Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi eli eurooppalaisessa ilmastolaissa, kiristettiin EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitetta siten, että vuoteen 2030 mennessä koko EU-alueen nettopäästöt ovat vähentyneet vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Maa- ja metsätalousvaliokunta on EU:n ilmastolaista antamassaan lausunnossa tukenut vuodelle 2030 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen nostamista vähintään 55 prosenttiin (U 11/2020 vp — MmVL 21/2020 vp). Valiokunta on todennut, että EU:lla on kansainvälisessä ilmastopolitiikassa mahdollisuus toimia esikuvana ja vaikuttaa globaalisti ilmastopolitiikan kehitykseen ja näin myös hiilivuodon riskin vähentämiseen. EU-tason kunnianhimoiset tavoitteet edistävät myös Suomen tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2035 ja helpottavat sen toteuttamista.
Komissio antoi ilmastolain tavoitteita toteuttavan 55-valmiuspaketin 14.7.2021. Paketti sisältää komission tiedonannon, jossa esitellään valmiuspaketin keskeiset elementit, sekä lisäksi yhteensä 12 toisiinsa linkittyvää lainsäädäntöehdotusta, joista kahdeksan on olemassa olevien säädösten muutoksia ja neljä uusia ehdotuksia. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa on parhaillaan käsiteltävänä useita valmiuspakettiin sisältyviä erillisiä komission lainsäädäntöehdotuksia, kuten LULUCF-asetuksen ja hallintomalliasetuksen muutosehdotus (U 49/2021 vp), taakanjakoasetuksen muutosehdotus (U 55/2021 vp), energiaverodirektiivin muutosehdotus (U 56/2021 vp), uusiutuvan energian direktiivin muutosehdotus (U 59/2021 vp) sekä päästökauppadirektiivin markkinavakausvarantopäätöstä koskeva muutosehdotus (U 60/2021 vp). Valiokunta tulee vielä antamaan näihin ehdotuksiin liittyvistä valtioneuvoston selvityksistä erikseen lausunnot ja keskittyy siten tässä lausunnossa tarkastelemaan 55-valmiuspakettia ja sen merkitystä erityisesti muiden kuin edellä mainittujen ehdotusten osalta sekä maa- ja metsätalouden näkökulmasta yleisemmällä tasolla. Erillisiä lainsäädäntöehdotuksia käsiteltäessä valmiuspaketin kunnianhimotaso kokonaisuutena tulee varmistaa.
Valiokunta toteaa aluksi, että komission hyvin laajasta lainsäädäntöpakettiehdotuksesta ja sen vaikutuksista on vaikea saada kokonaiskuvaa. Paketin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että sen vaikutuksista Suomeen kokonaisuutena ja suomalaisiin elinkeinoihin ja kuluttajiin saadaan mahdollisimman kattavat arviot. Tässä yhteydessä tulee myös tarkastella eri lainsäädäntöehdotusten ristikkäisvaikutuksia ja ottaa huomioon vaikutukset huoltovarmuuteen ja elintarvikeomavaraisuuteen. Suomen huoltovarmuudesta tulee huolehtia kaikissa olosuhteissa. Päällekkäistä sääntelyä tulee välttää, eikä tuottajille tai teollisuuden toiminnanharjoittajille tule asettaa liiallisia hallinnollisia rasitteita. Siirryttäessä kohti ilmastoneutraaliutta kustannustehokkuus on ensiarvoisen tärkeää, jotta on taloudelliset edellytykset päästä mahdollisimman suureen päästövähennysmäärään. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että osa valmiuspaketin ehdotuksista liittyy hyvin tuoreen lainsäädännön päivittämiseen, mikä vaikeuttaa vaikutusten arviointia entisestään. Esimerkiksi uusiutuvan energian direktiivin viimeiset päivitykset tulivat voimaan vasta tänä vuonna. EU:n ilmastolainsäädännön lyhytjänteisyys on merkittävä ongelma niin toiminnanharjoittajien kuin kansalaisten kannalta.
Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalous ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä saavuttamaan EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristötavoitteet. Maa- ja metsätalous ovat ainoat elinkeinot, jotka aktiivisesti sitovat hiiltä. Valiokunta korostaa, että maatalouden päätehtävä on tuottaa ruokaa. Vain kannattava maatalous mahdollistaa vaikuttavien ilmastotoimien toteuttamisen. Suomessa maa- ja metsätalous ovat myös niitä toimialoja, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tuntuvia ja jotka kohtaavat uudet haasteet ensimmäisinä. Valiokunta pitää tärkeänä, että löydetään erityisesti sellaisia toimia, jotka samanaikaisesti parantavat maatalouden ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Esimerkiksi energiantuotannon ekologisen kestävyyden edistäminen tarjoaa samalla keinon maataloustuotannon taloudellisen kestävyyden parantaminen. Maatilayrittäjillä tulee olla mahdollisuus osallistua uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää samalla energian alueellista huoltovarmuutta hajautetun tuotannon myötä. Valiokunta katsoo, että EU:n ilmastopaketin myötä biokaasutuotannon lisäämistä ei pidä vaikeuttaa, vaan kannustaa kiertobiotalouden täysimääräiseen hyödyntämiseen. Eläintilojen lannan hyödyntämisellä biokaasutuotannossa on useita myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä se edistää ravinnekiertoa ja vähentää tarvetta raivata uutta peltoa.
EU:n ilmastopaketin tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kokonaiskestävyyden tavoitteeseen kytkeytyy myös se, että valmiuspaketti on oikeudenmukainen EU:n sisällä, jäsenmaiden välillä ja alueellisesti. Maanomistajille, jäsenmaille ja luonnolle oikeudenmukaisen valmiuspaketin toimeenpanon tulee perustua luonnontieteellisiin kriteereihin ja kansalliseen laskentaan päästöistä ja hiilinieluista. Taakanjaon perustuminen bruttokansantuotetta asukasta kohden korostavaan laskentaan on sen sijaan epäoikeudenmukainen eikä ole päästövähennysten kustannustehokkuuden näkökulmasta kannatettava. Valiokunta korostaa, että päästövähennykset tulee voida kansallisesti kohdentaa siten, että ne eivät vähennä suomalaista ruoantuotantoa tai vaaranna huoltovarmuutta.
Komissio valmistelee valmiuspakettiin liittyen parhaillaan hiiliviljelyä koskevaa aloitetta ja kehystä hiilidioksidipoistumien vahvistamiseksi. Komission mukaan se aikoo aloitteen avulla edistää hiiliviljelyä liiketoimintamallina, joka luo biotalouden toimijoille uuden ilmastohyötyihin perustuvan tulonlähteen. Hiiliviljelyn avulla on tarkoitus lisätä hiilensidontaa ja vähentää päästöjä. Hiiliviljelytoimet nähdään usein ruoantuotannosta ja laadukkaan sadon tuottamisesta erillisinä toimina, vaikka hiiliviljely tukee yleisesti tuottavan maan hoitoa ja pellon tuottokyvyn parantamista ruoantuotannossa. Osana vihreää siirtymää on tärkeää lisätä maatalouden kivennäismaiden hiilensidontaa muun ohella monipuolistamalla viljelyä ja käyttämällä kerääjä- ja saneerauskasveja. Näillä keinoilla voidaan hiilensidonnan ohella parantaa satoisuutta, vähentää vesistökuormitusta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Valiokunta korostaa, että hiiliviljelystä ja peltojen hiilensidonnan mahdollisuuksista tarvitaan vielä lisätutkimusta, sillä maaperän päästökertoimet eivät toistaiseksi ota riittävästi huomioon maaperän eri käsittelytapoja viljelyssä, eri maalajeille soveltuvia viljelykeinoja taikka satotasoa eri maalajeilla. Hiiliviljelytoimet on tehtävä ruoantuotannon kannattavuutta heikentämättä.
