Lakialoite
LA
45
2016 vp
Sari
Tanus
kd
ym.
Lakialoite laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Munuaissiirto on vaikean munuaisten vajaatoiminnan paras hoito. Se tutkitusti pidentää potilaiden elinikää ja parantaa heidän elämänlaatuaan verrattuna keinomunuais- eli dialyysihoitoon. Munuaissiirto ei ole ainoastaan kustannustehokasta vaan säästää yhteiskunnan rahoja. Dialyysihoito sairaalassa maksaa kunnalle noin 60 000 euroa vuodessa hoidossa olevaa kohti. Suomalaistutkimusten mukaan toimiva munuaissiirre säästää jo ensimmäisen vuoden kuluttua leikkauksesta yhteiskunnan varoja noin 40 000 euroa vuodessa verrattuna dialyysihoitoon. Koska munuaissiirteet toimivat nykyään keskimäärin 20 vuoden ajan, yksi onnistunut munuaissiirto säästää rahaa terveydenhuollolta satojatuhansia euroja. Lisäksi potilasta ajatellen raskas dialyysihoito ja sen elämänlaatua heikentävä vaikutus jäävät pois.  
Suomessa tehdään vuosittain noin 220 munuaissiirtoa. Se ei ole riittävä määrä. Munuaissiirtoa odottaa tälläkin hetkellä lähes 400 potilasta. Siirtojen lukumäärää rajoittava tekijä on sopivien luovuttajien puute. Joka vuosi useita potilaita kuolee munuaisten vajaatoiminnan komplikaatioihin munuaissiirtoa odottaessaan.  
Suomessa perinteisesti yli 90 % munuaissiirroista on tehty aivokuolleilta luovuttajilta saaduilla elimillä, kun taas maailmanlaajuisesti keskimäärin 40 % munuaissiirroista tehdään eläviltä luovuttajilta. Suomessa eläviltä luovuttajilta on tehty munuaissiirtoja aina erittäin vähän, vain 10—15 vuodessa eli 2—2,7 siirtoa miljoonaa asukasta kohden. Muissa Pohjoismaissa 2010-luvulla on eläviltä luovuttajilta tehty vuodessa 13—20 siirtoa miljoonaa asukasta kohden. Esimerkiksi Tanskassa tehtiin viime vuonna 119 munuaissiirtoa elävältä luovuttajalta ja väestöltään samankokoisessa Suomessa vain 15 siirtoa.  
Suomi jää vertailussa kauas lähes kaikista länsimaista. Esimerkiksi Alankomaissa siirtoja eläviltä luovuttajilta tehtiin v. 2014 jopa 534 eli 32 siirtoa miljoonaa asukasta kohden, mikä on lähes 12-kertainen määrä Suomen vastaaviin lukuihin nähden.  
Eläviltä luovuttajilta tehtyjen siirtojen suurempi määrä on erinomainen mahdollisuus lisätä siirtojen kokonaismäärää ja helpottaa epäsuhtaa elinten saatavuuden ja tarpeen välillä. Elävältä luovuttajalta tehdyn munuaissiirron ennuste on parempi ja siirre toimii pidempään kuin aivokuolleelta luovuttajalta tehdyn siirron, koska siirre saadaan tutkitusti terveeltä luovuttajalta ja leikkaus voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohtana. Tällä hetkellä aivokuolleelta saatavaa munuaissiirrettä joutuu odottamaan keskimäärin n. 1,5—2 vuoden ajan ja monessa tapauksessa jopa pidempään. Dialyysihoito on elimistöä kuormittavaa ja kuluttavaa hoitoa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan siirtoa edeltävä pidempi odotusaika dialyysihoidossa lisää kuolleisuutta siirron jälkeen. Elävältä luovuttajalta siirto voidaan tehdä ilman merkittävää odotusaikaa. 
Terveeksi todetulle luovuttajalle leikkaukseen liittyvät riskit ovat erittäin pienet, ja toisen munuaisen poiston merkitys terveydelle on tutkimusten mukaan erittäin vähäinen. Lisäksi luovuttajat ovat elinikäisessä erikoissairaanhoidon seurannassa luovutuksen jälkeen. Luovuttajat ovat tutkimusten mukaan keskimäärin hyvin tyytyväisiä luovuttamispäätökseen ja heidän elämänlaatunsa on yhtä hyvä kuin muulla väestöllä. Vakuutusyhtiöt (esim. If ja Lähitapiola) rinnastavat munuaisen luovuttajat terveisiin henkilöihin henkivakuutusta tai sairauskuluvakuutusta haettaessa. Elävältä luovuttajalta tehtäviä munuaissiirtoja pohtinut suomalainen asiantuntijaryhmä on laatinut munuaisen luovuttajan ja vastaanottajan yhtenäiset kriteerit ("Munuaissiirto elävältä luovuttajalta: luovuttajan ja vastaanottajan kriteerit", Mäkelä S. y. Duodecim 2013; 129:1893).  
