Viimeksi julkaistu 16.8.2021 10.30

Valiokunnan lausunto MmVL 9/2021 vp VNS 7/2020 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta (VNS 7/2020 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mahdollisen lausunnon antamista varten suurelle valiokunnalle. Määräaika: 31.5.2021. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • eurooppa- ja omistajaohjausministeri  Tytti Tuppurainen 
    valtioneuvoston kanslia
  • EU-erityisasiantuntija Johanna Kentala-Lehtonen 
    valtioneuvoston kanslia
  • EU-asioiden erityisavustaja Pilvi-Elina Kupias 
    valtioneuvoston kanslia
  • erityisasiantuntija Sanna-Helena Fallenius 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies Elina Warsta 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • Euroopan parlamentin jäsen Eero Heinäluoma 
    Euroopan parlamentti
  • Euroopan parlamentin jäsen Elsi Katainen 
    Euroopan parlamentti
  • Euroopan parlamentin jäsen Ville Niinistö 
    Euroopan parlamentti
  • Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa 
    Euroopan parlamentti
  • Euroopan parlamentin jäsen Nils Torvalds 
    Euroopan parlamentti
  • tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä 
    Luonnonvarakeskus
  • johtaja Simo Tiainen 
    Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Elintarviketeollisuusliitto ry
  • Kalatalouden Keskusliitto
  • Metsäteollisuus ry
  • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
  • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
  • WWF Suomi

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Tavoitteena kestävä maatalous ja ruokajärjestelmä

Valtioneuvoston selonteko viitoittaa Suomen lähivuosien EU-politiikkaa, ja sen lähtökohtina ovat hallitusohjelman EU-poliittiset painopisteet. Selonteon mukaan Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että näiden kestävyyden eri ulottuvuuksien tulee olla myös EU:n päätöksenteossa tasapainossa. 

Ruoantuotannon jatkuminen koko EU:n alueella on ollut Suomelle keskeinen tavoite koko EU-jäsenyyden ajan ja on sitä edelleen. Valiokunta toteaa, että koronakriisi on entisestään korostanut ruokaturvan merkitystä ja tarvetta tarkastella kriittisesti koko EU:n maataloussektorin ja ruoantuotantoketjun kriisinsietokykyä ja muutosjoustavuutta. Osana EU:n huoltovarmuusjärjestelmän kehittämistä Suomen on perusteltua huolehtia jatkossakin elintarvikehuoltovarmuudestaan, jonka yksi kulmakivi on vakaa ja hyvin toimiva kotimainen ruoantuotanto.  

Maa- ja metsätalous ovat ratkaisevassa asemassa myös pyrittäessä saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green deal) tavoitteet ja siten EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristötavoitteet. Kuten selonteossa todetaan, ovat maa- ja metsätalous ainoat elinkeinot, jotka aktiivisesti sitovat hiiltä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että löydetään erityisesti sellaisia toimia, jotka samanaikaisesti parantavat maatalouden ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Esimerkiksi energiantuotannon ekologisen kestävyyden edistäminen tarjoaa samalla keinon maataloustuotannon taloudellisen kestävyyden parantamiseksi. Maatilayrittäjillä on mahdollisuus osallistua uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää samalla energian alueellista huoltovarmuutta hajautetun tuotannon myötä. Myös EU:n kiertotaloutta koskevaan komission toimintasuunnitelmaan liittyvät biotalouden mahdollisuudet tulee tunnistaa nykyistä vahvemmin.  

Valiokunta toteaa, että kolmikantaneuvottelujen loppusuoralla oleva yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus luo raamit maatalouden harjoittamiselle Suomessa vuosina 2023—2027. YMP:n lähtökohtana on oltava viljelijöiden toimeentulo, minkä lisäksi monet Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet konkretisoituvat YMP:n kansallisen strategiasuunnitelman valmistelun yhteydessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut YMP:n uudistuksesta antamissaan lausunnoissa myös tarvetta tukijärjestelmän yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen (ks. MmVL 7/2021 vp, MmVL 22/2020 vp, MmVL 7/2019 ja MmVL 20/2018 vp — U 73/2018 vp). 

