Välikysymys
VK
2
2020 vp
Petteri
Orpo
kok
ym.
Välikysymys hallitusohjelman talous- ja työllisyystavoitteiden hylkäämisestä
Eduskunnalle
Koronavirus on merkinnyt kriisiä sekä ihmisten terveydelle että taloudelle. Koronan terveydelliset vaikutukset ovat onneksi olleet Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna pieniä. Talouden osalta pahin saattaa kuitenkin olla vielä edessä.  
Olemme saaneet lukea uutisia palvelualojen ahdingosta ja teollisuuden tyhjenevistä tilauskirjoista. Viime aikojen uutiset Lapin matkailusta, Kaipolan paperitehtaasta tai Naantalin öljynjalostamosta ovat murheellisia. Nämä uutiset tulevat tarkoittamaan työttömyyttä tuhansissa kodeissa tulevana syksynä. 
Kuluvan vuoden valtion velanotto on 16,7 miljardia euroa. Hallitus on riihessä sopinut valtiovarainministeriön 7 miljardin euron velanoton lisäksi menoista, jotka kasvattavat alijäämän ensi vuonna 10,7 miljardiin euroon. Hallitus lisäsi kahden päivän aikana menoja yhtä paljon kuin edellinen hallitus onnistui sopeuttamaan koko vaalikauden aikana. Valtion menoista viidennes katetaan velalla. Pääministeri Marinin ensikommenttien mukaan hän on "todella iloinen". 
Epidemian aiheuttamasta suhdannekuopasta selviämme lopulta, mutta todelliset ongelmamme ovat syvemmällä. Esimerkiksi Ruotsin talous kasvoi finanssikriisin ja koronakriisin välisenä aikana lähes 20 prosenttia, mutta Suomi polki paikoillaan. Julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on paisumassa vaalikauden loppuun mennessä 20 prosenttiyksikköä. Vauhti on nopeampi kuin finanssikriisin aikana Italiassa tai Kreikassa.  
Julkinen taloutemme on kestämättömällä polulla, eikä hallitus ole pystynyt tekemään riittäviä päätöksiä suunnan kääntämiseksi. Mitä uskottavammin onnistumme ratkaisemaan rakenteellisia ongelmiamme, sitä enemmän on liikkumavaraa myös suhdanteiden tasaamiseen. 
Hallitusohjelmassa tiivistetään osuvasti vastuullisen taloudenpidon merkitys: "Ihmisarvoisten ja laadukkaiden palvelujen ja koko väestön toimeentulon turvaaminen edellyttävät, että julkinen talous on vakaalla pohjalla ja että sitä hoidetaan kestävällä tavalla." Riihen päätökset osoittavat, ettei hallitus pidä tästä tavoitteestaan kiinni. 
Hallituksen velkapolitiikka vaarantaa palvelut, ylläpitää työttömyyttä ja päätyy veronkorotuksiin
Heikko taloudenpito murentaa hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa ja vaarantaa kykymme järjestää koulutusta tuleville sukupolville, hoitoa ja hoivaa sitä tarvitseville, turvaa esimerkiksi riittävällä poliisien määrällä, uskottavan maanpuolustuksen, eläkkeet senioriväestöllemme sekä toimeentulon turvan sitä tarvitseville. 
Hallitusohjelmassa on myös lupaus sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta: "Hallitus on sitoutunut vahvistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä johdonmukaisesti niin, että ei ajauduta kestämättömän velkaantumisen uralle, joka pakottaisi tulevaisuudessa menojen leikkauksiin tai verojen korottamiseen." Tämä lupaus ei toteudu.  
Hallituspuolueiden sopimassa ohjelmassa vahvistetaan sitoutumista työllisyystavoitteeseen: "Edellä tarkoitetuista toimenpiteistä [työllisyysasteen nostamiseen tähtäävät toimenpiteet] on puolet valmiina elokuun 2020 budjettiriiheen mennessä. Ellei näin ole, budjettiriihessä arvioidaan aiemmin päätettyjä menolisäyksiä, jotka on tehty suhteessa tekniseen julkisen talouden suunnitelmaan." 
Koko hallitusohjelma lepää 75 prosentin työllisyystavoitteen varassa. Nyt tavoitteesta on luovuttu. Hallituspuolueiden puheenjohtajat myönsivät syyskuussa, ettei hallitus tule saavuttamaan 75 prosentin työllisyysastetta, jolle koko hallitusohjelman talouspolitiikka pohjautui. 
