Viimeksi julkaistu 7.10.2021 13.48

Valiokunnan lausunto MmVL 19/2021 vp E 98/2021 vp E 108/2021 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Valtioneuvoston selvitys: Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 ja asetuksen (EU)/2021/0953 muuttamisesta tiettyjen muilla vesillä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien osaltaEhdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 ja asetuksen (EU) 2021/92 muuttamisesta tiettyjen muilla vesillä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien osalta, ICES:n neuvot lohen ja läntisen turskan osalta

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selvitys: Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 ja asetuksen (EU)/2021/0953 muuttamisesta tiettyjen muilla vesillä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien osalta (E 98/2021 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten. 

Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 ja asetuksen (EU)2021/92 muuttamisesta tiettyjen muilla vesillä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien osalta, ICES:n neuvot lohen ja läntisen turskan osalta 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • kalatalousneuvos Risto Lampinen 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • ryhmäpäällikkö  Ari Leskelä 
    Luonnonvarakeskus
  • toiminnanjohtaja Olli Saari 
    Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • ympäristöministeriö
  • Kalatalouden Keskusliitto
  • Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
  • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
  • Tornio-Muoniojokiseura ry
  • Suomen Kalastusopaskilta ry
  • Suomen kalastusmatkailun edistämisseura ry
  • WWF Suomi
  • asiantuntija Markku Kaikkonen, ym.  

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

E 98/2021 vp, pääasiallinen sisältö

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antoi 28.5.2021 neuvonsa vuoden 2022TAC:sta Itämeren kalakannoille, lukuun ottamatta Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahdensekä Suomenlahden lohta ja läntistä turskakantaa, joita koskevat neuvot annetaanviimeistään syyskuun 15. päivä 2021. 

ICES:n neuvot muodostavat perustan komission ehdotukselle vuoden 2022 kalastusmahdollisuuksista Itämerellä. Komissio antoi neuvojen perusteella 26.8.2021 ehdotuksensa Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2022. 

EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun perusasetuksen 1380/2013 artiklassa 2 olevan tavoitteen mukaan kalakantoja tulisi hyödyntää kestävän enimmäistuoton MSY:n (Maximum Sustainable Yield) mukaisesti vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kalakantojen osalta. MSY määritellään ICES:n suosituksissa kalakannan kutukannan sekä kalakannan kalastuskuolevuuden perusteella. Kalakannan katsotaan olevan MSY –tilassa, kun kutukanta on määriteltyä kokoa suurempi ja kalastuskuolevuus määriteltyä tasoa pienempi. 

ICES on kahden vuoden jälkeen jälleen pystynyt arvioimaan Pohjanlahden silakkakannan tilaa ja antamaan sitä koskevan analyyttisen neuvon. Kannan koko on MSY –tilassa ja kalastuskuolevuus on huomattavasti raja-arvon alla. 

ICES arvioi, että Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kutukanta on edelleen heikentynyt tavoitetasoa pienemmäksi (ei kuitenkaan korjaavia suojatoimenpiteitä edellyttävää kokoa (Blim) pienemmäksi) ja kalastuskuolevuus merkittävästi tavoitetasoa suuremmaksi. Suurempaa vuosiluokka ei ole syntynyt vuoden 2015 jälkeen. Komissio ehdottaa, että koska kanta on pienentynyt lähelle Blim tasoa olisi varotoimena TAC vahvistettava Fmsy ala-arvon mukaisesti. 

Kilohailin kutukanta on tavoitetasossa, mutta kalastuskuolevuus tavoitetasoa suurempi. Komissio ehdottaa, että kilohailin TAC pidetään nykytasollaan, tieteellistä neuvoa pienempänä, koska Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakanta on edelleen heikentynyt ja kilohailin pyynnissä saadaan myös silakkaa. Kyseiseen kalastukseen liittyy myös saaliiden väärinraportointia. 

Riianlahden silakan kutukanta ylittää merkittävästi tavoitetasoaan, mutta läntinen silakkakanta on edelleen merkittävästi tavoitetasoja heikompi. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että läntiselle silakalle vahvistetaan TAC ainoastaan sivusaaliita varten. 

ICES:n tiedoista käy ilmi, että itäisen turskan kutukanta on pienentynyt vuodesta 2015 lähtien ja on viimeisten neljän vuoden aikana ollut alle Blim arvon. Kalastuskuolevuus on kuitenkin pienentynyt vähäiseksi. ICES antaa varovaisuusperiaatteeseen perustuvan suosituksen 0 saaliista osa-alueilla 24-32. 

Punakampelakanta on kehittynyt myönteisesti ja ICES edottaa varovaisuusperiaatteen perusteella korotusta TAC:iin. Komissio ehdottaa, että punakampelan TAC pidetään nykytasollaan, tieteellistä neuvoa pienempänä, koska kampelakalojen nykymuotoisen troolikalastuksen sivusaaliina saadaan turskaa. 