EU:ssa ollaan vähitellen siirtymässä perinteisestä maataloustuotantoon ja markkinoihin keskittyvästä politiikasta kohti laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa koko ketjun kattavaa ruokapolitiikkaa. Osana EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa valmisteltu Pellolta pöytään -strategia on osoitus tästä. EU:n ruokapolitiikassa tulee ottaa tasapainoisesti huomioon näkökulmat, jotka liittyvät niin ruoantuottajien tulotasoon kuin asemaan elintarvikeketjussa, ympäristö- ja ilmastokysymyksiin, ruoan turvallisuus- ja terveellisyysnäkökohtiin sekä eläinten hyvinvointiin. Kuluttajat haluavat entistä läpinäkyvämpää toimintaa ruokaketjussa ja kestävällä tavalla tuotettua ruokaa lautaselleen. Valiokunta katsoo, että yhteiset EU-tasoiset elintarvikemerkinnät voivat edesauttaa kuluttajia tekemään kestäviä kulutusvalintoja. Yhtenäiset elintarvikealan lainsäädäntövaatimukset EU-maissa ovat tärkeitä myös suomalaisten elintarvikeyritysten vientimahdollisuuksien kannalta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n maatalous- ja ruokapolitiikkaa koskevat päätökset perustuvat luotettaviin tietoihin eri jäsenmaiden lähtötasoista ja tieteelliseen arvioon päätettävien toimenpiteiden vaikutuksista mukaan lukien vaikutukset huoltovarmuuteen ja elintarvikeomavaraisuuteen. Maatalouden kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi EU-tasolla asetettavien vaatimusten tulee ottaa huomioon jäsenmaiden erilainen lähtötaso ja erilaiset luonnonolosuhteet, ja vaatimusten tulee tiukentua eniten siellä, missä taso on nyt heikoin. Suomalainen maatalous on edelläkävijä muun muassa antibioottien ja torjunta-aineiden käytön alhaisen tason osalta. Lisäksi Suomessa suurin osa viljelijöistä osallistuu jo nyt ympäristökorvausjärjestelmään. Monien EU:n maataloutta ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisessa on kuitenkin edelleen suuria eroja eri jäsenmaiden välillä.  

Selonteossa mainitaan, että kalatalouden harjoittamista Itämerellä niin ekologisesti kuin kestävästi tulee edistää EU:ssa. Tätä tavoitetta palvelee EU:n yhteinen kalastuspolitiikka, jonka avulla varmistetaan, että EU:n kalastusala ja vesiviljelysektori toimivat kestävien periaatteiden mukaisesti eivätkä kalakantojen koko ja tuottavuus vaarannu pitkällä aikavälillä. Kestävyyden varmistaminen Itämerellä ja sisävesikalastuksessa on edellytyksenä myös kotimaisen kalan käytön lisäämiselle hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että selonteon mukaan Itämeren pelastaminen tulee nostaa EU:n kärkihankkeeksi. Itämeren suojelun kannalta keskeisessä asemassa ovat toimenpiteet maatalouden vesiensuojelun tehostamiseksi ja erityisesti lannan käytön vähentämiseksi ja lannan ravinteiden kierrättämiseksi. Näillä toimilla voidaan parhaimmillaan vähentää lannasta aiheutuvia ilmasto- ja vesistövaikutuksia ja samalla lisätä Suomen maatalouden kannattavuutta ja ravinneomavaraisuutta. Suomen tulee olla aktiivinen Itämerta koskevien toimien edistämisessä ja kärkihankkeen sisältöön vaikuttamisessa. 

