Krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS (chronic fatigue syndrome) on yksi yleisimmistä mutta kuitenkin huonoimmin tunnetuista pitkäaikaissairauksista Suomessa. Se on vakava ja usein invalidisoiva neurologinen infektiosairaus, jota sairastaa Suomessa arvioiden mukaan kymmeniätuhansia ihmisiä.
Sairauteen liittyvä uupumus voi olla niin voimakasta, että päivittäiset rutiinit ja työnteko muuttuvat ylitsepääsemättömiksi. CFS:ään liittyy myös lukuisia muita oireita, kuten lihaskipua, päänsärkyä, pahoinvointia, masennusta ja kognitiivisia ongelmia.
Asianmukaisen diagnoosin saaminen on kuitenkin vaikeaa, ja sillä aikaa CFS-potilaat kärsivät sairaudesta ilman hoitoa tai heille annetaan vääränlaista hoitoa. Sairautta on vaikea diagnosoida, sillä sitä ei helposti havaita tavallisissa laboratorio- ja kuvaustutkimuksissa. Monet lääkärit eivät tunnista sairautta eivätkä osaa hoitaa sitä. Lääkäreillä tulisikin olla riittävä koulutus sairaudesta sen havaitsemiseksi ja hoitamiseksi oikealla tavalla.
Sairautta luullaan myös valitettavan usein psyykkiseksi, vaikka krooninen väsymysoireyhtymä on lääketieteellisesti todistettu elimelliseksi eli fyysiseksi sairaudeksi.
Monilla CFS-potilailla on ongelmia myös toimeentulon kanssa. Jos työkyky on mennyt, voi sosiaalietuuksien saaminen CFS-diagnoosin kanssa olla vaikeaa ja toisinaan jopa mahdotonta.