Meritaimenen osalta EU:ssa ei tehdä päätöksiä TAC:sta. Itämerellä on satoja meritaimenkantoja, jotka vaeltavat rannikkojen lähivesillä. Tämän takia meritaimenkannat eivät muodosta yhteistä kalavaraa, jonka kattava sääteleminen EU:n vahvistamalla TAC:lla olisi tarkoituksenmukainen hoitotoimenpide. ICES toteaa meritaimenta koskevassa neuvossaan, että meritaimeneen kohdistuvaa kalastusta tulisi vähentää luonnonvaraisten meritaimenkantojen suojelemiseksi. Lisäksi on tarpeen kunnostaa meritaimenen elinympäristöjä ja poistaa vaellusesteitä. Suomessa luonnonvaraiset meritaimenet ovat merialueilla rauhoitettuja. Saaliiksi saa kaikessa kalastuksessa ottaa vain eväleikattuja (= istutettuja) meritaimenia. Suomen aloitteesta TAC asetuksessa on kielletty meritaimenen kalastus neljän meripeninkulman ulkopuolella ja näin vähennetty lohien väärinraportoimista taimenena.  

VALTIONEUVOSTON SELVITYS 

Ehdotus

E 108/2021 vp, pääasiallinen sisältö

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antoi 15.9.2021 Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden sekä Suomenlahden lohta ja 10.9.2021 läntistä turskakantaa koskevat neuvonsa. 

EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun perusasetuksen 1380/2013 artiklassa 2 olevan tavoitteen mukaan kalakantoja tulisi hyödyntää kestävän enimmäistuoton MSY:n (Maximum Sustainable Yield) mukaisesti vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kalakantojen osalta. 

MSY määritellään ICES:n suosituksissa kalakannan kutukannan sekä kalakannan kalastuskuolevuuden perusteella. Kalakannan katsotaan olevan MSY –tilassa, kun kutukanta on määriteltyä kokoa suurempi ja kalastuskuolevuus määriteltyä tasoa pienempi. ICES määrittelee lohikantojen MSY tilaa vaelluspoikastuotannon perusteella. 

Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC ja Suomenlahden lohen TAC kattavat molemmat useita lohikantoja, joiden tila vaihtelee suuresti. Vahvimmat lohikannat ovat Perämeren suuret lohikannat, jotka poikastuotannon perusteella ovat MSY tilassa tai lähellä sitä. Esimerkiksi Tornionjokeen on kesällä 2021 noussut runsaasti lohta. 

Kattilakoskella olevan kaikuluotauslaskennan perusteella elokuun lopulla saavutettiin 86 000 lohen lukumäärä, joka on 2009 alkaneen laskennan kolmas suurin havainto. Pohjanlahdella on myös eräitä heikommassa tilassa olevia lohikantoja, mutta Itämeren pääaltaan lohikannat ovat erityisen heikossa tilassa. 

ICES tuo neuvossaan erityisesti esille, että sekakantakalastus on uhka heikoille lohikannoille, erityisesti Itämeren pääaltaalla, jossa kaikki heikot lohikannat käyvät syönnöksellä. Tämän vuoksi lohenkalastusta tulisi tällä alueella lopettaa.  

Suomenlahden villit lohikannat (Viron lohijoet Keila, Vasalemma ja Kunda) ovat poikastuotannon perusteella osoittaneet merkittävää elpymistä. Keila ja Kunda ovat poikastuotannon perusteella saavuttaneet MSY tilan. 

ICES toteaa lisäksi, että Suomenlahden alueella pääosa lohista ovat istutettuja. Lohenkalastus Suomenlahdella tulisi kohdentaa istutettuun loheen mm. hyödyntämällä eväleikkauksia. 

Läntisen turskakannan tila on heikentynyt merkittävästi alle varotasoa eikä uutta kantaa vahvistavaa vuosiluokka ole syntynyt. ICES neuvoo siksi, että läntisen turskan kalastusta rajoitettaisiin merkittävästi.  

Valtioneuvoston kanta

E 98/2021 vp

Peruskanta

Suomi kannattaa Itämeren kalastusmahdollisuuksien vahvistamista vuodelle 2022 siten, että kalakantoja hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa (Maximum Sustainable Yield, MSY) koskevan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. 

Kalastusmahdollisuudet tulee siten vahvistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/1139 Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman ja ICES:n niitä koskevan uusimman tieteellisen neuvon perusteella. 

Pohjanlahden silakan TAC vuonna 2022

Suomi kannattaa komission ehdotusta TAC:n vahvistamiseksi ICES:n neuvon ja Fmsy pistearvon 0,271 (vaihteluväli 0,206 – 0,272) perusteella siten, että TAC olisi 111 345 tonnia (- 5 %). 

Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan TAC

Suomi kannattaa komission ehdotuksesta poiketen TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon ja Fmsy pistearvon 0,17 (vaihteluväli 0,12 – 0,21) perusteella siten, että TAC olisi 71 939 tonnia. EU TAC muodostuisi vähentämällä Venäjän osuus (9,5 %, 6 834 tonnia) ja ottamalla huomioon Riianlahden ja pääaltaan välinen vaellus (71 939 – 6 834 (Venäjän osuus) - 3 448 (Riianlahdella pyydettävä pääaltaan silakka) + 696 (pääaltaalla pyydettävä Riianlahden silakka) = EU:n TAC 62 353 tonnia (- 36 %). 

Suomi pyrkii siihen, että Itämeren jäsenvaltiot sitoutuisivat Suomen tavoin vahvistamaan kansallisen määräyksen vuodelle 2022, joka edellyttää lajittelemattomien silakka- ja kilohailisaaliiden kirjaamista kalastuspöytäkirjaan lajikohtaisten saaliiden kymmenen prosentin tarkkuusvaatimuksella saaliin kokonaismäärästä laskien (nk. MOT sääntö). Tämä edesauttaisi silakan ja kilohailin kalastuksessa esiintyvän ja ICES:n mainitseman väärinraportoinnin vähentämistä. 

Riianlahden silakkakannan TAC

Suomi kannattaa komission ehdotusta TAC:n vahvistamiseksi ICES:n neuvon ja Fmsy ylemmän vaihteluvälin (0,24 – 0,38) perusteella siten, että otetaan huomioon pääaltaan ja Riianlahden välinen vaellus. 

Läntisen silakkakannan TAC

Suomi kannattaa komission ehdotusta TAC:n vahvistamiseksi ICES:n neuvon perusteella sivusaaliita varten 788 tonniin tai vähäiseksi perustuen muihin tehokkaisiin kalastuksenrajoitustoimiin.Kilohailin TAC 

Suomi kannattaa komission ehdotuksesta poiketen TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon ja MSY-pistearvon 0,31 (vaihteluväli 0,22 – 0,41) perusteella siten, että TAC olisi 291 745 tonnia. TAC:n tasossa tulee ottaa huomioon Venäjän osuus (10,08 %) siten, että EU:n TAC olisi 262 337 tonnia (+ 18 %). 

Suomi pyrkii siihen, että Itämeren jäsenvaltiot sitoutuisivat Suomen tavoin vahvistamaan kansallisen määräyksen vuodelle 2022, joka edellyttää lajittelemattomien silakka- ja kilohailisaaliiden kirjaamista kalastuspöytäkirjaan lajikohtaisten saaliiden kymmenen prosentin tarkkuusvaatimuksella saaliin kokonaismäärästä laskien (nk. MOT sääntö). Tämä edesauttaisi silakan ja kilohailin kalastuksessa ICES:n esille ottaman väärinraportoinnin vähentämistä. 

Itäisen turskakannan TAC

Suomi kannattaa komission ehdotusta ja ICES:n neuvoa siitä, että turskan kohdennetulle kalastukselle ei aseteta TAC:ia. Muussa kuin turskan kalastuksessa saatavalle turskan sivusaaliille olisi komission ehdotuksen mukaisesti vahvistettava 595 tonnin TAC. 

Lisäksi Suomen kannalta on tärkeää, että jäsenvaltiot uudestaan sitoutuvat turskaa koskeviin kiintiövaihtoihin niin, että se ei muodostu pullonkaulalajiksi niille jäsenvaltioille, joiden turskakiintiöt ovat pienet. Turskan sivusaaliskiintiön kohdennettu käyttö osana tutkimuskalastusta olisi komission ehdotuksen mukaisesti sallittava, jotta turskakannan tilan kehitystä voidaan arvioida. 

Meritaimen

Suomi kannattaa komission ehdotusta siitä, että meritaimenen kalastus myös vuonna 2022 pidetään kiellettynä neljää meripeninkulmaa kauempana perusviivoilta mitattuna. 

Punakampela

Suomi kannattaa komission ehdotuksesta poiketen TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon perusteella siten, että TAC olisi 11 082 tonnia. 

Suomi kannattaa sitä, että jäsenvaltiot ottaisivat vuonna 2022 kampelakalojen troolauksessa käyttöön valikoivia troolipyydyksiä, joihin jää huomattavasti nykyistä vähemmän turskaa sivusaaliiksi. Ellei tämä ole mahdollista Suomi katsoo, että punakampelan TAC voidaan turskan sivusaaliiden pienentämiseksi vahvistaa ICES:n neuvoa pienemmäksi. 

Yhteisymmärryksen saavuttamiseen tarvittava neuvotteluvara

Suomi on valmis hyväksymään sellaisia neuvotteluprosessin aikana esille tulevia muutoksia komission ehdotukseen, jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia sekä ovat tarpeen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi neuvostossa.  

