Valiokunnan lausunto
MmVL
12
2017 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi
Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan lausunnon antamista varten erityisesti EU-tukien maksajavirastotehtävien ja eläinlääkäripalvelujen järjestämisen osalta. Lausunto on annettava sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
hallitusneuvos
Ilkka
Turunen
valtiovarainministeriö
neuvotteleva virkamies
Kajsa
Hakulin
maa- ja metsätalousministeriö
neuvotteleva virkamies
Mirja
Kiviranta
maa- ja metsätalousministeriö
talousjohtaja
Jukka
Nummikoski
maa- ja metsätalousministeriö
lainsäädäntöneuvos
Katri
Valjakka
maa- ja metsätalousministeriö
lainsäädäntöneuvos
Johanna
Wallius
maa- ja metsätalousministeriö
neuvotteleva virkamies
Vesa
Pekkola
sosiaali- ja terveysministeriö
johtaja
Paula
Kinnunen
Elintarviketurvallisuusvirasto
projektipäällikkö
Jaakko
Rinne
Maaseutuvirasto
elinkeinojohtaja
Marko
Mäki-Hakola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
puheenjohtaja
Päivi
Lahti
Suomen Eläinlääkäriliitto
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
maaseutupäällikkö
Reijo
Hämäläinen
Kurikan kaupunki
Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Valiokunta toteaa, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten erityisesti EU-tukien maksajavirastotehtävien ja eläinlääkäripalvelujen järjestämisen osalta.  
Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että maakunnille siirtyvät lähes kaikki nykyiset kuntien ja ELY-keskusten hoitamat maaseutuhallinnon tehtävät. Maa- ja elintarviketalouden sekä maaseudun kehittämisen tehtäviä hoidetaan kaikissa maakunnissa, muutamia yksittäisiä keskitettyjä tehtäviä lukuun ottamatta (maaseutuohjelman valtakunnalliset hankkeet, porotaloustehtävät). Maaseutuvirastoon siirretään Maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) maaomaisuuden hoito. Yksi hallinnon taso poistuu, kun tehtävät kootaan aluetasolla yhteen organisaatioon, maakuntaan. Tämä yksinkertaistaa hallintoa ja luo vahvan maa- ja elintarviketalouden sekä maaseudun kehittämisen kokonaisuuden maakuntiin. 
Toimitetussa selvityksessä on todettu, että kokonaisuudessaan maakuntauudistuksen voidaan katsoa selkeyttävän maksajavirastorakennetta Suomessa. Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (15 kpl), kuntien maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueiden (61 kpl) ja aluehallintovirastojen (6 kpl) sijaan maksajavirastotehtäviä tulee maakuntauudistuksen myötä hoitamaan 18 maakuntaa. Toimijoiden määrä vähenee huomattavasti, ja maksajavirastotehtävien hoitaminen yhdessä maakunta-organisaatiossa tuo mahdollisuuden synergiaetujen hyödyntämiseen tehtävien hoidossa. Siten maakuntauudistus tarjoaa hyvät mahdollisuudet maakunnille järjestää maatilojen tarvitsemat viranomaispalvelut synergisiksi palvelukokonaisuuksiksi myös yli hallinnonalarajojen.  
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että monet maakuntiin siirtyvistä ruoka- ja luonnonvarasektorin tehtävistä edellyttävät viranhaltijan riippumatonta päätöksentekoa. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä ehdotetun maakuntalain 79 §:n säännöstä, jonka mukaan maakunnan hallintosäännössä on annettava maakunnalle kuuluva toimivalta viranhaltijalle muun muassa laissa tai asetuksessa säädetyissä lupa-, ilmoitus-, valvonta- tai toimitusmenettelyä koskevissa asioissa. Vaikka säännöksen perustelujen mukaan säännös on luonteeltaan informatiivinen, valiokunta katsoo, että säännös on luonteeltaan velvoittava. Siten esim. valvontamenettelyä koskeva toimivalta tulee delegoida viranhaltijatasolle suoraan mainitun säännöksen perusteella ilman erillistä säätämistä. Säännöksen sanamuotoa on tarpeen täsmentää epäselvyyksien välttämiseksi.  
