Viimeksi julkaistu 19.4.2021 20.09

Lakialoite LA 45/2016 vp 
Sari Tanus kd ym. 
 
Lakialoite laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Munuaissiirto on vaikean munuaisten vajaatoiminnan paras hoito. Se tutkitusti pidentää potilaiden elinikää ja parantaa heidän elämänlaatuaan verrattuna keinomunuais- eli dialyysihoitoon. Munuaissiirto ei ole ainoastaan kustannustehokasta vaan säästää yhteiskunnan rahoja. Dialyysihoito sairaalassa maksaa kunnalle noin 60 000 euroa vuodessa hoidossa olevaa kohti. Suomalaistutkimusten mukaan toimiva munuaissiirre säästää jo ensimmäisen vuoden kuluttua leikkauksesta yhteiskunnan varoja noin 40 000 euroa vuodessa verrattuna dialyysihoitoon. Koska munuaissiirteet toimivat nykyään keskimäärin 20 vuoden ajan, yksi onnistunut munuaissiirto säästää rahaa terveydenhuollolta satojatuhansia euroja. Lisäksi potilasta ajatellen raskas dialyysihoito ja sen elämänlaatua heikentävä vaikutus jäävät pois.  

Suomessa tehdään vuosittain noin 220 munuaissiirtoa. Se ei ole riittävä määrä. Munuaissiirtoa odottaa tälläkin hetkellä lähes 400 potilasta. Siirtojen lukumäärää rajoittava tekijä on sopivien luovuttajien puute. Joka vuosi useita potilaita kuolee munuaisten vajaatoiminnan komplikaatioihin munuaissiirtoa odottaessaan.  

Suomessa perinteisesti yli 90 % munuaissiirroista on tehty aivokuolleilta luovuttajilta saaduilla elimillä, kun taas maailmanlaajuisesti keskimäärin 40 % munuaissiirroista tehdään eläviltä luovuttajilta. Suomessa eläviltä luovuttajilta on tehty munuaissiirtoja aina erittäin vähän, vain 10—15 vuodessa eli 2—2,7 siirtoa miljoonaa asukasta kohden. Muissa Pohjoismaissa 2010-luvulla on eläviltä luovuttajilta tehty vuodessa 13—20 siirtoa miljoonaa asukasta kohden. Esimerkiksi Tanskassa tehtiin viime vuonna 119 munuaissiirtoa elävältä luovuttajalta ja väestöltään samankokoisessa Suomessa vain 15 siirtoa.  

Suomi jää vertailussa kauas lähes kaikista länsimaista. Esimerkiksi Alankomaissa siirtoja eläviltä luovuttajilta tehtiin v. 2014 jopa 534 eli 32 siirtoa miljoonaa asukasta kohden, mikä on lähes 12-kertainen määrä Suomen vastaaviin lukuihin nähden.  

Eläviltä luovuttajilta tehtyjen siirtojen suurempi määrä on erinomainen mahdollisuus lisätä siirtojen kokonaismäärää ja helpottaa epäsuhtaa elinten saatavuuden ja tarpeen välillä. Elävältä luovuttajalta tehdyn munuaissiirron ennuste on parempi ja siirre toimii pidempään kuin aivokuolleelta luovuttajalta tehdyn siirron, koska siirre saadaan tutkitusti terveeltä luovuttajalta ja leikkaus voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohtana. Tällä hetkellä aivokuolleelta saatavaa munuaissiirrettä joutuu odottamaan keskimäärin n. 1,5—2 vuoden ajan ja monessa tapauksessa jopa pidempään. Dialyysihoito on elimistöä kuormittavaa ja kuluttavaa hoitoa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan siirtoa edeltävä pidempi odotusaika dialyysihoidossa lisää kuolleisuutta siirron jälkeen. Elävältä luovuttajalta siirto voidaan tehdä ilman merkittävää odotusaikaa. 

