6.1
Laki Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta
1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineestä saatavilla varoilla rahoitettavia hankkeita koskevien tukien myöntämiseen ja maksamiseen sekä hankkeiden hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen. Hankkeella tarkoitettaisiin kaikkia elpymis- ja palautumistukivälinvaroilla rahoitettavia yksittäisiä toimia riippumatta siitä, mikä taho toimen toteuttaa (esim. avustuksen saaja, valtionavustuslain 7 §:n 3 momentin mukainen muu kuin saaja vai valtio itse).
Lakia ei sovelleta asioihin, joissa lainsäädäntövalta kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnalle. Elpymis- ja palautumistukiväline-asetuksen 3 artiklan soveltamisalasäännöksessä säädettyihin kuuteen pilariin liittyvät oikeudenalat kuuluvat pääosin Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Myös Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvät Ahvenanmaalla toteutettavat toimenpiteet koskevat maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita (terveyden- ja sairaanhoito, koulutus ja elinkeinotoiminta). Lakia ei siten sovellettaisi Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvien Ahvenanmaan maakunnan toimeenpanovastuulla olevien hankkeiden toimeenpanoon eikä tukeen, jonka myöntämisestä vastaa Ahvenanmaalla toimiva tukiviranomainen. Itsehallintolain 32 §:n mukaisella sopimusasetuksella on mahdollista siirtää maakunnan vastuulle kuuluvia elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen edellyttämiä valvonta- ja tarkastustehtäviä valtakunnan viranomaisten tehtäväksi.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Laki olisi elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla rahoitettavia hankkeita koskeva erityislaki. Myös muualla laissa olevia kyseisen tukiviranomaisen toimintaan sovellettavia säännöksiä sovellettaisiin elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla rahoitettaviin hankkeisiin, jos nyt säädettävässä laissa ei toisin säädettäisi. Käytännössä tuen myöntämiseen ja tukiprosessiin sovellettavat säännökset sisältyisivätkin pääosin jo voimassa olevasta muuhun lainsäädäntöön. Voimassa oleva lainsäädäntö voisi myös tulla sovellettavaksi täydentävästi. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, jos muualla laissa säädettäisiin tiettyä tukea koskien nyt säädettäväksi ehdotettavaa lakia laajempia tuen myöntämisen ja maksamisen rajoituksia tai laajempia tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia. Sen sijaan sellaiset muualla laissa olevat säännökset, joiden soveltaminen merkitsisi, etteivät nyt säädettäväksi ehdotettavan lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet tulisi noudatettaviksi, eivät voisi tulla sovellettaviksi.
3 §.Määritelmät. Lain 3 §:ssä säädettäisiin laissa käytetyistä keskeisistä käsitteistä.
Pykälän 1 kohdan mukaan elpymis- ja palautumistukivälineellä tarkoitettaisiin elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/241 tarkoitettua tukivälinettä. Asetuksesta käytettäisiin laissa termiä tukivälineasetus.
Pykälän 2 kohdan mukaan elpymis- ja palautumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin Euroopan unionin neuvoston hyväksymää Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaa.
Pykälän 3 kohdan mukaan elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla tarkoitettaisiin elpymis- ja palautumistukivälineestä Suomelle osoitettavia varoja.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin tuen käsite. Tuesta olisi kysymys kolmessa eri tilanteessa, jotka liittyvät valtion talousarvioon otettujen elpymis- ja palautumistukivälinevaroja vastaavien määrärahojen käyttämiseen.
Tuesta olisi kyse ensinnäkin silloin, kun viranomainen tai valtionapuviranomaisen tehtäviä lain mukaan hoitava taho myöntäisi valtion ulkopuoliselle tuen saajalle tai toiselle valtion viranomaiselle rahoitusta elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanemiseen liittyvän hankkeen toteuttamiseen. Valtio-oikeushenkilön sisäisestä rahoitussuhteesta käytettäisiin säännöksessä ilmaisua, jonka mukaan kyse olisi (valituskelpoisella hallintopäätöksellä myönnettävän valtionavustuksen sijasta avustusta vastaavasta) toiselle valtion viranomaiselle myönnetystä rahoituksesta.
Tuki voisi olla myös hyödykemuotoista. Tällöin kyse olisi säännöksessä tarkoitetun määrärahan käyttämisestä tuen saajan hyväksi tehtyyn tukipäätöksen toimeenpanemiseksi tarvittavaan tavara- tai palveluhankintaan. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmassa tällainen tuki on esimerkiksi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen myöntämä maatalousmaan kipsikäsittelytuki, joka myönnetään maksuttomana kipsikäsittelypalveluna viljelijän hakemuksesta.
Kolmanneksi, valtion viranomainen, jonka käyttöön säännöksessä tarkoitetut määrärahat on valtion talousarviossa tai sen toimeenpanemiseksi laaditussa valtion talousarvion tilijaottelussa osoitettu, voi toteuttaa hankkeen itse. Tällöin kyse olisi tukiviranomaisen itsensä toteuttamasta hankkeesta. Myös elpymis- ja palautumistukivälinevarojen käyttö tukivälineen sallimissa rajoissa tukiviranomaiselle aiheutuvien hallinnollisten kustannusten korvaamiseen kuuluisi käsitteellisesti tukiviranomaisen itse toteuttamien hankkeiden ryhmään.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin tukiviranomaisen käsite. Tukiviranomaisella tarkoitettaisiin ensinnäkin valtion viranomaista, joka myöntäisi tukea valtion ulkopuoliselle tai toiselle valtion viranomaiselle. Lisäksi tukiviranomaisen käsite kattaisi tilanteen, jossa valtion viranomainen käyttäisi sille valtion talousarviossa osoitettuja elpymis- ja palautumistukivälinevaroja itse toteutettavaan hankkeeseen. Tällöin kyseinen valtion viranomainen olisi tehtävien eriyttämistä koskevan periaatteen mukaisesti sekä tukiviranomainen että kohdassa 6 tarkoitettu tuen saaja ja viranomaiseen sovellettaisiin sekä tukiviranomaista että tuen saajaa koskevia säännöksiä. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmassa tukea myöntäviä tai tukea itse toteuttamiinsa hankkeisiin käyttäviä valtion viranomaisia ovat ministeriöistä ulkoministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö sekä virastoista ja laitoksista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus, Energiavirasto, Keskusrikospoliisi, Maahanmuuttovirasto, Maanmittauslaitos, Opetushallitus, Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Suomen Akatemia, tuomioistuinlaitos, työ- ja elinkeinotoimistot ja Väylävirasto.
Tukiviranomaisia olisivat valtion viranomaisten lisäksi lain perusteella valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä hoitavat oikeushenkilöt, jotka myöntäisivät tuen saajalle tukea tai jotka päättäisivät käyttää pykälän 4 kohdassa tarkoitettua määrärahaa itse toteuttamaansa hankkeeseen. Suomen elpymis- ja palautumisohjelmassa tällainen taho on Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin alainen Business Finland Oy.
Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin tuen saajan käsite. Tuen saajalla tarkoitettaisiin ensinnäkin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle tukiviranomainen on myöntänyt tukea. Tällainen tuen saaja voisi edellä mainitusti olla myös toinen valtion viranomainen. Lisäksi tuen saajalla tarkoitettaisiin tukiviranomaista itseään silloin, kun se käyttäisi pykälän 4 kohdassa tarkoitettua määrärahaa itse toteuttamaansa hankkeeseen.
4 §.Valtiovarainministeriön tehtävät. Pykälässä säädettäisiin elpymis- ja palautumissuunnitelman kansallisena vastuuviranomaisena toimivan valtiovarainministeriön tehtävistä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi valmistella Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaehdotus ja siihen ehdotettavat muutokset sekä toimittaa ehdotukset komissiolle. Koska Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma on tullut voimaan 3.11.2021, tulisi säännös sovellettavaksi vain mahdollisten elpymis- ja palautumissuunnitelman muutosten valmisteluun. Säännös olisi informatiivinen, mutta korostaisi valtiovarainministeriön keskeistä kansallista roolia elpymis- ja palautumissuunnitelman hallinnoinnissa.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi valmistella tukivälineasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komission kanssa tehtävä Suomen rahoitusosuutta koskeva sopimus sekä tarvittaessa valmistella tukivälineasetuksen 15 artiklassa tarkoitettu komission kanssa tehtävä lainasopimus. Lainasopimusta koskeva säännös sisältyisi lakiin sääntelyn kattavuuden vuoksi, vaikka Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma ei ainakaan toistaiseksi sisällä lainamuotoisen tuen käyttöä, vaan pelkästään avustuksia. Rahoitusosuutta koskeva sopimus komission kanssa on tullut voimaan 13.1.2022.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi sopia komission kanssa tukivälineasetuksen 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista operatiivisista järjestelyistä. Artiklakohdan mukaan operatiiviset järjestelyt koskevat muun muassa elpymis- ja palautumissuunnitelman seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelyjä ja aikatauluja, suunnitelmaan sisältyvien välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisen arviointiin liittyviä indikaattoreita sekä järjestelyjä, joiden mukaisesti komissio saa rajoittamattomasti käyttöönsä tarvittavat taustatiedot.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi vastata tukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaiseen komissiolle toimitettavaan maksupyyntöön sisällytettävien tietojen oikeellisuudesta sekä laatia ja toimittaa maksupyyntö ja siihen sisältyvä johdon vahvistuslausuma komissiolle. Valtiovarainministeriön antama johdon vahvistuslausuma olisi artiklakohdan tarkoittama jäsenvaltion lausuma siitä, että varat on käytetty aiottuun tarkoitukseensa, että maksupyynnön yhteydessä toimitetut tiedot ovat täydelliset, paikkansapitävät ja luotettavat ja että käytössä olevat valvontajärjestelmät antavat riittävät takeet siitä, että varoja on hallinnoitu kaikkien sovellettavien sääntöjen ja erityisesti eturistiriitojen välttämistä, petosten ehkäisemistä, lahjontaa ja päällekkäistä rahoitusta tukivälineestä ja muista unionin ohjelmista koskevien sääntöjen mukaisesti moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen. Maksupyyntöön sisältyisi myös valtiovarain controller -toiminnon lain 5 §:n nojalla laatima yhteenveto suoritetuista tarkastuksista. Valtiovarainministeriö vastaisi kuitenkin maksupyyntöön tukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaan liitettävästä yhteenvedosta koskien tarkastusten johdosta mahdollisesti toteutettuja korjaavia toimia. Korjaavia toimia koskevan yhteenvedon valmistelu voitaisiin lain 4 §:n 3 momentin mukaisella valtiovarainministeriön asetuksella siirtää Valtiokonttorin tehtäväksi.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi vastata jäsenvaltion vastuulle tukivälineasetuksen 27 artiklassa ja 29 artiklan 5 kohdassa säädetystä raportoinnista. Ensin mainittu säännös edellyttää raportoimaan elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanon edistymisestä kahdesti vuodessa EU-ohjausjakson yhteydessä, jälkimmäinen elpymis- ja palautumissuunnitelman yhteisistä indikaattoreista. Yhteisistä indikaattoreista on annettu 28.9.2021 komission delegoitu asetus 2106/2021.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi koordinoida, yhteen sovittaa ja ohjata elpymis- ja palautumissuunnitelman kansallista toimeenpanoa sekä vastata niistä tukivälineasetuksessa säädetyistä jäsenvaltion tehtävistä, jotka eivät kuulu minkään muun viranomaisen tehtäviin. Säännös korostaisi valtiovarainministeriön keskitettyä roolia elpymis- ja palautumissuunnitelman valmistelussa ja toimeenpanossa, ellei jonkin tehtävän osalta olisi toisin säädetty. Valtiovarainministeriön ohjaus tapahtuisi muun muassa lain nojalla annettavin määräyksin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eräistä valtiovarainministeriön tehtäviin liittyvistä asetuksenantovaltuuksista. Momentin mukaan valtiovarainministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä elpymis- ja palautumissuunnitelmaehdotuksen ja siihen tehtävien muutosten valmistelusta sekä tuen hallinnoinnin, seurannan ja valvonnan järjestämisestä. Viimeksi mainitut määräykset voisivat koskea esimerkiksi tukiviranomaisen hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvauksen laatimista ja ylläpitämistä, tehtävien eriyttämisessä tukiviranomaisessa huomioon otettavia periaatteita ja ministeriön tai tukiviranomaisen johdon vahvistuslausumaan liittyviä yksityiskohtia.
Pykälän 3 momentin mukaan valtiovarainministeriön asetuksella voitaisiin siirtää 1 momentin 4 kohdassa edellytettyjen tietojen oikeellisuuden varmennustehtäviä ja maksupyynnön valmisteluun liittyviä tehtäviä kuten tarkastushavaintojen johdosta tehtyjen korjaavien toimenpiteiden yhteenvedon laatiminen, 5 kohdassa tarkoitettuja raportointitehtäviä ja 6 kohdassa tarkoitettuja teknisluonteisia hallinnointitehtäviä Valtiokonttorille. Kyse voisi olla esimerkiksi valtiovarainministeriön antamaan johdon vahvistuslausumaan liittyvien toimialan ministeriöiden ja niiden alaisten tukiviranomaisten johdon vahvistuslausumien oikeellisuuden varmentamiseen liittyvistä tehtävistä tai maksupyyntöön liitettävästä tarkastusten johdosta tehtyjen korjaavien toimenpiteiden yhteenvedosta (4 kohta), komissiolle muutoin osoitettavien raporttien tai selvitysten laadintaan liittyvistä tehtävistä (5 kohta) tai valtiovarainministeriön vastuulle jäävistä erilaisista elpymis- ja palautumissuunnitelman kansalliseen koordinointiin liittyvistä teknisluonteisista tehtävistä (6 kohta).
Pykälän 4 momentin mukaan valtiovarainministeriön tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Vastaava asetuksenantovaltuus sisältyisi myös muiden viranomaisten tehtäviä koskeviin pykäliin.
5 §.Valtiovarain controller -toiminnon tehtävät. Pykälässä säädettäisiin valtiovarain controller -toiminnon tehtävistä. Valtiovarainministeriössä oleva valtiovarain controller -toiminto toimisi elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla rahoitettujen hankkeiden erikseen säädettynä riippumattona ulkoisena tarkastajana. Tehtävässään se olisi toiminnallisesti riippumaton muista tukivälinevarojen hallintoon ja toimeenpanoon osallistuvista viranomaisista sekä vastaisi itsenäisesti tarkastuksista ja havaintojen raportoinnista. Tehtävä vastaisi asiallisesti controller -toiminnon vastuulle eri laeissa säädettyjä EU-ohjelmien tarkastusviranomaistehtäviä (esim. ohjelmakaudella 2021–2027 alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta (756/2021) annetun lain 14 §).
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan controller -toiminnon tehtävänä olisi tarkastaa valtiovarainministeriölle, Valtiokonttorille, ministeriöille ja tukiviranomaisille säädettävässä laissa osoitettujen tehtävien hoitamista. Ulkoisen ja riippumattoman tarkastustoiminnon tehtäviin kuuluisi tarkastuksin valvoa kaikkia niitä kansallisia viranomaisia, joille olisi säädetty elpymis- ja palautumistukivälinevaroista myönnettäviin tukiin ja niiden seurantaan ja valvontaan liittyviä tehtäviä. Controller -toiminnon toimeenpaneviin viranomaisiin kohdistama valvonta olisi luonteeltaan sääntöjenmukaisuuden tarkastusta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan controller -toiminnon tehtävänä olisi tarkastaa, ovatko tuen saajat käyttäneet tukea sitä koskevien säännösten, määräysten ja ehtojen mukaisesti ja onko tuen käytölle asetettujen tavoitteiden raportointi asianmukaista. Myös tuen saajiin kohdistuva valvonta olisi luonteeltaan sääntöjenmukaisuuden tarkastusta.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan controller -toiminnon tulisi ilmoittaa 2 ja 3 kohdan mukaisten tarkastusten tuloksista valtiovarainministeriölle, Valtiokonttorille sekä hallinnon- ja toimialan ministeriölle. Ilmoitusvelvollisuudella varmistettaisiin epäkohtien saattaminen tukijärjestelmän toimeenpanosta vastaavien viranomaisten tietoon.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan controller -toiminnon tulisi laatia tukivälineasetuksen 22 artiklan c kohdan ii alakohdassa tarkoitettu yhteenveto suoritetuista tarkastuksista. Valtiovarainministeriö liittäisi yhteenvedon komissiolle toimitettavaan maksupyyntöön.
Pykälän 2 momentin säädettäisiin tarkastusten suorittamisesta. Tarkastusten tulisi perustua tarkastussuunnitelmaan ja riskiarvioon ja niissä tulisi noudattaa kansainvälisesti hyväksyttyjä tilintarkastusstandardeja. Tarkastusmenetelmiin ja -periaatteisiin liittyvät kuvaukset sekä käytettävät kansainväliset tilintarkastusstandardit määriteltäisiin tarkemmin valtiovarain controller -toiminnon laatimassa tarkastusstrategiassa, jota päivitettäisiin tarvittaessa.
