Viimeksi julkaistu 27.11.2021 17.53

Kirjallinen kysymys KK 133/2021 vp 
Sari Sarkomaa kok ym. 
 
Kirjallinen kysymys perusterveydenhuollon hoitotakuusta ja hoitovelan purkamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Tänäänkin tuhannet suomalaiset jonottavat pääsyä terveydenhuoltoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoista ilmenee, että vuodenvaihteessa 2021 yli 8 000 ihmistä jonotti pääsyä perusterveydenhuoltoon, hammaslääkäriin tai erikoissairaanhoitoon yli säädetyn hoitotakuuajan. Tilastojen valossa vaikuttaa siltä, että koronakriisi lyhensi hetkellisesti jonoja kesällä 2020, mutta syksystä saakka jonot ovat jälleen olleet huolestuttavasti kasvu-uralla. Lähitulevaisuudessa odottaa koronakriisin aikana kertynyt hoitovelka, joka tulee koettelemaan terveydenhuoltoamme ennen näkemättömällä tavalla.  

Hallitusohjelmassa luvataan hoitotakuun tiukentamista perusterveydenhuollossa niin, että jatkossa kiireettömässä tapauksessa hoitoon pääsisi viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. Hallitusohjelman tavoite on kannatettava, mutta vaativa, sillä THL:n tilastoista ilmenee, että tällä hetkellä yli 15 000 ihmistä jonottaa pääsyä perusterveydenhuoltoon yli puheena olevan viikon määräajan. Hoitotakuun kiristämisen ohella tarvitaankin terveydenhuollon riittävää resursointia ja kapasiteettia. Nykyinen hoitotakuu, jota useissa kohdin rikotaan, osoittaa, ettei pelkkä tiukka lainsäädäntö riitä, ellei kapasiteettia tosiasiassa ole. 

On huolestuttavaa, että hallitus on toistaiseksi lykännyt hallitusohjelman edellyttämiin, hoitotakuuta tiukentaviin ja terveydenhuollon resursointia parantaviin lainsäädäntötoimiin tarttumista. Suomalaisten hoitoon pääsy ei ratkea ilman sisällöllisiä lainsäädäntöuudistuksia — missä ne viipyvät?  

Hallituksen sote-esitys on puhtaasti rakenteellinen uudistus, joka ei tarjoa mitään keinoja palveluiden saatavuuden parantamiseen. Sote-uudistuksen yhteydessä olisikin ollut perusteltua tehdä myös hoitotakuuta koskevat sisällölliset uudistukset, mutta näin hallitus ei ole jostain syystä halunnut tehdä. Vaikuttaa oikeastaan siltä, että sote-uudistuksella päinvastoin heikennetään hyvinvointialueiden mahdollisuuksia nykyisen tai tulevan hoitotakuun saavuttamiseen, kun alueiden päättäjien mahdollisuuksia hyödyntää yksityistä palvelutuotantoa jonojen purkamisessa merkittävästi rajoitetaan. 

Myös soten rahoitusmalli uhkaa jättää merkittävän osan suomalaisista pysyvästi heikentyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen pariin. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antaman lausunnon mukaan varovainen arvio sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen supistumisesta koko Uudenmaan osalta on noin 400 miljoonaa euroa vuosittain silloin, kun uudistus on tullut kokonaan voimaan. Se on valtava leikkaus, joka johtaisi julkisen terveydenhuollon rajuun karsimiseen. 

Merkittävät leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen johtaisivat siihen, että jonot palveluihin kasvaisivat sekä yhä useampi alueilla työskentelevä ammattilainen siirtyisi yksityisten yritysten palvelukseen. On vaarana, että sote-uudistus johtaa kahden kerroksen järjestelmään, jossa ne, joilla on varaa, hankkivat terveysvakuutuksen, kun taas pienituloiset jäävät kärvistelemään kasvavien jonojen ja heikentyvien terveyspalvelujen piiriin.  

Kehityskulun tulisi olla päinvastainen, jotta suomalaiset saadaan jonoista hoitoon. On täysin selvää, että jonottamalla eivät suomalaiset parane. Ihmisille on tärkeämpää se, että palvelun saa kuin se, mikä taho palvelun tuottaa. 

Koronaepidemia on kerryttänyt hoitovelkaa, jonka purkaminen ei onnistu ilman yksityisten terveystoimijoiden työpanosta. Ihmisten oikea-aikaisten palveluiden turvaamiseksi ja julkisen sektorin työtaakan kohtuullistamiseksi on järkevää hyödyntää hoitojonojen purkamisessa ja nopeamman hoitoonpääsyn tavoittelussa kaikki saatavilla olevat voimavarat. Siksi Kela-korvausta olisi järkevää korottaa ja palveluseteleiden käyttöä laajentaa. 

