Valiokunnan lausunto
MmVL
11
2017 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön käyttöoikeussääntelyn uudistamiseksi
Ympäristövaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön käyttöoikeussääntelyn uudistamiseksi (HE 262/2016 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava ympäristövaliokunnalle. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
lainsäädäntöneuvos
Jari
Salila
oikeusministeriö
lainsäädäntöneuvos
Pekka
Kemppainen
maa- ja metsätalousministeriö
lainsäädäntöneuvos
Leo
Olkkonen
maa- ja metsätalousministeriö
lainsäädäntöneuvos
Erja
Werdi
ympäristöministeriö
maanmittausneuvos
Markku
Markkula
Maanmittauslaitos
päälakimies
Risto
Airikkala
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Energiateollisuus ry
Kalatalouden Keskusliitto
Maanomistajain Liitto ry
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Hallituksen esityksen keskeisenä tarkoituksena on vesitaloushankkeiden toteuttamiseen liittyvän kiinteän omaisuuden lunastamista ja käyttöoikeuden perustamista koskevan sääntelyn uudistaminen. Esityksen tarkoituksena on saattaa vesilain lunastamista ja käyttöoikeuden perustamista koskevat säännökset perustuslain perusoikeuksien rajoittamista koskevien säännösten mukaisiksi. Valiokunta pitää hallituksen esitystä vesilainsäädännön käyttöoikeus- ja lunastussääntelyn uudistamiseksi perusteltuna.  
Lisäksi vesilain mukaisten luvanvaraisten hankkeiden piiriä esitetään lakiehdotuksessa rajattavaksi muun muassa siten, että johdon sijoittaminen valtaväylän alitse ei enää kaikissa tapauksissa edellyttäisi lupaa, vaan hankkeen luvanvaraisuus määräytyisi jatkossa vaikutusten perusteella. Valtaväylän alitushankkeissa (vesi-, viemäri- voima- tai muun johdon tekeminen valtaväylän alitse) vesistövaikutukset ovat yleensä varsin vähäisiä ja lyhytkestoisia, mikä puoltaa automaattisesta luvituksesta luopumista silloin, jos haitallisia vaikutuksia ei ole. Valiokunta katsoo, että esityksessä on riittävällä tavalla turvattu myös mahdollisten haitankärsijöiden oikeusturva uudessa ilmoitusmenettelyssä. Muutos keventää viranomaisten hallintomenettelyjä ja edesauttaa osaltaan lupaviranomaisresurssien vaikutusperusteista kohdentamista.  
Vesivarojen hyödyntämiseksi myönnettävät lunastus- ja käyttöoikeudet toisen omaisuuteen ovat olennainen osa vesilain järjestelmää, ja niillä on tärkeä merkitys vesilain toimivuuden ja vesitaloushankkeiden toteuttamisen kannalta. Edellytykset omaisuuden käyttö- tai lunastusoikeuden myöntämiseksi on esityksessä porrastettu yhtäältä omaisuudensuojalle aiheutuvien rajoitusten laajuuden perusteella ja toisaalta ottaen huomioon vesitaloushankkeen merkitys yleisen tarpeen kannalta. Valiokunta katsoo, että lakiehdotukseen sisältyvät edellytykset hankkeiden toteuttamiseksi täsmentyvät omaisuudensuojan edellyttämällä tavalla, mutta uudistettu sääntely mahdollistaa kuitenkin jatkossakin tarpeellisten yksityistä ja yleistä tarvetta palvelevien erilaisten vesitaloushankkeiden toteuttamisen kestävällä tavalla.  
Hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnissa on tunnistettu esitettyjen lainmuutosten vaikuttavan muun muassa keskivedenkorkeuden nostamishankkeisiin ja erityisesti vesistöjen kunnostushankkeiden toteuttamiseen. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on käytännön soveltamisongelmia esitetty aiheutuneen myös voimassa olevan vesilain 17 luvun 11 §:n 2 momentin tulkinnasta, joka koskee vesioikeudellisen lupamenettelyn jälkeistä veden alle jäävien alueiden kiinteistötoimitusta. Valiokunta katsoo, että tätäkin menettelyä koskevia säännöksiä tulee selkeyttää. 
