Valiokunnan lausunto
MmVL
24
2018 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi (kestävä rahoitus)
Suurelle valiokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi (kestävä rahoitus) (U 56/2018 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten. 
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi (kestävä rahoitus) (U 56/2018 vp): Maa- ja metsätalousvaliokuntaan on saapunut jatkokirjelmä UJ 37/2018 vp — U 56/2018 vp mahdollisia toimenpiteitä varten. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
finanssiasiantuntija
Milla
Kouri
valtiovarainministeriö
neuvotteleva virkamies
Timo
Halonen
maa- ja metsätalousministeriö
elinkeinojohtaja
Marko
Mäki-Hakola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
asiantuntija
Juha
Roppola
Metsäteollisuus ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
ympäristöministeriö
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Luonnonvarakeskus
VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
UJ 37/2018 vp
Pääasiallinen sisältö
Yleistä
Asetusehdotuksella laadittaisiin kriteeristö sille, millaiset sijoituskohteet toteuttaisivat ympäristön kannalta kestävää toimintaa. Taksonomian kriteerien tarkoituksena olisi yhdenmukaistaa ympäristön kannalta kestävien sijoitusten vaatimuksia markkinoilla ja täten helpottaa sijoittajaa valitsemaan sijoituskohteita. Asetusehdotus koskee vain ympäristön kannalta kestäviä sijoituksia, mutta komission tavoitteena olisi tulevaisuudessa laajentaa luokittelu koskemaan myös yhteiskuntaan ja hyvään hallintoon liittyviä sijoituksia. Asetusehdotuksessa on jo kuitenkin vähimmäissuojatoimia ihmisoikeuksien osalta. Taksonomia olisi tarkoitus perustaa asetusehdotuksella, mutta asetusehdotuksessa annettaisiin komissiolle valtuus antaa delegoiduilla säädöksillä tarkempia teknisiä tarkastusvaatimuksia taloudellisille toimille. Tekniset tarkastusvaatimukset oikeastaan rakentaisivat taksonomian. Asetusehdotus on kuvattu artiklakohtaisesti aikaisemmassa valtioneuvoston kirjelmässä U 56/2018 vp. 
Ilmasto
Komissio on ehdottanut, että asetusehdotuksen ilmastotavoitteita koskevat tarkastusvaatimukset tehtäisiin ensin. EU ja Suomi ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimukseen. Ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista yksin julkisen rahoituksen turvin, vaan yksityisen puolen rahoituksen ohjaaminen ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviin hankkeisiin on myös tarpeellista. Tämän rahoitustarpeen tukemiseen myös asetusehdotus tähtää. Asetusehdotuksen tavoitteissa tuodaan esille ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen. 
Maa- ja metsätalous
Asetusehdotuksessa tuodaan esille kestävä maatalous ja kestävä metsätalous. Lisäksi komissio on esittänyt, että metsäsektori olisi teknisten tarkastusvaatimusten osalta yksi priorisoitava sektori. Metsillä ja myös maankäytöllä on merkitystä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa että sektoreina, jotka voisivat saada asetusehdotuksen mukaista kestävää rahoitusta. Maatalous ja metsätalous eroavat keskenään siinä, että EU:lla on toimivalta maatalouspolitiikkaan, mutta metsäpolitiikan suhteen toimivalta on jäsenvaltioilla. Maatalouden suhteen EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka, joka luo kehyksen maatalouteen ja maaseutuun liittyvälle toiminalle. 
EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, vaan toimivalta metsätaloudessa on jäsenmailla, mikä lisää asetusehdotukseen haastavuutta metsäsektorin osalta. Metsien kestävään hoitoon ja käyttöön perustuvat investoinnit olisi keskeistä nähdä jatkossakin kestävinä ja houkuttelevina sijoituskohteina. Asetusehdotuksessa ei ole tarkoitus muuttaa metsäpolitiikan suhteen toimivaltasuhteita EU:n ja jäsenvaltioiden välillä, vaikka asetusehdotuksessa sivutaan metsiä.  
