Valiokunnan lausunto
PuVL
6
2016 vp
Puolustusvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2017
Valtiovarainvaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2017 (HE 134/2016 vp): Asia on saapunut puolustusvaliokuntaan mahdollisen lausunnon antamista varten valtiovarainvaliokunnalle. Määräaika: 24.10.2016. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
kansliapäällikkö
Jukka
Juusti
puolustusministeriö
ylijohtaja, osastopäällikkö
Teemu
Penttilä
puolustusministeriö
yksikön johtaja, talousjohtaja
Kristiina
Olsson
puolustusministeriö
neuvotteleva virkamies
Timo
Rivinoja
puolustusministeriö
budjettineuvos
Petri
Syrjänen
valtiovarainministeriö
suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali
Sampo
Eskelinen
Pääesikunta
eversti
Kari
Pietiläinen
Maavoimien esikunta
komentajakapteeni
Hannu
Roponen
Merivoimien esikunta
eversti
Timo
Herranen
Ilmavoimien esikunta
toiminnanjohtaja
Pertti
Laatikainen
Maanpuolustuskoulutusyhdistys
pääsihteeri
Tuija
Karanko
Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry
toiminnanjohtaja
Olli
Nyberg
Reserviläisliitto - Reservin Aliupseerien Liitto ry
pääluottamusmies
Mika
Ylönen
Upseeriliitto ry
puheenjohtaja
Mika
Oranen
Aliupseeriliitto ry
puheenjohtaja
Sakari
Vuorenmaa
Päällystöliitto ry
puheenjohtaja
Mikko
Halkilahti
Suomen Reserviupseeriliitto ry
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolustuksen toimintaympäristö on muutoksessa, sitä kuvaa ennakoimattomuus ja epävarmuus. Suomen puolustusta kehitetään tilanteessa, jossa puolustukselle asetetut vaatimukset kasvavat samalla kun puolustukseen käytettävissä olevat voimavarat säilyvät rajallisina. 
Valiokunta toteaa, että puolustusvoimauudistusta tehtäessä ei ollut nähtävissä, millaisessa turvallisuusympäristössä puolustusvoimat joutuu toimimaan tämän vuosikymmenen loppupuolella ja 2020-luvulla. Kaikki Suomen naapurivaltiot ovat kevään 2014 jälkeen nostaneet merkittävästi paitsi toimintansa tasoa myös puolustusbudjettejaan, ja esimerkiksi Ruotsin ja Norjan puolustusbudjetti on Suomeen nähden kaksinkertainen. Vastaavasti Suomi on omilla toimillaan palauttanut toiminnan tason, joka oli olemassa ennen vaalikaudella 2011—2015 puolustusbudjettiin tehtyjä leikkauksia. Hallitusohjelmaan kirjattu ja parlamentaariseen valmisteluun perustuva lisärahoitus materiaalisen valmiuden kehittämiseen ei saadun selvityksen mukaan sen sijaan kompensoi täysimääräisesti materiaaliseen valmiuteen tehtyjä leikkauksia. 
Puolustusministeriön hallinnonalaa koskevan budjettiesityksen perusteluissa todetaan, että Suomen puolustuskyvyn ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme kohdistuvat hyökkäykset. Ennaltaehkäisy säilyy puolustuksen prioriteettina. Valiokunta korostaa ennalta ehkäisevän kyvyn kehittämisen merkitystä ja toteaa tässä yhteydessä, että sitä on mahdollista kehittää myös lainsäädäntötoimin. Eduskunta on jo hyväksynyt esityksen asevelvollisuuslain muuttamisesta (HE 44/2016 vp), ja tiedustelulainsäädännön uudistamista koskeva hanke — jolla osaltaan pyritään parantamaan ennakkovaroituskykyä — on käynnissä. 