Vesilain 17 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on toimitettava lainvoiman saanut lupapäätös Maanmittauslaitokselle muun muassa silloin, kun päätöksellä annetaan 6 luvun    6 §:n mukainen käyttöoikeus saattaa toisen aluetta veden alle. Pykälän 2 momentin mukaan veden alle jäävä alue on eräin poikkeuksin liitettävä osaksi siihen rajoittuvaa vesialuetta. Kyseistä säännöstä on ilmeisesti tulkittava siten, että jos lainkohdassa tarkoitettu oikeus on myönnetty, on tilusjärjestely aina toimitettava, eli se ei jätä harkinnanvaraa tilusjärjestelyn toimittamisen suhteen. Valiokunta toteaa, että usein nämä kunnostushankkeet liittyvät melko pienimuotoiseen vedenpinnan nostoon, jolla pyritään parantamaan järven veden laatua ja lisäämään virkistyskäyttöarvoja. Vesilain 17 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan asian käsittelyssä on noudatettava, mitä vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetussa laissa (451/1988) ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 133 §:n 2 momentissa, 133 a ja 134 §:ssä säädetään. Vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain 5 §:n mukaan tilusjärjestelyn suorittamisen lähtökohtana on epätyydyttävästä kiinteistöjaotuksesta johtuvan haitan poistaminen tai merkittävä vähentäminen. Kiinteistönmuodostamislain 133 §:n 2 momentin mukaan alueen liittämisen edellytyksenä on asianosaisten sopimus, minkä lisäksi muodostettavan yhteisen alueen tulee kiinteistönmuodostamislain 134 §:n 3 momentin mukaan olla tarkoituksenmukainen alueen käytön järjestämisen ja hoidon kannalta, eikä liittäminen tai yhdistäminen saa aiheuttaa epätarkoituksenmukaista kiinteistöjaotusta tai vaarantaa kiinteistöjärjestelmän selvyyttä.  
Valiokunta toteaa, että edellä mainitut säännökset muodostavat keskenään varsin vaikeasti tulkittavan kokonaisuuden. Edellä kuvatussa vedennostohankkeen tilanteessa tosiasialliset olosuhteet ja kiinteistöoikeudellinen jaotus voivat muuttua huomattavan hankaliksi, kun muodostunut uusi kapea vesialue olisi kuulunut edelleen alueen omistajalle. Syntyvää tilannetta voidaan pitää epätyydyttävänä myös kalastuksen järjestämisen sekä vesialueen käytön ja hoidon näkökulmasta. Ratkaisuna tällaiseen ongelmaan olisi nykysäännösten mukaan tilusjärjestely, jossa uusi vesialue liitettäisiin olemassa olevaan yhteiseen vesialueeseen ja alueen omistaja saisi aluetta vastaavan osuuden yhteisestä vesialueesta. Valiokunta toteaa, että valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan tämänkaltaisia suurempia hankkeita ei kuitenkaan ole juurikaan ollut, vaan keskivedenkorkeuden nostamishankkeet ovat usein pienimuotoisia hankkeita ja perustettavat käyttöoikeudet hyvin kapeita rantakaistaleita, jolloin tilusjärjestelyjä ei ole kuitenkaan käytännössä suoritettu. Valiokunta katsoo, että pienimuotoisten hankkeiden tilanteessa tilusjärjestely ei paranna kiinteistöjärjestelmän selkeyttä, vaan lisää sekä viranomaisten hallinnollista taakkaa että asianosaisten kustannuksia ilman olennaista lisäarvoa. Todennäköistä on myös se, että tilusjärjestelystä aiheutuvat kustannukset ovat saattaneet osaltaan vähentää halukkuutta sinänsä tarpeellisten keskivedenkorkeuden nostamishankkeiden ja vesistöjen kunnostushankkeiden toteuttamiseen.  
Edellä mainituilla perusteilla maa- ja metsätalousvaliokunta esittää ympäristövaliokunnalle harkittavaksi esityksen muuttamista siten, että vesilain 17 luvun 11 §:n 2 momentti kumottaisiin. Valiokunta painottaa sitä, että esitys kyseisen momentin kumoamisesta ei kuitenkaan poistaisi velvollisuutta tilusjärjestelyn suorittamiseen, vaan tilusjärjestely tulee edelleen suorittaa kiinteistönmuodostamislaissa ja vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetussa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.  
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,
että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 23.5.2017 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Anne
Kalmari
kesk
varapuheenjohtaja
Reijo
Hongisto
ps
jäsen
Pertti
Hakanen
kesk
jäsen
Teuvo
Hakkarainen
ps
jäsen
Lasse
Hautala
kesk
jäsen
Johanna
Karimäki
vihr
jäsen
Jukka
Kopra
kok
jäsen
Susanna
Koski
kok
jäsen
Kari
Kulmala
ps
jäsen
Jari
Myllykoski
vas
jäsen
Juha
Pylväs
kesk
jäsen
Tytti
Tuppurainen
sd
jäsen
Harry
Wallin
sd
jäsen
Peter
Östman
kd
varajäsen
Mikko
Kärnä
kesk (osittain)
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Jaakko
Autio
Viimeksi julkaistu 21.6.2017 11:30