Valtioneuvoston kanta 

E 108/2021 vp

Peruskanta

Suomi kannattaa Itämeren kalastusmahdollisuuksien vahvistamista vuodelle 2022 siten, että kalakantoja hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa (Maximum Sustainable Yield, MSY) koskevan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. 

Kalastusmahdollisuudet tulee siten vahvistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/1139 Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman ja ICES:n niitä koskevan uusimman tieteellisen neuvon perusteella. 

Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC

ICES:n tieteellinen neuvo

ICES:n neuvon mukaan sekä kaupallisen että vapaa-ajan kalastuksen lohisaalis meren sekakantakalastuksessa tulisi olla nolla kalaa vuonna 2022. ICES:n neuvon mukaan tiettyjä kalastusmahdollisuuksia olisi kuitenkin mahdollista antaa Pohjanlahdelle, Saaristomerelle, Pohjoiselle-Itämerelle (leveyspiirin 59o30´N pohjoispuolella) ja Ahvenanmerelle, jos näillä alueilla voidaan toimeenpanna alueellista ja ajallista säätelyä.  

Näiden alueiden rannikkokalastuksessa neljän merimailin sisäpuolella perusviivoista laskettuna saadaan vain Pohjanlahden joista peräisin olevien vahvempien lohikantojen yksilöitä. 

ICES katsoo, että jos edellä mainitulla alueella kalastus voidaan rajata nykyiseen rannikkokalastukseen kutuvaelluksen aikana (toukokuun alun ja elokuun lopun väliselle ajalle), lohen kokonaissaalis kyseisellä merialueella voisi olla enintään 75 000 lohta. 

Tämän määrän saisi kalastaa ainoastaan Pohjanlahdella, Saaristomerellä, PohjoisellaItämerellä (leveyspiirin 59o30´N pohjoispuolella) ja Ahvenanmerellä, eli ICES osaalueilla 29N, 30 ja 31 ja vain Suomen ja Ruotsin kalastajien toimesta. 

ICES:n neuvon perusteella lohen sekakantakalastus Itämeren pääaltaalla leveyspiirin 59o30´N eteläpuolella tulisi heikkojen lohikantojen elvyttämiseksi kieltää. Kielto koskisi myös alueella harjoitettavaa lohen vapaa-ajankalastusta. 

Suomi kannattaa lohen sekakantakalastuksen kieltämistä Itämeren pääaltaalla osa-alueilla 22-28 ja 29S (leveyspiirin 59o30´N eteläpuolella). Tämä auttaisi vahvistamaan heikkoja Itämeren pääaltaan lohikantoja ja lisäisi Pohjanlahden lohijoista peräisin olevien lohien vaellusta Suomen ja Ruotsin rannikoille ja jokiin. 

Suomi kannattaa ICES:n neuvon mukaista ratkaisua rannikkokalastukselle siten, että lohisaalis osa-alueilla 29N, 30 ja 31 olisi ICES:n esittämä enintään 75 000 lohta. Tämän mukaisesti vuoden 2022 TAC kaupalliselle kalastukselle tulisi asettaa vuoden 2021 tasolle 94 496 loheksi, jolloin vuoden 2022 kaupallisen kalastuksen kansallisiksi hyödynnettävissä olevaksi kiintiöiksi ja saalismääräksi tulisi enintään noin 51 000 lohta koostuen ainoastaan Suomen (25,8 %) ja Ruotsin (28 %) kiintiöihin perustuvasta kalastuksesta osa-alueilla 29N, 30 ja 31. Suomi kannattaa lisäksi lohenkalastuksen sallimista vain neljän merimailin sisäpuolella sekä kalastuskauden rajoittamista toukokuun alusta elokuun loppuun. 

ICES:n vuotta 2020 koskevat tiedot osa-alueiden 29N, 30 ja 31 osalta osoittavat seuraavat saalisosuudet: 

Vapaa-ajankalastus merellä (9,5 % koko saaliista, 5 500 lohta 2020), 

Raportoimaton lohissaalis (8 % koko saaliista, 4 603 lohta 2020, yli 90 % Ruotsinpuolelta), 

Hylkeiden vahingoittamat lohet (3,5 % koko saaliista, 2 008 lohta 2020), ja 

Vapautetut alamittaiset (kuolleet) lohet (0,8 % koko saaliista, 485 lohta 2020) 

Nämä muut saalisosuudet muodostavat yhteensä 21,8 prosenttia, joka vastaisi 16 350 lohta vuodeksi 2022 esitetystä 75 000 lohen saalismäärästä. Näiden saalisosuuksien huomioon ottaminen merkitsisi, että osa-alueiden 29N, 30 ja 31 kaupallisen kalastuksen edellä mainittu Suomen ja Ruotsin yhteinen 51 000 lohen kiintiömäärä olisi vähemmän kuin ICES:n neuvossa esitetty 75 000 lohta osa-alueille 29N, 30 ja 31 vähennettynä edellä mainituilla kyseisen alueen muilla saalisosuuksilla (75 000 – 16 350 = 58 650 lohta). 

