Viimeksi julkaistu 12.1.2023 13.24

Valiokunnan lausunto MmVL 32/2022 vp VNS 4/2022 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Valtioneuvoston selonteko Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa 2035

Ympäristövaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selonteko Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa 2035 (VNS 4/2022 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan lausunnon antamista varten ympäristövaliokunnalle. Määräaika: 2.12.2022. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • ympäristöneuvos Magnus Cederlöf 
    ympäristöministeriö
  • erityisasiantuntija Riikka Siljander 
    ympäristöministeriö
  • luonnonvaraneuvos Heikki Granholm 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies Markku Kinnunen 
    työ- ja elinkeinoministeriö
  • tutkija Kalle Aro 
    Luonnonvarakeskus
  • puheenjohtaja Markku Ollikainen 
    Suomen ilmastopaneeli
  • tutkija Ville Lähde 
    BIOS-tutkimusyksikkö
  • energia-asiantuntija Anssi Kainulainen 
    Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom 
    Metsäteollisuus ry
  • johtava asiantuntija Maarit Kari 
    ProAgria Keskusten Liitto ry
  • pääsihteeri Petteri Taalas 
    World Meteorological Organization

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • saamelaiskäräjät
  • Suomen ympäristökeskus
  • Bioenergia ry
  • Energiateollisuus ry
  • Paliskuntain yhdistys
  • ProAgria Keskusten Liitto ry
  • Sahateollisuus ry
  • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
  • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • Suomen Lähienergialiitto ry

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä ilmastolain suunnittelujärjestelmästä ja toimintaympäristön muutoksista

Valtioneuvosto hyväksyi kesän 2022 aikana kolme ilmasto- ja energiapolitiikan keskeistä suunnitelmaa eli ilmasto- ja energiastrategian, keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman. Suunnitelmat on toimitettu eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekoina (VNS 4/2022 vp, VNS 6/2022 vp ja VNS 7/2022 vp). Selonteoissa on kyse kokonaisuudesta, jolla pyritään varmistamaan erityisesti heinäkuun alusta voimaan tulleen uuden ilmastolain sisältämän hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035. Uuden ilmastolain mukaiseen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmään kuuluvat pitkän aikavälin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva suunnitelma sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Ilmastolain siirtymäsäännösten mukaan suunnitelmien laatimiseen on kuitenkin sovellettu vielä aiemmin voimassa olleen lain säännöksiä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on ilmastolakia koskeneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä korostanut, että ilmastolain mukaisten eri suunnitelmien koordinoinnista keskenään ja suhteessa myös työvoima- ja elinkeinoministeriön johdolla vaalikausittain valmisteltavaan ilmasto- ja energiastrategiaan tulee huolehtia (MmVL 8/2022 vpHE 27/2022 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta on kuullut asiantuntijoita näistä kolmesta Suomen ilmastopolitiikan kannalta keskeisestä selonteosta pääosin samanaikaisesti. Tässä ympäristövaliokunnalle osoitetussa lausunnossa valiokunta tarkastelee keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa erityisesti oman toimialansa näkökulmasta eli ensisijaisesti suunnitelmassa maa- ja metsätaloudelle esitettyjen ilmastotoimien kannalta sekä lisäksi myös maa- ja metsätalouden kannalta merkityksellisten liikenteen päästövähennystoimien kannalta.  

