Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen. Ehdotus on valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen ennen muuta julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle antamista koskevan perustuslain 124 §:n kannalta. Sääntelyllä on lisäksi liittymiä perustuslain 16 §:n siihen sääntelyyn, joka koskee taiteen vapautta ja julkisen vallan velvollisuutta turvata jokaiselle mahdollisuus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.  

Taiteen vapautta koskevan perusoikeussäännöksen perustelujen mukaan muun muassa taiteen vapaudella luodaan edellytykset kulttuurin kehitykselle. Säännöksellä on kiinteä yhteys sananvapautta koskevaan perustuslain 12 §:ään. Taiteessa tulee lainkohdan perustelujen mukaan vallita ilmaisun ja menetelmien vapaus, joka osaltaan edistää ja monipuolistaa yhteiskunnallista keskustelua (HE 309/1993 vp, s. 64/II).  

Elokuvasäätiön julkinen hallintotehtävä

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lakiehdotuksen mukaan nykyiseen tapaan myöntää valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa Suomen elokuvasäätiölle valtion varoja elokuvan käsikirjoittamisen, tuotannon ja jakelun tukemiseksi sekä elokuvakulttuurin edistämiseksi muulla tavalla. Suomen elokuvasäätiö hoitaa ehdotuksen mukaan pääosan valtionapuviranomaiselle kuuluvista tehtävistä myöntäessään valtionavustuksia. 

Elokuvasäätiölle osoitettuja tehtäviä koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain 124 §:n kannalta. Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.  

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (PeVL 50/2017 vp, s. 3, PeVL 33/2004 vp, s. 7/II, PeVL 46/2002 vp, s. 10).  

Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 42/2005 vp, s. 3/II). Valiokunta huomauttaa, että lakiehdotuksen 5 ja 12 §:n viittauksista voi saada sen virheellisen kuvan, että hallinnon yleislaeista sovellettaisiin vain hyvän hallinnon periaatteita ja hallintolain esteellisyyssäännöksiä. Jos lakiin pidetään sääntelyn selkeyden vuoksi tarpeellisena ottaa viittaussäännös hallinnon yleislakeihin, on viittauksen oltava vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattava (PeVL 11/2006 vp, s. 3/II, PeVL 42/2005 vp, s. 3/II).  

Muutoksenhausta Suomen elokuvasäätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen tekemiin päätöksiin ehdotetaan säädettäväksi lain 19 §:ssä. Ehdotetunkaltainen sallivaksi muotoiltu luettelo valituskelpoisista päätöksistä ei valiokunnan vakiintuneen kannan mukaan voi vaikuttaa eräänlaisena välillisenä muutoksenhakukieltona (ks. esim. PeVL 15/2012 vp, s. 3/II, PeVL 20/2005 vp, s. 7 ja PeVL 21/2006 vp, s. 6). Muutoksenhakuoikeus on tämän vuoksi syytä muotoilla yleiseksi oikeudeksi, mikä vastaa perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan myös esityksen perusteluista (s. 49) ilmenevää.