Lakialoite
LA
2
2020 vp
Ville
Tavio
ps
ym.
Lakialoite laiksi kansalaisuuslain muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Ehdotetaan lainmuutosta Suomen kansalaisuuden saamisen ehtojen tiukentamiseksi siten, että yleinen asumisaikavaatimus Suomen kansalaisuutta haettaessa nostetaan kymmeneen vuoteen. 
Ehdotettu muutos koskee sekä yhtäjaksoista asumisaikaa että kerättyä asumisaikaa. Samalla kumotaan kansalaisuuslain pykälät asumisaikaedellytyksestä poikkeamisesta kielitaitoedellytyksen täyttyessä, kansainvälistä suojelua saavan tai tahtomattaan kansalaisuudettoman osalta tehtävistä poikkeuksista ja Suomen kansalaisen puolison osalta tehtävistä poikkeuksista. 
PERUSTELUT
Suomessa kansalaisuudenmyöntämispolitiikka on moniin muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna löyhää. Esimerkiksi Itävallassa, Tanskassa ja Saksassa kansalaisuutta voi hakea vasta pidemmän maassa olon jälkeen. Monessa maassa tosin voidaan myöntää lievennyksiä lähtökohtaiseen vaatimukseen joko onnistuneen integroitumisen tai kansainvälisen suojelun perusteella. Suomessakin kansainvälistä suojelua saava henkilö voi hakea kansalaisuutta muita aiemmin. 
Suomessa kansalaisuuden hakijan katsotaan kansalaisuuslain (359/2003) 13 §:n mukaan asuneen maassa riittävän kauan, jos yhtäjaksoista asumista Suomessa on kertynyt viimeksi kuluneet viisi vuotta keskeytyksettä tai jos hakija on asunut Suomessa yhteensä seitsemän vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Ensin mainittua kutsutaan yhtäjaksoiseksi asumisajaksi ja jälkimmäistä kerätyksi asumisajaksi. Kerätyn asumisajan kohdalla mainituista seitsemästä vuodesta on viimeiset kaksi vuotta täytynyt asua Suomessa keskeytyksettä. 
Kansalaisuuslakiin on kirjattu erinäisiä poikkeuksia. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua saava henkilö voi saada kansalaisuuden jo neljän vuoden Suomessa asumisen jälkeen. 
Jos Suomeen muuttaneelle ulkomaalaiselle myönnetään Suomen kansalaisuus, pitäisi kansalaisuuden olla saavutus, joka ansaitaan toteutuneella ja todistettavissa olevalla kotoutumisella. Uuteen kotimaahan ja yhteiskuntaan sopeutuminen voi viedä monta vuotta, ja kielitaidon kehittyminen, joka on hidas prosessi, vaikuttaa siihen suuresti. Kokonaisvaltaisen ja pitkäjänteisen kotoutumisen vaatiminen myös kannustaa maahanmuuttajaa näkemään vaivaa oman kotoutumisensa eteen, kun hän tietää, ettei uuden asuinmaan kansalaisuutta voi saada nopeasti. 
Kansalaisuuden saamista on Suomessa vuosien varrella helpotettu. Syyskuussa 2011 astui voimaan kansalaisuuslain muutos, jonka myötä kansalaisuutta haettaessa yleisesti vaadittava asumisaika lyheni kuudesta vuodesta viiteen vuoteen. Seuraavana vuonna eli 2012 kansalaisuushakemusten määrä odotetusti kasvoi ja hyväksyttyjen kansalaisuushakemusten lukumäärä on pysynyt korkeana. 
Kansalaisuuksien myöntämisessä ennätysvuosi on 2017, jolloin Suomen kansalaisuuden sai yhden vuoden aikana 12 219 Suomessa vakinaisesti asunutta ulkomaiden kansalaista. Vuonna 2018 kansalaisuus myönnettiin yli 9 200 ulkomaalaiselle. Suurimmat Suomen kansalaisuuden saajien ryhmät olivat Venäjän, Somalian ja Irakin kansalaiset. 
Hyväksyttyjen hakemusten vuotuiset määrät ovat väestörakenteellemme huomattavia, kun otetaan huomioon Suomen asukasluku ja kantaväestön vähäinen syntyvyys. 
Ulkomaalainen voi ensimmäisten Suomessa asumiensa vuosien aikana tehdä sellaisia rikoksia, joihin liittyen hänen syyllisyytensä käy ilmi vasta myöhemmin, kun kansalaisuus on jo haettu ja myönnetty. Asumisaikavaatimuksen pidentäminen edistäisi sitä, että hakija tunnetaan paremmin. 
Suomen on kansalaistamispolitiikassaan huolehdittava ensinnäkin siitä, että ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden vain ansaitusti, ja toiseksi siitä, että kansalaisuuden saamisen ehdot eivät ole vertailukelpoisia maita väljempiä. Kansalaisuuden saamista ei pidä ajatella sellaisena asiana, joka yksinään riittää tukemaan ulkomaalaisen yhteenkuuluvuutta uudessa kotimaassa ja yhteiskunnassa. Asumisaikavaatimusta pitää tiukentaa ja samalla pitää kumota kansalaisuuslain pykälät asumisaikaedellytyksestä poikkeamisesta kielitaitoedellytyksen täyttyessä, kansainvälistä suojelua saavan tai tahtomattaan kansalaisuudettoman osalta tehtävistä poikkeuksista ja Suomen kansalaisen puolison osalta tehtävistä poikkeuksista. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 
Laki 
kansalaisuuslain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
kumotaan kansalaisuuslain (359/2003) 18 a, 20 ja 22 §, sellaisina kuin niistä ovat 18 a § laissa 579/2011, 20 § laissa 327/2009 ja 22 § osaksi laissa 579/2011, sekä  
muutetaan 13 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti: 
13 § 
Kansalaistamisen yleiset edellytykset 
Ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa: 
2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa (asumisaikaedellytys):
a) viimeksi kuluneet kymmenen vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika); tai
b) kymmenen vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika);
 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
Helsingissä 21.2.2020 
Ville
Tavio
ps
Riikka
Purra
ps
Sanna
Antikainen
ps
Juho
Eerola
ps
Ritva
Elomaa
ps
Petri
Huru
ps
Olli
Immonen
ps
Kaisa
Juuso
ps
Arja
Juvonen
ps
Jani
Mäkelä
ps
Toimi
Kankaanniemi
ps
Ari
Koponen
ps
Jari
Koskela
ps
Sheikki
Laakso
ps
Rami
Lehto
ps
Mikko
Lundén
ps
Leena
Meri
ps
Jukka
Mäkynen
ps
Riikka
Slunga-Poutsalo
ps
Veikko
Vallin
ps
Jussi
Wihonen
ps
Lulu
Ranne
ps
Mari
Rantanen
ps
Sakari
Puisto
ps
Minna
Reijonen
ps
Jari
Ronkainen
ps
Sami
Savio
ps
Jenna
Simula
ps
Juha
Mäenpää
ps
Viimeksi julkaistu 24.2.2020 8.50