Yleinen asevelvollisuus on suomalaisen puolustusratkaisun kulmakivi. Se on ylivertainen puolustusratkaisu alueellisen koskemattomuutemme turvaamiseksi, ja siitä on pidettävä kiinni myös jatkossa.
Nykyisellä järjestelmällämme on laaja tuki kansalaisten ja asevelvollisten keskuudessa. Tuen ja hyväksynnän säilyttämiseksi valtiojohdon on tutkittava ennakkoluuttomasti järjestelmän kehittämismahdollisuuksia.
Tämänhetkiset varusmiesten ja -naisten palveluksen päättymisajat eivät palvele parhaiten yksilön tai yhteiskunnan etuja. Esimerkiksi tammikuussa aloittaneiden 165 vuorokautta palvelleiden asevelvollisten kotiutuminen osuu niin, että yhteishaku on mennyt heiltä ohi. Tästä seurauksena on automaattinen välivuosi opintojen aloittamisessa. Samalla tavalla kesällä kotiutuvien on ollut hyvin hankalaa valmistautua mahdollisiin pääsykokeisiin.
Yksi ratkaisu tähän ongelmaan olisi saapumiserien siirtäminen kahdella kuukaudella myötäpäivään siten, että palveluksen astuttaisiin maaliskuun ja syyskuun alkupuolella. Tätä esimerkiksi Varusmiesliitto on esittänyt. Palvelukseenastumisajankohdan siirto mahdollistaa sen, että kotiutuminen tapahtuu elo- tai helmikuun lopussa. Tällöin kotiutuvalla asevelvollisella on mahdollisuus aloittaa opinnot syksyllä, ja vastaavasti keväällä jää riittävästi aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen.