Suomalainen metsäpolitiikka osana EU-politiikkaa

Luonnonvarojen taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö tarkoittaa selonteon mukaan elinkeinojen ja samalla myös biodiversiteetin turvaamista. Suomessa erityisesti metsillä on keskeinen merkitys kansantalouden kannalta ja useita rooleja niin luonnon monimuotoisuuden kuin virkistyskäytön kannalta. Valiokunta edellyttää, että metsäpolitiikka pidetään kansallisessa päätäntävallassa, ja näin aktiivisesti vaikutetaan EU:n metsiin vaikuttaviin politiikkoihin. Suomen tulee huolehtia kaikkien EU:n politiikkojen osalta, että kotimaan kestävä metsätalous ja biotalousinvestoinnit voivat jatkua.  

Valiokunta toteaa, että EU:n tämänhetkinen metsiin kohdistuva politiikkaohjaus on voimakasta ja ohjaa metsien käyttöä osin eri suuntiin. EU:n instituutioiden metsäkeskustelu on jakautunutta, ja komission sekä Euroopan parlamentin välillä on suuria eroja tarkastelukulmassa. Metsien tulevan käytön suuntaan vaikuttavat muun muassa EU:n biodiversiteettistrategia, EU:n metsästrategia, EU:n biotalousstrategia, ilmastopolitiikka sekä kestävän rahoituksen taksonomia. Suomen tai suomalaisen metsäsektorin ei tule kantaa muiden maiden tai muiden sektoreiden päästövähennystaakkaa, ja siksi maankäyttösektorin hiilinielut ja varastot on tulevaisuudessa otettava todenmukaisesti huomioon ilmastolaskelmissa, kuten selonteossa todetaan. Valiokunta korostaa, että metsäpolitiikkaan liittyvät taloudellisen käytön ja omistamisen, hiilensidonnan ja ilmastotoimien sekä monimuotoisuuden näkökulmat on kyettävä yhdistämään, jotta metsäpolitiikka on kokonaisuutena onnistunutta. 

Suomen metsäsektori on taloudellisesti erittäin merkittävä sekä kestävyyden ja ilmastosiirtymän kannalta keskeinen toimiala. Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, ja myös suomalainen metsäteollisuus on laatimassaan ilmastotiekartassa sitoutunut tähän tavoitteeseen. Valiokunta toteaa, että Suomella on lisäksi mahdollisuuksia hyötyä EU:n puupohjaisten tuotteiden ja puurakentamisen edistämiseen tähtäävistä toimista. Kestävässä metsätaloudessa korostuu erityisesti toiminnan pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus, jotta metsien taloudellinen elinkelpoisuus ja monimuotoisuus voidaan varmistaa. Tällöin metsät voivat edistää merkittävästi EU:n monien tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien edellä jo mainittu Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ja siirtyminen kiertobiotalouteen.  

Valiokunta toteaa, että Suomessa merkittävä erityispiirre metsäsektorilla on metsänomistajarakenne, jossa perhemetsänomistajilla on huomattava asema puun tarjonnan kannalta. Politiikkatoimien valmistelussa onkin otettava huomioon myös metsänomistajien tarpeet, tavoitteet ja oikeudenmukainen kohtelu. Metsänomistajien monipuoliset tavoitteet ovat Suomessa myös mahdollisuus metsien kestävän hyödyntämisen ja esimerkiksi hiilensidonnan kannalta. Valiokunta korostaa, että Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat metsien suojelussa ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ovat lisänneet myönteistä suhtautumista ja suojelun kehitystä. EU:n metsästrategialla tulee olla keskeinen merkitys metsiin liittyvien näkökulmien yhteensovittamisessa. 