Käsiteltävänä olevat suunnitelmat on ainakin osittain valmisteltu aikataulullisesti rinnakkain ja niiden laatimisessa on myös hyödynnetty samaa tietopohjaa, joka on syntynyt niin sanotun Hiisi-hankkeen (Hiilineutraali Suomi 2035) tulosten ja skenaarioiden perusteella. Erityisenä haasteena suunnittelutyössä ovat tällä kertaa olleet toimintaympäristössä tapahtuneet ja tapahtuvat nopeat muutokset. Kansallisia suunnitelmia on jouduttu pitkälti valmistelemaan tilanteessa, jossa Venäjän ryhtymisestä hyökkäyssotaan ei vielä tiedetty. Venäjän aloitettua sotatoimet Ukrainassa huoltovarmuuden merkitys on korostunut erityisesti energiahuollon toimitusvarmuuden, ruokaturvan sekä energian ja ruoan omavaraisuuden näkökulmasta. Lisäksi vasta suunnitelmien valmistelun loppuvaiheessa saatiin ennakkotiedot metsänkasvun hidastumisesta ja maankäyttösektorin muuttumisesta päästölähteeksi. Toukokuussa 2022 julkistettiin vuotta 2021 koskeva kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotieto, jossa maankäyttösektori oli muuttunut päästölähteeksi. Hyväksyessään valtioneuvoston selonteon maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta kesällä 2022 hallitus päätti käynnistää täydentäviä lisätoimia edistääkseen hallitusohjelman ja ilmastolain tavoitteita. Yksi lisätoimista oli Luonnonvarakeskuksen selvitys siitä, miksi maankäyttösektori (LULUCF) oli muuttunut päästölähteeksi ja mitä se tarkoittaa EU:n velvoitteiden toteutumisen osalta. Luonnonvarakeskuksen 21.12.2022 julkaistun selvityksen mukaan metsien nettonielun vähenemisen merkittävimmät syyt ovat puuston kasvun hidastuminen, hakkuumäärä ja uusi maaperäpäästöjen arviointitapa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellä kuvatut toimintaympäristön muutokset edellyttävät suunnitelmien ja erityisesti niihin sisältyvien vaikutusarviointien päivittämistä siten, että muutoksiin on mahdollista reagoida myös muuttamalla tarvittaessa suunniteltuja päästövähennystoimia. Suunniteltujen ilmastotoimien vaikutusten arvioiminen on välttämätöntä, jotta voidaan valita taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma on nyt toista kertaa eduskunnan käsiteltävänä. Ensimmäinen suunnitelma valmistui vuonna 2017. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tarkastellaan sekä taakanjakosektorin vuodelle 2030 asetetun päästövähennysvelvoitteen saavuttamista että taakanjakosektorilla tarvittavia päästövähennystoimia vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. YK:n ilmastosopimusta täsmentävä Kioton pöytäkirja tuli voimaan vuonna 2005, mistä johtuen KAISU:ssa tarkasteltuja taakanjakosektorin päästöjä on verrattu vuoden 2005 tilanteeseen. Komission kesällä 2021 julkaistun uuden taakanjakoehdotuksen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorille vuodelle 2030 on 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tämän velvoitteen täyttäminen on ollut lähtökohtana KAISU:n laatimiselle. Suunnitelman keskeisen sisällön muodostavat näin ollen ne toimet, joilla Suomi pystyy puolittamaan taakanjakosektorin päästöt vuoteen 2030 mennessä. Euroopan unionin tasolla ilmasto- ja energiatavoitteet ovat viime vuosina merkittävästi tiukentuneet EU:n 55-valmiuspaketin ja REPowerEU-suunnitelman myötä. EU:n pitkän aikavälin tavoite on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä, eli päästöjä tulee vähentää siten, että kokonaispäästöjen määrä vastaa nielujen aikaansaamaa poistumien määrää. Valiokunta toteaa, että monet ilmastopolitiikkaan vaikuttavat prosessit Euroopan unionissa ovat vielä kesken, mikä on asettanut kansallisten ilmastosuunnitelmien laatimiselle lisähaasteita edellä jo mainittujen toimintaympäristön muutosten lisäksi.  

Taakanjakosektorille kuuluvat liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden, jätehuollon ja F-kaasujen päästöt sekä päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja muun energiankäytön päästöjä. Taakanjakosektorin päästöt olivat vuonna 2020 noin 18 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2005. Vuodesta 2005 päästöt ovat vähentyneet kaikilla sektoreilla maataloutta lukuun ottamatta. Esimerkiksi liikenteen päästöt kotimaan lentoliikennettä lukuun ottamatta ovat vähentyneet noin 2,2 miljoonaa ja rakennusten lämmityksen noin 2,0 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Taakanjakosektorin päästökehitys ei kuitenkaan nykyisillä toimilla riitä saavuttamaan asetettuja päästötavoitteita. Jotta voidaan saavuttaa tarvittava päästötaso vuonna 2030 tarvitaan vähintään 5,6 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin edestä uusia toimia. Tämänhetkisen arvion perusteella suunnitelmaan sisältyvän toimenpideohjelman toimilla saadaan vuoteen 2030 mennessä aikaan joustot mukaan lukien 5,7 miljoonan tonnin päästövähennykset perusskenaarioon verrattuna. Tämä riittää siihen, että Suomelle asetettu EU:n taakanjakosektorin tavoite toteutuu 0,1 miljoonan tonnin ylityksellä eli sektorin päästöt ovat 17,1 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmassa esitetyt toimet kuvaavat käytössä oleviin tietoihin ja laskentamalleihin perustuvan päästövähennyspolun vuoteen 2030, ja näin olleen hallitusohjelmassa ja uudessa ilmastolaissa asetetun vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisäksi uusia toimia vuoden 2030 jälkeiselle ajalle 

