Kirjallinen kysymys
KK
355
2016 vp
Sari
Raassina
kok
ym.
Kirjallinen kysymys Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanosta
Eduskunnan puhemiehelle
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus eli ns. Istanbulin sopimus on ensimmäinen eurooppalainen naisten oikeuksiin keskittyvä ihmisoikeussopimus. Sopimus tuli Suomen osalta voimaan 1.8.2015. Sopimus tarkastelee naisiin kohdistuvaa ja perheväkivaltaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Sopimus on hyvin laaja, ja sen toimeenpano on kesken monilta osin. 
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet ovat toistuvasti puuttuneet Suomen naisiin kohdistuvan väkivallan korkeisiin lukuihin sekä tehottomiin toimiin sen suhteen. Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan naisiin kohdistuva väkivalta maksaa Suomelle yli 2 miljardia euroa vuodessa. Väkivalta ei kuitenkaan ole vain taloudellinen kysymys vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys. 
Istanbulin sopimuksessa edellytetään pakkoavioliittojen kriminalisointia sekä pakkoavioliittojen purkamisen tai mitätöinnin mahdollisuutta. Istanbulin sopimusta ratifioitaessa ei kirjattu ylös muuta purkamismenettelyä kuin avioeroprosessi. Avioero on harkinta-aikoineen kohtuuton pakkoavioliiton uhrille. Pakkoavioliitot tulisi voida mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhreille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa. Pakkoavioliitosta ei saa jäädä merkintää väestörekisteriin. Ulkomaalaislakia tulisi täydentää, jotta oleskeluluvan säilyminen avioliiton purkautuessa voi olla mahdollista myös silloin, kun kyse on pakkoavioliiton purkautumisesta.  
Istanbulin sopimus edellyttää seksuaalirikosten määrittelyä suostumuksen puutteen kautta. Rikoslain 20 luvun uudistuksessa suostumuksen kriteeri jäi edelleen pois raiskauksen määrittelystä. Myöskään uhrin ja tekijän läheistä suhdetta rangaistuksen koventamisperusteena ei otettu uudistuksessa esiin. Rikoslakia tulee muuttaa niin ikään laitoksissa oleviin naisiin kohdistuvien sek-suaalirikosten osalta, jotta ne määritellään raiskauksiksi seksuaalisen hyväksikäytön sijasta. 
Istanbulin sopimuksen artiklassa 31 valtio velvoitetaan toimimaan niin, ettei huoltajuus- tai tapaamisoikeussopimus vaaranna väkivaltaa kokeneen naisen, naisen perheen tai yhteisten lasten oikeutta turvallisuuteen ja väkivallattomaan elämään. Tutkimukset ovat osoittaneet oikeusistuimien hyvin heittelehtiviä käytäntöjä perheväkivallan huomioimisessa huoltajuuspäätöksissä. 
Istanbulin sopimus edellyttää, ettei lähisuhdeväkivaltaa kokenutta pakoteta sovitteluun. Väkivaltaa kokenut ei koskaan voi olla sovittelutilanteessa tasa-arvoisessa asemassa. Sovittelun käyttö lähisuhdeväkivaltarikoksissa on kiellettävä. 
Sopimuksen täysimääräistä toimeenpanoa tukemaan tarvitaan realistinen toteuttamissuunnitelma, joka sisältää myös suunnitelman toimien resursoinnista.  
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi? 
Helsingissä 17.6.2016 
Sari
Raassina
kok
Sari
Tanus
kd
Emma
Kari
vihr
Mikaela
Nylander
r
Maria
Tolppanen
ps
Anne
Louhelainen
ps
Katja
Hänninen
vas
Mirja
Vehkaperä
kesk
Johanna
Karimäki
vihr
Leena
Meri
ps
Outi
Alanko-Kahiluoto
vihr
Krista
Mikkonen
vihr
Päivi
Räsänen
kd
Sirkka-Liisa
Anttila
kesk
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
Anne-Mari
Virolainen
kok
Hanna
Kosonen
kesk
Hanna
Halmeenpää
vihr
Veera
Ruoho
ps
Aila
Paloniemi
kesk
Tarja
Filatov
sd
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
Maarit
Feldt-Ranta
sd
Sirpa
Paatero
sd
Eva
Biaudet
r
Tytti
Tuppurainen
sd
Hanna
Sarkkinen
vas
Sanna
Marin
sd
Satu
Taavitsainen
sd
Susanna
Huovinen
sd
Suna
Kymäläinen
sd
Ulla
Parviainen
kesk
Saara-Sofia
Sirén
kok
Anneli
Kiljunen
sd
Silvia
Modig
vas
Riitta
Myller
sd
Tuula
Haatainen
sd
Nasima
Razmyar
sd
Eeva-Johanna
Eloranta
sd
Anna-Maja
Henriksson
r
Sanna
Lauslahti
kok
Viimeksi julkaistu 20.6.2016 12:17