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä myös digitaalisesti. Automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn perustuvat päätökset eivät yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan saa perustua asetuksen 9.2 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin, kuten terveystietoihin. Poikkeuksen tästä muodostaa tilanne, jossa sovelletaan 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohtaa ja asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi on toteutettu. Esityksen mukaisessa digitaalisessa palvelutarpeen arvioinnissa yhtenä arvioitavana elementtinä olisi työnhakijan työkyky, jonka arvioiminen edellyttää myös joidenkin terveystietojen käsittelyä. 

Mainitun yleisen tietosuoja-asetuksen 9.2 artiklan a alakohdassa säädetään käsittelystä rekisteröidyn nimenomaisen suostumuksen perusteella. Yleisen tietosuoja-asetuksen 43 johdantokappaleessa suhtaudutaan pidättyvästi suostumukseen käsittelyperusteena tilanteessa, jossa rekisterinpitäjänä on viranomainen. Esityksessä tarkoitetussa tilanteessa rekisterinpitäjänä olisi viranomainen. Artiklan g alakohdassa puolestaan edellytetään, että käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Esityksessä tällainen tärkeää yleistä etua koskeva syy olisi työllisyyden edistäminen, tarkemmin rekisteröidyn työllistymisen edistäminen. Lisäksi artiklan g alakohdassa edellytetään, että käsittely on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.  

Yleisen tietosuoja-asetuksen 71 johdantokappaleessa käsitellään profilointia ja sen sallimista. Sen mukaan profilointiin perustuva päätöksenteko olisi sallittava muun muassa, jos siihen annetaan nimenomainen lupa rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Tällaiseen käsittelyyn olisi kuitenkin aina sovellettava asianmukaisia suojatoimia, joihin olisi kuuluttava käsittelystä ilmoittaminen rekisteröidylle ja oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, rekisteröidyn oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös. Tällaista toimenpidettä ei saisi kohdistaa lapseen. 

Vaikka ensimmäinen palvelutarpeen arviointi tapahtuisi pääsääntöisesti digitaalisesti, henkilöasiakas voisi pyyttä palvelutarpeena arvioimista yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijan tai palveluntuottajan kanssa. Näin ollen palvelutarpeen arvioinnille automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuen olisi vaihtoehto ja henkilöasiakas voisi vaatia ihmisen osallistumista tietojensa käsittelyyn. Digitaalisenkin palvelutarpeen arvioinnin keskeinen osa olisi ehdotetun 11 §:n 2 momentin mukaisesti selvittää työnhakijan omat työtä ja osaamisen kehittämistä koskevat tavoitteet. Näin ollen hänellä olisi mahdollisuus vaikuttaa arviointiin. Edellä esitetyllä perusteella voidaan todeta, että vaikka ehdotetussa sääntelyssä ei ole kyse yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetusta automaattisen tietojenkäsittelyyn perustuvasta päätöksenteosta eli profiloinnista, sääntely täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen profilointia koskevat vaatimukset. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole päätös, ei palvelutarpeen arvioinnista ole mahdollisuutta valittaa. 

Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan asiakkaan asiointitapa ja yhteydenpito julkisia työvoima- ja yrityspalveluja tarjoavan viranomaisen välillä määräytyy arvioidun palvelutarpeen perusteella. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta palveluntuottajasta. Näin siinä huomioitaisiin myös tilanne, jossa asiakkaan palveluprosessia hoitaa palveluntuottaja. 

Pykälän nykyisessä 4 momentissa säädetään työ- ja elinkeinotoimistolle, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle velvollisuus antaa asiakkaalle tietoa muista palvelumahdollisuuksista, jos asiakkaan palvelutarve edellyttää muita kuin julkisia työvoima- ja yrityspalveluja tai muun viranomaisen tai tahon järjestämiä palveluja. Asiakas on myös tarvittaessa ohjattava muun viranomaisen tai palvelun järjestäjän palvelujen piiriin yhteistyössä näiden kanssa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Näin velvollisuus antaa asiakkaalle tietoa koskisi myös palveluntuottajaa tilanteessa, jossa asiakkaan palveluprosessia hoitaa palveluntuottaja. 

4 a §.Järjestämisvastuu. Pykälä olisi uusi. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarjoavat julkisia työvoima- ja yrityspalveluja siten kuin tässä laissa säädetään. Koska ehdotettujen muutosten johdosta nykyisin viranomaistyönä tehtäviä työnhakijan palveluprosessiin liittyviä toimia olisi mahdollista antaa palveluntuottajan tehtäväksi, on tarpeen säätää nykyistä selkeämmin julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevasta järjestämisvastuusta. Järjestämisvastuusta säätämisen tarkoituksena on korostaa, että viranomaisella säilyy mahdollisista hankinnoista huolimatta vastuu laissa tarkoitetuista palveluista ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. 

Työ- ja elinkeinotoimistot ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 13 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alaisia paikallishallinnon viranomaisia. Asiakaspalvelukeskus puolestaan on osa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Järjestämisvastuu ehdotetaan uudessa 4 a §:ssä kohdennettavaksi suoraan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ratkaisu oli perusteltu myös siksi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa nykyisin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun asetuksen (1073/2012) 1 §:n mukaisesti palveluhankinnoista. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi ehdotetun 4 a §:n 1 momentin säännöksen mukaan vastuu palvelujen ja toimien yhdenvertaisesta saatavuudesta, niiden tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, toteuttamistavasta ja tuottamisen valvonnasta. Yhdenvertainen saatavuus tarkoittaa, että kaikilla palvelua tarvitsevilla tulee olla mahdollisuus saada sitä samojen objektiivisten perusteiden mukaisesti. Yhdenvertaisuuteen sisältyy myös syrjimättömyys. 

Järjestämisvastuussa olevan on selvitettävä, mitä palveluja tarvitaan ja miten paljon niitä käytetään, jotta palvelut voidaan toteuttaa niihin oikeutettujen tarvetta vastaavasti. Palvelujen laatu tarkoittaa palvelun kykyä vastata asiakkaiden palvelutarpeisiin vaikuttavasti, säännösten mukaisesti ja kustannustehokkaasti. Palvelutarpeen määrittelyssä tulee ottaa huomioon myös asiakkaiden mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan siten kuin kielilaissa (423/2003) ja Saamen kielilaissa (1086/2003) säädetään. 

Tuotantotavasta päättäminen käsittää sen, tuotetaanko palvelu itse vai hankitaanko se sopimusten perusteella palveluntuottajalta. Ehdotetussa 1 luvun 5 §:ssä säädetään tarkemmin siitä, miten palvelujen tuotanto voidaan toteuttaa. Vastuu tuottamisen valvonnasta tarkoittaa, että järjestämisvastuussa olevan on aktiivisesti seurattava palvelujen laatua ja määrää sekä sitä, toteutuvatko ne vaatimusten ja tarpeen mukaisesti. Valvonta kattaa sekä oman toiminnan että sopimusjärjestelyihin perustuvien, muiden tuottamien palvelujen asianmukaisuuden valvonnan. 

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen velvollisuudesta tiedottaa työnhakijoiden oikeuksista, velvollisuuksista ja etuuksista sekä ohjata ja neuvoa palveluiden käytössä. Palveluntuottajia, joilta on hankittu asiakkaiden palveluprosessiin liittyviä toimia, voi olla useita ja eri alueilla voi toimia eri palveluntuottajia. On huolehdittava siitä, että asiakkaat saavat tietoa oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja etuuksista selkeästi, kootusti ja yhdenmukaisesti. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös keskitetystä tiedotus-, ohjaus- ja neuvontavastuusta, joka sisältyisi järjestämisvastuuseen. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa muualla laissa palveluntuottajalle säädettyjä ja säädettäväksi ehdotettuja velvoitteita antaa tietoa tai ohjata ja neuvoa työnhakijaa. Tarkoitus on korostaa, että vastuu yleisestä tiedottamisesta säilyy viranomaisella. Palveluntuottajan velvollisuudesta informoida työnhakijoita, joiden palveluprosessia se hoitaa, säädettäisiin erikseen 1 luvun 4 §:n 4 momentissa ja 2 luvun 9 §:n 2 momentissa. Lisäksi hallintolain (434/2003) säännökset koskevat hallintolain soveltamisalasäännösten perusteella myös palveluntuottajaa. 

5 §.Palvelujen tuottaminen ja hankkiminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentista poistettaisiin maininta työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksesta, koska asiakaspalvelukeskus on osa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Muutos ei vaikuttaisi asiakaspalvelukeskuksen mahdollisuuksiin tuottaa palveluja itse tai hankkia niitä palveluntuottajilta. 

Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan 4 a §:ssä säädetty järjestämisvastuu säilyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, vaikka palveluja tai toimia hankittaisiin palveluntuottajalta. Tämän säännöksen lisäämisen vuoksi 1 momentissa nykyisin oleva säännös, jonka mukaan palveluita voidaan hankkia valtion talousarviossa palvelujen hankkimista varten osoitetulla määrärahalla, siirrettäisiin momentissa jäljemmäksi. Säännöksen sisältö ei muuttuisi. Pykälän 1 momenttia ja nykyistä 2 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että termit palvelujen tuottaja ja palvelun tuottaja korvattaisiin ehdotetun 3 §:n 1 momentin uuden 4 a kohdan mukaisella termillä palveluntuottaja.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 ja 3 momentti, jolloin pykälän nykyinen 2 ja 3 momentti siirretäisiin uudeksi 4 ja 5 momentiksi. Pykälän 2 momentti olisi siis sisällöltään uusi. Siinä säädettäisiin, mitä palveluja ja toimia palveluntuottajilta voitaisiin hankkia. Edellä 1 momentissa on jo ilmaistu periaate, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinotoimisto voivat tuottaa tässä laissa tarkoitetut palvelut itse tai hankkia ne osaksi tai kokonaan palveluntuottajilta hankkimiseen osoitetulla määrärahalla. Ehdotetussa uudessa 2 momentissa säädettäisiin täsmällisemmin, mitä palveluntuottajilta voidaan hankkia. 

Palveluntuottajalta voitaisiin ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan hankkia asiakkaan palveluprosessiin liittyviä toimia, eli 2 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitettu työnhakijan haastattelun järjestäminen siihen liittyvine toimenpiteineen sekä 2 luvun 6 ja 7 §:ssä tarkoitettu työllistymissuunnitelman laatiminen ja tarkistaminen mukaan lukien toteutumisen seurannasta sopiminen ja suunnitelman hyväksyminen. Nämä toimet on nykyisin säädetty työ- ja elinkeinotoimiston ja työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen tehtäväksi. Mahdollisuus hankkia nämä toimenpiteet palveluntuottajalta huomioitaisiin myös kussakin toimenpidettä koskevassa pykälässä säätämällä niissä palveluntuottajasta mahdollisena toteuttajana. 

Palveluntuottajalta voitaisiin ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan hankkia 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja työnvälityspalveluja. Ehdotetussa 3 luvun 2 §:ssä mahdollistettaisiin palveluntuottajalle työnhakijoiden esitteleminen työnantajalle sekä sopivien työpaikkojen etsiminen ja tarjoaminen työnhakijalle. Nämä tehtävät voitaisiin siis ehdotetun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan hankkia palveluntuottajalta. Työnvälityspalveluita on nykyisinkin hankittu palveluntuottajilta, mutta ehdotettu säännös yhdessä 3 luvun 2 §:ään ehdotettujen muutosten kanssa selventäisi asiaa. 

Palveluntuottajalta voitaisiin ehdotetun 2 momentin 3 kohdan mukaan hankkia 4 luvun 2—5 §:ssä tarkoitettuja palveluja, eli asiantuntija-arviointeja, ammatinvalinta- ja uraohjausta, valmennusta ja koulutuskokeiluja sekä työkokeiluun ohjaamista. Näistä 4 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja asiantuntija-arviointeja on nykyisinkin voitu hankkia palveluntuottajilta. Myös 4 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ammatinvalinta- ja uraohjauksen ja 4 §:ssä tarkoitetun valmennuksen osalta säännöksen nykyinen sanamuoto mahdollistaa palvelun hankkimisen palveluntuottajalta, mutta 5 §:ssä tarkoitettuun kokeiluun ohjaaminen on nykyisin säädetty työ- ja elinkeinotoimiston tehtäväksi. Työkokeilu poikkeaa muista kohdassa tarkoitetuista palveluista ja toimista siten, että siitä ei makseta mitään työkokeilun järjestäjälle. Koulutuskokeilusta sen sijaan voidaan maksaa sen järjestäjälle. Tästä syystä koulutuskokeilu ja työkokeiluun ohjaaminen on kohdassa eroteltu toisistaan. Kokeiluun ohjaamista ei todennäköisesti hankittaisi erikseen, vaan se olisi yksi palveluntuottajan keinovalikoiman osa, jos palveluntuottajalta on hankittu 1 kohdassa tarkoitettuja työnhakijan palveluprosessiin liittyviä toimia. 