EU-lainsäädännössä sallitaan jäsenmaille taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteen täyttämisessä useiden erilaisten joustokeinojen käyttö. Kertaluonteinen jousto päästökauppasektorilla tarkoittaa mahdollisuutta päästöoikeuksien mitätöintiin päästökaupassa ja vastaavien yksiköiden luomiseen taakanjakosektorille, mikä pienentää Suomessa päästövähennystarvetta taakanjakosektorilla 0,7 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi Suomessa voidaan poistumilla kompensoida taakanjakosektorin päästöjä maankäyttösektorin ollessa nettonielu enintään 0,45 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa 2021-2030 välisenä aikana. Mikäli maankäyttösektorista muodostuu laskennallisesti päästölähde, päästöjä voidaan joutua kompensoimaan lisäpäästövähennyksillä taakanjakosektorilta. Päästöyksiköitä voi myös hankkia sellaiselta jäsenvaltiolta, jonka kokonaispoistumat ylittävät kokonaispäästöt. Nielujen vahvistamistavoitteen toimeenpano perustuu maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman laadintaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta tulee tarkastelemaan kysymystä maankäyttösektorin nettonielujen muutoksesta lähemmin maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutoksen hillinnässä ensisijainen keino ja tavoite on vähentää fossiilisia päästöjä, mikä tulee ottaa huomioon eri sektoreiden välisten päästövähennysten joustojen hyödyntämisessä. Metsänielut ovat tärkeässä osassa ilmastonmuutoksen hillinnässä, mutta niihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia kasvun vaihteluista ja ilmastonmuutoksen myötä todennäköisesti yleistyvistä metsätuhoista johtuen. 

Suunnitelman mukaiset ilmastotoimet maa- ja metsätaloudessa

Valiokunta toteaa, että Suomessa maa- ja metsätalous ovat niitä toimialoja, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tuntuvia ja jotka kohtaavat uudet haasteet ensimmäisinä. Tutkimusten mukaan ilmaston muutokset toteutuvat nopeimmin pohjoisilla alueilla. Toisaalta on tärkeää muistaa, että maa- ja metsätalous ovat ratkaisevassa asemassa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa mahdollistaessaan aktiivisen hiilensidonnan. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat peräisin hajallaan olevista biologisista päästölähteistä, joten niiden vähentäminen on vaikeampaa kuin monella muulla sektorilla. Valiokunta toteaa, että päästöjen ja poistuminen mittaukseen ja arviointiin liittyy epävarmuuksia, ja erityisesti on syytä huomata, että niin sanottujen vertailutasojen käyttö tietyissä maankäyttösektorin tilinpitoluokissa merkitsee, että näiden luokkien osalta luokan tulos ei kerro siitä, onko luokka kasvihuonekaasujen todellinen biologinen nielu tai päästölähde. Keskipitkän aikavälin suunnitelma perustuu parhaaseen suunnitelmaa laadittaessa käytettävissä olleeseen tietopohjaan. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan useammalla raportointisektorilla. Taakanjakosektorille kuuluvat maataloussektorilla raportoitavat metaani- ja dityppioksidipäästöt, jotka ovat pääasiassa peräisin tuotantoeläimistä, lannasta ja maaperästä, sekä kalkituksen hiilidioksidipäästöt. Lisäksi pieniä määriä päästöjä syntyy urealannoituksesta ja kasvintähteiden peltopoltosta. Maatalouden taakanjakosektorille laskettavat päästöt ovat pysyneet suhteellisen tasaisena viime vuosina. Päästöjen osuus Suomen kokonaispäästöistä, maankäyttösektori pois lukien, on noin 12 prosenttia ja taakanjakosektorin päästöistä runsaat 20 prosenttia. Vuonna 2020 päästöt pysyivät edeltävän vuoden tasolla, ollen 6,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vuonna 2020 päästöt koostuivat valtaosin viljelysmaan dityppioksidipäästöistä (54 %) ja kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöistä (32 %) sekä lisäksi vähäisemmässä määrin lannankäsittelyn dityppioksidi- ja metaanipäästöistä (11 %) sekä kalkituksesta ja urealannoituksesta tulevista hiilidioksidipäästöistä (3 %).  

