1
Lakiehdotuksen perustelut
4 §.Suomen kalastuskiintiön täyttyminen tai suurimman sallitun pyyntiponnistustason saavuttaminen. Pykälään ehdotetaan uutta 4 momenttia, joka antaisi maa- ja metsätalousministeriölle mahdollisuuden päättää, että Suomen kalastuskiintiöt ja toimijakohtaiset kalastuskiintiöt voidaan ylittää enintään kymmenellä prosentilla Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen lisämäärien hyödyntämiseksi. Tämä mekanismi seuraavan vuoden kalastuskiintiöiden hyödyntämiseksi sisällytettiin asetukseen 1380/2013 lisäämään joustavuutta kalojen purkamisvelvoitteen toimeenpanoon. Suomessa sitä voitaisiin harkita käytettävän tilanteissa, joissa tiedetään, että tulevan vuoden Suomen kalastuskiintiötä tullaan merkittävästi nostamaan tieteellisen neuvon perusteella ja halutaan mahdollistaa suurenevan kiintiön osittainen käyttö jo edeltävänä vuonna. Jos esimerkiksi Pohjanlahden silakkakiintiön tiedetään tulevana vuonna suurenevan 20 prosentilla, voitaisiin tästä ennalta hyödyntää enintään kymmenen prosenttia ja siten tasata vuosien välistä vaihtelua erityisesti niissä tilanteissa, joissa kalastuskiintiöt rajoittavat kalastusta. Suuret vaihtelut kiintiöiden koossa ovat ominaisia erityisesti silakan ja kilohailin osalta.
On tarpeen ottaa huomioon, että asetuksen 1380/2013 15 artiklan 8 kohdassa oleva mahdollisuus kirjata sivusaalis yhdeksän prosentin edestä kohdelajin toimijakohtaiseen kalastuskiintiöön koskee nimenomaisesti kiintiötä, eikä 15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja lisämääriä. Jos toimijakohtainen silakkakiintiö on esim. 10 000 tonnia, mahdollistaa se enintään 900 tonnin kilohailisaaliin kirjaamisen kyseiseen kiintiöön. Näin ollen toimijakohtaisen silakkakiintiön ylittäminen artiklan 15(9) tarkoittamalla kymmenen prosentin lisämäärällä (1 000 tonnia) yhteensä enintään 11 000 tonnin saaliiksi, ei mahdollista kilohailin sivusaaliin kirjaamista 1 000 tonnin lisämäärään. Kyseiseen toimijakohtaiseen silakkakiintiöön kirjattava kilohailisaalis on siten aina enintään 900 tonnia. Tämä on myös säädetty täytäntöönpanolain 24 §:n 2 momentissa, jossa todetaan, että muun kuin kohdelajin kiintiön ylittäneet saaliit tai saaliit, joita varten ei ole kiintiötä, voidaan kirjata enintään yhdeksän prosentin edestä kohdelajin kiintiöön.
Lisäksi 15 artiklan 8 kohdassa olevan joustomahdollisuuden hyödyntäminen tekee 15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen lisämäärien hyödyntäminen vaikeaksi kilohailikiintiön osalta. Kiintiöiden seurannan kannalta ei ole mahdollista samanaikaisesti käyttää molempia mekanismeja, minkä johdosta 15 artiklan 9 kohdan lisämäärien hyödyntämismahdollisuutta ei pääsääntöisesti sovellettaisi kilohailikiintiölle. Tämä mahdollisuus sisältyisi kuitenkin lakiin esim. sellaiseen epätodennäköiseen tilanteeseen, jossa kalakantojen kehityksen seurauksena Suomen kilohailikiintiö olisi Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiötä suurempi. Käytännössä kilohailia saadaan kuitenkin lähinnä silakan kalastuksen sivusaaliina ja Suomen kilohailikiintiö on ollut merkittävästi pienempi kuin silakkakiintiöt. Tämän vuoksi myös 15 artiklan 8 kohdassa olevaa joustomahdollisuutta sovelletaan lähtökohtaisesti vain kilohailisaaliille.
Jos ehdotetun 4 momentin perusteella vain osa toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haltijoista ylittäisi kiintiönsä kymmenellä prosentilla, se voisi johtaa siihen, että he käytännössä käyttäisivät kokonaan sen kiintiömäärän tai osan siitä, joka muutoin siirtyisi tulevalle vuodelle jaettavaksi kaikille käyttöoikeuksien haltijoille. Tehokkaasti toimivat kiintiönhaltijat voisivat siten lisätä kalastustaan ja nostaa Suomen kalastuskiintiön käyttöastetta. Mekanismi vaikuttaisi siten uuden kiintiöjärjestelmän tavoitteiden suuntaisesti. Vasta jos kaikki tai suuri osa kiintiönhaltijoista ylittäisivät kiintiönsä kymmenellä prosentilla, johtaisi se siihen, että osa tulevan kalastusvuoden kiintiöstä kalastetaan ennalta.
Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden ylittäminen kymmenellä prosentilla voi siis johtaa siihen, että Suomen kalastuskiintiöstä vähennetään seuraavana vuonna vastaava määrä. Tätä koskevasta määrästä ei siten veloitettaisi käyttömaksua, koska käyttömaksu määrätään siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijalle hänen saamastaan toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä, kuten täytäntöönpanolain 26 §:n 3 momentissa säädetään. Toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä voi siirtää toiselle kaupalliselle kalastajalle, joten toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltijana voi olla toimija, jolla ei ole käyttöoikeutta. Näin ollen kiintiön ylityksen määrän osalta ei sellaiselle haltijalle voisi määrätä käyttömaksua. Voidaan kuitenkin arvioida, että Suomen kalastuskiintiön ylittäminen enintään kymmenellä prosentilla tulee olemaan harvinaista. Useimmiten tulee olemaan kysymys Suomen kalastuskiintiön käyttämisestä siten, ettei siitä siirry osia seuraavalle vuodelle. Kyse olisi siten kuluvan kalastusvuoden kiintiön käytöstä, josta olisi jo maksettu käyttömaksu. Muutoksella ei siten pääsääntöisesti olisi vaikutusta käyttömaksun kertymään.
6 a §.Jokialueiden kaupallisia lohisaaliita koskevat erityismääräykset. Itämerenlohta pyydetään merialueiden ulkopuolella kaupallisesti lähinnä Kemijoen ja Iijoen alueilla. Myös muilla jokialueilla kuten Tornionjoella saatetaan pyytää lohta myyntitarkoituksessa, eli harjoittaa kaupallista lohenkalastusta. Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen olennaisena osana olevan Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 22 §:n mukaan sovelletaan kunkin maan kalastuslainsäädäntöä ja sen nojalla annettuja säännöksiä, ellei kalastussäännössä ole asiaa koskevia erityismääräyksiä. Kalastussäännössä ei ole lainkaan määräyksiä jokialueella harjoitettavasta lohen kaupallisesta kalastuksesta ja siitä saatujen lohien merkinnästä, joten lohen merkintävelvoitetta koskevaa kansallista kalastuslainsäädäntöä sovellettaisiin suomalaisiin kaupallisiin kalastajiin.
Jokialueilla ei sovelleta EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa ja sen mukaisia kalastuskiintiöitä ja valvontatoimia. Jokialueilta saadaan kuitenkin saaliiksi olennaisia määriä lohia ja ne päätyvät kalakauppaan samalla tavalla kuin mereltä saaliiksi saadut ja kiintiöihin kuuluvat lohet. Näitä jokialueelta saatuja lohia ei koske täytäntöönpanolain 25 §:n velvoite merkitä saaliiksi saadut lohet erillisellä tunnisteella. Näistä seikoista johtuen kalakaupassa on myös kaupallisten kalastajien laillisesti pyytämiä kaloja, joita ei ole merkitty tunnisteella. Merkitsemättömien lohien esiintyminen kalakaupassa aiheuttaa epätietoisuutta sekä kuluttajien että kalakaupan toimijoiden keskuudessa ja vaikeuttaa lohien kaupan valvontaa. Myös toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden seurannan kannalta on tarpeen parantaa jokialueella harjoitettavan kaupallisen lohenkalastuksen valvonnan edellytyksiä.