Selvyyden vuoksi ehdotetun 2 momentin 4 ja 5 kohdassa todettaisiin, että palveluntuottajalta voidaan hankkia 5 luvun 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua työvoimakoulutusta ja 8 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja yritystoiminnan kehittämispalveluja. Työvoimakoulutusta ja yritystoiminnan kehittämispalveluja voidaan nykyisinkin 5 luvun 2 §:n ja 8 luvun 5 §:n mukaan hankkia. Maininta näiden palvelujen hankkimismahdollisuudesta ehdotetaan otettavaksi ehdotetun 2 momentin 4 ja 5 kohtaan selvyyden vuoksi. 

Ehdotetun 2 momentin 6 kohdassa säädettäisiin mahdollisuudesta hankkia palveluntuottajalta muitakin kuin tässä laissa säädettyjä palveluita. Niiden olisi kuitenkin oltava 2—5 kohdassa tarkoitettuihin palveluihin verrattavia ja kohtuulliseksi katsottavia. 

Ehdotettu 2 momentin 6 kohta vastaisi lähtökohdiltaan nykyistä soveltamiskäytäntöä. Työ- ja elinkeinohallinto on hankkinut palveluntuottajilta palveluja, joiden järjestämisestä ei ole säädetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tai muualla lainsäädännössä. Jatkossa 6 kohdassa tarkoitettujen palveluiden olisi kuitenkin sisällöltään ja laadultaan oltava verrattavissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuihin palveluihin ja toimiin. Lisäksi niiden tulisi olla työnhakijoiden näkökulmasta kohtuullisia. Kohtuullisuutta arvioitaisiin vertaamalla palveluun osallistumisen asiakkaalle asettamia vaatimuksia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyihin palveluihin osallistumisen vaatimuksiin. Ehdotetun 6 kohdan tarkoitus on mahdollistaa työnhakijan palveluprosessiin liittyvien toimien ja palveluiden tulosperusteinen hankkiminen siten, että palveluntuottaja voi kehittää uusia innovatiivisia palveluita ja toimia tavoitteeseen pääsemiseksi.  

Hankittaviin palveluprosesseihin ja palveluihin liittyisi muun muassa työnhakijan työttömyysturva-asian hoitamiseen liittyviä toimia. Näistä säädettäisiin muualla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja työttömyysturvalaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa. 

Työttömän työnhakijan velvollisuudesta osallistua 2 momentissa tarkoitettuihin palveluihin työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä säädettäisiin nykyistä vastaavasti työttömyysturvalain 2 a luvussa. 

Pykälän uudessa 3 momentissa rajoitettaisiin 2 momentissa tarkoitettujen palvelujen hankkimista kunnalta tai sen sidosyksiköltä muutoin kuin markkinapuutetilanteessa. Muuta kunnan omistamaa yksikköä kuin hankintalain 15 §:ssä tarkoitettua sidosyksikköä rajoitus ei koskisi. Vastaava säännös sisältyy eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen HE 35/2018 vp sisältyvän lakiehdotuksen alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista 24 §:n 3 momenttiin. Koska tämän lakiesityksen mukaisilla hankinnoilla on tarkoitus valmistautua kasvupalvelulain mukaisiin hankintoihin, on hankkimista kunnalta ja sen sidosyksiköltä perusteltua rajata vastaavasti kuin esitetyssä kasvupalvelulaissa. 

Markkinapuute voidaan todeta kilpailuttamalla. Jos tarjouksia ei ole lainkaan saatu tai jos alalla on vain yksi toimija, joka voi käytännössä määrittää hintatason, kyseessä on markkinapuute. Jos palvelua ei ole lainkaan markkinoilta saatavissa, vallitsee markkinoilla säännöksessä tarkoitettu markkinapuute. Palautetta markkinoiden toimimattomuudesta voidaan saada myös asiakaskyselyistä tai eri sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön kautta. 

Kunta ja sen hankintalaissa tarkoitettu sidosyksikkö sisältyvät 1 luvun 3 §:n ehdotetussa uudessa 4 a kohdassa tarkoitettuun yhteisön käsitteeseen. Ilman uuteen 3 momenttiin ehdotettua säännöstä hankintalain (1397/2016) 16 §:n nojalla olisi mahdollista, että hankintayksikkönä toimiva elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai työ- ja elinkeinotoimisto hankkisi kunnalta tai sen sidosyksiköltä ilman hankintalain soveltamista, eli lähtökohtaisesti ilman kilpailutusta, 2 momentissa tarkoitettuja toimia ja palveluja. 

Lakiehdotuksen yhtenä tavoitteena on tukea kasvupalvelumarkkinoiden rakentumista maakunta- ja kasvupalvelu-uudistukseen valmistautumiseksi ja asiakaslähtöisyyden ja vaikuttavuuden lisääminen markkinoiden hyödyntämisen avulla on lakiehdotuksen keskeisiä tavoitteita. Näistä syistä palvelujen ja toimien hankkimista kunnalta tai sen sidosyksiköltä hankintalakia soveltamatta on tarpeen rajoittaa. 

Ehdotetun uuden 3 momentin johdosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai työ- ja elinkeinotoimisto eivät voisi hankkia 2 momentissa tarkoitettuja toimia tai palveluja kunnalta hankintalakia soveltamatta. Hankintalain soveltaminen tarkoittaisi lähtökohtaisesti kilpailuttamista siten kuin hankintalaissa säädetään. Kunta tai kunnan hankintalain 15 §:ssä tarkoitettu sidosyksikkö eivät ehdotetun säännöksen johdosta voisi olla palveluntuottajana myöskään kilpailutuksen perusteella. 

Kuntalain (410/2015) 15 luvussa säädetään kunnan toiminnasta markkinoilla. Lain 126 §:n 1 momentin mukaan kunnan hoitaessa 7 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Toisin sanoen kunnalla on tällaisessa tilanteessa yhtiöittämisvelvollisuus. Säännös sisältyi vastaavan sisältöisenä kumotun kuntalain (365/1995) 2 a §:ään. Kyseisen pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kilpailutilanteesta markkinoilla olisi kyse, jos kunta osallistuu ulkopuolisen järjestämään tarjouskilpailuun (HE 32/2013 vp, s. 32/I). Näin ollen kunnan olisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston 2 momentissa tarkoitettua hankintaa koskevaan hankintamenettelyyn osallistuakseen yhtiöitettävä toimintansa. Julkisoikeudellisena yhteisönä kunta ei siis kuntalain perusteella voisi osallistua tarjouskilpailuun. 

Kunnan sellaisen sidosyksikön osalta, joka on kuntalain 126 §:n mukaisesti yhtiöitetty, ehdotettu säännös sen sijaan rajoittaa hankintoja. Rajoituksen perusteena on lakiehdotuksen tavoitteet markkinoiden muodostumisen edistämisestä ja vaikuttavuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäämisestä markkinoita hyödyntäen. Kunnan sidosyksikkö, vaikka se olisi yhtiömuotoinen, on hankintalain 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla julkisomisteinen. Hankintojen sallimista kilpailutilanteessa tällaiselta yhtiöltä ei pidetä esityksen tavoitteita edistävänä ja siksi hankkimista ehdotetaan 3 momentissa rajoitettavaksi myös sidosyksiköltä. 

Suorahankinta olisi mahdollinen siten kuin hankintalaissa säädetään. Suorahankinnan tekemistä kunnalta tai sen sidosyksiköltä ei rajoitettaisi hankintalain mukaisesta. 

Pykälän 4 momentiksi siirtyvässä momentissa huomioitaisiin mahdollisuus hankkia myös palveluprosessiin liittyviä toimia. Näin ollen valtionavustusta tai muuta valtion rahoitusta vastaava osuus vähennettäisiin myös hankittavan toimen hinnasta vastaavasti kuin nykyisin hankittavan palvelun hinnasta. 

Pykälän 5 momentiksi siirtyvään asetuksenantovaltuuden sisältävään momenttiin lisättäisiin valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella myös hankintasopimusten voimassaolosta. Valtuus on tarpeen, koska eduskunnan käsiteltävänä oleviin hallituksen esityksiin 15/2017 vp ja 35/2018 vp sisältyvissä lakiesityksissä ehdotetaan nykyisiä julkisia työvoima- ja yrityspalveluja vastaavien palvelujen järjestämisvastuu siirrettäväksi 1.1.2020 lukien maakunnille, joilla on alueellaan itsehallinto. Jotta varmistetaan, ettei sopimuksilla rajoiteta maakuntien päätösvaltaa tulevien kasvupalvelujen järjestämisessä eikä maakunnille aiheudu lisäkustannuksia valtion viranomaisten solmimista hankintasopimuksista, hankintasopimusten voimassaoloa on tarpeen rajoittaa. Toisaalta hankintasopimuksiin on tarkoituksenmukaista ottaa ehto optiosta lisähankintaan, mikä tarjoaa maakunnille mahdollisuuden jatkaa sopimusten perusteella palvelujen hankintaa, jos maakunta katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi. 

7 §.Tasapuolisuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että palveluntuottajalla olisi vastaava velvollisuus kuin työ- ja elinkeinoviranomaisella kertoa työnhakijalle työriidasta. Nykyisessä pykälässä säädetään työ- ja elinkeinoviranomaiselle velvollisuus kertoa työnhakijalle työriidasta työtarjouksen tai muun henkilökohtaisen palvelun yhteydessä. Jos palveluntuottajalta on hankittu työnvälityspalveluita tai muuta henkilökohtaista palvelua, sitä koskee vastaavat velvoitteet kuin viranomaista. Työriidalla on merkitystä arvioitaessa, onko työnhakijalla velvollisuus työttömyysetuuden menettämisen uhalla hakea ja ottaa vastaan tarjottua työtä. 

8 §.Yhdenvertaisuuden sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin maininnat palveluntuottajasta. Palveluntuottajaa koskisi 1 momentissa mainittu aktiivinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuuden toteutumista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla palvelua tarjottaessa, kehitettäessä sekä siitä tiedotettaessa. Pykälän nykyisessä 2 momentissa edellytetään työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoavan julkisia työvoima- ja yrityspalveluja tasapuolisesti samojen periaatteiden mukaisesti riippumatta henkilön sukupuolesta tai yhdenvertaisuuslain (1325/2017) 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuista seikoista sekä esittelevän työ- ja koulutusvaihtoehtoja, avoimia työpaikkoja ja työnhakijoita siten, että henkilöasiakkailla on samanlaiset mahdollisuudet työnhakuun, ammatilliseen kehittymiseen ja koulutukseen sukupuolestaan ja yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuista seikoista riippumatta. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin palveluntuottaja, jotta sillä olisi vastaava velvollisuus tasapuolisuuteen kuin työ- ja elinkeinohallinnon viranomaisilla, jos siltä on hankittu palveluita ehdotetun 1 luvun 5 §:n 2 momentissa mahdollistetulla tavalla. 

2 Luku Työnhakijan palveluprosessi

1 §.Työnhaun käynnistäminen ja voimassaolo. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin työnhakijaksi rekisteröimisen edellytyksenä olevista toimista. Momentissa säädettäisiin ensinnäkin henkilöasiakkaan velvollisuudesta esittää työ- ja elinkeinoviranomaiselle sen antamassa määräajassa julkisen työvoimapalvelun tarjoamisen kannalta tarpeelliset selvitykset ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutuksestaan ja työkyvystään. Velvollisuus vastaisi sisällöltään nykyisen 2 momentin 3 kohdassa säädettyä työnhaun voimassaolon lakkaamisen perustetta. Koska kyseiset seikat ovat olennaisia asioinnin aloittamisen ja työnhakijan palvelutarpeen alustavan arvioinnin kannalta, ne on perusteltua edellyttää esitettäväksi jo työnhakijaksi rekisteröimisen yhteydessä. Vastaavat seikat pyydetään esittämään nykyisin työnhakijaksi rekisteröimisen yhteydessä verkkopalvelussa. Henkilökohtaisen asioinnin tapauksessa seikat pyydetään esittämään työnhakijaksi rekisteröitymisen yhteydessä ja tietoja täydennetään myöhemmin järjestettävissä haastatteluissa. 