Nyt jo käytössä olevien toimenpiteiden eli niin sanotun maatalouden perusskenaarion perusteella maatalousmaiden päästöjen oletetaan kasvavan, koska eloperäisten maiden viljely lisääntyy edelleen aiempien vuosien tapaan. Keinolannoitteiden käytöstä aiheutuvat päästöt pysyvät skenaariossa ennallaan. Lannanlevityksen ja laidunlannan päästöjen arvioidaan vähentyvän hieman eläinten määrän vähenemisen myötä. Lisääntyvä nurmiala ja kerääjäkasvien nykyisenkaltainen jatkuva käyttö lisäävät kasvintähteiden päästöjä, mutta vähentävät typen mineralisaation päästöjä kivennäismailta, joten niiden nettovaikutus jää pieneksi. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimia suunniteltaessa tulee keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman mukaan tunnistaa kotimaisen ruuantuotannon merkitys koko yhteiskunnalle ja varmistaa, että esitettävät toimet eivät uhkaa kansallista ruokaturvaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomen huoltovarmuudesta huolehditaan kaikissa olosuhteissa. Ilmastotoimet tulee kohdentaa siten, että varmistetaan ruuan tuotantoon suuntautuneiden aktiiviviljelijöiden mahdollisuudet tuottaa korkeita satoja myös tulevaisuuden ilmasto-oloissa. 

Maatalouden ilmastotoimenpiteiden osalta kyse on erityisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) perusteella toimeenpantavista päästövähennystoimista. Yhteisen maatalouspolitiikan kansallisen suunnitelman hyväksymisen yhteydessä valtioneuvosto asetti tavoitteen maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 29 prosentilla vuoden 2019 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Päästövähennykset toteutetaan suunnitelmaan sisältyvillä ja sen ulkopuolisilla sekä markkinaehtoisilla toimenpiteillä tukien ruuantuotannon kannattavuusedellytysten parantamista. Suunnitellut maatalouden päästövähennystoimet liittyvät erityisesti turvemaiden päästöjen hillitsemiseen, kuten turvemaiden viljelyyn korotetulla veden pinnalla, kivennäismaiden hiilensidonnan lisäämiseen, täsmäviljelyyn sekä lypsylehmien metaanituoton vähentämiseen. Vuoden 2023 aikana selviää, missä laajuudessa maanomistajat ovat alkavalla tukikaudella valmiita tarttumaan tarjottuihin tukiin. Nykyisessä maatalouden ja elintarvikemarkkinoiden tilanteessa edellytykset ja kannustimet nopeisiin päästövähennyksiin ovat heikot. Lisäkannustimilla merkittävät päästövähennykset ovat kuitenkin mahdollisia. Onkin tärkeää, että tuki-instrumentteja muokataan houkuttelevammiksi tavallista nopeammalla aikataululla, jos tukien piiriin tulevien maa-alueiden havaitaan jäävän liian vähäisiksi tarvittaviin päästövähennyksiin nähden. 

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on arvioitu, että edullisia päästövähennystoimia on käytettävissä esimerkiksi energiatehokkuuden parantamiseksi sekä turvemaiden päästöjen vähentämiseksi. Valiokunta viittaa energiahuollon osalta energia- ja ilmastostrategiaan (VNS 6/2022 vp), josta valiokunta lausuu erikseen. Strategian mukaan Suomen energiahuollon huoltovarmuus perustuu hajautettuun energiantuotantoon ja monipuolisiin energialähteisiin. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitetään pellonkäyttöön liittyvinä toimina, että turvepelloilla korotetaan vedenpintaa ja viljelykasvina on esimerkiksi nurmi tai ruokohelpi tai jokin muu kosteikkoviljelyyn sopiva kasvi. Vedenpinnan nostamiseen ja sääntelyyn on mahdollisuus saada investointi- ja hoitotukea säätösalaojitukseen. Valiokunta pitää turvemaille suunniteltujen toimenpiteiden osalta haasteellisena, että turvemaiden määrittely ei ole yksiselitteistä eikä toimenpiteiden kohdentaminen näin ollen myöskään ole aivan yksinkertaista. Kuten edellä on jo tuotu esiin, tulee lisäksi ottaa huomioon, että maatalousmaa ei ole ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen lähde, vaan se pystyy myös sitomaan ilmakehästä hiiltä maaperään. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa ympäristökorvauksissa ja viherryttämistuessa on tukikaudella 2023—2027 mukana myös hiiliviljelyyn liittyviä toimia. Ympäristökorvauksissa näitä ovat talviaikainen kasvipeitteisyys, ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen, kerääjäkasvit, viherlannoitusnurmet, orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla sekä saneerauskasvit. Viherryttämistuessa hiilen sidontaa pyritään edistämään pysyvän nurmen toimella. Täydentävissä ehdoissa, joita tukia hakevien viljelijöiden on noudatettava täyden tuen saadakseen, on sängen polton kielto ja kesantojen sänki- tai kasvipeitevaatimus. Muita maatalouden päästöihin vaikuttavia keinoja KAISU:ssa ovat muun muassa peltojen kiinteistörakenteen parantaminen ja luomutuotannon lisääminen sekä lannan käsittelyn ja ravinteiden kierrätyksen tehostaminen. 

