Valiokunnan lausunto
HaVL
10
2015 vp
Hallintovaliokunta
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Yleinen tietosuoja-asetus) sekä direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Tietosuojadirektiivi)
Suurelle valiokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Yleinen tietosuoja-asetus) sekä direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Tietosuojadirektiivi) (U 21/2012 vp): Hallintovaliokuntaan on saapunut jatkokirjelmä UJ 3/2015 vp mahdollisia toimenpiteitä varten. 
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Yleinen tietosuoja-asetus) sekä direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (Tietosuojadirektiivi) (U 21/2012 vp): Asia on saapunut hallintovaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
neuvotteleva virkamies
Leena
Rantalankila
oikeusministeriö
ylitarkastaja, poliisiosasto
Virpi
Koivu
sisäministeriö
ylitarkastaja
Jenni
Juslén
Poliisihallitus
ylitarkastaja
Anne
Ihanus
Rajavartiolaitos
tulliylitarkastaja
Juha
Vilkko
Tulli
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
valtiovarainministeriö
Valtakunnansyyttäjänvirasto
tietosuojavaltuutetun toimisto
keskusrikospoliisi
Viitetiedot
Valiokunta on käsitellyt ehdotusta tietosuojadirektiiviksi aiemmin lausunnossaan HaVL 11/2012 vp. 
VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Ehdotus tietosuojadirektiiviksi muodostaa yhdessä yleistä tietosuoja-asetusta koskevan ehdotuksen kanssa komission 27.1.2012 julkaiseman tietosuojapaketin, jonka tarkoituksena on uudistaa EU:n tietosuojalainsäädäntö. 
Oikeus- ja sisäasiain neuvostossa 15.—16.6.2015 täsmennettiin direktiivin soveltamisalaa siten, että direktiiviä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn yleistä turvallisuutta koskevien uhkien estämiseksi ja niiltä suojautumiseksi. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa yhtenäinen ja korkea tietosuojan taso direktiivin soveltamisalalla, edistää jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten keskinäistä luottamusta ja edistää tietojen vapaata liikkuvuutta ja yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten välillä. 
Tietosuojadirektiivi korvaisi vuonna 2007 hyväksytyn tietosuojapuitepäätöksen. Direktiiviehdotuksen tuoma keskeinen muutos tietosuojapuitepäätökseen verrattuna on, että direktiivi koskisi jäsenvaltioiden rajat ylittävän yhteistyön lisäksi myös puhtaasti kansallisella tasolla tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä. 
Valtioneuvoston kanta
Suomella on yleisvarauma koko ehdotuksen tekstiin. 
Suomen vahvistettu yleiskanta
Kansallinen soveltaminen
Suomi on tietosuojapuitepäätöksen käsittelyn yhteydessä kannattanut sääntelyn ulottamista koskemaan myös kansallista henkilötietojen käsittelyä. Direktiiviehdotus on kuitenkin huomattavasti yksityiskohtaisempi kuin puitepäätös ja sisältää uudenlaista sääntelyä. Sen vuoksi lopullisen kannan muodostaminen siitä, tulisiko direktiivin kattaa myös puhtaasti kansallinen henkilötietojen käsittely, edellyttää vielä ehdotettujen uusien säännösten tarkempaa arviointia. 
Tietosuojan suhde tehokkaaseen poliisiyhteistyöhön
Direktiiviehdotuksen käsittelyssä tulee ottaa huomioon sekä tietosuojan riittävä taso että poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön erityistarpeet. Asetusehdotuksen ja direktiiviehdotuksen sääntelyn tulisi olla ehdotettua yhtenäisempää siltä osin kuin erot eivät ole perusteltuja. Direktiivin jatkokäsittelyssä tuleekin arvioida, poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön erityisluonteen edellyttämät poikkeukset huomioon ottaen, miltä osin direktiivissä on tarpeen poiketa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelystä. 
Henkilötietojen siirto kolmansiin maihin
Direktiiviehdotuksen säännöksiä henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille tulee selventää ehdotuksen jatkokäsittelyssä. Riittävä tietosuojan taso tulee varmistaa niin, että samalla otetaan huomioon tehokas yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. 