Pykälän 3 momentin mukaan valtiovarain controller -toiminnon tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
6 §.Tukiviranomaisten tehtävät. Pykälässä säädettäisiin tukiviranomaisten tehtävistä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tukiviranomaisen tehtävänä olisi vastata tuen myöntämiseen liittyvistä tehtävistä. Tuen myöntäminen, samoin kuin kaikki muut tukiprosessin jatkovaiheet kuten tuen maksaminen, käytön seuranta ja mahdollinen takaisinperintä, tapahtuisivat nyt säädettävän lain 2 §:n soveltamisalasäännöksestä johtuen tukiviranomaisen toimintaa koskevan muun lainsäädännön (esimerkiksi yleislakina sovellettavan valtionavustuslain tai valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetun lain (758/2021) tai näiden molempien) perusteella, ellei nyt säädettävässä laissa olisi muutoin sovellettavasta lainsäädännöstä joiltakin osin poikkeavia säännöksiä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tukiviranomaisen tulisi seurata tuen käyttöä siten kuin 12 §:ssä säädetään eli muun muassa toimittaa erikseen säädetyt ja määrätyt tuen käyttöön liittyvät seurantatiedot Valtiokonttorille tukivälineen toimeenpanon keskitettyä kansallista seurantaa varten. Tukiviranomainen vastaisi myös siitä, että tuen käytöstä ja tuelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta sekä tuen valvonnasta ja tarkastuksesta Valtiokonttorille ilmoitettavat tiedot olisivat kattavia ja virheettömiä sekä vastaisivat Valtiokonttorin keskitetyn tietojärjestelmän sisältövaatimuksia.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tukiviranomaisen tulisi antaa myöntämistään ja itse käyttämistään tuista toimialan ministeriölle valtiovarainministeriön asettamaan määräaikaan mennessä 4 §:n 1 momentin 4 kohtaa vastaava tukiviranomaisen johdon vahvistuslausuma. Valtiovarainministeriön komissiolle antama vahvistuslausuma perustuisi osaltaan kunkin tukiviranomaisen myöntämistään tuista antamiin vastaaviin vahvistuslausumiin.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tukiviranomaisen tulisi laatia myöntämistään ja itse käyttämistään tuista hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvaus ja ylläpitää sitä. Ajantasaisen hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvauksen ja sen toteutumiseen kohdistuvien tarkastusten avulla voitaisiin osaltaan varmentaa, että tukiviranomaisen sisäinen valvonta olisi järjestetty asianmukaisesti.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin tukiviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa tukivälinevarojen käyttöön liittyvistä rikoksista ja muista sääntöjenvastaisuuksista. Rikoksista tulisi ilmoittaa valtiovarainministeriölle, valtiovarain controller -toiminnolle, Valtiokonttorille ja hallinnonalan ja toimialan ministeriölle sekä valtiontalouden tarkastusvirastolle ja Euroopan petostentorjuntavirastolle, jos kyseessä olisi rikos(epäily), josta tukiviranomaisen olisi valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 17 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus tehdä rikosilmoitus. Mainitun säännöksen mukaan rikosilmoitus saadaan jättää tekemättä vain, jos tekoa on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä.
Edellä mainituille tahoille tulisi tehdä ilmoitus myös Valtiokonttorin tarvittaessa ilmoitettaviksi määräämistä muista sääntöjenvastaisuuksista. Määräyksenantovaltuutta käytettäisiin, jos se osoittautuisi tarpeelliseksi esimerkiksi komission kanssa tehtävän operatiivisia järjestelyjä koskevan sopimuksen vuoksi tai muista syistä. Sääntöjenvastaisuuden käsitteellä viitataan tukivälineasetuksen johdantotekstin kohdan 53 mukaisesti tukivälineestä tuettuihin toimenpiteisiin liittyviin vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin eli petoksiin, lahjontaan ja eturistiriitoihin taikka rahoitustukea koskevien sopimusten mukaisten velvoitteiden vakavaan rikkomiseen. Neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdan määrittelyn mukaisesti väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tukiviranomaisen velvollisuudesta eriyttää itse toteutetuissa hankkeissa sisäisesti eli hallinnollisesti tuen myöntämiseen ja valvontaan liittyvät tehtävät hankkeen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä. Jos tukiviranomainen ei tekisi itse toteutetuissa hankkeissa tuen myöntämistä koskevaa päätöstä, eriyttäminen koskisi hankkeen toimeenpanon ja valvonnan eriyttämistä. Eriyttämisvaatimuksella korostettaisiin, ettei elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla rahoitettavan itse toteutettavan hankkeen sisäinen valvonta tukiviranomaisessa voi perustua vain hankkeesta vastuussa olevassa organisaatioyksikössä tehtävään normaaliin esimiesvalvontaan. Momentti sisältäisi myös selkeyttävän säännöksen siitä, että itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettaisiin säädettävää lakia ja sen nojalla säädettyä tai määrättyä.
Pykälän 3 momentin mukaan tukiviranomaisen tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
7 §.Valtiokonttorin tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Valtiokonttorin tehtävistä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä olisi ylläpitää keskitettyä kansallista tietojärjestelmää, johon tukiviranomaisten tulisi toimittaa elpymis- ja palautumistukivälinevaroilla rahoitettujen hankkeiden seurantaa koskevia tietoja 12 §:ssä säädetyn mukaisesti. Koska Valtiokonttorille toimitettaviin tietoihin sisältyisi henkilötietoja, joita Valtiokonttori käsittelisi muun muassa momentin 2 kohdan mukaisessa tehtävässään, Valtiokonttori toimisi lain mukaan myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ((EU) 2016/679) 4 artiklan 7 kohdan tarkoittamana rekisterinpitäjänä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtäviin kuuluisi neuvoa ministeriöitä ja tukiviranomaisia tukivälinevarojen käytön hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa. Valtiokonttorin tehtävänä olisi lisäksi neuvoa laissa tarkoitettuja kansallisia viranomaisia 12 §:n mukaisten tietojen toimittamisessa.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Valtiokonttorin tulisi varmentaa, että tukiviranomaisten toimittamat tiedot sisältävät kaikki toimitettavaksi säädetyt ja määrätyt tiedot. Kyseessä olisi luonteeltaan hallinnollinen varmennustehtävä.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä olisi tuottaa tietojärjestelmän sisältämien tietojen avulla tai muutoin valtiovarainministeriölle, valtiovarain controller -toiminnolle sekä toimivaltaisille Euroopan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille niiden lakisääteisten tehtävien edellyttämät tiedot ja selvitykset. Kyse olisi erityisesti mainittujen viranomaisten valvonta- ja tarkastustehtävien edellyttämien tietojen ja selvitysten tuottamisesta. Valtiokonttori tuottaisi tietojärjestelmän avulla myös Suomen maksupyyntöjä varten tarvittavat tiedot valtiovarainministeriölle.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan Valtiokonttorin tulisi valvoa ja varmentaa elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanoa ja tukivälinevarojen käyttöä. Tehtävä sisältäisi sekä hallinnollisia varmennustehtäviä että varsinaisia tarkastustehtäviä. Valtiokonttorilla olisi tehtävän edellyttämät tiedonsaantioikeudet (13 §) ja tarkastusoikeudet (15 §). Valtiokonttorin valvonta kohdistuisi sekä tukiviranomaisiin ja ministeriöihin että tarvittaessa tuen saajiin.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan Valtiokonttorin tulisi valvoa ja varmentaa, että tukiviranomainen korjaa Euroopan unionin toimivaltaisen toimielimen, elimen tai laitoksen, valtiovarain controller -toiminnon, valtiovarainministeriön, Valtiokonttorin, ministeriön tai tukiviranomaisen itsensä tekemässä valvonnassa ja tarkastuksessa havaitut tuen hallinnointia tai käyttöä koskevat virheet ja puutteet. Valtiokonttori valvoisi korjaavien toimenpiteiden toteuttamista sekä hallinnollisin varmennuksin että tarvittaessa tarkastuksin.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä olisi tarvittaessa päätöksellään velvoittaa tukiviranomainen korjaamaan määräajassa puutteet ja virheet, jotka Valtiokonttori on tehtäviä hoitaessaan havainnut tai joita koskien tukiviranomainen ei ole ryhtynyt kohtuullisessa ajassa korjaaviin toimenpiteisiin, vaikka puutteellisuus tai virheellisyys on jo aiemmin havaittu Euroopan unionin toimivaltaisen toimielimen, elimen tai laitoksen, valtiovarain controller -toiminnon, valtiovarainministeriön, ministeriön tai tukiviranomaisen itsensä tekemässä valvonnassa. Valtiokonttorilla ei olisi kuitenkaan käytössään hallinnollisia pakkokeinoja päätöksensä toimeenpanon tehosteeksi. Valtiokonttorin päätöksellä olisi tästä huolimatta yleistä merkitystä tukijärjestelmän valvonnan kannalta. Päätös olisi valvontaviranomaisen kannanotto, jonka mukaan tukiviranomaisen toiminta ei olisi asianmukaista.