Pykälän 1 momentissa esitetään siten, että jokialueelta kaupallisessa kalastuksessa pyydettyjen, Itämerestä peräisin olevien lohien ensimyynti olisi sallittu vain sellaisille kaupallisille kalastajille, jotka ovat ilmoittaneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle aikovansa kyseisenä vuonna harjoittaa lohen kaupallista kalastusta jokialueella. Ensimyynnillä tarkoitettaisiin kalastuslain 91 §:n 1 momentissa tarkoitettua kauppaa, jossa lohi myydään ensimmäisen kerran sen saaliiksi saamisen jälkeen. Lisäksi pykälässä olisi säännös siitä, että jokialueella kaupallisten kalastajien saamat lohet olisi merkittävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta saadun tunnisteen avulla siten, että voidaan tunnistaa lohen pyytänyt kaupallinen kalastaja. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jakaisi ennen kalastuskauden alkua tunnisteet ilmoittautuneille kaupallisille kalastajille ja saisi tarkemmat tiedot kyseisten toimijoiden harjoittamasta lohenkalastuksesta. Muut kaupalliset kalastajat eivät kyseisen vuoden aikana saisi harjoittaa jokialueelta pyytämänsä lohen ensimyyntiä. Merkintäjärjestelmästä tulisi siten nykyistä kattavampi, mikä loisi edellytykset lohen kaupan tehokkaammalle valvonnalle ja sääntöjen vastaisen lohen kalastuksen ja myynnin estämiselle.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan asetuksenantovaltuutta, jolla voitaisiin säätää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle annettavan ilmoituksen sisällöstä ja sen antamisen ajankohdasta. Ilmoitukseen voitaisiin edellyttää sisällytettävän tiedot edellisenä vuonna jokialueen kaupallisessa kalastuksessa saaduista lohista. Lisäksi voitaisiin määrätä tiettyä jokialuetta tai tiettyä aikaa koskevista kaupallisten kalastajien lohisaaliin enimmäismääristä ja jokialueelta saadun lohisaaliin koostumusta (esimerkiksi eväleikattujen/eväleikkaamattomien lohien osuutta saaliissa) koskevista rajoituksista sekä jokialueelta saadun lohisaaliin merkitsemismenettelyistä ja tunnisteen tarkemmasta sisällöstä. Pykälässä tarkoitettua valtuutta käytettäisiin sääntöjen vastaisen lohen kalastuksen ja myynnin ehkäisemiseksi ja kalakaupan valvonnan tehostamiseksi hyödyntäen ilmoittautumismenettelyn yhteydessä kerättävää jokialueen kaupallista lohenkalastusta ja lohisaaliita koskevaa tietoa sekä parasta käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa.
Lohenkalastuksen säätelemiseksi on tietyissä tapauksissa tarve asettaa erilaiset velvoitteet eri kaupallisten kalastajien ryhmiin kuuluville kaupallisille kalastajille ja toisaalta toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden järjestelmään kuuluville ja järjestelmään kuulumattomille kaupallisille kalastajille. Tästä johtuen pykälän 3 momentissa esitetään, että 2 momentissa tarkoitettuja asetuksia annettaessa voidaan niiden mukaiset velvoitteet säätää erilaisina eri kaupallisten kalastajien ryhmiin kuuluville kaupallisille kalastajille.
19 §.Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakomenettely. Jotta 20 §:n toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskeva jakomenettely olisi ymmärrettävä ja kaupalliset kalastajat tietäisivät, mistä Suomen kalastuskiintiöiden osuuksista Ahvenanmaan maakunnan osuudet, erilliset kalastuskiintiöt sekä ei-siirrettävien ja siirrettävien käyttöoikeuksien perusteella jaettavat toimijakohtaiset kalastuskiintiöt lasketaan, jakomenettelystä on säädetty erillisessä pykälässä.
Kyseisen pykälän 1 momenttiin lisättäisiin selventävä maininta siitä, että Suomen kalastuskiintiöiden määrissä otetaan huomioon edellisen vuoden kalastustoiminnasta johtuvat mahdolliset siirrot ja vähennykset edelliseltä vuodelta osana pykälän mukaista jakomenettelyä. Mahdolliset siirrot tai vähennykset laskettaisiin Euroopan komissiolle toimitettujen edellisen vuoden saalismäärien perusteella. Lisäys selventäisi, minkä menettelyiden mukaisesti Suomen kalastuskiintiöiden määrät lasketaan ennen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamista 19 ja 20 §:n mukaisesti.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus neuvoston asetukseen (EY) N:o 847/96 poistettaisiin. Sen sijaan käytettäisiin yleistä muotoilua, jonka mukaan toimijakohtaiset kalastuskiintiöt ja niiden käyttämättömät osat, joita Euroopan unionin yhteisestä kalastuspolitiikasta annettujen Euroopan unionin säännösten mukaan ei voida siirtää seuraavalle kalenterivuodelle, palautuvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnoitaviksi niiden soveltamista seuraavan kalenterivuoden 6 päivänä tammikuuta. Näin viittaus koskisi myös kiintiöiden siirtoa perustuen Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 1380/2013 artiklaan 15(9). Kyseinen säännös koskee kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kalalajeja. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Suomenlahden lohikiintiöstä käyttämättömäksi jäävästä esim. 25 prosentista maa- ja metsätalousministeriön hallinnoitavaksi siirtyisi 15 prosenttia ja 10 prosenttia siirtyisi seuraavalle vuodelle jaettavaksi toimijakohtaisina kalastuskiintiöinä.
