1.1
Kotikuntalaki
2 §.Kotikunta. Pykälän 2 momentin sanamuotoon ehdotetaan muutosta. Kotikunnan määrittämisessä joudutaan usein harkitsemaan sitä, mihin kuntaan henkilöllä on kiintein yhteys, mistä syystä lain sanamuodon tulee kuvastaa harkintaan perustuvaa arviointia. Tästä syystä muotoilu ehdotetaan muutettavaksi muodosta ”kiinteä yhteys” muotoon ”kiintein yhteys”. Muutoksella ei ole vaikutusta säännöksen nykyiseen soveltamiskäytäntöön.
3 b §.Kotikunnan muuttuminen eräissä tilanteissa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että viittaus sosiaalihuoltolakiin on ajantasainen. Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014) on tullut voimaan 1.4.2015. Aiemmin voimassa olleen lain 16 a §:ssä ollut säännös henkilön muuttamisesta toiseen kuntaan on siirretty uuden lain 60 §:ään, mistä syystä viittaus sosiaalihuoltolain pykälään ehdotetaan korjattavaksi oikeaksi.
6 a §. Väestökirjanpitokunta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi aiemmin lain 9 a §:ään sisältynyt säännös väestökirjanpitokunnan merkintäajankohdasta. Ehdotuksella selkeytetään sääntelyä, sillä merkinnän ajankohta liittyy 6 a §:n 2 momentissa nykyisellään olevaan säännökseen. Muutoksella ei ole vaikutusta voimassaolevaan oikeustilaan.
7 a §.Muutto- ja maastamuuttoilmoitus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että muuttoilmoitusten tekotapoina olisivat jatkossa kirjallinen, sähköinen tai asiakaskäynnin yhteydessä suullinen ilmoitus. Säännöksestä poistettaisiin viittaus puhelimitse tehtävään muuttoilmoitukseen, eikä viranomaisella olisi enää velvollisuutta järjestää muuttoilmoituksiin liittyviä puhelinpalveluita. Muuttoilmoituksia olisi edelleen mahdollisuus täydentää puhelimitse tehtävillä korjauksilla maistraattien normaaliin toimintaan liittyen.
7 b §.Toimivaltainen maistraatti. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että pykälässä säädettäisiin jatkossa toimivaltaisesta maistraatista.
Pykälän ensimmäiseen momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Sen mukaan mikä tahansa maistraatti olisi toimivaltainen ottamaan vastaan muutto- ja maastamuuttoilmoituksia. Valtiovarainministeriön asetuksella voitaisiin jatkossakin säätää tehtävien keskittämisestä yhteen tai useampaan maistraattiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi toinen momentti, jonka mukaan määräytyisi toimivaltainen maistraatti muuttoilmoitusten johdosta tehtävien merkintöjen tekemisessä. Säännös siirrettäisiin nyt voimassaolevasta 9 §:stä, eikä muutoksella vaikutettaisi voimassaolevaan oikeustilaan. Pääsääntönä näin ollen jatkossakin olisi se, että sekä lain 7 a §:ssä tarkoitetut muuttoilmoitukset että 9 §:n nojalla tehtävät merkinnät voitaisiin tehdä missä tahansa maistraatissa. Valtiovarainministeriön asetuksella voitaisiin kuitenkin säätää toimivallanjaosta pääsäännöstä poikkeavasti säännöksen tarkkarajaisten edellytysten täyttyessä.
7 e §.Muutto- ja maastamuuttoilmoituksen vastaanottamiseen liittyvät tehtävät. Pykälän 1 momentin toinen virke, jossa on viittaus puhelimitse tehtäviin muuttoilmoituksiin, ehdotetaan poistettavaksi puhelinpalvelun lakkauttamisen vuoksi. Puhelimitse tehtävissä täydennyksissä maistraatin tulisi edelleen varmistua tietojen luotettavuudesta. Saman momentin viimeisessä virkkeessä oleva viittaussäännös ehdotetaan korjattavaksi oikeaksi sen johdosta, että toimivaltaisesta maistraatista säädettäisiin jatkossa 7 b §:n 2 momentissa.
9 §.Kotikuntaa, asuinpaikkaa ja väestökirjanpitokuntaa koskevan merkinnän tekeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin tehtävistä kotikuntaa, asuinpaikkaa ja väestökirjanpitokuntaa koskevan merkinnän tekemisen yhteydessä. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin maininta myös asuinpaikkaa koskevasta merkinnästä.
Ensimmäisen momentin mukaan maistraatin olisi 7 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen saatuaan tehtävä ilman aiheetonta viivytystä väestötietojärjestelmään ilmoituksen mukainen merkintä kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta taikka merkittävä Suomen kansalaiselle väestökirjanpitokunta ulkomaille tapahtuneen vakinaisen muuton perusteella. Voimassaolevan säännöksen mukaan maistraatin on tehtävä merkintä kolmen arkipäivän kuluessa. Nyt ehdotetaan, että säännös muutetaan vastaamaan väestötietolaissa säädettyä, eli merkinnän tekemistä ”ilman aiheetonta viivytystä”. Säännöksellä ei ole tarkoitus pidentää olennaisesti aikaa, jonka kuluessa merkintä on tehtävä, mutta samalla kun säännös yhtenäistetään väestötietolain säännöksen kanssa, mahdollistetaan maistraatin hieman aiempaa joustavampi mahdollisuus käsitellä ilmoituksia esimerkiksi ilmoitusten ruuhkaantumistilanteissa.
Toisessa momentissa säädettäisiin maistraatin oikeudesta tallettaa väestötietojärjestelmään tietoja, jotka se on saanut muilta kuin henkilöltä itseltään. Säännös vastaisi nykyisen 9 §:n 2 momenttia.