Asetusehdotus sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmän, jollaista ei ole aiemmin sisältynyt mihinkään EU-lainsäädäntöön. Lisäksi asetusehdotuksessa siirretään komissiolle oikeus antaa delegoituja säädöksiä liittyen tarkempiin kestävän metsätalouden tarkastusvaatimuksiin samoin kuin muihinkin asetusehdotuksen kestävyystavoitteisiin, kuten asetusehdotuksenkaan näidenkään ei pitäisi ylittää jäsenvaltioiden toimivaltaa metsien suhteen. Vaikka EU:lla ei ole toimivaltaa metsiin, metsiä sivutaan useammassa EU-lainsäädännössä. Esimerkkejä tällaisesta EU-lainsäädännöstä ovat ympäristölainsäädäntö sekä ilmasto- ja energialainsäädäntö, kuten puutavara-asetus (puuketjun laillisuus), uusiutuvan energian direktiivi (energiantuotantoon käytettävän puubiomassan kestävyys) ja LULUCF-asetus (ilmaston kannalta kestävä toiminta maatasolla). Näitä voitaisiin hyödyntää myös asetusehdotuksen suhteen. Lisäksi on olemassa kansainvälisiä kestävälle metsätaloudelle luotuja sertifikaatteja.  
Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut
Terveiden ekosysteemien suojelun tavoitteen alla tuodaan kestävien maa- ja metsätalouden lisäksi esiin luonnon monimuotoisuuden suojelu.  
Energia
Vähähiilisinä energiamuotoina pidettyihin aurinko- ja tuulivoimaan liittyy tuotannollisia riskejä niiden ollessa muun muassa riippuvaisia säätiloista, vuodenajoista ja infrastruktuureista. Toimiakseen hyvin tällainen energiajärjestelmä edellyttää toimivia ja joustavia järjestelmiä energian kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen. Tämän kannalta keskeisiä aloja ovat muun muassa energian varastoiminen, siirto ja jakelu sekä erilaisten hukkalämpöjen hyödyntäminen. Vähäpäästöisten ratkaisuiden integroiminen energiajärjestelmiin on yksi keskeisimmistä kysymyksistä mentäessä kohti vähäpäästöistä energiajärjestelmää. Energiatehokkuus ei ole vain energiasektorin asia, vaan energia- ja resurssitehokkaita ratkaisuja voidaan ottaa käyttöön kaikilla toimialoilla.  
Valtioneuvoston kanta
Asetusehdotuksen tarkoittaman luokitusjärjestelmän rakentaminen on kunnianhimoinen tavoite, jota Suomi tukee. Suomi kannattaa asetusehdotuksen tavoitteita luoda yhtenäinen luokitusjärjestelmä ympäristön kannalta kestäville rahoitustuotteille. Kansainvälisten rahavirtojen ohjaaminen ympäristön kannalta kestävämpiin sijoituskohteisiin on elintärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kestävää rahoitusta koskeva Suomen kanta on kuvattu valtioneuvoston kirjelmässä U 56/2018 vp. 
Luokitusjärjestelmä määrittäisi toimialasektorirajat ylittävällä tavalla sijoitukset, joita voitaisiin tarjota ympäristön kannalta kestävinä sijoituksina. Valittu lähestymistapa on vaiheittainen ja se alkaisi ympäristön suojelemisesta, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Suomi tukee sekä vaiheittaista lähestymistapaa että valittua tärkeysjärjestystä. On tärkeää, että rahoitusta ohjataan ensi sijassa ilmastorahoitukseen. Muita ympäristön kannalta tärkeitä osa-alueita, kuten elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden heikentymisen ehkäisemistä, ei kuitenkaan pidä unohtaa ja sen vuoksi Suomi pitää tärkeänä, että myös muita alueita koskevia säännöksiä valmistellaan ripeässä aikataulussa.  
