Komissio on 17.4.2018 antanut ehdotukset asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (COM(2018) 225 final) sekä direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2018) 226 final). Ehdotuksilla pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan rajat ylittävissä tilanteissa lainvalvontaviranomaisten pääsyä sähköiseen todistusaineistoon, kuten sähköpostitietoihin tai pilvipalveluihin tallennettuihin tietoihin. Valiokunta on antanut asiassa aiemmin lausunnon HaVL 18/2018 vp. 

Valiokunta toteaa, että teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut merkittävästi rikosten selvittämismahdollisuuksiin. Sähköisellä todistusaineistolla on nykyisin keskeinen merkitys rikosoikeudellisissa menettelyissä. Käsiteltävänä olevien ehdotusten tavoitteena on varmistaa, että poliisi- ja oikeusviranomaiset saavat nykyistä helpommin ja nopeammin terroristeja ja muita rikollisia koskevassa tutkinnassa, syytteeseen asettamisessa ja tuomitsemisessa tarvittavaa sähköistä todistusaineistoa. Nykyisin rajat ylittävä tiedonhankinta perustuu eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin (2014/41/EU) täytäntöönpanolainsäädäntöön ja muihin säännöksiin kansainvälisestä rikosoikeusavusta. Valiokunta pitää tärkeänä sähköisen todistusaineiston saatavuuden tehostamista erityisesti rajat ylittävissä tiedonhankintatilanteissa. Rikostorjunnan tehostamisessa on kuitenkin samalla huolehdittava myös henkilötietojen suojan ja muiden perusoikeuksien asianmukaisesta turvaamisesta sekä valtioiden täysivaltaisuuden huomioon ottamisesta. 

Asetusehdotuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen voi suoraan velvoittaa Euroopan unionin alueella palveluita tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään palveluntarjoajan hallussa olevan sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Direktiiviehdotuksessa säännellään palveluntarjoajien laillisten edustajien nimittämistä, jotta näille edustajille voitaisiin toimittaa todistusaineiston toimittamista koskevia pyyntöjä ja määräyksiä. 

Hallintovaliokunta on aiemmassa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että alkuperäisessä asetusehdotuksessa palveluntarjoajille on ehdotettu varsin laajaa vastuuta oikeudellisesta harkinnasta niiden toteuttaessa toisen jäsenvaltion viranomaisen antamaa määräystä. 

Saadun selvityksen perusteella tämänhetkisen tekstin mukaan määräyksen antavan lainvalvontaviranomaisen tulisi toimittaa luovuttamismääräystä koskeva lomake palveluntarjoajan lisäksi myös palveluntarjoajan sijaintivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos määräys koskisi sisältötietoja. Lisäedellytyksenä tälle olisi, että määräyksen antavalla viranomaisella olisi perusteltua syytä epäillä, että määräyksen tarkoittaman tiedon kohteena oleva henkilö ei asu määräyksen antavassa valtiossa. Palveluntarjoajan sijaintivaltion toimivaltainen viranomainen voisi tämän jälkeen ilmoittaa, jos se näkisi ongelmia määräyksen toteuttamisessa. Nämä voisivat koskea ainakin tilanteita, joissa määräyksen tarkoittamaa tietoa koskisivat palveluntarjoajan sijaintivaltion lainsäädännön säännökset erioikeuksista tai vapauksista tai jos tiedon luovuttaminen voisi vaikuttaa palveluntarjoajan sijaintivaltion perustavanlaatuisiin intresseihin. Saatuaan tällaisen ilmoituksen määräyksen antavan viranomaisen tulisi ottaa saamansa tiedot huomioon vastaavasti kuin jos ne perustuisivat sen omaan kansalliseen lainsäädäntöön. Myös liikennetietojen osalta menettelyssä on kasvatettu palveluntarjoajan sijaintivaltion viranomaisen roolia ja sen esittämän näkemyksen merkitystä. Lisäksi tekstistä on poistettu kohtia, jotka vaikuttivat edellyttävän palveluntarjoajan oikeudellista harkintaa. Selvityksen mukaan neuvotteluissa on myös korostunut eri tietoluokkien erilainen asema luottamuksellisen viestinnän suojan kannalta. 