Lisäksi uudessa 2 momentissa säädettäisiin henkilöasiakkaan velvollisuudesta ilmoittaa yhteystiedot työ- ja elinkeinoviranomaiselle. Yhteystietojen ilmoittaminen olisi työnhakijaksi rekisteröimisen edellytys. Nykyisin vastaavasta työ- ja elinkeinotoimistolle ilmoitettavia yhteystietoja koskevasta velvollisuudesta on säädetty työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:ssä. Koska kyse on työ- ja elinkeinotoimiston tai palveluntuottajan ja työnhakijan välisen yhteydenpidon edellytyksistä, olisi luontevaa, että velvollisuudesta säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. 

Pykälän 3 momentiksi siirtyvästä nykyisestä 2 momentista poistettaisiin 3 kohta, jonka sisältö sisällytettäisiin uuteen 2 momenttiin edellä esitetyllä tavalla. Lisäksi momentin jäljelle jäävissä kohdissa huomioitaisiin, että työnhakijan palveluprosessiin liittyvistä toimista voisi vastata myös palveluntuottaja. 

Momentin 1 kohdan mukaan työnhaun voimassaolo lakkaisi, jos työnhakija ilmoittaisi työ- ja elinkeinoviranomaiselle, ettei hän enää halua pitää työnhakuaan voimassa. Kohta olisi muutoin sama kuin nykyisin, mutta siihen lisättäisiin taho, jolle työnhakijan olisi asiasta ilmoitettava. Henkilöasiakkaan olisi siis ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle, jos hän ei enää haluaisi pitää työnhakuaan voimassa. Käytännössä ilmoitus tehdään useimmiten verkkopalvelussa. 

Momentin 2 kohdan perusteella työnhaun voimassaolo lakkaisi, jos työnhakija ei asioisi työ- ja elinkeinoviranomaisen tai palveluntuottajan kanssa viranomaisen tai palveluntuottajan antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Momentin 3 kohdan perusteella voimassaolo lakkaisi, jos työnhakija ei ilmoittaisi työ- ja elinkeinoviranomaiselle tai palveluntuottajalle suunnitelman toteuttamisesta ja 4 kohdan perusteella, jos työnhakija ei osallistuisi työkyvyn tutkimuksiin ja arviointeihin, jotka ovat välttämättömiä hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. 

Palveluntuottajan mahdollinen rooli huomioitaisiin myös pykälään lisättäväksi ehdotetussa uudessa 4 momentissa. Palveluntuottajalla ei olisi toimivaltaa työnhaun päättymiseen liittyvissä asioissa, vaan työnhaun voimassaolon lakkaaminen edellyttäisi ehdotetun uuden 4 momentin mukaan aina työ- ja elinkeinotoimiston arviointia. Palveluntuottajan olisi ehdotetun 4 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle työnhakijan 3 momentin 2—4 kohdassa tarkoitetusta menettelystä. Tämän ilmoituksen perusteella työ- ja elinkeinotoimisto arvioisi, olivatko palveluntuottajan työnhakijalta edellyttämät 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut toimet tarkoituksenmukaisia tai olivatko 4 kohdassa tarkoitetut tutkimukset ja arvioinnit palvelutarpeen selvittämiseksi välttämättömiä. Tarkoituksenmukaisuusharkinnassa viranomainen ottaisi huomioon vastaavia, henkilön palvelutarpeeseen liittyviä seikkoja kuin silloin kun se määrittelee sellaisten asiakkaiden asiointia tai suunnitelman seurannan toteuttamista, joiden palveluprosessiin liittyvistä toimista se itse vastaa. 

Työ- ja elinkeinotoimisto kuulisi työnhakijaa asiassa hallintolain mukaisesti. Jos työnhakijalta edellytetty toiminta olisi viranomaisen arvion mukaan ollut tarkoituksenmukaista tai arvioinnit ja tutkimukset välttämättömiä, viranomainen lakkauttaisi työnhaun ja antaisi työttömyysetuuden maksajalle asiassa työttömyysturvalain mukaisen työvoimapoliittisen lausunnon. Työnhaun voimassaolo lakkaisi ehdotetun 4 momentin mukaan sitä päivää seuraavasta päivästä, jona työ- ja elinkeinotoimisto olisi todennut laiminlyönnin. Päivänä, jona viranomainen toteaisi laiminlyönnin, työnhaku olisi siis vielä voimassa. Toteamista seuraavana päivänä työnhaku ei enää olisi voimassa. Työnhaun lakkaamisesta ei tehtäisi päätöstä, kuten ei nykyisinkään. 

Uuteen 4 momenttiin lisättäisiin valtuus antaa tarkempia säännöksiä palveluntuottajan ilmoituksen antamisesta ja ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista valtioneuvoston asetuksella. Jotta palveluntuottajien ilmoituksissa esitettäisiin riittävät tiedot viranomaisen arvioinnin pohjaksi ja toisaalta, jottei palveluntuottajille aiheutuisi ilmoituksen sisällön määrittelystä turhaa hallinnollista taakkaa, ilmoituksen sisältö määriteltäisiin tarpeellisilta osin asetuksessa. Ilmoitettavia tietoja olisivat ainakin työnhakijalta edellytetty toiminta ja sen määräaika. Ilmoitusten antamisessa hyödynnettäisiin käytännössä verkkopalvelua. Palveluntuottajan ilmoitusvelvollisuuden toteutumisen tehostamiseksi hankintasopimuksissa voi olla tarpeen sopia sanktioista velvollisuuden laiminlyöntitilanteissa. 

Pykälän 5 momentiksi siirtyvään nykyiseen 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 1 momentin lisäksi 2 momenttiin. Ehdotetun 2 momentin lisäämisen johdosta työnhaun käynnistäminen edellyttäisi myös selvitysten esittämistä ja yhteystietojen ilmoittamista. Tämä huomioitaisiin 5 momentissa. Lisäksi momentin viittaus 2 momentin 5 kohtaan päivitettäisiin vastaamaan pykälään ehdotettuja muutoksia. Työnhaun saisi 5 momentin perusteella uudelleen voimaan rekisteröitymällä työnhakijaksi, kuten nykyisin. 

2 §. Ulkomaalaisen rekisteröinti työnhakijaksi ja työnhaun voimassaolo. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen sisältämä viittaus muutettaisiin vastaamaan 1 §:ään esitettyä muutosta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännös palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle momentissa tarkoitetusta työnhaun päättymisperusteesta. Jos ulkomaalaisen työnhakijan palveluprosessista vastaisi palveluntuottaja, palveluntuottajan tietoon voisi esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tulla, ettei työnhakijan oleskelulupa ole pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimassa. Palveluntuottajan olisi tällöin ehdotetun säännöksen mukaan ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinotoimistolle. Tällaisen tilanteen arvioidaan syntyvän harvoin. On kuitenkin perusteltua, että palveluntuottajan olisi tällaisessa tapauksessa saatettava asia työ- ja elinkeinotoimiston tietoon vastaavasti kuin muutkin työnhaun lakkaamisperusteet. 

4 §.Työnhakijan haastattelun järjestäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 ja 2 momenttiin lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Pykälän nykyisessä 1 momentissa säädetään työ- ja elinkeinoviranomaisen tehtävästä järjestää työnhakijalle ensimmäinen haastattelu kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, jollei se työnhakijan tilanne huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta. Pykälän nykyisessä 2 momentissa säädetään työ- ja elinkeinoviranomaisen velvollisuudesta myöhempien haastattelujen järjestämiseen. Näitä momentteja ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä huomioitaisiin palveluntuottajan mahdollisuus toteuttaa haastatteluja, jos ne on 1 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti hankittu palveluntuottajalta. Lisäksi pykälään tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia. 

5 §.Työnhakijan haastattelun sisältö. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 ja 2 momentissa huomioitaisiin palveluntuottajan mahdollisuus järjestää työnhakijan haastattelu. Momentteihin lisättäisiin maininnat palveluntuottajasta. Näin ollen asiointitavasta ja yhteydenpidosta voitaisiin sopia myös työnhakijan ja palveluntuottajan välillä, palveluntuottaja voisi tehdä arvion työttömän työnhakijan työllistymisvalmiuksista ja palveluntuottajakin voisi työnhakijan haastattelun yhteydessä tarjota työnhakijalle soveltuvia työpaikkoja, koulutusta sekä muita palvelutarpeen ja työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman mukaisia palveluja. Lisäksi pykälään tehtäisiin kielellisiä ja lakiteknisiä korjauksia. 

7 §.Työllistymissuunnitelman sisältö. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin työ- ja elinkeinoviranomaisen ohella palveluntuottajalle mahdollisuus sopia työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyä suunnitelma sekä mahdollisuus edellyttää muuta selvitystä suunnitelman toteuttamisesta kuin työnhakijan oma ilmoitus. Nykyisessä 3 momentissa mahdollistetaan nämä toimet ainoastaan työ- ja elinkeinoviranomaiselle.  

Jos työnhakija kieltäytyisi työllistymissuunnitelman laatimisesta, palveluntuottaja ilmoittaisi asiasta työ- ja elinkeinotoimistolle. Työ- ja elinkeinotoimisto ryhtyisi tarvittaviin toimiin sen ratkaisemiseksi, mikä vaikutus työnhakijan menettelyllä on hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta. 

Palveluntuottaja voisi tehdä seurantaa yksinomaan julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamiseksi. Jos työnhakija laiminlöisi ilmoittaa suunnitelman toteuttamisesta 2 luvun 1 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, palveluntuottajan olisi ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinotoimistolle ehdotetun 2 luvun 1 §:n 4 momentin mukaisesti. 

Työ- ja elinkeinotoimisto ryhtyisi nykyistä vastaavasti toimiin työnhakijan työttömyysturvaoikeuden selvittämiseksi, jos työnhakija ei ilmoita verkkopalvelussa toteuttaneensa työllistymissuunnitelmaa sovitusti. Suunnitelman toteuttamisen seuranta voitaisiin tarvittaessa järjestää myös muulla tavoin kuin verkkopalveluna. Työ- ja elinkeinoviranomaisen velvollisuudesta seurata työllistymissuunnitelmien toteutumista säädetään 2 luvun 9 §:ssä. Palveluntuottajan olisi huolehdittava, että suunnitelmaa tarkistetaan tarvittaessa työ- ja elinkeinotoimistossa. Esimerkiksi, jos työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan pitäisi lisätä työ- ja elinkeinotoimiston toimivaltaan kuuluvaa asiaa, esimerkiksi suunnitelmassa olisi tarpeen sopia työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta, suunnitelma olisi tarkistettava työ- ja elinkeinotoimistossa ja toimisto allekirjoittaisi suunnitelman. 

8 §.Työttömän työnhakijan velvollisuudet. Pykälän otsikosta poistettaisiin sana ”yleiset” tarpeettomana. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös työttömän työnhakijan velvollisuudesta ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle tai palveluntuottajalle postiosoitteensa ja mahdollisten muiden yhteystietojen muuttumisesta. Velvollisuuden laiminlyönti sinänsä ei johtaisi esimerkiksi työnhaun päättymiseen tai työttömyysturvalaissa säädettyjen seuraamusten asettamiseen. Esimerkiksi työtarjoukset ja erilaiset kutsut lähetetään kuitenkin työnhakijan ilmoittamaan osoitteeseen, ja tarjotun työn hakematta jättäminen tai jättäminen saapumatta työ- ja elinkeinotoimistoon tai palveluntuottajan luokse voi johtaa työnhaun päättymiseen ja työttömyysetuuden menettämiseen. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Näin momentissa huomioitaisiin tilanne, jossa palveluprosessiin liittyviä tehtäviä, kuten työllistymissuunnitelman seuranta, on siirretty palveluntuottajalle. Jos työllistymissuunnitelman seuranta olisi hankittu palveluntuottajalta, olisi tarkoituksenmukaista, että työttömän työnhakijan olisi ilmoitettava suunnitelman toteuttamisesta palveluntuottajalle. Kuten edellä on todettu, palveluntuottaja voisi tehdä seurantaa yksinomaan julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamiseksi. Suunnitelman toteutumisen seuranta velvollisuuksien täyttämisen näkökulmasta säilyisi työ- ja elinkeinoviranomaisella. Momenttiin tehtäisiin lisäksi kielellinen tarkistus. 

9 §.Työ- ja elinkeinoviranomaisen ja palveluntuottajan velvollisuudet. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momenttiin lisättäisiin säännös työ- ja elinkeinotoimiston vastuusta asiakkaaseen nähden. Jos palveluntuottaja laiminlöisi työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviään, eikä korjaisi menettelyään työ- ja elinkeinoviranomaisen kehotuksesta, työ- ja elinkeinotoimisto vastaisi työnhakijan palveluprosessiin liittyvistä toimista. 