Vuodelle 2017 suunniteltu toiminnan taso on varusmieskoulutuksessa 35 sotaharjoitus- ja muuta maastovuorokautta, 18 000 koulutettua reserviläistä, 8 800 Hornet-lentotuntia, 1 600 NH90-helikopterilentotuntia sekä 1 300 alusvuorokautta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että nämä tavoitteet myös saavutetaan. 
Puolustusbudjetti vuodelle 2017
Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään vuoden 2017 talousarvioesityksessä määrärahoja 2 824 miljoonaa euroa. Tästä on kehykseen kuuluvia menoja 2 460 miljoonaa euroa ja kehyksen ulkopuolisia arvonlisäveromenoja 364 miljoonaa euroa. Budjettiesitys sisältää hallitusohjelmassa mainitun määrärahalisäyksen materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamiseen. Lisäys kasvaa kuluvalle vuodelle myönnetystä 50 miljoonasta eurosta 80 miljoonaan euroon vuonna 2017. 
Toimintamenosäästöjen määrä on kasvamassa noin 12 miljoonalla eurolla vuoteen 2016 verrattuna. Kilpailukykysopimus vähentää lisäksi hallinnonalan toimintamenomäärärahoja noin 26 miljoonalla eurolla. Menojen yhteismäärä on 62 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2016 varsinaisessa talousarviossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä johtuu pääosin siitä, että vuoden 2016 talousarvio sisältää huomattavan määrän materiaalihankintojen menoja, jotka myöhennettiin vuosilta 2013—2015 vuodelle 2016, jotta rahoitus ja hankintojen toimitusajat vastaisivat paremmin toisiaan. 
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan puolustusmateriaalihankintojen määräraha muutetaan kolmevuotisesta siirtomäärärahasta viisivuotiseksi siirtomäärärahaksi. Muutoksella pyritään lisäämään monivuotisten puolustusmateriaalihankkeiden rahoituksen joustavuutta ja vähentämään talousarvioon tehtäviä teknisiä muutoksia. Valiokunta pitää esitettyä 5 vuoden tarkastelujaksoa hyvänä uudistuksena. Suurten materiaalihankkeiden läpivienti edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua. 
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kevään ja kesän kehyspäätösten mukaisia lisäsäästövelvoitteita ei voida kattaa niistä käyttötarkoituksista, joihin ne päätöksen mukaisesti pitäisi kohdentaa. Palkkaliukumaleikkauksen tarkentunutta määrää ja kilpailukykysopimuksen vaikutusta (työajan pidentyminen) ei voida sisällyttää palkkakehykseen, vaan ne joudutaan kattamaan muista toimintamenoista. Säästövelvoitteet joudutaan kattamaan muun muassa hallinnollisia kuluja leikkaamalla ja yli- ja haittatöitä vähentämällä. Jos toimintamenojen sisäiset toimenpiteet eivät riitä, puolustusvoimat esittää mahdolliset momenttien väliset muutokset vuoden 2017 ensimmäisen lisätalousarvioehdotuksen yhteydessä. 
Materiaalihankinnat vuonna 2017
Puolustusmateriaalihankintoihin esitetään ensi vuonna noin 480 miljoonaa euroa, joka on noin  20 % puolustusbudjetista. Puolustusvaliokunta on johdonmukaisesti esittänyt, että materiaalibudjetin osuus kokonaisbudjetista tulisi olla noin 1/3. Puolustushallinnon kuulemat asiantuntijat toivat esiin, että puolustusmateriaalia hankitaan myös toimintamenobudjetista, josta rahoitetaan varaosahankintoja ja kaluston kunnossapitoa. Varaosien hankintaja kaluston kunnossapito toimintamenobudjetin kautta ei valiokunnan mielestä poista seuraavassa kappaleessa kuvattua perus-ongelmaa.  