Suurin eläviltä luovuttajilta tehtävien siirtojen määrää rajoittava tekijä tällä hetkellä on Suomen nykyinen lainsäädäntö. Kudoslain (101/2001) mukaan täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, voi luovuttaa uusiutumattoman elimen vain lähiomaisensa tai muun läheisensä sairauden hoitoa varten. Tämänhetkinen lain tulkinta on noudattanut hallituksen esitystä (HE 93/2000 vp), minkä mukaan lähiomaisia ovat aviopuoliso, lapsi, vanhempi ja sisarus. Muita läheisiä ovat esimerkiksi avopuoliso tai muu luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Tämä tulkinta on rajannut ulkopuolelle ensimmäisen asteen sukulaisia kaukaisemmat sukulaiset, esimerkiksi sedät, tädit ja serkut sekä esimerkiksi ystävät. Tilanne eroaa dramaattisesti muista Pohjoismaista tai länsimaista, joissa sukulaisten ja ystävien lisäksi luovuttajaksi voidaan tutkimusten jälkeen hyväksyä useissa maissa myös muu terve vapaaehtoinen, joka haluaa luovuttaa munuaisen tuntemattoman ihmisen sairauden hoitoon. Muissa Pohjoismaissa (Ruotsi, Norja, Tanska) lainsäädäntö ei rajaa munuaisenluovuttajia sukulaisuussuhteen tai asuintalouden mukaan. Esimerkiksi Ruotsissa luovuttajana voi toimia vaikkapa ystävä tai serkku tai myös anonyymi ns. altruistinen luovuttaja.  
Useissa maissa (esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Alankomaat) elävien luovuttajien määrää on pyritty lisäämään myös kehittämällä ns. Paired Exchange -järjestelyjä, joissa esim. veriryhmien epäsopivuuden tai kudostyyppien epäsopivuuden vuoksi potilas-luovuttajaparin A elävä luovuttaja ei luovutakaan munuaista omalle läheiselleen vaan toisen vastaavan parin potilaalle B ja potilaan B elävä luovuttaja puolestaan luovuttaa munuaisen potilaalle A "vaihtokauppana". Lainsäädännön aiheuttamien rajoitteiden vuoksi Suomi ei voi tällä hetkellä osallistua yhteispohjoismaiseen Paired Exchange -rekisteriin siirtojen lisäämiseksi eläviltä luovuttajilta. 
Suomessa on jatkuva ja pysyvä tarve tehdä enemmän munuaissiirtoja, koska dialyysihoidossa olevien potilaiden määrä lisääntyy. Jokainen onnistunut munuaissiirto säästää yhteiskunnan varoja satojatuhansia euroja ja parantaa potilaiden elämänlaatua ja eliniän ennustetta. Parhaat tulokset munuaissiirrolla on silloin, kun voidaan käyttää tervettä, vapaaehtoista elävää luovuttajaa. Elinluovutusta ja elinsiirtoja koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa on esitetty tavoitteeksi vuoteen 2020 mennessä lisätä eläviltä luovuttajilta tehtävien munuaissiirtojen määrä 10:een miljoonaa asukasta kohden vuodessa. Pidemmän aikavälin tavoitteena on päästä samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa. Elävältä luovuttajalta tehtävien munuaissiirtojen lisäämisen tavoite ei voi toteutua, mikäli lainsäädäntöä ei muuteta. 
Tarvitsemme Suomessa kiireesti muutoksen nykyiseen lakiin. Rajoittava lainsäädäntö on suurin syy siihen, että munuaissiirtoja eläviltä luovuttajilta tehdään Suomessa aivan liian vähän. Laki ja käytännöt eroavat suuresti muista Pohjoismaista, ja toiminta Suomessa tulisi ehdottomasti pikaisesti saada muita Pohjoismaita ja Länsi-Euroopan maita vastaavalle tasolle.  