Terveeksi todetulle luovuttajalle leikkaukseen liittyvät riskit ovat erittäin pienet, ja toisen munuaisen poiston merkitys terveydelle on tutkimusten mukaan erittäin vähäinen. Lisäksi luovuttajat ovat elinikäisessä erikoissairaanhoidon seurannassa luovutuksen jälkeen. Luovuttajat ovat tutkimusten mukaan keskimäärin hyvin tyytyväisiä luovuttamispäätökseen ja heidän elämänlaatunsa on yhtä hyvä kuin muulla väestöllä. Vakuutusyhtiöt (esim. If ja Lähitapiola) rinnastavat munuaisen luovuttajat terveisiin henkilöihin henkivakuutusta tai sairauskuluvakuutusta haettaessa. Elävältä luovuttajalta tehtäviä munuaissiirtoja pohtinut suomalainen asiantuntijaryhmä on laatinut munuaisen luovuttajan ja vastaanottajan yhtenäiset kriteerit ("Munuaissiirto elävältä luovuttajalta: luovuttajan ja vastaanottajan kriteerit", Mäkelä S. y. Duodecim 2013; 129:1893).  

Suurin eläviltä luovuttajilta tehtävien siirtojen määrää rajoittava tekijä tällä hetkellä on Suomen nykyinen lainsäädäntö. Kudoslain (101/2001) mukaan täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, voi luovuttaa uusiutumattoman elimen vain lähiomaisensa tai muun läheisensä sairauden hoitoa varten. Tämänhetkinen lain tulkinta on noudattanut hallituksen esitystä (HE 93/2000 vp), minkä mukaan lähiomaisia ovat aviopuoliso, lapsi, vanhempi ja sisarus. Muita läheisiä ovat esimerkiksi avopuoliso tai muu luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Tämä tulkinta on rajannut ulkopuolelle ensimmäisen asteen sukulaisia kaukaisemmat sukulaiset, esimerkiksi sedät, tädit ja serkut sekä esimerkiksi ystävät. Tilanne eroaa dramaattisesti muista Pohjoismaista tai länsimaista, joissa sukulaisten ja ystävien lisäksi luovuttajaksi voidaan tutkimusten jälkeen hyväksyä useissa maissa myös muu terve vapaaehtoinen, joka haluaa luovuttaa munuaisen tuntemattoman ihmisen sairauden hoitoon. Muissa Pohjoismaissa (Ruotsi, Norja, Tanska) lainsäädäntö ei rajaa munuaisenluovuttajia sukulaisuussuhteen tai asuintalouden mukaan. Esimerkiksi Ruotsissa luovuttajana voi toimia vaikkapa ystävä tai serkku tai myös anonyymi ns. altruistinen luovuttaja.  

Useissa maissa (esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Alankomaat) elävien luovuttajien määrää on pyritty lisäämään myös kehittämällä ns. Paired Exchange -järjestelyjä, joissa esim. veriryhmien epäsopivuuden tai kudostyyppien epäsopivuuden vuoksi potilas-luovuttajaparin A elävä luovuttaja ei luovutakaan munuaista omalle läheiselleen vaan toisen vastaavan parin potilaalle B ja potilaan B elävä luovuttaja puolestaan luovuttaa munuaisen potilaalle A "vaihtokauppana". Lainsäädännön aiheuttamien rajoitteiden vuoksi Suomi ei voi tällä hetkellä osallistua yhteispohjoismaiseen Paired Exchange -rekisteriin siirtojen lisäämiseksi eläviltä luovuttajilta. 

Suomessa on jatkuva ja pysyvä tarve tehdä enemmän munuaissiirtoja, koska dialyysihoidossa olevien potilaiden määrä lisääntyy. Jokainen onnistunut munuaissiirto säästää yhteiskunnan varoja satojatuhansia euroja ja parantaa potilaiden elämänlaatua ja eliniän ennustetta. Parhaat tulokset munuaissiirrolla on silloin, kun voidaan käyttää tervettä, vapaaehtoista elävää luovuttajaa. Elinluovutusta ja elinsiirtoja koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa on esitetty tavoitteeksi vuoteen 2020 mennessä lisätä eläviltä luovuttajilta tehtävien munuaissiirtojen määrä 10:een miljoonaa asukasta kohden vuodessa. Pidemmän aikavälin tavoitteena on päästä samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa. Elävältä luovuttajalta tehtävien munuaissiirtojen lisäämisen tavoite ei voi toteutua, mikäli lainsäädäntöä ei muuteta. 

Tarvitsemme Suomessa kiireesti muutoksen nykyiseen lakiin. Rajoittava lainsäädäntö on suurin syy siihen, että munuaissiirtoja eläviltä luovuttajilta tehdään Suomessa aivan liian vähän. Laki ja käytännöt eroavat suuresti muista Pohjoismaista, ja toiminta Suomessa tulisi ehdottomasti pikaisesti saada muita Pohjoismaita ja Länsi-Euroopan maita vastaavalle tasolle.  