Hallitus on kuitenkin päinvastoin romuttamassa Kela-korvaus-järjestelmän. Palvelusetelilain uudistamisen kohtalo taas on sidottu hoitotakuuseen, jota ei näy eikä kuulu.  

Kela-korvausten osalta on hallitus kertonut säästöistä yksityislääkärin palkkioiden sekä yksityisen tutkimuksen ja hoidon korvauksia leikkaamalla tai lakkauttamalla. Kelan mukaan euromääräiset korvausmenot olivat vuonna 2019 yksityislääkärin palkkioista 54,8 miljoonaa euroa ja lääkärin määräämästä yksityisestä tutkimuksesta ja hoidosta 39,5 miljoonaa euroa. Yhteensä siis noin 94 miljoonaa euroa. Sote-palveluiden 24 miljardin euron kokonaiskustannuksiin verrattuna summa on pieni.  

Yksityisestä lääkärikäynnistä sai Kela-korvauksia vuonna 2019 yli 1,5 miljoonaa suomalaista, ja käyntejä oli 3,34 miljoonaa. Kelan mukaan valtaosa yksityislääkärillä käynneistä on erikoislääkärillä käyntejä (79 % käynneistä vuonna 2019). Yleisimmin käytetyt erikoisalat olivat silmätaudit (14 % kaikista yksityislääkärillä käynneistä) ja gynekologia (11 % käynneistä). Huolena on, että esimerkiksi näiden kahden erityisalan palveluita ei julkisella puolella nykyisellään ole juurikaan saatavilla. 

Kela-korvauksen poistaminen kokonaisuudessaan tarkoittaisi sitä, että erityisesti pienituloisten mahdollisuudet käyttää yksityistä palvelua heikkenisivät entisestään. Samalla Kela-korvauksen poistosta saatava "säästö" on vähintään epävarmalla pohjalla. Kela-korvaus on yhteiskunnalle edullinen keino rahoittaa terveyspalveluita, sillä valtion 90 miljoonan euron panoksella saadaan noin 1 miljardin euron kokonaisrahoitus. Mikäli edes pieni osa yksityisiä palveluita käyttävistä asiakkaista siirtyisi julkisten palveluiden käyttäjiksi Kela-korvauksen leikkauksen myötä, olisi ns. säästö nopeasti syöty. Kela-korvausten leikkaamisen tuloksena olisikin todennäköisesti julkisten palveluiden kuormituksen lisääntyminen entisestään ja kustannusten kasvu.  

Hallituksella ei toistaiseksi ole ollut esittää pysyviä ratkaisuja hoitoon pääsyn parantamiseksi. Palveluiden sisältöä uudistavat esitykset loistavat poissaoloaan. Hallituksen esittämä maakuntamalli on puhdas hallinnonuudistus. Sen avulla ei ratkaista sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmia. Sillä lisätään niitä. Hallituksen mallissa on täysin unohdettu se, miksi koko uudistusta tehdään — että ihmiset pääsisivät hoitoon ja rahat riittäisivät myös tulevaisuuden palveluihin.  

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus antaa eduskunnalle hallitusohjelman mukaisesti esityksensä perusterveydenhuollon hoitotakuun kiristämisestä viikkoon, 
millaisia konkreettisia keinoja ja resursseja hallitus aikoo esittää hoitojonojen purkamiseksi, 
millaisia konkreettisia keinoja ja pysyviä resursseja hallitus aikoo esittää hallitusohjelman mukaisen hoitotakuun kiristyksen saavuttamiseksi, 
mitkä ovat ne konkreettiset keinot ja työkalut, joilla hallitus aikoo tulevassa hoitotakuulainsäädännössä viime kädessä varmistaa sen, että hoitotakuu tosiasiassa toteutuu, 
miten hallitus perustelee sen, että sote-uudistuksessa rajoitetaan hyvinvointialueiden mahdollisuuksia tukeutua hoidon saatavuuden varmistamisessa ja hoitojonojen purkamisessa yksityiseen palvelutuotantoon, 
aikooko hallitus perua aikomansa Kela-korvauksen leikkauksen, joka toteutuessaan heikentäisi hoitoon pääsyä, lisäisi julkisen sektorin taakkaa entisestään ja saattaisi jopa kasvattaa terveydenhuollon kustannuksia ja 
jos Kela-korvaus poistuu ja moni siirtyy julkiselle puolelle, niin miten hallitus aikoo tässä tilanteessa kompensoida Kela-korvauksen poiston? 
Helsingissä 11.3.2021 
Sari Sarkomaa kok 
 
Mia Laiho kok 
 
Anna-Kaisa Ikonen kok 
 
Pauli Kiuru kok 
 
Marko Kilpi kok 
 
Sinuhe Wallinheimo kok 
 
Paula Risikko kok 
 
Ville Kaunisto kok 
 
Sari Multala kok 
 
Petteri Orpo kok 
 
Anne-Mari Virolainen kok 
 
Timo Heinonen kok