Taksonomia tulisi Suomen käsityksen mukaan rakentaa siinä laajuudessa kuin mahdollista voimassa olevan EU-sääntelyn pohjalle. Ehdotettava sääntely ei saisi johtaa EU-oikeuden sisäisiin ristiriitoihin tai toimivaltajaon muutoksiin. Esimerkiksi maataloutta koskevien säännöksien tulisi olla yhteneväisiä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kanssa. Metsien kestävän hoidon ja käytön osalta Suomi huomauttaa, ettei EU:lla ole yhteistä metsäpolitiikkaa. Suomi katsoo, ettei asetusehdotuksen tule muuttaa EU:n perussopimuksissa määriteltyä toimivaltajakoa, vaan ainoastaan luoda edellytykset käsitellä metsätalouden investointeja osana kestävää rahoitusta koskevaa kokonaisuutta.Suomelle on tärkeää, että metsien kestävään hoitoon ja käyttöön perustuvat investoinnit nähdään jatkossakin kestävinä ja houkuttelevina sijoituskohteina. 
Myös energiasektorilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Suomi pitää tärkeänä, että taksonomiaa rakennettaessa huomioitaisiin energia- ja resurssitehokkuuden erityisluonne. Vähähiilisinä pidettyihin energiamuotoihin saattaa liittyä tuotannollisia riskejä, minkä takia taksonomian tulisikin huomioida myös energiajärjestelmien integrointiratkaisut, jotka tukisivat vähäpäästöisempään energiajärjestelmään siirtymistä. 
Suomi haluaa lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että jos taksonomia rakennetaan liian yksityiskohtaiseksi tai jos sen noudattamisen raportoinnista muodostuu kohtuuttoman hankalaa, hidastuvat myös tärkeät tavoitteet hankkeen taustalla. Taksonomian suhteen tulisikin löytää tasapaino sen tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välillä. 
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Valiokunta toteaa, että asetusehdotuksella pyritään laatimaan kriteeristö sille, millaiset sijoituskohteet toteuttaisivat ympäristön kannalta kestävää toimintaa. Taksonomian kriteerien tarkoituksena on yhdenmukaistaa ympäristön kannalta kestävien sijoitusten vaatimuksia markkinoilla ja täten helpottaa sijoittajaa valitsemaan sijoituskohteita. Vaikka taksonomia ehdotetaan perustettavaksi asetusehdotuksella, asetusehdotuksessa annettaisiin komissiolle valtuus antaa delegoiduilla säädöksillä tarkempia teknisiä tarkastusvaatimuksia taloudellisille toimille. Tekniset tarkastusvaatimukset oikeastaan rakentaisivat taksonomian. Luokitusjärjestelmä määrittäisi toimialasektorirajat ylittävällä tavalla sijoitukset, joita voitaisiin tarjota ympäristön kannalta kestävinä sijoituksina. Valittu lähestymistapa on vaiheittainen, ja se alkaisi ympäristön suojelemisesta, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. 
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksessa tuodaan esille myös kestävä maatalous ja kestävä metsätalous. Lisäksi komissio on esittänyt, että metsäsektori olisi teknisten tarkastusvaatimusten osalta yksi priorisoitava sektori. Metsillä ja myös maankäytöllä on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa samoin kuin sektoreina, jotka voisivat saada asetusehdotuksen mukaista kestävää rahoitusta. Valiokunta toteaa, että komission aloite sisältää paljon mahdollisuuksia suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle edistää kestävän kehityksen tavoitteita biokiertotalouden avulla ja tuoda samalla lisää pääomaa toimialoille.Nämä mahdollisuudet voidaan kuitenkin hyödyntää vain, jos kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmassa huomioidaan ehdotettua vahvemmin kestävyyden kaikki ulottuvuudet ja varmistetaan sidosryhmien todellinen osallistaminen prosessiin. Komission kestävän rahoituksen korkean tason asiantuntijaryhmässä tulee olla vahva edustus tutkimuksesta samoin kuin uusiutuvaa luonnonvaraa tuottavista ja hyödyntävistä tahoista. 
