Ehdotuksen tarkoituksena on luoda puitteet EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamiselle. Ehdotuksessa asetetaan myös sitova EU:n ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050, niin ikään säädetään nykyisen vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen uudelleen tarkastelusta ja vuoteen 2050 ulottuvasta kehityspolun asettamisesta, ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyvistä toimista sekä hallintoprosessista, jonka avulla seurataan, että EU etenee kohti ilmastoneutraaliustavoitetta.  

Samaten ehdotuksella vahvistetaan vuodelle 2050 asetettu EU:n ilmastoneutraaliustavoite, joka kattaa kaikki alat ja kaikki kasvihuonekaasut ja joka on saavutettava unionin sisäisin toimin. Kasvihuonekaasujen poistumia tarvitaan kompensoimaan jäljellä olevia kasvihuonekaasuja aloilla, joilla päästöjen lopettaminen on kaikkein haastavinta. Artikloissa edellytetään myös, että tarvittavat toimenpiteet toteutetaan sekä unionitasolla että kansallisella tasolla, jotta 2050 ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa yhteisesti.  

Eräillä EU:n jäsenvaltioilla, kuten Suomella on jo voimassa oleva kansallinen ilmastolaki. Suomen ilmastolaissa pitkän aikavälin tavoitteeksi on asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Kansallisen ilmastolain muutosten valmistelu siten, että lakiin sisällytetään tavoite hiilineutraaliuden saavuttamisesta, on aloitettu. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Myös vuoden 2050 tavoitetta on tarkoitus päivittää. Voidaankin liioittelematta sanoa, että ilmastonmuutoksen torjuminen on kiireellinen haaste sekä maamme istuvalle hallitukselle, että Euroopan unionille. Tämäkin esitys sen todentaa liiankin hyvin.  

Ensinnäkin emme valiokuntaryhmänä ymmärrä sitä, että maamme hallitus tekee vahingollisia ratkaisuja koko Suomen kannalta pelkästään ideologisista syistä. Nyt näin tapahtuu sekä kotimaan että EU:n tasolla, sillä liian tiukat ja kunnianhimoiset ilmastovähennystavoitteet rapauttavat täysin suomalaisen teollisuuden, liikenteen, maatalouden ja muun yhteiskunnan toimintaedellytykset. Toisin kuin hallitus me perussuomalaiset haluamme varmistaa ja turvata muiden muassa edellä mainittujen toiminta-alojen kuten suomalaisen teollisuuden, maatalouden ja liikenteen toimintaedellytykset maassamme. Nyt käsittelyssä oleva esitys ja hallituksen toimintalinja ei tätä turvaa anna. Ei sitten missään muodossa.  

Toisekseen on myös käsittämätöntä, että tällä hetkellä ilmastosopimuksia toteutetaan maanosien välillä nu-rinkurisesti siten, että siellä, missä päästöinvestoinnit ovat suhteessa edullisimpia, edellytetään minimaalisia päästö-vähennyksiä. Vastaavasti siellä, missä päästöinvestoinnit ovat suhteessa kaikkein kalleimpia, vaaditaan maksimaa-lisia vähennyksiä. Sen sijaan, perussuomalainen energia- ja ilmastopoliittinen (ml. maatalous) ajattelu perustuu isänmaallisuuteen sekä kansalliseen etuun, että oikeudenmukaisuuteen. Samaten näemme, että kansalaisten syyllistäminen ilmastonmuutoksen var-jolla on lopetettava. Etenkin maatalouden alkutuottajat ovat tässä olleet ”suurennuslasin alla” jo pitkään. Nimenomaisesti siten, että maatalousyrittäjiämme on erityisesti syytetty ilmastonmuutoksen lisäämisestä. Me perussuomalaiset näemme ja tiedämme, että tämä on väärää tietoa, eikä täten pidä paikkaansa, sillä viljelijät ovat jo tehneet paljon muutoksia omalla sektorilla juuri esimerkiksi viljelytekniikoiden suhteen. Tämä on vähentänyt väitettyjä päästöjä.  

Kolmanneksi olemme sekä puolueena että valiokuntaryhmänä tyrmistyneitä siitä, että ao. esitys ja sen tietyt artiklat antavat lisää toimintavaltaa komissiolle, joka saa vielä valtuudet arvioida kansallisten ilmastotoimien riittävyyttä viiden vuoden välein. Muutoinkin esitys on raskas ja velvoittava Suomelle. Tällainen kehitys on mielestämme täysin kestämätöntä. Tällä päätöksellä heikennetään entisestään Suomen ja muiden kansallisvaltioiden asemaa. Itse asiassa, tämä on rajua EU-liittovaltiokehitystä pahimmillaan. Luonnollisesti emme puolueena hyväksy tällaista kehitystä.  

