Kotitalousvähennyksen käyttöönotto on edesauttanut kotimaista työllisyyttä ja vähentänyt harmaan työvoiman käytön houkuttelevuutta. Myös asuntovarallisuuden arvon säilyttämisessä kotitalousvähennyksen vaikutus on merkittävä, onhan merkittävä osa Suomen asuntokannasta tullut tai tulossa peruskorjausikään.
Kotitalousvähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127 a §).
Asunto tai vapaa-ajan asunto ei saa kuitenkaan olla vain lasten tai lastenlasten käytössä, joten vanhemmat tai isovanhemmat eivät saa kotitalousvähennystä lasten tai lastenlasten asunnossa teetetystä työstä, elleivät itsekin asu kyseisessä asunnossa. Siten pelkästään alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa teetetty työ ei oikeuta kotitalousvähennykseen.
Nuorilla aikuisilla on usein vähemmän rahaa käytettävissä remontteihin tai kotitaloustyön teettämiseen kuin varttuneemmilla seniorikansalaisilla. Sekä asuntovarallisuuden arvon säilymisen että työllisyysvaikutusten kannalta voisikin olla aiheellista muuttaa tuloverolakia siten, että kotitalousvähennys myönnettäisiin jatkossa myös lasten ja lastenlasten taloudessa teetetystä remontista, peruskorjauksesta tai muusta normaaliin kotitalousvähennyksen käyttöalaan kuuluvasta työstä. Tämänkaltainen muutos todennäköisesti parantaisi kotitalousvähennyksestä johtuvia työllisyysvaikutuksia lain nykytilaan verrattuna.