Valtioneuvoston kanta käsiteltävänä olevaan ehdotukseen
Direktiivin soveltamisala
Direktiivin soveltaminen kansalliseen käsittelyyn
Valtioneuvosto kannattaa direktiivin ulottamista koskemaan komission ehdotuksen mukaisesti myös kansallista henkilötietojen käsittelyä. 
Valtioneuvoston kantaan vaikuttavat samat näkökohdat kuin aikaisemmin tietosuojapuitepäätöstä hyväksyttäessä, jolloin Suomi katsoi, että puitepäätöksen soveltamisalan tulisi ulottua jäsenvaltioiden rajat ylittävän tiedonvaihdon lisäksi myös kansalliseen henkilötietojen käsittelyyn. Mikäli direktiivi koskisi ainoastaan rajat ylittävässä yhteistyössä käsiteltäviä tietoja, tämä johtaisi siihen, että samassa tiedostossa oleviin tai samassa tutkinnassa käytettyihin tietoihin olisi sovellettava kahta erilaista tietosuojajärjestelmää. Kahden eri tietosuojajärjestelmän soveltaminen olisi käytännössä hankalaa. Viranomaisten voi myös toisinaan olla vaikea erottaa toisistaan puhtaasti kansallinen ja toisaalta rajat ylittävä käsittely tai arvioida, siirretäänkö henkilötietoja mahdollisesti myöhemmin toiseen jäsenvaltioon. Valtioneuvosto katsoo myös, että direktiivin soveltaminen kansalliseen käsittelyyn vahvistaisi jäsenvaltioiden luottamusta siihen, että muilta jäsenvaltioilta saatuja tietoja on käsitelty asianmukaisesti samoin kuin siihen, että toiselle jäsenvaltiolle siirrettävien tietojen käsittelyssä noudatetaan asianmukaisia tietosuojaperiaatteita. 
Valtioneuvoston kantaan vaikuttaa myös se, että direktiivin yksityiskohtaisuutta on vähennetty komission alkuperäisestä ehdotuksesta, mikä helpottaa direktiivin soveltamista myös kansalliseen käsittelyyn. 
Toimivaltaisen viranomaisen määritelmä
Valtioneuvosto hyväksyy, että toimivaltaisten viranomaisten piiriä laajennetaan kattamaan myös sellaiset elimet (body/entity), jolle kansallisella lailla on annettu julkisia tehtäviä tai julkista valtaa rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen panemiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. 
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiivin mukaisten tehtävien delegoimisesta edellä mainituille yksityisille tulee säätää kansallisella lailla. 
Henkilötietojen siirto kolmansissa maissa oleville yksityisille
Valtioneuvosto katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömät henkilötietojen vaihdot kolmansien maiden kanssa tulee ensisijaisesti hoitaa soveltaen kansainvälisiä rikostorjunta- ja rikosoikeusapusopimuksia, joihin pohjautuvia oikeusapumenettelyjä tulisi parantaa ja nopeuttaa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva vuoden 2001 yleissopimus (ns. Budapestin sopimus) mahdollistaa jo nykyään direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömien tietojen saamisenosapuolten sopimassa nopeutetussa menettelyssä. Sopimukseen on liittynyt myös lukuisa Euroopan neuvoston ulkopuolisia valtioita. 
Jos jäsenvaltioiden enemmistö kuitenkin pitää välttämättömänä ottaa direktiiviin säännös, joka oikeuttaisi toimivaltaiset viranomaiset kiireellisissä yksittäistapauksissa luovuttamaan suoraan kolmansissa maissa oleville yksityisille sellaisia henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä yksityisellä olevan tiedon säilyttämisen varmistamiseksi tulevaa oikeusapumenettelyä varten, valtioneuvosto katsoo, että tällaiset siirrot tulisi sallia vain tiukoin edellytyksin ja edellyttäen, että tietojen sijaintivaltio on hyväksynyt menettelyn. Siirroista tulisi säätää kansallisessa tai unionin laissa ja sääntelyn tulisi olla yhteensopivaa voimassa olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten oikeusapusopimusten ja muiden kahden- tai monenvälisten sopimusten kanssa. Tietoja ei tulisi voida luovuttaa löysemmin ehdoin yksityisille sellaisissa kolmansissa maissa, joiden kanssa ei ole voimassa olevaa kansainvälistä sopimusta. Tällöin kyse olisi muun muassa valtioista, joiden liittymistä esimerkiksi Euroopan neuvoston sopimuksiin on kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen näkökulmasta pidetty kyseenalaisena. 