Säännös kannustaisi hankintasopimuksen tekevää viranomaista huolehtimaan riittävistä takeista palveluntuottajan velvoitteiden noudattamisen varmistamiselle, sillä palveluntuottajan laiminlyöntitilanteissa vastuu asiakasta kohtaan säilyisi ehdotetun säännöksen mukaan viranomaisella. Työ- ja elinkeinotoimiston vastuu rajoittuisi kuitenkin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja sen nojalla säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Sopimuksen tehneen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston tulisi tällaisissa tilanteissa lisäksi ryhtyä tarvittaviin toimiin esimerkiksi hankintasopimuksen purkamiseksi. Säännös liittyy ehdotettuun järjestämisvastuuta koskevaan 1 luvun 4 a §:ään ja 1 luvun 5 §:n 1 momenttiin ja täydentää niissä säädettyä. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 ja 3 momentti. Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin palveluntuottajan velvollisuudesta omalta osaltaan huolehtia työnhakijan palveluprosessin etenemisestä. Työnhakijan palveluprosessia hoitavalla palveluntuottajalla olisi esimerkiksi velvollisuus arvioida työttömän palvelutarve määräajoin ja seurata työllistymissuunnitelman toteutumista. 

Pykälän 2 momentin ehdotetun toisen virkkeen perusteella ratkaistaisiin, kuuluuko laissa säädetty tehtävä työ- ja elinkeinoviranomaiselle vai palveluntuottajalle. Säännöksen keskeinen ajatus on, että hankintasopimus ja 2 momentti muodostavat kokonaisuuden, jonka perusteella ratkeaa, huolehtiiko laissa säädetystä tehtävästä työ- ja elinkeinoviranomainen vai palveluntuottaja. Jos hankintasopimuksessa olisi sovittu esimerkiksi, että palveluntuottaja vastaisi tietyn asiakasryhmän osalta 2 luvun 4—7 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä, koskisivat 2 luvun 4—7 §:ssä säädettyihin palveluihin ja toimiin liittyvät velvollisuudet palveluntuottajaa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että palveluntuottaja vastaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja työttömyysturvalain mukaisista muista tehtävistä, jotka liittyvät hankintasopimuksessa palveluntuottajalle sovittuihin palveluihin ja toimimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi työttömyysturvalain ehdotetussa 11 luvun 4 b §:ssä säädetyt ilmoitusvelvollisuudet ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 2 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus. 

Ehdotetussa uudessa 3 momentissa säädettäisiin julkisuuslain ja arkistolain soveltamisesta palveluntuottajaan sen hoitaessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä. Julkisuuslain 4 §:n 2 momentin säännöksen sisältämän rajauksen vuoksi julkisuuslain soveltaminen voisi ilman nimenomaista säännöstä jäädä tässä yhteydessä epäselväksi. Jotta julkisuuslain soveltamisesta palveluntuottajan toimintaan sen hoitaessa julkisia hallintotehtäviä ei jäisi epäselvyyttä, lain soveltamisesta ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös uuteen 3 momenttiin. Lain 13 luvun 1 §:n 2 momentissa on nykyisin säännös, jonka mukaan tietojen luovuttamiseen työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä ja siihen talletettujen tietojen julkisuuteen sovelletaan julkisuuslakia, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Säännös on sijoitettu asiakastietojärjestelmää koskevaan lukuun ja koskee sanamuotonsa mukaan tiedon luovuttamista tietojärjestelmästä ja tietojärjestelmään talletettujen tietojen julkisuutta. Sellaisenaan se on liian suppea ottaen huomioon palveluntuottajan mahdolliset tehtävät. Arkistolain (831/1994) 1 §:n 6 kohdassa ei tunnisteta tilannetta, jossa julkista tehtävää suoritetaan lain nojalla tehdyn sopimuksen perusteella. Tästä syystä arkistolain soveltamisesta palveluntuottajan toimintaan sen hoitaessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä ehdotetaan säädettäväksi. 

Lisäksi uudessa 3 momentissa säädettäisiin virkavastuuta koskevien säännösten soveltamisesta palveluntuottajan palveluksessa olevaan henkilöön hänen suorittaessaan laissa tarkoitettuja tehtäviä. Säännökset ovat tarpeen perustuslain 124 §:n julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevien edellytysten täyttämiseksi. 

Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin palveluntuottajan velvollisuudet pykälän ehdotettua sisällön muutosta vastaavasti. 

3 Luku Työnvälitys

2 §.Työnvälityspalvelut. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niihin lisättäisiin maininnat palveluntuottajasta. Nykyisin pykälän 1 momentissa säädetään työ- ja elinkeinoviranomaisen tehtäväksi avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen julkaiseminen ja tietojen välittäminen niistä sekä työnhakijoiden etsiminen ja esitteleminen työnantajalle. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta palveluntuottajasta siten, että myös palveluntuottaja voisi tehdä näitä tehtäviä. Palveluntuottajalla ei kuitenkaan olisi mahdollisuutta käyttää työnhakijoiden etsimiseen työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää, ellei se hoitaisi työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä ja silloinkin se pääsisi näkemään ainoastaan niiden työnhakijoiden tietoja, joiden palveluprosessista se vastaa. Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään ei ole mahdollista rakentaa työnvälityspalveluiden toteuttamiseen räätälöityä käyttöoikeutta, joka olisi tietojen minimoinnin periaatteen mukainen. Palveluntuottajien laajempi hyödyntäminen työntekijöiden etsimiseen on käytännössä mahdollista vasta uuden, vuoden 2020 alusta käyttöön otettavaksi suunnitellun järjestelmän käyttöönoton jälkeen. 

Nykyisin pykälän 2 momentissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston tehtäväksi etsiä ja tarjota työnhakijalle sopivia työpaikkoja sekä arvioida työpaikan sopivuus työnhakijalle. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta palveluntuottajasta. Näin ollen myös palveluntuottaja voisi huolehtia näistä tehtävistä. 

3 §.Työpaikkailmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen ja ilmoituksen poistaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös palveluntuottajan mahdollisuudesta siirtää ilmoituksen julkaisemisesta kieltäytymistä tai ilmoituksen poistamista koskeva asia työ- ja elinkeinoviranomaisen päätettäväksi. Palveluntuottaja voisi ehdotetun 2 pykälän mukaan työ- ja elinkeinoviranomaisen tavoin julkaista ja välittää tietoja avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista. Jos palveluntuottajalle tätä tehtävää hoitaessaan tulisi vastaan 1 momentissa tarkoitettu tilanne, se voisi siirtää asian työ- ja elinkeinoviranomaisen päätettäväksi. 

4 Luku Tieto- ja neuvontapalvelut, asiantuntija-arvioinnit, ammatinvalinta- ja uraohjaus sekä valmennus ja kokeilu

3 §.Ammatinvalinta- ja uraohjaus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin maininta palveluntuottajasta. Tämän johdosta olisi selvää, että työ- ja elinkeinoviranomaisen ohella myös palveluntuottaja voisi tarjota ammatinvalinta- ja uraohjausta henkilöasiakkaalle. 

4 §.Valmennus. Pykälän johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin maininta palveluntuottajasta. Tämän johdosta olisi selvää että työ- ja elinkeinotoimiston ohella myös palveluntuottaja voisi tarjota pykälässä tarkoitettua valmennusta henkilöasiakkaalle. 

5 §.Kokeilu. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin maininta palveluntuottajasta. Tämän johdosta työ- ja elinkeinotoimiston ohella myös palveluntuottaja voisi ohjata henkilöasiakkaan säännöksessä tarkoitettuun kokeiluun. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä hoitavan palveluntuottajan mahdollisuudesta toimia työkokeilun järjestäjänä. Tämä olisi kuitenkin poikkeuksellista ja perustuisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston hankintasopimuksen yhteydessä tekemään harkintaan palveluntuottajan soveltumisesta työkokeilun järjestäjäksi. Harkinnassa otettaisiin huomioon 7 §:ssä säädetyt rajoitukset, jotka koskevat muun muassa kilpailun vääristymistä. Hankintasopimuksessa voitaisiin myös esimerkiksi rajoittaa palveluntuottajan järjestämään työkokeiluun osallistuvien asiakkaiden määrää. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. 

8 §.Oikeusasema sekä vastuu työturvallisuudesta ja tietosuojasta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin maininta palveluntuottajasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan työkokeiluun osallistuva ei olisi työsuhteessa työkokeilun järjestäjään eikä työ- ja elinkeinotoimistoon tai palveluntuottajaan. Palveluntuottajan lisääminen säännökseen on tarpeen niitä ehdotetussa 5 §:ssä mahdollistettuja tilanteita varten, joissa palveluntuottaja työ- ja elinkeinotoimiston sijaan ohjaa henkilöasiakkaan työkokeiluun. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi muita muutoksia. 

9 §.Sopimus työkokeilusta. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta sekä 2 ja 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä huomioitaisiin ehdotetussa 1 luvun 5 §:ssä ja tämän luvun 5 §:ssä mahdollistettu tilanne, jossa palveluntuottaja ohjaa henkilöasiakkaan työkokeiluun. 

Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin palveluntuottaja vaihtoehtoiseksi työkokeilusopimuksen osapuoleksi työ- ja elinkeinotoimiston ohelle. Jos palveluntuottaja on ehdotetun 5 §:n mahdollistamalla tavalla ohjannut henkilöasiakkaan työkokeiluun, se voisi ehdotetun 1 momentin nojalla myös olla työkokeilua koskevan sopimuksen osapuolena henkilöasiakkaan ja työkokeilun järjestäjän kanssa. Jos henkilöasiakkaan kokeiluun ohjaava palveluntuottaja olisi 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla myös työkokeilun järjestäjä, sopimuksen tekisivät henkilöasiakas ja palveluntuottaja. Työ- ja elinkeinotoimisto ei olisi sopimuksen osapuolena, ellei se ole ohjannut asiakasta työkokeiluun, jonka järjestäjänä toimii palveluntuottaja. Kokeilun asianmukaisuus tulisi arvioitavaksi ehdotetun 5 §:n 2 momentin mukaisesti jo hankintasopimusta tehtäessä. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin palveluntuottaja vaihtoehtoiseksi tahoksi, jolle kokeilun järjestäjän tulee kokeilun päätyttyä antaa arvio henkilöasiakkaan soveltuvuudesta työhön, ammattiin tai alalle sekä, jos työkokeilu on järjestetty työmarkkinoille paluun tukemiseksi, työelämävalmiuksien ja osaamisen kehittämistarpeista. Jos palveluntuottaja on ehdotetun 5 §:n mahdollistamalla tavalla ohjannut henkilöasiakkaan työkokeiluun, kokeilun järjestäjän olisi esitettävä arvionsa sille. 

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös palveluntuottajan mahdollisuudesta asettaa sopimuksessa työkokeilun järjestäjälle työkokeilun toteuttamisen tai siihen osallistuvan kannalta tarpeellisia ehtoja. Nykyisessä 3 momentissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston vastaavasta mahdollisuudesta. Palveluntuottajan lisääminen säännökseen on tarpeen, jotta myös se voisi toimiessaan 5 §:ssä tarkoitettuna työkokeiluun ohjaajana asettaa kokeilulle tarpeellisia ehtoja työ- ja elinkeinotoimiston tapaan. 

10 §.Valmennuksen ja kokeilun keskeyttäminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työ- ja elinkeinotoimisto voisi päättää myös työkokeilua koskevan sopimuksen purkamisesta, jos siihen on painavia syitä. Työ- ja elinkeinotoimisto voi nykyisen 1 momentin mukaan päättää valmennuksen ja koulutuskokeilun keskeyttämisestä myös muusta painavasta syystä kuin poissaolojen vuoksi. Palveluntuottajalla olisi ehdotetun 5 ja 9 §:n mukaan mahdollisuus ohjata henkilöasiakas kokeiluun ja tehdä työkokeilua koskeva sopimus. Momenttiin on tarpeen lisätä säännös työ- ja elinkeinotoimiston mahdollisuudesta päättää työkokeilua koskevan sopimuksen purkamisesta, jotta työ- ja elinkeinotoimisto voisi tarvittaessa puuttua palveluntuottajan sopimiin työkokeiluihin, jotka eivät esimerkiksi täytä työkokeilulle 7 ja 8 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi, jos työkokeilusopimus olisi tehty järjestäjän kanssa, jolle aiheutuisi sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua, tai jos työkokeilun järjestäjä ei vastaa asianmukaisesti työkokeiluun osallistuvan työturvallisuudesta. Muun muassa tällaiset syyt voisivat olla säännöksessä tarkoitettuja painavia syitä purkaa työkokeilua koskeva sopimus. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä käytetty termi palvelun tuottaja korvattaisiin ehdotetun 1 luvun 3 §:n 4 a kohdan mukaisella termillä palveluntuottaja. 