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 
Laki 
ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain 4 §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 4 §:n 1 momentti, seuraavasti: 
4 § 
Uusiutumattoman elimen tai kudoksen irrottaminen 
Täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, voi luovuttaa uusiutumattoman elimen tai uusiutumatonta kudosta toisen henkilön sairauden tai vamman hoitoa varten. Elimen tai kudoksen irrottamiseen tulee olla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupa.  
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
Helsingissä 23.6.2016 
Sari
Tanus
kd
Päivi
Räsänen
kd
Antero
Laukkanen
kd
Sari
Essayah
kd
Anne
Kalmari
kesk
Kari
Kulmala
ps
Niilo
Keränen
kesk
Pentti
Oinonen
ps
Maarit
Feldt-Ranta
sd
Peter
Östman
kd
Juho
Eerola
ps
Markku
Pakkanen
kesk
Anne
Louhelainen
ps
Leena
Meri
ps
Elsi
Katainen
kesk
Harry
Wallin
sd
Lasse
Hautala
kesk
Pauli
Kiuru
kok
Outi
Alanko-Kahiluoto
vihr
Markku
Eestilä
kok
Hannu
Hoskonen
kesk
Sari
Raassina
kok
Mika
Niikko
ps
Eero
Heinäluoma
sd
Krista
Kiuru
sd
Pia
Viitanen
sd
Antti
Rantakangas
kesk
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Arto
Pirttilahti
kesk
Silvia
Modig
vas
Li
Andersson
vas
Sami
Savio
ps
Simon
Elo
ps
Susanna
Huovinen
sd
Jaana
Laitinen-Pesola
kok
Jaana
Pelkonen
kok
Markus
Lohi
kesk
Hanna
Halmeenpää
vihr
Satu
Taavitsainen
sd
Arto
Satonen
kok
Anders
Adlercreutz
r
Veera
Ruoho
ps
Marisanna
Jarva
kesk
Lea
Mäkipää
ps
Ritva
Elomaa
ps
Martti
Mölsä
ps
Sinuhe
Wallinheimo
kok
Outi
Mäkelä
kok
Rami
Lehto
ps
Jukka
Kopra
kok
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
Tarja
Filatov
sd
Anna
Kontula
vas
Matti
Semi
vas
Markku
Rossi
kesk
Jani
Mäkelä
ps
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
Antti
Kurvinen
kesk
Sirkka-Liisa
Anttila
kesk
Jyrki
Kasvi
vihr
Jari
Myllykoski
vas
Kimmo
Kivelä
ps
Ville
Skinnari
sd
Hanna
Kosonen
kesk
Toimi
Kankaanniemi
ps
Mika
Raatikainen
ps
Eva
Biaudet
r
Annika
Saarikko
kesk
Hannakaisa
Heikkinen
kesk
Esko
Kiviranta
kesk
Aila
Paloniemi
kesk
Mats
Nylund
r
Ilkka
Kantola
sd
Timo
Heinonen
kok
Tuomo
Puumala
kesk
Nasima
Razmyar
sd
Mirja
Vehkaperä
kesk
Harri
Jaskari
kok
Laura
Huhtasaari
ps
Arja
Juvonen
ps
Teuvo
Hakkarainen
ps
Kari
Uotila
vas
Pirkko
Mattila
ps
Sofia
Vikman
kok
Mikaela
Nylander
r
Petri
Honkonen
kesk
Joona
Räsänen
sd
Harry
Harkimo
kok
Susanna
Koski
kok
Suna
Kymäläinen
sd
Tuula
Haatainen
sd
Maria
Tolppanen
sd
Pertti
Salolainen
kok
Mari-Leena
Talvitie
kok
Eero
Lehti
kok
Martti
Talja
kesk
Joakim
Strand
r
Seppo
Kääriäinen
kesk
Stefan
Wallin
r
Ville
Vähämäki
ps
Anneli
Kiljunen
sd
Jukka
Gustafsson
sd
Katri
Kulmuni
kesk
Ozan
Yanar
vihr
Anne-Mari
Virolainen
kok
Sampo
Terho
ps
Pekka
Haavisto
vihr
Pertti
Hakanen
kesk
Kaj
Turunen
ps
Johanna
Karimäki
vihr
Touko
Aalto
vihr
Jani
Toivola
vihr
Ben
Zyskowicz
kok
Saara-Sofia
Sirén
kok
Katja
Hänninen
vas
Ilmari
Nurminen
sd
Viimeksi julkaistu 28.6.2016 13:05