Suomen ja Ruotsin lisäksi muut jäsenvaltiot eivät voisi hyödyntää lohikiintiöitään, koska lohen kalastus olisi Itämeren pääaltaalla kokonaan kielletty. Lisäksi lohenkalastus on asetuksen 2019/1241 perusteella kielletty kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella neljän merimailin ulkopuolella perusviivoista mitattuna, eikä muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksilla ole pääsyä 12 merimailin sisäpuolelle. 

Suomen aluevesille, eikä Ruotsin vesille neljän merimailin sisäpuolelle. Muiden jäsenvaltioiden kalastusalukset eivät siten pääsisi kalastamaan lohta ICES:n esittämälle alueelle (osa-alueet 29N, 30 ja 31). 

Suomi voi hyväksyä Itämeren pääaltaalla muiden lajien pyynnille välttämättömät lohen sivusaaliskiintiöt, jotka tulee asettaa mahdollisimman alhaiselle tasolle ja siten että heikkoihin lohikantoihin kuuluvia yksilöitä saadaan mahdollisimman vähän saaliiksi. 

Myös osa-alueilla 29N, 30 ja 31 tulisi sallia lohen sivusaaliit syyskuun ja huhtikuun välisenä aikana, kun lohenkalastus olisi kielletty, sekä neljän merimailin ulkopuolella. 

Sivusaaliskiintiöt ovat tarpeen lohisaaliiden purkamisvelvoitteesta johtuen, koska muiden lajien pyynnissä saadaan sivusaaliina satunnaisia lohia ja ne tulee purkaa maihin ja kirjata kiintiöihin. 

ICES arvioi, että puolalaisten harjoittama laiton kalastus oli vuonna 2020 pysynyt avomerellä vähäisenä 200 lohen määränä, minkä arvioidaan olevan taimenen avomerikalastuskiellon seurausta. Suomi pitää erittäin tärkeänä kyseisen kiellon jatkamista. 

Suomi edellyttää, että komissio ja jäsenvaltiot edelleen valvovat, että Itämerellä ei harjoiteta laitonta lohenkalastusta ja että lohenkalastuksen edellä mainittua kieltoa Itämeren pääaltaalla noudatettaisiin. Valvonnalla tulee estää laittoman kalastuksen harjoittaminen ja jos sellaista todennetaan, se on viipymättä ja kokonaan eliminoitava. 

Samalla tulee varmistaa, että kalastuksen valvontaan varattuja resursseja ja EU rahoitusta kohdennetaan riittävästi nimenomaisesti lohen ja taimenen kalastuksen valvontaan. 

Lisäksi Suomi kannattaa kaikkia mahdollisia toimia, joilla lohen laitonta kalastusta voidaan vähentää. 

Suomi pitää erittäin tärkeänä, että Itämerelle saadaan lohen monivuotinen suunnitelma. Lisäksi Suomi katsoo, että kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen säätelyssä. 

Suomenlahden lohen TAC

ICES:n neuvon mukaan kalastuksen kokonaissaaliin merellä ei tulisi ylittää 11 800 lohta. Tästä määrästä tulisi vähentää hylkeiden vahingoittamien lohien sekä vapautettujen alamittaisten (kuolleet) lohien määränä 1 298 lohta (11 %) ja arvioituna raportoimattomana saaliina 354 lohta (3 %) sekä Venäjän osuus (9,3 % 10 148 lohesta) 944 lohta. EU:n TAC olisi siten 9 204 lohta. 

Suomi kannattaa Suomenlahden lohen TAC:n vahvistamista tieteellisen neuvon mukaisesti 9 204 loheksi. 

Läntisen turskan TAC

Suomi kannattaa läntisen turskan TAC:n vahvistamista tieteellisen neuvon perusteella vain sivusaaliiden tarpeita varten tai vähäiseksi perustuen muihin tehokkaisiin kalastuksenrajoitustoimiin. 

Yhteisymmärryksen saavuttamiseen tarvittava neuvotteluvara  

Suomi on valmis hyväksymään sellaisia neuvotteluprosessin aikana esille tulevia muutoksia komission epäviralliseen asiakirjaan sisältämiin ehdotuksiin, jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia sekä ovat tarpeen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi neuvostossa.  

