Lakialoite
LA
4
2017 vp
Johanna
Karimäki
vihr
ym.
Lakialoite laiksi sähkömarkkinalain muuttamisesta
Eduskunnalle
Lähes kaikissa Euroopan maissa sähkön kuluttajan on mahdollista syöttää itse tuottamaansa sähköä sähköverkkoon saaden siitä kohtuullista korvausta. Tämä mahdollistaa kuluttajille laajassa mittakaavassa lisätä omaa energiantuotantoa kulutuspisteissä. Kyseessä on sähköntuotanto, joka on tyypillisesti teholtaan alhainen ja useimmiten tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä, tavallisia esimerkkejä ovat aurinkoenergia ja pientuulivoima.  
Pienessä mittakaavassa hajautetusti kulutuspisteessä tuotetun sähkön kilpailukykyä parantaa sähkön siirtomaksujen ja energiaverojen puuttuminen, mikä tekee siitä edullista tavallisille kuluttajille. Käytettävä energianlähde ei aina kata koko kiinteistön energiantarvetta, joten osaksi sähkö otetaan tavalliseen tapaan verkosta. Toisina aikoina talo on kuitenkin yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin luontevaa on, että ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltijan on velvollisuus ottaa tuotanto verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa käypää korvausta. Tilanne voi siis olla pahimmillaan se, että talo tuottaa enemmän sähköä verkkoon kuin sieltä ottaa, mutta joutuu silti vain maksamaan verkosta ottamansa sähkön. Tämä epätasapaino on oikeustajun vastaista ja jarruttaa hyvää kehitystä. Pientuotannosta on myös sähköjärjestelmälle ulkoishyötyjä, joita on vaikea hinnoitella, mutta jotka pitäisi ottaa päätöksenteossa huomioon. Tuotannon hajautuminen verkkoon vähentää suurten sähköhäiriöiden vaaraa.  
Olisi perusteltua lisätä pienimuotoisesti tuotetun uusiutuvan energian, kuten pientuuli- ja aurinkovoiman, osuutta sähköjärjestelmässämme. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Ilmastonmuutosnäkökulmasta tarvitsemme myös pienistä yksiköistä saatavaa uusiutuvaa energiaa perinteisen, suuriin yksiköihin perustuvan energiantuotannon rinnalle. Sähkön pientuotanto sekä siihen liittyvä palvelu-, asennus- ja huoltoliiketoiminta mahdollistavat uusien työpaikkojen synnyn. Esimerkiksi 10 000 aurinkosähköjärjestelmän asennus toisi Suomeen työtä 60—90 miljoonan euron arvosta.  
Erityisesti aurinkosähkössä nähdään paljon potentiaalia. Kevättalvellakin auringosta saadaan irti paljon, sillä piipaneelien hyötysuhde on pakkasessa parempi kuin kesähelteellä. Saksassa tuotettiin vuonna 2012 aurinkoenergialla sähköä 27 gigawattia, mikä vastaa 4 ydinvoimalan vuosituotantoa. Ilmatieteen laitos on juuri tehnyt aurinkosähkötutkimuksessaan vertailun Helsingin ja Rostockin välillä. Suomen etelärannikolla on ainakin viiden kuukauden ajan tarjolla saman verran tai enemmän aurinkoenergiaa kuin Saksan pohjoisrannikolla, ja kesäkuukausina Helsinki on aurinkoenergiatuotossa jopa parempi kuin Rostock. Koko vuoden aurinkoenergian kertymä on Rostockissa vain noin 5 prosenttia parempi kuin Helsingissä. Vertailu Saksaan on mielekästä siksi, että maa on kotitalouksien tuottaman aurinkosähkön kärkimaita. Aivan pohjoisimman Suomen ja etelärannikon auringonsäteilyn kertymät eroavat ilmatieteen laitoksen mukaan toisistaan noin 20 prosenttia. 
Nettolaskutuksen mekanismin on syytä olla yksinkertainen, jotta vältytään sähköyhtiöiden ja kuluttajien väliseltä neuvottelubyrokratialta, kirjavilta käytännöiltä ja oikeusriidoilta. Sähkön pientuotannon verkkoon liitännän tulee tapahtua yksinkertaisena ja automaattisena ilmoitusasiana lyhyen aikaikkunan rajoissa. Lisäksi on otettava käyttöön nettolaskutusmalli, jossa pientuottajan verkkoon syöttämä sähkö hyvitetään pientuottajalle mukaan lukien sähkön siirtokustannukset ja verot. Netotus tehdään tunneittain sähkön sen hetken markkinahinnan mukaan. Suomessa on jo käytössä vuodesta 2009 älykkäät etäluettavat sähkömittarit, jotka tuottavat kuluttajalle reaaliaikaista tietoa sähkön kulutuksesta. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 
Laki 
sähkömarkkinalain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään sähkömarkkinalakiin (588/2013) uusi 105 a § seuraavasti: 
13 luku 
Sähkösopimuksia koskevat säännökset 
105 a § 
Nettomittausperiaate 
Tariffin hinnoitteluperusteena käytettävän ajanjakson ylitse lasketaan vain nettomääräisesti siirtyvän sähkön määrä sähkön sen hetkisen markkinahinnan mukaan. Pientuottajan verkkoon syöttämä sähkö hyvitetään pientuottajalle mukaan lukien sähkön siirtokustannukset ja verot. 
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2017. 
Helsingissä 21.2.2017 
Johanna
Karimäki
vihr
Heli
Järvinen
vihr
Olli-Poika
Parviainen
vihr
Ville
Niinistö
vihr
Outi
Alanko-Kahiluoto
vihr
Jyrki
Kasvi
vihr
Emma
Kari
vihr
Hanna
Halmeenpää
vihr
Jani
Toivola
vihr
Touko
Aalto
vihr
Ozan
Yanar
vihr
Hanna
Sarkkinen
vas
Antero
Vartia
vihr
Matti
Semi
vas
Anders
Adlercreutz
r
Pertti
Salolainen
kok
Satu
Hassi
vihr
Kari
Uotila
vas
Antti
Rantakangas
kesk
Harry
Wallin
sd
Markus
Mustajärvi
vas
Li
Andersson
vas
Jari
Myllykoski
vas
Mikko
Kärnä
kesk
Pirkko
Mattila
ps
Arto
Pirttilahti
kesk
Teuvo
Hakkarainen
ps
Krista
Mikkonen
vihr
Mika
Niikko
ps
Timo
Harakka
sd
Antero
Laukkanen
kd
Tarja
Filatov
sd
Anne
Kalmari
kesk
Aila
Paloniemi
kesk
Annika
Lapintie
vas
Riitta
Myller
sd
Mika
Kari
sd
Juhana
Vartiainen
kok
Mats
Löfström
r
Markku
Pakkanen
kesk
Niilo
Keränen
kesk
Maria
Tolppanen
sd
Ari
Torniainen
kesk
Ari
Jalonen
ps
Martti
Mölsä
ps
Juha
Pylväs
kesk
Susanna
Huovinen
sd
Antti
Kaikkonen
kesk
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Pauli
Kiuru
kok
Simon
Elo
ps
Juho
Eerola
ps
Ville
Tavio
ps
Katja
Hänninen
vas
Kimmo
Kivelä
ps
Esko
Kiviranta
kesk
Silvia
Modig
vas
Anna
Kontula
vas
Katja
Taimela
sd
Mari-Leena
Talvitie
kok
Suna
Kymäläinen
sd
Anne
Louhelainen
ps
Harry
Harkimo
kok
Viimeksi julkaistu 22.2.2017 9:56