Pelkästään koronan piikkiin talouden ongelmia ei voi laittaa. Hallituksen talouspolitiikka oli jo ennen koronakriisiä kestämättömällä uralla, mutta viimeistään nyt siltä on pudonnut viimeinenkin pohja pois.  
Koronakriisi ei ole syy tehdä vähemmän vaan enemmän
Koronakriisin myötä moni suomalainen on vaikean paikan edessä. Heinäkuussa työttömiä työnhakijoita oli 387 500, lähes 120 000 enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Työttömyyden kasvu on painottunut nuoriin ja naisiin palvelualoilla. Syksyn mittaan ongelmat ovat lisääntyneet myös teollisuudessa. 
Suomi tulee selviämään taloudellisesti kriisivuosista, mutta krooniset ongelmamme eivät sillä ratkea. Suomella on Euroopan vaikein huoltosuhde ja ratkaisematon kestävyysvaje. Ikäsidonnaisia menoja rahoittava työikäinen väestömme pienenee. Työmarkkinamme ovat jäykät, työllisyysaste alhainen, ja suuri verokiila tukahduttaa taloudellista toimeliaisuutta. Investoinnit ovat taloudessamme olleet liian matalalla tasolla vuosia.  
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa riihen päätökset työllisyydestä ovat riittämättömät. Jos hallitusohjelman tavoitteesta 75 prosentin työllisyysasteesta pidettäisiin kiinni, tarvittava työllisten määrän kasvu olisi reilusti yli 100 000 hallituskauden loppuun mennessä. Nyt kun työpaikkoja katoaa koronan vaikutuksesta, hallituksen pitäisi tehdä entistä suuremmalla syyllä töitä työllisyyden vahvistamiseksi. 
Budjettiriihessä hallitus sopi uudeksi työllisyystavoitteeksi työllisyyden parantamisen 80 000 työllisellä, mutta tavoite siirrettiin vaalikauden lopusta vuodesta 2023 vuosikymmenen loppuun. Lisäksi hallitus luopui vaatimuksesta, jonka mukaan työllisyyttä parantavista päätöksistä tulee olla valtiovarainministeriön ennakkoarvio. Tämä tarkoittaa vaikuttavien päätösten lykkäämistä seuraaville hallituksille. Hallitus ei kanna sille kuuluvaa vastuuta. 
Hallitus ei voi hallitusohjelman mukaan käyttää epidemian aiheuttamaa heikkoa suhdannetilannetta syynä lykätä päätöksiä. Rakenteellisiin uudistuksiin on hallitusohjelmassa sitouduttu haastavassakin tilanteessa: "Tavoitteet ovat luonteeltaan rakenteellisia. Kansainvälisen talouden odotettua heikomman kehityksen aiheuttamaa kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden heikentymistä ei ole syytä tulkita tavoitteista poikkeamiseksi." Hallituksen päätökset työllisyystavoitteissa ovat päinvastaisia kuin hallitusohjelmassa. 
Hallituksella oltava ohjelma, jonka talous- ja työllisyystavoitteisiin se uskoo
Hallitusohjelman keskeisimpiä tavoitteita oli julkisen talouden tasapaino vuonna 2023. Koronakriisin myötä tasapainotavoite on karannut. Jos hallitus jatkaa nykyisellä politiikalla, tulee julkisen talouden alijäämä olemaan valtiovarainministeriön mukaan yli kymmenen miljardia euroa vuodessa koko loppuvaalikauden ajan. 
Hallitusohjelmassaan "Hallitus sitoutuu tarkastelemaan hallitusohjelman toimenpiteitä uudelleen, mikäli niiden toteuttaminen vaarantaisi julkiselle taloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen." Hallitus ei noudata tätäkään ohjelmansa selvää kirjausta. Se on budjettiriihessä päättänyt jatkaa hallitusohjelman menolisäysten toteuttamista, vaikka julkinen talous on täysin kestämättömällä uralla. 
Hallituksen neljännen lisätalousarvion yhteydessä hallitus julkaisi kannanoton, jossa se teki sitoumuksen vakauttaa julkisen talouden velka suhteessa BKT:seen vuosikymmenen loppuun mennessä. Tavoiteltavaa velkasuhdetta ei ole kuitenkaan määritelty. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei hallitus aio tehdä tällä vaalikaudella julkisen talouden sopeuttamiseksi tarvittavia päätöksiä.  