20 §.Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen. Siirrettävät ja ei-siirrettävät käyttöoikeudet antavat oikeuden kalastaa tietyn osuuden Suomen kalastuskiintiöstä. Varsinainen mahdollisuus hyödyntää Suomen kalakantoja syntyy, kun Suomen vuosittainen kalastuskiintiö jaetaan 19 §:n menettelyn mukaisesti siirrettävän tai ei-siirrettävän käyttöoikeuden osoittaman promilleosuuden perusteella kalenterivuosittaiseksi toimijakohtaiseksi kalastuskiintiöksi. Toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä jaettaessa periaatteena on lisäksi, että kaikki Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöt jaetaan kaupallisille kalastajille 19 §:n mukaisesti, eikä valtiolle jätetä jakamatta mitään osuutta.
Nykyisessä pykälässä oleva menettely toimijakohtaisten kiintiöiden jakamiseksi on suunniteltu siten, että se, tietyistä monimutkaistavista reunaehdoista huolimatta, olisi mahdollisimman kevyt sekä hallinnolle että kaupallisille kalastajille. Vuoden 2017 kokemusten perusteella on tarpeen tarkentaa menettelyjä toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisessa siten, että se olisi entistä toimivampi.
Ehdotettu toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jako on vuosittainen toimenpide, joka edellyttää taustatiedoksi tiedot Itämeren kiintiöasetuksen mukaisista seuraavaa kalenterivuotta koskevista Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöistä, Ahvenanmaan maakunnalle siirrettävistä kiintiömääristä, erillisistä kalastuskiintiöistä sekä voimassa olevista siirrettävistä ja ei-siirrettävistä käyttöoikeuksista. Mahdollisista kiintiöiden ylityksistä ja Suomen kalastuskiintiöihin edelliseltä vuodelta tehtävistä siirroista johtuen lopulliset toimijakohtaiset kalastuskiintiöt voidaan jakaa vasta alkuvuonna kiintiövuoden jo alettua. Tämä tapahtuisi silakan ja lohen rysäkalastuksen osalta hyvissä ajoin ennen kalastuskausien alkua. Troolikalastusta harjoittaville siirrettävän käyttöoikeuden haltijoille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee kuitenkin jakaa toimijakohtaiset kalastuskiintiöt hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista, koska troolikalastusta harjoitetaan tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen.
Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisen menettely on edelleen toimiva, mutta pykälän 1 momenttia esitetään kuitenkin tarkennettavan. Nykysäännöksen mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ottaa toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisessa huomioon mahdolliset 23 §:ssä tarkoitetut toimijakohtaisista kalastuskiintiöistä luopumiset ja 27 §:n 5 momentin mukaiset käyttömaksun maksamatta jättämisestä johtuvat toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden menetykset. Lisäksi esitetään, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ottaisi myös huomioon 29 §:n 4 momentin mukaiset toimijakohtaisen kalastuskiintiön ylityksestä tai sen ylittämisestä enemmällä kuin kymmenellä prosentilla tehtävät vähennykset sekä edellä esitetyn 19 §:n 1 momentissa tarkoitetut siirrot ja vähennykset. Tällä tavalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi alkuvuonna tehdä toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakopäätökset, joita ei myöhemmin tarvitsisi muuttaa. Muutostarpeita aiheutuisi vain niissä harvoissa tilanteissa, joissa esim. EU:n neuvosto suurentaa kuluvan vuoden kiintiötä tai jos Suomelle kalastuskiintiöiden vaihdosta saadaan suurempia kiintiöitä. Tällä tavalla silakan ja lohen rysäkalastukseen annettaisiin normaalivuonna vain kerran toimijakohtaiset kalastuskiintiöt ja troolikalastukseen kaksi kertaa, ensin ennen vuodenvaihdetta ja sen jälkeen samanaikaisesti rysäkiintiöiden jaon kanssa. Näin muutettuna toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen olisi menettelyltään entistä kevyempi sekä hallinnolle että kaupallisille kalastajille.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan 1 momenttiin ja 19 §:n 1 momenttiin ehdotettujen muutosten johdosta tarkennettavan siten, että poistetaan viittaukset Euroopan komission asetukseen Suomen kalastuskiintiöiden mahdollisista siirroista tai vähennyksistä edelliseltä vuodelta. Lopulliset toimijakohtaiset kalastuskiintiöt jaettaisiin alkuvuonna, jolloin mahdolliset siirtyvät tai vähennettävät kiintiömäärät ovat jo selvillä. Pykälään jäisi siten vain säännös siitä, että lisäykset Suomen kalastuskiintiöihin jaettaisiin ei-siirrettävien ja siirrettävien käyttöoikeuksien haltijoille niiden mukaisten osuuksien suhteessa ja vähennykset jaettaisiin edellisenä vuonna toimijakohtaisen kiintiönsä ylittäneiden tai niitä enemmän kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä sallitulla lisämäärällä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ylittäneiden haltijoiden kesken ylitysten suuruuden mukaisessa suhteessa.
