Kirjallinen kysymys
KK
257
2019 vp
Ari
Koponen
ps
Kirjallinen kysymys diabeetikkolasten koulupäivän aikaisen omahoidon turvaamisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Diabetesta sairastavilla lapsilla on oikeus saada koulupäivän aikana omahoidon tukea. Lapset tarvitsevat apua hiilihydraatti- ja insuliinimäärien arvioinnissa, insuliinin pistämisessä tai annostelussa insuliinipumpusta sekä ylipäänsä aikuisen tukea diabeteksen hoidossa koulupäivän aikana. Omahoidon tuki on diabeetikkolapselle koulunkäynnin edellytys, sillä ilman sitä hän ei voi osallistua turvallisesti ja yhdenvertaisesti opetukseen. Lapset ovat yksilöitä, eikä mitään ikään liittyviä ylärajoja tuen tarpeelle ole: toiset ovat jo alakoulun puolella itsenäisempiä, toiset saattavat tarvita apua ja ainakin tukea hoidon toteuttamiseen vielä myöhemminkin.  
Diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikana toteutettavasta tuesta on olemassa valtakunnallinen toimintamalli vuodelta 2010. Sen ovat tehneet sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja Kuntaliitto yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi tukea turvaavat perusoikeudet, perusopetuslain säädökset sekä terveydenhuoltolain kirjaus pitkäaikaissairaan lapsen omahoidon tuen järjestämisestä osana kouluterveydenhuollon palveluja. Turvallinen lääkehoito -opas (THL 2016) selkeyttää sekä johdon että työntekijöiden vastuita lääkehoidon organisoinnista ja toteuttamisesta myös koulussa ja ohjaa lääkehoitosuunnitelmien tekoa. Niinpä asioiden pitäisi olla periaatteessa kunnossa. Ongelmista raportoidaan kuitenkin säännöllisesti. 
Kunnat ovat kovissa säästöpaineissa. Diabeetikkolapsi ei tarvitse välttämättä henkilökohtaista koulunkäynnin ohjaajaa tai avustajaa, vaan jonkun aikuisen, joka katsoo hänen peräänsä ja jolle vastuu omahoidon tukemisesta on annettu. Yleensä nämä henkilöt ovat esim. ryhmäavustajia luokassa ja voivat täten auttaa myös muita lapsia erilaisissa asioissa. Ylimääräisiä resursseja, edes ryhmäavustajaa, ei joskus haluta myöntää. Opettajilla on kädet täynnä töitä opetuksen kanssa, ja joskus opettajat myös kokevat, että omahoidon tuen tehtävät, vaikka eivät edellytäkään terveydenhoitoalan ammattiosaamista, eivät heille kuulu. Joskus asiat ovat vain huonosti organisoituja ja joskus kyse on tiedon puutteesta tai epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta. Käytäntöjen sopimisessa pitäisi kuitenkin olla läpikäyvänä periaatteena lapsen tarve ja etu. 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ministeri varmistaa, että diabeetikkolasten omahoidon tuki on turvattu koulupäivien aikana? 
Helsingissä 24.10.2019 
Ari
Koponen
ps
Viimeksi julkaistu 24.10.2019 16:09