Hallituksen olisi vähintään kyettävä asettamaan talouspolitiikalleen konkreettinen tavoite. Velkasuhde tulee vakauttaa vuoteen 2025 mennessä 75 prosentin tasolle ja työllisyysastetavoite on nostettava 80 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Hallituksen vastuuton ja päämäärätön talouspolitiikka ei voi jatkua. 
Hallituksen politiikka ei paranna työllisyyttä, heikentää kilpailukykyä ja vähentää investointeja
Ennen tämän syksyn budjettiriihtä hallituksen päätökset ovat kokonaisuutena vähentäneet työllisten määrää. Näin on käynyt vastoin hallitusohjelmaan kirjattua sitoumusta, jossa hallitus lupasi, ettei se tee työvoimapolitiikassa toimia, joilla on negatiivinen työllisyysvaikutus, ilman että se tekee samanaikaisesti työllisyyttä parantavia tehokkaampia toimia. 
Kuluvan vuoden talousarvio heikensi eduskunnan tietopalvelun arvion mukaan työllisyyttä 5 000 työllisellä. Hallituksen linjaama perhevapaauudistus heikentää valtiovarainministeriön laskelman mukaan osaltaan työllisyyttä 5 000 työllisellä. Lisäksi työvoimapolitiikassa on tehty muitakin työllisyyttä heikentäviä muutoksia. Hallitus ei ole tehnyt työllisyyttä vastaavasti parantavia päätöksiä. 
Hallitus on leikannut työllisyyttä vahvistavaa ja harmaata taloutta kitkevää kotitalousvähennystä lähes 100 miljoonalla eurolla. Työssäkäyvien ja yritysten kustannuksia on päätetty nostaa polttoaineveron 254 miljoonan euron kiristyksellä, jota ei kompensoida yrityksille tai keskituloisille muussa verotuksessa. Lisäksi yritystukien karsinta typistyi parafiinisen dieselin 120 miljoonan euron veronkorotuksiksi.  
Hallitusohjelman mukaan verotuksen on tuettava talous- ja työllisyyspolitiikalle asetettuja tavoitteita, kansainvälistä kilpailukykyä ja koko Suomen elinvoimaisuutta. Hallitusohjelman tavoite verotuksesta on hyvä. Hallituksen politiikka ei kuitenkaan ole ollut ohjelman mukaista.  
Investointipäätökset tehdään kymmenien vuosien aikajänteellä. Valtion ylimpien päättäjien viesteillä tulevasta talous- ja veropolitiikan kehityksestä on investointipäätöksiin valtava vaikutus. Pääministerin puheet yritysten ja yrittäjien verotuksen massiivisesta kiristämisestä sekä keskusjohtoisesti pakotetusta työaikojen lyhentämisestä eivät herätä toivoa paremmasta. Julkisen talouden massiiviset alijäämät tarkoittavat verojen rajuja korotuksia tulevaisuudessa, mikä laskee investointien kannattavuutta. Hallituksen vastuuton ja hallitusohjelman vastainen talouspolitiikka karkottaa investointeja Suomesta. 
Keinoja työllisyyden parantamiseen on — nyt tarvitaan tahtoa tehdä päätöksiä
Hallitusohjelmassa on sitouduttu käyttämään kaikkia keinoja, jotta tavoiteltuun 75 prosentin työllisyysasteeseen päästään: "Jos näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta, hallitus ryhtyy määrätietoisiin toimenpiteisiin tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi. Hallitus ei sulje mitään työllisyyttä parantavaa keinoa tarkastelun ulkopuolelle." Budjettiriihen päätösten perusteella määrätietoisia toimenpiteitä ei ole tehty, ja tarkastelun ulkopuolelle on suljettu lukuisia vaikuttavia keinoja. Hallitus on käytännössä sulkenut pois mahdollisuuden oman työllisyystavoitteensa toteutumiselle. 
Budjettiriihessä hallitus päätti siirtää niin sanotun työttömyysputken sekä eläkeikää lähestyvien työllisyyskokonaisuuden valmistelun työmarkkinajärjestöille. Samat työryhmät ovat neuvotelleet työllisyysuudistuksista kesästä 2019 alkaen. Niistä ei ole saatu yhtään esitystä työllisyyden lisäämiseksi. 
