YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Yleissopimuksen periaatteina ovat mm. henkilöiden syrjimättömyys, täysimääräinen ja tehokas osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus.  

Yhteiskuntapolitiikan on tuettava ihmisten yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta yhteiskunnan toiminnassa. Vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuudet ovat muita kansalaisia enemmän riippuvaisia ympäristön rakenteista ja palveluiden saatavuudesta.  

Vammaisten henkilöiden omatoimisen suoriutumisen, osallistumisen ja tasa-arvon turvaaminen asuinpaikasta riippumatta edellyttää toimivaa erityislainsäädäntöä. Etenkin asuminen, henkilökohtainen apu, kuljetuspalveluiden sujuvuus ja omaishoito ovat keskeisiä. Eri tukimuodot täydentävät toisiaan. Tämä koskee esim. henkilökohtaista apua, omaishoidon palveluita, kuljetuspalveluita sekä apuvälineitä. Olennaista on, että ihminen saa palvelun ja tuen tarpeensa mukaisesti niin, että hänen osallisuutensa aidosti toteutuu.  

Säästöjä haetaan vanhuksilta niin vanhuspalvelulakia heikentämällä kuin myös vammaislain ikärajan kautta. Vammaislain säästö on tarkoitus saavuttaa etenkin poistamalla yli 75-vuotiaiden vammaisten henkilöiden oikeudet ensi vaiheessa vammaislain mukaiseen kuljetuspalveluun ja toisessa vaiheessa muihin vammaislain mukaisiin palveluihin.  

Tämä tarkoittaa käytännön arjessa sitä, että niistä tukipalveluista, joita tarvitaan syömiseen, pukemiseen, asumiseen ja liikkumiseen, aletaan maksaa maksuja ja osa palveluista tullaan rajaamaan pois. Siitä huolimatta, että he ovat olleet ennen 75:tä ikävuotta oikeutettuja näihin, niin heidän tullessaan 75 vuoden ikään nämä oikeudet poistuisivat, mutta vammaisuus tai liikuntakyvyn rajoittuneisuus ei tule poistumaan.  

Vammaisuus ei poistu iän myötä, vaan vanhuuden tuomat vaivat heikentävät vammaisen liikkumista entisestään. On kohtuutonta rajata vammaisia henkilöitä pois arkisista peruspalveluista iän perusteella. Vammaiset vanhukset ovat myös taloudellisesti heikoimmassa asemassa. Ei ole oikein siirtää heitä maksullisten palveluiden piiriin.  

Vammaisten henkilöiden erityispalveluiden saatavuudessa ei ole yläikärajaa. Lähtökohtana tulee olla ihmisen yksilöllinen palvelutarpeen ja toimintakyvyn arviointi ja yhdenvertainen kohtelu sekä osallisuuden turvaaminen.