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous ja metsätalous eroavat keskenään siinä, että EU:lla on toimivalta maatalouspolitiikkaan, mutta metsäpolitiikan suhteen toimivalta on jäsenvaltioilla. Maatalouden suhteen EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka, joka luo kehyksen maatalouteen ja maaseutuun liittyvälle toiminnalle. Maatalouden osalta kestävyyskriteerit tulee luoda niin, ettei niillä estetä EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Lähtökohtaisesti EU-asetusten mukaiset ja EU:n menettelytapojen perusteella hyväksytyt toimenpiteet maataloudessa tulee lukea kestäviksi silloin kun ne on myös sopeutettu kansallisiin ja alueellisiin erityisvaatimuksiin. 
Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että metsien kestävään hoitoon ja käyttöön perustuvat investoinnit on nähtävä jatkossakin kestävinä ja houkuttelevina sijoituskohteina. Metsätaloudessamme vastuullisuus on mukana aina metsästä tuotantoon ja lopputuotteiden kuljettamisesta kierrätykseen asti.Samalla valiokunta korostaa erityisesti uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen metsätaloustuotteiden roolia korvattaessa uusiutumattomia tuotteita. Maamme puunjalostus tuo markkinoille yhä enemmän uusiutuvista ja kierrätettävistä raaka-aineista valmistettuja, ekologisesti kestäviä tuotteita. Puusta jalostetut moninaiset tuotteet ja niihin liittyvät uudet innovaatiot ovat merkittävä mahdollisuus vähennettäessä sekä korvattaessa fossiilisista raaka-aineista tuotettujen materiaalien käyttöä ja niiden ympäristöhaittoja. Lisäksi biopohjaisessa kiertotaloudessa metsistä saatavien luonnonvarojen ja palveluiden arvo säilyy talouden kierrossa mahdollisimman pitkään. 
Valiokunta toteaa, että maamme puuston vuotuinen kasvu on noussut 1900-luvun alkuun verrattuna ja erityisesti 1970-luvun puolivälin jälkeen. Vuotuinen kasvu on nyt yli 107 miljoonaa kuutiota ollen 1970-luvulla alle 60 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2017 metsäteollisuuden viennin arvo Suomesta kasvoi 12,1 miljardiin euroon ja sen osuus koko Suomen tavaraviennistä oli 20,2 prosenttia. Arvoketjun verojalanjälki puolestaan on kotimaassa noin neljä miljardia euroa, hankintatoimialat ja metsätalouden kantorahatulot mukaan lukien.  
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsätalouden osalta ehdotus sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmän, ja siirtää lisäksi komissiolle oikeuden antaa delegoituja säädöksiä aiheesta. Valiokunta painottaa sitä, että EU:lla ei ole yhteistä metsätalouspolitiikkaa eikä metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmää ole aiemmin sisältynyt yhteisön lainsäädäntöön. Metsätalous kuuluukin jäsenmaiden toimivallan piiriin. Tässä tarkoitetun määritelmän tuominen EU-lainsäädäntöön muuttaisi ratkaisevasti sitä, miten metsätaloutta käsitellään muissa metsiin liittyvissä EU-politiikoissa.  
Valiokunta toteaa, että Suomi ei ole ollut aikaisemmin halukas eikä sen tule nytkään suostua toimivaltasuhteiden muuttamiseen metsätalouden osalta. Nyt metsien kestävä hoito ja käyttö ehdotetaan lisäksi määriteltäväksi asetuksessa, joka on luonteeltaan poikkisektoraalinen ja siten vaikeasti hallittavissa. Valiokunta vaatii, että määritelmä poistetaan asetustekstistä. Määritelmän sijaan tulee yleisemmin viitata yleiseurooppalaisiin metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteisiin sekä jo olemassa oleviin EU-säännöksiin, kuten EU:n puutavara-asetukseen. Metsätalouden osalta on myös tärkeää, että luokitusjärjestelmä ottaa huomioon luonnonolosuhteiden, omistusrakenteiden, instituutioiden ja olemassa olevien käytäntöjen vaihtelut eri jäsenmaissa. Valiokunta toteaa, että maamme kotimaisessa lainsäädännössä, mm. metsätalouden rahoituslainsäädännössä, määritellään tuotannon kestävyys. 