Suomessa metsät ovat merkittävä hiilinielu, ja tältä osin metsiin liittyvien ilmastotoimien tarkastelu sisältyy edellä kuvatulla tavoin ensisijaisesti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan. Metsissä syntyy kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti turvemaapeltojen ja ojitettujen turvemaametsien maaperästä. Laki metsityksen määräaikaisesta tukemisesta ja sen nojalla vuodesta 2021 alkaen myönnetty metsitystuki vaikuttavat myös keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tarkasteltuun taakanjakosektoriin, kun joutoalueita, entisiä turvetuotantoalueita ja maatalouskäytöstä poistuneita turvepeltoja siirtyy metsityksen myötä metsämaaksi. Valiokunta pitää joutoalueiden metsitystä kannatettavana ja toteaa, että joutoalueiden metsitystuen kysyntä on tähän mennessä ollut jopa ennakoitua suurempaa. Laki metsityksen määräaikaisesta tukemisesta on voimassa vuoden 2023 loppuun. Selonteossa todetaan, että vuoden 2023 jälkeiselle ajalle arvioidaan edellytyksiä metsitystuen jatkamiselle sekä tukijärjestelmän mahdollista laajentamista myös viljelyssä oleville pelloille siten, että se koskisi myös esimerkiksi maatalouskäytössä olevia pieniä lohkoja, jotka ovat heikkotuottoisia ja paksuturpeisia tai muita runsaspäästöisiä alueita. 

Selonteossa on tuotu esiin myös maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteys ravinteiden kierrätykseen ja biokaasun tuotantoon. Biokaasun tuotannon lisääminen biojätteistä mahdollistaa niiden mätänemisestä syntyvien metaanipäästöjen välttämisen sekä ravinteiden kierrätyksen, joka vähentää päästöjä rajoittamalla tarvetta valmistaa uusia lannoitteita. Maataloudessa biokaasun tuotanto voi välillisesti vähentää pellon raivausta ja siitä syntyviä päästöjä ilmaan ja vesistöihin. Selonteossa esitetään biokaasuohjelman toimeenpanon vahvistamista ja vaikuttavuuden seuraamista sekä lisäisiä toimia biokaasun tuotannon kasvattamiseksi 4 terawattituntiin. Biokaasuohjelma ulottuu vuoden 2023 loppuun. Valiokunta pitää tärkeänä, että biokaasuohjelmaa päivitetään kattamaan myös vuoden 2023 jälkeiset vuodet. Myös komission keväällä 2022 julkaisema RePowerEU -suunnitelma tähtää biokaasun käytön moninkertaistamiseen Euroopassa vuoteen 2030 mennessä. Valiokunta toteaa, että biokaasun tuotannon huomioon ottaminen myös tulevissa kuntien ilmastosuunnitelmissa antaa erityisesti maaseutukunnissa mahdollisuuksia maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuluttajien ruokatottumuksilla on merkittävä vaikutus maataloustuotannon päästöihin tulevaisuudessa. Ruokavalion muutokseen ja sen merkitykseen ilmastonmuutoksen hillinnälle vaikuttavat puolestaan vallitseva ruokavalio, ruokakulttuuri ja mahdollisuudet tuottaa korvaavia kasviproteiineja. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa todetaan ilmastotoimia pohtineen kansalaisraadin toivoneen, että kotimaisten kasviproteiinien tuotantoa ja ilmastoystävällisen ruoan tuotantoa tuetaan. Valiokunta pitää tarpeellisena, että kotimaisten kasviproteiinien tuotantoa edistetään ja ruokahävikin ehkäisemiseen suunnattuja toimia edelleen vahvistetaan. Valiokunta korostaa, että myös kotimaisen kalaruoan lisäämiseen liittyy paitsi ilmastohyötyjä, myös ravitsemuksellisia ja vesiensuojelun kannalta myönteisiä vaikutuksia. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on tarkasteltu kulutuksen merkitystä ja kulutusta koskevaa tutkimusta perusteellisesti. Kuluttajia kannustetaan puolittamaan hiilijalanjälkensä vuoteen 2030 mennessä, mutta konkreettiset toimenpiteet jäävät kuitenkin vähäisiksi ja vaikutuksiltaan epämääräisiksi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kuluttajien mahdollisuuksia tehdä kestäviä valintoja tuetaan erityisesti varmistamalla luotettavan tiedon saanti ruoan alkuperästä ja terveys- ja ympäristövaikutuksista. Ruokajärjestelmän kestävyyden parantamisessa merkittävä rooli on myös julkisilla hankinnoilla ja julkisilla ruokapalveluilla.  

