Lakialoite
LA
58
2016 vp
Arto
Pirttilahti
kesk
ym.
Lakialoite laiksi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
PERUSTELUT
Lakialoitteessa ehdotetaan kuluttajansuojalakiin sisältyvän pikaluottojen korkokattosäännöksen muuttamista siten, että alle 2 000 euron luottoraja laskettaisiin kuluttajan todellisuudessa nostaman luottosumman perusteella. Tällä tavoin estettäisiin lainsäännöksen kiertäminen luottolimiittisopimuksilla, joissa luottoraja on asetettu tätä suuremmaksi ja joihin korkokattosäännös ei sovellu. Aloitteessa ehdotetaan, että limiittiluottojen korkojen rajoittamiseksi on säädettävä, että korko määräytyy kunkin nostettavan lainaerän mukaan, ei laskennallisen limiitin ylärajan mukaan.  
Niin sanotut pikaluotot tai pikavipit eli esimerkiksi internetissä ja tekstiviestillä haettavat vakuudettomat kulutusluotot aiheuttavat maksuhäiriömerkintöjä ja talousvaikeuksia yhä kasvavalle joukolle suomalaisia. Kesäkuun lopussa 2016 maksuhäiriöitä oli 372 800 henkilöllä eli 8,4 prosentilla Suomen aikuisväestöstä. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa olennaisesti ihmisen arkielämää ja saattaa estää esimerkiksi vuokra-asunnon saamisen. Maksuhäiriömerkinnät muodostavat merkittävän sosiaalisen ongelman, johon on haettava ratkaisuja paitsi kehittämällä sosiaalista luototusta myös rajoittamalla pikalainojen kustannuksia.  
Vuonna 2013 kuluttajansuojalakiin lisättiin säännös: ”Jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Hyödykesidonnaiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.”  
Pikaluottoja myöntävät yhtiöt ovat vuoden 2013 lakimuutoksen jälkeen kiertäneet korkokattoa myöntämällä niin sanottuja limiittiluottoja. Näiden luottojen suuruus on nimellisesti yli 2 000 euroa, mutta kuluttaja nostaa limiitistä usein pienemmän summan. Todelliset vuosikorot näissä lainoissa ylittävät usein moninkertaisesti kuluttajansuojalain korkokaton. Luottolimiittien todellinen vuosikorko voi olla jopa yli 400 prosenttia. Lisäksi kuluttajan maksutaakkaa kasvattavat viivästyskorot ja perintäkustannukset.  
Lain esitöistä ilmenee, että lainsäätäjä pyrki estämään korkokaton kiertämistä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lain soveltamisalan ulkopuolelle voidaan rajata yli 2 000 euron suuruinen luotto vain silloin, kun luotto on sen määräisenä myös tosiasiassa kuluttajan käytettävissä. Hallituksen esityksen mukaan sääntelyä ei siis saa kiertää esimerkiksi siten, että luottoraja asetetaan näennäisesti vähintään 2 000 euron suuruiseksi rajoittaen kuitenkin sopimusehdoin ilman asianmukaista perustetta kuluttajan oikeutta käyttää luottoa. Limiittiluoton kohdalla kansalaisella on mahdollisuus nostaa koko myönnetty lainasumma, joten se eroaa hallituksen esityksessä mainitusta esimerkistä.  
Kohtuuttomien korkojen periminen ei ole nykyisenkään lainsäädännön mukaista, vaan kohtuutto-maan sopimukseen sitoutuneen tulee vedota kohtuuttomuuteen ja vaatia sopimuksen sisällön kohtuullistamista. Velan tarjoajalla on oikeus periä normaalia korkeampaa korkoa asiakkailta, joiden takaisinmaksukykyyn sisältyy normaalia suurempia riskejä. Liian suuren luottoriskin sisältäville asiakkaille ei tule kuitenkaan luottoa myöntää, joten satojen prosenttien suuruiselle korolle ei ole asiakkaan luottokelpoisuudesta lähteviä perusteita.  
Lakialoitteessa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n muutetussa normissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos velallisen nostaman luoton määrä luottosuhteessa on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Tässä säädetyn luottorajan ylittäviin, nostettuihin luottoihin ei sovelleta korkorajoitusta. Hyödykesidonnaiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.  
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 
Laki 
kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 17 a §, sellaisena kuin se on laissa 207/2013, seuraavasti: 
7 luku 
Kuluttajaluotot 
17 a § 
Korkokatto 
Jos velallisen nostaman luoton määrä luottosuhteessa on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Tässä säädetyn luottorajan ylittäviiin, nostettuihin luottoihin ei sovelleta korkorajoitusta. Hyödykesidonnaiseen luottoon tätä pykälää sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.  
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
Helsingissä 27.9.2016 
Arto
Pirttilahti
kesk
Seppo
Kääriäinen
kesk
Timo
Kalli
kesk
Hannu
Hoskonen
kesk
Mika
Lintilä
kesk
Mikko
Kärnä
kesk
Petri
Honkonen
kesk
Antti
Kurvinen
kesk
Ari
Torniainen
kesk
Markku
Rossi
kesk
Mikko
Savola
kesk
Katri
Kulmuni
kesk
Hanna
Kosonen
kesk
Eerikki
Viljanen
kesk
Pertti
Hakanen
kesk
Niilo
Keränen
kesk
Eeva-Maria
Maijala
kesk
Martti
Talja
kesk
Markku
Pakkanen
kesk
Timo V.
Korhonen
kesk
Tuomo
Puumala
kesk
Hannakaisa
Heikkinen
kesk
Olavi
Ala-Nissilä
kesk
Esko
Kiviranta
kesk
Lasse
Hautala
kesk
Anne
Kalmari
kesk
Mauri
Pekkarinen
kesk
Sirkka-Liisa
Anttila
kesk
Jari
Leppä
kesk
Annika
Saarikko
kesk
Mikko
Alatalo
kesk
Anne
Kalmari
kesk
Tapani
Tölli
kesk
Elsi
Katainen
kesk
Antti
Rantakangas
kesk
Ulla
Parviainen
kesk
Juha
Pylväs
kesk
Viimeksi julkaistu 28.9.2016 14:34