Kolmanteen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös tehtävistä silloin, kun maistraatilla on syytä epäillä edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten luotettavuutta. Jos maistraatilla olisi syytä epäillä tietoja ilmeisen virheellisiksi taikka jos ilmoitus on puutteellinen tai muuten sellainen, ettei sen perusteella voi tehdä luotettavaa merkintää, maistraatin olisi pyydettävä lisäselvitystä kolmen arkipäivän kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Säännös jättäisi maistraatille harkintavaltaa sen suhteen, milloin luotettavuus voitaisiin varmistaa. Tarkoitus on, että maistraattien nykyiset käytännöt luotettavuuden varmistamisessa säilyisivät lähtökohtaisesti ennallaan.
9 a §.Kotikuntaa, asuinpaikkaa ja väestökirjanpitokuntaa koskeva merkintä eräissä tapauksissa. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi pykälään lisättäväksi ja siihen siirrettäviksi ehdotettujen säännösten vuoksi. Jatkossa pykälässä säädettäisiin asuinpaikkaa koskevien merkintöjen lisäksi kotikuntaa ja väestökirjanpitokuntaa koskevista merkinnöistä eräissä erityisissä tapauksissa.
Pykälän ensimmäiseen momenttiin siirrettäisiin nykyisin 9 §:n 1 momentin kaksi viimeistä virkettä, joiden mukaan jos henkilöllä ei ole asuntoa, hänet merkitään väestötietojärjestelmään kunnassa vailla vakinaista asuntoa olevaksi ja jos asuinpaikan osoitetta ei voida pitää luotettavana, voidaan väestötietojärjestelmään merkitä vain kotikunta. Muutoksella ei olisi vaikutusta voimassaolevaan oikeustilaan.
Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka nojalla henkilö voidaan merkitä väestötietojärjestelmässä ensin tietymättömissä olevaksi ja sitten vailla kotikuntaa olevaksi. Henkilö voitaisiin merkitä väestötietojärjestelmässä tietymättömissä olevaksi, jos henkilön asuinpaikasta tai oleskelusta Suomessa ei saataisi luotettavaa tietoa. Merkintä olisi mahdollista esimerkiksi silloin, kun henkilöllä ei olisi luotettavaa osoitetta, eikä maistraatti tavoittaisi henkilöä. Tietymättömissä olevan henkilön kotikuntamerkintä säilyisi kuitenkin siinä kunnassa, jossa hänen osoitteensa on viimeksi ollut.
Jos tietymättömissä olevan henkilön asuinpaikasta tai oleskelusta Suomessa ei olisi saatu yhtäjaksoisesti kahden kalenterivuoden aikana tietoa, henkilö voitaisiin merkitä väestötietojärjestelmään vailla kotikuntaa olevaksi. Vailla kotikuntaa olevaksi merkitseminen edellyttäisi näin ollen sitä, että henkilö olisi jo ollut väestötietojärjestelmässä vähintään kahden vuoden ajan tietymättömissä olevaksi merkitty, eikä hänen oleskelustaan Suomessa tänä aikana olisi saatu rekisterihallinnon viranomaisten toimesta tietoja. Maistraatin olisi lisäksi ennen merkinnän tekemistä pyydettävä väestötietolain 23 §:n tarkoittamalla tavalla tietoja kyseisestä henkilöstä viranomaisilta, joilla voitaisiin arvioida olevan kyseisen henkilön elossa oloa tai asumista koskevia tietoja kyseiseltä ajanjaksolta. Tällaisia viranomaisia olisivat ainakin Maahanmuuttovirasto, Verohallinto sekä Kansaneläkelaitos, mutta maistraatti voisi harkintansa mukaan pyytää tietoja muiltakin 23 §:ssä tarkoitetuilta viranomaisilta. Merkinnän tekeminen edellyttäisi näin ollen, että maistraatti voisi varmistua, että henkilön oleskelusta ja asuinpaikasta hänelle kotikunnaksi merkityssä kunnassa ei olisi kyseisten kahden kalenterivuoden aikana saatu tietoa väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjän tai muiden viranomaisten toimesta.
Koska henkilö voitaisiin merkitä tietymättömissä olevaksi sekä vailla kotikuntaa olevaksi vain silloin, kun häntä ei tavoitettaisi, ei merkinnän tekemisen jälkeen rekisterinpitäjällä olisi velvollisuutta ilmoittaa asianomaiselle henkilölle merkinnän tekemisestä. Sekä merkintä tietymättömissä olosta että merkintä olemisesta vailla kotikuntaa olisi mahdollista korjata kotikuntalaissa säädetysti noudattaen väestötietolain 76 §:n säännöksiä rekisterissä olevan virheen korjaamisesta. Menettelyllä parannettaisiin erityisesti ulkomaille muuttaneiden osalta kotikuntamerkintöjen oikeellisuutta ja luotettavuutta, mutta samalla varmistettaisiin rekisteröidyn oikeusturva mahdollisten virheellisesti tehtyjen merkintöjen osalta.
Pykälän kolmanteen momenttiin ehdotetaan säilytettäväksi nykyisen 9 a §:n säännös kotikunnan sisällä tapahtuvien muuttojen käsittelystä. Säännös vastaisi nykyistä oikeustilaa, mutta sitä koskeva virheen korjaamista koskeva erityissäännös ehdotetaan poistettavaksi. Jatkossa virheen korjaamiseen sovellettaisiin väestötietolain säännöksiä ehdotetun 18 §:n nojalla.