Vaikuttaminen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti

Selonteon mukaan Suomi haluaa kehittää Euroopan unionista entistä vaikuttavamman globaalin toimijan. EU:lla tulee olla vahva rooli monenvälisen kauppajärjestelmän säilyttämisessä ja vahvistamisessa sekä avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan puolustamisessa. Erityisesti EU:n maatalous on monelta osin riippuvainen siitä, millaisia muutoksia tapahtuu globaalisti maataloustuotteiden tarjonnassa ja kysynnässä. Myös luonnonvarojen käyttöön lisääntyvässä määrin vaikuttavan ilmastonmuutoksen samoin kuin luontokadon torjunta edellyttävät laaja-alaisia kauppapoliittisia toimia Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että riittävän varhainen ennakkovaikuttaminen on ensisijaisen tärkeää Suomen EU-tavoitteiden edistämisessä ja vaikuttamisen tule olla aktiivista jo ennen komission aloitteiden tai säädösehdotusten julkaisemista. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että vireillä olevista EU-asioista käydään kansallisesti laajaa keskustelua ja näkökantoja sovitetaan yhteen paitsi valtioneuvoston piirissä myös esimerkiksi eri toimiala- ja kansalaisjärjestöjen kesken. Riittävillä kansallisilla vaikutusarvioinneilla on suuri merkitys Suomen EU-kantoja muodostettaessa ja pyrittäessä vaikuttamaan säädösehdotusten valmisteluun EU:n tasolla. Maa- ja metsätalousvaliokunta on huolissaan siitä, että esimerkiksi Euroopan komissiossa ja parlamentissa ymmärrys suomalaisesta metsätoimialasta ja turvekysymyksistä on edelleen puutteellista. Suomen on maa- ja metsätalouteen liittyvissä kysymyksissä kyettävä tarjoamaan EU:n päätöksentekijöille rakentavia avauksia sekä haettava yhteistyökumppaneita laajasti.  

Valiokunta toteaa lopuksi, että myös EU:ssa päätöksenteon tulee nojautua vahvaan tutkimukseen perustuvaan tietopohjaan. Tutkimuksella on keskeinen rooli ennakoinnissa, vaihtoehtojen tuottamisessa ja politiikkakeinojen vaikutusten arvioinnissa niin metsien käytön, ruokajärjestelmän murroksen kuin kiertotaloudenkin kohdalla.  

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 27.5.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Anne Kalmari kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Ritva Elomaa ps 
 
jäsen 
Markku Eestilä kok 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen Satu Hassi vihr 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Sari Multala kok 
 
jäsen 
Jari Myllykoski vas 
 
jäsen 
Anders Norrback 
 
jäsen 
Raimo Piirainen sd 
 
jäsen 
Piritta Rantanen sd 
 
jäsen 
Mikko Savola kesk 
 
jäsen 
Jenna Simula ps 
 
jäsen 
Peter Östman kd 
 
varajäsen 
Juha Pylväs kesk 
 
varjäsen Atte Harjanne vihr (osittain) 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Tuire Taina  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Valtioneuvoston selonteossa käsitellään pääasiassa Euroopan integraation hyötyjä, mutta myös haasteita. Samaten selonteossa sekä esitetään Suomen EU-politiikan peruslinja toimintasektoreittain että tuodaan esiin muutoinkin maamme tavoitteet niin talous- ja rahaliiton, kilpailukyvyn, kasvun kuin energia- ja ilmastopolitiikan (ml. teollisuuspolitiikka) osalta. Suomen nykyisellä vihervasemmistohallituksella on pitkälti samat EU-politiikan tavoitteet kuin komissiollakin. Kuten tunnettua, Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. Ajoittain Suomen hallitus ajaa jopa kireämpää ja kunnianhimoisempaa linjaa kuin unioni itse. Näin on esimerkiksi hiilineutraalisuustavoitteen suhteen. On kuitenkin syytä muistaa, että kaiken tämän taakse kätkeytyy suuria kokonaisuuksia sekä syvempi EU:n kehittäminen liittovaltion suuntaan. Tätä kehitystä me allekirjoittajat sekä Perussuomalaisten valiokuntaryhmästä että Kristillisdemokraattien valiokuntaryhmästä emme voi hyväksyä missään olosuhteissa. 

Pidämme lähtökohtaisesti hyvänä käytäntönä sitä, että pyritään luomaan uusia käytäntöjä puhtaamman ja turvallisemman ympäristön puolesta. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä eikä etenkään Suomen kansan eikä perusteollisuutemme tai maataloutemme kustannuksella. Nyt istuva hallitus on pelastanut EU:n elvytyspaketin kautta suomalaisten veronmaksajien rahoilla ulkomaalaisia pankkeja. Mielestämme hallitus on toiminut täten epäisänmaallisesti ja haitallisesti olemalla mukana EU:n elvytyspaketissa.  