21 §. Suomen kalastuskiintiöihin tehtävien muutosten vaikutus toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin. Pykälä sisältää siirrettäviä ja ei-siirrettäviä käyttöoikeuksia koskevat säännöt niitä tapauksia varten, joissa muutetaan neuvoston päätöksellä Suomen kalastuskiintiötä kesken vuotta. Pykälää tarkennettaisiin edellä 20 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että viitattaisiin vain 20 §:ssä tarkoitettuihin toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin, eikä aiemmin mainittuihin 20 §:n 3 tai 4 momenttiin. Esimerkiksi jo vuoden 2018 aikana on todennäköistä, että neuvosto muuttaa asetustaan 2017/1970 Itämeren kalastusmahdollisuuksista siten, että Pohjanlahden silakkakiintiötä suurennetaan uusimman tieteellisen neuvon perusteella vastaamaan kestävän enimmäistuoton tavoitetta. Tällöin maa- ja metsätalousministeriö kirjaisi Suomen suurennetun Pohjanlahden silakkakiintiön kalastuskiintiörekisteriin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaisi uudet päätökset suurennetuista toimijakohtaisista kalastuskiintiöistä. Päätökset annettaisiin pääsääntöisesti 20 §:n 1 momentin perusteella.
29 §.Toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden noudattamatta jättämisestä. Siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttöönoton tarkoitus on siirtää vastuu kalastusmahdollisuuksien käytöstä kaupallista kalastusta harjoittaville yrityksille ja ammatinharjoittajille. Yksittäisten toimijakohtaisten kiintiöiden ylitykset voivat johtaa, mikäli kaikki yritykset käyttävät toimijakohtaiset kiintiönsä täysimääräisesti, kansallisen kalastuskiintiön ylitykseen, mistä seuraa sanktio Suomelle valtiona. Tästä johtuen toimijakohtaisten kiintiöiden ylitykset tulee välttää ja ylityksen tapahtuessa seuraamukset tulee kohdistaa oman toimijakohtaisen kalastuskiintiönsä ylittäneeseen yritykseen tai ammatinharjoittajaan.
Pykälän 1 momenttiin on kuitenkin tarpeen lisätä määräys siitä, että toimijakohtaisen kalastuskiintiön ylittäminen maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lisämäärällä olisi kuitenkin sallittua, mikäli maa- ja metsätalousministeriö olisi tehnyt 4 §:n 4 momentissa tarkoitetun kyseistä kalastuskiintiötä ja vuotta koskevan päätöksen Suomen kalastuskiintiön vuosittaisesta siirtomahdollisuudesta ja lisämäärien purkamisesta sekä mahdollisuudesta ylittää toimijakohtainen kalastuskiintiö. Kysymys olisi enintään kymmenen prosentin lisämäärästä. Vastaava määräys tulisi pykälän 2 momenttiin siten, että toimijakohtaisen kalastuskiintiön täytyttyä otettaisiin huomioon mahdollisuus kalastuksen jatkamiseen, kunnes toimijakohtainen kalastuskiintiö on ylittynyt maa- ja metsätalousministeriön päättämällä enintään kymmenen prosentin lisämäärällä. Samalla momenttiin lisättäisiin selventävä määräys siitä, että toimijakohtaisen kalastuskiintiön täytyttyä tai ylityttyä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä sallitulla lisämäärällä voidaan rajattua kalastusta jatkaa erillisten kalastuskiintiöiden ja niitä koskevien säännösten perusteella. Tällöin tulee kyseeseen verkkokalastus tai pienimuotoinen rysä- ja troolikalastus.
