Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Ylisuuret turkiseläimet suomalaisilla turkistarhoilla ovat saaneet osakseen negatiivista julkisuutta niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Niin sanotut superketut ovat suuri tahra maamme eläinsuojelun maineelle. Viranomaisten tulee jatkossa puuttua tehokkaammin eläinten terveyden vaarantavaan toimintaan. Turkistuottajien taholta on viestitty, että jättikokoisten kettujen jalostus olisi loppunut. Valitettavasti tämä ilmiö, joka aiheutti kohua jo 1980-luvulla, on yhä vuonna 2017 ongelma.
Turkistarhoilla uroskettujen keskipaino Turkistalous-lehden (5/2013) mukaan oli vuonna 2012 19,4 kiloa, ja noin kolmannes urosketuista painoi peräti yli 20 kiloa. Tämä ei ole luonnollista, sillä siniketut painavat luonnossa 3—4 kiloa. Vakavan ylipainon vaikutusta eläimen hyvinvointiin ei voi vähätellä. Myös löysä nahka ja taipuneet jalat aiheuttavat yleisesti hyvinvointiongelmia ja kärsimystä tarhaketuille. Muun muassa MTT:n ja Luonnonvarakeskuksen viime vuosien raporteista ilmenee kettujen huomattavan ylipainon olevan turkistarhoilla valitettavan yleinen ongelma. Tähän epäkohtaan tulee puuttua välittömästi kovin keinoin. Valvontaa ja sanktiojärjestelmää tulee kehittää. Nykyinen eläinsuojelulaki mahdollistaa jo nyt sellaisen eläinjalostuksen kieltämisen, josta aiheutuu eläimelle kärsimystä. Käytännön tasolla tämä ei valitettavasti kuitenkaan toteudu, ja ylipainoiset ketut ovat elävä esimerkki tästä ongelmasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: