Kirjallinen kysymys
KK
566
2017 vp
Marisanna
Jarva
kesk
Kirjallinen kysymys teiden kunnossapidon parantamisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Talvi on taas yllättänyt autoilijat, mutta ei tieurakoitsijoita. Suomi on iso maa, ja säät vaihtelevat suuresti eri puolilla maata, samoin myös teiden kunnossapidon taso. Jokainen meistä, joka autoilee, joutuu kohtaamaan tämän kirjavan ja valitettavan usein huonon teiden kunnossapidon. Usein sanotaan, että rahaa on liian vähän. Sekin varmasti pitää paikkansa, mutta tässä asiassa voisikin olla suurempi apu tienhoidon uudelleenorganisoinnissa. 
Tienhoidosta vastaa ELY:n liikenne-osasto. ELY-keskus määrittelee urakkaan sisältyvät työt ja hoidon laatutason Liikenneviraston toimintalinjojen ja laatuvaatimusten perusteella. Nyt kaikissa maakunnissa ei päätetä sen alueen liikenteen ja tienpitoon liittyvistä asioista ja päätöksenteko sekä kilpailutusten kautta myös käytännön tienhoidon johtaminen on karannut kauas itse urakoitsijoilta, jotka hallitsevat tienhoidon käytännössä. Sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä olisikin mahdollista siirtää maakuntien vastuulle myös teiden kunnossapito ja luoda toimivampi kokonaisuus tienhoitoon. 
Nyt käytössä oleva alueurakkamalli on johtanut niin isoihin urakoihin tarjouspyynnöissä, että vain muutama suuri yritys pystyy jättämään niistä tarjouksen. Pienemmät urakka-alueet mahdollistaisivat useamman yrittäjän osallistumisen kilpailuun. Tarjouskilpailun voittajat eivät itse hoida läheskään kaikkia töitä vaan teettävät ne aliurakoitsijoilla, jotka eivät voineet osallistua kilpailutukseen. Kilpailun voittanut väliporras ottaa urakasta niin ison siivun itselleen, että varsinaisen työn tekijälle ei jää urakasta kuin kustannusten kattaminen, jos sitäkään. Kaluston kunnossapitoon ja uusien hankintaan ei jää euroja. Tämä vaikuttaa myös tienhoidon laatuun. On myös yrittäjiä, jotka lopettavat kannattamattoman yritystoiminnan. Sukupolvenvaihdoksia ei tarvitse odotella. Urakoiden pilkkominen pienemmiksi jättää yhden väliportaan tästä ketjusta pois ja järkevöittää toimintaa.  
Toinen ongelma koskee liian pitkiä sopimuksia. Pienyrittäjän on hankala sitoutua useiksi vuosiksi tiettyyn hintaan kustannusten vaihtelun, kuten polttoaineen hinnan, ja vaihtelevien talvien vuoksi. Pääurakoitsijat eivät hyväksy lyhyempiä sopimuksia eikä hinnantarkistuksia. Viime vuonna sovittu hinta saattaa pahimmassa tapauksessa tuottaa tappiota monena vuonna peräkkäin. Tämä sisältää liian ison riskin pienyrittäjän näkökulmasta. 
Tienhoidossa saataisiin eurot paljon tehokkaampaan käyttöön, jos aliurakoitsijat saisivat ottaa maalaisjärjen käyttöön töihin lähdön ajankohdasta. Nyt he odottavat usein käskyä lähteä liikkeelle, ja liian usein tämä käsky myös tulee liian myöhään, jolloin aamuliikenteen ollessa käynnissä siihen mennessä satanut lumi poljetaan polanteelle. Tämä taas vaikeuttaa ja hidastaa auraamista sekä on myös turvallisuusriski niin itse auraustyössä kuin tien käytössäkin. Viimeksi tämän vuoden syksyllä ovat tapahtuneet hengen vieneet raskaan kaluston liikenneonnettomuudet, joissa heikolla tienhoidolla oli ratkaiseva merkitys. 
Tiet on jaettu mm. liikennemäärien ja liikenteellisen merkityksen mukaan talvihoitoluokkiin. Hoitoluokka määrittää, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti hoitotoimenpiteet pitää tiestöllä aloittaa. Näitä hoitoluokkia on myös hilattu alemmaksi mm. kaventamalla tietä. Tällöin saadaan siirrettyä hoitotyöt kuorma-autosta traktorilla tehtäviksi. Tämä on varmasti edullisempi ratkaisu, mutta tielle ja sen käyttäjille tehdään samalla karhunpalvelus, koska talvitienhoidon tulos ei ole sama traktorilla kuin kuorma-autolla. Tästä joutuvat myös lopputyön käytännössä tekevät urakoitsijat olemaan pahoillaan. 
Tienhoidon osalta tärkeää on myös, missä kunnossa tie on ennen talven tuloa. Olemme teiden kunnossapidon osalta edelleen vahvasti korjausvelan puolella, vaikka Sipilän hallituskaudella väylien kunnostamiseen on panostettu lähes miljardi euroa aiempaa enemmän. Teiden kunnolla on selkeä yhteys kilpailukykyymme. Muutaman päätien kunnossa pitäminen ei riitä, vaan koko väyläverkoston kunnostaminen on välttämätöntä. Erityisesti alemmanasteinen tieverkosto on olennaisen tärkeä esimerkiksi matkailun ja puunhankinnan kannalta, ja sen kunnossa pitäminen on elinehto nykyisten ja uusien työpaikkojen syntymiseksi kasvaville aloille etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Väylien kunnossapitoon ja rakentamiseen tarvittavan rahoituksen lisäämiseen on löydettävä Suomessa uusi malli, jotta väyläverkostomme ei pääse tilaan, jossa sen ylläpito koetaan mahdottomaksi tehtäväksi. 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä teiden kunnossapidon parantamiseksi, 
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta tienhoidon urakoinnissa määrärahoja saadaan ohjattua nykyistä enemmän käytännön tienhoitoon ja urakkakilpailutukset pilkottua pienempiin osiin ja 
onko tulevilla maakunnilla mahdollisuus vastata tienhoidon järjestämisestä? 
Helsingissä 11.12.2017 
Marisanna
Jarva
kesk
Viimeksi julkaistu 12.12.2017 15:24