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Ehdotusta tietosuojadirektiiviksi on käsitelty vuodesta 2012 asti rinnakkain yleistä tietosuoja-asetusta koskevan ehdotuksen kanssa. Hallintovaliokunta on viimeksi käsitellyt tietosuojadirektiiviä lausunnossaan HaVL 11/2012 vp (s. 6—7). Suomi on direktiiviehdotuksen EU-käsittelyn yhteydessä tuonut esiin, että yleisen tietosuoja-asetuksen lopullisen sisällön pitäisi olla selvillä ennen direktiivin säännösten hyväksymistä, jotta voitaisiin arvioida, miltä osin direktiivissä on tarpeen poiketa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelystä poliisi- ja rikosoikeudellisen alan erityistarpeiden vuoksi, ja jotta direktiivin teksti voitaisiin muilta osin linjata mahdollisimman pitkälti tietosuoja-asetuksen tekstin kanssa. 
Selvityksen mukaan komission direktiiviehdotukseen on tehty valmistelun eri vaiheissa useita muutoksia. Direktiivin yksityiskohtaisuutta on pyritty vähentämään ja lisäämään siten jäsenvaltioiden liikkumavaraa. Direktiivin tekstiä on pyritty mahdollisuuksien mukaan linjaamaan asetuksen tekstin mukaiseksi siinä muodossa kuin asetus on hyväksytty kesäkuussa 2015 pidetyssä oikeus- ja sisäasiain neuvostossa. Direktiivin soveltamisalaan on tehty useita tarkennuksia. Direktiiviin on myös lisätty säännös, joka oikeuttaa jäsenvaltiot säätämään korkeammasta tietosuojan tasosta. 
Tietojen siirtoa kolmansille maille ja kansainvälisille järjestöille koskevia säännöksiä on täsmennetty muun muassa lisäämällä direktiiviin kansainvälisen järjestön määritelmä. Määritelmässä on nimenomainen maininta Interpolista, mikä on poliisin kannalta olennaisen tärkeää. Valiokunta toteaa myönteisenä myös sen, että direktiiviehdotus ei enää velvoita muuttamaan kansainvälisiä sopimuksia, joihin poliisin ja myös esimerkiksi Tullin kansainvälinen yhteistoiminta valtaosin perustuu. Valiokunta katsoo, että neuvotteluissa tulee hallinnollisen taakan välttämiseksi jatkossakin varmistaa olemassa olevien yhteistyömuotojen säilyminen eli se, ettei direktiivi luo velvoitetta purkaa tai neuvotella niitä uudelleen. 
Direktiivin soveltamisala
Direktiiviehdotuksen keskeinen ero voimassa olevaan tietosuojapuitepäätökseen on, että direktiivi koskisi jäsenvaltioiden rajat ylittävän yhteistyön lisäksi myös puhtaasti kansallisella tasolla tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä. Valiokunta pitää tätä valtioneuvoston kannassa mainituista syistä kannatettavana. Mikäli direktiivi koskisi vain rajat ylittävässä yhteistyössä tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä, saattaisi samassa asiassa esimerkiksi rikostutkinnassa tulla sovellettavaksi kaksi eri tietosuojajärjestelmää. Tärkeää on, että jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota säännöksen muotoiluihin siten, että kansallinen soveltaminen on myös käytännössä mahdollista. 
Direktiiviehdotuksen soveltamisalaa on kesäkuussa 2015 pidetyssä OSA-neuvostossa laajennettu kattamaan toimivaltaisten viranomaisten suorittama henkilötietojen käsittely myös yleistä turvallisuutta koskevien uhkien estämiseksi ja niiltä suojautumiseksi. Sisäministeriön hallinnonalan osalta soveltamisalan rajaus tarkoittaa selvityksen mukaan käytännössä sitä, että samaa säädöstä sovellettaisiin kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn, joka liittyy poliisilain (872/2011) 1 §:n mukaisiin poliisin tehtäviin. Näitä ovat oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Tämä soveltamisalan laajennus helpottaa direktiivin täytäntöönpanoa poliisin suorittaman henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön osalta. Esimerkiksi rajanveto yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja rikostorjuntaan liittyvien tehtävien osalta voi joissakin tilanteissa olla vaikeaa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaiseen poliisiyhteistyöhön sovellettaviin EU:n säädöksiin sisältyy myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä koskevia säännöksiä, jolloin on tärkeää, että tietosuojan taso on sama kaikissa jäsenvaltioissa myös näihin tehtäviin liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä. 