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 

Laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 4 §:n 1 momentti, seuraavasti: 
4 § 
Uusiutumattoman elimen tai kudoksen irrottaminen 
Täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, voi luovuttaa uusiutumattoman elimen tai uusiutumatonta kudosta toisen henkilön sairauden tai vamman hoitoa varten. Elimen tai kudoksen irrottamiseen tulee olla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupa.  
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 23.6.2016 
Sari Tanus kd 
Päivi Räsänen kd 
Antero Laukkanen kd 
Sari Essayah kd 
Anne Kalmari kesk 
Kari Kulmala ps 
Niilo Keränen kesk 
Pentti Oinonen ps 
Maarit Feldt-Ranta sd 
Peter Östman kd 
Juho Eerola ps 
Markku Pakkanen kesk 
Anne Louhelainen ps 
Leena Meri ps 
Elsi Katainen kesk 
Harry Wallin sd 
Lasse Hautala kesk 
Pauli Kiuru kok 
Outi Alanko-Kahiluoto vihr 
Markku Eestilä kok 
Hannu Hoskonen kesk 
Sari Raassina kok 
Mika Niikko ps 
Eero Heinäluoma sd 
Krista Kiuru sd 
Pia Viitanen sd 
Antti Rantakangas kesk 
Merja Mäkisalo-Ropponen sd 
Arto Pirttilahti kesk 
Silvia Modig vas 
Li Andersson vas 
Sami Savio ps 
Simon Elo ps 
Susanna Huovinen sd 
Jaana Laitinen-Pesola kok 
Jaana Pelkonen kok 
Markus Lohi kesk 
Hanna Halmeenpää vihr 
Satu Taavitsainen sd 
Arto Satonen kok 
Anders Adlercreutz 
Veera Ruoho ps 
Marisanna Jarva kesk 
Lea Mäkipää ps 
Ritva Elomaa ps 
Martti Mölsä ps 
Sinuhe Wallinheimo kok 
Outi Mäkelä kok 
Rami Lehto ps 
Jukka Kopra kok 
Aino-Kaisa Pekonen vas 
Tarja Filatov sd 
Anna Kontula vas 
Matti Semi vas 
Markku Rossi kesk 
Jani Mäkelä ps 
Johanna Ojala-Niemelä sd 
Antti Kurvinen kesk 
Sirkka-Liisa Anttila kesk 
Jyrki Kasvi vihr 
Jari Myllykoski vas 
Kimmo Kivelä ps 
Ville Skinnari sd 
Hanna Kosonen kesk 
Toimi Kankaanniemi ps 
Mika Raatikainen ps 
Eva Biaudet 
Annika Saarikko kesk 
Hannakaisa Heikkinen kesk 
Esko Kiviranta kesk 
Aila Paloniemi kesk 
Mats Nylund 
Ilkka Kantola sd 
Timo Heinonen kok 
Tuomo Puumala kesk 
Nasima Razmyar sd 
Mirja Vehkaperä kesk 
Harri Jaskari kok 
Laura Huhtasaari ps 
Arja Juvonen ps 
Teuvo Hakkarainen ps 
Kari Uotila vas 
Pirkko Mattila ps 
Sofia Vikman kok 
Mikaela Nylander 
Petri Honkonen kesk 
Joona Räsänen sd 
Harry Harkimo kok 
Susanna Koski kok 
Suna Kymäläinen sd 
Tuula Haatainen sd 
Maria Tolppanen sd 
Pertti Salolainen kok 
Mari-Leena Talvitie kok 
Eero Lehti kok 
Martti Talja kesk 
Joakim Strand 
Seppo Kääriäinen kesk 
Stefan Wallin 
Ville Vähämäki ps 
Anneli Kiljunen sd 
Jukka Gustafsson sd 
Katri Kulmuni kesk 
Ozan Yanar vihr 
Anne-Mari Virolainen kok 
Sampo Terho ps 
Pekka Haavisto vihr 
Pertti Hakanen kesk 
Kaj Turunen ps 
Johanna Karimäki vihr 
Touko Aalto vihr 
Jani Toivola vihr 
Ben Zyskowicz kok 
Saara-Sofia Sirén kok 
Katja Hänninen vas 
Ilmari Nurminen sd