Valiokunta toteaa, että maaseutuhallinnon osuutta ja sen rahoittamista käsitellään usean terminologian kautta kolmessa eri kohdassa nyt käsittelyssä olevaa esitystä; yleisperusteluissa puhutaan maaseutuhallinnosta, maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä ja yksityiskohtaisissa perusteluissa vielä maataloustukihallinnosta. Tämä monien käsitteiden käyttö on omiaan tekemään kokonaisuudesta vaikeaselkoisen ja saattaa aiheuttaa vääriä tulkintoja rahoituksen kohdentumisessa. Selkeyden vuoksi yhtenäisenä tehtäväterminä tulee käyttää maaseutuhallintoa, joka siis käsittää myös viljelijätukihallinnon. 
Esityksessä on ehdotettu maaseutuhallinnon tehtävien hoitamisen sisällyttämistä maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen. On tärkeää, että valittavalla rahoitusmallilla varmistetaan maaseutuhallinnon tehtävien kokonaisuuden häiriötön hoito ja vältetään maakuntien sisäisen vastakkainasettelun mahdollisuus resurssien tarveharkinnassa ja päätöksenteossa. Tämä onnistuu parhaiten ja tarkoituksenmukaisimmin siten, että maaseutuhallinnon rahoitus perustuu pääsääntöisesti väestölukuun perustuvan rahoitusmallin sijasta jokaisen maakunnan alueen omaan aktiivitilojen, ts. tukea vuonna 2017 hakeneiden tilojen määrään siten, että kotieläintilojen lukumäärää painotetaan riittävän suurella kertoimella, jonka kautta huomioiduksi tulee kotieläintilojen tukihallinnoinnin merkittävä lisäresurssitarve. Tällä perusteella voidaan laskea valtakunnan tasolla suhdeluku maakunnille viljelijätukihallinnon tehtävien hoitamiseen tarkoitetulle, tehtäväkohtaiselle erillismäärärahalle. Koska maakuntien tilanne ja vaatimus ko. tehtävien hoitamisessa on erilainen maan eri osissa, voidaan näin menettelemällä lähtökohtaisesti turvata toimintojen määrän, vaativuuden ja elinkeinollisen merkittävyyden vaatimien resurssien kohdentaminen tarkoituksenmukaisesti. Sen lisäksi tulee kuitenkin ottaa huomioon maakuntien erityisolosuhteista johtuvat rahoitustarpeet. Viljelijätukihallinnon tehtävät (esim. tukien myöntäminen ja valvonta) ovat EU-säädöksistä johtuen viljelijälle aina maksuttomia. 
Valtio rahoittaa nykyisin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan momentilta 30.20.20 (noin 70 prosenttia). Hallituksen esityksen mukaan nämä rahat jaetaan maakunnille samoilla perusteella kuin Sote-rahat. Koska valvonta kohdistuu kotieläintiloihin ja valvonnasta ei pääsääntöisesti peritä valvontamaksuja, olisi rahojen jaossa maakunnille oikeudenmukaisempaa käyttää kotieläintilakerrointa. 
Maksajavirastotehtävät
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki viljelijätukihallintoon kuuluvat, maakunnille siirrettäviksi esitetyt tehtävät ovat niin sanottuja maksajavirastotehtäviä, joiden hoitamisesta säädetään hyvin yksityiskohtaisesti jäsenvaltioissa suoraan sovellettavassa Euroopan unionin lainsäädännössä. Elintarvikevirasto (Evira) ja Maaseutuvirasto ovat osana maksajavirastoa ohjanneet omilla sektoreillaan aluehallintoa maksajavirastotehtävien toimeenpanossa. Uusi yhdistetty virasto jatkaa samassa tehtävässä ohjaamalla maakuntia, jotta maksajavirastotehtävät suoritetaan maakunnissa vuodesta 2019 alkaen EU-lainsäädännön mukaisesti niin, että tuet maksetaan oikein ja Suomi välttyy rahoitusoikaisuilta. Maatalouden suorien EU-tukien ja EU:n osarahoittamien maaseudun kehittämisvarojen osuus Suomen kaikista EU-tuloista on yli 70 prosenttia, keskimäärin 864 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi Suomi rahoittaa kansallisesti EU:n osarahoittamien tukien kansallista osuutta sekä kansallisia viljelijätukia noin miljardilla eurolla vuodessa eli viljelijätukia ja maaseudun kehittämistukia maksetaan vuositasolla yhteensä vajaat kaksi miljardia euroa. 
