Lakialoite
LA
39
2019 vp
Pia
Kauma
kok
ym.
Lakialoite laeiksi rikoslain 25 luvun ja avioliittolain 19 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa ehdotetaan rikoslain 25 luvun ja avioliittolain 4 luvun 19 pykälän muuttamista. Tarkoituksena on kriminalisoida pakkoavioliitot erillisillä rikoslain pykälillä sekä mahdollistaa pakkoavioliiton mitätöinti hakemuksesta. Avioliittoon pakottaminen on määritelty ihmisoikeusloukkaukseksi useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n naisten oikeuksien sopimuksessa ja Istanbulin sopimuksessa. Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen vuonna 2015. 
Pakkoavioliitolla tarkoitetaan liittoa, johon vähintään toinen osapuolista ei ole antanut vapaata ja täyttä suostumustaan. Liitolla voidaan viitata myös esimerkiksi sellaiseen uskonnolliseen avioliittoon, jota ei ole laadittu Suomen lainsäädännön mukaisesti ja jota ei siten tunnusteta Suomessa virallisesti avioliitoksi. 
Suomessa avioliittoon pakottaminen voi nykyisen lainsäädännön puitteissa tulla rangaistavaksi ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Rangaistavaa on paitsi varsinainen pakottaminen  myös  luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen  ja  majoittaminen  pakkoavioliittoon saattamistarkoituksessa. Ihmiskauppaa koskeva nykyinen lainsäädäntö ei tällä hetkellä kuitenkaan kata kaikkia avioliittoon pakottamisen muotoja. 
Pakottaminen avioliittoon on nykytilanteessa asianomistajarikos, eli on pakkoavioliiton uhrin vastuulla käynnistää rikosprosessi. Syytteen nostaminen edellyttää tällöin asianomistajan syytepyyntöä tai esimerkiksi sitä, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Haavoittuvassa asemassa olevalle pakkoavioliiton uhrille tämä voi olla mahdotonta, sillä kynnys ilmoittaa joutuneensa pakkoavioliiton uhriksi on korkea.  
Avioliittoon pakottaminen on nimenomaisesti kriminalisoitu monessa Euroopan maassa (ml. Norja 2003, Itävalta 2006, Belgia 2007, Tanska 2008, Saksa 2011, Sveitsi 2013 sekä Ruotsi ja Iso Britannia 2014) jossain määrin toisistaan poikkeavin lainsäädäntöteknisin ratkaisuin.  
Suomessa tyypillinen tilanne on, että maahanmuuttajataustainen tyttö naitetaan ulkomailla asuvan miehen kanssa. On havaittu, että pakkoavioliiton taustalla saattaa olla esimerkiksi oleskeluluvan saaminen. Pahimmillaan kyse on ihmiskaupasta.  
Pakkoavioliitot näkyvät yhä selvemmin viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen työssä. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän puolivuotiskatsauksesta (1.1.—30.6.2019) kävi ilmi, että pakkoavioliittoon liittyvän ihmiskaupan uhreja oli jakson aikana tavattu 12. Tämä on luultavasti vain jäävuoren huippu, koska pakkoavioliitto on haasteellinen tunnistaa. Ihmiskaupan yleiset muodot voivat ilmetä muun rikostutkinnan ohessa, mutta pakkoavioliitto ei ilmene poliisille yleensä muuten kuin muiden toimijoiden ilmiantamana. Myös riittävän näytön saaminen on usein vaikeaa. 
Keväällä 2019 eduskunta kumosi avioliittolaista säännöksen, jonka mukaan oikeusministeriö on erityisestä syystä voinut myöntää alle 18-vuotiaalle luvan avioitua. Pakkoavioliittojen estämiseen tällä keinolla ei kuitenkaan ole riittävää vaikutusta, sillä useissa tapauksissa tytöt viedään saatettavaksi pakkoavioliittoon ulkomaille.  
Pakkoavioliittoon liittyy usein uhkaa ja painostusta, ja se koskee ennen kaikkea nuoria naisia ja tyttöjä. Alhainen yhteiskunnallinen asema, suvun tai yhteisön painostus, väkivalta tai sen uhka sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti riippuvainen asema ovat kaikki asioita, jotka voivat altistaa henkilön pakkoavioliitolle ja estää avioliitosta irtautumisen. Pakkoavioliitot voidaan näin nähdä yhtenä kunniaväkivallan muotona.  
Pakottamalla solmitut avioliitot tulee voida mitätöidä ilman kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista taakkaa. Tämä on todettu muun muassa Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, niin kutsutun Istanbulin sopimuksen artikloissa 32 ja 37. Pakkoavioliiton mitätöinnissä mahdollisten lasten etu tulee ottaa erityisesti huomioon. Esitetyn lain voimaan tultua mitätöintiä ei voisi viedä oikeuteen, kun avioliiton sopimisesta on kulunut yli 5 vuotta, kuten Norjassa.  
Mahdollistamalla mitätöinnin valtio tunnustaisi, että avioliittoon pakotetun kohdalla on tapahtunut vääryys ja että hänen perus- ja ihmisoikeuksiaan on loukattu.  
