Korona on rajoittanut merkittävästi laitoshoidossa sekä sairaaloissa olevien henkilöiden mahdollisuuksia tavata sukulaisia tai muita läheisiä. Sosiaaliset kontaktit ovat ihmisen henkiselle hyvinvoinnille todella tärkeitä. Esimerkiksi monien laitoshoidossa olevien vanhusten sosiaaliset kontaktit läheisiin olivat jo ennen koronaepidemiaa varsin vähäiset tai jopa olemattomat. Tilanne on erityisen haastava. On ymmärrettävää, että erityisesti riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, kuten sairaita ja vanhuksia, pyritään suojelemaan erityisellä huolellisuudella mahdollisesti jopa kohtalokkaalta koronatartunnalta.  

Yksinäisyys on kuitenkin äärimmäisen vakava ongelma, ja se lisää riskiä henkiseen oireiluun esimerkiksi masentuneisuuden muodossa. Henkinen hyvinvointi puolestaan heijastuu tutkitusti myös fyysiseen terveyteen. Tästä syystä olisi äärimmäisen tärkeää panostaa tapaamisten järjestämiseen turvallisesti koronasta huolimatta. Käytännön keinoina mainittakoon esimerkiksi ulkoilmassa riittävillä välimatkoilla järjestettävät kohtaamiset, erilliset tapaamistilat tai vaikka jo kokeillut turvallisia tapaamisia varten suunnitellut kontit. Joustavuutta on myös lisättävä siten, että esimerkiksi juhlapyhinä järjestetään hoidettaville mahdollisuus vierailla kotona tai sukulaisilla, jos tilanne sen suinkin sallii. 

Erilaiset aktiviteetit vaikuttavat tutkitusti sairaiden ja vanhusten vireystilaan. Lisäksi vierailut ja muu toiminta ennalta ehkäisevät liian makuuttamisen vakaviakin terveysriskejä. Tapaamisjärjestelyt vaihtelevat käytännön tasolla alueittain ja toimipisteiden välillä. Näin ollen olisi tärkeää luoda yhtenäinen ja selkeä ohjeistus, jotta potilaita ja heidän omaisiaan kohdeltaisiin yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Tapaamisten toimivan järjestämisen osalta on olennaista, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi hoitamaan tarvittavat käytännön järjestelyt.  

Tapaamisten toteutuminen on hoidettavan henkilön lisäksi todella tärkeää lähiomaisille ja muille tuttaville. Juuri nyt kriisin keskellä tarvitsemme toistemme tukea enemmän kuin koskaan. Näin ollen olisi perusteltua pyrkiä järjestelmällisesti tehostamaan laitoshoidossa tai sairaaloissa olevien henkilöiden mahdollisuutta tavata läheisiään ja järjestää tähän tarkoitukseen riittävät resurssit.