Valiokunnan näkemyksen mukaan ongelmaksi muodostuu nykyisellä budjettirakenteella erityisesti käytöstä poistuvan puolustusmateriaalin korvaaminen noin 500 miljoonan euron hankintabudjetilla tilanteessa, jossa puolustusmateriaali kallistuu vuosittain 5—7 prosenttia. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä lokakuussa 2014 julkaistuun parlamentaarisen seurantaryhmän laatimaan puolustuksen pitkän aikavälin haasteita käsitelleeseen raporttiin, jossa todetaan seuraavaa: "Nykyisen rahoitustason säilymisen ratkaisussa tarkasteltiin annettua noin 500 miljoonan euron kehystasoa. Tässä rahoitusratkaisussa puolustusmateriaali-investointien osuus puolustusbudjetista on noin 21 %, joka on riittämätön taso. Materiaalisen suorituskyvyn supistuva rahoitustaso jatkaa yhä puolustuskyvyn laskua. Kaikkien puolustushaarojen joukkojen varustamisasteeseen ja taistelukestävyyteen jää vakavia puutteita. Materiaali-investointitason säilyminen nykytasolla johtaa puolustusreformiin hallituskaudella 2019—2023. Puolustusreformista olisi tehtävä päätös jo tulevalla hallituskaudella 2015—2019."  
Puolustusvaliokunta huomauttaa, että puolustusreformi-käsitteellä ymmärretään tässä yhteydessä ajautumista tilanteeseen, jossa puolustusratkaisun strategisia perusvalintoja eli koko maan puolustamista, yleistä asevelvollisuutta ja sotilaallista liittoutumattomuutta joudutaan arvioimaan uudelta pohjalta.  
Henkilöstön asema puolustusvoimauudistuksen jälkeen
Puolustushallinnossa käynnistettiin vuonna 2012 puolustusvoimien laaja uudistaminen. Uudistuksen tavoitteena oli Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Uudistuksella puolustusvoimat sopeutettiin pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin. Uudistuksen lähtökohtia olivat puolustusvoimien nykyisten lakisääteisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Puolustusvoimauudistus astui voimaan 1.1.2015, ja sen myötä puolustusvoimien vahvuus laski noin 12 000 henkeen, joista ammattisotilaita on noin 8 000 henkeä. 
Valiokunta pitää keskeisen tärkeänä, että varusmies- ja reserviläiskoulutus pysyy määrällisesti ja laadullisesti korkealla tasolla. Vain tätä kautta reserviläisarmeijaan perustuva puolustusratkaisu voi toimia halutulla tavalla. Tässä yhteydessä valiokunta ilmaisee huolensa siitä, kuinka peruskoulutuskaudella tavoitteeksi asetettu 2,5 kouluttajaa joukkuetta kohden käytännössä saavutetaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tähän tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan monissa varuskunnissa hyvin haasteellista. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että myös kouluttajien taustalla on huomattava merkitys koulutuksen sisällön kannalta — onko kyse ammattisotilaista vai juuri varusmiespalveluksen suorittaneista määräaikaisista sopimussotilaista. 
Valiokunta on huolissaan puolustusvoimien ammattisotilaiden ja siviilihenkilöiden jaksamisesta. Sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaympäristön muutoksesta johtuva sotilaallisen valmiuden tehostaminen ja uudet valmiudelliset järjestelyt toteutetaan samalla henkilöstöllä, jota käytetään varusmiesten ja reserviläisten kouluttamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sama henkilöstö vastaa niin varusmiesten kuin reserviläisten kouluttamisesta ilman, että koulutusjaksojen väliin jää riittävästi aikaa lepoon ja suunnitteluun. Vastaavat haasteet rasittavat samalla myös tukiorganisaatioita ja huoltoa: kertausharjoitusten määrien lisääminen edellyttää tukipalveluita lähes kaikkina viikonpäivinä. Lisäksi koulutuskalusto on jatkuvassa käytössä, jolloin huollolle ja kunnossapidolle ei jää riittävää aikaa. 