PERUSTELUT
Suomen perustuslain (731/1999) 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös yksityisten toimijoiden välisissä suhteissa. Avioliittoon pakottaminen itsessään on määritelty ihmisoikeusloukkaukseksi useissa kansainvälisissä sopimuksissa, ja se loukkaa useita oikeudellisesti turvattuja oikeushyviä. Istanbulin sopimuksen kohteena on naisiin kohdistuva väkivalta, jonka muodoksi avioliittoon pakottaminen lukeutuu.  
Istanbulin sopimuksen 5 artikla velvoittaa jäsenvaltioita pidättymään osallistumasta naisiin kohdistuviin väkivallantekoihin sekä varmistamaan, että näin tekevät myös niiden puolesta toimivat tahot. Samassa artiklassa asetetaan valtioille huolellisuusvelvoite turvata oikeuksien toteutuminen myös ei-valtiollisten toimijoiden välisissä suhteissa toteuttamalla tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet. 
Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi velvoittaa Suomea ryhtymään toimenpiteisiin. Lainsäädännön selkeyttäminen pakkoavioliittojen kriminalisoinnin osalta viestisi, että Suomi ei hyväksy avioliittoon pakottamista. Tämä olisi samalla viesti yhteiskunnan arvoista yhteisöille, joissa naisia pakotetaan avioliittoihin. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 2233 vuonna 2018 kehottanut jäsenmaitaan kieltämään pakkoavioliitot. 
Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvova elin Grevio on syyskuussa 2019 julkaistussa arviointiraportissaan kehottanut Suomen viranomaisia sisällyttämään sovellettaviin säädöksiinsä mahdollisuuden mitätöidä, kumota tai purkaa pakottamalla solmittu avioliitto. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset: 
1. 
Laki 
rikoslain 25 luvun muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään rikoslain (39/1889) 25 lukuun uusi 3 d ja 3 e § seuraavasti: 
Luku 25 
Vapauteen kohdistuvista rikoksista 
3 d § 
Avioliittoon pakottaminen 
Joka 
1) väkivallalla uhkaamalla, 
2) toiselta vapauden riistämällä, 
3) kohtuuttomalla painostuksella tai 
4) muulla lainvastaisella käyttäytymisellä tai tällaisella käyttäytymisellä uhkaamallapakottaa toisen solmimaan avioliiton, joka on voimassa siinä valtiossa, jonka lain mukaan avioliitto on solmittu, tai valtiossa, jonka kansalainen vähintään yksi puolisoista on tai jossa vähintään yhdellä puolisoista on asuinpaikka, on tuomittava avioliittoon pakottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi 
Avioliittoon pakottamisesta tuomitaan myös se, joka on osallistunut tällaiseen tekoon. 
Yritys on rangaistava. 
3 e § 
Houkutteleminen toiseen valtioon avioliittoon pakottamisen tarkoituksessa 
Joka houkuttelee henkilön matkustamaan toiseen valtioon kuin siihen, jossa hän asuu, tarkoituksenaan pakottaa hänet avioliittoon, on tuomittava houkuttelemisesta toiseen valtioon pakkoavioliiton tarkoituksessa sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
2. 
Laki 
avioliittolain 19 §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään avioliittolain (234/1929) 19 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 411/1987, uusi 3 momentti, seuraavasti: 
19 § 
Avioliitto voidaan lisäksi tuomita mitättömäksi hakemuksesta tilanteessa, jossa on kyse rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 d §:n tarkoittamasta avioliittoon pakottamisesta. Tätä koskevan hakemuksen  voi  viiden vuoden kuluessa vihkimisestä tehdä se avioliittoon vihityistä, joka on pakkoavioliiton uhri.  
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
Helsingissä 19.12.2019 
Pia
Kauma
kok
Vilhelm
Junnila
ps
Veikko
Vallin
ps
Kari
Tolvanen
kok
Marko
Kilpi
kok
Heikki
Vestman
kok
Janne
Heikkinen
kok
Sinuhe
Wallinheimo
kok
Heikki
Autto
kok
Elina
Lepomäki
kok
Mia
Laiho
kok
Ruut
Sjöblom
kok
Ben
Zyskowicz
kok
Juhana
Vartiainen
kok
Kalle
Jokinen
kok
Markku
Eestilä
kok
Ville
Kaunisto
kok
Sari
Multala
kok
Jaana
Pelkonen
kok
Terhi
Koulumies
kok
Antero
Laukkanen
kd
Sari
Tanus
kd
Eva
Biaudet
r
Ritva
Elomaa
ps
Mikko
Lundén
ps
Sheikki
Laakso
ps
Lulu
Ranne
ps
Kaisa
Juuso
ps
Sofia
Vikman
kok
Pauli
Kiuru
kok
Arto
Satonen
kok
Jukka
Kopra
kok
Sari
Sarkomaa
kok
Jani
Mäkelä
ps
Sebastian
Tynkkynen
ps
Mari
Rantanen
ps
Riikka
Purra
ps
Viimeksi julkaistu 20.12.2019 12.03