11 §.Kotikuntamerkintää koskeva hallintopäätös. Pykälässä säädettäisiin kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevasta hallintopäätöksestä sekä merkinnästä ilmoittamisesta. Kyse olisi tapauksista, joissa kotikuntaa, siellä olevaa asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevaa merkintää ei olisi voitu tehdä 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla henkilön ilmoittamien tietojen mukaisesti, vaan päätös olisi asianosaisen kannalta kielteinen tai merkintä tehtäisiin jonkun muun kuin muuttajalta tai hänen perheenjäseneltään saatujen tietojen pohjalta.
Maistraatin tulisi säännöksen mukaan tehdä kirjallinen päätös ja ilmoittaa ilman aiheetonta viivästystä asianomaiselle kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevasta ratkaisustaan, jota ei ole voitu tehdä henkilön pyynnön mukaisesti tai joka on tehty muulta kuin muuttajalta tai hänen perheenjäseneltään saatujen tietojen perusteella. Ilmoitukseen olisi liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseen.
Asianomaisella henkilöllä tarkoitettaisiin säännöksessä muun muassa lapsen huoltajaa silloin, kun kotikuntaa tai asuinpaikkaa koskeva ratkaisu poikkeaisi asiassa 15 §:ssä tarkoitetusti kuullun huoltajan näkemyksestä. Maistraatin tulisi säännöksen nojalla ilmoittaa kotikuntaa ja asuinpaikkaa koskevasta ratkaisustaan näin ollen huoltajalle, jolla olisi oikeus 16 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen tekemiseen.
14 §.Ilmoitusrikemaksu. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Ilmoitusrikemaksua ei ole käytännössä määrätty maksettavaksi ja säännös on jäänyt luonteeltaan ainoastaan ilmoitusrikemaksua koskevan uhan asettavaksi.
15 §.Kuuleminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selventävä säännös siitä, että maistraatin on tarvittaessa varattava alle 18-vuotiaan muuttoilmoituksen vuoksi hänen huoltajilleen tilaisuus antaa selvitys silloin, kun muutosta on ilmoituksen tehnyt alle 18-vuotiaan mukana muuttava perheenjäsen. Säännöksellä ei ole vaikutusta voimassaolevaan oikeustilaan, mutta sen on tarkoitus selkiyttää säännösten tulkintaa tapauksissa, joissa maistraatilla on syytä epäillä, ettei lapsen tosiasiallinen asuminen vastaa tehtyä ilmoitusta. Säännös vahvistaisi nykyistä käytäntöä, jossa maistraatti hallintolain periaatteiden mukaisesti tarvittaessa ottaa yhteyttä lapsen huoltajiin epäselvissä muuttoilmoitustilanteissa.
Kotikuntalain mukaisia kotikunta ja asuinpaikkamerkintöjä tehdessään maistraatit selvittävät henkilöiden tosiasiallisen asumisen suhdetta tehtyyn ilmoitukseen. Myös alaikäisten muuttojen kohdalla maistraattien tulee näin ollen pyrkiä selvittämään lapsen tosiasiallinen asuinpaikka, eikä maistraatti voi tässä toiminnassa ottaa kantaa tai selvittää sitä, onko päätös lapsen asumisesta tehty esimerkiksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien säännösten edellyttämällä tavalla. Tosiasiallisen asumisen selvittäminen voi kuitenkin edellyttää huoltajien näkemyksen selvittämistä, mistä syystä maistraattien tulisi tarvittaessa kuulla lapsen molempia huoltajia esimerkiksi silloin kun lapsen ilmoitetaan muuttavan toisen huoltajan kanssa huoltajien yhteisestä osoitteesta uuteen osoitteeseen. Erillään asuvaa huoltajaa tulisi kuulla myös esimerkiksi silloin, kun maistraatilla on epäilys siitä, että eri osoitteessa asuvien huoltajien näkemys tosiasiallisesta asumisesta on asian aiemmissa vaiheissa osoittautunut toisistaan poikkeavaksi.
Pykälän toinen momentti ehdotetaan kumottavaksi ilmoitusrikemaksusta luopumisen vuoksi.
4 luku. Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku. Neljännen luvun otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan lukuun ehdotettuja muutoksia. Luvussa säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta.
16 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan säännöksen sisältöä.
Pykälässä säädettäisiin tämän lain nojalla tehtyihin hallintopäätöksiin sovellettavasta oikaisuvaatimuksen tekemisestä. Ehdotuksen mukaan lain 11 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun voisi oikaisu hakea hallintolaissa säädetyllä tavalla.
Ehdotuksella on tarkoitus selkiyttää kotikuntalain ja väestötietolain soveltamisen suhdetta. Kotikuntalain nojalla tehtäviä hallintopäätöksiä ovat lain 11 §:ssä tarkoitetut ratkaisut, joista tulee olla mahdollisuus oikaisuvaatimuksen tekemiseen. Näiltä osin oikaisua voitaisiin hakea hallintolain mukaisessa järjestyksessä. Oikaisua haettaisiin päätöksen tehneeltä viranomaiselta.
17 §.Muutoksenhaku. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan säännöksen sisältöä.
Edellä 16 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun ratkaisuun haettaisiin muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Rekisteriviranomaisen lain 12 §:n nojalla tekemään velvoittamista koskevaan ratkaisuun haettaisiin myös muutosta hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntäisi valitusluvan.