Kilpailukykysopimus vähentää hallinnonalan toimintamenomäärärahoja noin 26 miljoonalla eurolla, mikä johtaa laskennallisesti muun muassa noin 50 henkilötyövuoden vähentämiseen puolustusvoimissa. Valiokunnan mielestä on selvää, ettei puolustusvoimien henkilöstömäärää ole mahdollista vähentää nykyisestä, henkilöstöresursseja pitäisi pikemminkin maltillisesti kasvattaa. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä puolustusministeriön toukokuussa 2016 valtiovarainministeriölle tekemään kehyksen ylittävään ehdotukseen 2,6 miljoonan euron lisämäärärahasta määräaikaisten sopimussotilaiden (100 htv) palkkaamiseen. Puolustusministeriö arvioi, että asevelvollisten koulutuksessa tarvittavan kouluttajamäärän ylläpitäminen edellyttää vuosittain noin 300 henkilötyövuotta vastaavaa määrää sopimussotilaita. Tätä kautta päästäisiin puolustusvoimauudistuksessa tavoitteeksi asetettuun 2,5 kouluttajaan peruskoulutuskauden joukkuetta kohden ja tuettaisiin nuorten työllistymistä. 
Valiokunnan mielestä tämä puolustusministeriön esitys kuvaa hyvin nykytilannetta: puolustusvoimauudistuksen jälkeinen ajanjakso on konkreettisesti osoittanut, että puolustusvoimien henkilöstömitoitus ei kaikin osin vastaa siihen tehtäväkirjoon, josta henkilöstön on määrä selvitä. Valiokunnan mielestä on selvää, ettei tilanne voi pitkään jatkua samanlaisena. Puolustusselonteossa on arvioitava totuudenmukaisesti, millaisin henkilöstöresurssein puolustusvoimat kykenee tehtävistään tosiasiallisesti suoriutumaan. 
Vapaaehtoinen maanpuolustus puolustusbudjettiesityksessä
Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on valiokunnan mielestä suuri merkitys suomalaisen puolustusjärjestelmän uskottavuuden ja korkean maanpuolustustahdon kannalta. Kertausharjoituksia järjestetään edelleen liian vähän sodan ajan 230 000 hengen reservin kokoon nähden. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tarjoaa reserviläisille arvokkaan kanavan täydentää osaamistaan ja sotilastaitojaan.  
Tätä taustaa vasten valiokunta ei voi pitää hyväksyttävänä maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen esitettyä määrärahaleikkausta, joka supistaisi maanpuolustusjärjestöille annettavaa valtionapuosuutta noin viidenneksellä. Esitetty 404 000 euron leikkaus kohdistuu pääosin puolustusministeriön suurimmalle avustuksen saajalle Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle myönnettävään valtionavustukseen, mutta vaikuttaa kielteisellä tavalla myös muiden maanpuolustusjärjestöjen toimintaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuosittaisten budjettileik-kausesitysten takia maanpuolustusjärjestöjen toiminnan suunnittelusta tulee erittäin vaikeata. Valiokunta huomauttaa että reserviläiset käyttävät vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön huomattavan määrän omaa vapaa-aikaansa, ja eläminen jatkuvassa epävarmuudessa rapauttaa vähitellen intoa osallistua koulutus- ja harjoitustoimintaan. 
Valiokunta pitää kestämättömänä tilannetta, jossa valtiovarainministeriö esittää — vastoin puolustusministeriön kantaa — vuosi toisensa jälkeen maanpuolustusjärjestöille esitettyä valtionavustusta leikattavaksi. Eduskuntakäsittelyssä järjestötoiminnan tukemiseen esitetyt leikkaukset on lopulta palautettu joko täysimääräisesti tai suurelta osin. Tämä menettelytapa, joka uhkaa jatkua myös tulevina vuosina, antaa täysin väärän signaalin valtiovallalta maanpuolustustyön merkityksestä. 
Valiokunta toteaa, että maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen osoitettua noin kahden miljoonan euron vuosittaista tukea voidaan millä tahansa kriteerein arvioituna pitää erittäin kustannustehokkaana tapana tukea Suomen puolustusta. Valiokunta huomauttaa, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys huomioidaan myös hallitusohjelmassa: "Hallitus varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän. Lisäksi vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset turvataan." 
Puolustusvaliokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle maanpuolustusjärjestöjen toimintaan esitetyn 404 000 euron leikkauksen valtionapuosuuden palauttamista ja vetoaa valtioneuvostoon, jotta vuoden 2018 puolustusbudjetin käsittelyn osalta ei enää jouduttaisi vastaavaan tilanteeseen kuin nyt. 
Suomalaisen puolustusteollisuuden asemasta
Suomalaisella puolustusteollisuudella on tärkeä rooli Suomen puolustusratkaisussa, erityisesti sotilaallisen huoltovarmuuden ja järjestelmien ylläpitokyvyn kannalta. Asejärjestelmien toimivuuden ja työllisyyden kannalta on tärkeää, että kalustoa voidaan valmistaa, huoltaa, korjata ja päivittää kotimaassa mahdollisimman paljon. Suomalainen puolustusteollisuus työllistää suoraan 6 300 henkilöä. 
Valiokunta toteaa, että valtioneuvosto on hyväksynyt periaatepäätöksen Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisesta huhtikuussa 2016. Päätöksessä määritetään Suomen puolustuksen kriittiset suorituskykyalueet sekä niiden hallinnan kannalta kriittiset teknologiat. Päätöksellä annetaan perusteet muun muassa kotimaahan kohdistettavista hankinnoista ja teollisen yhteistyön velvoitteista. Päätöksessä todetaan, että kriittisten suorituskykyalueiden ja niiden tarvitsemien teknologia-alueiden kohdalla tulee varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen osaaminen, järjestelmien elinjakson hallinta, tuotanto, tutkimus ja kehitys, suunnittelu, integraatio-, huolto-, ylläpito- sekä vauriokorjauskyky kaikissa oloissa. 
Valiokunta pitää tärkeänä, että periaatepäätöksen mukaiset linjaukset myös käytännössä näkyvät puolustusvoimien hankintatoimessa. Valiokunta painottaa, että puolustusvoimien tulee tehdä hankintoja kotimaasta aina, kun se on huoltovarmuus- tai suorituskykysyistä perusteltavissa — sisämarkkinoita koskeva sääntely mahdollistaa tämän. 
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puolustusvoimien tutkimus- ja kehitystoiminnalla on suuri merkitys erityisesti strategisissa suorituskykyhankkeissa (Laivue 2020- ja HX-hanke). Hankkeissa hankitaan teknologiaa ja järjestelmiä, joita puolustusvoimat ei ole aikaisemmin hankkinut tai käyttänyt ja joiden ylläpidosta ei Suomessa ole kokemuksia. Valiokunta korostaa, että vain riittävällä T&K-panostuksella saadaan aikaan tarvittava ymmärrys järjestelmien suorituskykyvaatimuksista, elinkaarikustannuksista, huoltokonseptista ja järjestelmien kriisiajan käytön ja ylläpitämisen edellyttämästä kansallisen osaamisen kehittämisestä. Euroopan puolustusvirasto on suosittanut jäsenmaille 2 %:n tasoa tutkimus- ja kehitystoimintaan kokonaispuolustusbudjetista.  
Sotilaallisen kriisinhallinnan menoista
Sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja hallintomenoihin esitetään vuodelle 2017 noin 47 miljoonaa euroa, missä on lisäystä 10 miljoonaa euroa vuoden 2016 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Lisäys aiheutuu pääosin Irakin koulutusoperaatiosta. Suomalaisten kriisinhallintajoukkojen ylläpitomenot, 38 miljoonaa euroa, sisältyvät ulkoasiainministeriön pääluokkaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaisten kriisinhallintajoukkojen suunniteltu yhteisvahvuus eri operaatioissa — pääosin Libanonissa, Irakissa ja Afganistanissa — tulee olemaan talousarvioesityksen mukaan noin 410 henkilötyövuotta. 