Valiokunta toteaa, että EU-säädösten näkökulmasta ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin    6 kohdan tehtävät sisältävät ns. maksajavirastotehtäviä, joiden siirrosta toiselle elimelle on tehtävä maksajaviraston, Suomessa nykyisin Maaseutuvirasto, kanssa EU-säädösten mukainen maksajavirastosopimus. Suomessa Maaseutuvirasto sopii maksajavirastosopimuksessa maksajavirastotehtävien järjestämisestä ja tuottamisesta maakuntien kanssa. Maksajavirastosäädösten näkökulmasta Maaseutuvirasto toimii tehtävien järjestäjänä ja maakunta palveluiden tuottajana. Maaseutuvirasto ohjaa ja valvoo maksajavirastotehtävien suorittamista. Vastuu näiden tehtävien hoidosta säilyy EU-säädösten näkökulmasta maksajavirastolla ja viime kädessä valtiolla, vaikka tehtäviä suorittaa toinen viranomainen, maakunta. Maakuntien hoidettavaksi siirretyt maksajavirastotehtävät velvoittavat maakuntaa mm. tukihakemusten vastaanottamiseen, kaikille tukihakemuksille tehtävien hallinnollisten tarkastusten suorittamiseen, tietojen tallentamiseen maksajaviraston tietojärjestelmiin, tuensaajien luokse tehtävien tarkastusten suorittamiseen ja seuraamusten määrittämiseen sekä väärin perustein maksettujen tukimaksujen takaisinperimiseen. Maksajavirastosäännöksissä asetetaan yksityiskohtaisia vaatimuksia esimerkiksi tehtävien organisoinnista, henkilöstöresursseista, sisäisen valvonnan järjestelmästä ja tietojärjestelmien turvallisuudesta. Tulevien maakuntien tulee noudattaa näitä vaatimuksia.  
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU-säädökset asettavat pakottavia vaatimuksia mm. siirrettyjä tehtäviä hoitavien viranomaisten hallintorakenteelle. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että maakuntauudistuksen yhteydessä maksajavirastotehtävien hoitamisen kannalta kriittisiä osa-alueita ovat (i) maksajavirastotehtävien ohjaus, (ii) maksajavirastotehtävien laatukriteerien täyttäminen ja (iii) tehtävien riittävä resursointi. EU-komissio tekee vuosittain Suomessa useita tarkastuksia, joiden perusteella EU voi keskeyttää kokonaan tukien maksamisen, jos jäsenvaltio ei noudata EU-lainsäädännön velvoitteita. Virheellinen toiminta voi myös johtaa jopa kymmenien miljoonien eurojen rahoituskorjauksiin. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on painotettu erityisesti sitä, että maksajavirastotehtävät on hoidettava viranomaistehtävinä. 
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsoo, että maksajavirastotehtävien liiallinen hajautuminen eri maakuntien organisaatioiden sisällä vaikeuttaa EU-säädösten toimeenpanoa maksajavirastotehtävissä. Valiokunta toteaa, että selkeä organisaatiorakenne maakunnissa varmistaa EU-varojen täysimääräisen tuloutumisen Suomeen ja vähentää rahoitusoikaisuriskiä. Erityisen haastava maksajavirastotehtävissä on maakuntalakiehdotuksen 9 luvun mukainen maakunnan liikelaitos. Ehdotuksen 52 §:n mukaan "maakunta perustaa yhden tai useamman liikelaitoksen, jonka tehtävänä on tuottaa maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, muita sille erikseen säädettyjä palveluja ja maakunnan sille järjestämisvastuunsa perusteella osoittamia tehtäviä." Pykälässä säädetään edelleen: "Liikelaitos vastaa tuottamisvastuullaan olevien palvelujen edellyttämästä julkisen vallan käyttämisestä." Pykälän perusteluiden mukaan liikelaitos voisi kuitenkin hoitaa laajemminkin erilaisia julkisen vallan käyttöön liittyviä tehtäviä, joita maakunta sille osoittaa, siis myös "puhtaita" valvontatehtäviä, jotka eivät liity maakunnan tuottamiin palveluihin. 