Lopuksi haluamme valiokuntaryhmänä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kokonaisuudessaan nyt tehty esitys lisää kustannuksia ja hallintokoneiston virkavaltaisuutta. Muutoinkin on todettava, että sekä maamme hallituksen että Euroopan unionin ilmastopolitiikka on täysin epäonnistunutta. Sen tämä nyt käsittelyssä oleva esitys todisti jälleen kerran.  

Euroopan komission kunnianhimoinen Green Deal -ohjelma sitoo yhteen kaikki EU-politiikan osa-alueet liikenteestä verotukseen, elintarvikkeista maataloustuotantoon ja teollisuudesta infrastruktuurihankkeisiin. Komissio esittämä ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050 kattaa kaikki alat sekä kaikki kasvihuonekaasut ja on saavutettava EU:n sisäisin toimin. Eurooppalainen ilmastolaki on osa tätä kokonaisuutta.  

Valtioneuvosto on esittänyt kannakseen, että Suomen EU:n neuvoston puheenjohtajakauden aikana joulukuussa 2019 Eurooppa-neuvostossa sovittu tavoite EU:n ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä sisällytetään oikeudellisesti sitovaksi tavoitteeksi EU:n lainsäädäntöön.  

Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä suhtautuu myönteisesti EU:n 2050 -ilmastoneutraaliustavoitteeseen, mutta toisaalta sitova lainsäädäntö työkaluna tavoitteen saavuttamiseksi herättää edelleen kysymyksiä.  

Eurooppalainen ilmastolaki paaluttaa EU:n 2050 ilmastoneutraalisuustavoitteesta EU-oikeudellisesti sitovan ja antaa komissiolle mahdollisuuden kiristää omatoimisesti EU:n päästövähennystavoitteita viiden vuoden välein. Ilmastolakiesitys käytännössä siirtää enemmän toimivaltaa ilmastotavoitteiden asettamisessa jäsenmailta komissiolle. Velvoitteet kirjataan ensin lakiin olettaen ja toivoen, että keinot keksitään ja kyetään ottamaan käyttöön myöhemmin, maiden sosiaaliset-, ympäristölliset, taloudelliset ja teollisuuden kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat huomioon ottaen.  

Lain tavoite edistää EU:n ilmastoneutraaliustavoitetta on kannatettava. Ilmastolain noudattamisen seurannan ja arvioinnin käytännön keinot on määritelty toistaiseksi ilmeisen epäselvästi ja joustavasti, mitä voi pitää yhtäältä myös hyvänä asiana. Esimerkiksi millä tavoin käytännössä komissio arvioissaan tulee ottamaan huomioon eri EU-maiden hyvin erilaisen lähtötilanteen, historian, energiantuotannon, teollisuuden ja maankäytön rakenteen, aikaisemmat ilmastotoimet, ja niin edelleen.  

Herää kuitenkin edelleen kysymys, onko sitova EU-lainsäädäntö ylipäänsä oikea tapa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Kiinnitämme huomiota, että ilmastolain käsittelystä on vähälle jäänyt analyysi myös siitä, ajaako asian paaluttaminen EU-lainsäädäntöön itse tavoitetta poliittisella tasolla, ottaen huomioon eri maiden sisäpoliittinen tilanne.  

Komissio on myös kytkenyt Green Deal kokonaisuuden, johon myös ilmastolaki kytkeytyy käsittelyn osaksi Euroopan talouden koronapandemian jälkeistä elvytysohjelmaa.  

Kuten valiokunnan lausunnossa todetaan, ilmastonmuutoksen hillinnässä keskeisintä on pyrkimys kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. On jo nähtävissä, että osalle EU-maista on 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen ja myöhemmin asetettavien välitavoitteiden saavuttaminen tulee monille maille olemaan erittäin haasteellista saavuttaa. 

Tavoite energiaintensiivisen teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen dekarbonisaatiosta tulee käytännössä vaatimaan erittäin suurta lisäpanostusta puhtaaseen energiantuotantoon. Tulevina vuosina Euroopan tasolla on käytävä avointa keskustelua siitä, miten tämä energia tuotetaan. 

Ilmastolain tavoitteiden kanssa ristiriidassa on kuitenkin mm. se, että tälläkin hetkellä monet keskeiset EU-maat rakentavat edelleen muun muassa voimakkaasti uutta maakaasua hyödyntävää voimalakapasiteettia ja purkavat mm. ydinvoimaa. EU:n päätös jättää ydinvoima epäselvään asemaan ns. vihreän rahoituksen taksonomiassa, on voimakkaassa ristiriidassa ilmastolain tavoitteiden kanssa. Komission Green Deal -esityksissä pidetään esillä pääsääntöisesti vain uusiutuvan energian lisärakentamista. Joidenkin EU-maiden, kuten Ranskan CO2-päästöt ovat jo tuotettua energiayksikköä kohden varsin matalat juuri ydinvoiman ansiosta. Mittakaava, jolla energiantuotannon ja -kulutuksen pitäisi koko EU-alueella muuttua, on kuitenkin valtava, eikä dekarbonisaatiota ole realistista laskea pelkkien uusiutuvien varaan.  

