Tämä kysymys on jatkoa aiemmin jättämiini kirjallisiin kysymyksiin KK 157/2020 vp (10.3.2020) ja KK 377/2020 vp (7.5.2020). Kysymykset ovat koskeneet koronakaranteeniohjeita ja karanteenimääräyksen rikkomisesta aiheutuvia seuraamuksia. 

Kesän mittaan kansalaisten suhtautuminen koronavirusta kohtaan on rajoitusten purkamisen myötä keventynyt. Ihmiset ovat kuitenkin onneksemme suosineet kesällä kotimaan matkailua ja viettäneet aikaa aiempaa enemmän väljästi maaseuduilla ja mökeillä. Kuitenkin lomalle on suunnattu matkustusrajoitusten kevennyttyä myös ulkomaille. Ulkomailla matkanneilla on erilaisia käsityksiä siitä, onko edelleen aiheellista noudattaa 14 vuorokauden omaehtoista karanteenia matkan jälkeen, onko se jopa pakko vai voiko lomalta palata normaalisti esimerkiksi töihin? Kysymyksiä matkoille lähteviltä, mutta myös työnantajilta, kuten yrittäjiltä, on tullut. On tullut käsitys, että selkeää linjanvetoa ja ohjeistusta tarvitaan kiireisesti. Onko ohjeistuksissa ja määräyksissä alueellisia eroja ja tuodaanko ne palaaville matkaajille selvästi esille matkan aikana tai esimerkiksi lentokentällä? Ihmisille tulee saattaa yleisesti tietoon tämänhetkiset viralliset ohjeet ja määräykset koskien karanteenia ja myös se, että mikäli rikkoo ohjeistusta ja altistaa lukuisia ihmisiä tarttuvalle taudille, onko siitä seuraamuksia.  

Ulkomailla lomailusta aiheutuneesta karanteenista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta on myös epäselvyyttä. Onko omaehtoinen karanteeni, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä altistamasta ihmisiä mahdolliselle virukselle, työntekijän omaa palkatonta lomaa, kelakorvattavaa vai peräti työnantajan maksettavaksi lankeavaa sairaslomaa? Onko asiassa huomioitu poissaoloista työnantajille aiheutuvia ongelmia, esimerkiksi hankkia sijaistavaa työvoimaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia?