Kirjallinen kysymys
KK
629
2016 vp
Ari
Jalonen
ps
Kirjallinen kysymys nykyisen lentoasemaverkoston kehittämisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen kansallinen ilmailulainsäädäntö pyrkii turvaamaan toimivan lentoasemaverkoston. Ilmailulaitoksesta annetussa laissa (1245/2005) todetaan, että Ilmailulaitoksen tehtävänä on ylläpitää ja kehittää valtion lentoasemaverkostoa ja Suomen lennonvarmistusjärjestelmää siviili- ja sotilasilmailun tarpeita varten; sekä antaa lennonvarmistuspalveluja Suomen vastuulla olevassa ilmatilassa (3 §). Ilmailulaitos voi toimialaan liittyvänä julkisena palvelutehtävänä hoitaa myös valtion lentoasemaverkoston liiketaloudellisesti kannattamattomien osien ylläpitoa (4 §, julkiset palvelutehtävät). Laki lentoasemaverkoista ja -maksuista antaa tosin mahdollisuuden lopettaa lentoaseman ylläpito siinä tapauksessa, että lentoasemalla ei ole 12 kuukauteen ollut säännöllistä reittiliikennettä, valtion ilmailua ja sotilasilmailua (4 §). 
Ilmailulaitos on muutettu osakeyhtiöksi vuonna 2009. Laissa Ilmailulaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi (877/2009) todetaan, että Ilmailulaitoksen toiminta siirretään perustettavalle osakeyhtiölle, ja valtio merkitsee osakeyhtiötä perustettaessa kaikki sen osakkeet. Ilmailulaitoksen tehtävät säilyvät ennallaan (1 §). 
Myös lentoasemamaksujen tarkoituksena on valtakunnallisen lentoasemaverkoston toiminnan turvaaminen. Laissa lentoasemaverkoista ja -maksuista (210/2011) todetaan, että "lain tarkoituksena on edistää ilmailua ylläpitämällä ja kehittämällä valtakunnallista lentoasemaverkkoa ja -palveluita siviili-ilmailun, valtion ilmailun ja sotilasilmailun tarpeita varten". Laki lentoasemaverkoista ja -maksuista panee täytäntöön lentoasemamaksudirektiivin (2009/12/EY). 
Suomessa lentoasemamaksudirektiivin täytäntöönpaneva laki koskee kaikkia lentoasemia (2 §), vaikka sen ei tarvitsisi. Lentoasemamaksudirektiivi koskee nimittäin niitä lentoasemia, joiden vuotuinen liikennemäärä ylittää 5 miljoonaa matkustajaa, sekä jäsenvaltion sitä lentoasemaa, jolla on eniten matkustajaliikennettä (1 artikla, 2). Suomessa direktiivin soveltamisalaan kuuluisi siis oikeastaan vain Helsinki-Vantaa. 
EU:n lentoliikennettä sääntelee lentoasemamaksudirektiivin lisäksi myös EU-komission lentoliikenteen suuntaviivat 2014 (Komission suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille, 2014/C 99/03). Niissä todetaan muun muassa, että julkinen tuki lentoaseman pitäjälle vääristää kilpailua ja voidaan hyväksyä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Julkinen tuki lentoaseman pitäjälle on kuitenkin hyväksyttävää esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla, joilla kaupallisen lentoliikenteen säilyminen varmistaa alueen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen. Tällaisessa tapauksessa viranomainen voi asettaa lentoasemalle ns. julkisen palvelun velvoitteen. Julkisen palvelun velvoitteesta myönnetään korvauksena valtiontukea, kuten lentoaseman investointitukea (jopa 75 % investoinnista) tai sen toimintatukea. 
Lähes koko Suomi on harvaan asuttu, ja lentokenttäverkostomme on rakennettu sille periaatteelle, että kannattavien lentokenttien tuotoilla tuetaan kannattamattomia lentokenttiä. EU onkin hyväksynyt, että Suomi tarkastelee lentoasemaverkkoa kokonaisuutena — ei yksittäisinä kenttinä — ja tukee kannattamattomia lentokenttiä (pääosin) Helsinki-Vantaan tuotoilla. 
Finavia on usein esittänyt, että lentoasemaverkoston supistaminen ja useiden kenttien yksityistäminen voisi olla ratkaisu kannattavuusongelmaan. Ajatuksena on, että Ilmailulaitos (Finavia) kykenisi subventoimaan jäljelle jäävän suppeamman verkoston toimintaa Helsinki-Vantaan tuloilla sekä satsaamaan enemmän rahaa tämän suppeamman verkoston kehittämiseen. (esim. Finavian tj Kari Savolainen 23.1.2013, Lentoliikennestrategian kuulemistilaisuudessa sekä Yle Uutisille 8.5.2016 ja 7.12.2012) 
Kehittämiselle on muitakin vaihtoehtoja mukaan lukien nykyisen lentoasemaverkoston säilyttäminen. Säilyttämisen kannalla on eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta, joka on useissa mietinnöissä korostanut maakuntakenttien tärkeyttä (LiVM 11/2015 vp, LiVM 5/2012 vp, LiVM 12/2011 vp). Ajatus säilyttämisestä sisältyy niin ikään lentoliikennestrategiaan 2015—2030 (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2a/2015), jossa keskeistä on lentoasemien ylläpitäminen verkostona myös tulevaisuudessa (vaikkakin Finavia voisi luopua lentokentän ylläpidosta säännöllisen reittiliikenteen loppuessa). Lisäksi strategiassa todetaan, että lentoliikenteen maksujen on jatkossakin oltava kohtuullisia, jotta lentoasemamme ovat kilpailukykyisiä. 
Lentoliikenteellä on merkittäviä alue- ja kansantaloudellisia vaikutuksia, ja lentokentät ovat myös huoltovarmuustekijä. Siksi olemassa olevan lentoasemaverkoston ylläpitäminen ja kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka Finavia on osakeyhtiö ja siten osakeyhtiölain alainen, ei sen tuottamaa tulosta voi tarkastella yksinomaan osakeyhtiön tuloksen näkökulmasta, koska lentoasemien ja lentoliikenteen tulosvaikutukset näkyvät parhaimmillaan alue- ja kansantaloudessa. Esimerkiksi Enontekiön lentokenttä mahdollistaa kunnan vuotuiset matkailutulot, 20 miljoonaa euroa, ja siten välillisesti työllistää enontekiöläiset. 
Nykyisen lentoasemaverkoston säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on tehty töitä, ja tätä työtä pitää jatkaa etsien uusia, innovatiivisia keinoja. Esimerkiksi pienillä lentoasemilla on käytössä moniosaaja-malli, jossa samat henkilöt ovat tehneet erilaisia tehtäviä, kuten kentän huoltoa ja lähtöselvitystä. Tämän mallin lisäksi olisi syytä löytää lisää synergisiä toimintatapoja. Esimerkiksi pelastustyöstä voitaisiin sopia paikallisen pelastustoimen kanssa, ja kentän huollosta kunnallisen tielaitoksen kanssa — näin lentoasemalla ei tarvitsisi olla näihin tehtäviin omia työntekijöitä. 
Tässä yhteydessä on syytä huomata, että on useita lentoasematoimintoja, joiden kustannuksia ei edes tarvitse kattaa lentoaseman tuloilla, sillä ne ovat lähtökohtaisesti julkisrahoitteisia eikä niihin sovelleta komission valtiontukisääntöjä. Tällaisia ovat valtion vastuulle kuuluvat toimet, kuten palontorjunta, lennonjohto, poliisi ja tulli. 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ministeri varmistaa olemassa olevan lentoasemaverkoston säilymisen ja kehittämisen ja edistää lentoliikenteen merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia ja 
millaisia synergisiä toimintamalleja voidaan kehittää, jotta lentoasemaverkosto on kustannustehokas ja säilyy? 
Helsingissä 9.12.2016 
Ari
Jalonen
ps
Viimeksi julkaistu 12.12.2016 11:12