Liikelaitos on oikeushenkilönä osa maakuntaa, jolloin maakuntavaltuusto voi päättää maakunnan hallintosäännöllä liikelaitoksen tuottamista palveluista. Maakuntalakiluonnoksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan maakuntavaltuusto päättää liikelaitoksen sitovista toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista ja määrärahoista. Maakuntahallituksella ja -johtajalla on puolestaan velvoite ohjata ja valvoa maakunnan liikelaitoksen palvelutuotantoa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maakuntalakiluonnoksen yksityiskohtaisista perusteluista ei täysin selviä maakunnan sisäinen ohjaus- ja johtamisjärjestelmä. Maakuntakokonaisuuden johtamisjärjestelmän yllä mainituista piirteistä johtuen ja viitaten muutoinkin edellä todettuun valiokunta katsoo, että maksajavirastotehtäviä ei tule maakunnissa osoittaa maakuntien liikelaitosten tehtäviksi. 
Jo todettuun viitaten valiokunta pitää välttämättömänä, että myös maakuntahallinnon pienempien tehtäväkokonaisuuksien, kuten maksajavirastotehtävien, voimavaroista huolehditaan. Maksajavirastotehtävissä puitteet palveluntuotannolle sekä ohjeistus tulevat Maaseutuviraston kautta EU:n lainsäädännöstä, samoin kuin tietojärjestelmät ja niitä koskevat vaatimukset. Tähän liittyen myös tarvittavista tukihallinnon ja valvonnan laitehankinnoista on huolehdittava. Liikelaitosrakenteeseen kuuluu toimintojen eriyttäminen maakunnan sisällä taloudellisesti ja toiminnallisesti, mitä on vaikea yhdistää maksajavirastotehtävien edellyttämään valtuuksien ja vastuualojen selkeään jakoon organisaatiorakenteessa.  
Lisäksi valiokunta kiinnittää vielä tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, ettei maakuntien rahoituslakiehdotus sisällä mahdollisuutta kohdistaa valtion esittämää erillisrahoitusta maksajavirastotehtävien, kuten viljelijätukien valvontatehtävien, hoitamiseen. Ainoa mahdollisuus lisärahoitukseen on maakunnan itsensä hakemuksesta tehtävä rahoituksen harkinnanvarainen korottaminen, jonka edellytyksenä on, että maakunta on lisärahoituksen tarpeessa ensisijaisesti poikkeuksellisen tai tilapäisen maakuntatalouteen liittyvän vaikeuden vuoksi. Harkinnanvarainen lisärahoitus soveltunee siten käytettäväksi vain laajoja maakuntatalouteen liittyvien vaikeuksien vallitessa. Yksittäisiin tehtäviin, kuten maksajavirastotehtäviin, liittyviin resurssivajauksiin rahoituksen harkinnanvarainen korottaminen ei tulle kyseeseen. Valiokunta korostaa sitä, että liian niukka resursointi maksajavirastotehtävissä saattaa pahimmillaan johtaa tukimaksujen viivästymiseen tuensaajille tai rahoitusoikaisuihin. 
Eläinlääkäripalvelut
Hallituksen esityksen mukaan maakuntien tehtäviksi on siirtymässä kuntayhtymistä ja kunnista ympäristöterveydenhuolto sisältäen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan, elintarvikevalvonnan ja julkiset eläinlääkintäpalvelut, terveydensuojelun ja tupakkavalvonnan. Aluehallintovirastoista siirtyisi pääosa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tehtävistä. ELY-keskuksista siirtyisivät maatalouden tuotantopanosten valvonta, eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonta, täydentävien ehtojen valvonta sekä maataloustukien valvonta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että maakunnat huomioivat toiminnan organisoinnissa ympäristöterveydenhuollon välttämättömän yhteyden sekä terveydenhuoltoon että maaseudun palveluihin. 
