Lakialoite
LA
62
2017 vp
Emma
Kari
vihr
ym.
Lakialoite laiksi varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti tehokas keino edistää lasten hyvinvointia. Se tukee elin-ikäistä oppimista ja koulussa tarvittavia valmiuksia sekä ehkäisee syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kansainvälisissä tutkimuksissa varhaiskasvatus on todettu tuloksellisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi lasten hyvinvoinnin ja kehityksen varmistamiseen.  
Lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luovuttiin syksyllä 2015, kun hallituksen esitys laeiksi varhaiskasvatuslain sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta (HE 80/2015 vp) hyväksyttiin eduskunnassa. Sivistysvaliokunnan kuulemista asiantuntijoista suurin osa kiinnitti erityistä huomiota siihen, miten rajaus vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevien perheiden asemaan. Asiantuntijat ovat todenneet, että lasten peruspalveluista säästäminen ei ole pitkällä aikavälillä kustannustehokasta ja että varhaiskasvatuksen heikennykset ovat vastoin lapsen etua ja lasten yhdenvertaisuutta.  
Rajaus jättää ulkopuolelleen kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia. Tämä lisää lasten eriarvoisuutta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on erityisen tärkeä heikompiosaisten perheiden lapsille. Tutkimusten mukaan subjektiivinen päivähoito-oikeus tasaa koulutukseen ja tulotasoon liittyvää yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta ja ennaltaehkäisee olemassa olevien ongelmien syvenemistä. Se on yksi tärkeimmistä lastensuojelun avohuollon tukitoimista, ja sen rajaaminen voi kasvattaa lastensuojelun kustannuksia.  
Rajaus hankaloittaa lasten ja perheiden arkea ja heikentää varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta. Lisäksi päivähoito-oikeuden rajaaminen on lisännyt sääntelyä, byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia, mikä on vastoin hallituksen tavoitteita vähentää byrokratiaa ja karsia sääntelyä. Lukuisat kunnat ovat omilla päätöksillään säilyttäneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei voi olla riippuvainen hänen vanhempiensa työmarkkina-asemasta. Kyse on ensisijaisesti lapsen oikeudesta, ei vanhemman. Samalla subjektiivinen päivähoito-oikeus kuitenkin tukee perheitä, työnantajia ja laajemmin koko yhteiskuntaa.  
Suomessa hoitovastuu jakaantuu vanhempien välillä erittäin epätasaisesti, ja siksi laadukas ja saavutettava varhaiskasvatus edistää erityisesti naisten työllisyyttä ja siten työelämän tasa-arvoa. Vastaavat muutokset ehdotetaan tehtäväksi myös lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain yksityisen hoidon tukea koskevaan sääntelyyn. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 
Laki 
varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
kumotaan varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 b §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 108/2016, sekä  
muutetaan 11 a §, sellaisena kuin se on laissa 108/2016, seuraavasti: 
11 a § 
Sen lisäksi, mitä 11 §:ssä säädetään, kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi saa varhaiskasvatusta kunnan järjestämässä 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, ei kuitenkaan aikana, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahakauden ulkopuolella maksettavaa isyysrahaa, ja että lapsi voi olla varhaiskasvatuksessa siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. Varhaiskasvatusta on kuitenkin järjestettävä osa-aikaisesti, kun lapsi ennen perusopetuslaissa tarkoitettua oppivelvollisuusikää osallistuu perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen tai kun lapsi perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaisesti aloittaa perusopetuksen vuotta viimeksi mainitun pykälän 1 momentissa säädettyä aikaisemmin. Varhaiskasvatusta on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa.  
Edellä 1 momentissa tarkoitetun lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla, jotka eivät valitse kunnan järjestämää 1 momentin mukaista varhaiskasvatuspaikkaa, on lapsen hoidon tai varhaiskasvatuksen järjestämiseksi oikeus lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaiseen tukeen mainitussa laissa tarkemmin säädettävällä tavalla.  
Lapsen vanhempien tai muiden huoltajien, jotka haluavat lapselle tämän pykälän mukaisen varhaiskasvatuspaikan, on tehtävä sitä koskeva hakemus määräajassa ennen kuin lapsi tarvitsee paikan. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hakemisesta sekä määräajoista, joiden kuluessa lapsen vanhempien tai muiden huoltajien tulee hakea lapselle varhaiskasvatuspaikkaa.  
Oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan säilyy, vaikka lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen isyysrahajaksojen ajan. Isyysrahajaksoista johtuvasta poissaolosta on ilmoitettava varhaiskasvatuspaikkaan viimeistään kaksi viikkoa ennen sen suunniteltua aloittamispäivää. 
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018. 
Helsingissä 23.10.2017 
Emma
Kari
vihr
Touko
Aalto
vihr
Pekka
Haavisto
vihr
Hanna
Halmeenpää
vihr
Satu
Hassi
vihr
Heli
Järvinen
vihr
Johanna
Karimäki
vihr
Krista
Mikkonen
vihr
Ville
Niinistö
vihr
Jani
Toivola
vihr
Antero
Vartia
vihr
Ozan
Yanar
vihr
Viimeksi julkaistu 27.10.2017 12:46