Pykälän 2 momenttia on lisäksi tarpeen tarkentaa siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen myöntämä lupa tutkimus- ja koulutustarkoituksessa tapahtuvaan trooli- ja rysäkalastukseen ilman toimijakohtaista kalastuskiintiötä myös mahdollistaa sen, että saaliita ei kirjata lainkaan EU:n säännösten perusteella Suomen kalastuskiintiöihin. Neuvoston asetuksen 1224/2009 33(6) artiklan perusteella tieteellisen tutkimuksen puitteissa saadut saaliit, jotka pidetään kaupan ja myydään, luetaan, sikäli kuin ne ylittävät kyseessä olevat kiintiöt kahdella prosentilla, osaksi lippujäsenvaltioon sovellettavaa kiintiötä. Enintään kahden prosenttia kiintiöstä vastaavat tieteellisessä tutkimuskalastuksessa saatavat saaliit voidaan siten jättää kirjaamatta Suomen kalastuskiintiöön.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta 4 §:n 4 momentissa tarkoitetusta maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä sallitun lisämäärän ylittämisestä liittyen vakavasta rikkomuksesta määrättävään seuraamusmaksuun.
Pykälän 4 momentissa on säännös siitä, että kun toimijakohtaisen kalastuskiintiön ylittänyt toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltija on myös siirrettävän käyttöoikeuden haltija, vähennettäisiin ylitystä vastaava määrä siirrettävän käyttöoikeuden haltijan seuraavan vuoden kyseisestä toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä ja kyseinen osuus toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä palautuisi valtiolle. Säännöstä on tarpeen täydentää maininnalla siitä, että ylitystä vastaava määrä vähennetään myös toimijakohtaisen kalastuskiintiönsä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä sallitun lisämäärän ylittäneeltä käyttöoikeuden haltijalta. Tällä tavalla varmistetaan, että toimijakohtaisen kalastuskiintiön tai sallitun lisämäärän ylittäminen vähennetään asianmukaisesti seuraavan kalastusvuoden toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä siten, että mahdollinen ylitys voidaan aina vähentää käyttöoikeuden haltijalta ilman Suomen valtiolle koituvia vaikutuksia. On huomattava, että jos maa- ja metsätalousministeriö 4 §:n 4 momentin perusteella olisi päättänyt lisämäärien purkamismahdollisuudesta tietyn kalastuskiintiön osalta, tämä tarkoittaa, että toimijakohtaisen kalastuskiintiön ylittäminen maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä sallitulla lisämäärällä ei johtaisi kyseisen määrän vähentämiseen kyseiseltä käyttöoikeuden haltijalta. Tällaiset saalismäärät vähennettäisiin seuraavan kalastusvuoden Suomen kalastuskiintiöstä (tai edelliseltä vuodelta siirtyvistä kalastuskiintiön määristä) ennen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamista käyttöoikeuden haltijoille. Momenttiin on myös tarpeen lisätä siitä epähuomiossa pois jäänyt maininta ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijoiden samasta käsittelystä.
Pykälän 5 momenttiin on myös tarpeen lisätä maininta toimijakohtaisen kalastuskiintiön 4 §:n 4 momentissa tarkoitetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä sallitun lisämäärän ylittämisestä liittyen purkamisen jälkeiseen määräaikaan lisäkiintiön hankkimiseksi.
30 §.Kaupallisen kalastuksen siirrettäviä käyttöoikeuksia, ei-siirrettäviä käyttöoikeuksia ja toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskeva rekisteri. Pykälässä 1 momentissa on säädetty siitä, että maa- ja metsätalousministeriö ottaa käyttöön rekisterin (kalastuskiintiörekisteri) osana yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain 29 §:ssä tarkoitettua tietojärjestelmää. Pykälän 1 momentista on epähuomiossa jäänyt pois maininta kalastuskiintiörekisteriin myös kirjattavista ei-siirrettävistä käyttöoikeuksista, jotka ovat myös tarpeen lisätä pykälän otsikkoon.
32 §.Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja. Pykälällä on säädetty siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kiintiöiden haltijoiden oikeudesta tietojärjestelmään kuuluvassa sähköisessä palvelussa nähdä omat tietonsa, nähdä muut siirrettävien ja ei-siirrettävien käyttöoikeuksien sekä toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haltijat ja siirtää hallussaan oleva toimijakohtainen kalastuskiintiö kokonaan tai osittain toiselle rekisteriin tallennetulle toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltijalle. Ei-siirrettävien käyttöoikeuksien haltijat ovat epähuomiossa jääneet 1 momentissa mainitsematta ja ehdotetaan lisättävän.