Valiokunta toteaa, että eläinlääkärit hoitavat yhteiskunnallisesti merkittäviä, myös kansanterveydelle ja -taloudelle tärkeitä tehtäviä. Eläinlääkäripalveluiden järjestäminen tulee olemaan maakunnan tehtävä. Maakuntien on arvioitava huolellisesti, asiantuntevasti ja riittävän usein eläinlääkäripalveluiden määrä ja laatu sekä omien palveluiden mitoitus ja reagoitava arvioinnin tuloksiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että Evira ohjaa ja valvoo keskitetysti eläinlääkäripalvelujen järjestämistä. 
Valiokunta korostaa sitä, että virkaeläinlääkäreitä tarvitaan jatkossakin tehtäviin, joissa käytetään julkista valtaa sekä myös päivystysaikaan "antureiksi" ja nopeisiin toimiin kykeneväksi reserviksi tarttuvan eläintaudin tai zoonoosin epäily- tai esiintymistilanteessa. Lisäksi maakunnat tulee velvoittaa järjestämään virkapäivystys muidenkin kuin helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjunnan varalta: virka-ajan ulkopuolelle hoidettavaksi osuu usein eläinten sisämarkkinaliikenteeseen tai vientiin liittyviä tehtäviä sekä eläinsuojeluasioita. Eläinlääkäripalveluiden järjestämisessä tulee huomioida myös valmius- ja varautumistehtävät sekä päivystys. 
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tällä hetkellä eläintautivalvontaa, eläintautien ehkäisyä ja torjuntaa toteutetaan virkaeläinlääkärien päivystyksen ja tarvittavien hallinnollisten päätösten ja pakkokeinojen avulla. Kuntien päivystävät eläinlääkärit tukevat tarvittaessa Eviraa ja aluehallintovirastoja tautien torjunnassa muun muassa ottamalla tarvittavia näytteitä ja antamalla tarvittavia rajoittavia viranomaismääräyksiä tautien leviämisen ehkäisemiksi. Mikäli maakuntauudistuksessa yhtiöitetään eläinlääkäripalvelutoiminta, lisää se mahdollisuuden sille, että eläinlääkäripalveluja tuottavat myös yksityiset toimijat. Tällöin tulisi huolehtia siitä, että tarvittavia viranomaispäätöksiä eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi voidaan tehdä kaikkina vuorokauden aikoina ja että tarvittava määrä eläinlääkäreitä saadaan hoitamaan mahdollista tautiasiaa kaikkina vuorokauden aikoina. Tämä on tärkeää myös päätösten kohteena olevien toimijoiden kannalta. Jos tarvittavaa koneistoa eläintautien pysäyttämiseksi ei saada järjestettyä saman tasoisena kuin nykyisin, on todennäköistä, että erityisesti elintarvikkeiden välityksellä tarttuvat taudit voivat lisääntyä nykyisestä. Esimerkiksi saastunut raaka-aine-erä voi ehtiä levitä laajalle, mikä lisää terveysriskiä ihmisille ja taloudellista tappiota toimijoille.  