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikilla sopimuksen osapuolilla olisi oikeus purkaa työkokeilua koskeva sopimus. Nykyisen 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimistolla ja työkokeilun järjestäjällä on purkamisoikeus. Koska myös palveluntuottaja voi ehdotetun 5 §:n mukaan ohjata henkilöasiakkaan kokeiluun ja ehdotetun 9 §:n mukaan sopia työkokeilusta, on perusteltua, että myös sillä on oikeus purkaa työkokeilua koskeva sopimus. Nykyisessä säännöksessä ei mainita henkilöasiakkaalla olevan oikeutta purkaa työkokeilusopimusta. Käytännössä henkilöasiakkaalla on kuitenkin katsottu ilman säännöstäkin olevan tällainen oikeus. Selvyyden vuoksi ehdotetaan, että purkamisoikeus säädettäisiin koskemaan sopimuksen osapuolia. 

6 luku Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu

2 §.Yleiset edellytykset ja etuudet. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä edellytettäisiin opiskelusta sovitun työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Ratkaisun työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella tekisi aina työ- ja elinkeinotoimisto. Jos opiskelua päätetään tukea, tukemisesta sovitaan työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Työnhakija laatisi tai tarkistaisi suunnitelman näissä tilanteissa työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Tästä säädettäisiin 1 momentin 3 kohdassa. 

Jos työnhakijan palveluprosessista vastaa palveluntuottaja, palveluntuottaja voisi kartoittaa työnhakijan osaamista ja koulutustarvetta sekä selvittää esimerkiksi sopivia koulutuspaikkoja, jos asiasta on sovittu hankintasopimuksessa. Työnhakijalle olisi näissä tilanteissa tehtävä aina selväksi, että varsinaisen ratkaisun asiassa tekee työ- ja elinkeinotoimisto. Palveluntuottajan tekemä koulutustarvearvio ei sitoisi työ- ja elinkeinotoimistoa. 

Palveluntuottaja ja työnhakija voisivat laatia työllistymissuunnitelman, jota työ- ja elinkeinotoimisto ja työnhakija tarkistaisivat myöhemmin, jos työnhakijan omaehtoista opiskelua päätetään tukea työttömyysetuudella. Myöhemmin palveluntuottaja ja työnhakija voisivat tarkistaa suunnitelmaa muilta kuin omaehtoisen opiskelun tukemista koskevilta osilta. Käytännössä palveluntuottajan tulisi sisällyttää tarkistettuun suunnitelmaan vähintään ne osat, jotka liittyvät omaehtoisen opiskelun tukemiseen. Sillä ei olisi merkitystä, että viimeisin voimassa oleva omaehtoisen opiskelun tukemiseen liittyviä osia sisältävä suunnitelma olisi tällöin palveluntuottajan ja työnhakijan allekirjoittama. 

9 luku Kulukorvaus

2 §.Kulukorvauksen määrä. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin perussäännös työ- ja elinkeinoviranomaisen ja työnhakijan palveluprosessista vastaavan palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa kulukorvauksen määräytymiseen vaikuttavia tietoja etuuden maksajille. Lisäksi siihen sisältyvää asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin myös palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa kulukorvauksen määräytymiseen vaikuttavia tietoja työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle. Nykyisin vastaavia tietoja ilmoittaa vain työ- ja elinkeinotoimisto tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus. Päätöksen kulukorvauksen myöntämisestä ja määrästä tekee jo nykyisin työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos. 

10 luku Palveluihin ja asiantuntija-arviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset etuudet

1 §.Matka- ja yöpymiskustannusten korvaus. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mahdollistettaisiin asioinnista aiheutuvien matkakustannusten korvaaminen myös palveluntuottajan luona asioinnista. Kustannusten korvaamista pitäisi hakea työ- ja elinkeinotoimistolta ja menettely vastaisi muutoinkin menettelyä, jota noudatetaan työ- ja elinkeinotoimistossa asioinnista aiheutuvien matkakustannusten korvaamista koskevassa asiassa. 

12 luku Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpano ja siihen liittyvä yhteistyö

6 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momenttiin lisättäisiin säännös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta saada palveluntuottajalta salassapitosäännösten estämättä maksutta tiedot, jotka ovat välttämättömiä 1 luvun 4 a §:ssä säädetyn järjestämisvastuun toteuttamiseksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tarvita palveluntuottajalta tietoja palvelun tuottamisen valvomiseksi, yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioimiseksi tai muusta vastaavasta syystä.  

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että termi julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottaja korvattaisiin 1 luvun 3 §:n ehdotetun uuden 4 a kohdan mukaisella termillä palveluntuottaja. Lisäksi momenttiin lisättäisiin palveluntuottajalle oikeus saada henkilöasiakasta koskevat palvelun järjestämisessä tai tehtävän hoitamisessa välttämättömät tiedot myös Kansaneläkelaitokselta ja työttömyyskassalta sekä 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetun työkokeilun järjestäjältä. 

Palveluntuottaja voisi tarvita Kansaneläkelaitokselta tai työttömyyskassalta henkilöasiakasta koskevia tietoja, jos se tuottaa henkilöasiakkaalle palveluja 11 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla. Mainitun säännöksen mukaan työllistymistä edistävä palvelu tai palkkatuettu työ on järjestettävä kestoltaan vähintään sellaisena, että työnhakija täyttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon. Jotta palveluntuottaja voisi arvioida, minkä kestoista palvelua sen tulee tuottaa henkilöasiakkaalle, palveluntuottajalla tulisi olla oikeus saada tarpeelliset ajantasaiset tiedot Kansaneläkelaitokselta ja työttömyyskassalta. 

Palveluntuottaja voisi ehdotetun 4 luvun 5 §:n mukaan ohjata henkilöasiakkaan kokeiluun ja ehdotetun 4 luvun 9 §:n mukaan olla työkokeilua koskevan sopimuksen osapuolena. Työkokeilun järjestäjän olisi ehdotetun 4 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan annettava palveluntuottajalle arvio henkilöasiakkaan soveltuvuudesta työhön, ammattiin tai alalle sekä, jos työkokeilu on järjestetty työmarkkinoille paluun tukemiseksi, työelämävalmiuksien ja osaamisen kehittämistarpeista. Tästä syystä 2 momentissa olisi tarpeen säätää palveluntuottajan oikeudesta saada työkokeilun järjestäjältä henkilöasiakasta koskevat, palvelun järjestämiseksi välttämättömät tiedot salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä ja maksutta. 

Lisäksi pykälän 1—3 momentista poistettaisiin maininta saada tiedot muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä. Oikeusministeriön asettama EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmä (niin sanottu TATTI-työryhmä) on loppumietinnössään pitänyt vastaavan kaltaisia lausumia ongelmallisina henkilötietojen osalta, koska yleisestä tietosuoja-asetuksesta ei voida poiketa tällaisella yleisellä lausumalla (Oikeusministeriön julkaisuja 8/2018, s. 32). 

Kun henkilötietojen käsittelystä säädetään kansallisessa laissa yleisen tietosuoja-asetuksen antaman liikkumavaran puitteissa, käsittelyn oikeusperusteena oleva kansallinen lainsäädäntö voi sisältää asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa mahdollistetaan, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään muun muassa yhteisöistä joille ja tarkoituksista joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Ehdotetut tiedonsaantioikeudet kuuluvat siten yleisessä tietosuoja-asetuksessa sallitun kansallisen liikkumavaran piiriin. Tahoilla, joilla olisi ehdotetun 6 §:n nojalla tiedonsaantioikeuksia, on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa, työttömyysturvalaissa, kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa ja vuorotteluvapaalaissa säädettyjä tehtäviä, joiden hoitamiseksi ne tarvitsevat kyseisiä tietoja. 

7 §. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun epääminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Siinä huomioitaisiin tilanne, jossa palveluntuottaja ohjaa ehdotetun 4 luvun 5 pykälässä mahdollistetulla tavalla henkilöasiakkaan työkokeiluun ja tekee 4 luvun 9 §:ssä tarkoitetun sopimuksen työkokeilusta sekä tilanne, jossa palveluntuottaja hoitaa ehdotetun 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työnvälitystehtäviä. Nämä mainitut tehtävät ovat pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä. Jos olisi ilmeistä, että työnvälityspalveluiden tarjoamisesta tai työkokeiluun ohjaamisesta tulisi kieltäytyä 1 momentin nojalla, palveluntuottajan olisi ehdotetun uuden 3 momentin mukaan viipymättä siirrettävä asia työ- ja elinkeinotoimiston päätettäväksi. 

13 luku Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä

1 §.Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momentista kävisi nykyistä selkeämmin ilmi asiakastietojärjestelmän omistajuus ja tarkoitus. Lisäksi yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetun lain numero päivitettäisiin ja 2 momentista poistettaisiin viittaus henkilötietolakiin. 

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä olisi pykälän 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön tietojärjestelmä, jota ylläpidetään julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestämistä sekä kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, vuorotteluvapaalaissa, työttömyysturvalaissa ja sen nojalla työ- ja elinkeinotoimistolle tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle säädettyjen tehtävien toteuttamista varten. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestäminen on nykyisin säädetty järjestelmän tarkoitukseksi. Säännöksen sisältöä ei tältä osin esitetä muutettavaksi. 

Järjestelmän tarkoitusta ehdotetaan täydennettäväksi siten, että myös kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, vuorotteluvapaalaissa, työttömyysturvalaissa ja sen nojalla työ- ja elinkeinotoimistolle tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle säädettyjen tehtävien toteuttaminen mainittaisiin säännöksessä järjestelmän tarkoituksina. Järjestelmän tietoja on nykyisin käytetty mainituissa laeissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseen, mutta näistä käyttötarkoituksista ei ole säädetty muissa laeissa tai tässä pykälässä. Esimerkiksi työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:ssä tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon antamisessa, vuorotteluvapaalain 17 §:ssä tarkoitetun vuorottelukorvausta koskevan työvoimapoliittisen lausunnon antamisessa ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun aktivointisuunnitelman laatimisessa hyödynnetään nykyisin työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää, mutta asiasta ei ole säännöksiä. Nämä tehtävät eivät ole julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestämistä, vaikka ne yhdessä julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden kanssa ovatkin osa laajempaa työllisyyspoliittista kokonaisuutta. 

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen alkaa toukokuussa 2018, mistä lähtien kansallisen lainsäädännön on oltava asetuksen mukaista. Asetuksessa edellytetään muun muassa, että henkilötietoja käsitellään yhdenmukaisesti niiden tarkoitusten kanssa, joita varten tiedot on kerätty. Tästä syystä järjestelmän tarkoitusta on tarpeen täydentää. 

Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestäminen sekä muut 1 momentissa mainitut tehtävät olisi ymmärrettävä laajasti. Tietojärjestelmästä ilmeneviä tietoja voitaisiin käyttää asiakaspalvelun lisäksi muun muassa palvelu- ja etuusjärjestelmien strategiseen ohjaukseen, valvontaan, seurantaan ja kehittämiseen. 

Lisäksi viittauksia yleislakeihin sisältävästä 2 momentista poistettaisiin viittaus henkilötietolakiin, joka kumotaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon johdosta. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alettua sitä sovelletaan sen soveltamisalaan kuuluvaan henkilötietojen käsittelyyn. Viittaus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999) säilytettäisiin laissa sen korostamiseksi, että julkisuuslain säännöksiä sovelletaan myös palveluntuottajiin. 

2 §.Rekisterinpitäjät. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen otsikko muutetaan monikkoon ja rekisterinpitäjät määritellään tosiasiallista tilannetta vastaavasti yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja vastuista. Asetuksessa mahdollistetaan useamman elimen yhteisrekisterinpitäjyys, kunhan lainsäädännössä tai rekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä määritellään rekisterinpitäjien vastuualueet. 

Nykyisessä 2 §:ssä säädetään työ- ja elinkeinoministeriön ja työ- ja elinkeinotoimistojen kesken jaetuista rekisterinpitäjän tehtävistä. Rekisterinpitoon liittyvät tehtävät on kuitenkin jo aiemmin siirretty työ- ja elinkeinoministeriöstä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle. 