Valiokuntaryhminä kiinnitämme erityistä huomiota myös siihen tosiasiaan, että liian kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet heikentävät maamme sekä koko alueen kilpailukykyä muihin maihin verrattuna. Näin on jo käynyt — ja näin käy yhä lisää pitkässä juoksussa — jos nyt meneillään olevalla hallituksen polulla jatketaan. Oivallisena huonona esimerkkinä tästä näkyy juuri hiilineutraalisuustavoite ja sen vieminen voimallisesti eteenpäin. Näillä päätöksillä on ollut voimakkaasti heikentävä vaikutus niin maamme työllisyydelle kuin teollisuudelle sekä sen kilpailukyvylle. 

Muutoinkin ”ympäristönsuojelun nimissä” tehdyt hankkeet tulee puntaroida hyvin huolellisesti. Olemme suhtautuneet sekä hyvin järkiperäisesti että tapauskohtaisesti erilaisiin Itämeri-projekteihin. Me allekirjoittajat olemme kuitenkin varsin huolissamme siitä, että Suomi kantaisi jälleen kerran isoimman vastuun sektorilla. On tärkeää, että esimerkiksi Puola ja Venäjä kantaisivat ”oman kortensa kekoon”, kun puhutaan ympäristönsuojelusta Itämeren ympärillä. Mielestämme muutoinkin yhteistyön lisääminen parantaisi tilannetta huomattavasti. Huonoimmassa tapauksessa Suomi joutuu taas kerran unionin jäsenmaana kantamaan suhteettoman suuria taakkoja ja vastuita verrattuna muihin jäsen- ja lähimaihin.  

Samanlainen tilanne nousee esiin puhuttaessa maankäytöstä ja siihen liittyvistä hiilinieluista. Allekirjoittajina katsomme, että Suomen tulee jatkossa huomioida, jotta tulevaisuudessa maankäyttösektorin hiilinielut ja varastot otetaan todenmukaisesti huomioon ilmastolaskelmissa. Täten ei tule luoda tilannetta, jossa jokin maa voi hyötyä Suomen metsänieluista ja jättää niiden avulla päästövähennyksiä tekemättä. Samaten puurakentaminen voi osaltaan toimia ratkaisuna sekä rakentamisen elinkaaripäästöjen vähentämiseen että pitkäaikaisen hiilinielun lisäämiseen myös rakennetussa ympäristössä. Tässä edunvalvonnassa tulee kuitenkin olla jatkossa entistä aktiivisempi.  

Lopuksi haluamme nostaa muutaman näkökulman esiin liittyen sekä maamme maatalouden kehittämiseen että unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Se, että jatkossakin voidaan harjoittaa maataloutta maassamme, on äärimmäisen tärkeää. Ensinnäkin tässä tulee erityisesti huomioida se, ettei turvepeltojen viljelyä rajoiteta maassamme nyt eikä tulevaisuudessa, sillä ao. peltojen viljely ja niiden käyttö on jatkuvasti vaaravyöhykkeellä. Me allekirjoittajat emme nimittäin hyväksy ilmastopolitiikan varjolla tehtyä maataloutemme alasajoa. Toisaalta katsomme myös, että uuteen unionin yhteiseen maatalouspolitiikkapakettiin (YMP) ja sen rahoituskauteen liittyy jälleen kerran liian paljon ns. ”vihervaateita” viljelijöille, jolloin heidän toimeentulonsa vaarantuu pahoin entisestään.  

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että suuri valiokunta ottaa päätöstä tehdessään huomioon eriävässä mielipiteessä esitetyt näkökohdat. 
Helsinki 27.5.2021
Ritva Elomaa ps 
 
Mikko Lundén ps 
 
Jenna Simula ps 
 
Peter Östman kd