Selvityksen mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät poliisin hallinnolliset asiat, kuten lupa-asiat. Näihin tulisi sovellettavaksi yleinen tietosuoja-asetus. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että poliisi käyttää jo nyt eräissä hallinnollisissa asioissa, esimerkiksi turvallisuusselvitysten laatimisessa, direktiivin soveltamisalaan kuuluvia rekistereitä. Jatkovalmistelussa tulisi selkeyttää tämäntyyppisiä soveltamistilanteita. Valiokunta toteaa, että poliisin ohella myös rajavartiolaitoksella on sekä direktiivin että tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan liittyvää henkilötietojen käsittelyä. Kesäkuun alusta 2015 tuli voimaan laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa (639/2015), jossa säädetään erityisesti Tullin rikostorjunta- ja valvontatehtävien kannalta tarpeellisesta henkilötietojen käsittelystä. 
Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksen vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön tulee arvioida yksityiskohtaisesti direktiivin kansallista täytäntöönpanoa valmisteltaessa. Siinä yhteydessä tulee arvioida sääntelyn soveltuminen myös esimerkiksi kadonneiden etsintään tai suunnitteilla oleviin uusiin viranomaisten yhteisiin tietojärjestelmiin. Todettakoon vielä, että eduskunta on edellyttänyt, että poliisin henkilötietolain kokonaisuudistus käynnistetään mahdollisimman pian, kun EU:n tietosuojapaketin lopullinen sisältö on selvillä. Samassa yhteydessä tulee tarkistaa myös rajavartiolaitoksen henkilötietolain säännökset (EV 216/2013 vpHE 66/2012 vp). 
Sekä direktiivin että yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat, koska ne eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä tarkoittaisi poliisin osalta erityisesti suojelupoliisin toiminnallista tietojärjestelmää, johon liittyvästä henkilötietojen käsittelystä säädettäisiin kansallisessa lainsäädännössä. 
Henkilötietojen siirto kolmansissa maissa oleville yksityisille
Direktiiviehdotukseen on lisätty säännös, joka oikeuttaisi toimivaltaisen viranomaisen tietyissä tapauksissa siirtämään henkilötietoja suoraan kolmansissa maissa oleville yksityisille. Valiokunnalle toimitetun, 16.9.2015 päivätyn puheenjohtajan ehdotuksen mukaan säännös on laajennettu koskemaan henkilötietojen siirtoa paitsi yksityisille, myös sellaisille julkisille viranomaisille, jotka eivät ole direktiivin tarkoittamia toimivaltaisia viranomaisia, sekä virastoille ja muille elimille. EU:n työryhmäkäsittelyssä on katsottu, että jos tietoja voidaan siirtää yksityisille, tulee niitä voida siirtää myös edellä mainituille julkisille viranomaisille. Mainitussa muotoiluehdotuksessa ei myöskään enää edellytetä esimerkiksi tietojen siirron poikkeuksellisuutta ja kiireellisyyttä. Pääsääntö direktiiviehdotuksessa kuitenkin edelleen on, että tietoja saa luovuttaa kolmansiin maihin vain viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia hoitamaan direktiivin mukaisia tehtäviä. 
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömät henkilötietojen vaihdot kolmansien maiden kanssa tulee ensisijaisesti hoitaa soveltaen kansainvälisiä rikostorjunta- ja rikosoikeusapusopimuksia, joihin pohjautuvia oikeusapumenettelyjä tulisi parantaa ja nopeuttaa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva vuoden 2001 yleissopimus mahdollistaa jo nykyään direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömien tietojen saamisen osapuolten sopimassa nopeutetussa menettelyssä. Sopimukseen on liittynyt myös lukuisa joukko Euroopan neuvoston ulkopuolisia valtioita. 
Valiokunta kuitenkin korostaa sen tärkeyttä, että direktiivi mahdollistaa tehokkaan ja joustavan toiminnan myös EU:n ulkopuolisten tahojen kanssa rikosten estämisessä ja selvittämisen varmistamisessa. Yksityisten toimijoiden kanssa tehtävän rikostorjuntayhteistyön merkitys on jatkuvasti kasvussa. Yhteistyö perustuu yksityisen toimijan osalta vapaaehtoisuuteen ja yhteiskuntavastuun toteuttamiseen. Yksityisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö on olennaisen tärkeää monenlaisten rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi, esimerkkinä maksuvälinerikokset, lentoliikenteen turvallisuus ja kyberympäristössä toteutetut teot. Erityisen tärkeää välittömien yhteyksien olemassaolo on silloin, kun jonkun henki tai terveys on välittömässä vaarassa. 
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisin näkökulmasta direktiivin tarkoittamissa tilanteissa ei varsinaisesti ole tarkoituksena poliisin tietojen luovuttaminen tai siirto, sillä yleensä esimerkiksi internet-palveluntarjoajalle lähetetään minimitieto, kuten nimi tai IP-osoite, ja palveluntarjoajaa pyydetään esimerkiksi olemaan poistamatta tilaaja- tai sisältötietoja, joita sen jälkeen tullaan pyytämään oikeusapupyynnöllä. Näin voidaan nykyisten voimassa olevien sopimusten nojalla menetellä, kun suoraan yhteydenottoon on palveluntarjoajan sijaintivaltion hyväksyntä. 
Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiivin yhteydessä varmistetaan sekä korkea tietosuojan taso että lainvalvontaviranomaisten välinen tehokas tiedonvaihto, huomioiden poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön erityispiirteet. Jos jäsenvaltioiden enemmistö katsoo, että artiklan sisällyttäminen direktiiviin on välttämätöntä, suorat henkilötietojen siirrot kiireellisissä tai ei-kiireellisissä tapauksissa tulisi sallia vain valtioneuvoston kannassa esitetyin edellytyksin. 
Taloudelliset ja muut vaikutukset
Direktiivi täsmentää rekisterinpitäjän velvollisuuksia monilta osin, lisää tietojenkäsittelyn läpinäkyvyyttä ja luo rekisteröidyille tehokkaammat keinot huolehtia oikeuksistaan. Sääntely ei valiokunnalle esitetyn arvion mukaan olisi tuomassa sellaisia keskeisiä velvollisuuksia rekisterinpitäjälle, joita ei jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan olisi noudatettava tai parhaiden tietosuojakäytäntöjen mukaisesti olisi tarkoituksenmukaista jatkossa noudattaa. 
Selvityksen mukaan rekisterinpitäjien tietojärjestelmien mukauttamisesta vastaamaan direktiivin vaatimuksia saattaa aiheutua huomattaviakin kustannuksia. Vastaavat vaatimukset sisältyvät kuitenkin jo pääosin nykyiseen tietosuojapuitepäätökseen. U-jatkokirjelmässä todetaan, että yksityiskohtaisia taloudellisia vaikutuksia eri viranomaisille ja budjettimomenteille ei ole mahdollista esittää ja että kustannuksia arvioidaan tarkemmin direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. 
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että jo nyt direktiivin valmisteluvaiheessa kiinnitetään huomiota sääntelyn mahdollisiin kustannusvaikutuksiin esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisessä sekä muihin vaikutuksiin, kuten esimerkiksi tietojen saamisen nopeuteen hälytystehtävissä. 
VALIOKUNNAN LAUSUNTO
Hallintovaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa edellä esitetyin täsmennyksin valtioneuvoston kantaan. 
Helsingissä 25.9.2015 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Pirkko
Mattila
ps
jäsen
Thomas
Blomqvist
r
jäsen
Antti
Häkkänen
kok
jäsen
Mika
Kari
sd
jäsen
Elsi
Katainen
kesk
jäsen
Sirpa
Paatero
sd
jäsen
Olli-Poika
Parviainen
vihr
jäsen
Wille
Rydman
kok
jäsen
Matti
Semi
vas
jäsen
Mari-Leena
Talvitie
kok
varajäsen
Lasse
Hautala
kesk
varajäsen
Ilkka
Kantola
sd
varajäsen
Kari
Tolvanen
kok
Valiokunnan sihteereinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Minna-Liisa
Rinne
Viimeksi julkaistu 2.12.2015 11:30