Tietosuojavaltuutetun toimiston lainsäädäntölausuntoja varten antamassa ohjeessa (16.10.2017, s. 9) korostetaan, että rekisterinpitäjän vastuun on oltava osa toiminnallista vastuuta. Kun rekisterinpitäjästä säädetään laissa, tulee määrittelyyn suhtautua erityisen tarkkaavaisesti ja varmistua siitä, että vastuu kohdentuu oikealle taholle. Ohjeen mukaan rekisterinpitäjän määrittelyn riskinä on, että rekisterinpitäjä on määritelty vain muodollisesti ja ilman, että toimijan tosiasiallista roolia henkilötietojen käsittelyssä käytännön tasolla on tunnistettu. Ohjeen mukaan rekisterinpitäjäksi tulee osoittaa sellainen taho, joka tosiasiallisesti käyttää rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voi toteuttaa rekisterinpitäjälle kuuluvat velvoitteet. 

Koska työ- ja elinkeinoministeriö ei enää käytännössä toteuta työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään liittyviä toimia eikä sillä ole tosiasiallista roolia asiakastietojen käsittelyssä käytännön tasolla, sitä ei voida enää määritellä rekisterinpitäjäksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviin kuuluu perustuslain nojalla toimialansa hallinnon asianmukaisesta toiminnasta vastaaminen ja ministeriölle kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskusten yleishallinnollinen ohjaaminen. Rekisterinpitäjän määrittely ei muuta tätä työ- ja elinkeinoministeriön roolia. 

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus ja työ- ja elinkeinotoimistot ovat työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän yhteisrekisterinpitäjiä. Pykälässä ei säädettäisi yhteisrekisterinpitäjien vastuualueista vaan niiden vastuualueet määriteltäisiin hallinnon sisäisessä järjestelyssä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus ja työ- ja elinkeinotoimistot ovat molemmat osa työ- ja elinkeinohallintoa. Käytännön toiminnan järjestelemisen kannalta on tarkoituksenmukaisempaa määritellä niiden välinen vastuujako lainsäädäntöä joustavammalla tavalla. 

4 §.Tietojen tallettaminen, poistaminen ja käsittelyn rajoittaminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momentista poistettaisiin säännös, jonka mukaan tietojen tallettamisesta järjestelmään on kerrottava henkilöasiakkaalle. Kyseinen säännös on päällekkäinen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, joten se on poistettava. 

Lisäksi 1 momenttia muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin säännös tahoista, joiden on talletettava asiakastietoja järjestelmään ja näiden tahojen vastuusta tallettamiensa tietojen oikeellisuudesta ja ajantasaisuudesta. Laissa ei nykyisin ole säännöstä siitä, millä tahoilla on oikeus tallettaa tietoja työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin asian selventämiseksi ja jotta myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä hoitavat palveluntuottajat tallettaisivat tietoja järjestelmään. Samalla on tarpeen säätää myös tietoja tallettaneiden tahojen vastuusta tallettamistaan tiedoista. Käytännössä hankintasopimuksissa voi olla tarpeen sopia täsmällisemmin, mitä tietoja palveluntuottajan on kulloinkin hankittavasta kokonaisuudesta talletettava järjestelmään tai miten asiakastietojärjestelmästä erillään pidettävät tiedostot ja asiakirjat on toimitettava työ- ja elinkeinotoimistolle. 

Palveluntuottajat olisivat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuja henkilötietojen käsittelijöitä, joita koskisivat yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyt henkilötietojen käsittelijää koskevat velvoitteet ja vaatimukset. Palveluntuottajat käsittelevät henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rekisterinpitäjän lukuun. Yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan 25 päivästä toukokuuta 2018 sellaisenaan jäsenvaltioissa. 

Tietojen poistamista tietojärjestelmästä koskevaan 2 momenttiin tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia. 

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin informatiivinen viittaus arkistolakiin ja siihen lisättäisiin säännös yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan soveltamisen rajaamisesta. Näiden muutosten johdosta myös pykälän otsikkoa muutettaisiin. Arkistolain soveltamisesta palveluntuottajien toimintaan säädettäisiin ehdotetussa 2 luvun 9 §:n 3 momentissa. 

Julkiseen työvoimapalveluun tai työttömyysturvaan liittyvän tehtävän hoitaminen ei voi sen tavoitteet huomioon ottaen olla riippuvainen rekisteröidyn päätöksestä rajoittaa tietojensa käsittelyä. Asiakastietojärjestelmän ylläpidon kannalta ei ole mahdollista, että henkilö voisi rajoittaa tietojensa käsittelyä esimerkiksi rekisterinpitäjän tietojenkäsittelyn oikeusperusteen selvittämisen taikka tietojen tai niiden käsittelyn virheellisyyttä koskevan väitteen käsittelyn ajan. Tämä voisi vaarantaa työttömyysturvaetuuksien käsittelyn ja tietojen oikeellisuuden. Ylläpidettävien tietojen tulee olla paikkansa pitävä ja täydellisiä, eivätkä ne voi olla riippuvaisia henkilötietojen suojaa koskevien väitteiden käsittelystä ennen kuin päätös edellä tarkoitetun väitteen johdosta on tehty. Näin ollen ehdotetaan säädettäväksi, ettei tietosuoja-asetuksen 18 artiklaa sovelleta työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Muita yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä oikeuksia, joita asetuksen nojalla sovelletaan käsittelyyn, joka on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, ei rajoitettaisi. 

5 §.Käyttöoikeuden myöntäminen ja salassa pidettävien henkilötietojen luovuttaminen eräissä tilanteissa. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin käyttöoikeuden myöntävästä tahosta ja sen velvollisuudesta ylläpitää tietoja voimassaolevista käyttöoikeuksista. Pykälä ei nykyisin sisällä säännöstä tahosta, joka myöntää käyttöoikeuden työ- ja elinkeinohallinnon virkamiehelle. Säännös käyttöoikeuden sekä virkamiehille että hallinnon ulkopuolisten tahojen palveluksessa toimiville henkilöille myöntävästä tahosta ehdotetaan otettavaksi pykälän uuteen 1 momenttiin. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan käyttöoikeuden myöntäisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus. Sen olisi ehdotetun 1 momentin mukaan pidettävä tiedot voimassaolevista käyttöoikeuksista ajan tasalla. 

Säännös käyttöoikeustietojen ylläpidosta korvaisi nykyisen 5 §:n 2 momenttiin sisältyvän säännöksen velvollisuudesta ilmoittaa työ- ja elinkeinoministeriölle hallinnon ulkopuoliselle taholle myönnetystä käyttöoikeudesta. Jos palveluntuottajilta hankitaan ehdotetussa 1 luvun 5 §:n 2 momentissa mahdollistetulla tavalla henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä, hallinnon ulkopuolisille tahoille myönnetään jatkossa nykyistä enemmän käyttöoikeuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö ei tarvitse tietoa jokaisesta myönnetystä käyttöoikeudesta. Sen sijaan tietosuojavelvoitteiden noudattamisen seurannan kannalta ajantasainen tieto voimassaolevista käyttöoikeuksista, sekä virkamiehille että muille henkilöille myönnetyistä, on tarpeen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, kenelle käyttöoikeus voidaan myöntää. Nykyisin pykään 1 momentissa säädetään käyttöoikeuden myöntämisestä virkamiehelle ja 2 momentissa käyttöoikeuden myöntämisestä työ- ja elinkeinohallinnon ulkopuoliselle taholle. Ehdotetussa 2 momentissa yhdistettäisiin käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksiä koskeva sääntely samaan momenttiin. 

Ehdotetulla sääntelyllä ei ole tarkoitus muuttaa työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain (1369/2014) monialaisen yhteispalvelun asiakasrekisteriä koskevaa sääntelyä tai käytäntöä. Monialaisen yhteispalvelun asiakasrekisteri on työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän osarekisteri, mikä tarkoittaa, että työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää koskeva sääntely koskee myös sitä, ellei toisin säädetä. Mainitun lain 9 §:n 3 momentissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan ja Kansaneläkelaitoksen palveluksessa olevalle myönnettävästä käyttöoikeudesta monialaisen yhteispalvelun asiakasreksiteriin. Käyttöoikeuden myöntäminen tämän lainkohdan perusteella olisi siis edelleen mahdollista. 

Käyttöoikeus voitaisiin ehdotetun 2 momentin mukaan ensinnäkin myöntää työ- ja elinkeinotoimiston, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehelle. Edellytyksenä käyttöoikeuden myöntämiselle virkamiehelle olisi, että tämä hoitaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyjä työvoima- ja yrityspalvelujen järjestämiseen liittyviä tehtäviä taikka kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, vuorotteluvapaalaissa tai työttömyysturvalaissa ja sen nojalla säädettyjä tehtäviä. Näitä tehtäviä on selostettu tämän luvun 1 pykälän perusteluissa. 

Lisäksi käyttöoikeus voitaisiin ehdotetun 2 momentin mukaan myöntää henkilölle, joka on työ- ja elinkeinoministeriön tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimeksiannosta erillistä arviointia, tarkastusta tai selvitystä tekevän tahon taikka 2 luvun 4—7 §:ssä tarkoitettuja työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä hoitavan palveluntuottajan palveluksessa. Edellytyksenä käyttöoikeuden myöntämiselle tällaiselle henkilölle olisi, että hän hoitaa kyseistä tehtävää, eli toimeksiantotehtävää tai työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä. 

Yleisessä tietosuoja-asetuksessa määriteltyjen henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden, erityisesti käyttötarkoitussidonnaisuuden ja tietojen minimoinnin, mukaisesti käyttöoikeus olisi rajattava tehtävän suorittamiseksi välttämättömiin tietoihin. Käytännössä rekisterinpitäjänä ja käyttöoikeuksien myöntäjänä toimiva elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinohallinnon kehittämis- ja hallintokeskus määrittelisi myönnettävän käyttöoikeuden laajuuden kussakin tapauksessa henkilön tehtävien perusteella. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin käyttöoikeuden saaneen henkilön oikeudesta hakea ja käyttää asiakastietojärjestelmän tietoja salassapitosäännösten estämättä ja oikeutta rajaavista seikoista. Käyttöoikeuden saaneella henkilöllä olisi oikeus hakea ja käyttää tietoja yksittäisessä tilanteessa vain, jos se olisi tarpeen säännöksessä mainittujen toimien suorittamiseksi. On huomattava, että ehdotetun 2 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla henkilöön sovelletaan virkavastuuta koskevia säännöksiä. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin julkisuuslain 28 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisestä. Nykyisin lähes vastaava säännös sisältyy pykälän 3 momenttiin. Nykyisen 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö päättää julkisuuslain 28 §:ssä tarkoitetun luvan antamisesta työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään sisältyvien salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen tilastointia, tieteellistä tutkimusta taikka viranomaisten suunnittelu- ja selvitystyötä varten. Julkisuuslain 28 §:ssä säädetään viranomaisen mahdollisuudesta antaa lupa tiedon saamiseen salassa pidettävästä asiakirjastaan tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten. Nykyisen 3 momentin keskeinen sisältö siis on, työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän osalta luvan antava viranomainen on työ- ja elinkeinoministeriö. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta, jonka mukaan henkilötietoja ei saa käsitellä myöhemmin alkuperäisten käsittelytarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Kohdassa säädetään myös tätä koskevasta poikkeuksesta. Yleisen edun mukainen arkistointi taikka tieteellinen tai historiallinen tutkimus tai tilastointi ei kohdan mukaan ole yhteensopimattomia alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa. 

Nykyisessä 3 momentissa, kuten myös julkisuuslain 28 §:ssä, mainitut käyttötarkoitukset ovat laajemmat kuin yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitut käyttötarkoitukset. Niissä mainitaan asetuksessa mainittujen tarkoitusten lisäksi viranomaisten suunnittelu- tai selvitystyö. Koska tämän lain säännöksen tarkoitus on ainoastaan täsmentää taho, joka julkisuuslain 28 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisestä päättää, pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi muu aines. Näin mahdollinen ristiriita yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan kanssa ratkeaa julkisuuslain 28 §:n kautta eikä tässä laissa oteta siihen kantaa. 

14 luku Muutoksenhaku

1 §.Oikaisuvaatimus ja valitus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin palveluntuottajan mahdollisuus tehdä tämän lain nojalla hallintopäätöksiä. Asioita, joista palveluntuottaja voisi tehdä tämän lain nojalla päätöksen, on vähän. Pääasiassa palveluntuottajan tehtävät ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston kanssa sovittujen palveluiden tai toimien toteuttamista, eli tosiasiallisia hallintotoimia. Riippuu kuitenkin pitkälti palveluntuottajan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston sopimuksen sisällöstä, kuinka suuresta osasta henkilöasiakkaan palveluprosessia palveluntuottaja vastaa ja näin ollen, tulisiko palveluntuottajalle tehtäväksi hallintopäätöksiä ja mistä asioista. 