Pykälään ehdotetaan lisäksi säännöstä viranomaisen valitusoikeudesta. Rekisterihallinnon viranomaisella, jonka päätöksen hallinto-oikeus on kumonnut tai muuttanut, olisi ehdotetun 2 momentin mukaan oikeus hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus myöntäisi valitusluvan. Säännös vastaisi väestötietolain säännöstä viranomaisen valitusoikeudesta ja olisi tarpeellinen oikeuskäytännön yhtenäisyyden ylläpitämiseksi. Oikeuskäytännön yhtenäisyydellä on näissä tapauksissa tärkeä merkitys, koska kysymys on henkilötietojen käsittelyä ja rekisterinpitoa koskevasta toiminnallista ja teknistä erityisasiantuntemusta edellyttävästä ratkaisutoiminnasta. Viranomaisella voi olla aito intressi saada korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi esimerkiksi ratkaisu maahan muuttavan ulkomaalaisen kotikunnan määräytymistä koskevasta ratkaisusta. Viranomainen säännöksen soveltamisalassa olisi maistraatti, joka tekee ratkaisut tämän lain nojalla. Valitusten määrän voidaan arvioida erittäin vähäinen, minkä lisäksi viranomaisen valitukseen sovellettaisiin valituslupaedellytystä, jolloin korkeimpaan hallinto-oikeuteen valikoituisivat suurella todennäköisyydellä vain tapaukset, joilla olisi erityistä merkitystä juuri kotikunnan määräytymisen perusteiden ja soveltamisen osalta.
Lain 13 §:ssä tarkoitettuun uhkasakkoa koskevaan ratkaisuun haettaisiin muutosta siten kuin uhkasakosta annetussa laissa säädetään. Koska uhkasakkoa koskevat ratkaisut liittyvät lain 12 §:n 2 momentissa säädettyyn velvoittamista koskeviin tilanteisiin, haettaisiin muutosta näin ollen uhkasakkoa koskevassa asiassa päävelvoitteen mukaisesti hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain mukaisessa järjestyksessä.
5 luku. Virheen korjaaminen. Viidennen luvun otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan lukuun ehdotettuja muutoksia. Luvussa säädettäisiin siitä, miten kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevia virheitä voitaisiin korjata.
18 §.Kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevan tiedon korjaaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan säännöksen sisältöä.
Kun kyse on muusta kuin lain 16 §:n soveltamisalaan kuuluvasta kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevasta merkinnän korjaamisesta, ehdotetaan menettelyyn sovellettavaksi väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain säännöksiä virheen korjaamisesta rekisterinpitäjän omasta aloitteesta tai rekisteröidyn pyynnöstä. Väestötietojärjestelmässä olevia kotikuntaa, siellä olevaa asuinpaikkaa sekä väestökirjanpitokuntaa voitaisiin korjata kuten muitakin väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja väestötietolain 76 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa mahdollisuus virheellisten tietojen korjaamiseen silloin, kun tämän lain tarkoittamissa väestötietojärjestelmään talletetuissa tiedoissa havaitaan virhe joko edellä 16 §:ssä tarkoitetun oikaisuvaatimusajan kuluttua umpeen tai niin, että virhe johtuu näiden tietojen tallettamisessa tapahtuneesta käsittelyvirheestä tai muusta syystä.
Koska väestötietolakia sovelletaan yleislakina kaikkiin väestötietojärjestelmään tehtäviin merkintöihin, olisi oikeustilaa selkiyttävää, että virheen korjaamisesta säädettäisiin väestötietolaissa myös kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevien tietojen osalta.
19 §.Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku virheen korjaamista koskevaan ratkaisuun. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan säännöksen sisältöä.
Pykälässä todettaisiin se, että kotikuntaa, asuinpaikkaa tai väestökirjanpitokuntaa koskevan tiedon korjaamisesta tehtyyn hallintopäätökseen sovellettaisiin väestötietolain säännöksiä oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta.
1.2
Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista
7 §.Rekisteröinnin kohteet. Pykälän 1 momentin 6 kohtaan sisältyvä valtuutussäännös hallinnollisista ja muista vastaavista aluejaoista säätämisestä ehdotetaan muutettavaksi valtiovarainministeriön asetuksesta valtioneuvoston asetuksella annettavaksi. Kyseisistä aluejaoista on säädetty väestötietojärjestelmään talletettavista hallinnollisista ja muista vastaavista aluejaoista annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa (863/2014). Jatkossa aluejakoja koskevat säännökset voitaisiin antaa väestötietojärjestelmästä annetulla valtioneuvoston asetuksella, mikä selkeyttäisi säännösten kokonaisuutta.
21 §.Tietojen ylläpitoa koskeva yleinen toimivalta. Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Väestörekisterikeskuksen tehtäväksi automaattisen tietojenkäsittelyn avulla toimivan tietojen ilmoittamispalvelun ylläpito. Palvelun avulla voitaisiin tietoja tallettaa väestötietojärjestelmään rekisteröidyn oman ilmoituksen perusteella, jos merkintä olisi mahdollista tehdä ilman lisäselvityksiä ja tietojen virheetön rekisteröityminen voitaisiin varmistaa teknisin tarkistuksin. Säännöksen tarkoituksena on parantaa väestötietojärjestelmän tietojen luotettavuutta ja oikeellisuutta niin, että rekisteröityjen itse ilmoittamien tietojen tallettaminen helpottuisi ja nopeutuisi. Ilmoittaminen olisi mahdollista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävän palvelun kautta vain silloin, kun tietojen tallettaminen ei edellyttäisi maistraatin harkintaa tiedon luotettavuudesta.
Voimassaolevan pykälän toinen momentti ehdotetaan siirrettäväksi kolmanneksi momentiksi ja siihen ehdotetaan lisättäväksi toimivallan siirtämisen osalta viittaus myös uuteen 2 momenttiin. Näin ollen 2 momentissa tarkoitettujen itse ilmoitettavien tietojen osalta merkinnässä olevien korjausten tekeminen voitaisiin siirtää valtioneuvoston asetuksella annettavaksi silloin, kun toimenpiteellä voitaisiin parantaa palvelujen saatavuutta, järjestelmän tietosisällön laatua tai toiminnan tehokkuutta taikka aikaansaada alueellisesti tasapainoinen työnjako rekisterihallinnossa.