Liikenteen päästövähennystoimet

Liikennesektori on kokonsa takia keskeisessä roolissa KAISU:n muodostaman kokonaisuuden kannalta. Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa 2021 periaatepäätöksen (LVM/2021/62) kotimaan liikenteen päästöjen vähentämisestä eli fossiilittoman liikenteen tiekartan. Tiekartan tavoitteena on kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoden 2005 tasosta vuonna 2030 ja päästöjen poistaminen kokonaan vuoteen 2045 mennessä. Toimenpiteet kohdentuvat erityisesti tieliikenteeseen. Tiekartta pitää sisällään kolme eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan erilaisia tukia ja kannustimia liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Toisessa vaiheessa kesällä 2021 on selvitetty eräitä lisäkeinoja tai kehitystrendejä, joiden on arvioitu vaikuttavan liikenteen päästöihin, mutta joiden vaikutuksista ei vielä periaatepäätöstä hyväksyttäessä ollut riittävästi tietoa. Näitä keinoja tai kehitystrendejä ovat etätyön lisääntyminen, yhdistettyjen kuljetusten edistäminen tavaraliikenteessä ja liikenteen palveluiden edistäminen. Kolmannessa vaiheessa hallitus arvioi ja päättää mahdollisesta kansallisten lisätoimien tarpeesta liikennettä koskien. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomen pitkät etäisyydet markkinoille ja riippuvuus merikuljetuksista sekä talvimerenkulusta asettavat kotimaisen vientiteollisuuden muita maita alttiimmaksi päästöohjauksesta seuraaville kustannusnousuille. Maantieteellisen sijainnin vuoksi meriliikenteen merkitys Suomen ulkomaankaupalle on erityisen suuri, ja muun muassa suomalaisen metsäteollisuuden viennistä noin 90 prosenttia tapahtuu meriteitse. Globaaleilla markkinoilla kilpaileva vientiteollisuus ei pysty viemään kuljetusten kustannustennousua hintoihin. Sahateollisuuden raaka-aine- ja lopputuotelogistiikasta valtaosa hoidetaan tiekuljetuksina. Puuta jalostavan teollisuuden raaka-aineen hankinta ja kuljetusten sujuvuus on myös huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeää. Kuljetuskustannusten osuus kokonaiskustannuksista on Suomessa merkittävä myös maataloudessa ja elintarviketuotannossa erityisesti Keski-Eurooppaan verrattuna. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on tarkasteltu erikseen myös työkoneiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä muun ohella konekantaa uudistamalla. Suunnitelmassa esitetään, että mahdollisuutta ottaa käyttöön sähkö- ja biokaasukäyttöisten traktorien ja muiden työkoneiden hankintatuki selvitetään. Valiokunta pitää tätä kannatettavana. Valiokunta korostaa lisäksi alueellisten erojen huomioon ottamista myös liikennettä koskevien ilmastotoimien suunnittelussa. Selonteossa todetaan, että ilmastotoimia pohtinut kansalaisraati korosti yksilöllisten ja alueellisten erojen huomioonottamista ja vaihtoehtojen tarjoamista erot huomioon ottaville ilmastotoimille. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,