Jos palveluntuottajalta on hankittu palveluprosessiin liittyviä tehtäviä laajasti, palveluntuottaja voisi esimerkiksi joutua päättämään, ettei se laadi työnhakijalle työllistymissuunnitelmaa, koska ei esimerkiksi katso tämän olevan työtön työnhakija. Tällaisessa tapauksessa palveluntuottajan olisi hallintolain mukaisesti tehtävä asiasta kirjallinen päätös. Myös perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 32/2012 vp, s. 5/II), että työllistymissuunnitelma rinnastuu luonteeltaan pitkälti kotoutumissuunnitelmaan, jota koskevaa päätöksentekoa valiokunta ei ole pitänyt tosiasiallisena hallintotoimena. Valiokunta on myös katsonut, että ainakin kotoutumissuunnitelman laatimisen epäämisestä tulisi olla mahdollisuus hakea muutosta valittamalla (ks. PeVL 42/2010 vp). Sama koskee työllistymissuunnitelmaakin. Perustuslakivaliokunnan mukaan, jos muutoksenhakua työllistymissuunnitelmaa koskevasta päätöksenteosta on tarkoitus rajoittaa, on tästäkin säädettävä nimenomaisesti. 

Pykälän 1 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että säännös koskisi kaikkia tahoja, jotka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla tekevät päätöksiä. Näin myös palveluntuottajan tämän lain nojalla tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua hallintolain 7 a luvussa säädetyllä tavalla. Hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Tästä pääsäännöstä ehdotetaan säädettäväksi poikkeus, jonka mukaan oikaisuvaatimus palveluntuottajan tekemästä päätöksestä olisi tehtävä sille viranomaiselle, jonka kanssa palveluntuottaja on tehnyt hankintasopimuksen. Hallintolain kyseistä pykälää koskevissa perusteluissa tunnistetaan, että esimerkiksi tilanteissa, joissa hallintopäätöksen tekee yksityinen taho, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimuksen ratkaisee yksityisen tahon sijaan tätä valvova tai ohjaava viranomainen (HE 230/2014, s. 57/I). Ehdotettu poikkeussäännös on perusteltu, koska oikaisuvaatimusten käsittelijänä hankintasopimuksen tehnyt viranomainen, eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai työ- ja elinkeinotoimisto, voisi tarvittaessa itse korjata palveluntuottajan päätöksen. Oikaisuvaatimusten käsittely olisi myös keino valvoa palveluntuottajan toimintaa. Viranomainen, jolle oikaisuvaatimus olisi toimitettava, ilmenisi päätökseen liitetystä oikaisuvaatimusosoituksesta hallintolain 46 §:n mukaisesti. 

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti. Pykälän uudessa 5 momentissa säädettäisiin valituskiellosta viranomaisen sellaiseen oikaisuvaatimukseen tekemästä päätöksestä, joka koskee palveluntuottajan päätöstä olla tarjoamatta asiakkaalle asiantuntija-arviointeja, ammatinvalinta- ja uraohjausta, valmennusta, kokeilua tai 1 luvun 5 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettua palvelua. Pykälän 3 ja 4 momentissa säädetään valituskiellosta työ- ja elinkeinotoimiston ratkaisuun olla tarjoamatta palveluja. Jos palveluntuottajalta on hankittu henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä, ratkaisun mainittujen palveluiden tarjoamisesta tekisi palveluntuottaja. Koska palveluprosessiin liittyvät tehtävät ovat julkisia hallintotehtäviä, on asiakkaan oikeusturva perustuslain mukaan turvattava, jos tehtävät annetaan muun kuin viranomaisen tehtäväksi. Näin ollen on perusteltua, että palveluntuottajan päätös olla tarjoamatta palveluita on saatettavissa viranomaisen arvioitavaksi oikaisuvaatimuksella. Viranomaisen oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä ei kuitenkaan olisi mahdollista valittaa. Tämän katsotaan takaavan palveluntuottajan asiakkaaksi siirretyn henkilön oikeusturvan vastaavasti kuin työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaana olevan oikeusturva on taattu nykyisin. 

2 §.Oikaisuvaatimuksen ja valituksen vaikutus päätöksen täytäntöönpanoon. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä ei mainittaisi päätöksen tehneitä tahoja vaan säännös koskisi kaikkia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla tehtyjä päätöksiä päätöksen tehneestä tahosta riippumatta. Näin ollen säännös koskisi myös palveluntuottajan tekemää päätöstä. Palveluntuottajan mahdollisuutta tehdä hallintopäätöksiä on käsitelty edellä 1 §:n yhteydessä. 

1.2  Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 ja 12 §

4 luku Tieto- ja neuvontapalvelut, asiantuntija-arvioinnit, ammatinvalinta- ja uraohjaus sekä valmennus ja kokeilu

5 §.Kokeilu. Vuoden 2018 loppuun asti väliaikaisesti muutetussa muodossaan voimassa olevan 5 §:n 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainittaisiin palveluntuottaja. Tämän johdosta työ- ja elinkeinotoimiston ohella myös palveluntuottaja voisi ohjata henkilöasiakkaan säännöksessä tarkoitettuun kokeiluun. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös palveluntuottajan toimimisesta työkokeilun järjestäjänä. Säännöksen mukaan palveluntuottaja voisi toimia myös työkokeilun järjestäjänä. Tämä olisi kuitenkin poikkeuksellista ja perustuisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston hankintasopimuksen yhteydessä tekemään harkintaan palveluntuottajan soveltumisesta työkokeilun järjestäjäksi. Harkinnassa otettaisiin huomioon 7 §:ssä säädetyt rajoitukset, jotka koskevat muun muassa kilpailun vääristymistä. Hankintasopimuksessa voitaisiin myös esimerkiksi rajoittaa palveluntuottajan järjestämään työkokeiluun osallistuvien asiakkaiden määrää. 

12 §.Rekrytointikokeilua koskevat poikkeukset. Vuoden 2018 loppuun asti voimassa olevan 12 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikilla sopimuksen osapuolilla olisi oikeus purkaa rekrytointikokeilua koskeva sopimus ja että siihen lisättäisiin säännös työ- ja elinkeinotoimiston mahdollisuudesta päättää rekrytointikokeilua koskevan sopimuksen purkamisesta painavasta syystä. 

Nykyisen 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimistolla ja työkokeilun järjestäjällä on oikeus purkaa rekrytointikokeilua koskeva sopimus. Koska myös palveluntuottaja voisi ehdotetun 5 §:n mukaan ohjata henkilöasiakkaan kokeiluun ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutosehdotuksen 4 luvun 9 §:n mukaan sopia työkokeilusta, on perusteltua, että myös sillä on oikeus purkaa rekrytointikokeilua koskeva sopimus. Nykyisessä säännöksessä ei mainita henkilöasiakkaalla olevan oikeutta purkaa rekrytointikokeilusopimusta. Käytännössä henkilöasiakkaalla on kuitenkin katsottu ilman säännöstäkin olevan tällainen oikeus. Selvyyden vuoksi ehdotetaan, että purkamisoikeus säädettäisiin koskemaan sopimuksen osapuolia. 

Säännös työ- ja elinkeinotoimiston mahdollisuudesta päättää rekrytointikokeilua koskevan sopimuksen purkamisesta on tarpeen lisätä 3 momenttiin, jotta työ- ja elinkeinotoimisto voisi puuttua palveluntuottajan sopimiin kokeiluihin, jotka eivät esimerkiksi täytä niille 7 ja 8 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi, jos kokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua tai jos kokeilun järjestäjä ei vastaa asianmukaisesti kokeiluun osallistuvan työturvallisuudesta. Muun muassa tällaiset syyt voisivat olla säännöksessä tarkoitettuja painavia syitä purkaa rekrytointikokeilua koskeva sopimus. 

1.3  Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä

Lain 3 §:ssä säädettäisiin työkokeilua koskevan sopimuksen osapuolena olevan palveluntuottajan velvollisuudesta pyytää nähtäväksi ote työkokeiluun osallistuvan henkilön rikosrekisteristä. Työ- ja elinkeinoviranomaisella on vastaava velvollisuus jo nykyisin. Lisäksi pykälään tehtäisiin lakiteknisiä ja kielellisiä korjauksia. 

1.4  Työttömyysturvalaki

1 luku Yleiset säännökset

3 §.Etuuden saajan yleiset oikeudet ja velvollisuudet. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että työnhakijan yleisenä velvollisuutena ei enää olisi esittää työ- ja elinkeinotoimistolle tietoja ja selvityksiä ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutuksestaan ja työkyvystään. Mainittuja selvityksiä on käytetty arvioitaessa työnhakijan tarvetta julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin ja velvollisuudesta säädettäisiin jatkossa vain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. Säännöksen muutos ei vaikuttaisi työnhakijan velvollisuuteen esittää työ- ja elinkeinotoimistolle työttömyysturva-asian ratkaisemisessa tarvittavat tiedot. 

Työllistymissuunnitelman ja sitä korvaavien suunnitelmien laatimisesta on säännökset eri laeissa. Tästä syystä työttömyysturvalaissa on tarpeetonta säätää siitä, että työnhakijan on toteutettava nimenomaan yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa laadittua suunnitelmaa, ja suunnitelman laatimista koskeva maininta poistettaisiin. Samalla 2 momenttiin lisättäisiin viittaus työllistymissuunnitelmaa korvaaviin suunnitelmiin. Muutoksilla ei olisi vaikutusta suunnitelmien laatimista koskeviin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja muiden lakien säännöksiin. 

Työttömyysturvalain 1 luvun 3 §:ssä säädetään yleisellä tasolla työnhakijan oikeuksista ja velvollisuuksista eikä pelkästään sen perusteella esimerkiksi aseteta työttömyysturvaseuraamuksia. 

4 §.Lain toimeenpano. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimiston tai työ- ja elinkeinohallinnolle ostopalveluja tuottavan palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työnhakijan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun. Ilmoituksen tekisi työ- ja elinkeinotoimisto, jos se järjestää palvelun itse. Jos palvelun järjestäminen on ostettu palveluntuottajalta, ilmoituksen tekisi palveluntuottaja. Työvoimapoliittisten lausuntojen antamisesta ja työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumista koskevista ilmoituksista säädettäisiin tarkemmin 11 luvussa. 

5 §.Määritelmät. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 a kohta, jossa määriteltäisiin palveluntuottaja. Määritelmä olisi yhdenmukainen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 3 §:ään esitetyn määritelmän kanssa. 

Pykälän 1 momentin 10 kohdasta poistettaisiin maininta siitä, että työllistymissuunnitelma laaditaan yhdessä työnhakijan kanssa. Maininta on tarpeeton, koska työllistymissuunnitelman laatimisesta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. 

2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset

1 §.Työtön työnhakija. Pykälän 3 momentin johdantokappaletta selkeytettäisiin poistamalla niistä maininta työnhakijan velvollisuudesta ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle yhteystietonsa. Velvollisuudesta olisi johdonmukaisinta säätää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:ssä, jossa säädetään muistakin työnhakijaksi rekisteröitymisen ja työnhaun voimassaolon edellytyksistä. Pykälän 3 momentin 1 ja 2 kohdasta poistettaisiin tarpeettomana maininnat työ- ja elinkeinotoimistosta ja sen asiakastietojärjestelmästä. 

Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että henkilö asioi työ- ja elinkeinotoimistossa toimiston edellyttämällä tavalla. Säännöksessä tarkoitettu tapa voi olla esimerkiksi käynti paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tai asiointi verkkopalvelussa. Esimerkiksi näissä tilanteissa oikeus työttömyysetuuteen voidaan nykyisin evätä työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella siihen asti, kun työnhakija asioi työ- ja elinkeinotoimistossa toimiston edellyttämällä tavalla. Henkilökohtainen käynti työ- ja elinkeinotoimistossa paikan päällä voi olla tarpeen esimerkiksi mahdollisia väärinkäytöksiä selvitettäessä. 

Pykälän 3 momentin 3 kohtaan lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Vaikka palveluntuottaja voisi määrätä työnhakijan asiointitavasta, työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden menettämisestä 3 kohdan perusteella antaisi 11 luvun 4 §:n perusteella aina työ- ja elinkeinotoimisto. 