23 §.Tiedonsaantioikeus viranomaisilta. Rekisterinpitäjän tietojensaantioikeutta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että rekisterinpitäjällä olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada ensimmäisessä momentissa luetelluilta viranomaisilta niitä tietoja, jotka sillä on tämän lain nojalla oikeus tallettaa väestötietojärjestelmään. Tietoja olisi mahdollista saada silloin, kun toisen viranomaisen hallussa olevia tietoja tarvittaisiin väestötietojärjestelmän tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Lisäedellytyksenä tietojen saamiselle olisi se, että tiedot olisivat väestötietojärjestelmän ylläpidon ja muun käsittelyn kannalta tarpeellisia.
Rekisterinpitäjällä olisi säännöksen mukaan oikeus saada tietoja tuomioistuimilta ja Rikosseuraamuslaitokselta, uskonnollisilta yhdyskunnilta, terveydenhuollon toimintayksiköiltä ja ammattihenkilöiltä, sosiaalihuollon toimintayksiköiltä ja ammattihenkilöiltä, kunnan viranomaisilta, Maanmittauslaitokselta, ulkomaalaishallinnon viranomaisilta, Verohallinnolta, Kansaneläkelaitokselta sekä ulkoasianministeriöltä ja sen toimintayksiköltä. Viranomaistahot vastaavat nyt voimassaolevaa säännöstä ja niiden osalta on jatkossakin tarkoitus soveltaa vakiintunutta tulkintaa. Esimerkiksi ulkomaalaishallinnon viranomaisilla tarkoitetaan niitä tahoja, jotka tehtäviensä puolesta hoitavat Suomeen muuttavien ulkomaalaisten rekisteröinti- ja lupa-asioita, kuten Maahanmuuttovirastoa, poliisia ja Rajavartiolaitosta. Ulkoasiainministeriön toimintayksiköllä viitataan konsulipalvelulaissa (498/1999) tarkoitettuihin viranomaistahoihin.
Tietojensaantioikeus olisi rajattu vain niihin tietoihin, jotka rekisterinpitäjällä on oikeus tämän lain nojalla tallettaa väestötietojärjestelmään. Näin ollen tietoja voitaisiin saada vain lain 7 §:ssä tarkoitetuista rekisteröinnin kohteista ja vain lain 13−17 §:ssä tarkoitetuista väestötietojärjestelmään talletettavista tiedoista.
Säännöksen nojalla olisi mahdollista suunnitella ja toteuttaa kyseisten viranomaisten tietojärjestelmien ja väestötietojärjestelmän välille automaattisen tietojenkäsittelyn avulla toimivia menetelmiä, joilla kyseisten tietojen vastaavuutta rekisterien välillä voitaisiin tarkastaa. Myös rekisterinpitäjinä toimivilla maistraateilla olisi säännöksen nojalla oikeus yksittäistapauksissa pyytää väestötietojärjestelmään talletettujen tai talletettavien tietojen osalta muilta viranomaisilta vastaavia tietoja. Rekisterinpitäjän tulisi kuitenkin varmistua siitä, että ainoastaan niitä tietoja, joita väestötietojärjestelmään on oikeus tallettaa, olisi mahdollista siirtää viranomaisten välillä. Säännöksellä ei olisi vaikutusta muiden viranomaisen velvollisuuteen tallettaa tietoja omiin rekistereihinsä. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi henkilön kuolemaa koskevan tiedon tarkastamisen toiselta viranomaiselta, jolle tämä tieto olisi toimitettu ja jolla olisi oikeus käsitellä tätä tietoa tietojärjestelmissään.
Koska tiedot olisivat viranomaiselle ilmoitettuja ja sen edelleen rekisterihallinnolle toimittamia tietoja, voitaisiin niiden katsoa lähtökohtaisesti olevan luotettavia ja ajantasaisia. Jos tiedon toimittava viranomainen kuitenkin tekisi luovutuksen yhteydessä niiden eheyttä koskevia varaumia, olisi tiedot mahdollista tallettaa väestötietojärjestelmään vasta sen jälkeen, kun niiden eheys olisi varmistettu. Ajantasaisuuden ja luotettavuuden varmistaminen voisi tapahtua esimerkiksi teknisesti rekisteritietoja vertailemalla tai siten, että asianomaisille henkilöille varattaisiin tarvittaessa mahdollisuus antaa selvitys niiden eheydestä. Väestötietotietojärjestelmään tämän menettelyn jälkeen talletetut tiedot olisivat luonnollisesti luovutettavissa ja muuten käsiteltävissä kuten muutkin järjestelmän tiedot.
Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan selventävää säännöstä siitä, milloin tietoja luovuttavalla taholla olisi oikeus kieltäytyä tietojen luovuttamisesta. Säännöksessä todettaisiin, että tietoja ei kuitenkaan olisi oikeus saada, mikäli luovuttava taho on saanut tiedot sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, joka estää tietojen käytön väestötietojärjestelmän ylläpidossa tai muussa käsittelyssä.
26 §.Tietojen ilmoittaminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen 2 momenttiin sisältyvä säännös menettelystä tietojen ilmoittamisesta siirrettäisiin selkeyden vuoksi samaan yhteyteen muiden menettelyä koskevien säännösten kanssa lain 75 §:ään. Muutoksella ei ole vaikutusta tietojen ilmoittamista koskevaan menettelyyn, vaan muutos olisi lainsäädäntötekninen.