Valiokunta huomauttaa, että Sipilän hallitusohjelman sotilaallista maanpuolustusta koskevassa liitteessä todetaan, että Suomi vähentää osallistumista sotilaallisiin rauhanturvaoperaatioihin keskittyen sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa Suomen kannalta merkityksellisimpiin ja vaikuttavimpiin operaatioihin. Valiokunta toteaa, että Ranskan terrori-iskujen seurauksena Suomi on kanavoinut EU:n avunantolausekkeen kautta pyydettyä apua Ranskalle sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden vahvistamisena niin Libanonissa kuin Irakissakin. Molempien operaatioiden osalta tehdyt vahvistukset ovat määräaikaisia. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi on aktiivinen toimija sotilaallisessa kriisinhallinnassa myös jatkossa tukien erityisesti YK-johtoista kriisinhallintaa. 
Ruokahuollon kilpailuttaminen vuonna 2017
Hallitusohjelmassa linjataan, että puolustusvoimien ruokahuolto avataan kilpailulle vuonna 2017. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ruokahuollosta vastaa nyt Leijona Catering, joka on puolustusvoimien strateginen kumppani. Strategiset kumppanit eroavat tavallisista kumppaneista siinä, että ne tekevät puolustusvoimien kanssa yhteistyötä kriisinajan valmiudessa ja varmistavat yhteiskunnan huoltovarmuuden turvallisuustilanteesta riippumatta. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan puolustushallinto on ollut tyytyväinen Leijonan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta esittää omana näkemyksenään, että tosiasiallista tarvetta tai edellytyksiä ruokahuollon kilpailuttamiseen ei ole. 
Lopuksi
Hallitusohjelmassa linjataan, että Suomen puolustus perustuu yleiselle asevelvollisuudelle ja koko maan puolustamiselle ja että puolustuksen uskottavuudesta huolehditaan kaikissa olosuhteissa. Tätä taustaa vasten vuoden 2017 puolustusbudjettiesitystä voi pitää eräänlaisena minimitasona, jossa paljon lasketaan myös sen varaan, että minimimäärään supistettu puolustusvoimien henkilöstö jaksaa suoriutua niin perinteisistä kuin uusista valmiudellisista tehtävistä. 
Valiokunta toteaa, että Suomen puolustusjärjestelmän perusratkaisut ovat toimivat myös jatkossa, mutta vain riittävän resursoinnin turvin. Nykyisellä rahoitustasolla uskottavaa materiaalista valmiutta on vaikea ylläpitää ensi vuosikymmenellä ja sen jälkeen. Puolustusselonteossa on annettava selkeät vastaukset siihen, kuinka materiaaliseen valmiuteen liittyvät kysymykset hoidetaan ja millaisella henkilöstörakenteella puolustusvoimat tehtävistään suoriutuu, sekä kansainvälisten tehtävien laajuuteen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen resurssien turvaamiseen.  
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Puolustusvaliokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 19.10.2016 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Ilkka
Kanerva
kok
varapuheenjohtaja
Mika
Kari
sd
jäsen
Thomas
Blomqvist
r
jäsen
Timo
Heinonen
kok
jäsen
Marisanna
Jarva
kesk
jäsen
Antti
Kaikkonen
kesk
jäsen
Seppo
Kääriäinen
kesk
jäsen
Krista
Mikkonen
vihr
jäsen
Markus
Mustajärvi
vas
jäsen
Lea
Mäkipää
ps
jäsen
Sirpa
Paatero
sd
jäsen
Markku
Pakkanen
kesk
jäsen
Jaana
Pelkonen
kok
jäsen
Mikko
Savola
kesk
jäsen
Satu
Taavitsainen
sd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Heikki
Savola
Eriävä mielipide
Perustelut
Kilpailukykysopimuksen vaikutukset hallinnonalan säästöihin
Puolustusministeriön pääluokkaan on sisällytetty laskennallinen 107 miljoonan euron säästö johtuen kilpailukykysopimuksen mukaisesta työajan pidennyksestä. Säästö ei kuitenkaan realisoidu, eikä sen laskentaperusteita kyetty avaamaan asiantuntijakuulemisessa. Pelkkä maininta "työajan pidentämisestä johtuva vähennys on ns. epäsuora eli säästö edellyttää virastolta toimenpiteitä" ei täytä hyvän talouden suunnittelun tunnusmerkkejä. Vähennys on liki kolmannes toimintamenojen momentin kokonaissäästöstä. Tulevina vuosina 2018—2020 sama, oletettu säästö sisältyy kehykseen. 