Metsät ja kestävä metsätalous tuottavat merkittävän ilmastohyödyn sitomalla ja varastoimalla hiilidioksidia ilmakehästä. Edellä esitetystä käy lisäksi ilmi, että uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuva biotalous antaa mahdollisuuden korvata uusiutumattomia tuotteita ja fossiilisia polttoaineita ja siten vahvistaa kestävää kehitystä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksessa kestäväksi sijoitukseksi nostetaan myös sellainen ympäristöä kuormittava toiminta, joka aiheuttaa kuormitusta vähäisemmässä määrin kuin aiemmin. Jatkotyössä ympäristöä vähäisemmin kuormittava toiminta sekä metsien kestävä hoito ja käyttö asetettaisiin asetuksessa samalle viivalle. Valiokunta pitää välttämättömänä, että estetään tilanne, jossa vähäisesti ympäristöä kuormittava aktiviteetti katsotaan kestäväksi sijoituskohteeksi, mutta kestäviä metsätaloushankkeita ei tähän kategoriaan hyväksytä. 
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että komission taksonomiatyöryhmä laatii luetteloa taloudellisessa toiminnassa huomioitavista ja raportoitavista toimista, joihin komission tekniset tarkastusvaatimukset perustuisivat. Työryhmä on esittänyt muun muassa metsätaloutta koskeville investoinnille vuosittaista kasvihuonekaasupäästölaskentaa. Valiokunta katsoo, että esitystä ei tule hyväksyä. Esitys ei ole linjassa juuri hyväksytyn EU:n LULUCF-päätöksen kanssa. 
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää välttämättömänä, että taksonomia rakennetaan voimassa olevan EU-sääntelyn pohjalle. Ehdotettu sääntely ei saa johtaa EU-oikeuden sisäisiin ristiriitoihin tai toimivaltajaon muutoksiin. Asetusehdotuksen ei tule muuttaa EU:n perussopimuksissa määriteltyä toimivaltajakoa. Metsätalouden tulee kuulua jäsenmaiden toimivallan piiriin. Metsätalouden osalta tulee vain luoda edellytykset käsitellä metsätalouden investointeja osana kestävää rahoitusta koskevaa kokonaisuutta. Maataloutta koskevien säännösten tulee olla yhteneväisiä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kanssa, ja ne tulee olla sopeutettu kansallisiin ja alueellisiin erityisvaatimuksiin. Valiokunta korostaa myös, että jos taksonomia rakennetaan liian yksityiskohtaiseksi tai jos sen noudattamisen raportoinnista muodostuu kohtuuttoman hankalaa, syntyy turhaa byrokratiaa ja tärkeät tavoitteet hankkeen taustalla hidastuvat. Taksonomian suhteen tulee löytää tasapaino sen tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välillä. Tarpeettoman laaja komission toimivalta delegoitujen säädösten asettamiseen aiheuttaisi myös merkittävää epävarmuutta politiikan ennakoitavuuteen ja markkinoiden toimivuuteen. 
VALIOKUNNAN LAUSUNTO
Maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia ja erityisesti sitä, että metsätalouden tulee kuulua jäsenmaiden toimivallan piiriin. 
Helsingissä 30.1.2019 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Anne
Kalmari
kesk
varapuheenjohtaja
Kari
Kulmala
sin
jäsen
Markku
Eestilä
kok
jäsen
Pertti
Hakanen
kesk
jäsen
Teuvo
Hakkarainen
ps
jäsen
Hanna
Halmeenpää
vihr
jäsen
Lasse
Hautala
kesk
jäsen
Reijo
Hongisto
sin
jäsen
Susanna
Koski
kok
jäsen
Juha
Pylväs
kesk
jäsen
Arto
Satonen
kok
jäsen
Harry
Wallin
sd
jäsen
Eerikki
Viljanen
kesk
jäsen
Peter
Östman
kd
varajäsen
Lauri
Ihalainen
sd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Carl
Selenius
Eriävä mielipide
Perustelut
Valtioneuvoston kirjelmä U 56/2018 vp eduskunnalle komission ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi (kestävä rahoitus) sisältää valtioneuvoston esittämän ja maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossaan puoltaman kannan, että Suomi kannattaa asetusehdotuksen tavoitteita luoda yhtenäinen luokitusjärjestelmä ympäristön kannalta kestäville rahoitustuotteille.  