Hallituksen ainoa varsinainen päätös on työnhakuvelvoite, jota jo Sipilän hallitus kaavaili ja jonka vasemmisto silloin leimasi aktiivimalli kakkoseksi. Työnhakuun kannustaminen ja työvoimapalveluiden henkilöstön lisääminen voivat valtiovarainministeriön arvion mukaan lisätä työllisyyttä. Positiivinen työllisyysvaikutus olisi suuruusluokaltaan sama kuin hallituksen ensimmäisenä vuonna purkama edellisen hallituksen aktiivimalli. Aktiivimallien työllisyysvaikutus jää näin ollen yhteenlaskettuna neutraaliksi hallituskauden alkuun nähden. 
Valtiovarainministeriön virkamiehet valmistelivat hallitukselle ehdotuksen uudistuksista, joilla työllisten määrä nousisi ennakkoarvioiden mukaan 60 000:lla. Ehdotuksessa esitetään lukuisia uudistuksia, kuten varhaisen työelämästä poistumisen väylistä luopuminen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan muutokset ja työvoimapolitiikan lukuisat uudistukset. Hallitus on vastoin hallitusohjelmaa jättänyt valtaosan ehdotuksista huomiotta. 
Valtiovarainministeriön ehdotusten lisäksi on lukuisia muita keinoja, joille on etukäteen arvioitu työllisyysvaikutus. Työn tekemisen verotusta on kevennettävä. Työelämään pääsyä ja siinä pysymistä voidaan tukea myös alentamalla tuntuvasti varhaiskasvatusmaksuja ja tekemällä työllisyyttä ja perheitä tukeva perhevapaauudistus. Terapiatakuun toteuttaminen nopeuttaisi kuntoutumista työkykyiseksi. Yli 75-vuotiaiden niin sanottu superkotitalousvähennys lisäisi palvelukysyntää merkittävästi.  
Suomi tarvitsee kipeästi myös työmarkkinauudistuksia. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen kannustaisi palaamaan takaisin työelämään. Samalla ulosoton suojaosaa tulee edelleen nostaa ja minimoida kymmeniätuhansia työttömiä koskevat tilanteet, joissa työstä ei kerta kaikkiaan jää lopulta mitään käteen, koska palkka hupenee ulosottoon tai tukien ja maksujen muutoksiin. Vaikeuksiin ajautuneen yrittäjän pitää päästä nopeammin velkasaneeraukseen ja eroon maksuhäiriömerkinnöistä. Meillä ei ole varaa ajaa yhtään yrittäjähenkistä ihmistä vuosiksi kanveesiin vaan nopeasti uutta tekemään.  
Hallitus ei ole vieläkään onnistunut tekemään hallitusohjelmansa mukaista päätöstä paikallisesta sopimisesta. Paikallinen sopiminen mahdollistaisi työpaikkakohtaiset joustot ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 15 000 työpaikan syntymisen pk-yrityksiin. Paikallinen sopiminen tulee toteuttaa tasapainoisella tavalla niin, että siitä hyötyvät sekä yritykset että työntekijät. Muutoksissa työntekijöiden vähimmäissuoja ja riittävä turva on varmistettava. Yhteistoimintalain uudistus parantaisi jatkuvaa vuoropuhelua työpaikoilla sekä edistäisi työntekijöiden tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia, jotta luottamus työpaikoilla paranee ja edellytykset paikalliseen sopimiseen käytännössä lisääntyvät. 
Kansainvälisillä sijoittajilla ja asiantuntijoilla on myös edellisillä vuosisadoilla ollut merkittävä rooli Suomen elinkeinoelämän nopeassa kehityksessä. Työ- ja opiskeluikäisen väestön supistuminen tekee entistä tärkeämmäksi, että työpaikat ja oppilaitokset voivat lisätä kansainvälisiä rekrytointeja ja markkinoida opiskelupaikkoja ulkomaisille opiskelijoille nykyistä sujuvammin.  
Keinoja työpaikkojen lisäämiseksi on, jos hallituksella vain olisi tahtoa niiden toteuttamiseen.  
Ryhtiliike on tehtävä hallitusohjelman tasolla
Vaikka hallitus lupaa, että se "...on sitoutunut vahvistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä johdonmukaisesti niin, että ei ajauduta kestämättömän velkaantumisen uralle, joka pakottaisi tulevaisuudessa menojen leikkauksiin tai verojen korottamiseen", ei budjettiriihessä nähty päätöksentekokyvyttömyys voi johtaa muuhun kuin menojen leikkauksiin tai verojen rajuihin korotuksiin. 
