Kirjallinen kysymys
KK
574
2018 vp
Mika
Niikko
ps
Kirjallinen kysymys pakollisen lääkehoidon määräämisestä vakavien seksuaalirikosten tekijöille
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa viime viikkoina paljastuneet nuoriin tyttöihin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat kirvoittaneet erittäin aiheellisen keskustelun seksuaalirikosten ennaltaehkäisystä ja rangaistuksista. Puheenaiheina ovat syystäkin olleet muun muassa maahanmuuttopolitiikan kiristykset, ulkomaalaistaustaisten tekijöiden karkotukset Suomesta sekä seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten pidentäminen kansalaisten yleisen oikeustajun mukaisiksi. Eräs laajan keskustelun ulkopuolelle toistaiseksi jäänyt keino on seksuaalirikoksiin syyllistyneiden pakollinen, seksuaaliviettiä alentava lääkehoito eli niin kutsuttu kemiallinen kastraatio. 
Kemiallisessa kastraatiossa lasketaan lääkityksen avulla potilaan hormonitasoa, minkä seurauksena seksuaalinen kyky ja vietti sammuvat lähes kokonaan. Kun lääkitys lopetetaan, tilanne palautuu normaaliksi. Lääkitys voidaan antaa injektiolla tai suun kautta, ja sen käyttöä voidaan valvoa virtsa- ja verinäytteiden avulla. Sivuvaikutuksia voivat olla esimerkiksi luuntiheyden lasku ja ylipainon kertyminen.  
Lääkitys ei estä rikosten tekemistä. Sen on kuitenkin useissa tutkimuksissa havaittu vähentävän olennaisesti rikoksen uusimisen riskiä. 
Seksuaalirikollisten vapaaehtoinen lääkehoito on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2014 asti. Sitä koskevat säädökset sisältyvät lakiin valvotusta koevapaudesta. Lääkehoito, sen seurantaan suostuminen ja lääkehoitoon mahdollisesti liittyvä psykoterapia voidaan asettaa valvotun koevapauden ehdoksi. Käytännössä laki koskee esimerkiksi rikoksentekijöitä, jotka on tuomittu törkeästä raiskauksesta tai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hoito jatkuu koevapauden ja sitä seuraavan ehdonalaisen vapauden ajan. Lain suomaa mahdollisuutta vapaaehtoiseen, koevapauden ehtona olevaan lääkehoitoon ei ole kuitenkaan juurikaan käytetty.  
Kemiallinen kastraatio on käytössä myös useissa muissa maissa joko vapaaehtoisena toimenpiteenä tai rangaistuksen osana. Näitä maita ovat vuoden 2016 tietojen mukaan muiden muassa Venäjä, Puola, Tshekki ja Viro.  
Virossa seksuaalirikoksen tehnyt saa tietyin ehdoin lyhennettyä vankeusaikaansa, jos suostuu kemialliseen kastraatioon, jonka kesto on puolestatoista kolmeen vuotta. Säädös koskee vain lievempiä seksuaalirikoksia, joista tuomittu rangaistus on puolesta kahteen vuoteen vankeutta.  
Tshekissä tuomioistuin voi määrätä seksuaalirikokseen syyllistyneelle kemiallisen kastraation kahdeksi vuodeksi kerrallaan.Sen toteutukseen vaaditaan henkilön suostumus. Tshekissä on myös käytössä rikoksentekijän vapaaehtoiseen suostumukseen perustuva kirurginen kastraatio. 
Puolassa tuomioistuin voi määrätä kemiallisen kastraation pakolliseksi rangaistuksen osaksi, kun on kyseessä laissa määritelty vakava, seksuaalisin motiivein tehty rikos. 
Venäjällä kemiallinen kastraatio voidaan toteuttaa seksuaalirikolliselle, jonka uhri on ollut alle 14-vuotias. Se on käytössä sekä vapaaehtoisena (vankilassaoloaikaa lyhentävänä) toimenpiteenä että pakollisena osana rangaistusta.  
Perustuslain mukaan kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti ilman laissa säädettyä perustetta (Perustuslain 7 §:n 3 mom.). Rangaistuksen tarkoituksen toteutumiseksi voidaan kuitenkin määrätä esimerkiksi vankeusrangaistus ilman asianomaisen suostumusta. Lailla voidaan siis lähtökohtaisesti säätää erilaisista, myös henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuuluvista asioista sitä rajoittaen. Tuomioistuimen päätös useiden vuosien pakollisesta lääkehoidosta rangaistuksen oheisseuraamuksena on tältä kannalta mahdollista toteuttaa, jos asiasta säädetään lailla. 
Suomessa annetaan vuosittain yli tuhat tuomiota lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja suunnilleen saman verran raiskauksista. Seksuaalirikoksien yleinen uusimisaste on verrattain matala, mutta rikoksen kerran uusineen rikoksentekijän riski syyllistyä yhä uusiin tekoihin on huomattavan korkea. Vakavissa tapauksissa yhdellä tekijällä on monia uhreja.  
Lääkitys törkeitä tai toistuvia rikoksia tekeville henkilöille voisi varjella suuren joukon heidän mahdollisia uhrejaan rikoksilta sekä niistä seuraavilta elinikäisiltä traumoilta. Lisäksi kemiallinen kastraatio antaisi selkeän viestin, että Suomessa seksuaalirikoksiin suhtaudutaan vakavasti. 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Näkeekö ministeri seksuaalirikollisten pakollisen lääkehoidon eli kemiallisen kastraation oikeana rangaistusseuraamuksena, varsinkin kun on kyse törkeästä lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta?  
Helsingissä 18.1.2019 
Mika
Niikko
ps
Viimeksi julkaistu 18.1.2019 14:06