Jos työnhakija ei asioi palveluntuottajan kanssa tämän edellyttämällä tavalla, työ- ja elinkeinotoimisto kuulisi tarvittaessa työnhakijaa ja tekisi arvion siitä, oliko palveluntuottajan edellyttämä asiointi tarkoituksenmukaista työnhakijan palveluiden järjestämiseksi tai muusta perustellusta syystä. Arvioinnissa otettaisiin huomioon myös se, että palveluntuottajalta voitaisiin hankkia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ehdotetun 1 luvun 5 §:n 2 momentin perusteella vain palveluita ja toimia, joiden järjestämisestä säädetään mainitussa laissa, tai jotka ovat kohtuullisia ja verrattavissa mainitussa laissa säädettyihin palveluihin. 

2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely

4 §.Työstä kieltäytyminen. Korvaukseton määräaika voidaan nykyisin asettaa työstä kieltäytymisen perusteella, jos työ- ja elinkeinotoimisto on tarjonnut työnhakijalle kyseistä työtä tai kyse on henkilölle muuten yksilöidysti tarjotusta työstä. Viimeksi mainittu tarkoittaa käytännössä työnantajan suoraan tarjoamaa työtä. Selkeyden vuoksi pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä mainittaisiin myös palveluntuottajan työnhakijalle tarjoama työ. 

Vaikka palveluntuottaja voisi tehdä työnhakijalle työtarjouksia, mahdollisen korvauksettoman määräajan asettaisi ja asian edellyttämät selvitykset tekisi aina työ- ja elinkeinotoimisto. 

9 §.Työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jääminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, ettei korvaukseton määräaika ylitä kestoltaan 15 päivää, jos työllistymissuunnitelman laatiminen viivästyy palveluntuottajasta johtuvasta syystä. 

Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa työnhakijalle ei aseteta korvauksetonta määräaikaa työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäämisen takia. Jos työnhakija on estynyt saapumasta työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen, hän voi nykyisin sopia työ- ja elinkeinotoimiston kanssa suunnitelman laatimisesta toisena ajankohtana. Edellytyksenä on kuitenkin aina, että työ- ja elinkeinotoimisto hyväksyy työnhakijan esittämän syyn tilaisuuden järjestämiseksi myöhemmin. 

Jos työllistymissuunnitelman laatisi työnhakijan kanssa työ- ja elinkeinotoimiston sijasta palveluntuottaja, työnhakijan tulisi tarvittaessa sopia suunnitelman laatimistilaisuuden siirtämisestä toiseen ajankohtaan palveluntuottajan kanssa. 

Jos on mahdollista, että työnhakija pyrkii välttämään työllistymissuunnitelman laatimista pyytämällä suunnitelman laatimistilaisuuden järjestämistä toisena ajankohtana, palveluntuottaja ilmoittaisi työnhakijan menettelystä työ- ja elinkeinotoimistolle ehdotetun 11 luvun 4 b §:n perusteella. Palveluntuottajan tehtäviin ei milloinkaan kuuluisi ratkaista, asetetaanko työnhakijalle korvaukseton määräaika työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäämisen takia. 

10 §.Työllistymissuunnitelman laatimisesta kieltäytyminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, ettei korvaukseton määräaika ylitä kestoltaan 30 päivää, jos työllistymissuunnitelman laatiminen viivästyy palveluntuottajasta johtuvasta syystä. 

12 §.Palvelusta kieltäytyminen. Työnhakijalle asetetaan nykyisin korvaukseton määräaika, jos hän kieltäytyy ilman pätevää syytä sellaisesta hänelle tarjotusta työvoimaviranomaisen järjestämästä kohtuulliseksi katsottavasta palvelusta, joka on verrattavissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyihin palveluihin. Säännöstä muutettaisiin siten, että korvaukseton määräaika voitaisiin vastaavin edellytyksin asettaa, jos palvelu on palveluntuottajan järjestämä. 12 a §:ssä säädetyn pykäläviittauksen perusteella korvaukseton määräaika voitaisiin asettaa myös silloin, kun työnhakija keskeyttää tällaisen palveluntuottajan järjestämän palvelun. 

5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

4 a §.Palkansaajan työssäoloehdon kertyminen palkkatuetussa työssä ja työllistymistä edistävässä palvelussa. Pykälän 2 momentissa otettaisiin huomioon, että työ- ja elinkeinotoimisto voi jo nykyisin täyttää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:ssä säädetyn velvollisuutensa järjestää työllistymistä edistäviä palveluita hankkimalla palveluita palveluntuottajilta. 

Esitetty muutos tarkentaisi säännöksen sanamuotoa eikä sillä olisi vaikutusta työnhakijan oikeuksiin tai työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuuksiin. 

11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset

4 §.Työvoimapoliittinen lausunto. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan työ- ja elinkeinotoimisto antaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työvoimapoliittisen lausunnon siitä, onko henkilön työnhaku voimassa työllistymistä edistävän palvelun aikana sekä siitä, työllistyykö henkilö kokoaikatyössä yli kahden viikon ajan. Lisäksi työvoimapoliittinen lausunto annetaan eräistä työvoimakoulutuksen ajalta maksettavaan työttömyysetuuteen liittyvistä edellytyksistä. Näiltä osin 3 kohtaa ei muutettaisi. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdasta poistettaisiin viittaus 10 luvun 2 §:n 3 momentin 1—3 kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos ratkaisisi, voidaanko työttömyysetuutta maksaa työllistymistä edistävän palvelun ajalta korvauksettoman määräajan, työssäolovelvoitteen ja 2 luvun 13 tai 14 §:ssä tarkoitetun koulutusta vailla olevia nuoria koskevan ammatilliseen koulutukseen liittyvän rajoituksen estämättä. Tehtävä olisi työttömyysetuuden maksajille uusi, mutta siihen ei liity työvoimapoliittista harkintaa. 

Pykälän 1 momentin 4 kohta kumottaisiin. Työllistymistä edistävän palvelun sisältymisestä työnhakijan kanssa laadittuun työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan ilmoitettaisiin työttömyysetuuden maksajalle esitetyssä 4 b §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. 

4 b §.Työ- ja elinkeinotoimiston ja palveluntuottajan ilmoitus. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle mahdollisista työnhaun voimassaoloon vaikuttavista seikoista ja mahdollisesta työnhakijan työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. 

Palveluntuottajan tulisi ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle, jos työnhakija ei asioi palveluntuottajan kanssa sen määräämällä tavalla sekä työnhakijan mahdollisista työnhakuun ja palveluihin liittyvistä laiminlyönneistä. Palveluntuottaja ei tekisi harkintaa siitä, voiko hakijan menettely johtaa työttömyysturvaoikeuden päättymiseen 2 luvun 1 §:n perusteella taikka korvauksettoman määräajan, työssäolovelvoitteen tai koulutusta vailla olevia nuoria koskevan seuraamuksen asettamiseen. Ilmoituksen tulisi sisältää riittävät tiedot hakijan menettelystä, jotta työ- ja elinkeinotoimisto voi harkita, voidaanko työttömyysetuuden maksamista jatkaa vai onko asiaa syytä selvittää enemmän esimerkiksi pyytämällä työnhakijalta selvitystä asiasta hallintolaissa tarkoitetulla tavalla. Työttömyysturvaseuraamuksen asettaisi aina työ- ja elinkeinotoimisto. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimiston ja palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työnhakijan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun. Työttömyysetuuden maksaja tekisi ilmoituksen perusteella päätöksen siitä, maksetaanko työnhakijalle työttömyysetuutta työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen perusteella. Työttömyyskassalle ja Kansaneläkelaitokselle tehtävät ilmoitukset vastaisivat sisällöltään pääosin nykyisiä työllistymistä edistäviä palveluita koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin eräistä ilmoitusten antamiseen liittyvistä seikoista työvoimapoliittisia lausuntoja koskevaa 4 §:n 3 ja 4 momenttia vastaavasti. Ilmoitusten antamisesta ja sisällöstä voitaisiin säätää tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa 4 momenttiin esitetyn asetuksenantovaltuuden perusteella. Kulukorvaukseen liittyvien tietojen ilmoittamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012). 

Jos palveluntuottaja jättäisi työllistymistä edistävään palveluun osallistumista koskevan ilmoituksen tekemättä työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle, asian hoitaisi työ- ja elinkeinotoimisto. Toimisto ei kuitenkaan olisi toimivaltainen puuttumaan esimerkiksi palveluntuottajan tekemän ilmoituksen sisältöön. Jos ilmoituksen on tehnyt palveluntuottaja, myös mahdollisen valitusvastineen laatiminen kuuluisi sen tehtäviin. 

Esimerkiksi mahdollinen valitusprosessi voi edellyttää työ- ja elinkeinohallinnolta toimia myös sen jälkeen, kun palveluntuottaja ei enää ole sopimussuhteessa työ- ja elinkeinohallintoon. Näissä tilanteissa tarvittavat toimet hoitaisi työ- ja elinkeinotoimisto. 

12 luku Muutoksenhaku

1 §.Muutoksenhakuoikeus. Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin asiasisällön säilyessä muuttumattomana. Momentissa otettaisiin huomioon muutoksenhakulautakuntia koskeva muutos ja työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaa koskeva maininta muutettaisiin koskemaan sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaa. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat nykyistä 2 ja 4 momenttia. 

Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin siitä, ettei työ- ja elinkeinotoimiston ja palveluntuottajan tekemiin 11 luvun 4 a ja 4 b §:ssä tarkoitettuihin ilmoituksiin saisi haka muutosta valittamalla. Valituskielto vastaisi laajuudeltaan nykyistä työvoimapoliittisia lausuntoja koskevaa valituskieltoa. 

9 §.Oikeudenkäyntikulujen jakaminen. Työ- ja elinkeinohallinto vastaisi oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle myös silloin, kun oikeudenkäyntikulujen suoritusvelvollisuus perustuisi pääasiassa tai osittain palveluntuottajan tekemään työllistymistä edistävään palveluun osallistumista koskevaan ilmoitukseen. Työ- ja elinkeinohallinto vastaa näistä kuluista myös nykyisin. 

Vaikka työ- ja elinkeinohallinto vastaisi oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle, työ- ja elinkeinohallinnolla olisi esitetyn säännöksen estämättä oikeus vaatia oikeudenkäyntikuluja palveluntuottajalta. Palveluntuottajan korvausvelvollisuus voisi perustua esimerkiksi työllistymistä edistävien palveluiden hankkimista koskevaan sopimukseen. 

13 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset

1 §.Oikeus tietojen saamiseen. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan lisättäisiin maininta palveluntuottajasta. Sekä työ- ja elinkeinotoimistolla että työttömyysetuuden maksajalla olisi oikeus saada palveluntuottajalta työnhakijaa koskevia tietoja. 

Pykälän 2 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä 1 kohtaa, mutta .2 kohta olisi uusi. Työttömyyskassalla tai Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada työ- ja elinkeinotoimistolta tai palveluntuottajalta ilmoitus työnhakijan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun. Nykyinen 2 momentin 2 kohta siirrettäisiin 3 kohdaksi. 

Voimaantulo. Työvoimapoliittisten lausuntojen antaminen kuuluisi työ- ja elinkeinotoimiston ja työ- ja elinkeinohallinnon hallinnon asiakaspalvelukeskuksen tehtäviin, jos kyse olisi työllistymistä edistävästä palvelusta, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa. Lisäksi palveluntuottajalla olisi 11 luvun 4 b §:n 1 momentin mukainen velvollisuus ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle vain niistä työnhakijan työttömyysturvaoikeuteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista, jotka tapahtuvat lain voimaantulon jälkeen. Siirtymäsäännös on tarpeen, koska ennen lain voimaantuloa tapahtunut seikka voi vaikuttaa työttömyysturvaoikeuteen myös lain voimaantulon jälkeen. 

1.5  Laki kuntouttavasta työtoiminnasta

5 §.Aktivointisuunnitelman laatiminen. Kunnan tulee nykyisin ennen aktivointisuunnitelman laatimiseen liittyvien toimenpiteiden aloittamista varmistua, että työ- ja elinkeinotoimisto on tehnyt henkilön kanssa työllistymissuunnitelman tai että työ- ja elinkeinotoimisto on varannut työnhakijalle tilaisuuden työnhakijan haastatteluun. Pykälän 4 momentissa huomioitaisiin se, että työnhakijan palveluprosessiin liittyvät tehtävät on voitu siirtää palveluntuottajalle. Muutos ei vaikuttaisi aktivointisuunnitelman laatimisen tai kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen edellytyksiin.