että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 12.1.2023 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Anne Kalmari kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Ritva Elomaa ps 
 
jäsen Markku Eestilä kok (osittain) 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen 
Satu Hassi vihr 
 
jäsen Janne Heikkinen kok 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Anders Norrback 
 
jäsen Raimo Piirainen sd 
 
jäsen 
Jenni Pitko vihr 
 
jäsen 
Piritta Rantanen sd 
 
jäsen Arto Satonen kok 
 
jäsen Jenna Simula ps  
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Tuire Taina  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman laatimisesta on säädetty ilmastolaissa. Järjestyksessään toisen Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman lähtökohtia ovat EU:n komission ehdottama vuoden 2030 kiristynyt päästövähennysvelvoite ja Marinin hallitusohjelman ilmastolinjaukset. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma koskee ns. taakanjakosektoria eli päästökaupan ulkopuolisia sektoreita maankäyttösektoria lukuun ottamatta. Taakanjakosektorille kuuluvat liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden, jätehuollon ja F-kaasujen päästöt sekä päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja muun energian käytön päästöjä. Komission ehdotuksen mukaan Suomen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorille vuodelle 2030 on 50% verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu se, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Nykyiset toimet eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen istuvan hallituksen mukaan.  

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä näkee, että viime aikoina käsittelyssä olleet energia- ja ilmastopoliittiset esitykset kautta linjan ja nyt käsittelyssä oleva ilmastopolitiikan suunnitelma ovat lisänneet asianomaisten politiikansektoreiden yhteiskunnallista näkyvyyttä, mutta lisänneet samalla huimasti kansalaisten elämisen, asumisen ja liikkumisen kustannuksia. Tämä on siis aivan toisin, mitä hallitus lupaa itse selonteossa, jossa mainitaan seuraavaa: Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelun yhtenä lähtökohtana on ollut mahdollisimman oikeudenmukainen siirtymä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Hallitus puhuu täten ainakin osittain muunneltua totuutta.  

Toisaalta valiokuntaryhmämme näkee, että maamme energia- ja ilmastopolitiikan kulmakivinä on oltava mahdollisimman korkea omavaraisuusaste, tuotanto- ja huoltovarmuus sekä kohtuuhintaisuus. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa sitä, että puusta saatava energia on uusiutuvista energiamuodoista kaikkein kustannustehokkain, ja sitä on välttämätöntä lisätä irrottauduttaessa venäläisestä energiasta ja tuontihakkeesta. Kotimainen energiapuu luo lisäksi Suomeen työtä, toimeentuloa, vienti- ja verotuloja sekä parantaa energiantuotantomme huoltovarmuutta. Samoin tekee kotimainen metsäteollisuuskin. Näin ollen, näemme myös, että metsäpolitiikka tulee pitää kansallisessa päätäntävallassa. 

Niin ikään valiokuntaryhmämme katsoo, että nykytilanteessa Suomen pitkät etäisyydet markkinoille ja riippuvuus merikuljetuksista sekä talvimerenkulusta asettavat kotimaisen vientiteollisuuden jo nyt muita maita alttiimmaksi päästöohjauksesta seuraaville kustannusnousuille. Globaaleilla markkinoilla kilpaileva vientiteollisuus ei pysty viemään kuljetusten kustannustennousua hintoihin. Tämän takia esimerkiksi viennin kilpailukyvystä on tarvittaessa huolehdittava kansallisin keinoin. Eräs tällainen oivallinen keino on esimerkiksi pyrkiä pysyvään vuotuiseen 300 miljoonan euron lisärahoitukseen puhuttaessa juuri perusväylänpidosta. 

Lopuksi toteamme valiokuntaryhmänä, että rahoituksessa tulee huomioida myös alempiasteiset väylät ja yksityistiet. Samaten tulee huomioida sekin tosiasia, että hyväkuntoinen väyläverkosto on myös alempiasteisten väylien ja yksityisteiden osalta merkittävä keino polttoaineiden kulutuksen vähentämiseksi ja tehokkaamman kuljetuskaluston kehittämiseksi. Toki myös ammattidieselin pikainen käyttöönotto olisi hyvä keino teollisuuden logistiikkakustannusten hillitsemiseksi.  

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon. 
Helsingissä 11.1.2023
Ritva Elomaa ps 
 
Mikko Lundén ps 
 
Jenna Simula ps