Kirjallinen kysymys
KK
277
2016 vp
Saara-Sofia
Sirén
kok
Kirjallinen kysymys veneiden kiinnittymisenestovalmisteista
Eduskunnan puhemiehelle
Vesiympäristön kannalta veneiden pohjamaalien eli antifouling-kiinnittymisenestovalmisteiden käyttö on Suomessa ongelmallista. Suurin osa pohjaan sivellyistä myrkyistä liukenee vesistöön, ja niillä on haitallisia vaikutuksia vesieliöille. Veteen liuetessaan tehoaineet ovat luonnollisesti myrkyllisiä muillekin kuin vain torjuttaviksi tarkoitetuille eliöille. Haitat kohdistuvat erityisesti herkkien rannikkovesien ja satama-alueiden eliöstöön. Haittavaikutusten voimakkuutta kasvattaa entisestään se, että päästöt ovat suurimmillaan keväällä, useiden vesieliöiden parhaimpaan lisääntymisaikaan, kun veneet lasketaan veteen uudessa maalissa. 
Itämerellä veneiden pohjiin kiinnittyvät lähinnä bakteerit, levät, merirokko, levärupi ja sinisimpukka. Sisävesillä ja Perämerellä antifouling-valmisteiden käyttö on täysin turhaa, sillä vesieliöiden levinneisyys riippuu veden suolapitoisuudesta. Veneisiin kiinnittyvät eliöt puuttuvat makeista ja vähäsuolaisista vesistä. 
Veneiden pohjissa käytettävien haitallisten maalien myyntiä ja markkinointia on rajoitettu Suomessa viime vuosina. Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä antifouling-valmisteita. Näiden valmisteiden ympäristö- ja terveysvaikutukset on arvioitu, ja valmisteiden käytölle on asetettu rajoituksia.  
Pesuvesien koostumusta selvitettiin Pidä saaristo siistinä ry:n ja Saaristomeren suojelurahaston tutkimuksessa vuosina 2014—2015. On huolestuttavaa, että pesuvesistä löytyy edelleen tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa (TPT), joiden käyttö on ollut kiellettyä vuosikausia. Suomessa käytetään hyvin kuparipitoisia antifouling-maaleja, vaikka vähempikin riittäisi.  
Tutkimus osoitti, että samaan lopputulokseen päästään myös pienemmillä kuparipitoisuuksilla tai jopa ilman myrkkymaaleja mekaanisia menetelmiä käyttäen. 
Yleisimmät Suomessa käytettävät tehoaineet maaleissa ovat nykyisin kupari ja sinkki. Molemmat ovat suurina pitoisuuksia ihmisille vaarallisia, mutta jo pieninä pitoisuuksina ne ovat haitallisia Itämeren eliöstölle. Haitalliset antifouling-valmisteet estävät mikrobien ja kehittyneempien kasvi- ja eläinlajien muodostaman kasvuston tarttumista veneenpohjaan kemiallisten tai biologisten ominaisuuksien vuoksi. Sinkki ja kupari vahingoittavat muun muassa rakkolevän ja sinisimpukan lisääntymiskykyä. Molemmat ovat avainlajeja, joista monen muun lajin hyvinvointi ja olemassaolo riippuu. 
Orgaaniset tinayhdisteet TBT ja TPT ovat tinayhdisteiden myrkyllisimpiä muotoja. Ympäristöluvan alaisessa toiminnassa olisi tärkeää seurata nyt seurattavan TBT-tason lisäksi myös TPT-tasoa. Molemmat ovat kaloille ja vesieliöille erittäin myrkyllisiä aineita, jotka voivat kertyä elimistöön ja aiheuttaa hormonimuutoksia. Aineita löytyy etenkin satamien ja telakoiden edustalta merenpohjasta. Pesuvesitutkimuksen mukaan niitä irtoaa yhä myös veneiden pohjista. Tutkimuksen johtopäätös onkin se, että veneiden pohjien pesussa syntyviä pesuvesiä ei saa päästää ympäristöön käsittelemättöminä. 
Nykyiseen, ympäristön kannalta kestämättömään tilanteeseen on saatava muutos. Suomessa sallittujen antifouling-maalien kuparipitoisuuksia tulisi rajoittaa. Esimerkiksi Ruotsissa viime vuonna tehdyssä projektitutkimuksessa selvisi, että jo hyvinkin alhaisella kuparipitoisuudella päästään toivottuun vaikutukseen eli veneiden pohjien fouling-eliöiden kiinnittymisen vähenemiseen merkittävästi.  
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus alentaa veneiden kiinnittymisenesto- eli antifouling-valmisteiden sallittuja kuparipitoisuuksia saadakseen muutoksen perusteluissa mainittuun nykytilanteeseen, joka on ympäristön kannalta kestämätön? 
Helsingissä 13.5.2016 
Saara-Sofia
Sirén
kok
Viimeksi julkaistu 13.5.2016 14:26