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Itämeren kalastuskiintiöitä koskeva vuosittainen päätöksenteko perustuu EU-asioiden käsittelyn näkökulmasta kaksivaiheiseen menettelyyn, jossa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) ensin antaa suositukset Itämeren suurimmista sallituista saaliista (TAC) seuraavalle vuodelle ja komissio näiden suositusten ja jäsenmaiden kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella tekee oman ehdotuksensa kalastuskiintiöistä. Useimpina aiempina vuosina ICES:n tieteellinen neuvo on valmistunut toukokuussa ja komission ehdotus kalastuskiintiöistä on annettu syyskuussa. Viime vuosina tiettyjen kalakantojen arviointiin on liittynyt ongelmia ja ICES:n tieteellinen neuvo on osin viivästynyt, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta on kalastuskiintiöitä koskeneissa lausunnoissaan pitänyt kalastuksen ja kalanjalostuksen parissa toimivien yrittäjien toiminnan taloudellisen suunnittelun ja myös poliittisen päätöksenteon kannalta erittäin ongelmallisena (E 100/2020 vp — MmVL 16/2020 vp ja E 73/2021 vp — MmVL 14/2021 vp). 

Valiokunta pitää hyvänä, että Suomelle taloudellisesti erittäin tärkeää Pohjanlahden silakkakantaa koskeva tieteellinen tieto on saatu vuonna 2021 riittävälle tasolle. Kalakanta on myös vahva ja vakaa. Toisaalta ICES:n läntistä turskakantaa ja lohikantoja koskeva tieteellinen neuvo annettiin tänä vuonna vasta syyskuun puolivälissä, mistä johtuen eduskunnan käsiteltävänä on samanaikaisesti kyseinen tieteellinen neuvo ja komission ehdotus Itämeren vuoden 2022 kalastusmahdollisuuksista muiden kuin edellä mainittujen kalakantojen osalta. Valiokunta korostaa edelleen oikea-aikaisen ja riittävän luotettavan tieteellisen tiedon merkitystä kalakantojen sääntelyä koskevan päätöksenteon pohjana. Suomen lähtökohtana on kalastuskiintiöistä päätettäessä jo vuosia ollut ICES:n uusin tieteellinen neuvo ja on tärkeää, että komission ehdotuskin pääosin perustuu tähän lähtökohtaan. 

Pääaltaan silakkakannan osalta tilanne on kalastuksen säätelyn kannalta vaikea, kun saman säätelyalueen sisällä on alueita, joilla silakkaa on hyvin runsaasti, kuten Suomen lähivesillä, ja laajoja alueita, joilla silakkaa on vähän. Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan Pohjanlahden, Riianlahden ja läntisen silakkakannan kiintiö vahvistetaan ICES:n neuvonannon ja komission ehdotuksen mukaisesti, mutta Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kiintiö vahvistettaisiin komission ehdotuksesta poiketen. Komission ehdotuksen toteutuminen olisi erittäin ongelmallista kalastuselinkeinon kannalta Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan kiintiöalueella, jonka kiintiömäärä vähenisi Suomessa kuluvan vuoden noin 21 000 tonnista noin 9 800 tonniin, eli noin 54 prosentilla. Haitallista vaikutusta kalastuselinkeinoon helpottaisi, että Pohjanlahden silakan kiintiömäärä olennaisesti suurenisi verrattuna vuoden 2021 alkuun. 

Suomessa lisättiin vuonna 2021 Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annettuun lakiin velvollisuus kirjata lajittelemattomat silakka- ja kilohailisaaliit kalastuspäiväkirjaan lajikohtaisten saaliiden kymmenen prosentin tarkkuusvaatimuksella saaliin kokonaismäärästä laskien. Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti lainmuutosta koskeneessa mietinnössä (HE 256/2020 vp — MmVM 3/2021 vp), että Suomi on yleisemminkin tehnyt EU:n piirissä pitkäjänteisesti työtä laittoman kalastuksen kuriin saamiseksi ja kalastuksen valvonnan kehittämiseksi, ja edellytti hallituksen toimivan siten, että yhtenäiset vaatimukset saadaan koskemaan kaikkia Itämerellä toimivia kaupallisia kalastajia mahdollisimman nopealla aikataululla. 

Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää laittoman kalastuksen kuriin saamiseksi myös tärkeänä, että meritaimenen kalastus vuonna 2022 vastaavasti kuin edellisinä vuosina kielletään neljää meripeninkulmaa kauempana perusviivoilta mitattuna. Myös ICES on tieteellisessä neuvossaan arvioinut, että puolalaisten harjoittama laiton kalastus on taimenen avomerikalastuskiellon ansiosta pysynyt vuonna 2020 vähäisenä, kun kiellon avulla on vähennetty lohien väärinraportoimista taimenena.  

