Koronavirusepidemia on levinnyt Suomeen. Tämä kirjallinen kysymys on jatkoa jo laadittuihin kysymyksiini tilanteesta. (KK 464/2019 vp, KK 67/2020 vp, KK 142/2020 vp, KK 157/2020 vp, KK 185/2020 vp, KK 177/2020 vp) 

Kriittisessä tilassa oleva koronaviruspotilas kärsii usein paitsi vakavista hengitysvaikeuksista ja keuhkokuumeesta, myös monista muista vakavista keuhkojen toimintahäiriöistä kuten ARDS. Ainoa hoito vakavimmissa tapauksissa on saada lisähappea hengityskoneessa. Suomessa ongelmaksi tilanteessa, jossa koronavirusepidemia siirtyy seuraaviin vaiheisiin, nouseekin juuri tehohoitopaikkojen ja hengityskoneiden vähäinen määrä. 

Jo vuoden 2009 H1N1-epidemian aikaan tämä ongelma nostettiin laajasti esille, ja Puolustusvoimat kunnostikin tuolloin valmiusvarastostaan 40 respiraattoria eli hengityskonetta sairaaloiden käyttöön. 

Jo vuonna 2009 todettiin, että koko Suomen sairaaloiden 230 tehohoitopaikkaa ja Puolustusvoimien 40 hengityskonetta eivät laajan ja nopeasti etenevän epidemian edessä kuitenkaan riittäisi asianmukaiseen hoitoon. (US 10.11.2009 https://www.uusisuomi.fi/uutiset/h1n1-suomen-armeija-tuli-apuun/56c88efe-69f8-3aa0-a62d-608d61a575ae)  

Hengityskoneiden lisäksi pulaa on myös hoitajista, jotka hallitsevat tehohoitopotilaan hoidon. Tämä pula on krooninen ja olemassa niin sanottuina normaaleinakin aikoina. Osaavaan tehohoitoon kykenevän henkilöstön vähäinen määrä johtuu siitä, että koulutus on vaativa ja pitkä, sekä palkkaus työn vaativuuteen nähden. Koronakysymysten äärellä tällä hetkellä on hyvin vaikeaa ymmärtää, miten emme ole mieltäneet tuon ammattikunnan kannustamista ja tukemista kunnolla.  

Suurta huolta aiheuttaa myös pula sairaanhoito- ja suojatarvikkeista. Terveydenhuollon kentältä on viestitty ohjeistuksista, joissa henkilökuntaa kehotetaan jo muun muassa pesemään kertakäyttöisiä suojatarvikkeita ja käsidesipumppupulloja. Huoltovarmuusvarastot onkin tästä syystä jouduttu avaamaan ja ottamaan käyttöön, mutta myös niissä kapasiteetti on hyvin rajallinen.