Valtion talousarvioon pitäisi kuitenkin sisällyttää kaikki menot ja tulot sekä niiden oikeat laskentaperusteet läpinäkyvästi.  
Puolustusministeriön erillisrahoituksena toteutettavien hankintojen valmistelu
Puolustusministeriön henkilöstötilanne on haastava. Tilannetta vaikeuttavat entisestään uudet säästöt, jotka johtuvat mm. kilpailukykysopimuksesta ja palkkaliukumaleikkauksista. Nykyisillä menokehyksillä myös hankintojen ja henkilöstömenojen keskinäinen suhde vaikeuttaa järkevää henkilöstöpolitiikkaa. 
Puolustusministeriöllä on valmisteilla kaksi jättiluokan hankintaa: korvaava hävittäjähankinta ja Laivue 2020 -projekti. Jotta hankkeet saadaan valmisteltua riittävän huolellisesti, joudutaan valmistelutyöhön irrottamaan riittävä henkilöstö. Se kuormittaa entisestään niukkoja henkilöstöresursseja. Talousarvioesityksessä tai valiokunnan lausunnossa ei tätä ole riittävästi huomioitu. 
Isoissa puolustusministeriön hankinnoissa tulee käyttää kaikki mahdollinen osaaminen ja lainsäädännön suoma liikkumatila, jotta hankintojen työllisyysvaikutus Suomessa saadaan maksimoitua ja huoltovarmuus turvattua. 
Leijona Catering
Puolustushallinnon ruokahuollon yhtiöittäminen johti työntekijöiden työsuhteen ehtojen oleelliseen heikkenemiseen. Aikanaan yhtiöittäminen kyseenalaistettiin asiaperustein, ja yhtiöittäminen olikin virhe. Nyt sillä tiellä ei tule enää edetä eikä Leijona Cateringin toimintaa pidä kilpailuttaa. Se olisi pitänyt valiokunnan kannanotossa todeta yksiselitteisesti.  
Kansainvälinen kriisinhallinta
Kansainvälinen kriisinhallinta on yksi puolustusvoimien perustehtävistä. Suomella on vuosikymmenten pituinen historia osallistumisesta rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin. Suomi on ollut valmis kantamaan vastuuta rauhan ja vakauden ylläpitämisestä ja edistämisestä. 
Lähi-idän ja Afrikan konfliktit näkyvät myös Euroopassa pakolaiskriisinä. Vakautta ja rauhaa lisäävä työ kohdealueilla on ensiarvoista kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi. 
Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että Suomi on aina siivoamassa toisten jälkiä. Kriisien kokonaisvaltainen haltuun ottaminen edellyttää sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysavun keinoin tehtävää työtä. Aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaan vähentää tarvetta toimille myöhemmässä vaiheessa. Pienen maan on ehkä parempi keskittyä tarkkaan valittujen, harvalukuisempien operaatioiden toteuttamiseen. Esimerkiksi Afganistanissa ei ole näkyvissä konfliktin ratkaisua. Suomi on käyttänyt Afganistanin operaatioihin jo yli 800 miljoonaa euroa.  
Mielipide
Edellä olevan perusteella ehdotan, että valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.
Helsingissä 19.10.2016
Markus
Mustajärvi
vas
Viimeksi julkaistu 28.12.2016 14:10