36 §.Turvakielto ja tiedonantovelvollisuus. Turvakieltoa koskevaa 36 §:ää ehdotetaan selkeytettäväksi järjestelemällä pykälän momentit uudelleen. Lisäksi pykälästä ehdotetaan korjattavaksi kirjoitusvirhe. Muutoksilla ei muutettaisi voimassaolevaa oikeustilaa.
Pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin turvakiellon asettamisen perusteista. Sen mukaan, jos henkilöllä on perusteltu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi, voitaisiin väestötietojärjestelmään hakemuksesta tallettaa turvakielto. Sen henkilön, jota asia koskee, tai hänen laillisen edustajansa tulisi hakea turvakieltoa maistraatilta kirjallisesti tai muulla todistettavalla tavalla. Kun henkilö hakee turvakieltoa, maistraatin on varattava hänelle mahdollisuus ilmoittaa väestötietojärjestelmään talletettavaksi sellainen yhteysosoite, joka voidaan luovuttaa myös muille kuin 3 momentissa tarkoitetuille viranomaisille.
Toisessa momentissa säädettäisiin maistraatin tehtävistä turvakieltoa asetettaessa. Sen mukaan maistraatin olisi selvitettävä hakijalle turvakiellon välittömät vaikutukset. Turvakielto voisi ensimmäisen kerran olla voimassa enintään viisi vuotta ja sen voimassaoloa voidaan tämän jälkeen hakemuksesta jatkaa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Erityisestä syystä turvakielto voisi olla voimassa toistaiseksi.
Kolmannessa momentissa säädettäisiin turvakiellon vaikutuksista. Sen mukaan, kun turvakielto on talletettu järjestelmään, tämän henkilön kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto voitaisiin luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu laissa tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn tämän henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen. Turvakielto koskisi säännöksen mukaan myös edellä mainitun henkilön omistuksessa tai hallinnassa olevan kiinteistön, rakennuksen ja huoneiston yksilöinti- ja sijaintitietoja, jos niitä ei voida käsitellä erillään turvakiellon kohteena olevista tiedoista, kun hänen tietojaan luovutettaisiin väestötietojärjestelmästä.
37 §.Turvakiellon kohteena olevien tietojen käsittely. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi kolmanneksi momentiksi selventävä säännös tilanteista, joissa turvakiellon alaisia yksittäisiä tietoja luovutetaan eteenpäin. Säännöksen tarkoituksena on vahvistaa nykyistä väestötietolain, henkilötietolain, hallintolain ja julkisuuslain soveltamista silloin, kun rekisterinpitäjä luovuttaa muulle kuin viranomaiselle yksittäistapauksellisesti turvakiellon alaisia tietoja erityisesti henkilötietolaissa säädetyn rekisterin tietojen tarkastusoikeuden nojalla.
Säännöksen mukaan maistraatin olisi selvitettävä turvakiellon peruste tai kuultava turvakiellon kohdetta tai hänen huoltajaansa ennen yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamista väestötietolain tai henkilötietolain rekisteröidyn oikeuksia koskevien säännösten nojalla muulle kuin viranomaiselle. Päätös yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisesta muulle kuin viranomaiselle olisi tehtävä säännöksen mukaan kirjallisesti.
Säännös edellyttäisi turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisen yhteydessä sen arvioimista, voiko luovuttamisella olla merkitystä turvakiellon kohteena olevan tai hänen perheenjäsenensä turvallisuuden kannalta. Lähtökohtaisesti säännöstä sovellettaisiin tilanteissa, jossa henkilö pyytää huollettaviensa tietoja rekisterin tarkastusoikeuden nojalla, ja huolettaville on merkitty turvakielto väestötietojärjestelmään. Säännös vahvistaisi sen menettelyn, jota nykylainsäädännön nojallakin viranomaisen on noudatettava. Viranomaisen olisi näin ollen varmistuttava turvakiellon syystä, jotta turvakiellon alaisia tietoja ei luovutettaisi henkilölle, josta johtuvasta syystä turvakielto on asetettu.
Mikäli maistraatille olisi jo tiedossaan turvakiellon syy tai tietojen luovuttamisesta kieltäydyttäisiin muulla perusteella, ei turvakiellon perustetta olisi tarpeen selvittää tai turvakiellon kohdetta kuulla. Säännöksen sanamuodon mukaan kuuleminen on tehtävä ennen luovuttamista, mutta jos ratkaisu on tietoja pyytävän kannalta kielteinen, ei säännös edellyttäisi kuulemista. Kielteiseen päätökseen olisi kuitenkin oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakumahdollisuus, jolloin asia voitaisiin saattaa viime kädessä tuomioistuimessa ratkaistavaksi.
Päätös yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisesta muulle kuin viranomaiselle olisi ehdotuksen mukaan tehtävä kirjallisesti. Päätökseen olisi näin ollen mahdollista hakea oikaisua lain 76 a §:n mukaisesti ja säännös tarkoittaisi poikkeusta lain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietojen luovuttamista koskevaan menettelyyn, jonka mukaan jos kysymys on yksittäistä henkilöä koskevan nimi- ja yhteystiedon kirjallisesta luovuttamisesta taikka todistuksen, otteen tai jäljennöksen antamisesta, on luovutuksesta tehtävä kirjallinen päätös vain tarvittaessa.
Pykälään ehdotetaan lisäksi säännöstä, jonka mukaan päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, mikäli turvakiellon kohde tai hänen huoltajansa ei ole kuulemisen yhteydessä vastustanut tietojen luovuttamista. Mikäli tietoja luovuttava taho on näin ollen kuullut turvakiellon kohdetta ennen tietojen luovuttamista ja tämä vastustaa luovuttamista, voitaisiin päätös panna täytäntöön vasta oikaisuvaatimusajan kuluttua umpeen tai asian tultua ratkaistuksi muutoksenhakumenettelyssä.