Suomalaisten hyvinvoinnin kestävä tulevaisuus lepää korkean osaamisen, kilpailukyvyn, vahvan julkisen talouden ja korkean työllisyysasteen saavuttamisen varassa.  
Kriisin keskellä suomalaiset ansaitsevat selkeän ja vakautta luovan suunnan, uskottavan ohjelman välttämättömien uudistusten toteuttamisesta ja päätöksenteko- ja toimeenpanokykyisen hallituksen.  
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä noudattamaan oman ohjelmansa talous- ja työllisyyspolitiikan kirjauksia vaalikauden aikana, 
ymmärtääkö hallitus räikeän epäsuhdan, joka hallituksen esittelemien työllisyystoimien ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi tarvittavien työllisyysuudistusten välillä on, 
suhtautuuko hallitus työttömyyteen vakavasti ja pyrkiikö se tekemään kaikkensa, jotta mahdollisimman moni 387 500 suomalaisesta työttömästä työnhakijasta pääsisi töihin, 
millä keinoin hallitus varmistaa, ettei Suomen verotus nouse ja kilpailukyky heikkene verrattuna keskeisiin kilpailijamaihin, 
milloin hallitus esittelee suunnitelman, jolla julkisen talouden velkasuhde vakautetaan korkeintaan 75 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä, 
miten hallitus kokee parlamentarismin toteutuvan ilman voimassa olevaa hallitusohjelmaa, kun hallitusohjelman keskeiset tavoitteet eivät enää ole voimassa, 
milloin hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi hallitusohjelman, jonka tavoitteet ja keinot vastaavat muuttuneeseen talous- ja työllisyystilanteeseen, ja  
miten hallitus tasapainottaa julkisen talouden, jos työllisyys ei kehity hallituksen tavoitteiden mukaisesti? 
Helsingissä 18.9.2020 
Petteri
Orpo
kok
Kai
Mykkänen
kok
Ville
Tavio
ps
Harry
Harkimo
liik
Sofia
Vikman
kok
Heikki
Vestman
kok
Juhana
Vartiainen
kok
Pihla
Keto-Huovinen
kok
Ville
Kaunisto
kok
Janne
Heikkinen
kok
Arto
Satonen
kok
Ben
Zyskowicz
kok
Mari-Leena
Talvitie
kok
Sari
Multala
kok
Jukka
Kopra
kok
Heikki
Autto
kok
Sari
Sarkomaa
kok
Mia
Laiho
kok
Paula
Risikko
kok
Jaana
Pelkonen
kok
Matias
Marttinen
kok
Terhi
Koulumies
kok
Antti
Häkkänen
kok
Kalle
Jokinen
kok
Janne
Sankelo
kok
Kari
Tolvanen
kok
Ilkka
Kanerva
kok
Sanni
Grahn-Laasonen
kok
Pia
Kauma
kok
Timo
Heinonen
kok
Pauli
Kiuru
kok
Anne-Mari
Virolainen
kok
Anna-Kaisa
Ikonen
kok
Wille
Rydman
kok
Sinuhe
Wallinheimo
kok
Saara-Sofia
Sirén
kok
Marko
Kilpi
kok
Ruut
Sjöblom
kok
Riikka
Purra
ps
Kaisa
Juuso
ps
Jani
Mäkelä
ps
Jenna
Simula
ps
Ari
Koponen
ps
Rami
Lehto
ps
Mauri
Peltokangas
ps
Minna
Reijonen
ps
Toimi
Kankaanniemi
ps
Ritva
Elomaa
ps
Lulu
Ranne
ps
Olli
Immonen
ps
Mikko
Lundén
ps
Sebastian
Tynkkynen
ps
Veikko
Vallin
ps
Veijo
Niemi
ps
Sanna
Antikainen
ps
Leena
Meri
ps
Sami
Savio
ps
Jari
Koskela
ps
Vilhelm
Junnila
ps
Juho
Eerola
ps
Mari
Rantanen
ps
Jari
Ronkainen
ps
Jussi
Wihonen
ps
Mika
Niikko
ps
Sakari
Puisto
ps
Riikka
Slunga-Poutsalo
ps
Arja
Juvonen
ps
Päivi
Räsänen
kd
Sari
Essayah
kd
Antero
Laukkanen
kd
Sari
Tanus
kd
Peter
Östman
kd
Ano
Turtiainen
at
Viimeksi julkaistu 22.9.2020 14.11