Hallintovaliokunta on tarkastellut asetusehdotusta lähinnä toiminnallisesta näkökulmasta. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kantaa tarkentaen ja täydentäen, että sisältö- ja liikennetietoja tulisi käsitellä notifikaatioon liittyvien edellytysten sekä prosessin osalta yhdenmukaisesti, sillä kyseisiä tietoja pyydetään käytännössä usein yhtäaikaisesti. Erilaisten prosessien luominen sisältö- ja liikennetiedoille johtaisi tietoa pyytävän viranomaisen näkökulmasta käytännössä epäselvään menettelyyn. Pyyntöjen arviointi vaatii myös sellaista oikeudellista asiantuntemusta, mitä palveluntarjoajalta ei voi edellyttää. Valiokunta pitää tärkeänä, että täytäntöönpanovaltio voi saamansa notifikaation perusteella tarvittaessa estää määräyksen täytäntöönpanon taikka tiedon käyttämisen rikosprosessissa. 

Valiokunta pitää lisäksi valtioneuvoston kantaa täydentäen edelleen tärkeänä huolehtia siitä, ettei ehdotettu sääntely johda siihen, että toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisella olisi mahdollisuus saada asetuksen soveltamisalaan kuuluvia, suomalaisten yksityiselämän ja viestinnän luottamuksellisuuden piiriin kuuluvia tietoja palveluntarjoajalta tehokkaammin kuin kansallisella viranomaisella valtion sisällä tapahtuvassa rikostutkinnassa. Tällainen tilanne olisi myös henkilötietojen suojan kannalta kestämätön. 

Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan työryhmäneuvotteluissa on vahvistunut käsitys siitä, että asetusehdotuksen oikeusperustan johdosta asetuksessa tulee olla kyse nimenomaan oikeusviranomaisten päätösten tai oikeusviranomaisen validoimien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Tämän johdosta asetusehdotuksessa normaalisti edellytetään myös tilaaja- ja kirjautumistietojen osalta syyttäjän vahvistusta haluttaessa esittää palveluntarjoajalle esittämis- tai säilyttämismääräys. Asetusehdotukseen on kuitenkin lisätty säännökset poikkeuksesta vahvistamismenettelyyn kiiretilanteissa, joissa tulisi hakea ja saada jälkikäteinen vahvistus. Oikeusperustan on myös katsottu estävän mahdollisuuden asetuksen soveltamiseen ns. tiedusteluvaiheeseen. Ase-tusehdotuksen tämänhetkisen sisällön oikeusperustan osalta neuvoston oikeuspalvelu on 20.11.2018 pidetyssä asetusehdotusta käsitelleessä kokouksessa kertonut suullisesti, että se pitää asetusehdotuksen nykyistä tekstiä asianmukaisena asetusehdotuksen oikeusperustan kannalta. 

Selvityksen mukaan asetusehdotuksen soveltamisalaa ei ole laajennettu siten, että siihen olisi lisätty sääntelyä ns. suoraa pääsyä koskevista tilanteista tai reaaliaikaisen tiedonhankinnan muodoista. 

Vaikka ehdotetun asetuksen odotetaan tehostavan poliisin suorittamaa rikostutkintaa, notifiointimenettelyn ja mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisen on arvioitu saattavan jonkin verran lisätä viranomaisten resurssitarvetta etenkin, jos merkittävät palveluntarjoajat siirtäisivät toimintaansa Suomeen. Ehdotuksista aiheutuu myös palveluntarjoajille kustannusvaikutuksia ja hallinnollista taakkaa. Vaikutukset sekä viranomaisten että palveluntarjoajien kannalta ovat kuitenkin arvioitavissa tarkemmin vasta, kun ehdotusten lopullinen sisältö on selvinnyt.