Itämeren lohenpyynnin osalta ICES esittää tieteellisessä neuvossaan merkittävää muutosta suosittamalla lohenpyynnin täyskieltoa pääaltaalla. Valiokunta toteaa, että ICES:n suositus vastaa YK:n merioikeusyleissopimuksen määräyksiä alkuperävaltion vaelluskalakantoja koskevasta vastuusta ja alkuperävaltion tarpeiden huomioon ottamisesta kalastuskiintiöistä päätettäessä eli niin sanottua kutuvaltioperiaatetta. Valiokunta kannattaa valtioneuvoston kannan mukaisesti lohen sekakantakalastuksen kieltämistä Itämeren pääaltaalla tieteellisessä neuvossa määritellyillä osa-alueilla. Valiokunnalle toimitettujen tietojen mukaan kahden viime vuoden aikana kaupallisen kalastuksen saalis on ollut pääaltaalla noin 14 000—16 000 lohta ja vapaa-ajan kalastuksen saalis noin 20 000—25 000 lohta. Kielto auttaisi vahvistamaan heikkoja Itämeren pääaltaan lohikantoja ja toisaalta lisäisi Pohjanlahden lohijoista peräisin olevien lohien vaellusta Suomen ja Ruotsin rannikoille ja jokiin.  

Pääsääntöisesti pohjoisen Pohjanlahden luonnonlohikannat ovat vahvempia kuin eteläisen Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan luonnonlohikannat. ICES:n neuvonannon mukaisesti Pohjanlahden rannikolla tapahtuva kalastus voisi jatkua siten, että kalastuskuolevuus, vapaa-ajankalastus mukaan lukien, ei kokonaisuudessaan ylitä 75 000 lohta. Rannikkokalastukseksi on määritelty kaikki kalastus, joka tapahtuu alle neljän meripeninkulman etäisyydellä niin sanotusta perusviivasta. Tällöin kalastus kohdistuisi nimenomaan pohjoisen pääosin vahvojen lohikantojen kutuvaelluksella oleviin yksilöihin, eikä saaliiksi saataisi pääaltaan heikkojen lohikantojen kaloja. Valiokunta toteaa, että perusviiva määrittelee sisäisten aluevesien ulkorajan rannikon uloimpien saarien ja luotojen kautta ja sen etäisyys rannikosta vaihtelee siten Pohjanlahden eri osissa merkittävästi alueen saaristosta riippuen. Valiokunta kannattaa Pohjanlahden rannikkokalastuksen osalta kiintiön asettamista valtioneuvoston kannan mukaisesti korkeintaan noin 51 000 loheen.  

ICES:n tietojen mukaan vapaa-ajankalastuksen lohisaalis oli Pohjanlahdella vuonna 2020 Suomessa ja Ruotsissa yhteensä 5 500 lohta. Merialueen lohen vapaa-ajankalastuksen tarkemmista pyyntialueista ei kuitenkaan ole saatavilla tutkittua tietoa, mikä on edellä mainittu rannikkokalastuksen määritelmä huomioon ottaen ongelmallista. Valiokunta korostaa, että vapaa-ajankalastuksella on tärkeä merkitys myös alueella kalastusmatkailun parissa toimiville yrityksille, ja tämän vuoksi kalastusrajoitusten vaikutuksia kalastusmatkailuun tulee seurata. Valiokunta pitää tärkeänä, että vapaa-ajankalastajien omaa asiantuntemusta hyödynnetään arvioitaessa lohenpyynnin rajoitusten vaikutuksia eri kalastajaryhmiin. Lisäksi valiokunta korostaa edelleen tarvetta tehostaa vapaa-ajankalastuksen seurantaa ja saalisilmoituksia Itämerellä ottaen muun ohella huomioon Suomessa hallitusohjelman mukaisesti käyttöön otettava Oma kala -tietojärjestelmä. 

VALIOKUNNAN LAUSUNTO

Maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 
Helsingissä 7.10.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Anne Kalmari kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Ritva Elomaa ps 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen 
Satu Hassi vihr 
 
jäsen 
Janne Heikkinen kok 
 
jäsen 
Mikko Kärnä kesk 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Jari Myllykoski vas 
 
jäsen 
Jenni Pitko vihr 
 
jäsen 
Jenna Simula ps 
 
varajäsen 
Heikki Autto kok 
 
varajäsen 
Juha Pylväs kesk 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Tuire Taina  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Valtioneuvoston selvityksessään esittämä kanta Itämeren kalastusmahdollisuuksista on aiheellinen ja osittain perusteltu. Itämeren kaikki osat eivät ole samanlaisia, minkä vuoksi on tiukka maakohtainen sääntely paikoittain perusteltua. Esimerkiksi Itämeren pääaltaalla suojelutoimenpiteet ovat tarpeellisia vaelluskalakantojen heikon tilan vuoksi. 