Ehdotettuja säännöksiä ei sovellettaisi sanamuotonsakaan mukaan väestötietolain nojalla tapahtuvaan massamuotoiseen tietojen luovuttamiseen, eikä turvakiellon alaisten tietojen luovuttamiseen viranomaiselle
Pykälän kaksi ensimmäistä momenttia säilyisivät muuttumattomina.
75 §.Menettely tietoja talletettaessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rekisterinpitäjän velvollisuuksista tietojen tallettamisen yhteydessä. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettua sisältöä. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää rekisterinpitäjän velvollisuuksia rekisterimerkinnän tekemisessä.
Pykälän ensimmäiseen momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisen lain 26 §:n 2 momentin säännös menettelystä, jonka mukaan ennen tietojen tallettamista väestötietojärjestelmään rekisterinpitäjän on varmistuttava tietojen ilmoittajasta, tämän oikeudesta ilmoituksen tekemiseen ja ilmoituksen muusta luotettavuudesta. Rekisterinpitäjän on talletettava tiedot väestötietojärjestelmään ilman aiheetonta viivytystä. Muutoksella ei ole vaikutusta säännöksen nykyiseen soveltamiskäytäntöön.
Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös menettelystä, silloin kun rekisterinpitäjä kieltäytyy tietojen tallettamisesta väestötietojärjestelmään henkilön pyynnön mukaisesti. Säännöksen mukaan rekisterinpitäjän olisi ilmoitettava sellaisesta ratkaisustaan, jossa tieto on talletettu henkilön ilmoittamasta poiketen. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat myös tapaukset, joissa pyydettyä tietoa ei olisi lainkaan voitu tallettaa väestötietojärjestelmään.
Ehdotettuun säännökseen sisältyisi myös rekisterinpitäjän mahdollisuus pyytää lisäselvitystä talletettavan tiedon osalta. Rekisterinpitäjällä olisi näin ollen mahdollisuus pyytää henkilöltä lisäselvitystä ennen merkinnän tekemistä. Jos lisäselvityksen jälkeenkään merkintää ei voitaisi tehdä pyynnön mukaisesti, tulisi rekisterinpitäjän ilmoittaa henkilölle ratkaisustaan. Ilmoitus ratkaisusta olisi tehtävä kirjallisesti ja siihen olisi liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.
Selvyyden vuoksi pykälässä viitattaisiin siihen, että oikaisuvaatimusohjeistus tehtäisiin muun lain nojalla silloin, kun rekisterinpitäjän harkinta rekisterimerkinnän tekemisestä perustuisi muun lainsäädännön nojalla arvioitavaan tosiseikkaan. Näin ollen esimerkiksi muutoksenhakuun sovellettaisiin kyseisiä erityislakeja silloin, kun rekisterimerkinnän tekeminen perustuisi vaikkapa nimilainsäädännön tai avioliittoa koskevien muiden lakien säännösten soveltamiseen.
76 §. Tiedon korjaaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi väestötietojärjestelmään talletetuissa tiedoissa havaittujen virheiden korjaamisesta. Säännös vastaisi periaatteiltaan henkilötietolakiin sisältyviä rekisterissä olevan virheen korjaamista koskevia säännöksiä ja sen tarkoituksena olisi varmistaa tehokkaat oikeusturvatakeet sekä väestötietojärjestelmän tietojen oikeellisuuden ja luotettavuuden tehokas toteutuminen.
Pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin rekisterinpitäjälle velvollisuus oma-aloitteiseen tai asianosaisen pyynnöstä tapahtuvaan virheen korjaamiseen. Virheen korjaamisella tarkoitettaisiin nimenomaisesti aiemmin talletetun tiedon korjaamista tapauksissa, joissa talletetun tiedon perusteessa ei ole tapahtunut muutosta, vaan tiedon voidaan arvioida olleen sitä talletettaessa virheellinen. Mikäli kyseessä olisi muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tehtävästä rekisterimerkinnästä, olisi kysymys tiedon tallettamisesta 75 §:ssä tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä pykälässä tarkoitetuttu menettely olisi näin ollen aiemmin tapahtuneiden kirjoitus- tai asiavirheiden korjaamista, ei uuden tai muuttuneen tiedon tallettamista.
Rekisterinpitäjällä olisi velvollisuus korjata oma-aloitteisesti väestötietojärjestelmän tiedoissa ilmennyt virheellinen tieto. Ennen tiedon korjaamista olisi tarvittaessa varattava sille, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta merkintä koskee, tilaisuus tulla kuulluksi. Tilaisuus tulla kuulluksi tulisi varata tapauksissa, joissa virheen perusteena voitaisiin arvioida olevan esimerkiksi väärä lainsoveltaminen tai rekisterinpitäjän virheellinen harkinta tietoja talletettaessa. Rekisterinpitäjä voisi kuitenkin korjata ilmeisen virheen tilaisuutta varaamatta. Kyse olisi tällöin lähinnä selkeiden kirjoitusvirheiden tai rekisterinpitäjän massaluonteisten tietojen tarkastamisen yhteydessä havaituista ilmeisistä virheistä, joiden korjaamisella ei olisi vaikutusta siihen, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta merkintä koskee. Rekisterinpitäjän tulisi muissa tilanteissa varata sille, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta merkintä koskee, riittävä aika reagoida virheen korjaamista koskevaan menettelyyn. Riittävänä aikana voitaisiin pitää rekisterin julkisen luotettavuuden vuoksi noin kahden viikon määräaikaa.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin velvollisuudesta antaa rekisteröidyn näkemyksen vastaisesti tehdystä virheen korjaamisesta kirjallinen päätös oikaisuvaatimuksen tekemistä koskevine ohjeineen. Säännöksellä varmistettaisiin, että sillä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta merkintä koskee, voisi saattaa virheen korjaamista koskevan päätöksen ensin oikaisumenettelyä käyttäen ja sitten tarvittaessa varsinaista muutoksenhakutietä uudelleen arvioitavaksi. Säännöksen mukaan jos rekisterinpitäjä ei hyväksyisi 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta tai jos tietoa korjattaisiin asianosaisen antaman selvityksen vastaisesti, olisi rekisterinpitäjän annettava ratkaisun johdosta kirjallinen päätös ja ohjeet 76 a §:ssä tarkoitetun oikaisuvaatimuksen tekemiseen.