Valiokunta toteaa, että yhdessä 55-valmiuspaketin kanssa komissio esitteli myös uuden EU:n metsästrategian. Valiokunta on metsästrategiasta antamassaan lausunnossa muun ohella korostanut, että metsien taloudellinen hyödyntäminen on Suomessa kansantalouden, aluetalouden ja yksittäisten kansalaisten kannalta selvästi tärkeämpää kuin monissa Euroopan maissa (E 106/2021 vp — MmVL 21/2021 vp). Metsäpoliittiset päätökset tulee jatkossakin tehdä kansallisella tasolla. Metsillä ja metsäteollisuudella on suuri merkitys Suomen ilmastoneutraaliustavoitteelle sekä talouden ja työllisyyden vahvistamiselle. Tästä syystä on tärkeää löytää keinot, joilla voidaan tuottaa uusiutuvasta luonnonmateriaalista mahdollisimman pitkäikäisiä ilmastoystävällisiä tuotteita korvaamaan fossiilisten ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä siten, että metsävarat jatkavat edelleen kasvuaan. Puupohjaisten innovaatioiden kehittämistä tulee tukea pitkäjänteisesti. Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoisilla kompensaatiotoimilla voidaan metsänhoidossa kannustaa sitomaan hiiltä ja tuottamaan puuta.
Suomessa metsäteollisuus on pitkälle irtautunut fossiilisista polttoaineista. Alan tekemän ilmastotiekarttatyön skenaarioista on nähtävissä, että Suomessa toimivan metsäteollisuuden tehtaat voivat olla lähes fossiilivapaita vuonna 2035, mikäli toimintaympäristö tukee ilmastomyönteisiä investointeja. Valiokunta korostaa, että johdonmukaisen ja ennakoitavan sääntelyn tulee mahdollistaa muun muassa metsäteollisuuden investoinnit ilmastomyönteisiin puupohjaisiin tuotteisiin. Valiokunta toteaa lisäksi, että EU:n päästökauppa on päästöjä vähentävänä kustannustehokkaana ohjauskeinona osoittanut tehokkuutensa. Suomen metsäteollisuuden kannalta maksuttomat päästöoikeudet ja sähköistämistä edistävät tuet ovat tärkeä osa päästökauppaa. Ilmastopolitiikan kustannustehokkuusperiaatteen kannalta on otettava huomioon, että päästöjen vähentämisen rajakustannukset taakanjakosektorilla ovat karkeasti kaksinkertaiset päästökauppasektoriin nähden. Tulevat ratkaisut eivät saa vaarantaa päästökauppajärjestelmän tehokasta toimintaa myöskään jatkossa. Valiokunta katsoo, että nielujen lisääminen on päästöjen vähentämiseen nähden toissijainen toimenpide. Maankäyttösektorin hiilivarastoja ja nieluja tulee hallinnoida kansallisella tasolla, eikä järjestelmän tule mahdollistaa EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamista koskevien velvoitteiden siirtämistä jäsenmaasta toiseen.
Komission 55-valmiuspaketissa ulkomaankauppaa palveleviin merikuljetuksiin kohdistuu merkittäviä paineita. Valiokunta korostaa, että merenkulun osalta tulee ottaa huomioon talvimerenkulun päästöjä nostava vaikutus sekä muiden liikennettä koskevien aloitteiden yhteisvaikutukset teollisuuden kilpailukykyyn. Talvimerenkulku, Suomen riippuvuus merikuljetuksista, pitkät etäisyydet valtamerisatamiin sekä vaikeudet siirtää vientikuljetuksia muiden liikennemuotojen varaan asettavat vientialat poikkeuksellisen alttiiksi merikuljetusten hinnannousulle. Kun kulje-tusetäisyydet Suomessa ovat pitkiä, on kansallisen kilpailukyvyn kannalta tärkeää huolehtia, että logistiikkakustannukset eivät muutoinkaan nouse kohtuuttomasti.
Komissio ehdottaa uutta hiilidioksidipäästöjen rajamekanismia torjumaan hiilivuodon riskiä, joka on olemassa niin kauan kuin kansainvälisillä kumppaneilla ei ole vastaavaa tavoitetasoa kuin EU:ssa. Ehdotetun hiilirajamekanismin osalta on esitetty huoli siitä, miten mekanismi vaikuttaa esimerkiksi lannoitteiden saatavuuteen ja hinnoitteluun. Valiokunta katsoo, että hiilirajamekanismi tulee toteuttaa ja toimeenpanna siten, että se tukee maataloutta ja metsäteollisuuden kilpailukykyä.