On tärkeää ja kannatettavaa, että kansainvälisiä rahavirtoja ohjataan ympäristön kannalta kestävämpiin sijoituskohteisiin ja tärkeysjärjestyksessä ensisijaisesti ilmastorahoitukseen, eikä myöskään muita osa-alueita, kuten elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden heikentymistä, unohdeta tässä tarkastelussa. 
Maa- ja metsätalousvaliokunta on kuitenkin lausunut väljästi ja osin ristiriitaisesti siitä, miten ja millä perusteilla sijoituskohteiden kestävyyttä tulisi arvioida. Valiokunta lausunnossaan katsoo valtioneuvoston tapaan, että Suomen metsien kestävään hoitoon ja käyttöön perustuvat investoinnit on nähtävä jatkossakin kestävinä ja houkuttelevina sijoituskohteina.  
Perusteluna suomalaisen metsätalouden kestävyydelle valiokunta viittaa puuston kasvun kehittymiseen erityisesti 1970-luvun puolivälin jälkeen, mutta jättää kokonaan huomiotta samaan aikaan tapahtuneen suomalaisten metsäluontotyyppien ja -lajiston selvän uhanalaistumisen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemiskehityksen.  
Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden uusimman (2018) arvioinnin mukaan Suomen metsäluontotyypeistä 76 % ja suoluontotyypeistä lähes 60 % on uhanalaisia. Tärkeimmiksi kaikkien luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin tarkemmin erittelemättömät metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus, rakentaminen sekä vesien rehevöityminen. Metsäta-louteen liittyvien uhanalaistumisen syiden tarkastelussa (kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden sekä lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokset) tämän laajemmin tulkitun tekijän arvioitiin selvimmin olevan tärkein luontotyyppien uhanalaistumisen aiheuttaja.  
Komission asetusehdotus sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmän, jota ei aiemmin ole sisältynyt EU-lainsäädäntöön. Asetusta valmistellut työryhmä on myös esittänyt metsätaloutta koskeville investoinneille vuosittaista kasvihuonekaasupäästölaskentaa, jota maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan vastustaa. Valiokunta korostaa, että jäsenvaltioiden tulee voida jatkossakin tehdä omaa kansallista metsäpolitiikkaa kansallisesti määrittelemällään tavalla ja tarpeidensa mukaan. 
Metsillä ja maankäytöllä on kuitenkin suuri merkitys paitsi luonnon monimuotoisuuden tilan kehittymisessä myös varsin selvästi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Jäsenvaltioiden metsäpolitiikassa kestävyyskriteerien niin biodiversiteetti- kuin hiilitasevaikutusten ja kasvihuonekaasupäästöjen osuuksien arvioinnin osalta tulee olla luotettavalla ja yhtenäisellä pohjalla. 
Keskeinen kysymys metsätalouden investointien kestävyyden kannalta on myös tuotteiden arvoketju ja jatkojalostus mahdollisimman pitkäikäisiin tuotteisiin, jotka toimivat hiilivarastona metsien tapaan. Investointikohteiden kestävyyden arvioinnin tulee aina pohjautua parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon ja ottaa huomioon ei vain teknis-taloudellinen kestävyys, vaan myös ekologinen kestävyys.  
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän, että suuri valiokunta ottaa huomioon eriävässä mielipiteessä esitetyt näkemykset.
Helsingissä 30.1.2019
Hanna
Halmeenpää
vihr
Viimeksi julkaistu 27.2.2019 11.21