Pykälän kolmannessa momentissa säädettäisiin nyt voimassaolevaa oikeustilaa vastaavasti siitä, että maistraatin olisi ennen ratkaisun tekemistä pyydettävä lausunto Maahanmuuttovirastolta, jos tiedon korjaaminen koskisi 10 §:ssä tarkoitettua ulkomaan kansalaista koskevaa rekisterimerkintää.
76 a §.Oikaisuvaatimus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tämän lain nojalla tehtävien hallintopäätösten oikaisuvaatimusmenettelystä. Oikaisuvaatimuksen tekemiseen sovellettaisiin hallintolain säännöksiä.
Oikaisua voisi hakea kaikkiin sellaisiin päätöksiin, jotka tehdään yksinomaan tämän lain nojalla. Myös 75 §:n 2 momentin mukaisiin yksinomaan väestötietolain nojalla tehtyihin, rekisteröidyn kannalta kielteisiin ratkaisuihin sekä 76 §:n nojalla tehtävään virheen korjaamista koskevaan ratkaisuun haettaisiin näin ollen ennen muutoksenhakua hallinto-oikeuteen oikaisua päätöksen tehneeltä viranomaiselta.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että tämän lain nojalla tehtyihin hallintopäätöksiksi luettaviin ratkaisuihin olisi olemassa hallintolain mukainen 30 päivän oikaisuvaatimusmahdollisuus, josta edelleen olisi muutoksenhakumahdollisuus hallinto-oikeuteen. Yksinomaan väestötietolain nojalla tehtäviä hallintopäätöksiä ovat nykyisellään 12 §:ssä tarkoitettu henkilötunnuksen muuttamista koskeva päätös, 36 §:ssä tarkoitettu turvakieltoa koskeva päätös, ehdotettu 37 §:n 3 momentin turvakiellon alaisten tietojen luovuttamista koskeva päätös, lain 50 §:n nojalla tehtävät tietojen luovuttamista koskevat päätökset, lain 64 §:n nojalla tehtävät sähköisen asiointitunnuksen muuttamista koskevat päätökset, lain 66 ja 67 §:n nojalla tehtävät varmenteiden myöntämistä koskevat päätökset sekä edellä mainitut 75 §:n 2 momentin ja 76 §:n mukaisesti tehdyt päätökset.
Mikäli väestötietojärjestelmään talletettavien tietojen perusteena olisi maistraatin muun erityislainsäädännön nojalla tekemä harkinta, sovellettaisiin näiltä osin kyseisten erityislakien oikaisuvaatimusta koskevia säännöksiä sekä muutoksenhakusäännöksiä. Väestötietolain oikaisuvaatimusta koskevat säännökset takaisivat näin ollen mahdollisuuden hakea oikaisua ainoastaan väestötietolain nojalla tehtävien hallintopäätösten osalta, eli silloin kun tietojen tallettamista väestötietojärjestelmään ei edellä erityislakien, kuten nimilain tai avioliittolain nojalla tapahtuva maistraatin harkinta. Säännös parantaisi yhdessä 76 §:ssä säädetyn tietojen korjaamista koskevan sääntelyn kanssa rekisteröityjen oikeusturvaa.
76 b §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta 76 a §:ssä tarkoitetusta oikaisuvaatimuksesta tehtyyn päätökseen. Muutoksenhakuun sovellettaisiin hallintolainkäyttölain säännöksiä. Hallinto-oikeuden päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
Muutos selkiyttäisi hallinto-oikeuteen ohjautuvia valituksia niin, että vain rekisterinpitäjän oikaisuvaatimuksen jälkeen tekemästä ratkaisusta voitaisiin hakea muutosta. Tarkoituksena on, että rekisterinpitäjällä olisi mahdollisuus entistä tehokkaammin korjata sekä talletetuissa tiedoissa mahdollisesti esiintyviä virheitä että tämän lain nojalla tehtyjä hallintopäätöksiä oikaisuvaatimuksella. Pyrkimyksenä on entisestään vähentää hallinto-oikeuteen menevien valitusten määrää.
Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että valitusoikeus hallinto-oikeuden päätöksistä olisi myös viranomaisella, jonka päätöksen hallinto-oikeus on kumonnut tai muuttanut. Säännös vastaisi nykytilaa. Rekisterihallinnon viranomaisilla tarkoitettaisiin Väestörekisterikeskusta ja maistraatteja. Rekisterihallinnon viranomaisen jatkovalitusoikeus on tarpeellinen oikeuskäytännön yhtenäisyyden ylläpitämiseksi. Oikeuskäytännön yhtenäisyydellä on näissä tapauksissa tärkeä merkitys, koska kysymys on henkilötietojen käsittelyä ja rekisterinpitoa koskevasta toiminnallista ja teknistä erityisasiantuntemusta edellyttävästä ratkaisutoiminnasta. Valitusten määrä on perinteisesti ollut näissä tapauksissa suhteellisen vähäinen.
Pykälän 3 momentin mukaan uhkasakkoa koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin uhkasakkolain säännöksiä.