Pykälän 2 momentin mukaan Valtiokonttorin tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
8 §.Ministeriön tehtävät. Pykälässä säädettäisiin ministeriön tehtävistä.
Pykälän 1 momentin mukaan kunkin ministeriön tehtävänä olisi valvoa, että sen hallinnonalan ja toimialan tukiviranomaiset toimeenpanevat elpymis- ja palautumissuunnitelmaa asianmukaisesti. Tähän liittyen, ja myös osana perustuslain 68 §:n 1 momentissa tarkoitettua ministeriön toimialan valvontaa, ministeriön tulisi paitsi seurata hallinnonalansa ja toimialansa tukiviranomaisten elpymis- ja palautumissuunnitelman edistymistä myös esimerkiksi arvioida tukiviranomaisten hallinto- ja valvontajärjestelmän asianmukaisuus sekä tarvittaessa laajemminkin valvoa tukien toimeenpanoa hallinnonalallaan ja toimialallaan. Ministeriöllä olisi tähän liittyvät kattavat tiedonsaantioikeudet (13 §) ja myös oikeus tarkastaa hallinnonalansa ja toimialansa tukiviranomaisia sekä niiltä tukea saaneita tuen saajia (15 §). Pykälän 1 momentin mukaan ministeriön tulisi myös antaa ministeriön ja sen toimialan muiden tukiviranomaisten myöntämistä ja itse käyttämistä tuista valtiovarainministeriölle sen asettamaan määräaikaan mennessä 4 §:n 1 momentin 4 kohtaa vastaava ministeriön johdon vahvistuslausuma.
Pykälän 2 momentin mukaan ministeriön 1 momentin mukaista tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
9 §.Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen. Pykälän mukaan lain 2 luvussa eli 4–8 §:ssä tarkoitettujen kansallisten viranomaisten (valtiovarainministeriö, Valtiovarain controller -toiminto, tukiviranomainen, Valtiokonttori ja ministeriöt) on säädettäväksi ehdotetun lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen. Säännöksellä korostettaisiin viranomaisten velvollisuutta suojata Unionin taloudellisia etuja tukivälineasetuksessa tarkoitetulla tavalla.
10 §.Tuen myöntämisen rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin eräistä tuen myöntämisen rajoituksista sekä mahdollisuudesta poiketa tästä erityisen painavasta syystä. Pääsääntönä harkinnanvaraisia tukia myönnettäessä olisi, että tuen saaja olisi hoitanut asianmukaisesti julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset velvoitteensa. Säännös merkitsisi pääsääntöisesti, ettei tukea voitaisi myöntää, jos tukea koskevan hakemuksen ja sitä koskevan selvittämisen perusteella kävisi ilmi, että tuen hakijaa koskisi jokin momentissa säädettäväksi ehdotettu tuen myöntämisen rajoitus. Osin vastaavanlaisia säännöksiä sisältyy nykyisin sektorikohtaiseen avustuslainsäädäntöön.
Pykälän 1 momentissa säädettävät tuen myöntämisen rajoitukset koskisivat yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitettuja yrityksiä tai muita yhteisöjä ja säätiöitä kuin julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä ja säätiömuotoisia yliopistoja. Yritys- ja yhteisötietolain 3 §:ssä tarkoitettuja yrityksiä ja yhteisöjä ovat muun muassa avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö ja muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, eurooppayhtiö, eurooppaosuuskunta ja eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä, tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitettu elinkeino- tai verotusyhtymä sekä elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö ja kuolinpesä. Säännökset koskisivat siten esimerkiksi osakeyhtiötä, yhdistystä, säätiötä ja elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä. Säännöksiä ei sen sijaan sovellettaisi julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät valtio ja sen laitos, kunta, kuntayhtymä, seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta sekä muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö kuten julkisoikeudellinen yliopisto sekä selkeyden vuoksi erikseen mainiten säätiömuotoinen yliopisto. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisi myös luonnollinen henkilö, joka ei harjoittaisi elinkeinotoimintaa, esimerkiksi apurahansaaja.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tukea ei voitaisi myöntää, jos tuen hakija olisi tukihakemuksen vireilletulovuotena tai sitä edeltävän kolmen kalenterivuoden aikana laiminlyönyt toistuvasti tai huomattavissa määrin veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröimis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksiensa hoitamisen ja maksu- tai rekisteröitymisvelvollisuus olisi tukea haettaessa edelleen hoitamatta. Laiminlyöntiä arvioitaessa tukiviranomaisen tulisi kiinnittää huomiota laiminlyönnin toistuvuuteen ja euromääräiseen suuruuteen. Maksujen laiminlyönnin olisi tullut tapahtua toistuvasti tai huomattavissa määrin. Yksittäiset, unohdukseen tai huolimattomuuteen rinnastuvat ilmoituslaiminlyönnit tai rahamäärältään vähäiset maksulaiminlyönnit eivät yleensä voisi muodostua tuen myöntämisen esteeksi. Laiminlyönnistä ei olisi kyse, jos vero- ja maksulaiminlyöntien hoitamisesta olisi tehty viranomaisen hyväksymä sitova maksusuunnitelma, jota olisi noudatettu.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tukea ei voitaisi myöntää, jos hakijalla olisi vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin. Vähäiset ulosottovelat eivät voisi olla tuen myöntämisen esteenä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tukea ei voitaisi myöntää, jos hakija olisi asetettu konkurssiin tai jos hakijan konkurssiin asettamista koskeva asia olisi vireillä tuomioistuimessa.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tukea ei voitaisi myöntää, jos hakija olisi jättänyt noudattamatta valtionavustuslain 21 tai 22 §:n taikka muun lain nojalla tehtyä valtionavustuksen takaisinperintäpäätöstä. Uuden tuen myöntämistä hakijalle, jolla on maksamattomia valtionavustuksen takaisinperintöjä, ei ilman erityisen painavaa syytä voida pitää tarkoituksenmukaisena. Sama koskisi momentin 5 ja 6 kohdan velvoitteiden laiminlyöntejä. Ensin mainitussa kohdassa olisi kysymys tuen hakijalle aiemmin myönnetyn valtion lainan tai osan heti takaisinmaksettavaksi koskevan päätöksen laiminlyönnistä tilanteessa, jossa takaisinmaksuvelvoite perustuu tuen hakijan vilpilliseen tai virheelliseen menettelyyn tai laiminlyöntiin laina-asiassa. Jälkimmäisessä kohdassa olisi kysymys eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitetun tuen eli valtiontuen takaisinperintäpäätöksen noudattamatta jättämisestä.
Pykälän 2 momentin mukaan tukiviranomainen voisi 1 momentista poiketen myöntää tukea, jos se olisi erityisen painavasta syystä tarkoituksenmukaista. Kyse voisi olla muun muassa ennalta arvaamattomasta ja äkillisestä olosuhdemuutoksesta, johon ei ole voitu varautua, kuten esimerkiksi COVID-19-pandemia. Tuen myöntäminen olennaisten velvoitteiden laiminlyöntien tapauksissa olisi kuitenkin hyvin poikkeuksellista ja olisi aina perustuttava tapauskohtaiseen perusteltuun ja dokumentoituun arviointiin.
Tukiviranomainen voisi pyrkiä selvittämään eri tavoin, onko tuen myöntämiselle jokin 10 §:n 1 momentin säädetty rajoitus. Lähtökohtaisesti riittävää olisi, että tietoja kysytään hakijalta itseltään. Olennaisesti virheellisten tietojen antaminen johtaisi avustusmuotoisen tuen takaisinperintään valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdan nojalla. Lievemmissä tilanteissa tulisi harkittavaksi valtionavustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä valtionavustuslain 22 §:n perusteella. Jos kyse olisi lainamuotoisesta tuesta, olennaisesti virheellisin perustein myönnetty laina voitaisiin valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain (449/1988) 7 §:n 1 momentin mukaan määrätä heti takaisinmaksettavaksi.