Ilmastolakiin kytkeytyvään Green Deal -pakettiin liittyvillä esitetyillä tuilla on mahdollista aiheuttaa häiriöitä sähkön tuotannon markkinoille. Mm. Energiateollisuus ry suhtautuu kriittisesti sähköntuotantoon suunnattuun elvytysrahaan. Tuki maiden välisen sähkönsiirtokapasiteetin kehittämiselle on kannatettava.  

Uusiutuvan tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon ja sähköntarpeen epätasaisuuksia on ehdotettu tasattavan EU-tasolla tai jopa maanosien välisiä verkkoyhteyksiä vahvistamalla sekä sähköenergian varastoinnin avulla. Potentiaalisesti suurin riski kaikkien korttien laittamisessa uusiutuvien varaan liittyy sähköverkkoihin, sillä koko EU:n laajuisen sähköverkon ja -markkinan kompleksisuus ja keskinäisriippuvuudet tulisivat olemaan erittäin korkeita.  

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto Suurelle valiokunnalle koskien Valtioneuvoston kirjelmää eduskunnalle (U 11/2020) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) sisältää 10 kohtaa, joita valiokunta korostaa. 

Suureen osaan Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossaan esittämistä näkökohdista myös Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä voi yhtyä.  

Esimerkiksi kohdassa (2) esitetty huomio, että kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa toteuttavien maiden, kuten Suomen, ilmastotoimia ei tule lukea muiden maiden hyväksi, ja maankäyttösektorin ja erityisesti metsien hiilinieluja tulee voida hyödyntää jäsenvaltiokohtaisesti, on tärkeä huomioida. Samoin, kuten kohdassa (6) todetaan, ilmastoneutraalisuuteen siirtyminen edellyttää muun muassa teollisuudessa valtavia investointeja, mistä syystä vakaan ja ennakoitavan sääntelyn merkitys on keskeinen. 

Korostamme, että EU:n ilmastolainsäädännön tulee mahdollistaa laaja keinovalikoima joustoineen ja huomioida kansainvälinen kilpailukyky.  

Korostamme myös, että mikäli EU:n ilmastolainsäädännön kehittäminen johtaa LULUCF-asetuksen avaamiseen, nykyisistä laskentasäännöistä pitäisi päästä lähemmäs raportoituja nieluja ja päästöjä. Nykyisenkaltaiset laskentasäännöt rankaisevat jäsenvaltioita, jotka historiallisesti ovat kyenneet kasvattamaan nielujaan. Lisäksi LULUCF-asetuksen avaaminen nostaisi esiin kasvavan tarpeen yhteensovittaa vapaaehtoisten markkinamekanismien kautta saavutettavien nieluhyötyjen ja valtion raportoinnin yhteensopivuutta siten, että nieluhyödyn tuottaja aidosti taloudellisesti hyötyy tekemistään ilmastotoimista. Nykyisessä LULUCF-asetuksessa tai käsiteltävänä olevassa EU:n ilmastolakiesityksessä ei ole mitään viitteitä, että edellä mainittuihin epäkohtiin olisi tulossa korjausta. Alleviivaamme, että nielusäädöksillä ei pidä rajoittaa kansallisesti määriteltyjä kestäviä puunkäyttömahdollisuuksia. Metsävaroja on kasvatettava niin koko EU-tasolla kuin jäsenvaltioissa. EU:ssa onkin tarpeen pitää huolta metsien terveydestä. Toisin sanoen metsien kasvukuntoa on parannettava, metsäkatoa on ehkäistävä sekä metsäpinta-alaa on lisättävä. Edellä mainitut tavoitteet toteutuvat parhaiten oikein asetetulla tukipolitiikalla ja metsänomistajien omistusoikeutta kunnioittavan lainsäädännön turvin. 

Muistutamme, että kotimaisen metsäteollisuuden osalta sovittujen energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, taakanjakoa ja maankäyttösektoria koskevien lainsäädäntöjen avaaminen voi sumentaa teollisuuden näkymiä tuleville vuosille ja luoda suurta epävarmuutta. Lisäksi päästökauppajärjestelmä pysyy pitkään jatkuneessa muutoksen tilassa. Nämä ovat investointeja tarvitsevalle sekä kasvua haluavalle Euroopalle ja Suomelle huonoja uutisia.