Valtioneuvosto esittää Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n esittämien suositusten noudattamista. Valtioneuvoston kanta on pääpiirteissään kannatettava. Ongelmaksi muodostuu seuraava kokonaisuudesta irrallinen ja vapaa-ajan kalastukselle sekä lopulta suomalaiselle yhteiskunnalle taloudellisesti kallis vaatimus: 

“Suomi kannattaa lisäksi lohenkalastuksen sallimista vain neljän merimailin sisäpuolella sekä kalastuskauden rajoittamista toukokuun alusta elokuun loppuun.” (Valtioneuvosto, MMM2021-00623, 2) 

Esitetyssä rajoituksessa valtioneuvosto tosiasiallisesti rinnastaa vapaa-ajan kalastuksen ammattikalastukseen, joka noudattaa entuudestaan neljän meripeninkulman rajoitusta. Rinnastus on harkitsematon sekä kohtuuton, koska sillä on lukuisia seuraamuksia:  

Ensiksi, rajoitus estää kestävällä pohjalla olleen vapaa-ajan kalastuksen eli merilohen uistelun. Neljän meripeninkulman rajoitus käytännössä katsoen lopettaisi merilohen uistelun suurimmalta osin tai jopa kokonaan, sillä harrastus tapahtuu pääsääntöisesti neljää meripeninkulmaa kauempana olevalla alueella. Rajoituksen kohtuuttomuutta korostaa se seikka, että vapaa-ajan kalastajien osuus kokonaissaaliista Pohjanlahdella on jäänyt vain 5500 loheen, josta suomalaisten osuus on ollut eräiden arvioiden mukaan n. 1700 lohta, joka on murto-osa ICES:n alueelle laskemasta 77000 lohen kestävästä kokonaissaaliista. 

Toiseksi, rajoitus vaarantaa lukuisten vapaa-ajan kalastukseen suoraan ja epäsuorasti liittyvien elinkeinojen tulevaisuuden. Vapaa-ajan kalastuksen kaupalliseksi arvoksi on arvioitu noin 100 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee lukemattomia työpaikkoja esimerkiksi erikoistavaroiden vähittäismyynnin, ravintola- ja majoitusalan palveluiden parissa. 

Kolmanneksi, rajoituksella ei ole tutkimustietoon pohjautuvaa perustaa. ICES:n 15.9. julkaistu tutkimusraportti (ICES Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion) ei anna perusteita valtioneuvoston esittämälle lohenkalastuksen neljän peninkulman rajoitukselle Pohjanlahdella. Päinvastoin, ICES:n raportti tuo esille muun muassa sen seikan, että lohikannat Itämeren pääaltaalla, jolla merkittävät rajoitukset ovat tarpeellisia, ja Pohjanlahdella eivät sekoitu keskenään.  

“However, genetic analyses of catch samples from Sweden and Finland show that salmon from AUs 4–6 do not occur in catches during the spawning migration (May to August) in the Gulf of Bothnia or the Åland Sea [ICES, 2021a]). If the sea fishery is limited to that area and time, stock projections indicate that up to 75 000 salmon could be harvested while allowing all stocks in AUs 1–4 to be above Rlim (Table 11a) while not affecting the weakest AU 5 stocks.” (ICES, Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion, 11.)  

Lohikantojen ollessa erillään, ei Itämeren pääaltaalle tarpeellisia rajoituksien soveltamiselle ole tarvetta Pohjanlahdella. Lisäksi on huomioitava, että ICES ei itsekään suosita yleisesti kovia rajoituksia kuin pahimman tapauksen skenaarioissa, vaan tyytyy maltillisempaan arvioon (ICES, Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion, 7). Valtioneuvoston valitsema kanta Pohjanlahden kalastusrajoituksen tapauksessa ei ole perusteltu päätös, vaan tarpeettoman pitkälle viety varotoimi tilanteessa, joka ei sitä tarvitse. 

On laaja yksimielisyys siitä, että Itämeren pääaltaan, Pohjanlahden ja Suomenlahden lohenkalastuksen tulee olla vastuullista ja perustua tutkittuun tietoon. Paras tapa on kiintiöidä saalismääriä, eikä rajoittaa itse kalastusaluetta keinotekoisesti. Kalastuksen on myös kohdistuttava kutuvaelluksella oleviin yksilöihin ja tapahduttava kalastuskauden aikarajoituksilla touko-elokuun aikana. 

Kuitenkaan edellä esitetyistä syistä johtuen, valtioneuvoston esittämää kantaa neljän meripeninkulman rajoituksesta Pohjanlahdella ei voi hyväksyä. Toteutuessaan se aiheuttaisi kohtuuttomia, tarpeettomia ja mielivaltaisia taloudellisia kustannuksia lukuisille vapaa-ajan kalastajille ja heistä riippuvaisille elinkeinoille. 

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme, 

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon asian käsittelyssä. 

Helsinki 7.10.2021
Janne Heikkinen kok 
 
Ritva Elomaa ps 
 
Mikko Lundén ps 
 
Jenna Simula ps