Tarvittaessa tukiviranomainen voisi selvittää tuen myöntämisen rajoituksia eri viranomaisilta tiedonsaantioikeuksiensa avulla. Avustusta myöntävällä tukiviranomaisella olisi myös mahdollisuus pyytää maksutta Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksiköltä siitä annetun lain (1207/2010) 5 §:ssä tarkoitettu velvoitteidenhoitoselvitys (VHS) edellyttäen, että tukiviranomainen olisi sopinut selvitysten tuottamisesta selvitysyksikön kanssa ja että tukiviranomaiselle olisi käytettävissään tämän edellyttämä tietojärjestelmärajapinta. Velvoitteidenhoitoselvityksessä kuvataan organisaation tai organisaatiohenkilön sekä näihin välittömästi tai välillisesti kytkeytyvän organisaation ja organisaatiohenkilön toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista. Velvoitteidenhoitoselvitysten avulla olisi mahdollisuus arvioida, onko tuen myöntämiselle jokin 10 §:n 1 momentin 1–3 kohdissa tarkoitettu rajoitus.
Valtiovarainministeriössä vireillä olevassa valtionavustusten digitalisointihankkeessa on tavoitteena rakentaa kaikkien valtionapuviranomaisten käyttöön tarjottava yhteinen VHS-kyselyrajapinta, joka olisi käytettävissä vuonna 2023. Tavoitteena on lisäksi, että tietojärjestelmästä olisi jatkossa mahdollista tarkistaa kootusti, onko valtionavustuksen hakija laiminlyönyt jonkin valtionapuviranomaisen tekemää lainvoimaista valtionavustuksen takaisinperintäpäätöstä.
11 §.Tuen maksamisen rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin tuen maksamisen rajoituksista koskien tilanteita, joissa tuki on tarkoitus maksaa tai hyödykemuotoinen tuki luovuttaa kokonaan tai osittain vasta myöhemmin kuin viivytyksettä tukipäätöksen tekemisen jälkeen. Pykälä koskisi hallinnollisen taakan vähentämiseksi vain tukia, joiden määrä on vähintään 50 000 euroa. Muutoin maksamisen rajoitukset vastaisivat tuen myöntämisen rajoituksia. Tukea ei siten voitaisi maksaa eikä hyödykemuotoista tukea luovuttaa ilman asiassa tuen myöntämisen jälkeen saatua uutta selvitystä, jos määrältään yli 50 000 euron tuen maksaminen tai luovutus tapahtuisi kokonaan tai osittain tukipäätöksen tekemisen jälkeen ja jos tuen saajaa tällöin koskisi jokin tuen myöntämisen rajoitus. Tukiviranomainen voisi kuitenkin poiketa tästä erityisen painavasta syystä eli vastaavilla perusteilla kuin tukea alun perin myönnettäessä. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei arvoltaan merkittävää tukea makseta tai luovuteta sellaiselle tuen saajalle, joka ei enää täytä tuen saamisen edellytyksiä. Myös tuen maksamisen yhteydessä olisi lähtökohtaisesti riittävää, että tarvittavia tietoja kysyttäisiin hakijalta itseltään.
12 §.Tuen käytön keskitetty kansallinen seuranta. Pykälässä säädettäisiin tuen käytön kansallisesta seurannasta ja sitä koskevasta tietojärjestelmästä. Elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanon seurantaa ja valvontaa varten perustettaisiin 7 pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen tietojärjestelmä, johon koottaisiin kattavasti Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanoa koskevat tiedot.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka tukiviranomaisen olisi osana tuen käytön seurantaa ja valvontaa tallennettava käyttämäänsä (omaan tai toisen viranomaisen omistamaan tai rekisterinpitovastuulla olevaan) tietojärjestelmään ja ilmoitettava salassapitosäännösten estämättä Valtiokonttorille elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanon keskitettyä kansallista seurantaa ja valvontaa varten. Elpymis- ja palautumissuunnitelman hallinnoinnissa ja toimeenpanossa hyödynnetään lähtökohtaisesti olemassa olevia tukiviranomaisten omia tai sen käytössä olevia tietojärjestelmiä, joihin olisi tallennettava tuen käytön seurannan ja valvonnan kannalta oleelliset tiedot. Elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettavien hankkeiden seurantaa ja valvontaa varten olisi tarpeen säätää välttämättömistä tieto-joukoista, jotka eivät välttämättä nykyisin kaikilta osin sisälly olemassa olevien tietojärjestelmien tietosisältöihin. Valtiokonttorille ilmoitettavia salassa pidettäviä tietoja voisivat olla esimerkiksi tietyt henkilötiedot ja yritysten liikesalaisuuksia sisältävät hanketiedot.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan seurattavia ja Valtiokonttorille ilmoitettavia tietoja olisivat tuen hakemista, myöntämistä, maksamista, seurantaa, maksatuksen lopettamista, palauttamista, tarkastuksia, takaisinperintää ja muita jälkitoimia koskevat tiedot, mukaan lukien tukivälineasetuksen 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen toteutumisen arviointia ja seurantaa koskevat tarvittavat tiedot. Tuen hallinnointia koskevat tiedot olisivat tarpeen elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteiden ja niiden rahoituksen edistymisen seuraamiseksi. Rahoituksen toteutumista koskevia tietoja joudutaan raportoimaan muun muassa komissiolle toimitettavien maksupyyntöjen yhteydessä ja ne ovat osa jäljempänä mainittua välitavoitteiden ja tavoitteiden toteutumisen osoittavaa tietomateriaalia. Tiedot ovat tarpeen myös Valtiokonttorin, valtiovarainministeriön ja ministeriön toimintaan kohdistaman valvonnan ja valtiovarain controller -toiminnon suorittamien tarkastusten suorittamiseksi ja myös esimerkiksi hanketarkastusten otannan toteuttamiseksi. Tukivälineasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan ”ei merkittävää haittaa -periaatteella” tarkoitetaan sitä, että ei tueta eikä harjoiteta taloudellista toimintaa, joka aiheuttaa kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa tarkoitettua merkittävää haittaa tapauksen mukaan mille tahansa ympäristötavoitteista. Ei merkittävää haittaa -periaatteen toteutumisen arviointi ja seuranta ovat osa aineistoa, jonka jäsenvaltioiden tulee tarvittaessa toimittaa komissiolle maksupyyntöjä todentavana aineistona. Tarvittavasta todentavasta aineistosta määrätään toimenpiteittäin Suomen ja komission välisessä elpymis- ja palautumistukivälineen operatiivisia järjestelyjä koskevassa sopimuksessa.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tukiviranomaisten olisi tallennettava käyttämäänsä tietojärjestelmään sekä ilmoitettava Valtiokonttorille elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisten välitavoitteiden ja tavoitteiden toteutumista koskevat tiedot. Välitavoitteiden ja tavoitteiden toteutumista koskevat tiedot, mukaan lukien toteutumista todentavat asiakirjat ja raportit, ovat välttämättömiä Suomen komissiolle toimittaman maksupyynnön laatimiseksi ja todentamiseksi. Määräykset maksupyyntöihin vaadittavista tiedoista ja todentavasta aineistosta sisältyvät Suomen ja komission väliseen elpymis- ja palautumistukivälineen operatiivisia järjestelyjä koskevaan sopimukseen, jossa ne määritellään yksityiskohtaisesti jokaiselle suunnitelman toimenpiteelle erikseen.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tallennettavia ja Valtiokonttorille ilmoitettavia tietoja olisivat elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan i–iv alakohdissa tarkoitetut tiedot. Elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdassa edellytetään, että alakohtien i–iv mukaiset tiedot kerätään ja asetetaan saataville.
Elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohta koskee varojen lopullisen saajan nimeä. Varojen lopullisella saajalla tarkoitetaan avustuksen tai lainan saajaa. Jos tuki on valtion talousarvioon otetun elpymis- ja palautumistukivälinevaroja vastaavan määrärahan käyttöä tuen saajan hyväksi tehtyyn tavara- tai palveluhankintaan, varojen lopullinen saaja on tuen saaja, jonka hyväksi tavara- tai palveluhankinta tehdään. Tukiviranomaiset ovat varojen lopullisia saajia silloin, kun ne käyttävät edellä mainittua määrärahaa itse toteuttamaansa hankkeeseen.
Elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii alakohta velvoittaa keräämään ja asettamaan saataville tiedot toimeksisaajan ja alihankkijan nimestä, jos varojen lopullinen saaja on hankintaviranomainen julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kohta koskee hankkeita, joissa varojen lopullinen saaja on julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016), jäljempänä hankintalaki, 5 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö. Hankintayksiköitä ovat valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset, valtion liikelaitokset, hankintalaissa tarkoitetut julkisoikeudelliset laitokset sekä mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta edellä mainituilta hankintayksiköltä. Jos varojen lopullinen saaja on hankintalain 5 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö ja jos elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettavassa hankkeessa toteutetaan julkisia hankintoja, tukiviranomaisen tulisi kerätä ja ilmoittaa Valtiokonttorille hankintamenettelyssä valittujen toimeksisaajien ja mahdollisten alihankkijoiden nimi. Käytännössä toimeksisaajista ja alihankkijoista tulisi kerätä ja ilmoittaa Valtiokonttorille nimen lisäksi y-tunnus tai muu yksilöivät tunnus.
Elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan iii alakohta koskee d alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen varojen lopullisten tuen saajien ja ii alakohdassa tarkoitettujen toimeksisaajien tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien etu- ja sukunimeä sekä syntymäaikaa, jotka tukiviranomaisen olisi kerättävä ja ilmoitettava Valtiokonttorille. Tosiasiallisella omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849, jäljempänä rahanpesudirektiivi, 3 artiklan 6 kohdassa määriteltyjä tahoja. Suomen lainsäädännössä tosiasiallinen edunsaaja määritellään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017), jäljempänä rahanpesulaki, 1 luvun 5–7 §:ssä. Patentti- ja rekisterihallitus ylläpitää edunsaajarekisteriä osana yhteisömuotoja koskevaa rekisteriä, johon kerätään yhteisöjen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tiedot. Yrityksen tosiasiallisen edunsaajan rekisteröinnistä säädetään kaupparekisterilaissa (129/1979), yhdistyksen hallituksen jäsenten rekisteröinnistä säädetään yhdistyslaissa (503/1989), uskonnollisten yhdyskuntien hallituksen jäsenten rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003) ja säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten rekisteröinnistä säädetään säätiölaissa (487/2015).
Rahanpesudirektiivin 3 artiklan 6 kohdan mukaan omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä omistaa yhteisön ja käyttää siinä määräysvaltaa tai yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, jonka lukuun liiketoimi suoritetaan tai toimintaa harjoitetaan. Yhteisöjen osalta tarkoitetaan henkilöitä, jotka omistavat yli 25% osakkeista, äänioikeuksista tai omistusosuudesta suoraan tai välillisesti toisen yrityksen tai yhteisön kautta tai käyttävät määräysvaltaa muilla keinoin. Jos omistajaa ja edunsaajaa ei pystytä määrittelemään (edellä mainittu 25% omistuskynnys ei ylity tai määrittely ei onnistu), tosiasiallisena omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka kuuluu ylempään johtoon. Rahanpesulain 5 §:n 4 momentin mukaan tosiasiallisina edunsaajina pidetään tällöin tarkasteltavana olevan oikeushenkilön hallitusta tai vastuunalaisia yhtiömiehiä, toimitusjohtajaa tai muuta vastaavassa asemassa olevaa henkilöä. Rahanpesulain 7 §:n mukaan yhdistyslaissa (503/1989) tarkoitetun aatteellisen yhdistyksen tosiasiallisina edunsaajina pidetään yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Uskonnonvapauslaissa (453/2003) tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan tosiasiallisina edunsaajina pidetään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Säätiölaissa (487/2015) tarkoitetun säätiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään säätiörekisteriin merkittyjä hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä. Asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään kaupparekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Omistajilla ja edunsaajilla ei edellä mainituissa yhteyksissä tarkoiteta säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön omistajia ja edunsaajia.
Elpymis- ja palautumistukivälinasetuksen 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan iv alakohta koskee luetteloa elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisten uudistusten ja investointihankkeiden täytäntöönpanotoimenpiteistä sekä kyseisten toimenpiteiden julkisen rahoituksen kokonaismäärää siten, että ilmoitetaan erikseen tukivälineestä ja muista unionin rahastoista maksettujen varojen määrä. Luettelolla elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisten uudistusten ja investointihankkeiden täytäntöönpanotoimenpiteistä tarkoitetaan luetteloa yksittäisistä elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitetuista hankkeista. Suomessa tämä tarkoittaisi tukiviranomaisten itse toteuttamia hankkeita sekä avustus-, laina- ja hyödykemuotoisen tuen osalta myöntämispäätöksessä yksilöityä varojen lopullisen saajan hanketta. Julkisella rahoituksella tarkoitetaan kaikkea hankkeeseen julkisista rahoituslähteistä kohdistettua rahoitusta, myös kansallista rahoitusta. Käytännössä alakohdan iv mukaiset tiedot tulisi voida koota ja raportoida pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen hanketietojen avulla.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan olisi kerättävä ja ilmoitettava myös elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 täydentämisestä vahvistamalla yhteiset indikaattorit ja elpymisen ja palautumisen tulostaulun yksityiskohtaiset osat annetun komission delegoidun asetuksen (2021/2106) 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettuja yhteisiä indikaattoreita koskevat tiedot. Kyseiset, asetuksen liitteessä mainitut neljätoista indikaattoria koskevat primäärienergian vuotuisen kulutuksen säästöä, uusiutuvaa energiaa varten asennettua lisäkapasiteettia, vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkausinfrastruktuuria, tulvien, metsäpalojen ja muiden ilmastoon liittyvien katastrofien torjuntatoimista hyötyvää asukasmäärää, sellaisten asuntojen lisämäärä, joilla on erittäin suuren kapasiteetin verkkoyhteys, yritysten lukumäärää, jotka saavat tukea digitaalisten tuotteiden, palvelujen ja sovellusprosessien kehittämisessä tai käyttöönotossa, uusien ja parannettujen julkisten digipalvelujen, -tuotteiden ja -prosessien käyttäjien lukumäärää, tuetuissa tutkimuslaitoksissa työskentelevien tutkijoiden lukumäärää, tuettujen yritysten lukumäärä jaoteltuna pieniin (ml. mikroyritykset), keskisuuriin ja suuriin, koulutukseen osallistuvien henkilöiden lukumäärä, työssä olevien tai työnhakuun osallistuvien henkilöiden lukumäärä, uusien tai uudistettujen terveydenhuoltolaitosten kapasiteettia, uusien tai uudistettujen lastenhoitopalvelujen ja koulutustarjonnan luokkahuonekapasiteettia sekä tukea saavien 15–29-vuotiaiden nuorten lukumäärää.
Pykälän 2 momentin mukaan tukiviranomaisen olisi 1 momentissa säädetyn lisäksi tallennettava käyttämäänsä tietojärjestelmään Valtiokonttorin määräämät muut elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanon keskitetyn kansallisen seurannan ja valvonnan kannalta olennaiset tiedot sekä ilmoitettava ne Valtiokonttorille. Pykälän 1 momentin 1–4 kohdan lisäksi elpymis- ja palautumistukivälineen osalta voi tulla kerättäväksi ja raportoitavaksi myös sellaisia tietoja, joita ei lain säätämiseen mennessä voida tyhjentävästi määritellä. Seurannan ja valvonnan kannalta olennaiset tiedot voivat täsmentyä muun muassa komission myöhemmin antamassa ohjeistuksessa tai kansallisten tietotarpeiden perusteella. Valtiokonttori voisi määrätä tukiviranomaisen ilmoitettavaksi vain sellaisia tietoja, jotka eivät ole salassa pidettäviä.
Pykälän 3 momentin mukaan tukiviranomaisen, ministeriön, joka ei ole tukiviranomainen, sekä valtiovarainministeriön ja valtiovarain controller -toiminnon olisi ilmoitettava säädettäväksi ehdotettavan lain nojalla tekemistään tarkastuksista ja luovutettava niiden perusteella laaditut tarkastuskertomukset Valtiokonttorille salassapitosäännösten estämättä. Tiedot tehdyistä tarkastuksista olisivat tarpeen elpymis- ja palautumisvälinevarojen valvontaa sekä komissiolle tehtävien maksupyyntöjen laatimista varten. Tukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaan maksupyyntöön on liitettävä yhteenveto suoritetuista tarkastuksista, mukaan lukien havaitut puutteet ja mahdolliset toteutetut korjaavat toimet.