Uudistuksessa maakunnille siirtyisi kunnille nykyisin kuuluva velvollisuus järjestää ns. pe-ruseläinlääkäripalvelu asukkaidensa pitämiä ja muita alueella pidettäviä kotieläimiä varten. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tehtävät siirtyvät maakunnille sellaisinaan eikä eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuun siirtoon kytketä uudistukseen muutoin liittyviä tavoitteita, kuten tilaaja-tuottajamalli, lakisääteisten palvelujen yhtiöittämispakko tai valinnanvapausmalli. Kuten nykyisin, peruseläinlääkäripalvelun järjestämistä seura- ja harrastuseläimiä varten ei tule edellyttää siltä osin kuin palvelua on muuten saatavilla yhteistoiminta-alueella. Maakunnan on kuitenkin järjestettävä hyöty- ja lemmikkieläimille suunnattua kiireellistä eläinlääkäriapua kaikkina vuorokauden aikoina. Tätä edellyttävät jo eläinsuojelulliset näkökohdat. Nykyisenkaltaisen pääosin virkasuhteisten eläinlääkäreiden varaan rakentuvan eläinlääkintähuoltojärjestelmän jatkuvuuden turvaamiseksi ja eläinlääkäripalvelujen epätarkoituksenmukaisen pirstoutumisen estämiseksi tulee uudistuksessa lainsäädäntö laatia siten, että peruseläinlääkäripalvelu voidaan yhtiöittämisvelvollisuudesta huolimatta järjestää myös lemmikkieläinpalvelun osalta maakunnan omana toimintana.  
Edellä esitetyn lisäksi valiokunta toteaa, että lemmikkieläimille suunnattujen eläinlääkäripalveluiden siirtäminen kokonaan yksityisille toimijoille myös vaikeuttaisi hyötyeläimille suunnattujen palveluiden saatavuutta. Lemmikkieläinlääkäripalvelujen mahdollista yksityistämistä tulee tarkastella osana eläinlääkäripalvelujen kokonaisuutta. Elintarviketuotanto- ja muiden hyötyeläinten pitopaikkojen lukumäärä on vähentynyt ja vähenee edelleen tilojen eläinmäärien kasvaessa. Samalla eläinten pitäjien osaaminen paranee ja pitopaikoissa suoritettujen käyntien määrä vähenee. On kuitenkin välttämätöntä ylläpitää palveluja hyötyeläimille myös tulevaisuudessa sekä eläinsuojelun että eläinten pidon taloudellisten edellytysten vuoksi. 
Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että kunnaneläinlääkärit saavat huomattavan osan tuloistaan suoraan eläinten omistajilta. Jos kunnaneläinlääkäreillä ei ole mahdollisuutta hoitaa lemmikkieläimiä oman virkansa puitteissa palvelujen yhtiöittämisen, markkinaehtoisen hinnoittelun tai ulkoistamisen seurauksena, tulot täytyy hankkia pelkästään hyötyeläinten hoidosta. Käyntien vähäisyyden vuoksi tulot jäävät vähäisiksi, mikä vähentää kiinnostusta näihin virkoihin. Edellä mainituista syistä on kuitenkin välttämätöntä ylläpitää riittävä määrä virkoja. 
Valiokunta toteaa, että kattavat eläinlääkäripalvelut ja viranomaisvalvonta tulee säilyttää maakunnissa tukemassa eläinten ja ihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä elinkeinon toimintaedellytyksiä. Tarvitaan sekä vahva julkisiin virkoihin perustuva eläinlääkintähuoltojärjestelmä, jonka osana ovat peruseläinlääkäripalvelut ja ympärivuorokautinen päivystys koko maassa, että sitä täydentävä ja tukeva, laadukas, vastuullinen ja osin erikoisosaamiseen nojaava yksityinen tuotanto. Maakunnassa pitää olla riittävä määrä maakuntaan virkasuhteessa olevia eläinlääkäreitä. 
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 30.5.2017 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Anne
Kalmari
kesk
varapuheenjohtaja
Reijo
Hongisto
ps
jäsen
Markku
Eestilä
kok
jäsen
Pertti
Hakanen
kesk
jäsen
Teuvo
Hakkarainen
ps
jäsen
Lasse
Hautala
kesk
jäsen
Susanna
Koski
kok
jäsen
Kari
Kulmala
ps
jäsen
Jari
Myllykoski
vas
jäsen
Mats
Nylund
r
jäsen
Juha
Pylväs
kesk
jäsen
Eerikki
Viljanen
kesk
jäsen
Peter
Östman
kd
varajäsen
Mikko
Kärnä
kesk
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Carl
Selenius
Viimeksi julkaistu 21.6.2017 11:40