Metsästyslain 33 §:n 2 momentin mukaan metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta eikä karhua saa nurmipeltoa lukuun ottamatta ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Tämän vuoksi sekä tukikelpoiset että pienempialaiset riistapellot katsotaan karhunmetsästyksessä kielletyiksi ravintohoukuttimiksi. Karhua ei saa ampua pellolle, eikä niitä saa hyödyntää metsästyksessä siten, että karhu totutetaan käymään pellolla, metsästys aloitetaan sieltä tai metsästetään karhun kulkureitillä tällaisen pellon lähiympäristössä.
Kun tutkitaan epäiltyä metsästysrikosta, esitutkintaviranomaisen, syyttäjän ja oikeuslaitoksen on tehtävä lain säännösten tulkinta säädösten sanamuodon ja esitöiden perusteella, joita ovat voimassa oleva laki sekä siihen liittyvä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö (MmVM 33/2014 vp). Kumpikaan ei kuitenkaan anna tyhjentäviä vastauksia säännösten tulkintaan rajatapauksissa, joten tavoitteena ollut säännösten selkiyttäminen ei ole erityisen hyvin täyttynyt, mikä on valitettavaa sekä valvonnan että erityisesti metsästyksen kannalta.
Kun haaskan tai houkuttimen käyttöä ei ole määritelty laissa eikä sen esitöissä mitenkään, joutuvat valvontaviranomaiset, syyttäjä ja tuomioistuimet määrittelemään rajan jälkikäteen kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämä voi johtaa siihen, että toista metsästäjää epäillään, syytetään tai tuomitaan, kun ampuminen tapahtuu kilometrin päässä haaskasta tai houkuttimesta, kun taas toinen voi välttyä toimenpiteiltä, kun ampuminen tapahtuu vaikkapa sadan metrin päästä. Tilanne on yksittäisen metsästäjän ja yleisemminkin lain noudattamisen kannalta kestämätön.
Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä ns. laillisuusperiaate ei tällä hetkellä toteudu haaskan tai houkuttimen osalta, kun metsästäjä ei lakikirjaa lukemalla pysty selvittämään sitä, milloin hän mahdollisesti syyllistyy rikokseen.
Itä-Suomen poliisille on jo 29.7.2015 annettu tulkintasuositus, mikä ohjaa epäiltyjen metsästysrikosten tutkintaa karhunmetsästyksessä, silloin kun epäillään metsästystä haaskaa tai houkutinta hyväksi käyttäen. Sen mukaan olisi lähtökohtaisesti syytä epäillä rikosta silloin, kun ampumaetäisyyden (max 200 metriä) päässä ampumis- tai kaatopaikasta havaitaan haaska tai houkutin.
Itä-Suomen poliisilaitoksen alueella annettu tulkintasuositus ei ole voimassa muiden poliisilaitosten alueilla, eikä tämänkään poliisilaitoksen alueella metsästävä henkilö voi luottaa siihen, että syyttäjä tai tuomioistuin tulkitsee säännöstä samalla tavalla.
Mielestäni tämä Itä-Suomen poliisilaitoksen tulkintasuositus on hyvä ja tämän suosituksen metrimäärä (max 200 metriä) tulee vahvistaa lain tasolle. Siksi haluan, että metsästyslain 33 §:ään lisätään 4 momentti, joka kuuluisi seuraavasti:
Edellä 2 momentin 3 a kohdassa tarkoitettua haaskan tai ihmisen perustaman ravintoon tai hajuun perustuvan karhun houkuttimen käyttämistä metsästyksessä on, kun karhua ammutaan enintään 200 metrin päässä haaskasta tai houkuttimesta.