Pykälän 4 momentin mukaan Valtiokonttori voisi antaa tukiviranomaisille tarkempia määräyksiä 1 momentin nojalla toimitettavista tiedoista. Valtiokonttori ei voisi määrätä toimitettavaksi tietoja, jotka eivät kuulu 1 momentin alaan, vaan pelkästään 1 momentin soveltamisalan sisällä supistavasti (toimitettavien tietojen ja niiden käsittelyn minimointi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti). Tarkentavat määräykset tietojen sisällöstä saattaisivat olla tarpeen Valtiokonttorin ylläpitämän 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tietojärjestelmään kerättävien tietosisältöjen täsmentyessä tai komission antaman tarkentavan ohjeistuksen myötä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta antaa tukiviranomaisille, ministeriöille, valtiovarainministeriölle ja valtiovarain controller -toiminnolle tarvittavat tekniset määräykset 12 §:ssä tarkoitettujen tietojen toimittamistavasta. Käytännössä tiedot joko siirrettäisiin tukiviranomaisen käyttämästä järjestelmästä digitaalisesti Valtiokonttorin järjestelmään tai tietyin osin ne syötettäisiin sinne erikseen. Tietojen tekninen toimittamistapa voisi täsmentyä tai muuttua Valtiokonttorin ylläpitämän kansallisen tietojärjestelmän kehittyessä, minkä vuoksi tietojen toimittamistavasta tulisi voida antaa teknisiä määräyksiä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin turvallisuusperusteisista rajoituksista tietojen luovutukseen Valtiokonttorille. Momentin mukaan Valtiokonttorille ei 12 §:n perusteella luovutettaisi sellaisia asiakirjoja, tai tietoja niistä, jotka tiedonhallintalain nojalla tulee luokitella turvaluokkaa IV korkeampaan turvaluokkaan. Valtiokonttorilla samoin kuin muilla laissa säädetyillä kansallisilla viranomaisilla olisi kuitenkin lain 13 §:n nojalla oikeus erikseen pyytämällä saada tieto tällaisestakin asiakirjasta, jos asiakirja tai tieto olisi välttämätön asianomaisen viranomaisen tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Pykälässä ei säädettäisi tietojen luovutustavasta. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Viranomainen voi avata teknisen rajapinnan tiedonsaantiin oikeutetulle viranomaiselle myös muissa tilanteissa.
Pykälä ei oikeuttaisi tukiviranomaista ilmoittamaan eli luovuttamaan Valtiokonttorille tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja, koska tästä ei olisi erikseen säädetty. Sama koskisi muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja.
13 §.Kansallisten viranomaisten tiedonsaantioikeus ja tiedon luovutusoikeus. Pykälä sisältäisi kansallisten viranomaisten tiedonsaantioikeuksia ja tiedon luovutusoikeuksia koskevat säännökset.
Pykälän 1 momentti sisältäisi laissa tarkoitettujen kansallisten viranomaisten eli valtiovarainministeriön, muun ministeriön, Valtiokonttorin, valtiovarain controller -toiminnon ja tukiviranomaisen tiedonsaantioikeutta koskevan perussäännöksen. Pykälän ensimmäisen virkkeen mukaan kansallisilla viranomaisilla olisi salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada toiselta viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta taholta tuen hakijan tai saajan taloudellista asemaa ja 10 ja 11 §:ssä tarkoitettua tuen myöntämisen ja maksamisen rajoitusta, liike- ja ammattitoimintaa ja niille julkisista varoista myönnettyä rahoitusta ja muuta tuen kannalta merkittävää olosuhdetta koskevia tietoja, jotka olisivat välttämättömiä säädettäväksi ehdotetussa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Säännös vastaisi laajuudeltaan asiallisesti, lakiehdotukseen sisältyvää 10 ja 11 §:ää koskevalla lisäyksellä, alue- ja rakennepolitiikan rahoituslain 75 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaista kansallisten viranomaisten tiedonsaantioikeutta. Säännös täydentäisi tukiviranomaisen osalta valtionavustuslain 31 §:ssä tai muussa laissa säädettyjä valtionapuviranomaisen tiedonsaantioikeuksia samoin kuin valtion lainanantoa koskevaan lainsäädäntöön sisältyviä lainanmyöntäjäviranomaisen tiedonsaantioikeuksia.
Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan edellä mainituilla kansallisilla viranomaisilla olisi oikeus saada momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja välttämättömiä tietoja tuen käytöstä myös tuen saajalta. Vastaava säännös sisältyy alue- ja rakennepolitiikan rahoituslain 75 §:n 1 momenttiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elpymis- ja palautumistukivälinevarojen kansallisesta hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta vastaavien viranomaisten keskinäisestä oikeudesta saada toisiltaan salassapitosäännösten estämättä ja maksutta tukiprosessin eri vaiheissa syntyviä tietoja. Tiedonsaantioikeus koskisi tukien hallinnointia, hakemista, myöntämistä, maksamista, seurantaa, valvontaa, lopettamista, palauttamista sekä takaisinperintää ja muita jälkitoimia koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tietoja pyytävälle viranomaiselle tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Säännös täydentäisi pykälän 1 momenttiin sisältyvää tiedonsaantioikeutta toiselta viranomaiselta ja turvaisi kansallisten viranomaisten tehokasta yhteistyötä elpymis- ja palautumistukivälinevarojen hallinnoissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin elpymis- ja palautumistukivälinevarojen kansallisesta hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta vastaavien viranomaisten oikeudesta luovuttaa pykälässä tarkoitettuja välttämättömiä tietoja salassapitosäännösten estämättä muulle viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle taholle ja Euroopan unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Säännös vastaa asiallisesti alue- ja rakennepolitiikan rahoituslain 75 §:n 3 momentin mukaista tiedonluovutusoikeutta.
Pykälän 1 ja 2 momentin tiedonsaantioikeus ei koskisi tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.
Myöskään 13 §:ssä ei säädettäisi erikseen tietojen luovutustavasta.
Valtiontalouden tarkastusviraston tiedonsaantioikeudesta säädetään perustuslain 90 §:n 3 momentissa, Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 4 §:ssä ja valtiontalouden tarkastusviraston oikeudesta tarkastaa eräitä Suomen ja Euroopan yhteisöjen välisiä varainsiirtoja annetun lain (353/1995) 3 §:ssä (599/2007).
14 §.Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten tiedonsaantioikeus ja tarkastusoikeus. Pykälä koskisi Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeutta. Pykälällä toimeenpantaisiin elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan e alakohta.
Pykälän 1 momentti sisältäisi komission, Euroopan petostentorjuntaviraston, tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan syyttäjänviraston tiedonsaantioikeutta ja tarkastusoikeutta koskevan viittaussäännöksen, jonka mukaan mainituista seikoista säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä. Tuen saajan tulisi momentin mukaan toimia yhteistyössä kyseisten viranomaisten kanssa niiden käyttäessä lakisääteisiä tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksiaan.
Pykälän 2 momentin mukaan tukipäätöksen ehdoissa olisi viitattava Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksiin sekä tuen saajan yhteistyövelvoitteeseen. Tukiviranomainen voisi viitata tukiehdoissa myös Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeuksiin.
15 §.Kansallisten viranomaisten tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin laissa säädettyjen kansallisten viranomaisten tarkastusoikeuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtiovarain controller -toiminnon tarkastusoikeuksista. Controller -toiminnolla ulkoisena riippumattomana tarkastajana olisi oikeus tarkastaa kaikkia elpymis- ja palautumistukivälinevarojen toimeenpanoon osallistuvia kansallisia viranomaisia (valtiovarainministeriö, Valtiokonttori, muut ministeriöt ja tukiviranomaiset) sekä tuen saajia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriön tarkastusoikeudesta. Valtiovarainministeriöllä keskitettynä kansallisena vastuuviranomaisena olisi oikeus tarkastaa tarkastusviranomaista lukuun ottamatta muita elpymis- ja palautumistukivälinevarojen toimeenpanoon osallistuvia kansallisia viranomaisia sekä tuen saajia. Valtiovarainministeriö voisi myös määrätä Valtiokonttorin tekemään puolestaan tiettyä kansallista viranomaista tai tiettyä tuen saajaa tai tiettyjä tukia koskevan tarkastuksen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorin tarkastusoikeudesta. Valtiokonttorilla olisi tehtäviensä perusteella oikeus tarkastaa ministeriöitä, tukiviranomaisia ja tuen saajia. Valtiovarainministeriötä koskeva tarkastusoikeus koskisi muita ministeriöitä ja tukiviranomaisia vastaavasti valtiovarainministeriön 6 ja 8 §:n mukaisia tehtäviä tukiviranomaisena ja hallinnonalan ja -toimialan ministeriönä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ministeriön tarkastusoikeudesta. Ministeriön tarkastusoikeus kattaisi sekä hallinnonalan tukiviranomaiset että ministeriön toimialaan kuuluvat toisen hallinnonalan tukiviranomaiset ministeriön toimialaan kuuluvien tukien osalta sekä mainittu-jen tukiviranomaisten myöntämiä tukia koskevat tuen saajat.
Pykälän 5 momentti koskisi tukiviranomaisen tarkastusoikeutta. Momentti sisältäisi informatiivisen ja aineellisen viittaussäännöksen. Informatiivisen viittaussäännöksen mukaan valtionapuviranomaisena toimivan tukiviranomaisen oikeudesta tarkastaa tuen saajia säädetään valtionavustuslain 16–18 §:ssä. Vastaava tarkastusoikeus annettaisiin valtionapuviranomaisen tehtäviä lain mukaan hoitaville sekä mahdollista lainamuotoista tukea myöntämille tukiviranomaisille. Momentti sisältäisi tämän edellyttämän aineellisen viittaussäännöksen.
Pykälän 6 momentin mukaan viranomainen voisi tehdä tarkastuksen paitsi itse myös valtuuttaa muun tarkastustyötä tekevän viranomaisen tai tilintarkastajan tekemään tarkastuksen puolestaan. Tilintarkastajan tulisi olla tilintarkastuslaissa (1141/2015) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015) tarkoitettu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Valtuutetun tilintarkastusyhteisön tulisi nimetä tarkastuksesta päävastuussa oleva tilintarkastaja. Koska tarkastuksen tekemisessä on kysymys julkisen vallan käytössä, olisi muun kuin viranomaisen tekemässä tarkastuksessa kysymys perustuslain 124 §:n mukaisesta julkisesta hallintotehtävästä, josta tulee säätää lailla. Kyse ei olisi kuitenkaan merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, jota ei voitaisi antaa muun kuin viranomaisen tehtäväksi.
Pykälän 7 momentin mukaan ulkopuolinen asiantuntija voisi viranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksen tekemisessä. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen voisi olla tarpeen esimerkiksi investointihankkeissa, jos tarkastuksessa edellytettäisiin teknisten ominaisuuksien arviointia. Myös ulkopuolisen asiantuntijan tehtävässä olisi kysymys perustuslain 124 §:n mukaisesta julkisesta hallintotehtävästä, minkä vuoksi mahdollisuudesta käyttää asiantuntijaa tulisi säätää lailla.
Pykälän 8 momentin mukaan sekä tilintarkastajaan että ulkopuoliseen asiantuntijaan sovellettaisiin valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää sekä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Lain 15 §:n mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen. Tarkastuksen kohteiden oikeusaseman ja tarkastustoimintaa koskevan luottamuksen kannalta on tärkeää, että myös muihin kuin virkamiesasemassa oleviin tarkastajiin ja tarkastuksessa avustaviin henkilöihin sovelletaan mainittuja säännöksiä.
Momentissa mainittujen säännösten lisäksi valtuutettuun tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen avustajaan sovellettaisiin hallinnon yleislakeja ilman, että tästä säädettäisiin laissa erikseen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 42/2005 vp).
Pykälän 8 momentti sisältäisi vahingonkorvauslakia koskevan (412/1974) informatiivisen viittaussäännöksen.
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeudesta säädetään Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 2 §:ssä ja valtiontalouden tarkastusviraston oikeudesta tarkastaa eräitä Suomen ja Euroopan yhteisöjen välisiä varainsiirtoja annetun lain 2 §:ssä (599/2007).
16 §.Tarkastajan toimivalta. Pykälässä säädettäisiin elpymis- ja palautumistukivälinevarojen käyttöä ja hallinnointia tarkastavan tarkastajan toimivallasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtiovarain controller -toiminnon, valtiovarainministeriön, muun ministeriön, Valtiokonttorin, tukiviranomaisen ja niiden valtuuttaman 15 §:ssä tarkoitetun viranomaisen ja tilintarkastajan oikeudesta päästä tuen käytön kannalta merkityksellisiin rakennuksiin, toimitiloihin ja paikkoihin. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Rajoituksella suojattaisiin perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan ydinalue, joka on yksityishenkilön asunto.
Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan tarkastusta tekevällä olisi oikeus tarkastaa kaikki tarkastuksen kannalta tarpeelliset tiedot, selvitykset, asiakirjat, tietojärjestelmät, tallenteet, muu aineisto ja olosuhteet. Arvioinnin siitä, mitkä tiedot ovat tarkastuksen kannalta tarpeellisia, tekee tarkastuksen suorittaja. Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastajalla olisi oikeus ottaa edellä tarkoitettu aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen asianmukainen tekeminen sitä edellyttäisi. Haltuun otetut asiakirjat ja muu aineisto tulisi viipymättä palauttaa, kun tarkastaminen ei enää edellyttäisi niiden hallussapitoa. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voitaisi tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto olisi välttämätöntä. Haltuunoton kohteena voisivat olla kaikki tarkastusoikeuden piirissä olevat asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto.
Pykälän 3 momentin mukaan tarkastukseen sovellettaisiin lisäksi hallintolain 39 §:ää. Hallin-tolain 39 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa. Hallintolain 39 §:n 2 momentin mukaan tarkastajan on viipymättä laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot. Tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetulle asianosaiselle.
17 §.Virka-apu. Pykälässä säädettäisiin laissa tarkoitettujen kansallisten viranomaisten sekä Euroopan unionin toimivaltaisten toimielinten, elinten ja laitosten oikeudesta saada virka-apua poliisi-, tulli-, vero- ja ulosottoviranomaisilta säädettäväksi ehdotetun lain mukaisten tarkastusten tekemisessä. Virka-apua voitaisiin pyytää tilanteissa, joissa tarvitaan toisen viranomaisen erityisosaamista, välineistöä tai toimivaltuuksia. Virka-apu olisi maksutonta.
18 §.Kirjanpito- ja muun aineiston säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta säilyttää elpymis- ja palautumistukivälinevarojen käyttöön, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastamiseen liittyvä kirjanpito- ja muu aineisto. Pykälällä pantaisiin toimeen elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 22 artiklan 2 kohdan f alakohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säilytettävä tietoja varainhoitoasetuksen 132 artiklan mukaisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan kirjanpito- ja muun aineiston säilytysvelvollisuus olisi laaja sekä asiallisesti että organisatorisesti. Säilytysvelvollisuus kattaisi asiallisesti kaiken elpymis- ja palautumistukivälinevarojen käyttöön, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen liittyvän aineiston eli erilaiset tiedot ja asiakirjat. Tuen saaja olisi velvollinen säilyttämään kaiken hankkeeseen liittyvän kirjanpitoaineiston ja muun aineiston niin, että tuen käytön valvonta olisi mahdollista. Sama koskisi myös valtionavustuslain 7 §:n 3 momentin mukaista muuta kuin valtionavustuksen saajaa. Vastaavasti laissa tarkoitettujen kansallisten viranomaisten tulisi säilyttää kaikki tuen käyttöön, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen liittyvät tiedot ja asiakirjat kattavasti.
Pykälän 1 momentin mukaan säilytysaikavelvollisuus ulottuisi vuoden 2032 loppuun saakka. Elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen tarkoittama saaja on Suomen valtio, jolloin varainhoitoasetuksen 132 artiklan 1 kohdan lähtökohtaisesti edellyttämä viiden vuoden säilytysaika lasketaan valtiolle tehdyn loppumaksun suorittamisesta. Kun elpymis- ja palautumistukivälineasetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaan tuki maksetaan jäsenvaltiolle viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä, tulisi säilytysajan olla vähintään vuoden 2031 loppuun saakka. Säilytysaika ulottuisi kuitenkin suoraan lain nojalla varmuuden vuoksi vuoden 2032 loppuun saakka. Säilytysaika olisi lisäksi tätä pidempi, jos Euroopan unionin varainhoitoasetus tai muu unionin lainsäädäntö taikka kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi pidempää säilytysaikaa. Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuisi velvollisuus pidempään säilytysaikaan esimerkiksi silloin, jos käynnissä olisi varainhoitoasetuksen 132 artiklan 2 kohdan tarkoittama OLAF:n tutkimus.
Pykälän 2 momentin mukaan säilytysaikaa voitaisiin tarvittaessa pidentää. Toimivalta määrätä tukiajan pidentämisestä olisi kullakin tukiviranomaisella koskien kaikkia tai tiettyjä myöntämiään tukia. Valtiovarainministeriön asetuksella puolestaan voitaisiin säätää pidemmästä säilytysaikavelvollisuudesta yksittäisen tukiviranomaisen myöntämiä tukia laajemmin.
19 §.Voimaantulo. Laki olisi tarkoitettu tulemaan 1.6.2022.